En edelleenkään ymmärrä sitä, miksi miehet eivät lähesty livenä arjessa
Uskaltauduin monen vuoden arpomisen jälkeen yhteen sinkkuryhmään (sellaiseen, jossa etsitään kumppania tositarkoituksella) ja sain todella suitsuttavia viestejä itselleni. Olin täällä palstalla monta vuotta jauhanut siitä, miksi kukaan mies ei lähesty livenä ja mitä muutoksia mun pitäisi tehdä itselleni, jotta miehet kiinnostuisivat.
Olen jotenkin hämmentynyt tästä epäsuhdasta normaalin arkielämän ja "deittailuskenen" välillä.. Miksi kukaan ei lähesty livenä tai sano livenä noita kauniita sanoja, mutta sitten viestillä sanovat? Yhden kanssa kävin jopa treffeillä ja luulin, että hän suunnilleen inhoaa minua, kun oli aika hiljainen ja näytti vakavaa naamaa, eikä keksinyt jutun juurta oikein ja siis mä pidin lähinnä keskustelua yllä. Olikin sitten kuulemma ihastunut (viestillä kertoi). Jotenkin käsittämätöntä.
Sanotaan aina, että naiset ovat mystisiä olentoja, mutta ainakin vähäinen deittikokemus miehistä väittäisi, että miehet ovat vieläkin mystisempiä ainakin Suomessa.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Laske rimaa. Tyydy naiseen joka on ihan tavis kaikin puolin. Siinä aukee sulle markkinat.
Oon nainen. Itseni tasoinen mies olisi ihan täydellinen mulle. Voi olla alemmin koulutettu ja huonompi työura sekä enemmän pehmeyttä kropassa kuin mitä itselläni on (itse olen hoikka).
T. Ap
Itse olette sen aiheuttaneet, kaikenlainen lähestyminen on nykyään #metoo juttu
Missä tilanteessa sen lähestymisen muka voisi tehdä? Voin miehenä vaihtaa muutaman sanan jonkun viehättävän kaupan myyjättären tai kassaneidin kanssa, mutta en kuvittele että normaali kohteliaisuuden tulisi johtaa mihinkään sen kummempaan kuin hyvän mielen tuottamiseen. Yleensähän asiakaspalvelussa ollaan kohteliaita ihan ammattialan mukaisesti.
Sinällään viihdyin hyvin omissa oloissani, mutta osaan olla suhteellisen vilkas ja ulospäinsuuntautunut sosiaalisissa tilanteissa, joten minusta on mukavampi sanoa vieraallekin ihmisille jotain kuin olla hiljainen ja varautunut mörökölli.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin näkee komean miehen tavallisen harmaavarpusnaisen kanssa.
Viittaatko harmaavarpusella minuun? Minulle kelpaisi ulkonäöltään ihan tavismies. Ongelma on ollut siinä, kun *kukaan* ei ole lähestynyt ja siksi olen ollut sinkkuna, kun en ole ollut deittipalstoilla, Tinderissä tai käynyt baareissakaan.
T. Ap
No minä 115kg nainen en kyllä saa olla rauhassa lähestymisiltä, valitettavasti. Luulin naiivisti kun paisuttaa itsensä tarpeeksi isoksi, niin ahdistelut loppuisi, mutta ei. Ja tosiaan iso osa näistä on ulkomaalaisia, mutta paljon suomalaisiakin.
Puhetta aidan seipäistä kirjoitti:
Missä tilanteessa sen lähestymisen muka voisi tehdä? Voin miehenä vaihtaa muutaman sanan jonkun viehättävän kaupan myyjättären tai kassaneidin kanssa, mutta en kuvittele että normaali kohteliaisuuden tulisi johtaa mihinkään sen kummempaan kuin hyvän mielen tuottamiseen. Yleensähän asiakaspalvelussa ollaan kohteliaita ihan ammattialan mukaisesti.
Sinällään viihdyin hyvin omissa oloissani, mutta osaan olla suhteellisen vilkas ja ulospäinsuuntautunut sosiaalisissa tilanteissa, joten minusta on mukavampi sanoa vieraallekin ihmisille jotain kuin olla hiljainen ja varautunut mörökölli.
Olen tehnyt paljon asiakaspalveluhommaa ja muutaman kerran on ollut niin kuuma miesasiakas, että oikein mielelläni olisin jonkinlaisen suoran aloitteen ottanut vastaan :D Yksikin joka kerta flirttaili niin että jopa minä huomasin sen, mutta eipä mitään sen enempää. Höh. Mulla kyllä on ikävästi tapana kiinnostua vähän sellaisista pleijerin oloisista miehistä, ja tuokin kuului niihin.
Voi olla myös kouluaikaisia traumoja.
Oma poikani on 23.
Todella pitkä ja komea.Harrastanut urheilua yms muuta liikuntaa koko ikänsä.
Töissä ja muuten kaikki ok mutta-....
Ei lähesty yhtäkään naista ylä-asteen jälkeen.
Siellä Nuoret neidit kiusasivat pojan täysin ujoksi ja hiljaiseksi kun huomasivat ettei sanallisesti pärjännyt näille "huippu" lukeneille Daameille.
Että kiitos vaan tästä niille "Neideille.
Tapasin aviomieheni aikoinaan eräässä ammatillisessa tapahtumassa (olemme samalla alalla, mutta emme tunteneet ennestään). Mun aviomies sanoi, että ei lähestynyt mua aikanaan tuossa tapahtumassa, koska oletti mun olevan kuitenkin varattu. Otti yhteyttä vasta ja pyysi ulos, kun yhteinen tuttumme oli ensin kertonut mun olevan vapaa ja kiinnostunut lähtemään ulos (olin siis kysynyt yhteiseltä tutultamme, olisiko hänellä mielessä ketään vapaata sopivaa miestä).
Eli mieheni logiikalla lähestymiseeni vaikutti 2 asiaa: tiesi minut varmasti vapaaksi ja tiesi, ettei pakkeja tulisi.
Naisten kanssa käy aina lopulta huonosti. Ensin teeskennellään halukasta mutta jo parin vuoden jälkeen alkaa se pihtaaminen. Vika on tietysti miehessä. Tarkalleen siinä kun ei ole sitä isoa munaa.
Vierailija kirjoitti:
Siihenhän naiset ovat viimeiset 50 jotain vuotta pyrkineet että miehet eivät ahdistelisi arjessa. Älähän nyt valita saavutetuista etuisuuksista.
Näin juuri!!
En lähesty naisia enää koskaan, ahdistelusyytösten pelossa.
Helpompi viestitellä ja tavata sitten .. Ehkä.
Ihme vässyköitä miehet kun ei uskalla lähestyä. Ei sitä ennenkään someja ollut vaan pakko oli jos seurustella halusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihenhän naiset ovat viimeiset 50 jotain vuotta pyrkineet että miehet eivät ahdistelisi arjessa. Älähän nyt valita saavutetuista etuisuuksista.
Näin juuri!!
En lähesty naisia enää koskaan, ahdistelusyytösten pelossa.
Helpompi viestitellä ja tavata sitten .. Ehkä.
Ette sitten ymmärrä ahdistelun ja tutustumisen eroa.
Vierailija kirjoitti:
Ihme vässyköitä miehet kun ei uskalla lähestyä. Ei sitä ennenkään someja ollut vaan pakko oli jos seurustella halusi.
No siinä tapauksessa naiset ovat totaalisia velliperseitä, kun eivät tee yhtäkään aloitetta missään eikä ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihenhän naiset ovat viimeiset 50 jotain vuotta pyrkineet että miehet eivät ahdistelisi arjessa. Älähän nyt valita saavutetuista etuisuuksista.
Näin juuri!!
En lähesty naisia enää koskaan, ahdistelusyytösten pelossa.
Helpompi viestitellä ja tavata sitten .. Ehkä.
Ette sitten ymmärrä ahdistelun ja tutustumisen eroa.
Montakos päivää olet elänyt miehenä? -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihenhän naiset ovat viimeiset 50 jotain vuotta pyrkineet että miehet eivät ahdistelisi arjessa. Älähän nyt valita saavutetuista etuisuuksista.
Näin juuri!!
En lähesty naisia enää koskaan, ahdistelusyytösten pelossa.
Helpompi viestitellä ja tavata sitten .. Ehkä.
Ette sitten ymmärrä ahdistelun ja tutustumisen eroa.
Vaikka mies ymmärtäisikin eron, niin se lähestyttävä nainen ei välttämättä ymmärrä eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvaappa kuinka tylyä tekstiä naiset latelee lähestyville miehille. "Painu v**tuun". " Noin ruman pitäis ymmärtää pysyä kotona" jne jne.
Tai sitten hätäpäissään valehdellaan, että ollaan varattuja mikä luo illuusion siitä ettei lähialueilla ole vapaita sinkkunaisia. Tämäkin vaikuttaa miesten motivaation jatkaa aloitteiden tekoa.
Löytyy noita muitakin reaktioita, yksi on jättää huomiotta kokonaan ja teeskennellä ettei mies tehnyt aloitetta ollenkaan jos ei ollut mieleinen mies. Uskokaa tai älkää näin tapahtuu. Siinä voi sitten miettiä, että uusiiko kiusallaan aloitteen niin kovaan ääneen jotta puolikuuro mummokin toisella puolella liikettä kuulee sen vai luovuttaako suosiolla.
Niin ja sekin on todella motivoivaa kun aloitteen jälkeen paetaan paikalta kuin vauhko eläin jota saalistaja jahtaa vaikka aloite on ollut täysin asiallinen. Siinä sitten muiden ihmisten ihmettelevien katseiden alla.
Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka. Naisten kannattaisi oikeasti miettiä sitä omaa käyttäytymistä näissä tilanteista sen sijaan, että ihmetellään mikseivät miehet tee aloitteita julkisilla paikoilla. Mies on mies ja ihminen tunteineen vaikka ei kalsarimallin ulkonäköä olisikaan.
Mitä se hyödyttää että minä, joka asiallisesti ja hymyillen vastaan ihan jokaiselle juttelemaan tulevalle lapselle, nuorelle, miehelle, naiselle, mummolle ja papalle, mietin omaa käytöstäni?
Kaikki naiset ei oo mulqvisteja vaan yllättävää kyllä, joillakin on ihan normaalit käytöstavat.
Vai onko tää niin että turha lotota kun ei sitä kuitenkaan voita. No ei voitakaan, jos jättää lottoamatta.
Vierailija kirjoitti:
Nykymiehet eivät enää uskalla lähestyä naisia torjunnan peloltansa, ainoastaan ne halutuimmat miehet uskaltavat. Muut eivät oikein tiedä edes missä seisovat.
Lopettaa somettamisen niin alkaa se itsetuntokin parantua. Tutkimukset puoltaa että somettaminen murentaa itsetuntoa ja sympatiaa ja ties mitä.
terveisin ei-somettaja-nainen
ps. missä tavattais, ei-somettajamiehet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vässyköitä miehet kun ei uskalla lähestyä. Ei sitä ennenkään someja ollut vaan pakko oli jos seurustella halusi.
No siinä tapauksessa naiset ovat totaalisia velliperseitä, kun eivät tee yhtäkään aloitetta missään eikä ikinä.
Miesten kuuluu tehdä aloite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihenhän naiset ovat viimeiset 50 jotain vuotta pyrkineet että miehet eivät ahdistelisi arjessa. Älähän nyt valita saavutetuista etuisuuksista.
Näin juuri!!
En lähesty naisia enää koskaan, ahdistelusyytösten pelossa.
Helpompi viestitellä ja tavata sitten .. Ehkä.
Ette sitten ymmärrä ahdistelun ja tutustumisen eroa.
Vaikka mies ymmärtäisikin eron, niin se lähestyttävä nainen ei välttämättä ymmärrä eroa.
Kyllä se ymmärtää jos teet sen asiallisesti, et ole kännissä etkä käy iholle.
Jos menee sanomaan naiselle ihan vaan "moi", niin tulee vihaista torjumista ja syytteet ahdistelusta. Eihän tässä uskalla enää mitään tehdä