Laura Arffman työmatkalle Tokioon- Useammaksi viikoksi eroon 5kk vanhasta vauvasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähänpä moni tietää vauvalle elintärkeästä kiintymyssuhteesta.

Kuka tahansa onkaan se tuon ikäiselle läheisin hoitaja, jos hän katoaa vauvan elämästä yhtäkkiä, se on trauma vauvalle.

Se voi olla toki myös isä. Moni on keskittynyt täällä vain huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa. Toki voi.

Mutta jos äiti on ollut se ensisijainen hoitaja ja yhtäkkiä katoaa, se on ihan tutkitusti vahingollista vauvalle.

Tästä löytää helposti kaikenlaista tietoa ympäri nettiä, ei mitään mutua.

Siksi minäkin olen nyt kuollut, kun tuo elintärkeä kiintymyssuhde katkesi äitini jätettyä minut isän hoiviin (pysyvästi)

Kumpi sua on hoitanut ja susta huolehtinut eniten ennen kuin äitisi lähti?

Äiti. Siksi oli ihan pakko tarttua tuohon "elintärkeä kiintymyssuhde" soopaan. 

Ei se ole soopaa. Se on paljon tutkittu fakta.

Näköjään jotain se on sinullekin aiheuttanut, että ensisijainen huolehtija lähti.

Katsopa sanakirjasta, mitä tarkoittaa elintärkeä. Sen jälkeen voi tarkastella omaa näkemystäsi uudelleen. Voin jo valmiiksi kertoa, että sinun näkemyksesi on väärä, koska muuten vauva ei selviäisi hengissä, jos hänen äitinsä vaikka äkillisesti kuolee. 

Ei ole vain mun näkemys.

Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kutsunut sitä elintärkeäksi vauvalle.

En ole väärässä, koska tätä on tutkittu paljon.

Lue enemmän, niin ymmärrät ehkä jotain.

Arvostan Sinkkosta, mutta tuossa hän puhuu potaskaa (tai sinä vääristelet hänen sanomisiaan). Elintärkeää ihmiselle on vain ravinto, vesi, happi ja riittävä lämpö. Ilman niitä ihminen kuolee. Kaikkea muuta ilman ihminen selviää hengissä eli se kaikki muu ei ole ELINtärkeää, vaikka hyväksi ihmiselle kiistatta voi ollakin. 

Turvallinen kiintymyssuhde on vauvan psyykkiselle kehitykselle erittäin tärkeä. Tästä ei ole mitään epäselvyyttä.

Niin on. Mutta ei ELINtärkeää. Kaksi eri asiaa olla erittäin tärkeää ja elintärkeää. Siksi kehotin tutustumaan sanan elintärkeä merkitykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.

Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähänpä moni tietää vauvalle elintärkeästä kiintymyssuhteesta.

Kuka tahansa onkaan se tuon ikäiselle läheisin hoitaja, jos hän katoaa vauvan elämästä yhtäkkiä, se on trauma vauvalle.

Se voi olla toki myös isä. Moni on keskittynyt täällä vain huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa. Toki voi.

Mutta jos äiti on ollut se ensisijainen hoitaja ja yhtäkkiä katoaa, se on ihan tutkitusti vahingollista vauvalle.

Tästä löytää helposti kaikenlaista tietoa ympäri nettiä, ei mitään mutua.

Siksi minäkin olen nyt kuollut, kun tuo elintärkeä kiintymyssuhde katkesi äitini jätettyä minut isän hoiviin (pysyvästi)

Kumpi sua on hoitanut ja susta huolehtinut eniten ennen kuin äitisi lähti?

Äiti. Siksi oli ihan pakko tarttua tuohon "elintärkeä kiintymyssuhde" soopaan. 

Ei se ole soopaa. Se on paljon tutkittu fakta.

Näköjään jotain se on sinullekin aiheuttanut, että ensisijainen huolehtija lähti.

Katsopa sanakirjasta, mitä tarkoittaa elintärkeä. Sen jälkeen voi tarkastella omaa näkemystäsi uudelleen. Voin jo valmiiksi kertoa, että sinun näkemyksesi on väärä, koska muuten vauva ei selviäisi hengissä, jos hänen äitinsä vaikka äkillisesti kuolee. 

Ei ole vain mun näkemys.

Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kutsunut sitä elintärkeäksi vauvalle.

En ole väärässä, koska tätä on tutkittu paljon.

Lue enemmän, niin ymmärrät ehkä jotain.

Arvostan Sinkkosta, mutta tuossa hän puhuu potaskaa (tai sinä vääristelet hänen sanomisiaan). Elintärkeää ihmiselle on vain ravinto, vesi, happi ja riittävä lämpö. Ilman niitä ihminen kuolee. Kaikkea muuta ilman ihminen selviää hengissä eli se kaikki muu ei ole ELINtärkeää, vaikka hyväksi ihmiselle kiistatta voi ollakin. 

Turvallinen kiintymyssuhde on vauvan psyykkiselle kehitykselle erittäin tärkeä. Tästä ei ole mitään epäselvyyttä.

Joo, mutta se turvallinen kiintymyssuhde on sekä äiti että isä, JOS pyhä äiti antaa isän osallistua

Sille me naiset ei voida yhtään mitään, että naiset ne lapset synnyttävät ja normaalitilanteessa paras hoivaaja vauvalle on oma äiti. Imetyksineen päivineen. Toki perhe voi päättää, että tehdäänpäs nyt isästä se The Hoivaaja jo synnäriltä lähtien. Mutta kovin moneen ihmiseen pieni vauva ei yksinkertaisesti voi kiintyä. Voiko oikeastaan edes kahteen sillä symbioottisella tasolla.. Kannatan sitä, että naisetkin voivat luoda uraa ja olla samaan aikaan äitejä. Ylilyöntejä ei kuitenkaan tulisi tehdä lasten hyvinvoinnin kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä hankkinut lapsia, jos en olisi ollut valmis ajattelemaan lasteni etua ja laittamaan sen etusijalle.

En olisi hankkinut lapsia miehen kanssa, joka ei olisi ollut valmis laittamaan lapsia etusijalle.

On aivan eri asia olla pienestä vauvasta erossa viikkoja kuin eaim koululaisesta. Ihan sairasta tämä nykyajan vanhempien itsekkyys... Ei mitään rajaa..

Jos te ”ei-nykyajan vanhemmat” kerran olitte niin täydellisiä vanhempia niin miksi me nykyajan vanhemmat sitten olemme niin huonoja? Kuka lie meidät kasvattanut.

PS. Tutkimustulostenkin mukaan nykyvanhemmat viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin aiemmat sukupolvet.

Me nykyvanhemmat ollaan niitä jotka hoidatettiin isovanhemmilla. Vanhempiemme ei tarvitse hoitaa lapsenlapsia, koska he ovat jo omat lapsensa hoitaneet.

Tämä! Pitää niin paikkansa. Ja kuitenkin on pokkaa käydä AV:lla haukkumassa kaikki nykyäidit jokaisessa

ketjussa, jossa se vaan on mahdollista.

Mun mielestä huvittavinta on tämä, että samaan aikaan kun valitetaan kuinka ”nykyvanhemmat on itsekkäitä” muistetaan kuitenkin kieltäytyä hoitamasta omia lapsenlapsia koska golf, seksielämä, naapurin kissanristiäiset, uutisten katsominen, päiväunet ja mitä näitä nyt oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kehitykseen emotionaalisesti vaikuttaa, ja myöhemmin näkyvät seuraukset, jo monta viikkoa on liian pitkä aika olla erossa vauvasta. Esimerkiksi n*arzisti luonne kehittyy, jos äiti ei ole huomioinut lasta.

Siksipä kaikkien uraäitien lapset ovat mainitsemasi diagnoosin omaavia. Samoin kuin lähes kaikki Suomen ulkopuolella kasvaneet lapset. 

Kaikki uraäidit ei jätä viisikuista viikkokausiksi. Hyvin harva jättäisi.

Joo, Laura Arffman on ihan varmasti maailman ainut äiti, joka "hylkää" vauvansa näin. Yhtään ei ole esim. somessa vauvojen äidit kertoilleen lapsivapaista lomamatkoista jne. Ja ihan oli kotiäitinä myös Madonna ja kumppanitkin. 

Se, että joku muukin tekee jotain, ei vaikuta mitenkään siihen, onko asia hyvä vai ei.

Eikä se, miten sinä toimit ole ainut oikea tapa toimia, vaikka niin tunnut ajattelevan. 

En olisi lähtenyt. Anssi ei pärjää naperojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.

Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.

Tärkeintä on päästä tuomitsemaan ja tuntemaan itsensä paremmaksi eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.

Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.

Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähänpä moni tietää vauvalle elintärkeästä kiintymyssuhteesta.

Kuka tahansa onkaan se tuon ikäiselle läheisin hoitaja, jos hän katoaa vauvan elämästä yhtäkkiä, se on trauma vauvalle.

Se voi olla toki myös isä. Moni on keskittynyt täällä vain huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa. Toki voi.

Mutta jos äiti on ollut se ensisijainen hoitaja ja yhtäkkiä katoaa, se on ihan tutkitusti vahingollista vauvalle.

Tästä löytää helposti kaikenlaista tietoa ympäri nettiä, ei mitään mutua.

Siksi minäkin olen nyt kuollut, kun tuo elintärkeä kiintymyssuhde katkesi äitini jätettyä minut isän hoiviin (pysyvästi)

Kumpi sua on hoitanut ja susta huolehtinut eniten ennen kuin äitisi lähti?

Äiti. Siksi oli ihan pakko tarttua tuohon "elintärkeä kiintymyssuhde" soopaan. 

Ei se ole soopaa. Se on paljon tutkittu fakta.

Näköjään jotain se on sinullekin aiheuttanut, että ensisijainen huolehtija lähti.

Katsopa sanakirjasta, mitä tarkoittaa elintärkeä. Sen jälkeen voi tarkastella omaa näkemystäsi uudelleen. Voin jo valmiiksi kertoa, että sinun näkemyksesi on väärä, koska muuten vauva ei selviäisi hengissä, jos hänen äitinsä vaikka äkillisesti kuolee. 

Ei ole vain mun näkemys.

Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kutsunut sitä elintärkeäksi vauvalle.

En ole väärässä, koska tätä on tutkittu paljon.

Lue enemmän, niin ymmärrät ehkä jotain.

Arvostan Sinkkosta, mutta tuossa hän puhuu potaskaa (tai sinä vääristelet hänen sanomisiaan). Elintärkeää ihmiselle on vain ravinto, vesi, happi ja riittävä lämpö. Ilman niitä ihminen kuolee. Kaikkea muuta ilman ihminen selviää hengissä eli se kaikki muu ei ole ELINtärkeää, vaikka hyväksi ihmiselle kiistatta voi ollakin. 

Olet kylläkin väärässä. On mm tutkittu sitä, että vaikka nuo mainitsemasi olisivat kunnossa lapsen kasvu ja kehitys viivsätyvät ja voivat jopa stopata kokonaan, mikäli muita tarpeita (fyysinen läheisyys, välittäminen) puuttuvat. Myös esim keskosilla on huomattu kuinka heidän selviytymismahdollisuuksia parantaa se läsnäolo, kosketus yms.

Älkää vähätelkö yhtään vanhempien fyysisen läsnäolon merkitystä. Se voi oikeasti olla elintärkeä

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Entä ne jopa kuukausia töiden takia pois kotoa olevat isät?

Ne isät ei ole vauvan ensisijaisia kiintymyksen kohteita.

Mutta voivat silti olla lapselle miljoona kertaa tärkeämpiä kuin äidit. Nimimerkillä omakohtaista kokemusta on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.

Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.

Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle. 

Yle tuskin pakottaa ketään olympialaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähänpä moni tietää vauvalle elintärkeästä kiintymyssuhteesta.

Kuka tahansa onkaan se tuon ikäiselle läheisin hoitaja, jos hän katoaa vauvan elämästä yhtäkkiä, se on trauma vauvalle.

Se voi olla toki myös isä. Moni on keskittynyt täällä vain huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa. Toki voi.

Mutta jos äiti on ollut se ensisijainen hoitaja ja yhtäkkiä katoaa, se on ihan tutkitusti vahingollista vauvalle.

Tästä löytää helposti kaikenlaista tietoa ympäri nettiä, ei mitään mutua.

Siksi minäkin olen nyt kuollut, kun tuo elintärkeä kiintymyssuhde katkesi äitini jätettyä minut isän hoiviin (pysyvästi)

Kumpi sua on hoitanut ja susta huolehtinut eniten ennen kuin äitisi lähti?

Äiti. Siksi oli ihan pakko tarttua tuohon "elintärkeä kiintymyssuhde" soopaan. 

Ei se ole soopaa. Se on paljon tutkittu fakta.

Näköjään jotain se on sinullekin aiheuttanut, että ensisijainen huolehtija lähti.

Katsopa sanakirjasta, mitä tarkoittaa elintärkeä. Sen jälkeen voi tarkastella omaa näkemystäsi uudelleen. Voin jo valmiiksi kertoa, että sinun näkemyksesi on väärä, koska muuten vauva ei selviäisi hengissä, jos hänen äitinsä vaikka äkillisesti kuolee. 

Ei ole vain mun näkemys.

Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kutsunut sitä elintärkeäksi vauvalle.

En ole väärässä, koska tätä on tutkittu paljon.

Lue enemmän, niin ymmärrät ehkä jotain.

Arvostan Sinkkosta, mutta tuossa hän puhuu potaskaa (tai sinä vääristelet hänen sanomisiaan). Elintärkeää ihmiselle on vain ravinto, vesi, happi ja riittävä lämpö. Ilman niitä ihminen kuolee. Kaikkea muuta ilman ihminen selviää hengissä eli se kaikki muu ei ole ELINtärkeää, vaikka hyväksi ihmiselle kiistatta voi ollakin. 

Olet kylläkin väärässä. On mm tutkittu sitä, että vaikka nuo mainitsemasi olisivat kunnossa lapsen kasvu ja kehitys viivsätyvät ja voivat jopa stopata kokonaan, mikäli muita tarpeita (fyysinen läheisyys, välittäminen) puuttuvat. Myös esim keskosilla on huomattu kuinka heidän selviytymismahdollisuuksia parantaa se läsnäolo, kosketus yms.

Älkää vähätelkö yhtään vanhempien fyysisen läsnäolon merkitystä. Se voi oikeasti olla elintärkeä

Ohis

Koko ajanhan täällä vähätellään isän merkitystä. Miksi takerruit vain tuohon, jossa puhuttiin alun perin äidin ja vauva välisestä kiintymyssuhteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.

Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.

Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle. 

Kyllä tulee. Ei faktat mihinkään muutu. Äito voi itseään lohduttaa et "minähän tulen takaisin", mutta vauva ei näe asiaa noin. Mutta jotkut äidit ei vaan välitä. Arvottavat oman elämänsä tärkeämmäksi kuin odottaa hetken pidempään pitkien työmatkojen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa uskomattomalta jos totta, imettämättömyys tekee lapsesta vajaan ja korvaongelmaisen.

Anteeksi mitä? Olethan vain provo? Olethan? Älä vaan sano, että et ole....

Täälläkin on niitä elämäänsä kyllästyneitä "onnellisia" kotiäitejä tuomitsemassa ja pätemässä. Se lapsille huutaminen, repiminen, äyskiminen ja muu ruma kohtelu mitä näkee leikkipuistoissa, uimarannoilla on esimerkki siitä, kun nainen "asettaa lapset ja perheen etusijalle". Se turhautuminen puretaan viattoman lapseen. Samat äidit täällä nyt kauhistelevat sitä, että joku antaa myös isän hoitaa

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa uskomattomalta jos totta, imettämättömyys tekee lapsesta vajaan ja korvaongelmaisen.

Sua ei selvästi ole imetetty kertaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähänpä moni tietää vauvalle elintärkeästä kiintymyssuhteesta.

Kuka tahansa onkaan se tuon ikäiselle läheisin hoitaja, jos hän katoaa vauvan elämästä yhtäkkiä, se on trauma vauvalle.

Se voi olla toki myös isä. Moni on keskittynyt täällä vain huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa. Toki voi.

Mutta jos äiti on ollut se ensisijainen hoitaja ja yhtäkkiä katoaa, se on ihan tutkitusti vahingollista vauvalle.

Tästä löytää helposti kaikenlaista tietoa ympäri nettiä, ei mitään mutua.

Siksi minäkin olen nyt kuollut, kun tuo elintärkeä kiintymyssuhde katkesi äitini jätettyä minut isän hoiviin (pysyvästi)

Kumpi sua on hoitanut ja susta huolehtinut eniten ennen kuin äitisi lähti?

Äiti. Siksi oli ihan pakko tarttua tuohon "elintärkeä kiintymyssuhde" soopaan. 

Ei se ole soopaa. Se on paljon tutkittu fakta.

Näköjään jotain se on sinullekin aiheuttanut, että ensisijainen huolehtija lähti.

Katsopa sanakirjasta, mitä tarkoittaa elintärkeä. Sen jälkeen voi tarkastella omaa näkemystäsi uudelleen. Voin jo valmiiksi kertoa, että sinun näkemyksesi on väärä, koska muuten vauva ei selviäisi hengissä, jos hänen äitinsä vaikka äkillisesti kuolee. 

Ei ole vain mun näkemys.

Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kutsunut sitä elintärkeäksi vauvalle.

En ole väärässä, koska tätä on tutkittu paljon.

Lue enemmän, niin ymmärrät ehkä jotain.

Arvostan Sinkkosta, mutta tuossa hän puhuu potaskaa (tai sinä vääristelet hänen sanomisiaan). Elintärkeää ihmiselle on vain ravinto, vesi, happi ja riittävä lämpö. Ilman niitä ihminen kuolee. Kaikkea muuta ilman ihminen selviää hengissä eli se kaikki muu ei ole ELINtärkeää, vaikka hyväksi ihmiselle kiistatta voi ollakin. 

Olet kylläkin väärässä. On mm tutkittu sitä, että vaikka nuo mainitsemasi olisivat kunnossa lapsen kasvu ja kehitys viivsätyvät ja voivat jopa stopata kokonaan, mikäli muita tarpeita (fyysinen läheisyys, välittäminen) puuttuvat. Myös esim keskosilla on huomattu kuinka heidän selviytymismahdollisuuksia parantaa se läsnäolo, kosketus yms.

Älkää vähätelkö yhtään vanhempien fyysisen läsnäolon merkitystä. Se voi oikeasti olla elintärkeä

Ohis

Tätä ei kukaan oikeastaan vähätellyt. Se on tutkittu juttu, että läheisyyttä, lämpöä ja hoivaa tarvitaan ja sitä, että vauvan tarpeisiin vastataan. Missään ei kuitenkaan lue, että sen pitäisi aina ja vain olla äiti. Turvan antajia voi olla useampikin, vaikka yksikin turvallinen henkilö riittää. Jos henkilöitä on useampi, ei hylkäämisen kokemusta tule, kun toinen lähtee työmatkalle - aika monessa perheessä tapahtuva asia jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.

Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.

Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle. 

Kyllä tulee. Ei faktat mihinkään muutu. Äito voi itseään lohduttaa et "minähän tulen takaisin", mutta vauva ei näe asiaa noin. Mutta jotkut äidit ei vaan välitä. Arvottavat oman elämänsä tärkeämmäksi kuin odottaa hetken pidempään pitkien työmatkojen suhteen.

Miksi kuvittelet olevasti ylijumala, joka tietää kaikkien muiden tuntemukset ja kokemukset paremmin kuin he itse? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähänpä moni tietää vauvalle elintärkeästä kiintymyssuhteesta.

Kuka tahansa onkaan se tuon ikäiselle läheisin hoitaja, jos hän katoaa vauvan elämästä yhtäkkiä, se on trauma vauvalle.

Se voi olla toki myös isä. Moni on keskittynyt täällä vain huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa. Toki voi.

Mutta jos äiti on ollut se ensisijainen hoitaja ja yhtäkkiä katoaa, se on ihan tutkitusti vahingollista vauvalle.

Tästä löytää helposti kaikenlaista tietoa ympäri nettiä, ei mitään mutua.

Siksi minäkin olen nyt kuollut, kun tuo elintärkeä kiintymyssuhde katkesi äitini jätettyä minut isän hoiviin (pysyvästi)

Kumpi sua on hoitanut ja susta huolehtinut eniten ennen kuin äitisi lähti?

Äiti. Siksi oli ihan pakko tarttua tuohon "elintärkeä kiintymyssuhde" soopaan. 

Ei se ole soopaa. Se on paljon tutkittu fakta.

Näköjään jotain se on sinullekin aiheuttanut, että ensisijainen huolehtija lähti.

Katsopa sanakirjasta, mitä tarkoittaa elintärkeä. Sen jälkeen voi tarkastella omaa näkemystäsi uudelleen. Voin jo valmiiksi kertoa, että sinun näkemyksesi on väärä, koska muuten vauva ei selviäisi hengissä, jos hänen äitinsä vaikka äkillisesti kuolee. 

Ei ole vain mun näkemys.

Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kutsunut sitä elintärkeäksi vauvalle.

En ole väärässä, koska tätä on tutkittu paljon.

Lue enemmän, niin ymmärrät ehkä jotain.

Arvostan Sinkkosta, mutta tuossa hän puhuu potaskaa (tai sinä vääristelet hänen sanomisiaan). Elintärkeää ihmiselle on vain ravinto, vesi, happi ja riittävä lämpö. Ilman niitä ihminen kuolee. Kaikkea muuta ilman ihminen selviää hengissä eli se kaikki muu ei ole ELINtärkeää, vaikka hyväksi ihmiselle kiistatta voi ollakin. 

Kerrotko vielä millä asiantuntemuksella sinä puhut?

Ohis