En edelleenkään ymmärrä sitä, miksi miehet eivät lähesty livenä arjessa
Uskaltauduin monen vuoden arpomisen jälkeen yhteen sinkkuryhmään (sellaiseen, jossa etsitään kumppania tositarkoituksella) ja sain todella suitsuttavia viestejä itselleni. Olin täällä palstalla monta vuotta jauhanut siitä, miksi kukaan mies ei lähesty livenä ja mitä muutoksia mun pitäisi tehdä itselleni, jotta miehet kiinnostuisivat.
Olen jotenkin hämmentynyt tästä epäsuhdasta normaalin arkielämän ja "deittailuskenen" välillä.. Miksi kukaan ei lähesty livenä tai sano livenä noita kauniita sanoja, mutta sitten viestillä sanovat? Yhden kanssa kävin jopa treffeillä ja luulin, että hän suunnilleen inhoaa minua, kun oli aika hiljainen ja näytti vakavaa naamaa, eikä keksinyt jutun juurta oikein ja siis mä pidin lähinnä keskustelua yllä. Olikin sitten kuulemma ihastunut (viestillä kertoi). Jotenkin käsittämätöntä.
Sanotaan aina, että naiset ovat mystisiä olentoja, mutta ainakin vähäinen deittikokemus miehistä väittäisi, että miehet ovat vieläkin mystisempiä ainakin Suomessa.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Tapasin aviomieheni aikoinaan eräässä ammatillisessa tapahtumassa (olemme samalla alalla, mutta emme tunteneet ennestään). Mun aviomies sanoi, että ei lähestynyt mua aikanaan tuossa tapahtumassa, koska oletti mun olevan kuitenkin varattu. Otti yhteyttä vasta ja pyysi ulos, kun yhteinen tuttumme oli ensin kertonut mun olevan vapaa ja kiinnostunut lähtemään ulos (olin siis kysynyt yhteiseltä tutultamme, olisiko hänellä mielessä ketään vapaata sopivaa miestä).
Eli mieheni logiikalla lähestymiseeni vaikutti 2 asiaa: tiesi minut varmasti vapaaksi ja tiesi, ettei pakkeja tulisi.
Tutulta kuulostaa tämä!
Mä en aikanaan etsinyt kumppania netistä, Tinderistä tms. Halusin löytää kumppanin ihan livenä. Tapasinkin sattuman kautta livenä mieheni. Mieheni totesi tähän mun logiikkaan, että jos en ollut Tinderissä/netissä liikkeellä, ei voi tietää mun etsivän seuraa. Sanoi, ettei miehillä huvita tehdä aloitteita koska niin usein kohde on jo varattu. Ymmärrän tuon hyvin, lähes poikkeuksetta kun olen mennyt lähestymään jotain miestä, niin hän on osoittautunut varatuksi. Ei se koskaan kivaa ole, että toinen täräyttää treffikutsuun vastaukseksi "Mä oon parisuhteessa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymiehet eivät enää uskalla lähestyä naisia torjunnan peloltansa, ainoastaan ne halutuimmat miehet uskaltavat. Muut eivät oikein tiedä edes missä seisovat.
Halutuimmat miehet :D:D:D Tietäisitpä millaisilta miehiltä olen saanut (tai ehkä ennemmin, joutunut ottamaan vastaan) livelähestymisiä tässä viime vuosien aikana. Voin sanoa että aika kaukana niistä halutuimmista.
Eli sinua lähestytään. Mutta kun ne ei sitten ole niitä kalsaripankkiireita avaruusleualla. Jaksuja vaan sinnekin.
Kyllä, katsos kun ei kuspäinen luonteeni näy päällepäin. Harmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykymiehet eivät enää uskalla lähestyä naisia torjunnan peloltansa, ainoastaan ne halutuimmat miehet uskaltavat. Muut eivät oikein tiedä edes missä seisovat.
Halutuimmat miehet :D:D:D Tietäisitpä millaisilta miehiltä olen saanut (tai ehkä ennemmin, joutunut ottamaan vastaan) livelähestymisiä tässä viime vuosien aikana. Voin sanoa että aika kaukana niistä halutuimmista.
Eli sinua lähestytään. Mutta kun ne ei sitten ole niitä kalsaripankkiireita avaruusleualla. Jaksuja vaan sinnekin.
Kyllä, katsos kun ei kuspäinen luonteeni näy päällepäin. Harmi.
No ainakin kirjoituksistasi se huokuu hyvinkin selkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin aviomieheni aikoinaan eräässä ammatillisessa tapahtumassa (olemme samalla alalla, mutta emme tunteneet ennestään). Mun aviomies sanoi, että ei lähestynyt mua aikanaan tuossa tapahtumassa, koska oletti mun olevan kuitenkin varattu. Otti yhteyttä vasta ja pyysi ulos, kun yhteinen tuttumme oli ensin kertonut mun olevan vapaa ja kiinnostunut lähtemään ulos (olin siis kysynyt yhteiseltä tutultamme, olisiko hänellä mielessä ketään vapaata sopivaa miestä).
Eli mieheni logiikalla lähestymiseeni vaikutti 2 asiaa: tiesi minut varmasti vapaaksi ja tiesi, ettei pakkeja tulisi.
Tutulta kuulostaa tämä!
Mä en aikanaan etsinyt kumppania netistä, Tinderistä tms. Halusin löytää kumppanin ihan livenä. Tapasinkin sattuman kautta livenä mieheni. Mieheni totesi tähän mun logiikkaan, että jos en ollut Tinderissä/netissä liikkeellä, ei voi tietää mun etsivän seuraa. Sanoi, ettei miehillä huvita tehdä aloitteita koska niin usein kohde on jo varattu. Ymmärrän tuon hyvin, lähes poikkeuksetta kun olen mennyt lähestymään jotain miestä, niin hän on osoittautunut varatuksi. Ei se koskaan kivaa ole, että toinen täräyttää treffikutsuun vastaukseksi "Mä oon parisuhteessa".
Monihan täräyttää tuon vastauksen, vaikka ei olisikaan parisuhteessa.
Mua ei oo miehet koskaan lähestyneet livenä. Perusteluina oon kuullu seuraavaa:
-ajateltiin, että oon varattu tai en olisi haku päällä
-ajateltiin, että en olisi kiinnostunut ko. miehestä syystä x, y, z
-ajateltiin, että miehellä ei olisi mahkuja (koska oon miehen mielestä niin kaunis/kiva tai mitä ikinä), joten miehen mielestä ei kannata edes yrittää
Tästä syystä ei juuri tullut miehiä tapailtua vuosien varrella, ellen itse tehnyt aloitetta. Ja ennen kuin joku haukkuu ronkeliksi, niin nuo muutamat tapailemani miehet oli tosi erilaisia eikä mtn "suosittuja" miehiä.
Työkaverin kanssa oli sutinaa, livenä siis oltiin "hyviä työkavereita", ja hän varmasti tiesi tunteeni, vaikka olikin varsttu. mut sit viesteinä tulee rakkaudenkaipuuta jne. Hohhoijaa.
Toinen tapaus, deitti, ei livenä uskaltanut katsoa silmiin, koskettaa, saati pussata, ja tosiaan luulin et hän ei tykkää musta tarpeeksi, oon ehkä lihava tai jotain muuta "epäsopivaa". ja sit yöllä tulee viestejä että olen hänen elämänsä nainen.
Ei toimi ei. Jos livenä ei kehtaa sanoa suoraan tai ees vihjata riittävästi, niin olkoot.
Monet miehet vaan taitaa olla sellasia, että puhuminen ja tunteidennosoittaminen on vaikeaa. Tämä pätee myös omaan mieheeni. Tiedän että se rakastaa, mutta ei se koskaan sitä sano tai muutenkaan kehu tai osoita sanallisesti huomiotaan. Sen sijaan se leipoo vaikka leipää tai leikkaa aidan ja sillä kertoo että minä ja mun toiveet on sille tärkeät.
Miehillä ei ole lupaa katsoa suuntaanne riittävän pitkään jotta he saisivat silmämerkeistänne selvää
Eli sinua lähestytään. Mutta kun ne ei sitten ole niitä kalsaripankkiireita avaruusleualla. Jaksuja vaan sinnekin. [/quote]
"Kalsaripankkiiri", tämä onkin uusi! 😀 Viittaakstää siis kalsarimainosmiehiin vai mihin?
Vierailija kirjoitti:
Miehillä ei ole lupaa katsoa suuntaanne riittävän pitkään jotta he saisivat silmämerkeistänne selvää
Tuijotus on ahdistelua
Vierailija kirjoitti:
Työkaverin kanssa oli sutinaa, livenä siis oltiin "hyviä työkavereita", ja hän varmasti tiesi tunteeni, vaikka olikin varsttu. mut sit viesteinä tulee rakkaudenkaipuuta jne. Hohhoijaa.
Toinen tapaus, deitti, ei livenä uskaltanut katsoa silmiin, koskettaa, saati pussata, ja tosiaan luulin et hän ei tykkää musta tarpeeksi, oon ehkä lihava tai jotain muuta "epäsopivaa". ja sit yöllä tulee viestejä että olen hänen elämänsä nainen.
Ei toimi ei. Jos livenä ei kehtaa sanoa suoraan tai ees vihjata riittävästi, niin olkoot.
Niin sä et sanonut mitään livenä, ei ole sun homma?
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet vaan taitaa olla sellasia, että puhuminen ja tunteidennosoittaminen on vaikeaa. Tämä pätee myös omaan mieheeni. Tiedän että se rakastaa, mutta ei se koskaan sitä sano tai muutenkaan kehu tai osoita sanallisesti huomiotaan. Sen sijaan se leipoo vaikka leipää tai leikkaa aidan ja sillä kertoo että minä ja mun toiveet on sille tärkeät.
Eli sanoo hyvin selkeästi, joskaan ei sanoilla.
Jethro oli kuulemma viheltänyt Makun siskolle ja sai uhkauksia ja poikakin sotkettiin mukaan. Mitäpä jos olisi erehtynyt puhumaan? Olisiko suku käynyt päälle? Suomessa sallitaan tieryille ryhmille erivapauksia vastineeksi siitä, etteivät osallistu työn tekoon.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tullut todella hyvin vastauksissa ajan henki selväksi, ja itse miehenä vahvistan viestien sanomat.
Itsellä rukkas- ja pettymiskiintiöt jo täynnä, enempää torjuntoja en hanki.
Tyhjän saa pyytämättäkin
Pettymiskiintiö on minulla myös ylittynyt reippaasti. Parempi olla yksin kaikkien pettymysten jälkeen. Ei todellakaan mitään aloitteita naisille (enää)...
Vierailija kirjoitti:
Pelkäävät että kohteliaisuuksien sanominen on ahdistelua
Tarviiko sitä sanoa härskejä juttuja ikäänkuin kohteliaisuuksina? Voihan sitä käyttäytyä muuten kuten normaali ja kohtelias ihminen ja jättää ne etukäteen mietityt sutkaukset väliin.
Miksi miesten pitäisi aina tehdä aloite ja sitä odotatte, miksi ette itse tee aloitetta? Naisten pitäisi päästä kaikessa aina valmiiseen pöytään ja kaikki kantaa hopeatarjottimella nenän eteen.
Kauheeta että miehet on maassamme kyykytetty tälläiseen tilaan jossa eivät osaa toimia. Olen sen verran vanhan aikainen että jos ei ole rinkulaa (eli sormusta) niin sitten on mun mielessä vapaata riistaa. Kun olen baarissa tai muuten yöelämässä niin toivoisin että miehet lähestyisivät koska olen silloin siinä mielentilassa että minulla on haku päällä. Kun ja jos joku yrittää sattumalta ottaa yhteyttä esim kaupassa niin se saattaa mennä minulta ohi.olen ujo. Esim tänään mies mahdollisesti yritti aloitttaa keskustelua hajonneista kassapäätteestä ja häkellyin (korttiin ei meinannut toimia kaupassa). Nolona pakkasin tavarat hihnalta (kun kortti vihdoin ja viimein toimi) pois mahdollisimman nopeasti ja liukenin tilanteesta. Eli sosiaalisissa tilanteissa minun puolestani saa ottaa yhteyttä, olen silloin itsekin haku päällä. Silloin saa kenties meiltä joiltakin naisilta vastareaktiota.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miesten pitäisi aina tehdä aloite ja sitä odotatte, miksi ette itse tee aloitetta? Naisten pitäisi päästä kaikessa aina valmiiseen pöytään ja kaikki kantaa hopeatarjottimella nenän eteen.
Se on meihin luontokappaleisiin kirjattu niin että urospuolinen tekee pariutumisasioissa yleensä aloitteen, a.k.a metsästää, jahtaa yms...
Eli sinua lähestytään. Mutta kun ne ei sitten ole niitä kalsaripankkiireita avaruusleualla. Jaksuja vaan sinnekin.