Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laura Arffman työmatkalle Tokioon- Useammaksi viikoksi eroon 5kk vanhasta vauvasta
22.07.2021 |
Mitäs mieltä mammat on, lähtisittekö itse? Somen ja Ylen juttujen perusteella Laura Arffman lähti Tokion Olympilaisiin pidemmälle reissulle, kotona maaliskuussa ja pari vuotta sitten syntyneet vauvat.
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä hankkinut lapsia, jos en olisi ollut valmis ajattelemaan lasteni etua ja laittamaan sen etusijalle.
En olisi hankkinut lapsia miehen kanssa, joka ei olisi ollut valmis laittamaan lapsia etusijalle.
On aivan eri asia olla pienestä vauvasta erossa viikkoja kuin eaim koululaisesta. Ihan sairasta tämä nykyajan vanhempien itsekkyys... Ei mitään rajaa..
Lapset voi laittaa etusijalle vaikka heidän kyljessään ei kiehnäisin 24/7. Onhan sekin lasten edun mukaista, että on rahaa, millä ostaa ruokaa ja vaatetta. Sitä varten useimpien pitää käydä töissä.
24/7 " kyljessä kiehnääminen" ja viikkojen ero...? Oletko tosiaan niin tyhmä, ettet näe näiden vaihtoehtojen välillä mitään välimuotoa?
Lapsen silmissä tuo aika on pieni iäisyys!
No sinä et suostu näkemään vaihtoehtoa "isä hoitaa lasta", joten enpä minäkään viitsi sinulle järkeviä vaihtoehtoja tarjoilla.
Mistä ihmeestä niin päättelit? Meillä on hoidettu lapset 50-50. Kuten sanoin, en olis valinnut lapsen isäksi henkilöä, jota ei kiinnosta hoitaa omaa lastaan. Mutta sen verran olen ottanut selvää, että tiedän miten vahingollista on lapsen näkökulmasta tuollainen hylkäämiskokemus. Jos ei ole mitään äärimmäistä pakkotilannettaa (tyyliin luonnonkatastrofi tai sota) mikään ei olisi meidän perheessä johtanut moiseen ratkaisuun. Tuo on puhdasta itsekkyyttä. Eikä sitä mikään muuta.
Tiedätkö miksi kutsutaan tuollaista "minä tein näin, joten kaikki toisin tekeminen on väärin" -asennetta. Aivan, useimmiten sitä kutsutaan itsekkyydeksi tai jopa itsekeskeisyydeksi. Omahyväinen ja tekopyhä ovat myös termejä, jotka soveltuvat.
Mutta kun minun puolellani sattuu nyt vaan olemaan tieteellisesti tutkitut faktat. Sori siitä. Vauvalle on parasta
A. Rintaruokinta
B. Terve kiintymyssuhdeEt sinä näitä voi kumota, vaikka kuinka haluaisit.
Ja sori myös siitä, että olen alle 40 v, enkä todellakaan mikään "nykyäitien" kasvattaja, kuten moni halusi siitä päästä minua syyllistämän. En ole siis vielä isovanhempi.
Niin mikä olikaan se termi tuolle sinun "minäminäminä olen aina oikeassa ja kaikki muut väärässä"
Jäi vähän vielä epäselväksi, kun keskityit jauhamaan ihan muusta kuin siitä, mitä sinulta kysyttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.
Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.
Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.
Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle.
Kyllä tulee. Ei faktat mihinkään muutu. Äito voi itseään lohduttaa et "minähän tulen takaisin", mutta vauva ei näe asiaa noin. Mutta jotkut äidit ei vaan välitä. Arvottavat oman elämänsä tärkeämmäksi kuin odottaa hetken pidempään pitkien työmatkojen suhteen.
Miksi kuvittelet olevasti ylijumala, joka tietää kaikkien muiden tuntemukset ja kokemukset paremmin kuin he itse?
Näistä asioista on ihan tutkimustietoa olemassa
Tutkimustietoa on vaikka minkälaista. Kenen agendaa milloinkin ajavaa. On se ihme juttu, että juuri Suomalaiset lapset kasvavat kieroon,kun äiti ei ole paikalla 24/7. Muualla maailmassa suurimmasta osasta ihmisitä kasvaa ihan täyspäisiä, vaikka hoitoon laitetaan jo parin kuukauden iästä lähtien.
Tässä ei puhuttu hoitoon laittamisesta vaan usean viikon yhtäjaksoisesta poissaolosta.
Sitäkin tapahtuu jatkuvasti ja suurin osa selviää myös siitä kasvamatta kieroon. Esimerkkinä vaikka adoptio.
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei kykene tajuamaan, että se vanhempi palaa joskus. Vauvan näkökulmasta se on oikeasti hylkääminen. Eihän se tosin itsekkäitä vanhempia kiinnosta... eivät asetu toisen asemaan
MiNuN URANI!!
Videopuhelutkinnon nykyään keksitty, joten lapselle voi puhua videon välityksellä matkoilla ja isä voi pitää sylissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä hankkinut lapsia, jos en olisi ollut valmis ajattelemaan lasteni etua ja laittamaan sen etusijalle.
En olisi hankkinut lapsia miehen kanssa, joka ei olisi ollut valmis laittamaan lapsia etusijalle.
On aivan eri asia olla pienestä vauvasta erossa viikkoja kuin eaim koululaisesta. Ihan sairasta tämä nykyajan vanhempien itsekkyys... Ei mitään rajaa..
Lapset voi laittaa etusijalle vaikka heidän kyljessään ei kiehnäisin 24/7. Onhan sekin lasten edun mukaista, että on rahaa, millä ostaa ruokaa ja vaatetta. Sitä varten useimpien pitää käydä töissä.
24/7 " kyljessä kiehnääminen" ja viikkojen ero...? Oletko tosiaan niin tyhmä, ettet näe näiden vaihtoehtojen välillä mitään välimuotoa?
Lapsen silmissä tuo aika on pieni iäisyys!
No sinä et suostu näkemään vaihtoehtoa "isä hoitaa lasta", joten enpä minäkään viitsi sinulle järkeviä vaihtoehtoja tarjoilla.
Mistä ihmeestä niin päättelit? Meillä on hoidettu lapset 50-50. Kuten sanoin, en olis valinnut lapsen isäksi henkilöä, jota ei kiinnosta hoitaa omaa lastaan. Mutta sen verran olen ottanut selvää, että tiedän miten vahingollista on lapsen näkökulmasta tuollainen hylkäämiskokemus. Jos ei ole mitään äärimmäistä pakkotilannettaa (tyyliin luonnonkatastrofi tai sota) mikään ei olisi meidän perheessä johtanut moiseen ratkaisuun. Tuo on puhdasta itsekkyyttä. Eikä sitä mikään muuta.
Tiedätkö miksi kutsutaan tuollaista "minä tein näin, joten kaikki toisin tekeminen on väärin" -asennetta. Aivan, useimmiten sitä kutsutaan itsekkyydeksi tai jopa itsekeskeisyydeksi. Omahyväinen ja tekopyhä ovat myös termejä, jotka soveltuvat.
Mutta kun minun puolellani sattuu nyt vaan olemaan tieteellisesti tutkitut faktat. Sori siitä. Vauvalle on parasta
A. Rintaruokinta
B. Terve kiintymyssuhdeEt sinä näitä voi kumota, vaikka kuinka haluaisit.
Ja sori myös siitä, että olen alle 40 v, enkä todellakaan mikään "nykyäitien" kasvattaja, kuten moni halusi siitä päästä minua syyllistämän. En ole siis vielä isovanhempi.
Rintaruokinta ei onnistu monilta kotiäideiltäkään, joten tuo argumentti on lähinnä väsynyt imetyshullujen vouhkaajien kortti, jota käytetään kun oikeat argumentit loppuvat
Se terve kiintymyssuhde ei katoa, jos lapsi on kaksi viikkoa erossa äidistään. Vai oletko joskus kuullut lapsesta, joka ei enää voi sietää äitiään, kun on ollut tästä vauvana vähän aikaa erossa?
Monta viikkoa on vauvan mittakaavassa ikuisuus.
Naisia häiritsee eniten asiassa se, että Laura paljastaa ettei äitiä oikeasti tarvita mihinkään muuhun kuin itse synnytystapahtumaan. Sen jälkeen on aivan sama kuka lasta hoitaa, kunhan se saa ravintoa ja pysyy lämpimänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä hankkinut lapsia, jos en olisi ollut valmis ajattelemaan lasteni etua ja laittamaan sen etusijalle.
En olisi hankkinut lapsia miehen kanssa, joka ei olisi ollut valmis laittamaan lapsia etusijalle.
On aivan eri asia olla pienestä vauvasta erossa viikkoja kuin eaim koululaisesta. Ihan sairasta tämä nykyajan vanhempien itsekkyys... Ei mitään rajaa..
Lapset voi laittaa etusijalle vaikka heidän kyljessään ei kiehnäisin 24/7. Onhan sekin lasten edun mukaista, että on rahaa, millä ostaa ruokaa ja vaatetta. Sitä varten useimpien pitää käydä töissä.
24/7 " kyljessä kiehnääminen" ja viikkojen ero...? Oletko tosiaan niin tyhmä, ettet näe näiden vaihtoehtojen välillä mitään välimuotoa?
Lapsen silmissä tuo aika on pieni iäisyys!
No sinä et suostu näkemään vaihtoehtoa "isä hoitaa lasta", joten enpä minäkään viitsi sinulle järkeviä vaihtoehtoja tarjoilla.
Mistä ihmeestä niin päättelit? Meillä on hoidettu lapset 50-50. Kuten sanoin, en olis valinnut lapsen isäksi henkilöä, jota ei kiinnosta hoitaa omaa lastaan. Mutta sen verran olen ottanut selvää, että tiedän miten vahingollista on lapsen näkökulmasta tuollainen hylkäämiskokemus. Jos ei ole mitään äärimmäistä pakkotilannettaa (tyyliin luonnonkatastrofi tai sota) mikään ei olisi meidän perheessä johtanut moiseen ratkaisuun. Tuo on puhdasta itsekkyyttä. Eikä sitä mikään muuta.
Tiedätkö miksi kutsutaan tuollaista "minä tein näin, joten kaikki toisin tekeminen on väärin" -asennetta. Aivan, useimmiten sitä kutsutaan itsekkyydeksi tai jopa itsekeskeisyydeksi. Omahyväinen ja tekopyhä ovat myös termejä, jotka soveltuvat.
Mutta kun minun puolellani sattuu nyt vaan olemaan tieteellisesti tutkitut faktat. Sori siitä. Vauvalle on parasta
A. Rintaruokinta
B. Terve kiintymyssuhdeEt sinä näitä voi kumota, vaikka kuinka haluaisit.
Ja sori myös siitä, että olen alle 40 v, enkä todellakaan mikään "nykyäitien" kasvattaja, kuten moni halusi siitä päästä minua syyllistämän. En ole siis vielä isovanhempi.
Rintaruokinta ei onnistu monilta kotiäideiltäkään, joten tuo argumentti on lähinnä väsynyt imetyshullujen vouhkaajien kortti, jota käytetään kun oikeat argumentit loppuvat
Se terve kiintymyssuhde ei katoa, jos lapsi on kaksi viikkoa erossa äidistään. Vai oletko joskus kuullut lapsesta, joka ei enää voi sietää äitiään, kun on ollut tästä vauvana vähän aikaa erossa?
Monta viikkoa on vauvan mittakaavassa ikuisuus.
Joka unohtuu tunnissa äipän palattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei kykene tajuamaan, että se vanhempi palaa joskus. Vauvan näkökulmasta se on oikeasti hylkääminen. Eihän se tosin itsekkäitä vanhempia kiinnosta... eivät asetu toisen asemaan
MiNuN URANI!!
Videopuhelutkinnon nykyään keksitty, joten lapselle voi puhua videon välityksellä matkoilla ja isä voi pitää sylissä.
Videopuhelu ei vauvojen tapauksessa auta. Vauva tarvitsee hoivaa ja läsnäoloa siltä äidiltä/isältä/muulta ensisijaiselta hoivaajaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva alkaa hiljalleen ymmärtää olevansa ensisijaisesta hoivaajastaan erillinen henkilö noin 6-9 kk:n iässä. Tällöin vauva kokeekin eroahdistusta. Ennen tuota vaihetta vauva on symbioosissa ensisijaiseen hoivaajaansa. Kuvailin jo yllä mitä tapahtuu jos vauva joutuu liian pitkäksi aikaa eroon tuosta YHDESTÄ hoivaajasta. Vauvan koko minuus särkyy. Koska hän ja hoitaja ovat yksi ja sama ihminen vauvan kokemusmaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä hankkinut lapsia, jos en olisi ollut valmis ajattelemaan lasteni etua ja laittamaan sen etusijalle.
En olisi hankkinut lapsia miehen kanssa, joka ei olisi ollut valmis laittamaan lapsia etusijalle.
On aivan eri asia olla pienestä vauvasta erossa viikkoja kuin eaim koululaisesta. Ihan sairasta tämä nykyajan vanhempien itsekkyys... Ei mitään rajaa..
Lapset voi laittaa etusijalle vaikka heidän kyljessään ei kiehnäisin 24/7. Onhan sekin lasten edun mukaista, että on rahaa, millä ostaa ruokaa ja vaatetta. Sitä varten useimpien pitää käydä töissä.
24/7 " kyljessä kiehnääminen" ja viikkojen ero...? Oletko tosiaan niin tyhmä, ettet näe näiden vaihtoehtojen välillä mitään välimuotoa?
Lapsen silmissä tuo aika on pieni iäisyys!
No sinä et suostu näkemään vaihtoehtoa "isä hoitaa lasta", joten enpä minäkään viitsi sinulle järkeviä vaihtoehtoja tarjoilla.
Mistä ihmeestä niin päättelit? Meillä on hoidettu lapset 50-50. Kuten sanoin, en olis valinnut lapsen isäksi henkilöä, jota ei kiinnosta hoitaa omaa lastaan. Mutta sen verran olen ottanut selvää, että tiedän miten vahingollista on lapsen näkökulmasta tuollainen hylkäämiskokemus. Jos ei ole mitään äärimmäistä pakkotilannettaa (tyyliin luonnonkatastrofi tai sota) mikään ei olisi meidän perheessä johtanut moiseen ratkaisuun. Tuo on puhdasta itsekkyyttä. Eikä sitä mikään muuta.
Tiedätkö miksi kutsutaan tuollaista "minä tein näin, joten kaikki toisin tekeminen on väärin" -asennetta. Aivan, useimmiten sitä kutsutaan itsekkyydeksi tai jopa itsekeskeisyydeksi. Omahyväinen ja tekopyhä ovat myös termejä, jotka soveltuvat.
Mutta kun minun puolellani sattuu nyt vaan olemaan tieteellisesti tutkitut faktat. Sori siitä. Vauvalle on parasta
A. Rintaruokinta
B. Terve kiintymyssuhdeEt sinä näitä voi kumota, vaikka kuinka haluaisit.
Ja sori myös siitä, että olen alle 40 v, enkä todellakaan mikään "nykyäitien" kasvattaja, kuten moni halusi siitä päästä minua syyllistämän. En ole siis vielä isovanhempi.
Eli minä olen paska äiti ja traumatisoinut lapseni iäksi, kun tisseistäni ei tullut pisaraakaan maitoa ja jouduin vieläpä sairaalahoitoon kuukaudeksi lapsen ollessa alle vuoden. Onneksi sentään sinä olet täydellinen äiti, joka ei yhtään syyllistä ketään <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei kykene tajuamaan, että se vanhempi palaa joskus. Vauvan näkökulmasta se on oikeasti hylkääminen. Eihän se tosin itsekkäitä vanhempia kiinnosta... eivät asetu toisen asemaan
MiNuN URANI!!
Videopuhelutkinnon nykyään keksitty, joten lapselle voi puhua videon välityksellä matkoilla ja isä voi pitää sylissä.
Videopuhelu ei vauvojen tapauksessa auta. Vauva tarvitsee hoivaa ja läsnäoloa siltä äidiltä/isältä/muulta ensisijaiselta hoivaajaltaan.
No sitähän se siltä isältään saa! Eli mikä nyt oli ongelma siinä, että Laura lähtee työmatkalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.
Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.
Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.
Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle.
Kyllä tulee. Ei faktat mihinkään muutu. Äito voi itseään lohduttaa et "minähän tulen takaisin", mutta vauva ei näe asiaa noin. Mutta jotkut äidit ei vaan välitä. Arvottavat oman elämänsä tärkeämmäksi kuin odottaa hetken pidempään pitkien työmatkojen suhteen.
Miksi kuvittelet olevasti ylijumala, joka tietää kaikkien muiden tuntemukset ja kokemukset paremmin kuin he itse?
Näistä asioista on ihan tutkimustietoa olemassa
Tutkimustietoa on vaikka minkälaista. Kenen agendaa milloinkin ajavaa. On se ihme juttu, että juuri Suomalaiset lapset kasvavat kieroon,kun äiti ei ole paikalla 24/7. Muualla maailmassa suurimmasta osasta ihmisitä kasvaa ihan täyspäisiä, vaikka hoitoon laitetaan jo parin kuukauden iästä lähtien.
Tässä ei puhuttu hoitoon laittamisesta vaan usean viikon yhtäjaksoisesta poissaolosta.
Sitäkin tapahtuu jatkuvasti ja suurin osa selviää myös siitä kasvamatta kieroon. Esimerkkinä vaikka adoptio.
Adoptiolapsilla nimenomaan kiintymyssuhdeongelmat ovat yleisiä. Jos kävisit adoptioneuvonnan, kuulisit paljon lisää aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä hankkinut lapsia, jos en olisi ollut valmis ajattelemaan lasteni etua ja laittamaan sen etusijalle.
En olisi hankkinut lapsia miehen kanssa, joka ei olisi ollut valmis laittamaan lapsia etusijalle.
On aivan eri asia olla pienestä vauvasta erossa viikkoja kuin eaim koululaisesta. Ihan sairasta tämä nykyajan vanhempien itsekkyys... Ei mitään rajaa..
Lapset voi laittaa etusijalle vaikka heidän kyljessään ei kiehnäisin 24/7. Onhan sekin lasten edun mukaista, että on rahaa, millä ostaa ruokaa ja vaatetta. Sitä varten useimpien pitää käydä töissä.
24/7 " kyljessä kiehnääminen" ja viikkojen ero...? Oletko tosiaan niin tyhmä, ettet näe näiden vaihtoehtojen välillä mitään välimuotoa?
Lapsen silmissä tuo aika on pieni iäisyys!
No sinä et suostu näkemään vaihtoehtoa "isä hoitaa lasta", joten enpä minäkään viitsi sinulle järkeviä vaihtoehtoja tarjoilla.
Mistä ihmeestä niin päättelit? Meillä on hoidettu lapset 50-50. Kuten sanoin, en olis valinnut lapsen isäksi henkilöä, jota ei kiinnosta hoitaa omaa lastaan. Mutta sen verran olen ottanut selvää, että tiedän miten vahingollista on lapsen näkökulmasta tuollainen hylkäämiskokemus. Jos ei ole mitään äärimmäistä pakkotilannettaa (tyyliin luonnonkatastrofi tai sota) mikään ei olisi meidän perheessä johtanut moiseen ratkaisuun. Tuo on puhdasta itsekkyyttä. Eikä sitä mikään muuta.
Tiedätkö miksi kutsutaan tuollaista "minä tein näin, joten kaikki toisin tekeminen on väärin" -asennetta. Aivan, useimmiten sitä kutsutaan itsekkyydeksi tai jopa itsekeskeisyydeksi. Omahyväinen ja tekopyhä ovat myös termejä, jotka soveltuvat.
Mutta kun minun puolellani sattuu nyt vaan olemaan tieteellisesti tutkitut faktat. Sori siitä. Vauvalle on parasta
A. Rintaruokinta
B. Terve kiintymyssuhdeEt sinä näitä voi kumota, vaikka kuinka haluaisit.
Ja sori myös siitä, että olen alle 40 v, enkä todellakaan mikään "nykyäitien" kasvattaja, kuten moni halusi siitä päästä minua syyllistämän. En ole siis vielä isovanhempi.
Niin mikä olikaan se termi tuolle sinun "minäminäminä olen aina oikeassa ja kaikki muut väärässä"
Jäi vähän vielä epäselväksi, kun keskityit jauhamaan ihan muusta kuin siitä, mitä sinulta kysyttiin.
Se on sen sukupolven ominaisuus. Boomerit ei osaa mitään kato.
Z-sukupolvea parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei kykene tajuamaan, että se vanhempi palaa joskus. Vauvan näkökulmasta se on oikeasti hylkääminen. Eihän se tosin itsekkäitä vanhempia kiinnosta... eivät asetu toisen asemaan
MiNuN URANI!!
Videopuhelutkinnon nykyään keksitty, joten lapselle voi puhua videon välityksellä matkoilla ja isä voi pitää sylissä.
Videopuhelu ei vauvojen tapauksessa auta. Vauva tarvitsee hoivaa ja läsnäoloa siltä äidiltä/isältä/muulta ensisijaiselta hoivaajaltaan.
Auttaa. Sieltä kuulee sen toisenkin vanhemman tuttua ääntä. Se helpottaa erossa oloa. Hoivan nyt itsestään selvästi antaa se kotona oleva vanhempi. Eihän tässä kukaan ole pikkuvauvaa yksin kotiin jättämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei kykene tajuamaan, että se vanhempi palaa joskus. Vauvan näkökulmasta se on oikeasti hylkääminen. Eihän se tosin itsekkäitä vanhempia kiinnosta... eivät asetu toisen asemaan
MiNuN URANI!!
Videopuhelutkinnon nykyään keksitty, joten lapselle voi puhua videon välityksellä matkoilla ja isä voi pitää sylissä.
Videopuhelu ei vauvojen tapauksessa auta. Vauva tarvitsee hoivaa ja läsnäoloa siltä äidiltä/isältä/muulta ensisijaiselta hoivaajaltaan.
No sitähän se siltä isältään saa! Eli mikä nyt oli ongelma siinä, että Laura lähtee työmatkalle?
Pieni vauva kiinnittyy yhteen ensisijaiseen hoitajaan lähimmin. Useimmiten se on äiti. Tätä tapausta en tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.
Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.
Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.
Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle.
Kyllä tulee. Ei faktat mihinkään muutu. Äito voi itseään lohduttaa et "minähän tulen takaisin", mutta vauva ei näe asiaa noin. Mutta jotkut äidit ei vaan välitä. Arvottavat oman elämänsä tärkeämmäksi kuin odottaa hetken pidempään pitkien työmatkojen suhteen.
Miksi kuvittelet olevasti ylijumala, joka tietää kaikkien muiden tuntemukset ja kokemukset paremmin kuin he itse?
Näistä asioista on ihan tutkimustietoa olemassa
Tutkimustietoa on vaikka minkälaista. Kenen agendaa milloinkin ajavaa. On se ihme juttu, että juuri Suomalaiset lapset kasvavat kieroon,kun äiti ei ole paikalla 24/7. Muualla maailmassa suurimmasta osasta ihmisitä kasvaa ihan täyspäisiä, vaikka hoitoon laitetaan jo parin kuukauden iästä lähtien.
Tässä ei puhuttu hoitoon laittamisesta vaan usean viikon yhtäjaksoisesta poissaolosta.
Sitäkin tapahtuu jatkuvasti ja suurin osa selviää myös siitä kasvamatta kieroon. Esimerkkinä vaikka adoptio.
Adoptiolapsilla nimenomaan kiintymyssuhdeongelmat ovat yleisiä. Jos kävisit adoptioneuvonnan, kuulisit paljon lisää aiheesta.
Tahdot siis sanoa, että kaikki adoptiolapset ovat kasvaneet kieroon? Nekin, jotka suoraan synnytyslaitokselta on annettu adoptioäidille eivätkä ole ikinä edes hipaisseet biologista äitiään syntymänsä jälkeen? Sinun tosiaan kannattaa käydä siellä neuvonnassa, jotta nuo ennakkoluulosi karisevat etkä tule kasvattaneeksi sitä mahdollista adoptiolastasi siihen uskoon, että hän on ongelmainen, koska hänet on adoptioitu. Niin teki minun adoptioäitini eikä tulos ollut hyvä. Mutta ongelma ei ollut se, että minut on adoptoitu, vaan se, että kaikki ongelmat aina selitettiin adoptiolla. Jopa se, mieheni jätti minut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei kykene tajuamaan, että se vanhempi palaa joskus. Vauvan näkökulmasta se on oikeasti hylkääminen. Eihän se tosin itsekkäitä vanhempia kiinnosta... eivät asetu toisen asemaan
MiNuN URANI!!
Videopuhelutkinnon nykyään keksitty, joten lapselle voi puhua videon välityksellä matkoilla ja isä voi pitää sylissä.
Videopuhelu ei vauvojen tapauksessa auta. Vauva tarvitsee hoivaa ja läsnäoloa siltä äidiltä/isältä/muulta ensisijaiselta hoivaajaltaan.
No sitähän se siltä isältään saa! Eli mikä nyt oli ongelma siinä, että Laura lähtee työmatkalle?
Pieni vauva kiinnittyy yhteen ensisijaiseen hoitajaan lähimmin. Useimmiten se on äiti. Tätä tapausta en tunne.
Aika rajallinen elämä vauvalla, jos koko ajan on vain äidin kanssa. Ei ihme, että osa lapsista suorastaan pelkää muita ihmisiä. Ovat liikaa tottuneet vain äitiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kyseli tutkimuksia. Mm. Winnicot on kirjoittanut "primääristä äidillisestä syventymisestä", joka on välttämätöntä lapsen minuuden rakentamisessa ja suojaamisessa. Ok, hän kirjoitti 60-luvulla tutkimustaan, joten nykymaailmassa voidaan puhua ensisijaisesta hoivaajasta. Pointti on, että kuka tahansa hoivaaja ei riitä, vaan hoivan täytyy tulla ensisijaiselta hoivaajalta, muutoin vauvan minuus voi särkyä hylkäämiskokemuksen myötä ja se joutuu rakentumaan uudelleen. Myös esim. Bick kirjoittaa näistä. Ovat ihan valtavirta-ajatuksia.
Juuri tästä on kysymys. Vauva on symbioosissa ensisijaiseen hoivaajansa. Tällöin vauva on yhtä kuin tämä YKSI hoivaajansa. Jos ensisijainen hoivaaja lähtee liian pitkäksi aikaa vauvan luota pois, niin koko vauvan minuus särkyy. Jokainen voi vain kuvitella miten tuskainen kokemus tuollainen voi olla. Koko vauva lakkaa ikään kuin olemasta ja hänen identiteettinsä särkyy.
Minkälainen ihminen alapeukuttaa tuota viestiä??
Tuo on tutkittua tietoa! Näköjään moni vanhempi ei halua miettiä asioita lapsen kannalta, silloinhan joutuisi miettimään että ehkä onkin tehnyt jotain vahingollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä hankkinut lapsia, jos en olisi ollut valmis ajattelemaan lasteni etua ja laittamaan sen etusijalle.
En olisi hankkinut lapsia miehen kanssa, joka ei olisi ollut valmis laittamaan lapsia etusijalle.
On aivan eri asia olla pienestä vauvasta erossa viikkoja kuin eaim koululaisesta. Ihan sairasta tämä nykyajan vanhempien itsekkyys... Ei mitään rajaa..
Lapset voi laittaa etusijalle vaikka heidän kyljessään ei kiehnäisin 24/7. Onhan sekin lasten edun mukaista, että on rahaa, millä ostaa ruokaa ja vaatetta. Sitä varten useimpien pitää käydä töissä.
24/7 " kyljessä kiehnääminen" ja viikkojen ero...? Oletko tosiaan niin tyhmä, ettet näe näiden vaihtoehtojen välillä mitään välimuotoa?
Lapsen silmissä tuo aika on pieni iäisyys!
No sinä et suostu näkemään vaihtoehtoa "isä hoitaa lasta", joten enpä minäkään viitsi sinulle järkeviä vaihtoehtoja tarjoilla.
Mistä ihmeestä niin päättelit? Meillä on hoidettu lapset 50-50. Kuten sanoin, en olis valinnut lapsen isäksi henkilöä, jota ei kiinnosta hoitaa omaa lastaan. Mutta sen verran olen ottanut selvää, että tiedän miten vahingollista on lapsen näkökulmasta tuollainen hylkäämiskokemus. Jos ei ole mitään äärimmäistä pakkotilannettaa (tyyliin luonnonkatastrofi tai sota) mikään ei olisi meidän perheessä johtanut moiseen ratkaisuun. Tuo on puhdasta itsekkyyttä. Eikä sitä mikään muuta.
Tiedätkö miksi kutsutaan tuollaista "minä tein näin, joten kaikki toisin tekeminen on väärin" -asennetta. Aivan, useimmiten sitä kutsutaan itsekkyydeksi tai jopa itsekeskeisyydeksi. Omahyväinen ja tekopyhä ovat myös termejä, jotka soveltuvat.
Mutta kun minun puolellani sattuu nyt vaan olemaan tieteellisesti tutkitut faktat. Sori siitä. Vauvalle on parasta
A. Rintaruokinta
B. Terve kiintymyssuhdeEt sinä näitä voi kumota, vaikka kuinka haluaisit.
Ja sori myös siitä, että olen alle 40 v, enkä todellakaan mikään "nykyäitien" kasvattaja, kuten moni halusi siitä päästä minua syyllistämän. En ole siis vielä isovanhempi.
Rintaruokinta ei onnistu monilta kotiäideiltäkään, joten tuo argumentti on lähinnä väsynyt imetyshullujen vouhkaajien kortti, jota käytetään kun oikeat argumentit loppuvat
Se terve kiintymyssuhde ei katoa, jos lapsi on kaksi viikkoa erossa äidistään. Vai oletko joskus kuullut lapsesta, joka ei enää voi sietää äitiään, kun on ollut tästä vauvana vähän aikaa erossa?
Monta viikkoa on vauvan mittakaavassa ikuisuus.
Näin on. Siksi pikkuvauvat eivät koskaan tunnista isäänsä, joka on ollut työmatkalla vaikkapa kuukauden. Ovat ihan että "kuka hitto toi on" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kyseli tutkimuksia. Mm. Winnicot on kirjoittanut "primääristä äidillisestä syventymisestä", joka on välttämätöntä lapsen minuuden rakentamisessa ja suojaamisessa. Ok, hän kirjoitti 60-luvulla tutkimustaan, joten nykymaailmassa voidaan puhua ensisijaisesta hoivaajasta. Pointti on, että kuka tahansa hoivaaja ei riitä, vaan hoivan täytyy tulla ensisijaiselta hoivaajalta, muutoin vauvan minuus voi särkyä hylkäämiskokemuksen myötä ja se joutuu rakentumaan uudelleen. Myös esim. Bick kirjoittaa näistä. Ovat ihan valtavirta-ajatuksia.
Juuri tästä on kysymys. Vauva on symbioosissa ensisijaiseen hoivaajansa. Tällöin vauva on yhtä kuin tämä YKSI hoivaajansa. Jos ensisijainen hoivaaja lähtee liian pitkäksi aikaa vauvan luota pois, niin koko vauvan minuus särkyy. Jokainen voi vain kuvitella miten tuskainen kokemus tuollainen voi olla. Koko vauva lakkaa ikään kuin olemasta ja hänen identiteettinsä särkyy.
Minkälainen ihminen alapeukuttaa tuota viestiä??
Tuo on tutkittua tietoa! Näköjään moni vanhempi ei halua miettiä asioita lapsen kannalta, silloinhan joutuisi miettimään että ehkä onkin tehnyt jotain vahingollista.
Eipä ole minun lapseni mihinkään tutkimuksiin osallistunut. Et siis voi tietää, mitä juuri hän kokee.
Alue: Aihe vapaa
Tässä ei puhuttu hoitoon laittamisesta vaan usean viikon yhtäjaksoisesta poissaolosta.