Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laura Arffman työmatkalle Tokioon- Useammaksi viikoksi eroon 5kk vanhasta vauvasta
22.07.2021 |
Mitäs mieltä mammat on, lähtisittekö itse? Somen ja Ylen juttujen perusteella Laura Arffman lähti Tokion Olympilaisiin pidemmälle reissulle, kotona maaliskuussa ja pari vuotta sitten syntyneet vauvat.
Kommentit (330)
Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähänpä moni tietää vauvalle elintärkeästä kiintymyssuhteesta.
Kuka tahansa onkaan se tuon ikäiselle läheisin hoitaja, jos hän katoaa vauvan elämästä yhtäkkiä, se on trauma vauvalle.
Se voi olla toki myös isä. Moni on keskittynyt täällä vain huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa. Toki voi.
Mutta jos äiti on ollut se ensisijainen hoitaja ja yhtäkkiä katoaa, se on ihan tutkitusti vahingollista vauvalle.
Tästä löytää helposti kaikenlaista tietoa ympäri nettiä, ei mitään mutua.Siksi minäkin olen nyt kuollut, kun tuo elintärkeä kiintymyssuhde katkesi äitini jätettyä minut isän hoiviin (pysyvästi)
Kumpi sua on hoitanut ja susta huolehtinut eniten ennen kuin äitisi lähti?
Äiti. Siksi oli ihan pakko tarttua tuohon "elintärkeä kiintymyssuhde" soopaan.
Ei se ole soopaa. Se on paljon tutkittu fakta.
Näköjään jotain se on sinullekin aiheuttanut, että ensisijainen huolehtija lähti.Mitä se minulle aiheutti? Odotan "innolla" tieteellisten tutkimustesi tuloksia tästä.
Luultavasti sun kiintymyssuhteeseen ongelmia, jotka heijastuu ihmissuhteisiin aikuisiässä.
Aloita lukemalla psykologian perusteet
Ohis
Sulla on ilmiselvästi vakavia mt-ongelmia, hyppykuppa ja vielä kaupan päälle vaikea isäsuhde. Luin juuri psykologian perusteista sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähänpä moni tietää vauvalle elintärkeästä kiintymyssuhteesta.
Kuka tahansa onkaan se tuon ikäiselle läheisin hoitaja, jos hän katoaa vauvan elämästä yhtäkkiä, se on trauma vauvalle.
Se voi olla toki myös isä. Moni on keskittynyt täällä vain huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa. Toki voi.
Mutta jos äiti on ollut se ensisijainen hoitaja ja yhtäkkiä katoaa, se on ihan tutkitusti vahingollista vauvalle.
Tästä löytää helposti kaikenlaista tietoa ympäri nettiä, ei mitään mutua.Siksi minäkin olen nyt kuollut, kun tuo elintärkeä kiintymyssuhde katkesi äitini jätettyä minut isän hoiviin (pysyvästi)
Kumpi sua on hoitanut ja susta huolehtinut eniten ennen kuin äitisi lähti?
Äiti. Siksi oli ihan pakko tarttua tuohon "elintärkeä kiintymyssuhde" soopaan.
Ei se ole soopaa. Se on paljon tutkittu fakta.
Näköjään jotain se on sinullekin aiheuttanut, että ensisijainen huolehtija lähti.Katsopa sanakirjasta, mitä tarkoittaa elintärkeä. Sen jälkeen voi tarkastella omaa näkemystäsi uudelleen. Voin jo valmiiksi kertoa, että sinun näkemyksesi on väärä, koska muuten vauva ei selviäisi hengissä, jos hänen äitinsä vaikka äkillisesti kuolee.
Ei ole vain mun näkemys.
Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kutsunut sitä elintärkeäksi vauvalle.
En ole väärässä, koska tätä on tutkittu paljon.
Lue enemmän, niin ymmärrät ehkä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten vissiin imetä kovin pitkään.
Tai on pakastanut äidinmaitoa talteen. Ollaan 2000-luvulla ja pakastimet on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kehitykseen emotionaalisesti vaikuttaa, ja myöhemmin näkyvät seuraukset, jo monta viikkoa on liian pitkä aika olla erossa vauvasta. Esimerkiksi n*arzisti luonne kehittyy, jos äiti ei ole huomioinut lasta.
Siksipä kaikkien uraäitien lapset ovat mainitsemasi diagnoosin omaavia. Samoin kuin lähes kaikki Suomen ulkopuolella kasvaneet lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.
Entä ne jopa kuukausia töiden takia pois kotoa olevat isät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kehitykseen emotionaalisesti vaikuttaa, ja myöhemmin näkyvät seuraukset, jo monta viikkoa on liian pitkä aika olla erossa vauvasta. Esimerkiksi n*arzisti luonne kehittyy, jos äiti ei ole huomioinut lasta.
Siksipä kaikkien uraäitien lapset ovat mainitsemasi diagnoosin omaavia. Samoin kuin lähes kaikki Suomen ulkopuolella kasvaneet lapset.
Kaikki uraäidit ei jätä viisikuista viikkokausiksi. Hyvin harva jättäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.
Entä ne jopa kuukausia töiden takia pois kotoa olevat isät?
Samat sanat. Jotkut arvottavat muita asioita perhettä korkeammalle. Äitien kohdalla aihe on tabu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähänpä moni tietää vauvalle elintärkeästä kiintymyssuhteesta.
Kuka tahansa onkaan se tuon ikäiselle läheisin hoitaja, jos hän katoaa vauvan elämästä yhtäkkiä, se on trauma vauvalle.
Se voi olla toki myös isä. Moni on keskittynyt täällä vain huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa. Toki voi.
Mutta jos äiti on ollut se ensisijainen hoitaja ja yhtäkkiä katoaa, se on ihan tutkitusti vahingollista vauvalle.
Tästä löytää helposti kaikenlaista tietoa ympäri nettiä, ei mitään mutua.Siksi minäkin olen nyt kuollut, kun tuo elintärkeä kiintymyssuhde katkesi äitini jätettyä minut isän hoiviin (pysyvästi)
Kumpi sua on hoitanut ja susta huolehtinut eniten ennen kuin äitisi lähti?
Äiti. Siksi oli ihan pakko tarttua tuohon "elintärkeä kiintymyssuhde" soopaan.
Ei se ole soopaa. Se on paljon tutkittu fakta.
Näköjään jotain se on sinullekin aiheuttanut, että ensisijainen huolehtija lähti.Katsopa sanakirjasta, mitä tarkoittaa elintärkeä. Sen jälkeen voi tarkastella omaa näkemystäsi uudelleen. Voin jo valmiiksi kertoa, että sinun näkemyksesi on väärä, koska muuten vauva ei selviäisi hengissä, jos hänen äitinsä vaikka äkillisesti kuolee.
Ei ole vain mun näkemys.
Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kutsunut sitä elintärkeäksi vauvalle.
En ole väärässä, koska tätä on tutkittu paljon.
Lue enemmän, niin ymmärrät ehkä jotain.
Arvostan Sinkkosta, mutta tuossa hän puhuu potaskaa (tai sinä vääristelet hänen sanomisiaan). Elintärkeää ihmiselle on vain ravinto, vesi, happi ja riittävä lämpö. Ilman niitä ihminen kuolee. Kaikkea muuta ilman ihminen selviää hengissä eli se kaikki muu ei ole ELINtärkeää, vaikka hyväksi ihmiselle kiistatta voi ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kehitykseen emotionaalisesti vaikuttaa, ja myöhemmin näkyvät seuraukset, jo monta viikkoa on liian pitkä aika olla erossa vauvasta. Esimerkiksi n*arzisti luonne kehittyy, jos äiti ei ole huomioinut lasta.
Ai vain äiti kelpaa huomioimaan? Eiköhän toi teoria ole se, että jos lapsi jää ilman vastakaikua ja huomiota, niin se on haitallista. Se kuka tai minkä sukupuolinen tämä läheinen on, ei ole mitenkään vaikuttava tekijä. Naisilla tuppaa toi oma korvaamattomuus ja äidin syyllistäminen nousemaan tosiasioiden yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.
Entä ne jopa kuukausia töiden takia pois kotoa olevat isät?
Ne isät ei ole vauvan ensisijaisia kiintymyksen kohteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä hankkinut lapsia, jos en olisi ollut valmis ajattelemaan lasteni etua ja laittamaan sen etusijalle.
En olisi hankkinut lapsia miehen kanssa, joka ei olisi ollut valmis laittamaan lapsia etusijalle.
On aivan eri asia olla pienestä vauvasta erossa viikkoja kuin eaim koululaisesta. Ihan sairasta tämä nykyajan vanhempien itsekkyys... Ei mitään rajaa..
Lapset voi laittaa etusijalle vaikka heidän kyljessään ei kiehnäisin 24/7. Onhan sekin lasten edun mukaista, että on rahaa, millä ostaa ruokaa ja vaatetta. Sitä varten useimpien pitää käydä töissä.
24/7 " kyljessä kiehnääminen" ja viikkojen ero...? Oletko tosiaan niin tyhmä, ettet näe näiden vaihtoehtojen välillä mitään välimuotoa?
Lapsen silmissä tuo aika on pieni iäisyys!
No sinä et suostu näkemään vaihtoehtoa "isä hoitaa lasta", joten enpä minäkään viitsi sinulle järkeviä vaihtoehtoja tarjoilla.
Mistä ihmeestä niin päättelit? Meillä on hoidettu lapset 50-50. Kuten sanoin, en olis valinnut lapsen isäksi henkilöä, jota ei kiinnosta hoitaa omaa lastaan. Mutta sen verran olen ottanut selvää, että tiedän miten vahingollista on lapsen näkökulmasta tuollainen hylkäämiskokemus. Jos ei ole mitään äärimmäistä pakkotilannettaa (tyyliin luonnonkatastrofi tai sota) mikään ei olisi meidän perheessä johtanut moiseen ratkaisuun. Tuo on puhdasta itsekkyyttä. Eikä sitä mikään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kehitykseen emotionaalisesti vaikuttaa, ja myöhemmin näkyvät seuraukset, jo monta viikkoa on liian pitkä aika olla erossa vauvasta. Esimerkiksi n*arzisti luonne kehittyy, jos äiti ei ole huomioinut lasta.
Siksipä kaikkien uraäitien lapset ovat mainitsemasi diagnoosin omaavia. Samoin kuin lähes kaikki Suomen ulkopuolella kasvaneet lapset.
Kaikki uraäidit ei jätä viisikuista viikkokausiksi. Hyvin harva jättäisi.
Joo, Laura Arffman on ihan varmasti maailman ainut äiti, joka "hylkää" vauvansa näin. Yhtään ei ole esim. somessa vauvojen äidit kertoilleen lapsivapaista lomamatkoista jne. Ja ihan oli kotiäitinä myös Madonna ja kumppanitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähänpä moni tietää vauvalle elintärkeästä kiintymyssuhteesta.
Kuka tahansa onkaan se tuon ikäiselle läheisin hoitaja, jos hän katoaa vauvan elämästä yhtäkkiä, se on trauma vauvalle.
Se voi olla toki myös isä. Moni on keskittynyt täällä vain huutamaan että kyllä isäkin voi hoitaa. Toki voi.
Mutta jos äiti on ollut se ensisijainen hoitaja ja yhtäkkiä katoaa, se on ihan tutkitusti vahingollista vauvalle.
Tästä löytää helposti kaikenlaista tietoa ympäri nettiä, ei mitään mutua.Siksi minäkin olen nyt kuollut, kun tuo elintärkeä kiintymyssuhde katkesi äitini jätettyä minut isän hoiviin (pysyvästi)
Kumpi sua on hoitanut ja susta huolehtinut eniten ennen kuin äitisi lähti?
Äiti. Siksi oli ihan pakko tarttua tuohon "elintärkeä kiintymyssuhde" soopaan.
Ei se ole soopaa. Se on paljon tutkittu fakta.
Näköjään jotain se on sinullekin aiheuttanut, että ensisijainen huolehtija lähti.Katsopa sanakirjasta, mitä tarkoittaa elintärkeä. Sen jälkeen voi tarkastella omaa näkemystäsi uudelleen. Voin jo valmiiksi kertoa, että sinun näkemyksesi on väärä, koska muuten vauva ei selviäisi hengissä, jos hänen äitinsä vaikka äkillisesti kuolee.
Ei ole vain mun näkemys.
Esim. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kutsunut sitä elintärkeäksi vauvalle.
En ole väärässä, koska tätä on tutkittu paljon.
Lue enemmän, niin ymmärrät ehkä jotain.Arvostan Sinkkosta, mutta tuossa hän puhuu potaskaa (tai sinä vääristelet hänen sanomisiaan). Elintärkeää ihmiselle on vain ravinto, vesi, happi ja riittävä lämpö. Ilman niitä ihminen kuolee. Kaikkea muuta ilman ihminen selviää hengissä eli se kaikki muu ei ole ELINtärkeää, vaikka hyväksi ihmiselle kiistatta voi ollakin.
Turvallinen kiintymyssuhde on vauvan psyykkiselle kehitykselle erittäin tärkeä. Tästä ei ole mitään epäselvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä hankkinut lapsia, jos en olisi ollut valmis ajattelemaan lasteni etua ja laittamaan sen etusijalle.
En olisi hankkinut lapsia miehen kanssa, joka ei olisi ollut valmis laittamaan lapsia etusijalle.
On aivan eri asia olla pienestä vauvasta erossa viikkoja kuin eaim koululaisesta. Ihan sairasta tämä nykyajan vanhempien itsekkyys... Ei mitään rajaa..
Lapset voi laittaa etusijalle vaikka heidän kyljessään ei kiehnäisin 24/7. Onhan sekin lasten edun mukaista, että on rahaa, millä ostaa ruokaa ja vaatetta. Sitä varten useimpien pitää käydä töissä.
24/7 " kyljessä kiehnääminen" ja viikkojen ero...? Oletko tosiaan niin tyhmä, ettet näe näiden vaihtoehtojen välillä mitään välimuotoa?
Lapsen silmissä tuo aika on pieni iäisyys!
No sinä et suostu näkemään vaihtoehtoa "isä hoitaa lasta", joten enpä minäkään viitsi sinulle järkeviä vaihtoehtoja tarjoilla.
Mistä ihmeestä niin päättelit? Meillä on hoidettu lapset 50-50. Kuten sanoin, en olis valinnut lapsen isäksi henkilöä, jota ei kiinnosta hoitaa omaa lastaan. Mutta sen verran olen ottanut selvää, että tiedän miten vahingollista on lapsen näkökulmasta tuollainen hylkäämiskokemus. Jos ei ole mitään äärimmäistä pakkotilannettaa (tyyliin luonnonkatastrofi tai sota) mikään ei olisi meidän perheessä johtanut moiseen ratkaisuun. Tuo on puhdasta itsekkyyttä. Eikä sitä mikään muuta.
Tiedätkö miksi kutsutaan tuollaista "minä tein näin, joten kaikki toisin tekeminen on väärin" -asennetta. Aivan, useimmiten sitä kutsutaan itsekkyydeksi tai jopa itsekeskeisyydeksi. Omahyväinen ja tekopyhä ovat myös termejä, jotka soveltuvat.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaikille äideille perhe ja lapset eivät tule ykkösenä. Siitähän tässä on kysymys. Aihe on jonkinlainen tabu. Joillekin työ tai itsensä kehittäminen on tärkeämpää.
Toi on tollasta mutkat suoriksi vetämistä. Perhe ja lapset on hyvinkin ykkösiä, mutta kaikki äidit eivät kuvittele olevansa ainoita, jotka lasta pystyy hoitamaan. Sillä on mahdollista sovitella perhe- ja työelämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kehitykseen emotionaalisesti vaikuttaa, ja myöhemmin näkyvät seuraukset, jo monta viikkoa on liian pitkä aika olla erossa vauvasta. Esimerkiksi n*arzisti luonne kehittyy, jos äiti ei ole huomioinut lasta.
Siksipä kaikkien uraäitien lapset ovat mainitsemasi diagnoosin omaavia. Samoin kuin lähes kaikki Suomen ulkopuolella kasvaneet lapset.
Kaikki uraäidit ei jätä viisikuista viikkokausiksi. Hyvin harva jättäisi.
Joo, Laura Arffman on ihan varmasti maailman ainut äiti, joka "hylkää" vauvansa näin. Yhtään ei ole esim. somessa vauvojen äidit kertoilleen lapsivapaista lomamatkoista jne. Ja ihan oli kotiäitinä myös Madonna ja kumppanitkin.
Se, että joku muukin tekee jotain, ei vaikuta mitenkään siihen, onko asia hyvä vai ei.
Vauva ei kykene tajuamaan, että se vanhempi palaa joskus. Vauvan näkökulmasta se on oikeasti hylkääminen. Eihän se tosin itsekkäitä vanhempia kiinnosta... eivät asetu toisen asemaan
MiNuN URANI!!
Alue: Aihe vapaa
Me nykyvanhemmat ollaan niitä jotka hoidatettiin isovanhemmilla. Vanhempiemme ei tarvitse hoitaa lapsenlapsia, koska he ovat jo omat lapsensa hoitaneet.