Saat sen mistä luovut, voiko joku selittää tämän logiikan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

Kerroit jossain kommentissasi kaipaavasi työelämässä arvostusta. Voin kertoa, että jos yrittäjänä sun asenteesi on tuo, edes työntekijäsi eivät arvosta sua. Rakentavan palautteen pitäisi tulla suht luonnostaan, jotta on hyvä johtamaan - edes omaa - firmaa. 

Jahas, upeaa, että tulit kertomaan minulle tämänkin. Kiitos paljon. Laitanpas firmasta pillit pussiin heti huomenna. 

(Missä sanoin, että minulla on työntekijöitä?) 

ap

Kuulostat ihmiseltä jolle ei ole kiva sanoa yhtään mitään, kun tulee kärkästä ja lyttäävää vastausta takaisin.

Miten sinusta pitäisi reagoida, kun ventovieras tulee palstalla sanomaan, että minä en osaa työtäni? Onko se tosiaan "yhtään mitään"? 

ap

Ap, jos joku ventovieras sanoo, että et osaa työtäsi, niin voit ohittaa sen. Mitä se vieras sinusta tietää? Ei kaikkeen tarvitse tarrata kiinni.

Mutta minun puheisiini voi tarrata? Tuolla jo aiemminkin sanoin, että tässä on keskusteltu minun elämästäni ja minun persoonastani ja jopa työtäni ja osaamistani ja näitä on arvosteltu aika rumastikin. Minä en ole puhunut yhdestäkään keskustelijasta henkilökohtaisesti vaan koko ajan olen puhunut näiden henkilöiden kommenteista enkä ole vihjaillut heidän luonteistaa ja elämistään yhtään mitään. Siinä mielessä minusta on hieman erikoista tulla minulle sanomaan, että minä en saa ottaa henkilökohtaisesti, mutta sitten minulle närkästytään jostain kielikuvasta joka ei edes kohdistunut yhteenkään henkilöön, vaan tähän keskustelupalstaan yleisesti.  

ap

Sinun kommentteihisi tarrataan sen vuoksi, että ihmiset yrittävät ymmärtää sinua. Annat lisää tietoa ripotellen, mikä toki on tällaisella palstalla ihan normaaliakin. Jos olisit kirjoittanut kaikki asiat aloitukseesi, kukaan ei olisi jaksanut lukea niin pitkää tekstiä. Mutta huomaatko itse, että takerrut ensisijaisesti niihin kommentteihin, joiden sisältö ei miellytä sinua? Ja vaikka jokin osa kommentissa miellyttäisikin, mutta ei kaikki, takerrut just siihen osaan, joka ei miellytä. Sen sijaan, että tarttuisit siihen kohtaan kommenttia, jossa sinua on jopa kehuttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.

Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.

Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.

Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.

Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.

Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.

Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.

Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.

siis ihan oikeasti, voitko näyttää, missä minä pilkkaan saamiani ehdotuksia. Se ei mielestäni ole pilkkaamista, että sanon, että olen kokeillut ja tiedän ne huonot puolet itsestäni ja tiedostan myös masennukseni eikä niitä asioita tarvitse toistaa. Enkä ole sanonut, että neuvot ovat huonoja, mutta minkä minä sille voin, että olen näitä jo kokeillut. 

ap

Joku esimerkiksi neuvoi luopumaan haitallisista ajatus- ja toimintamalleista. Se on mielestäni todella hyvä neuvo kenelle tahansa. Et ilmeisesti ole sitä kokeillut tai muuten et olisi tässä ketjussa enää.

Ja kun kirjoitin palkkaamisesta, en tarkoittanut sinua, vaan kerroin oman tarinani. Olen kuitenkin menneisyydestä oppinut sen, että en lähde väittelemään masentuneen kanssa. Läheiseni teki samaa kuin sinä nyt; ei kuunnellut kunnolla ja otti asiasta sen minkä koki siinä kohdassa tarpeelliseksi.

Toivon oikeasti sinulle kaikkea hyvää.

Siis anteeksi, mutta mikä ihme tämä tapa on, että henkilön kommentit ja mielipiteet jotenkin mitätöidään sillä, että henkilö on vielä keskustelussa mukana. Tähän olen törmännyt varsin usein tällä palstalla, että jos jaksat sitkeästi vastailla toisten esittämiin kysymyksiin ja esittää vastakysymyksiä, ennen pitkää joku tulee sanomaan, että sen takia näitä kommentteja ei kannata ottaa tosissaan. 

Tuolla kyllä mielestäni jollekulle vastasin, että toimintamallini ovat väärät, mutta en osaa muuttaa niitä, kun en tiedä, missä menee vikaan. Terapiassa on kyllä pohdittu minun ja kumppanini välisiä vääntöjä ja miten sen kierteen voi katkaista, mutta esim tässä keskustelussa on paljon puhuttu siitä, ettei saa olla kynnysmatto ja pitää olla omat mielipiteet. Hassua sitten, kun tässä keskustelussa minä esitän niitä omia mielipiteitä ja kerron sen oman näkemyksen niin se on sitten kuitenkin väärin. Eli täällä pitäisi sitten kuitenkin olla se kynnysmatto eikä saa esimerkiksi reagoida mitenkään noihin nälvimisiin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.

Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.

Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.

Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.

Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.

Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.

Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.

Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.

Useat kirjoittajat peilaavat kyllä nyt niin vahvasti sitä omaa elämää ja kokemuksiaan ap: hen. Minusta hän ei ole tekstien perusteella edes suuremmin masentunut, mutta kai se tekee surulliseksi aina olla yksin ja seurata vierestä kun muut nauttivat elämästä porukassa ja itse on aina kaiken kivan ulkopuolella vaikka kuinka laittaa energiaa asian muuttamiseksi.

Minusta suurin osa näistä neuvoista on lähinnä banaaleja eivätkä edes vastaa ongelmaan tai kysymykseen. Vaihda asenne, mene yksin, tee kivoja asioita ja hanki harrastus on nyt varmaan kokeiltu 99.99. % kohdalla kun ongelmana on yksinäisyys.

Sanoisitko masentuneelle ihan oikeasti, että ota vaan positiivisempi asenne ja kuvittelet, että se riittää ratkaisuksi? Ettei sitä ole yritetty jo monen monta kertaa. Ihan vaikka joka aamu, mutta jos se onnistuisi niin silloinhan sitä ei olisi masentunut, vai mitä?

Kun näytä kommentteja lukee ajatuksella, niin sitä itsestäänselviltä jo satakertaa kokeilluilta ja oikeastaan aika loukkaavilta besserwissereitten ajatuksilta ne vaikuttavat.

Kun joku mies sanoo olleensa 5 vuotta tinderissä ja vastannut kaikkiin yhteydenottoihin mitä joku on tehnyt ja itse laittanut sydäntä kaikille ja 0 deittiä, niin palstan vastaus on. Ota positiivinen asenne, ala harrastamaan ja mene yksin rientoihin ja lopputulos palstan mukaan on, että nainen soittaa seuraavan päivänä sen ansioista ovikelloa ja ehdottaa timderdeittejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Masentuneena on ehkä helppoa unohtaa että me muutkin olemme täällä vain ihmisiä ja kaikessa ihmisyydessämme epätäydellisiä. Neuvomme eivät varmasti aina ole hyviä eivätkä juuri ap:n tilanteeseen osuvia ja toimivia, koska olemme vain tavallisia ihmisiä jotka keskustelevat omiin kokemuksiinsa ja menneisyyteensä peilaten, samalla omia mietteitään käsitellen.

Jokaisen neuvon kohdalla voi miettiä onko kiitollinen siitä että täysin tuntematon ihminen halusi käyttää aikaansa toisen huolien lukemiseen ja neuvojen kirjoittamiseen, vaikka ne neuvot ei niin osuvia tai hyviä olisikaan, vai suuttuuko siitä kun toinen ihminen ei onnistunutkaan antamaan juuri sopivia neuvoja ja täyttämään omia tarpeita.

Vaikka ei palstan ulkopuolella puhuisikaan ihmisille niin rumasti kuin täällä, niin valitettavasti negatiivisuus ja tuomitsevuus kytee pinnan alla ja ihmiset ovat herkkiä vaistomaan sellaisen, mikä voi vaikuttaa siihen että teatterireissulle valitaankin kaveriksi joku muu. 

Opeteltaisiin olemaan armollisia toisillemme ja ymmärtämään että olemme vain ihmisiä, muutkin kuin itse.

Mitä minä olen tässä puhunut rumasti, oikeasti? Olen vain moneen kertaan sanonut, että ihmiset ymmärtävät (ehkä tahallaan) väärin ja pari kommentoijaa on vääristellyt sanomisiani. Onko se nyt hirveän rumasti sanottu, kun minusta on tässä nyt sanottu, että ei ihme, ettei minulla ole kavereita ja olen rasittava ja jankkaan ja olen tyhmä ja ties mitä. 

ap

Aika tylysti vastailet kyllä. Jos puhut samalla tavalla palstan ulkopuolella ihmisille niin siinä on todennäköisesti suuri syy ongelmiisi. Tässä voisi olla yksi asia mikä ottaa esiin sen terapeutin kanssa ja asia jonka korjaaminen voisi auttaa suuresti ongelmiisi.

Juu, kiitos kovasti tästäkin ei lainkaan loukkaavaksi tarkoitetusta kommentista. 

ap

No hohhoijaa taas, ei se ollut tarkoitettu loukkaamiseksi vaan herättelyksi! Miten ihmeessä voit suhtautua näin ihmisiin jotka pyrkivät 20 sivua sinua auttamaan ja herättelemään sekä hyvällä että suoremmalla puheella.

Mistä sinä haluat minut siis herättää? Joo, tiedän, että olen masentunut. Joo, tiedän, että en voi omistaa ja pakottaa ihmisiä. Joo, tiedän, että pitää itse tehdä jotain. Joo, tiedän, että minusta ei pidetä. Joo, tiedän, että olen katkeroitunut. Joo, tiedän, että olen tässä keskustelussa vihainen, kun avaan kipeitä kohtiani. Joo, tiedän, että olen paska. Joo, tiedän, että olen uhriutuva marttyyri. 

Oliko muuta? Luuletko, että haluan olla tällainen ja pidän itsestäni tällaisena? 

ap

Vähän arkailuttaa kirjoittaa koska pelkään että tästäkin tulee jotain ilkeää sivallusta takaisin, mutta olen itse aikoinani saanut tältä palstalta apuja vastaavien ongelmien kanssa ja ne ovat herätelleet minua kehittämään itseäni + tätä ketjua ehkä lukee joku muukin joka voi keskustelusta hyötyä, joten mennään nyt.

Pointtina oli herättää kiinnittämään huomiota omiin sosiaalisiin taitoihin ja siihen miten puhuu muille ihmisille. Masentunutkin ihminen voi kohdella muita ihmisiä kauniisti ja ymmärtäväisesti. Ja sellainen muutos käytöksessä todennäköisesti auttaisi hurjasti ihmissuhteiden kehittämisessä ja sitä kautta voisi auttaa myös yksinäisyydestä kumpuavaan masennukseen. Jokaisen elämä toki on omalla vastuullaan ja jokainen päättää itse miten haluaa sitä elää, joten tämäkin on vain ehdotus.

En tiedä, miten teillä muilla on, mutta minulle tämä palsta on sellainen "likasanko", jonne kippaan pahan oloni. Tosielämässä en todellakaan vänkää tuntemattomien kanssa tällä tavalla vaan olen hyvinkin nöyrä ja hymistelevä ja arka ilmaisemaan omia kärkkäitä mielipiteitä. Edes terapeutilleni en ole puhunut samalla tavalla kuin tässä ketjussa. Ja monien on tätä varmasti todella vaikea uskoa, mutta oikeasti suhtaudun ihmisiin lähtökohtaisesti positiivisesti. Tästä tuolla aiemmin jo kerroinkin erään esimerkin, mutta sekin ymmärrettiin ihan väärin, joten en toista sitä tässä enää. Töissä olen todella arka antamaan negatiivista palautetta ja asettelen sanani tarkasti ja jopa menetän yöuneni, kun pelkään, että pahoitan jonkun mielen. 

Ystävilleni en ole koskaan näistä asioista puhunut, mutta miesystävälleni kyllä. Tosiaan en tiedä puhutteko te ystävillenne yhtä suoraan kuin tällä palstalla nimettömille haukkujille, mutta minulla nämä eroavat aika paljon toisistaan. Toisaalta myöskään ystäväni eivät puhu minulle tällaisia asioita, kuin minulle on tässä ketjussa sanottu, joten siinäkin mielessä tilanne on täysin erilainen. 

ap

Kerroit jossain kommentissasi kaipaavasi työelämässä arvostusta. Voin kertoa, että jos yrittäjänä sun asenteesi on tuo, edes työntekijäsi eivät arvosta sua. Rakentavan palautteen pitäisi tulla suht luonnostaan, jotta on hyvä johtamaan - edes omaa - firmaa. 

Jahas, upeaa, että tulit kertomaan minulle tämänkin. Kiitos paljon. Laitanpas firmasta pillit pussiin heti huomenna. 

(Missä sanoin, että minulla on työntekijöitä?) 

ap

Kuulostat ihmiseltä jolle ei ole kiva sanoa yhtään mitään, kun tulee kärkästä ja lyttäävää vastausta takaisin.

Miten sinusta pitäisi reagoida, kun ventovieras tulee palstalla sanomaan, että minä en osaa työtäni? Onko se tosiaan "yhtään mitään"? 

ap

Ap, jos joku ventovieras sanoo, että et osaa työtäsi, niin voit ohittaa sen. Mitä se vieras sinusta tietää? Ei kaikkeen tarvitse tarrata kiinni.

Mutta minun puheisiini voi tarrata? Tuolla jo aiemminkin sanoin, että tässä on keskusteltu minun elämästäni ja minun persoonastani ja jopa työtäni ja osaamistani ja näitä on arvosteltu aika rumastikin. Minä en ole puhunut yhdestäkään keskustelijasta henkilökohtaisesti vaan koko ajan olen puhunut näiden henkilöiden kommenteista enkä ole vihjaillut heidän luonteistaa ja elämistään yhtään mitään. Siinä mielessä minusta on hieman erikoista tulla minulle sanomaan, että minä en saa ottaa henkilökohtaisesti, mutta sitten minulle närkästytään jostain kielikuvasta joka ei edes kohdistunut yhteenkään henkilöön, vaan tähän keskustelupalstaan yleisesti.  

ap

Sinun kommentteihisi tarrataan sen vuoksi, että ihmiset yrittävät ymmärtää sinua. Annat lisää tietoa ripotellen, mikä toki on tällaisella palstalla ihan normaaliakin. Jos olisit kirjoittanut kaikki asiat aloitukseesi, kukaan ei olisi jaksanut lukea niin pitkää tekstiä. Mutta huomaatko itse, että takerrut ensisijaisesti niihin kommentteihin, joiden sisältö ei miellytä sinua? Ja vaikka jokin osa kommentissa miellyttäisikin, mutta ei kaikki, takerrut just siihen osaan, joka ei miellytä. Sen sijaan, että tarttuisit siihen kohtaan kommenttia, jossa sinua on jopa kehuttu. 

Niin, tottakai annan tietoa ripotellen, ei se silti oikeuta tekemään päättömiä oletuksia esimerkiksi työhöni liittyen. 

Ja takertumisesta, en ihan ymmärrä, miksi en takertuisi nimenomaan niihin asioihin, joista olen eri mieltä. Olen tuossa monille kommentoijille sanonut kiitos, jos niissä on ollut hyviä ajatuksia, mutta mitä niihin muuta pitäisi sitten sanoa. Tottakai minulla on enemmän sanottavaa asioista, joista olen eri mieltä ja jos joku ei ymmärrä, mitä olin sanomassa. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali.. 

ap

Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. 

Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen. 

Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. 

ap

Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä.  Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava. 

Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta? 

ap

Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja. 

Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.  

ap

Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa? 

ap

Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista. 

No minä ajattelin  tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä. 

ap

Sekin, että ei vaan huvita enää istua pidempään terassilla on täysin hyväksyttävä syy. Kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole millään tavalla tilivelvollinen selittämään, miksi haluaa lähteä. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa, voi silti lähteä. Mä istun yleensä terassilla max 3 tuntia ja sekin on jo paljon. Yleensä 1-2 tuntia riittää. Siis silloin, kun lähden terassille yksin. En siis mene sinne viettämään iltaa vaan juomaan lasillisen tai kaksi. Jos olen sillä tuulella, että en halua edes jutella kenenkään kanssa, luen lehteä tai vaikka palstailen kännykällä. Tällä tavalla annan muille signaalin, että en ole juttutuulella. Jos taas olen juttuseuraa vailla, katson muita terassille tulevia silmiin ja hymyilen. Mutta vaikka olisinkin juttuseuraa vailla ja saisin mukavaa seuraa, en silti jaksa istua terassilla koko iltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.

Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.

Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.

Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.

Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.

Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.

Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.

Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.

siis ihan oikeasti, voitko näyttää, missä minä pilkkaan saamiani ehdotuksia. Se ei mielestäni ole pilkkaamista, että sanon, että olen kokeillut ja tiedän ne huonot puolet itsestäni ja tiedostan myös masennukseni eikä niitä asioita tarvitse toistaa. Enkä ole sanonut, että neuvot ovat huonoja, mutta minkä minä sille voin, että olen näitä jo kokeillut. 

ap

Joku esimerkiksi neuvoi luopumaan haitallisista ajatus- ja toimintamalleista. Se on mielestäni todella hyvä neuvo kenelle tahansa. Et ilmeisesti ole sitä kokeillut tai muuten et olisi tässä ketjussa enää.

Ja kun kirjoitin palkkaamisesta, en tarkoittanut sinua, vaan kerroin oman tarinani. Olen kuitenkin menneisyydestä oppinut sen, että en lähde väittelemään masentuneen kanssa. Läheiseni teki samaa kuin sinä nyt; ei kuunnellut kunnolla ja otti asiasta sen minkä koki siinä kohdassa tarpeelliseksi.

Toivon oikeasti sinulle kaikkea hyvää.

Siis anteeksi, mutta mikä ihme tämä tapa on, että henkilön kommentit ja mielipiteet jotenkin mitätöidään sillä, että henkilö on vielä keskustelussa mukana. Tähän olen törmännyt varsin usein tällä palstalla, että jos jaksat sitkeästi vastailla toisten esittämiin kysymyksiin ja esittää vastakysymyksiä, ennen pitkää joku tulee sanomaan, että sen takia näitä kommentteja ei kannata ottaa tosissaan. 

Tuolla kyllä mielestäni jollekulle vastasin, että toimintamallini ovat väärät, mutta en osaa muuttaa niitä, kun en tiedä, missä menee vikaan. Terapiassa on kyllä pohdittu minun ja kumppanini välisiä vääntöjä ja miten sen kierteen voi katkaista, mutta esim tässä keskustelussa on paljon puhuttu siitä, ettei saa olla kynnysmatto ja pitää olla omat mielipiteet. Hassua sitten, kun tässä keskustelussa minä esitän niitä omia mielipiteitä ja kerron sen oman näkemyksen niin se on sitten kuitenkin väärin. Eli täällä pitäisi sitten kuitenkin olla se kynnysmatto eikä saa esimerkiksi reagoida mitenkään noihin nälvimisiin. 

ap

Minä olin se, joka useita sivuja takaperin kerroin tehneeni "oman elämäni inventaarion". Eli luovuin itselleni haitallisista uskomuksista, itselleni haitallisista asenteista, itselleni haitallisisita tavoista ja itselleni haitallisista ihmissuhteista. Oletan, että tuo aiempi kommentoija viittasi siihen kommenttiin. Kuten siinä alkuperäisessä kommentissani jo kirjoitin, harmikseni en  enää muista sen kirjan nimeä, jonka avulla nämä muutokset tein. Tästä on nimittäin jo yli 10 vuotta aikaa, kun luin ko kirjan ja tein elämässäni muutoksia. 

Tämän keskustelupalstan yksi ongelma on, että kaikki ovat samalla Vierailija-nimimerkillä. Ei voi tietää, kenen kommenttiin vastaa ja onko se, joka vastaa siihen kommenttiin, sama, jolle itse vastasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.

Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.

Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.

Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.

Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.

Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.

Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.

Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.

siis ihan oikeasti, voitko näyttää, missä minä pilkkaan saamiani ehdotuksia. Se ei mielestäni ole pilkkaamista, että sanon, että olen kokeillut ja tiedän ne huonot puolet itsestäni ja tiedostan myös masennukseni eikä niitä asioita tarvitse toistaa. Enkä ole sanonut, että neuvot ovat huonoja, mutta minkä minä sille voin, että olen näitä jo kokeillut. 

ap

Joku esimerkiksi neuvoi luopumaan haitallisista ajatus- ja toimintamalleista. Se on mielestäni todella hyvä neuvo kenelle tahansa. Et ilmeisesti ole sitä kokeillut tai muuten et olisi tässä ketjussa enää.

Ja kun kirjoitin palkkaamisesta, en tarkoittanut sinua, vaan kerroin oman tarinani. Olen kuitenkin menneisyydestä oppinut sen, että en lähde väittelemään masentuneen kanssa. Läheiseni teki samaa kuin sinä nyt; ei kuunnellut kunnolla ja otti asiasta sen minkä koki siinä kohdassa tarpeelliseksi.

Toivon oikeasti sinulle kaikkea hyvää.

Eli mitkä nämä haitalliset ajatus ja toimintamallit ovat? Se, että haluaa olla seurassa ja nyt se pitäisi muuttaa siihen ei-haitalliseen ja alkaa tykkäämään kaikkialle yksin menemisistä ja olemisesta? Koska sitähän nyt on tarjota ratkaisuksi useamman puolelta.

Sinä et lähde väittelemään masentuneen kanssa, koska sinä et halua väitellä vaan sanella. Ja se tulee esille kirjoituksessasi todella selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali.. 

ap

Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. 

Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen. 

Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. 

ap

Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä.  Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava. 

Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta? 

ap

Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja. 

Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.  

ap

Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa? 

ap

Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista. 

No minä ajattelin  tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä. 

ap

Sekin, että ei vaan huvita enää istua pidempään terassilla on täysin hyväksyttävä syy. Kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole millään tavalla tilivelvollinen selittämään, miksi haluaa lähteä. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa, voi silti lähteä. Mä istun yleensä terassilla max 3 tuntia ja sekin on jo paljon. Yleensä 1-2 tuntia riittää. Siis silloin, kun lähden terassille yksin. En siis mene sinne viettämään iltaa vaan juomaan lasillisen tai kaksi. Jos olen sillä tuulella, että en halua edes jutella kenenkään kanssa, luen lehteä tai vaikka palstailen kännykällä. Tällä tavalla annan muille signaalin, että en ole juttutuulella. Jos taas olen juttuseuraa vailla, katson muita terassille tulevia silmiin ja hymyilen. Mutta vaikka olisinkin juttuseuraa vailla ja saisin mukavaa seuraa, en silti jaksa istua terassilla koko iltaa. 

Niin on, mutta tuossa nyt halusin vain täsmentää tätä esimerkkiä, että onko siinä joku muu syy vai ei ja tuossa vaiheessa kuvittelin vielä, että kyse on kaverista, jonka kanssa on lähdetty sinne terassille. Tuossa vaiheessa sillä siis mielestäni on merkitystä, mutta ventovieraan kanssa ei. Minulle ei tulisi mieleenikään jäädä terassille ventovieraan kanssa tämän pyytäessä, ellen itse nimenomaan sitä halua. Kaverin kanssa hieman eri asia. 

Ja siis vielä tähän alkuperäiseen aiheeseen, tekeekö joku tosiaan niin vain miellyttääkseen sitä ventovierasta? Tämä esimerkki ei kyllä avannut yhtään, mitä se miellyttäminen on, kun itse monen mielestä olen miellyttäjä, mutta tällainen ventovieraan miellyttäminen terassille jäämällä ei kyllä tulisi mieleenikään. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali.. 

ap

Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. 

Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen. 

Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. 

ap

Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä.  Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava. 

Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta? 

ap

Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja. 

Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.  

ap

Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa? 

ap

Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista. 

No minä ajattelin  tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä. 

ap

Sekin, että ei vaan huvita enää istua pidempään terassilla on täysin hyväksyttävä syy. Kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole millään tavalla tilivelvollinen selittämään, miksi haluaa lähteä. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa, voi silti lähteä. Mä istun yleensä terassilla max 3 tuntia ja sekin on jo paljon. Yleensä 1-2 tuntia riittää. Siis silloin, kun lähden terassille yksin. En siis mene sinne viettämään iltaa vaan juomaan lasillisen tai kaksi. Jos olen sillä tuulella, että en halua edes jutella kenenkään kanssa, luen lehteä tai vaikka palstailen kännykällä. Tällä tavalla annan muille signaalin, että en ole juttutuulella. Jos taas olen juttuseuraa vailla, katson muita terassille tulevia silmiin ja hymyilen. Mutta vaikka olisinkin juttuseuraa vailla ja saisin mukavaa seuraa, en silti jaksa istua terassilla koko iltaa. 

Puhummeko nyt ystävistä, vai satunnaisissa kulkijoista joiden kanssa tulee juteltua puuta heinää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.

Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.

Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.

Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.

Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.

Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.

Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.

Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.

siis ihan oikeasti, voitko näyttää, missä minä pilkkaan saamiani ehdotuksia. Se ei mielestäni ole pilkkaamista, että sanon, että olen kokeillut ja tiedän ne huonot puolet itsestäni ja tiedostan myös masennukseni eikä niitä asioita tarvitse toistaa. Enkä ole sanonut, että neuvot ovat huonoja, mutta minkä minä sille voin, että olen näitä jo kokeillut. 

ap

Joku esimerkiksi neuvoi luopumaan haitallisista ajatus- ja toimintamalleista. Se on mielestäni todella hyvä neuvo kenelle tahansa. Et ilmeisesti ole sitä kokeillut tai muuten et olisi tässä ketjussa enää.

Ja kun kirjoitin palkkaamisesta, en tarkoittanut sinua, vaan kerroin oman tarinani. Olen kuitenkin menneisyydestä oppinut sen, että en lähde väittelemään masentuneen kanssa. Läheiseni teki samaa kuin sinä nyt; ei kuunnellut kunnolla ja otti asiasta sen minkä koki siinä kohdassa tarpeelliseksi.

Toivon oikeasti sinulle kaikkea hyvää.

Siis anteeksi, mutta mikä ihme tämä tapa on, että henkilön kommentit ja mielipiteet jotenkin mitätöidään sillä, että henkilö on vielä keskustelussa mukana. Tähän olen törmännyt varsin usein tällä palstalla, että jos jaksat sitkeästi vastailla toisten esittämiin kysymyksiin ja esittää vastakysymyksiä, ennen pitkää joku tulee sanomaan, että sen takia näitä kommentteja ei kannata ottaa tosissaan. 

Tuolla kyllä mielestäni jollekulle vastasin, että toimintamallini ovat väärät, mutta en osaa muuttaa niitä, kun en tiedä, missä menee vikaan. Terapiassa on kyllä pohdittu minun ja kumppanini välisiä vääntöjä ja miten sen kierteen voi katkaista, mutta esim tässä keskustelussa on paljon puhuttu siitä, ettei saa olla kynnysmatto ja pitää olla omat mielipiteet. Hassua sitten, kun tässä keskustelussa minä esitän niitä omia mielipiteitä ja kerron sen oman näkemyksen niin se on sitten kuitenkin väärin. Eli täällä pitäisi sitten kuitenkin olla se kynnysmatto eikä saa esimerkiksi reagoida mitenkään noihin nälvimisiin. 

ap

Minä olin se, joka useita sivuja takaperin kerroin tehneeni "oman elämäni inventaarion". Eli luovuin itselleni haitallisista uskomuksista, itselleni haitallisista asenteista, itselleni haitallisisita tavoista ja itselleni haitallisista ihmissuhteista. Oletan, että tuo aiempi kommentoija viittasi siihen kommenttiin. Kuten siinä alkuperäisessä kommentissani jo kirjoitin, harmikseni en  enää muista sen kirjan nimeä, jonka avulla nämä muutokset tein. Tästä on nimittäin jo yli 10 vuotta aikaa, kun luin ko kirjan ja tein elämässäni muutoksia. 

Tämän keskustelupalstan yksi ongelma on, että kaikki ovat samalla Vierailija-nimimerkillä. Ei voi tietää, kenen kommenttiin vastaa ja onko se, joka vastaa siihen kommenttiin, sama, jolle itse vastasi. 

Okei, en tarkkaan muista, mitä sinulle vastasin. 

Nimimerkit kyllä helpottaisivat keskustelua, kun minultakin tässä nyt kohdistuu ihan väärille ihmisille välillä nämä kärkkäydet. 

ap

Itse asiassa minähän olen tässä juuri muuttamassa ajatus- ja toimintamalliani. Minä olen löytänyt tekemistä, josta pidän ja teen tätä ilman miesystävää ja kavereita. Monet huomaavat, että olen tänään ollut täällä koko päivän eikä minusta ole tuntunut hetkeäkään yksinäiseltä. 

ap

Tässä ketjussa on annettu monia hyviä neuvoja. Monia itsestäänselviä hyvässä tarkoituksessa. Ap:n pitää vain pohtia mitä niistä lähtee koettamaan, vai antaako olla tai keksiikö itse jonkin toimivamman. Vaikka täällä väitteleminen toisi hetkellistä virikettä, ei se ratkaise ystävyysongelmaa tulevaisuuden osalta. Siinä asian tilanne ja faktat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali.. 

ap

Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. 

Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen. 

Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. 

ap

Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä.  Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava. 

Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta? 

ap

Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja. 

Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.  

ap

Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa? 

ap

Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista. 

No minä ajattelin  tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä. 

ap

Sekin, että ei vaan huvita enää istua pidempään terassilla on täysin hyväksyttävä syy. Kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole millään tavalla tilivelvollinen selittämään, miksi haluaa lähteä. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa, voi silti lähteä. Mä istun yleensä terassilla max 3 tuntia ja sekin on jo paljon. Yleensä 1-2 tuntia riittää. Siis silloin, kun lähden terassille yksin. En siis mene sinne viettämään iltaa vaan juomaan lasillisen tai kaksi. Jos olen sillä tuulella, että en halua edes jutella kenenkään kanssa, luen lehteä tai vaikka palstailen kännykällä. Tällä tavalla annan muille signaalin, että en ole juttutuulella. Jos taas olen juttuseuraa vailla, katson muita terassille tulevia silmiin ja hymyilen. Mutta vaikka olisinkin juttuseuraa vailla ja saisin mukavaa seuraa, en silti jaksa istua terassilla koko iltaa. 

Niin on, mutta tuossa nyt halusin vain täsmentää tätä esimerkkiä, että onko siinä joku muu syy vai ei ja tuossa vaiheessa kuvittelin vielä, että kyse on kaverista, jonka kanssa on lähdetty sinne terassille. Tuossa vaiheessa sillä siis mielestäni on merkitystä, mutta ventovieraan kanssa ei. Minulle ei tulisi mieleenikään jäädä terassille ventovieraan kanssa tämän pyytäessä, ellen itse nimenomaan sitä halua. Kaverin kanssa hieman eri asia. 

Ja siis vielä tähän alkuperäiseen aiheeseen, tekeekö joku tosiaan niin vain miellyttääkseen sitä ventovierasta? Tämä esimerkki ei kyllä avannut yhtään, mitä se miellyttäminen on, kun itse monen mielestä olen miellyttäjä, mutta tällainen ventovieraan miellyttäminen terassille jäämällä ei kyllä tulisi mieleenikään. 

ap

Ymmärrän, että puhuimme eri asiasta. Sen vuoksi hieman ihmettelinkin kommenttiasi, missä sanoit, että et tiedä eroa mielistelyn, normaalin hyväntuulisuuden ja käytöstapojen välillä. Kun minusta nämä taas ovat ihan päivänselviä asioita. Esitin omat esimerkkini tilanteista, jossa vasta tavataan uusia ihmisiä. Koska sinäkin kerroit parista reissustasi, jossa olit pari tuntia viettänyt joidenkin ihmisten kanssa, mutta sitten nämä olivat jatkaneet matkaansa etkä kuullut heistä enää koskaan yhtään mitään. 

Miellyttäminen ja mielistely eivät mun mielestäni ole synonyymejä. Miellyttäminen on hyväntahtoista ja pyyteetöntä. Esim tilanne, jossa kaverin seuraava bussi lähtee vasta tunnin päästä ja jää hänen seurakseen siihen asti terassille vaikka itse jo haluaisikin lähteä kotiin. Mielistely taas on feikkaamista, jonka taustalla on yleensä jokin hyötymistarkoitus. Esimerkiksi keskustelussa ollaan olevinaan samaa mieltä (vaikka oikeasti ollaankin eri mieltä) ja koitetaan tehdä toiseen tällä tavalla hyvä vaikutus, jotta toinen tekisi jotain...tarjoaisi vaikka kaljat. Tai vaikka se, että jäädään randomin seuraksi terassille, jotta tältä saataisiin jokin asia X. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.

Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.

Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.

Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.

Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.

Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.

Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.

Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.

siis ihan oikeasti, voitko näyttää, missä minä pilkkaan saamiani ehdotuksia. Se ei mielestäni ole pilkkaamista, että sanon, että olen kokeillut ja tiedän ne huonot puolet itsestäni ja tiedostan myös masennukseni eikä niitä asioita tarvitse toistaa. Enkä ole sanonut, että neuvot ovat huonoja, mutta minkä minä sille voin, että olen näitä jo kokeillut. 

ap

Joku esimerkiksi neuvoi luopumaan haitallisista ajatus- ja toimintamalleista. Se on mielestäni todella hyvä neuvo kenelle tahansa. Et ilmeisesti ole sitä kokeillut tai muuten et olisi tässä ketjussa enää.

Ja kun kirjoitin palkkaamisesta, en tarkoittanut sinua, vaan kerroin oman tarinani. Olen kuitenkin menneisyydestä oppinut sen, että en lähde väittelemään masentuneen kanssa. Läheiseni teki samaa kuin sinä nyt; ei kuunnellut kunnolla ja otti asiasta sen minkä koki siinä kohdassa tarpeelliseksi.

Toivon oikeasti sinulle kaikkea hyvää.

Siis anteeksi, mutta mikä ihme tämä tapa on, että henkilön kommentit ja mielipiteet jotenkin mitätöidään sillä, että henkilö on vielä keskustelussa mukana. Tähän olen törmännyt varsin usein tällä palstalla, että jos jaksat sitkeästi vastailla toisten esittämiin kysymyksiin ja esittää vastakysymyksiä, ennen pitkää joku tulee sanomaan, että sen takia näitä kommentteja ei kannata ottaa tosissaan. 

Tuolla kyllä mielestäni jollekulle vastasin, että toimintamallini ovat väärät, mutta en osaa muuttaa niitä, kun en tiedä, missä menee vikaan. Terapiassa on kyllä pohdittu minun ja kumppanini välisiä vääntöjä ja miten sen kierteen voi katkaista, mutta esim tässä keskustelussa on paljon puhuttu siitä, ettei saa olla kynnysmatto ja pitää olla omat mielipiteet. Hassua sitten, kun tässä keskustelussa minä esitän niitä omia mielipiteitä ja kerron sen oman näkemyksen niin se on sitten kuitenkin väärin. Eli täällä pitäisi sitten kuitenkin olla se kynnysmatto eikä saa esimerkiksi reagoida mitenkään noihin nälvimisiin. 

ap

Minä olin se, joka useita sivuja takaperin kerroin tehneeni "oman elämäni inventaarion". Eli luovuin itselleni haitallisista uskomuksista, itselleni haitallisista asenteista, itselleni haitallisisita tavoista ja itselleni haitallisista ihmissuhteista. Oletan, että tuo aiempi kommentoija viittasi siihen kommenttiin. Kuten siinä alkuperäisessä kommentissani jo kirjoitin, harmikseni en  enää muista sen kirjan nimeä, jonka avulla nämä muutokset tein. Tästä on nimittäin jo yli 10 vuotta aikaa, kun luin ko kirjan ja tein elämässäni muutoksia. 

Tämän keskustelupalstan yksi ongelma on, että kaikki ovat samalla Vierailija-nimimerkillä. Ei voi tietää, kenen kommenttiin vastaa ja onko se, joka vastaa siihen kommenttiin, sama, jolle itse vastasi. 

Okei, en tarkkaan muista, mitä sinulle vastasin. 

Nimimerkit kyllä helpottaisivat keskustelua, kun minultakin tässä nyt kohdistuu ihan väärille ihmisille välillä nämä kärkkäydet. 

ap

Mä olin aiemmin Kaksplussan vakkari ja siellä oli melkein kaikilla omat nimimerkit. Helpotti keskustelua ja vähensi väärinkäsityksiä. Vaihdoin tänne AV:lle, kun Kaksplussan palsta hiljeni. Täällä on paljon enemmän kommentointia. Kaksplussalla kun tekee aloituksen, voi rauhassa käydä kaupassa, viedä koiran ulos ja joskus nukkua yönkin yli ennenkuin tulee yhtään kommenttia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali.. 

ap

Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. 

Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen. 

Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. 

ap

Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä.  Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava. 

Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta? 

ap

Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja. 

Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.  

ap

Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa? 

ap

Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista. 

No minä ajattelin  tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä. 

ap

Sekin, että ei vaan huvita enää istua pidempään terassilla on täysin hyväksyttävä syy. Kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole millään tavalla tilivelvollinen selittämään, miksi haluaa lähteä. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa, voi silti lähteä. Mä istun yleensä terassilla max 3 tuntia ja sekin on jo paljon. Yleensä 1-2 tuntia riittää. Siis silloin, kun lähden terassille yksin. En siis mene sinne viettämään iltaa vaan juomaan lasillisen tai kaksi. Jos olen sillä tuulella, että en halua edes jutella kenenkään kanssa, luen lehteä tai vaikka palstailen kännykällä. Tällä tavalla annan muille signaalin, että en ole juttutuulella. Jos taas olen juttuseuraa vailla, katson muita terassille tulevia silmiin ja hymyilen. Mutta vaikka olisinkin juttuseuraa vailla ja saisin mukavaa seuraa, en silti jaksa istua terassilla koko iltaa. 

Niin on, mutta tuossa nyt halusin vain täsmentää tätä esimerkkiä, että onko siinä joku muu syy vai ei ja tuossa vaiheessa kuvittelin vielä, että kyse on kaverista, jonka kanssa on lähdetty sinne terassille. Tuossa vaiheessa sillä siis mielestäni on merkitystä, mutta ventovieraan kanssa ei. Minulle ei tulisi mieleenikään jäädä terassille ventovieraan kanssa tämän pyytäessä, ellen itse nimenomaan sitä halua. Kaverin kanssa hieman eri asia. 

Ja siis vielä tähän alkuperäiseen aiheeseen, tekeekö joku tosiaan niin vain miellyttääkseen sitä ventovierasta? Tämä esimerkki ei kyllä avannut yhtään, mitä se miellyttäminen on, kun itse monen mielestä olen miellyttäjä, mutta tällainen ventovieraan miellyttäminen terassille jäämällä ei kyllä tulisi mieleenikään. 

ap

Ymmärrän, että puhuimme eri asiasta. Sen vuoksi hieman ihmettelinkin kommenttiasi, missä sanoit, että et tiedä eroa mielistelyn, normaalin hyväntuulisuuden ja käytöstapojen välillä. Kun minusta nämä taas ovat ihan päivänselviä asioita. Esitin omat esimerkkini tilanteista, jossa vasta tavataan uusia ihmisiä. Koska sinäkin kerroit parista reissustasi, jossa olit pari tuntia viettänyt joidenkin ihmisten kanssa, mutta sitten nämä olivat jatkaneet matkaansa etkä kuullut heistä enää koskaan yhtään mitään. 

Miellyttäminen ja mielistely eivät mun mielestäni ole synonyymejä. Miellyttäminen on hyväntahtoista ja pyyteetöntä. Esim tilanne, jossa kaverin seuraava bussi lähtee vasta tunnin päästä ja jää hänen seurakseen siihen asti terassille vaikka itse jo haluaisikin lähteä kotiin. Mielistely taas on feikkaamista, jonka taustalla on yleensä jokin hyötymistarkoitus. Esimerkiksi keskustelussa ollaan olevinaan samaa mieltä (vaikka oikeasti ollaankin eri mieltä) ja koitetaan tehdä toiseen tällä tavalla hyvä vaikutus, jotta toinen tekisi jotain...tarjoaisi vaikka kaljat. Tai vaikka se, että jäädään randomin seuraksi terassille, jotta tältä saataisiin jokin asia X. 

Siis en minä edelleenkään ymmärrä noiden eroa. Onko se terassille ventovieraan kanssa jääminen nyt miellyttämistä vai mielistelyä? Jos se on hyväntahtoista ja pyyteetöntä, niin se ilmesesti on fine. Mutta miten tuossa esimerkissä se mielistely sitten tapahtuu eli missä se hyötymistarkoitus on? Mitä siltä randomilta saadaan? Ja jos siinä jäädään terassille, että saataisiin jotain, eikö se silloin ole sinun ihan oma halusi jäädä eikä pelkästään sen randomin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali.. 

ap

Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. 

Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen. 

Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. 

ap

Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä.  Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava. 

Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta? 

ap

Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja. 

Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.  

ap

Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa? 

ap

Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista. 

No minä ajattelin  tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä. 

ap

Sekin, että ei vaan huvita enää istua pidempään terassilla on täysin hyväksyttävä syy. Kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole millään tavalla tilivelvollinen selittämään, miksi haluaa lähteä. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa, voi silti lähteä. Mä istun yleensä terassilla max 3 tuntia ja sekin on jo paljon. Yleensä 1-2 tuntia riittää. Siis silloin, kun lähden terassille yksin. En siis mene sinne viettämään iltaa vaan juomaan lasillisen tai kaksi. Jos olen sillä tuulella, että en halua edes jutella kenenkään kanssa, luen lehteä tai vaikka palstailen kännykällä. Tällä tavalla annan muille signaalin, että en ole juttutuulella. Jos taas olen juttuseuraa vailla, katson muita terassille tulevia silmiin ja hymyilen. Mutta vaikka olisinkin juttuseuraa vailla ja saisin mukavaa seuraa, en silti jaksa istua terassilla koko iltaa. 

Puhummeko nyt ystävistä, vai satunnaisissa kulkijoista joiden kanssa tulee juteltua puuta heinää?

Suurinpiirtein kommenttini puolivälissä on lause: "Siis silloin, kun lähden terassille yksin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.

Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.

Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.

Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.

Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.

Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.

Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.

Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.

siis ihan oikeasti, voitko näyttää, missä minä pilkkaan saamiani ehdotuksia. Se ei mielestäni ole pilkkaamista, että sanon, että olen kokeillut ja tiedän ne huonot puolet itsestäni ja tiedostan myös masennukseni eikä niitä asioita tarvitse toistaa. Enkä ole sanonut, että neuvot ovat huonoja, mutta minkä minä sille voin, että olen näitä jo kokeillut. 

ap

Joku esimerkiksi neuvoi luopumaan haitallisista ajatus- ja toimintamalleista. Se on mielestäni todella hyvä neuvo kenelle tahansa. Et ilmeisesti ole sitä kokeillut tai muuten et olisi tässä ketjussa enää.

Ja kun kirjoitin palkkaamisesta, en tarkoittanut sinua, vaan kerroin oman tarinani. Olen kuitenkin menneisyydestä oppinut sen, että en lähde väittelemään masentuneen kanssa. Läheiseni teki samaa kuin sinä nyt; ei kuunnellut kunnolla ja otti asiasta sen minkä koki siinä kohdassa tarpeelliseksi.

Toivon oikeasti sinulle kaikkea hyvää.

Siis anteeksi, mutta mikä ihme tämä tapa on, että henkilön kommentit ja mielipiteet jotenkin mitätöidään sillä, että henkilö on vielä keskustelussa mukana. Tähän olen törmännyt varsin usein tällä palstalla, että jos jaksat sitkeästi vastailla toisten esittämiin kysymyksiin ja esittää vastakysymyksiä, ennen pitkää joku tulee sanomaan, että sen takia näitä kommentteja ei kannata ottaa tosissaan. 

Tuolla kyllä mielestäni jollekulle vastasin, että toimintamallini ovat väärät, mutta en osaa muuttaa niitä, kun en tiedä, missä menee vikaan. Terapiassa on kyllä pohdittu minun ja kumppanini välisiä vääntöjä ja miten sen kierteen voi katkaista, mutta esim tässä keskustelussa on paljon puhuttu siitä, ettei saa olla kynnysmatto ja pitää olla omat mielipiteet. Hassua sitten, kun tässä keskustelussa minä esitän niitä omia mielipiteitä ja kerron sen oman näkemyksen niin se on sitten kuitenkin väärin. Eli täällä pitäisi sitten kuitenkin olla se kynnysmatto eikä saa esimerkiksi reagoida mitenkään noihin nälvimisiin. 

ap

Minä olin se, joka useita sivuja takaperin kerroin tehneeni "oman elämäni inventaarion". Eli luovuin itselleni haitallisista uskomuksista, itselleni haitallisista asenteista, itselleni haitallisisita tavoista ja itselleni haitallisista ihmissuhteista. Oletan, että tuo aiempi kommentoija viittasi siihen kommenttiin. Kuten siinä alkuperäisessä kommentissani jo kirjoitin, harmikseni en  enää muista sen kirjan nimeä, jonka avulla nämä muutokset tein. Tästä on nimittäin jo yli 10 vuotta aikaa, kun luin ko kirjan ja tein elämässäni muutoksia. 

Tämän keskustelupalstan yksi ongelma on, että kaikki ovat samalla Vierailija-nimimerkillä. Ei voi tietää, kenen kommenttiin vastaa ja onko se, joka vastaa siihen kommenttiin, sama, jolle itse vastasi. 

Okei, en tarkkaan muista, mitä sinulle vastasin. 

Nimimerkit kyllä helpottaisivat keskustelua, kun minultakin tässä nyt kohdistuu ihan väärille ihmisille välillä nämä kärkkäydet. 

ap

Mä olin aiemmin Kaksplussan vakkari ja siellä oli melkein kaikilla omat nimimerkit. Helpotti keskustelua ja vähensi väärinkäsityksiä. Vaihdoin tänne AV:lle, kun Kaksplussan palsta hiljeni. Täällä on paljon enemmän kommentointia. Kaksplussalla kun tekee aloituksen, voi rauhassa käydä kaupassa, viedä koiran ulos ja joskus nukkua yönkin yli ennenkuin tulee yhtään kommenttia :D

Minä vaihdoin kaksplussalta tänne, kun alkoi nimimerkillä tulla kakkaa niskaan ja kävi jatkuvasti niin kuin tässäkin keskustelussa, että vaikka mitä sanot (tyyliin taivas on sininen), jonkun on pakko alapeukuttaa ja haukkua. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali.. 

ap

Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. 

Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen. 

Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. 

ap

Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä.  Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava. 

Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta? 

ap

Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja. 

Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.  

ap

Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa? 

ap

Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista. 

No minä ajattelin  tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä. 

ap

Sekin, että ei vaan huvita enää istua pidempään terassilla on täysin hyväksyttävä syy. Kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole millään tavalla tilivelvollinen selittämään, miksi haluaa lähteä. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa, voi silti lähteä. Mä istun yleensä terassilla max 3 tuntia ja sekin on jo paljon. Yleensä 1-2 tuntia riittää. Siis silloin, kun lähden terassille yksin. En siis mene sinne viettämään iltaa vaan juomaan lasillisen tai kaksi. Jos olen sillä tuulella, että en halua edes jutella kenenkään kanssa, luen lehteä tai vaikka palstailen kännykällä. Tällä tavalla annan muille signaalin, että en ole juttutuulella. Jos taas olen juttuseuraa vailla, katson muita terassille tulevia silmiin ja hymyilen. Mutta vaikka olisinkin juttuseuraa vailla ja saisin mukavaa seuraa, en silti jaksa istua terassilla koko iltaa. 

Niin on, mutta tuossa nyt halusin vain täsmentää tätä esimerkkiä, että onko siinä joku muu syy vai ei ja tuossa vaiheessa kuvittelin vielä, että kyse on kaverista, jonka kanssa on lähdetty sinne terassille. Tuossa vaiheessa sillä siis mielestäni on merkitystä, mutta ventovieraan kanssa ei. Minulle ei tulisi mieleenikään jäädä terassille ventovieraan kanssa tämän pyytäessä, ellen itse nimenomaan sitä halua. Kaverin kanssa hieman eri asia. 

Ja siis vielä tähän alkuperäiseen aiheeseen, tekeekö joku tosiaan niin vain miellyttääkseen sitä ventovierasta? Tämä esimerkki ei kyllä avannut yhtään, mitä se miellyttäminen on, kun itse monen mielestä olen miellyttäjä, mutta tällainen ventovieraan miellyttäminen terassille jäämällä ei kyllä tulisi mieleenikään. 

ap

Ymmärrän, että puhuimme eri asiasta. Sen vuoksi hieman ihmettelinkin kommenttiasi, missä sanoit, että et tiedä eroa mielistelyn, normaalin hyväntuulisuuden ja käytöstapojen välillä. Kun minusta nämä taas ovat ihan päivänselviä asioita. Esitin omat esimerkkini tilanteista, jossa vasta tavataan uusia ihmisiä. Koska sinäkin kerroit parista reissustasi, jossa olit pari tuntia viettänyt joidenkin ihmisten kanssa, mutta sitten nämä olivat jatkaneet matkaansa etkä kuullut heistä enää koskaan yhtään mitään. 

Miellyttäminen ja mielistely eivät mun mielestäni ole synonyymejä. Miellyttäminen on hyväntahtoista ja pyyteetöntä. Esim tilanne, jossa kaverin seuraava bussi lähtee vasta tunnin päästä ja jää hänen seurakseen siihen asti terassille vaikka itse jo haluaisikin lähteä kotiin. Mielistely taas on feikkaamista, jonka taustalla on yleensä jokin hyötymistarkoitus. Esimerkiksi keskustelussa ollaan olevinaan samaa mieltä (vaikka oikeasti ollaankin eri mieltä) ja koitetaan tehdä toiseen tällä tavalla hyvä vaikutus, jotta toinen tekisi jotain...tarjoaisi vaikka kaljat. Tai vaikka se, että jäädään randomin seuraksi terassille, jotta tältä saataisiin jokin asia X. 

Siis en minä edelleenkään ymmärrä noiden eroa. Onko se terassille ventovieraan kanssa jääminen nyt miellyttämistä vai mielistelyä? Jos se on hyväntahtoista ja pyyteetöntä, niin se ilmesesti on fine. Mutta miten tuossa esimerkissä se mielistely sitten tapahtuu eli missä se hyötymistarkoitus on? Mitä siltä randomilta saadaan? Ja jos siinä jäädään terassille, että saataisiin jotain, eikö se silloin ole sinun ihan oma halusi jäädä eikä pelkästään sen randomin? 

Miten mä tämän nyt selittäisin? Yksinkertaisin esimerkki mielistelystä lienee se, että olet terassilla, joku mies tulee pöytääsi istumaan, tekeytyy aivan fantastiseksi seuralaiseksi, on kaikesta samaa mieltä kanssasi  ja hänen ainoa  tavoitteensa on päästä sun pöksyihisi. Jos et erota miellyttämistä ja mielistelyä toisistaan, saatat kuvitella hänen olevan hyväntahtoinen ja pyyteetön. Hän saattaa tarjota sulle koko illan ja pidät häntä suorastaan herrasmiehenä, mutta hän tarjoaa sulle illan juottaakseen sut humalaan. Tämä ei kuitenkaan ole sukupuolikysymys. Jos olet mies, joku nainen saattaa mielistellä sinua, antaa ymmärtää olevansa valmis johonkin enempäänkin, kunhan vaan tarjoat hänelle illan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloittajan olisi vain ns. hankittava elämä. Luovuttava ihmissuhdejahdista ja niissä roikkumisesta ja keskityttävä tekemiseen, erilaisiin harrastuksiin jne. jotka ovat juuri hänelle mielekkäitä muista riippumatta. Kun tekee itselleen mieluisia asioita, ei elämän sujuvuus ole niin paljoa kiinni muista. Samalla tulee menneeksi aktiivisesti eri aiheiden ja harrastuksen tiimoilta mukaan sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmissuhteita syntyy tavallaan siinä varsinaisen elämisen ohessa. Tavallaan loppuu siis ihmissuhdekeskeisyydestä ja etsii elämän keskiöön muita kiinnostavia asioita, niin siinä ne kulkeutuu ihmissuhteetkin sitten muun ohella ilman pingotusta. Ja tärkein, jos jonkun henkilön seurassa tuntuu, että se ottaa enemmän kuin antaa, ei kyseinen henkilö enää ole ajankohtainen, vaan hänet kannattaa jättää taakse.

Kyllä. Ja tätähän tässä olen nyt noin kymmenen sivua kysynyt, mistä sen sellaisen elämän saa, johon ei liity yhtäkään muuta ihmistä. On ehdotettu yksin matkustamista ja kaikkia muutakin mahdollista tekemistä, mutta minä olen jo tehnyt niitä kauan aikaa. Joten uusia ehdotuksia otetaan vastaan. 

ap

Anteeksi nyt, mutta sun pitää ihan itse miettiä, mikä juuri sinua kiinnostaa. Ei me palstalaiset tunneta sua ja tiedetä, millaisista asioista innostuisit. Sun pitää täyttää sisäinen tyhjiösi itselläsi, omasta itsestäsi huolehtimisella , itsesi huomioimisella ja itsesi arvostamisella. Maailmassa on miljoonia asioita, joita voi tehdä ja joista innostua. Mutta ei me voida ehdottaa sulle niitä kaikkia. 

Nimenomaan, te ette tunne minua, joten minusta on hieman epäreilua myöskään tulla sanomaan, miten hiton helppoa on löytää jotain kivaa tekemistä, jota voi tehdä yksin. 

Kyllä, tiedän, että pitäisi ja ohjeinahan nämä ovat täyttä totta. Olen vain niin kelvoton, että ei tunnu löytyvän mitään. En ihan oikeasti tiedä,mitä voin tehdä. 

ap

Olen tuon aiemman kommentin kirjoittaja ja täsmennän lihavoimaani kohtaa. Ei tarkoiteta asiaa, jota tehdään täysin yksin, vaan asiaa, johon ei tarvita omaa ystävää tai kaveria mukaan. On hyväkin, jos samaa asiaa on tekemässä muitakin ihmisiä, koska juuri siten tutustuu muihin ihmisiin. 

Jotkut lähtevät reppureissaamaan yksin ja reissulta palatessa on useita kavereita eri puolilta maailmaa. Ei jäädä odottamaan, että joku ystävä tai kaveri lähtisi mukaan vaan lähdetään yksin ja matkalla tutustutaan ihan uusiin ihmisiin. 

juu, tämäkin on kyllä jo kokeiltu. Olen ollut pari kertaa reissussa, joilla olen tavannut pari ihmistä, mutta se on tarkoittanut, että istutaan pari tuntia samassa pöydässä ja sitten liuetaan paikalta niiden kavereiden kanssa. 

Miten nämä parituntiset ovat menneet? Sun ei tarvitse vastata tähän palstalle vaan mieti itse asiaa. Osallistuitko aktiivisesti keskusteluun? Saitko nämä muut ihmiset nauramaan? Valitsitko itse puheenaiheita, joista syntyi mielenkiintoisia keskusteluja? Millaisia asioita teit, sanoit tai ehdotit, joiden omasta mielestäsi olisi pitänyt saada nämä ihmiset haluamaan tavata sut toisenkin kerran tai ainakin olisitte pitäneet yhteyttä? Ja sitten se, että tapaa koko reissun aikana pari ihmistä, ei riitä. Pitää tavata paljon ihmisiä. 

Olisit lisännyt vielä, että olitko tarpeeksi kaunis? Olitko tarpeeksi avokätinen? Oliko sinulla tarpeeksi heille annettavaa? Saitko muut tuntemaan itsensä sinua paremmaksi? Maksoitko tarpeeksi heille illallisia? Nuolitko tarpeeksi heidän jalanpohjiaan?

Kas tässä, siinä sinulle syy. Et vaan ollut tarpeeksi jotain.
Nykyisin pitää antaa, jotta voi saada. Siinä tämän ajanhengen mukainen sanonta.

Tottakai. Vai meinasitko, että säälistä ollaan toisen ihmisen seurassa? Mitä tulee noihin muihin osiin kommenttiasi, niin niillä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ihmiset nyt vaan hakeutuvat uudelleen sellaisten ihmisten seuraan, joiden seurassa edellisellä kerralla oli hauskaa. 

Ja silti sanotaan, että vaikka olet iloinen, avulias, kiltti, antelias, kohtelias, huomioonottava, et ole oikeutettu yhtään mihinkään. Ja itse asiassa, jos olet kaikkia noita, olet surkea kynnysmatto. Ole tässä nyt sitten normaali.. 

ap

Voi ei.... istuttaisiinpa jossain terassilla niin selittäisin asian sulle. Ihminen voi olla hyväntuulinen ja hauska, vaikka pitää omat rajansa eikä ryhdy mielistelemään tai lahjomaan muita. Mielistelyllä, anteliaisuudella yms saa aikaan vain sen, että vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä. Niitä, jotka tekevät sinusta kynnysmaton. 

Tässä yhteydessä antamisella tarkoitetaan immateriaalisia asioita. Esimerkiksi vaikka sitä, että syntyy erinomainen ja mielenkiintoinen keskustelu aiheesta X. Osaat perustella omat mielipiteesi ja katsoa asioita myös muista näkökulmista kuin vain omastasi. Tuot siis keskusteluun uusia näkökulmia. Sulla on kolme korkeakoulututkintoa, joten et ole mikään sohvalla makaava Temppareiden katsoja. Toinen esimerkki on se, että osaat kertoa hauskasti vaikka jostain omassa elämässäsi sinulle tapahtuneesta kömmähdyksestä tai mokasta. Tilannekomiikka on useimpien mielestä paljon hauskempaa kuin valmiiden vitsien kertominen. 

Aha. Ja entä sitten? Mikähän tuossa oli nyt sellaista, minkä oletit olevan minulle uutta. En ole tyhmä. En vain tiedä, missä menee mielistelyn ja normaalin hyväntuulisuuden ja kohteliaisuuden raja. 

ap

Pääsääntöisesti mielistely on sitä, että myötäilee toista, vaikka olisikin ihan eri mieltä. Tai että haluaisit jo lähteä kotiin, mutta toisen vuoksi jäät vielä. Kohteliaisuuteen riittää ihan peruskäytöstavat. Eli tervehtii ja sanoo vaikka heippa, kun lähtee pois. Ei hauku eikä nimittele. Eikä kaiva nenäänsä.  Ei se sen enempää vaadi. Normaalia hyväntuulisuutta on se, että olet ihan aidosti hyvällä tuulella. Että sulla on hyvä fiilis, elämä tuntuu kivalta ja paikka ja seura, jossa olet, on mielestäsi - ainakin just sillä hetkellä - mukava. 

Okei, minä taidan sitten olla todella paha mielistelijä, kun minusta on ihan normaalia jäädä jonnekin, jos kaveri pyytää eikä ole mitään varsinaista syytä lähteä. Mitenkäs nämä oman arvonsa tuntevat sitten toimivat tilanteessa, jossa ollaan esimerkiksi yhteisellä kyydillä jossain ja toinen haluaa jäädä ja toinen lähteä? Lähteekö toinen pois autolla ja toinen sitten kävelee? Vai olisiko siinä kuitenkin sellainen paikka, että voi vähän joustaa siitä omasta halusta? 

ap

Me puhutaan nyt eri asiasta. Sinä puhut kavereiden kanssa yhdessä menemisestä ja minä taas puhuin tilanteista, joissa tapaa ihan uusia ihmisiä. Kun mä menen terassille ja tapaan siellä jonkun ihan uuden ihmisen, niin mikäli klo 21 haluan lähteä kotiin, en jää terassille sen vuoksi, että tämä uusi tuttavuus haluaa vielä jäädä. Jos taas olen sopinut lähteväni jonkun kaverini kanssa terassille, silloin tietysti voidaan tehdä kompromisseja. 

Okei, tuollainen tilanne olisi minulle kyllä todella epätodennäköinen. Siksi en nyt ihan ymmärtänyt esimerkkiäsi. En ole koskaan joutunut tilanteeseen (enkä usko joutuvanikaan), jossa minun pitäisi olla terassilla jonkun ventovieraan lapsenvahti.  

ap

Ja siis kuka ylipäätään tuollaisessa tilanteessa sitten jäisi, vaikkei halua? Miksi ventovierasta pitäisi miellyttää jäämällä hänen seurakseen ellei edes viihdy tämän ihmisen kanssa? 

ap

Nyt sä teet omia tulkintojasi. Missä mä sanoin, että sen ihmisen seurassa ei olisi viihtynyt? On voinut olla ihan hervottoman hauskaa, mutta siitä huolimatta haluaa lähteä kotiin. Ihan vaikka vain siksi, että on nukkunut edellisen yön huonosti ja väsyttää. Ei jäädä toisen mieliksi yhtään pidempään kuin mitä itse haluaa. Seuraavan kerran, kun tapaa saman henkilön, voikin jo moikata ja vaihtaa muutaman sanan. Tai jos tähän henkilöön törmää uudelleen terassilla, voikin jo pyytää joko omaan pöytäänsä istumaan tai kysyä, onko hänen pöydässään tilaa. Ja jatkaa jutustelua ja tutustumista. 

No minä ajattelin  tilannetta, että ei ole mitään varsinaista syytä lähteä. Tuolla alussa jo ajattelin, että esimerkiksi väsymys tai muu meno voisivat olla tällaisia muita syitä eikä pelkästään se, että ei nyt vain huvita jäädä. 

ap

Sekin, että ei vaan huvita enää istua pidempään terassilla on täysin hyväksyttävä syy. Kun tutustuu uusiin ihmisiin, ei ole millään tavalla tilivelvollinen selittämään, miksi haluaa lähteä. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa, voi silti lähteä. Mä istun yleensä terassilla max 3 tuntia ja sekin on jo paljon. Yleensä 1-2 tuntia riittää. Siis silloin, kun lähden terassille yksin. En siis mene sinne viettämään iltaa vaan juomaan lasillisen tai kaksi. Jos olen sillä tuulella, että en halua edes jutella kenenkään kanssa, luen lehteä tai vaikka palstailen kännykällä. Tällä tavalla annan muille signaalin, että en ole juttutuulella. Jos taas olen juttuseuraa vailla, katson muita terassille tulevia silmiin ja hymyilen. Mutta vaikka olisinkin juttuseuraa vailla ja saisin mukavaa seuraa, en silti jaksa istua terassilla koko iltaa. 

Puhummeko nyt ystävistä, vai satunnaisissa kulkijoista joiden kanssa tulee juteltua puuta heinää?

Niin, en tiedä missä tetassilla tämä kertoja istuu, mutta täälläpäin ei yksikään tuntematon tetassilla istuja katso tulijoita silmiin ja hymyile. Tai terassille tulija huomaa (ole huomaavinanaan) eikä reagoi siihen mitenkään. Päinvastoin, menee varmaan mahdollisimman kauas.

Eikä kukaan tuntematon tule nykyään juttelemaan vaikka kuinka katsoisin silmiin ja hymyilisin.

Ennen oli niin, mutta siitä on aikaa.

Ainoastaan tosiaan jos ei ole tilaa niin joku saattaa istahtaa samaan pöytään ja siinä sitten jutellaan juuri puuta heinää niin kauan kun toinen lähtee pous tai terassille tulee muita tuttuja joiden pöytään tämä siirtyy.

Mies voi varmaan istuakin yksin pari-kolme tuntia, mutta nainen harvemmin.

Ylipäätään porukassakaan tuskin monia tunteja siellä samassa paikkaa istutaan. Ellei sitten kun tullaan humalaan.

Olitko ihan tosissasi vai kirjoititko vain oman kuvitelmasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 20 sivua nyt lukenut kommentteja. Olen surullinen, sillä ap itse sabotoi omaa elämäänsä.

Eräs läheinen sairasti masennusta ja hän toimi aivan kuten ap. Kysyi neuvoja, mutta neuvot olivat aina vähintäänkin huonoja. Niissä oli aina jotain vikaa tai sitten neuvon antaja jollain tavoin yritti pilkata häntä.

Sairastuin itse uupumukseen ja oli pakko katkaista välit. Jouduin itse uupumuksen vuoksi sairauslomalle, koska tämä läheinen vei kaikki voimat masennuksesta johtuvalla negatiivisuudellaan. Kuulin, että muutamat muutkin olivat tehneet niin.

Ymmärrän masennuksen ja sen synkkyyyden. Se synkkyys tarttuu ajan kuluessa muihinkin ihmisiin jos sille ei tee jotain asennemuutoksen muodossa. On vaikeaa varmasti, mutta totuus on, että ei kukaan jaksa loputtomiin sellaista. Se vie voimat ja elämän ihmisestä.

Mielestäni täällä on annettu hyviäkin neuvoja.

Varmasti ap kommentoi minullekin kuinka ilkeä olen ja saan kaikki itkemään. Toivottavasti hän ymmärtää pointin kirjoituksessani.

Älä sabotoi elämääsi. Masennuksen alle jää kaikki läheiset lapsia myöten (äitini sairasti masennusta suurimman osan lapsuuttani). Tee muutosaskelia pikkuhiljaa vaikka sitten lastesi vuoksi. Älä tappele vastaan joka hetki, kun joku ei miellytä. Lue kommentit ajatuksella. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta nyt koet vastustusta selkeästi masennuksen vuoksi.

Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen.

siis ihan oikeasti, voitko näyttää, missä minä pilkkaan saamiani ehdotuksia. Se ei mielestäni ole pilkkaamista, että sanon, että olen kokeillut ja tiedän ne huonot puolet itsestäni ja tiedostan myös masennukseni eikä niitä asioita tarvitse toistaa. Enkä ole sanonut, että neuvot ovat huonoja, mutta minkä minä sille voin, että olen näitä jo kokeillut. 

ap

Joku esimerkiksi neuvoi luopumaan haitallisista ajatus- ja toimintamalleista. Se on mielestäni todella hyvä neuvo kenelle tahansa. Et ilmeisesti ole sitä kokeillut tai muuten et olisi tässä ketjussa enää.

Ja kun kirjoitin palkkaamisesta, en tarkoittanut sinua, vaan kerroin oman tarinani. Olen kuitenkin menneisyydestä oppinut sen, että en lähde väittelemään masentuneen kanssa. Läheiseni teki samaa kuin sinä nyt; ei kuunnellut kunnolla ja otti asiasta sen minkä koki siinä kohdassa tarpeelliseksi.

Toivon oikeasti sinulle kaikkea hyvää.

Siis anteeksi, mutta mikä ihme tämä tapa on, että henkilön kommentit ja mielipiteet jotenkin mitätöidään sillä, että henkilö on vielä keskustelussa mukana. Tähän olen törmännyt varsin usein tällä palstalla, että jos jaksat sitkeästi vastailla toisten esittämiin kysymyksiin ja esittää vastakysymyksiä, ennen pitkää joku tulee sanomaan, että sen takia näitä kommentteja ei kannata ottaa tosissaan. 

Tuolla kyllä mielestäni jollekulle vastasin, että toimintamallini ovat väärät, mutta en osaa muuttaa niitä, kun en tiedä, missä menee vikaan. Terapiassa on kyllä pohdittu minun ja kumppanini välisiä vääntöjä ja miten sen kierteen voi katkaista, mutta esim tässä keskustelussa on paljon puhuttu siitä, ettei saa olla kynnysmatto ja pitää olla omat mielipiteet. Hassua sitten, kun tässä keskustelussa minä esitän niitä omia mielipiteitä ja kerron sen oman näkemyksen niin se on sitten kuitenkin väärin. Eli täällä pitäisi sitten kuitenkin olla se kynnysmatto eikä saa esimerkiksi reagoida mitenkään noihin nälvimisiin. 

ap

Minä olin se, joka useita sivuja takaperin kerroin tehneeni "oman elämäni inventaarion". Eli luovuin itselleni haitallisista uskomuksista, itselleni haitallisista asenteista, itselleni haitallisisita tavoista ja itselleni haitallisista ihmissuhteista. Oletan, että tuo aiempi kommentoija viittasi siihen kommenttiin. Kuten siinä alkuperäisessä kommentissani jo kirjoitin, harmikseni en  enää muista sen kirjan nimeä, jonka avulla nämä muutokset tein. Tästä on nimittäin jo yli 10 vuotta aikaa, kun luin ko kirjan ja tein elämässäni muutoksia. 

Tämän keskustelupalstan yksi ongelma on, että kaikki ovat samalla Vierailija-nimimerkillä. Ei voi tietää, kenen kommenttiin vastaa ja onko se, joka vastaa siihen kommenttiin, sama, jolle itse vastasi. 

Okei, en tarkkaan muista, mitä sinulle vastasin. 

Nimimerkit kyllä helpottaisivat keskustelua, kun minultakin tässä nyt kohdistuu ihan väärille ihmisille välillä nämä kärkkäydet. 

ap

Mä olin aiemmin Kaksplussan vakkari ja siellä oli melkein kaikilla omat nimimerkit. Helpotti keskustelua ja vähensi väärinkäsityksiä. Vaihdoin tänne AV:lle, kun Kaksplussan palsta hiljeni. Täällä on paljon enemmän kommentointia. Kaksplussalla kun tekee aloituksen, voi rauhassa käydä kaupassa, viedä koiran ulos ja joskus nukkua yönkin yli ennenkuin tulee yhtään kommenttia :D

Minä vaihdoin kaksplussalta tänne, kun alkoi nimimerkillä tulla kakkaa niskaan ja kävi jatkuvasti niin kuin tässäkin keskustelussa, että vaikka mitä sanot (tyyliin taivas on sininen), jonkun on pakko alapeukuttaa ja haukkua. 

ap

Sun ei tarvitse kertoa omaa Kaksplussan nikkiäsi, mutta mä olen wanha wakkari Keittiönoita. Moi!