Laura Arffman työmatkalle Tokioon- Useammaksi viikoksi eroon 5kk vanhasta vauvasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.

Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.

Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle. 

Kyllä tulee. Ei faktat mihinkään muutu. Äito voi itseään lohduttaa et "minähän tulen takaisin", mutta vauva ei näe asiaa noin. Mutta jotkut äidit ei vaan välitä. Arvottavat oman elämänsä tärkeämmäksi kuin odottaa hetken pidempään pitkien työmatkojen suhteen.

Miksi kuvittelet olevasti ylijumala, joka tietää kaikkien muiden tuntemukset ja kokemukset paremmin kuin he itse? 

Näistä asioista on ihan tutkimustietoa olemassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.

Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.

Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle. 

Yle tuskin pakottaa ketään olympialaisiin.

Ei varmasti pakota. Mutta sehän ei ole mikään este äidille lähteä työmatkalle. Tuhannet äidit käyvät työmatkoilla ja jopa lomamatkoilla täysin vapaaehtoisesti. Jännä kun vain tämä yksi matka nyt helkkaristi hierää mammojen peräreikää. Onko se YLE nyt se ongelman ydin?

Piti lähes nipistää itseään, kun luuli joutuneensa 1950-luvun mammafoorumille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.

Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.

Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle. 

Kyllä tulee. Ei faktat mihinkään muutu. Äito voi itseään lohduttaa et "minähän tulen takaisin", mutta vauva ei näe asiaa noin. Mutta jotkut äidit ei vaan välitä. Arvottavat oman elämänsä tärkeämmäksi kuin odottaa hetken pidempään pitkien työmatkojen suhteen.

Miksi kuvittelet olevasti ylijumala, joka tietää kaikkien muiden tuntemukset ja kokemukset paremmin kuin he itse? 

Näistä asioista on ihan tutkimustietoa olemassa

Tuo on surkea argumentti, koska tutkimuksiin ei osallistu kuin kourallinen ihmisiä. Näin ollen yli 99% kokemuksista jää tutkimatta. Esimerkiksi tämän keskustelun aiheena olevien vauvojen kokemuksista ei ole minkäänlaista tutkimusta. Vauvatkaan eivät ole robotteja, jotka toimivat ohjelmoidusti identtisellä tavalla kaikki maailman vauvojen kanssa. Ihan on ihminen ja om yksilöllinen persoonansa 5kk ikäinen vauvakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähänpä moni tietää vauvalle elintärkeästä kiintymyssuhteesta.

Kuka tahansa onkaan se tuon ikäiselle läheisin hoitaja, jos hän katoaa vauvan elämästä yhtäkkiä, se on trauma vauvalle.

Se voi olla toki myös isä. Moni on keskittynyt täällä vain huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa. Toki voi.

Mutta jos äiti on ollut se ensisijainen hoitaja ja yhtäkkiä katoaa, se on ihan tutkitusti vahingollista vauvalle.

Tästä löytää helposti kaikenlaista tietoa ympäri nettiä, ei mitään mutua.

Siksi minäkin olen nyt kuollut, kun tuo elintärkeä kiintymyssuhde katkesi äitini jätettyä minut isän hoiviin (pysyvästi)

Kumpi sua on hoitanut ja susta huolehtinut eniten ennen kuin äitisi lähti?

Äiti. Siksi oli ihan pakko tarttua tuohon "elintärkeä kiintymyssuhde" soopaan. 

Ei se ole soopaa. Se on paljon tutkittu fakta.

Näköjään jotain se on sinullekin aiheuttanut, että ensisijainen huolehtija lähti.

Katsopa sanakirjasta, mitä tarkoittaa elintärkeä. Sen jälkeen voi tarkastella omaa näkemystäsi uudelleen. Voin jo valmiiksi kertoa, että sinun näkemyksesi on väärä, koska muuten vauva ei selviäisi hengissä, jos hänen äitinsä vaikka äkillisesti kuolee. 

Ei ole vain mun näkemys.

Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kutsunut sitä elintärkeäksi vauvalle.

En ole väärässä, koska tätä on tutkittu paljon.

Lue enemmän, niin ymmärrät ehkä jotain.

Arvostan Sinkkosta, mutta tuossa hän puhuu potaskaa (tai sinä vääristelet hänen sanomisiaan). Elintärkeää ihmiselle on vain ravinto, vesi, happi ja riittävä lämpö. Ilman niitä ihminen kuolee. Kaikkea muuta ilman ihminen selviää hengissä eli se kaikki muu ei ole ELINtärkeää, vaikka hyväksi ihmiselle kiistatta voi ollakin. 

Olet kylläkin väärässä. On mm tutkittu sitä, että vaikka nuo mainitsemasi olisivat kunnossa lapsen kasvu ja kehitys viivsätyvät ja voivat jopa stopata kokonaan, mikäli muita tarpeita (fyysinen läheisyys, välittäminen) puuttuvat. Myös esim keskosilla on huomattu kuinka heidän selviytymismahdollisuuksia parantaa se läsnäolo, kosketus yms.

Älkää vähätelkö yhtään vanhempien fyysisen läsnäolon merkitystä. Se voi oikeasti olla elintärkeä

Ohis

Tätä ei kukaan oikeastaan vähätellyt. Se on tutkittu juttu, että läheisyyttä, lämpöä ja hoivaa tarvitaan ja sitä, että vauvan tarpeisiin vastataan. Missään ei kuitenkaan lue, että sen pitäisi aina ja vain olla äiti. Turvan antajia voi olla useampikin, vaikka yksikin turvallinen henkilö riittää. Jos henkilöitä on useampi, ei hylkäämisen kokemusta tule, kun toinen lähtee työmatkalle - aika monessa perheessä tapahtuva asia jatkuvasti.

Vauvalla on usein yksi ensisijainen kiintymystä kohde ja se on useimmiten äiti. Harvemmin se isä on vastasyntyneestä lähtien ollut se ensisijainen hoivaaja, vaikka olisi kuinka tasa-arvoinen vanhemmuus. Tätä se Sinkkonenkin sanoo, vaikka palstalaisten mielestä lastenpsykiatri on epäpätevämpi kuin palstamamma arvioimaan asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähänpä moni tietää vauvalle elintärkeästä kiintymyssuhteesta.

Kuka tahansa onkaan se tuon ikäiselle läheisin hoitaja, jos hän katoaa vauvan elämästä yhtäkkiä, se on trauma vauvalle.

Se voi olla toki myös isä. Moni on keskittynyt täällä vain huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa. Toki voi.

Mutta jos äiti on ollut se ensisijainen hoitaja ja yhtäkkiä katoaa, se on ihan tutkitusti vahingollista vauvalle.

Tästä löytää helposti kaikenlaista tietoa ympäri nettiä, ei mitään mutua.

Siksi minäkin olen nyt kuollut, kun tuo elintärkeä kiintymyssuhde katkesi äitini jätettyä minut isän hoiviin (pysyvästi)

Kumpi sua on hoitanut ja susta huolehtinut eniten ennen kuin äitisi lähti?

Äiti. Siksi oli ihan pakko tarttua tuohon "elintärkeä kiintymyssuhde" soopaan. 

Ei se ole soopaa. Se on paljon tutkittu fakta.

Näköjään jotain se on sinullekin aiheuttanut, että ensisijainen huolehtija lähti.

Katsopa sanakirjasta, mitä tarkoittaa elintärkeä. Sen jälkeen voi tarkastella omaa näkemystäsi uudelleen. Voin jo valmiiksi kertoa, että sinun näkemyksesi on väärä, koska muuten vauva ei selviäisi hengissä, jos hänen äitinsä vaikka äkillisesti kuolee. 

Ei ole vain mun näkemys.

Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kutsunut sitä elintärkeäksi vauvalle.

En ole väärässä, koska tätä on tutkittu paljon.

Lue enemmän, niin ymmärrät ehkä jotain.

Arvostan Sinkkosta, mutta tuossa hän puhuu potaskaa (tai sinä vääristelet hänen sanomisiaan). Elintärkeää ihmiselle on vain ravinto, vesi, happi ja riittävä lämpö. Ilman niitä ihminen kuolee. Kaikkea muuta ilman ihminen selviää hengissä eli se kaikki muu ei ole ELINtärkeää, vaikka hyväksi ihmiselle kiistatta voi ollakin. 

Kerrotko vielä millä asiantuntemuksella sinä puhut?

Ohis

Samalla kuin sinä, Ohis hyvä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.

Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.

Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle. 

Yle tuskin pakottaa ketään olympialaisiin.

Ei varmasti pakota. Mutta sehän ei ole mikään este äidille lähteä työmatkalle. Tuhannet äidit käyvät työmatkoilla ja jopa lomamatkoilla täysin vapaaehtoisesti. Jännä kun vain tämä yksi matka nyt helkkaristi hierää mammojen peräreikää. Onko se YLE nyt se ongelman ydin?

Hyvin harva äiti lähtee pienen vauvan luota viikoiksi, ainakaan vapaaehtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähänpä moni tietää vauvalle elintärkeästä kiintymyssuhteesta.

Kuka tahansa onkaan se tuon ikäiselle läheisin hoitaja, jos hän katoaa vauvan elämästä yhtäkkiä, se on trauma vauvalle.

Se voi olla toki myös isä. Moni on keskittynyt täällä vain huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa. Toki voi.

Mutta jos äiti on ollut se ensisijainen hoitaja ja yhtäkkiä katoaa, se on ihan tutkitusti vahingollista vauvalle.

Tästä löytää helposti kaikenlaista tietoa ympäri nettiä, ei mitään mutua.

Siksi minäkin olen nyt kuollut, kun tuo elintärkeä kiintymyssuhde katkesi äitini jätettyä minut isän hoiviin (pysyvästi)

Kumpi sua on hoitanut ja susta huolehtinut eniten ennen kuin äitisi lähti?

Äiti. Siksi oli ihan pakko tarttua tuohon "elintärkeä kiintymyssuhde" soopaan. 

Ei se ole soopaa. Se on paljon tutkittu fakta.

Näköjään jotain se on sinullekin aiheuttanut, että ensisijainen huolehtija lähti.

Katsopa sanakirjasta, mitä tarkoittaa elintärkeä. Sen jälkeen voi tarkastella omaa näkemystäsi uudelleen. Voin jo valmiiksi kertoa, että sinun näkemyksesi on väärä, koska muuten vauva ei selviäisi hengissä, jos hänen äitinsä vaikka äkillisesti kuolee. 

Ei ole vain mun näkemys.

Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kutsunut sitä elintärkeäksi vauvalle.

En ole väärässä, koska tätä on tutkittu paljon.

Lue enemmän, niin ymmärrät ehkä jotain.

Arvostan Sinkkosta, mutta tuossa hän puhuu potaskaa (tai sinä vääristelet hänen sanomisiaan). Elintärkeää ihmiselle on vain ravinto, vesi, happi ja riittävä lämpö. Ilman niitä ihminen kuolee. Kaikkea muuta ilman ihminen selviää hengissä eli se kaikki muu ei ole ELINtärkeää, vaikka hyväksi ihmiselle kiistatta voi ollakin. 

Olet kylläkin väärässä. On mm tutkittu sitä, että vaikka nuo mainitsemasi olisivat kunnossa lapsen kasvu ja kehitys viivsätyvät ja voivat jopa stopata kokonaan, mikäli muita tarpeita (fyysinen läheisyys, välittäminen) puuttuvat. Myös esim keskosilla on huomattu kuinka heidän selviytymismahdollisuuksia parantaa se läsnäolo, kosketus yms.

Älkää vähätelkö yhtään vanhempien fyysisen läsnäolon merkitystä. Se voi oikeasti olla elintärkeä

Ohis

Tätä ei kukaan oikeastaan vähätellyt. Se on tutkittu juttu, että läheisyyttä, lämpöä ja hoivaa tarvitaan ja sitä, että vauvan tarpeisiin vastataan. Missään ei kuitenkaan lue, että sen pitäisi aina ja vain olla äiti. Turvan antajia voi olla useampikin, vaikka yksikin turvallinen henkilö riittää. Jos henkilöitä on useampi, ei hylkäämisen kokemusta tule, kun toinen lähtee työmatkalle - aika monessa perheessä tapahtuva asia jatkuvasti.

Vauvalla on usein yksi ensisijainen kiintymystä kohde ja se on useimmiten äiti. Harvemmin se isä on vastasyntyneestä lähtien ollut se ensisijainen hoivaaja, vaikka olisi kuinka tasa-arvoinen vanhemmuus. Tätä se Sinkkonenkin sanoo, vaikka palstalaisten mielestä lastenpsykiatri on epäpätevämpi kuin palstamamma arvioimaan asiaa.

Sinkkosen sanomiset muuttuu yllättävä nopeaan tahtiin. Ja jännästi aina niin päin, että tukevat sinun sanomisiasi. Ensin lapsi suunnilleen kuolee, jos ei saa olla äidin kanssa ja nyt se onkin vain ensisijainen kiintymyskohde, mutta tasa-arvoinen vanhemmuus on kuitenkin mahdollista. Vikkelä muuttamaan puheitaan tuo Jari-setä :)

Jotkut kyseli tutkimuksia. Mm. Winnicot on kirjoittanut "primääristä äidillisestä syventymisestä", joka on välttämätöntä lapsen minuuden rakentamisessa ja suojaamisessa. Ok, hän kirjoitti 60-luvulla tutkimustaan, joten nykymaailmassa voidaan puhua ensisijaisesta hoivaajasta. Pointti on, että kuka tahansa hoivaaja ei riitä, vaan hoivan täytyy tulla ensisijaiselta hoivaajalta, muutoin vauvan minuus voi särkyä hylkäämiskokemuksen myötä ja se joutuu rakentumaan uudelleen. Myös esim. Bick kirjoittaa näistä. Ovat ihan valtavirta-ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä hankkinut lapsia, jos en olisi ollut valmis ajattelemaan lasteni etua ja laittamaan sen etusijalle.

En olisi hankkinut lapsia miehen kanssa, joka ei olisi ollut valmis laittamaan lapsia etusijalle.

On aivan eri asia olla pienestä vauvasta erossa viikkoja kuin eaim koululaisesta. Ihan sairasta tämä nykyajan vanhempien itsekkyys... Ei mitään rajaa..

Lapset voi laittaa etusijalle vaikka heidän kyljessään ei kiehnäisin 24/7. Onhan sekin lasten edun mukaista, että on rahaa, millä ostaa ruokaa ja vaatetta. Sitä varten useimpien pitää käydä töissä. 

24/7 " kyljessä kiehnääminen" ja viikkojen ero...? Oletko tosiaan niin tyhmä, ettet näe näiden vaihtoehtojen välillä mitään välimuotoa?

Lapsen silmissä tuo aika on pieni iäisyys!

No sinä et suostu näkemään vaihtoehtoa "isä hoitaa lasta", joten enpä minäkään viitsi sinulle järkeviä vaihtoehtoja tarjoilla. 

Mistä ihmeestä niin päättelit? Meillä on hoidettu lapset 50-50. Kuten sanoin, en olis valinnut lapsen isäksi henkilöä, jota ei kiinnosta hoitaa omaa lastaan. Mutta sen verran olen ottanut selvää, että tiedän miten vahingollista on lapsen näkökulmasta tuollainen hylkäämiskokemus. Jos ei ole mitään äärimmäistä pakkotilannettaa (tyyliin luonnonkatastrofi tai sota) mikään ei olisi meidän perheessä johtanut moiseen ratkaisuun. Tuo on puhdasta itsekkyyttä. Eikä sitä mikään muuta.

Tiedätkö miksi kutsutaan tuollaista "minä tein näin, joten kaikki toisin tekeminen on väärin" -asennetta. Aivan, useimmiten sitä kutsutaan itsekkyydeksi tai jopa itsekeskeisyydeksi. Omahyväinen ja tekopyhä ovat myös termejä, jotka soveltuvat. 

Mutta kun minun puolellani sattuu nyt vaan olemaan tieteellisesti tutkitut faktat. Sori siitä. Vauvalle on parasta

A. Rintaruokinta

B. Terve kiintymyssuhde

Et sinä näitä voi kumota, vaikka kuinka haluaisit.

Ja sori myös siitä, että olen alle 40 v, enkä todellakaan mikään "nykyäitien" kasvattaja, kuten moni halusi siitä päästä minua syyllistämän. En ole siis vielä isovanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.

Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.

Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle. 

Yle tuskin pakottaa ketään olympialaisiin.

Ei varmasti pakota. Mutta sehän ei ole mikään este äidille lähteä työmatkalle. Tuhannet äidit käyvät työmatkoilla ja jopa lomamatkoilla täysin vapaaehtoisesti. Jännä kun vain tämä yksi matka nyt helkkaristi hierää mammojen peräreikää. Onko se YLE nyt se ongelman ydin?

Hyvin harva äiti lähtee pienen vauvan luota viikoiksi, ainakaan vapaaehtoisesti.

Vähänpä tiedät maailmanmenosta. Edelleen: Suuressa osassa maailman maita ei ole 9kk äitiyslomaa ja siihen siihen 2v vanhempainvapaata päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähänpä moni tietää vauvalle elintärkeästä kiintymyssuhteesta.

Kuka tahansa onkaan se tuon ikäiselle läheisin hoitaja, jos hän katoaa vauvan elämästä yhtäkkiä, se on trauma vauvalle.

Se voi olla toki myös isä. Moni on keskittynyt täällä vain huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa. Toki voi.

Mutta jos äiti on ollut se ensisijainen hoitaja ja yhtäkkiä katoaa, se on ihan tutkitusti vahingollista vauvalle.

Tästä löytää helposti kaikenlaista tietoa ympäri nettiä, ei mitään mutua.

Siksi minäkin olen nyt kuollut, kun tuo elintärkeä kiintymyssuhde katkesi äitini jätettyä minut isän hoiviin (pysyvästi)

Kumpi sua on hoitanut ja susta huolehtinut eniten ennen kuin äitisi lähti?

Äiti. Siksi oli ihan pakko tarttua tuohon "elintärkeä kiintymyssuhde" soopaan. 

Ei se ole soopaa. Se on paljon tutkittu fakta.

Näköjään jotain se on sinullekin aiheuttanut, että ensisijainen huolehtija lähti.

Katsopa sanakirjasta, mitä tarkoittaa elintärkeä. Sen jälkeen voi tarkastella omaa näkemystäsi uudelleen. Voin jo valmiiksi kertoa, että sinun näkemyksesi on väärä, koska muuten vauva ei selviäisi hengissä, jos hänen äitinsä vaikka äkillisesti kuolee. 

Ei ole vain mun näkemys.

Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kutsunut sitä elintärkeäksi vauvalle.

En ole väärässä, koska tätä on tutkittu paljon.

Lue enemmän, niin ymmärrät ehkä jotain.

Arvostan Sinkkosta, mutta tuossa hän puhuu potaskaa (tai sinä vääristelet hänen sanomisiaan). Elintärkeää ihmiselle on vain ravinto, vesi, happi ja riittävä lämpö. Ilman niitä ihminen kuolee. Kaikkea muuta ilman ihminen selviää hengissä eli se kaikki muu ei ole ELINtärkeää, vaikka hyväksi ihmiselle kiistatta voi ollakin. 

Olet kylläkin väärässä. On mm tutkittu sitä, että vaikka nuo mainitsemasi olisivat kunnossa lapsen kasvu ja kehitys viivsätyvät ja voivat jopa stopata kokonaan, mikäli muita tarpeita (fyysinen läheisyys, välittäminen) puuttuvat. Myös esim keskosilla on huomattu kuinka heidän selviytymismahdollisuuksia parantaa se läsnäolo, kosketus yms.

Älkää vähätelkö yhtään vanhempien fyysisen läsnäolon merkitystä. Se voi oikeasti olla elintärkeä

Ohis

Tätä ei kukaan oikeastaan vähätellyt. Se on tutkittu juttu, että läheisyyttä, lämpöä ja hoivaa tarvitaan ja sitä, että vauvan tarpeisiin vastataan. Missään ei kuitenkaan lue, että sen pitäisi aina ja vain olla äiti. Turvan antajia voi olla useampikin, vaikka yksikin turvallinen henkilö riittää. Jos henkilöitä on useampi, ei hylkäämisen kokemusta tule, kun toinen lähtee työmatkalle - aika monessa perheessä tapahtuva asia jatkuvasti.

Vauvalla on usein yksi ensisijainen kiintymystä kohde ja se on useimmiten äiti. Harvemmin se isä on vastasyntyneestä lähtien ollut se ensisijainen hoivaaja, vaikka olisi kuinka tasa-arvoinen vanhemmuus. Tätä se Sinkkonenkin sanoo, vaikka palstalaisten mielestä lastenpsykiatri on epäpätevämpi kuin palstamamma arvioimaan asiaa.

Sinkkosen sanomiset muuttuu yllättävä nopeaan tahtiin. Ja jännästi aina niin päin, että tukevat sinun sanomisiasi. Ensin lapsi suunnilleen kuolee, jos ei saa olla äidin kanssa ja nyt se onkin vain ensisijainen kiintymyskohde, mutta tasa-arvoinen vanhemmuus on kuitenkin mahdollista. Vikkelä muuttamaan puheitaan tuo Jari-setä :)

Jospa treenaisit luetun ymmärtämistä.

Vierailija kirjoitti:

Jos Laura olisi Lauri niin tätä aloitusta ei olisi tehty.

Niinpä. Tehyn puheenjohtajalta miespuoliset työantajien pamput kysyy, että kuka sun lapset hoitaa, kun sä istut täällä illalla kokouksissa. Kun hän yksinhuoltajana teki kolmivuorotyötä kätilönä, ei kukaan ollut kiinnostunut tai huolissaan, että kuka hänen lapset hoitaa. Eikö olekin jännä juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.

Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.

Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle. 

Kyllä tulee. Ei faktat mihinkään muutu. Äito voi itseään lohduttaa et "minähän tulen takaisin", mutta vauva ei näe asiaa noin. Mutta jotkut äidit ei vaan välitä. Arvottavat oman elämänsä tärkeämmäksi kuin odottaa hetken pidempään pitkien työmatkojen suhteen.

Miksi kuvittelet olevasti ylijumala, joka tietää kaikkien muiden tuntemukset ja kokemukset paremmin kuin he itse? 

Näistä asioista on ihan tutkimustietoa olemassa

Tutkimustietoa on vaikka minkälaista. Kenen agendaa milloinkin ajavaa. On se ihme juttu, että juuri Suomalaiset lapset kasvavat kieroon,kun äiti ei ole paikalla 24/7. Muualla maailmassa suurimmasta osasta ihmisitä kasvaa ihan täyspäisiä, vaikka hoitoon laitetaan jo parin kuukauden iästä lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vauva ei kykene tajuamaan, että se vanhempi palaa joskus. Vauvan näkökulmasta se on oikeasti hylkääminen. Eihän se tosin itsekkäitä vanhempia kiinnosta... eivät asetu toisen asemaan

MiNuN URANI!!

Ei se edes tajua että ihminen siinä vaihtui.

Äiti-myytti elää vahvana palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.

Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.

Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle. 

Yle tuskin pakottaa ketään olympialaisiin.

Ei varmasti pakota. Mutta sehän ei ole mikään este äidille lähteä työmatkalle. Tuhannet äidit käyvät työmatkoilla ja jopa lomamatkoilla täysin vapaaehtoisesti. Jännä kun vain tämä yksi matka nyt helkkaristi hierää mammojen peräreikää. Onko se YLE nyt se ongelman ydin?

Hyvin harva äiti lähtee pienen vauvan luota viikoiksi, ainakaan vapaaehtoisesti.

Vähänpä tiedät maailmanmenosta. Edelleen: Suuressa osassa maailman maita ei ole 9kk äitiyslomaa ja siihen siihen 2v vanhempainvapaata päälle. 

Jos äiti ei ole äitiyslomalla, on hän väistämättä viikkoja kerrallaan poissa vauvan luota? Vai mitähän yrität sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.

Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.

Työtä ja perhettä voi sovitella muilla tavoilla kuin lähtemällä viikoiksi pienen vauvan luota.

Voi toki, mutta aina se ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää, että lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiinsa. Näin ei tule traumoja, vaikka äiti menisi työmatkalle. 

Kyllä tulee. Ei faktat mihinkään muutu. Äito voi itseään lohduttaa et "minähän tulen takaisin", mutta vauva ei näe asiaa noin. Mutta jotkut äidit ei vaan välitä. Arvottavat oman elämänsä tärkeämmäksi kuin odottaa hetken pidempään pitkien työmatkojen suhteen.

Miksi kuvittelet olevasti ylijumala, joka tietää kaikkien muiden tuntemukset ja kokemukset paremmin kuin he itse? 

Näistä asioista on ihan tutkimustietoa olemassa

Tutkimustietoa on vaikka minkälaista. Kenen agendaa milloinkin ajavaa. On se ihme juttu, että juuri Suomalaiset lapset kasvavat kieroon,kun äiti ei ole paikalla 24/7. Muualla maailmassa suurimmasta osasta ihmisitä kasvaa ihan täyspäisiä, vaikka hoitoon laitetaan jo parin kuukauden iästä lähtien.

Samaan aikaan suomalaisista tulee mammanpoikia.

Sitähän nuo naiset todellisuudessa hakeekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä hankkinut lapsia, jos en olisi ollut valmis ajattelemaan lasteni etua ja laittamaan sen etusijalle.

En olisi hankkinut lapsia miehen kanssa, joka ei olisi ollut valmis laittamaan lapsia etusijalle.

On aivan eri asia olla pienestä vauvasta erossa viikkoja kuin eaim koululaisesta. Ihan sairasta tämä nykyajan vanhempien itsekkyys... Ei mitään rajaa..

Lapset voi laittaa etusijalle vaikka heidän kyljessään ei kiehnäisin 24/7. Onhan sekin lasten edun mukaista, että on rahaa, millä ostaa ruokaa ja vaatetta. Sitä varten useimpien pitää käydä töissä. 

24/7 " kyljessä kiehnääminen" ja viikkojen ero...? Oletko tosiaan niin tyhmä, ettet näe näiden vaihtoehtojen välillä mitään välimuotoa?

Lapsen silmissä tuo aika on pieni iäisyys!

No sinä et suostu näkemään vaihtoehtoa "isä hoitaa lasta", joten enpä minäkään viitsi sinulle järkeviä vaihtoehtoja tarjoilla. 

Mistä ihmeestä niin päättelit? Meillä on hoidettu lapset 50-50. Kuten sanoin, en olis valinnut lapsen isäksi henkilöä, jota ei kiinnosta hoitaa omaa lastaan. Mutta sen verran olen ottanut selvää, että tiedän miten vahingollista on lapsen näkökulmasta tuollainen hylkäämiskokemus. Jos ei ole mitään äärimmäistä pakkotilannettaa (tyyliin luonnonkatastrofi tai sota) mikään ei olisi meidän perheessä johtanut moiseen ratkaisuun. Tuo on puhdasta itsekkyyttä. Eikä sitä mikään muuta.

Tiedätkö miksi kutsutaan tuollaista "minä tein näin, joten kaikki toisin tekeminen on väärin" -asennetta. Aivan, useimmiten sitä kutsutaan itsekkyydeksi tai jopa itsekeskeisyydeksi. Omahyväinen ja tekopyhä ovat myös termejä, jotka soveltuvat. 

Mutta kun minun puolellani sattuu nyt vaan olemaan tieteellisesti tutkitut faktat. Sori siitä. Vauvalle on parasta

A. Rintaruokinta

B. Terve kiintymyssuhde

Et sinä näitä voi kumota, vaikka kuinka haluaisit.

Ja sori myös siitä, että olen alle 40 v, enkä todellakaan mikään "nykyäitien" kasvattaja, kuten moni halusi siitä päästä minua syyllistämän. En ole siis vielä isovanhempi.

Rintaruokinta ei onnistu monilta kotiäideiltäkään, joten tuo argumentti on lähinnä väsynyt imetyshullujen vouhkaajien kortti, jota käytetään kun oikeat argumentit loppuvat

Se terve kiintymyssuhde ei katoa, jos lapsi on kaksi viikkoa erossa äidistään. Vai oletko joskus kuullut lapsesta, joka ei enää voi sietää äitiään, kun on ollut tästä vauvana vähän aikaa erossa?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kehitykseen emotionaalisesti vaikuttaa, ja myöhemmin näkyvät seuraukset, jo monta viikkoa on liian pitkä aika olla erossa vauvasta. Esimerkiksi n*arzisti luonne kehittyy, jos äiti ei ole huomioinut lasta.

Lapsella on myös isä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kyseli tutkimuksia. Mm. Winnicot on kirjoittanut "primääristä äidillisestä syventymisestä", joka on välttämätöntä lapsen minuuden rakentamisessa ja suojaamisessa. Ok, hän kirjoitti 60-luvulla tutkimustaan, joten nykymaailmassa voidaan puhua ensisijaisesta hoivaajasta. Pointti on, että kuka tahansa hoivaaja ei riitä, vaan hoivan täytyy tulla ensisijaiselta hoivaajalta, muutoin vauvan minuus voi särkyä hylkäämiskokemuksen myötä ja se joutuu rakentumaan uudelleen. Myös esim. Bick kirjoittaa näistä. Ovat ihan valtavirta-ajatuksia.

Juuri tästä on kysymys. Vauva on symbioosissa ensisijaiseen hoivaajansa. Tällöin vauva on yhtä kuin tämä YKSI hoivaajansa. Jos ensisijainen hoivaaja lähtee liian pitkäksi aikaa vauvan luota pois, niin koko vauvan minuus särkyy. Jokainen voi vain kuvitella miten tuskainen kokemus tuollainen voi olla. Koko vauva lakkaa ikään kuin olemasta ja hänen identiteettinsä särkyy.