Miten esikoislestadiolaiset suhtautuvat...

Ihan pakko on kysyä, että onko todella joku kaulaketju tai huivi eron syy??? Sehän ei voi olla....

Vanhoillisissakin todella monet ajattelee, että jos äidillä on sairaus tms, niin ehkäistä voi. Tämähän on vain vaiettu totuus. Virallinen kanta vaan lienee, että ehkäisy on syntiä jokaisessa tilanteessa.

Molemmat saarnaa synnit anteeksi samalla lailla, ja ainakin meikämamin kirjoituksesta huokuu aika lailla samanlainen uskonnäkemys kuin vanhoillisilla.....



Nämä kaulaketjut, ym ym lienee kuitenkin sivuseikka, kun puhutaan sydämen todellisesta tilasta.



tietääkö teistä joku, mitä silloin 1900-luvun alussa oikein tapahtui????

Luulen ettei kukaan oikeastaan tarkalleen tiedä, mitä silloin tapahtui. Kysyin kerarn asiaa eräältä saarnaajalta. Hän sanoi ettei kukaan kai ihan tarkkaan tiedä mitä tapahtui mutta että silloin oli saarnaajia, joilla nousi vallanhalu päähän. Eli he halusivat hinnasta mistä hyvänsä olla oikeassa. Näitä löytyi molemmilta puolilta ja ihmiset sitten valitsivat, kenen taakse lähtivät.



Ja kai kiistat aiheutuivat monista eri syistä, ja varmaan aika mitättömistä kuten ihmisten riidat yleensäkin. Näin luulen.



Hassua muuten kun sanoit että minun kirjoituksistani huokuu sama henki kuin vanhoillislestadiolaisten. Kun taas minä en oikein millään aina meinaa ymmärtää vanhoillisten näkemyksiä :)

Koska nimenomaan vadelmahan se nosti esiin tuon raamatunkohdan jossa hänen mielestään kielletään korujen käyttö. Ja hänen kirjoituksistaan sain myös sen käsityksen, että el:t pyrkivät elämään vaatimattomasti. Eli meikämami ja vadelma, teillä taitaa olla pikkusen eri käsitykset näistä asioista?

Omavanhurskas ihminen elää lain alla, eli hän pyrkii täyttämään Jumalan lain ja sillä luulee pääsevänsä taivaaseen. Ymmärsin meikämamin selityksen niin, että koska sielunvihollinen ei saa houkuteltua uskovaista syntiin, uskovainen saattaa alkaa ajattelemaan, että minähän olen hyvin onnistunut vaelluksessani. siinähän aletaan mennä jo omavanhurskauden puolelle, kun tuntee hyvin onnistuneensa ja sehän se vaarallista onkin. Kuitenkin uskovainen tuntee lähinnä aina huonosti onnistuneensa.

Miksi ehkäisy olis meillä sen isompi juttu kuin mikään muukaan mitä syntinä pidetään? Ehkä siksi, että harva sitä nykyään enää vääränä pitää, siis ne jotka ei oo vl.

Käsittääkseni seurakunnassamme on todella aikaisemmin ollut sellaista ajatusta, että kukat kodeissa ja seurapaikoilla ovat turhaa koreutta. Mm. äitini on kertonut että hänen nuoruudessaan näin ajateltiin. Nykyään ani harva enää pitää kukkia tai muitakaan koristeita rukoushuoneella paheksuttavana. Tämäkin on kai sitä että asioita koetellaan ja jos käytännössä nähdään ettei niissä mitään pahaa ole, ne voidaan hyväksyä.



Seuroissamme ei käytetä säestystä. Tämä on kuitenkin vain tapakulttuuria. Säestystä ei siis pidetä mitenkään syntinä tai vääränä ja jos olemme kirkossa ehtoollisella, virsiä säestetään uruilla. Alkuun kai sitäkin pidettiin paheksuttavana ja jätettiin siksi pois seuroista ja se on jäänyt yleiseksi tavaksi. Kyllä niitäkin löytyy jotka eivät pidä säestyksestä, mutta harvemmat kuitenkin. Itse raskastan urkumusiikkia ja soitan itsekin uruilla.



Musiikkikysymys on aika tapauskohtainen. Toiset kuuntelevat musiikkia laidasta laitaan, toiset pitävät jopa urkujen soittoa pahana asiana. Maailmalliseen musiikkiin kutienkin seurakunnassamme mielestäni suhtaudutaan ennemminkin negatiivisesti.



Elämäntapamme eivät mielestäni ole mitenkään askeettisia - eivät ainakaa ystäväpiirilläni ja lähisukulaisillani. Tiedän kyllä että toiset ajattelevat esim. taulujen yms. olevan pahasta mutta harvemmat näin ajattelee. Seuroissa ei neuvota että pitäisi elää mahdollisimman askeettisesti.



Kulttuuriin mielestäni suhtaudutaan erittäin negatiivisesti. Omasta mielestäni vähän turhankin negatiivisesti. Mutta toisaalta, ehkä tässäkin asiassa mennään heikoimman ehdoilla eli onhan se parempi kun ei susitella elokuvia tai muuta josta voi olla haittaakin.



Mitenkäs teillä vl:illä näihin suhtaudutaan?



Meillä kyllä on kukkia ry:lla ja kotona. Mitä pahaa niissä on *ihmettelee*. Säestys on käytössä. Klassinen musiikki kuunneltuna ja itse soitettuna myös mutta ei tarttis itse mennä ihan orkesteriin soittamaan eikä myöskään kuuntelemaan konsertteja paikan päälle. Kirkossa minä kyllä käyn(tai olen joskus käynyt) konserteissa mutta ilmeisesti kaikki eivät pidä sitä sopivana. Maailman musiikki(esim. rock, pop, jazz jne.) ei ole sopivaa. Elokuvia ei suositella. Koti ei poikkea kyllä juurikaan normaalista suomalaisesta kodista, paitsi että puuttuu se telkkari :D

bambino06:

Koska nimenomaan vadelmahan se nosti esiin tuon raamatunkohdan jossa hänen mielestään kielletään korujen käyttö. Ja hänen kirjoituksistaan sain myös sen käsityksen, että el:t pyrkivät elämään vaatimattomasti. Eli meikämami ja vadelma, teillä taitaa olla pikkusen eri käsitykset näistä asioista?

Omavanhurskas ihminen elää lain alla, eli hän pyrkii täyttämään Jumalan lain ja sillä luulee pääsevänsä taivaaseen. Ymmärsin meikämamin selityksen niin, että koska sielunvihollinen ei saa houkuteltua uskovaista syntiin, uskovainen saattaa alkaa ajattelemaan, että minähän olen hyvin onnistunut vaelluksessani. siinähän aletaan mennä jo omavanhurskauden puolelle, kun tuntee hyvin onnistuneensa ja sehän se vaarallista onkin. Kuitenkin uskovainen tuntee lähinnä aina huonosti onnistuneensa.

Miksi ehkäisy olis meillä sen isompi juttu kuin mikään muukaan mitä syntinä pidetään? Ehkä siksi, että harva sitä nykyään enää vääränä pitää, siis ne jotka ei oo vl.

etteikö meillä voisi olla käsityksissä eroja. Tosin emme voi sanoa ajattelemmoko eri tavalla, ennen kun vadelma on sanonut mielipiteensä minun kirjoituksestani tuosta korujutusta.

Niin, tuo on yksi omanvahurskauden muoto, että ihminen alkaa tuntemaan itsensä hyväksi. Se on hyvin vaarallista. Mutta omavanhurskaus toimii toisellakin tavalla: se painaa alas väärään toivottomuuteen ja sanoo, ettei sinulla ole mitään toivoa taivaaseen koska olet noin huono. Se nostaa kaikki ihmiset viat ja puutteet esiin ja lopulta ihminen ei näe niiden yli enää Kristusta. Se vaatii aina syvempää katumusta tai lisää rakkautta tai lisää uskoa tai parempaa elämää. Se ei anna ihmisen mennä Kristuksen luo juuri sellaisena (perkeleen kaltaisena) kuin tämä on. Mutta siltikin, vaikka minua kiusaa usein tällaiset ajatukset, olen lohduttanut itseäni sillä että ei vihollinen omiaan kiusaa, mutta kristittyjä se kiusaa yötä päivää. Eli vaikka tunnen olevani taivaan valtakunnan ulkopuolella, minun on silti uskottava Kristuksen tähden olevani sen sisällä.

Jäin miettimään tuota kun ksii sanoi, etteivät kaikki uskovat välttämättä joudu koskaan lain alle. Mutta miten voisi ymmärtää armoa, jos ei koskaan olisi kokenut lain kirousta? Miten voisi päästä vapaaksi jos koskaan ei olisi ollut vanki?

Ajatteleekohan joku, että nämä ajatukset ovat vain ihmisellä, jolla vielä ei ole uskoa. Että ne eivät kuulu enää kristitylle. Mutta kun ihminen armoitetaan, hänestä tulee uusi ihminen, jossa ei ole enää syntiä. Mutta vanha ihminen on vielä jäljellä ja sen takia uskova joutuu taistelemaan koko ajan sen kanssa. Ja se painaa joskus uskovaa lain alle, mistä Kristus hänen vapauttaa lopullisesti vasta kuolemassa. Muutenhan ei olisi taistelua ja uskominen olisi varsin helppoa. Vai onko kukaan teistä kokenut vastaavaa?

annastina06:

tietääkö teistä joku, mitä silloin 1900-luvun alussa oikein tapahtui????

Sen verran tiedän että Juhani Raattaman kuoleman jälkeen lestadiolaisuus hajosi kolmeen ryhmittymään, vanhoilliset, esikoiset ja uusheränneet. Ainakin yksi merkittävä oppierimielisyys oli esikoisten ajatus Ruotsin Lapissa sijaitsevasta ns. esikoisten seurakunnasta, jossa on se oikea ja alkuperäinen oppi, ja josta epäselvyyksien kohdatessa kysytän että miten ne asiat oikein on. Jotenkin näin olen ymmärtänyt. Siitä tulee tuo nimikin, esikoislestadiolaiset. Ainakin silloin alussa esikoiset erotti muista myös tuo koreilemattomuus, koruttomuus, kukattomuus jne. Uusheränneet taas erotti muista ainakin se, etteivät hyväksyneet syntien anteeksi saarnaamista tuosta vaan. Eli että ensin piti osoittaa riittävä ja aito katumus tms.

meikämami:

Jäin miettimään tuota kun ksii sanoi, etteivät kaikki uskovat välttämättä joudu koskaan lain alle. Mutta miten voisi ymmärtää armoa, jos ei koskaan olisi kokenut lain kirousta? Miten voisi päästä vapaaksi jos koskaan ei olisi ollut vanki?

Kun uskovainen joutuu syntiin, omatunto sairastuu. Silloin on paha olla. Sitten kun saa syntinsä anteeksi, tuntee suurta iloa ja vapautta.

Minun käsittääkseni tuo omantunnon sairastuminen synnin seurauksena on eri asia kuin lain alle joutuminen. Lakihenkisyys on yksi muoto " väärää hengellisyyttä" , jolloin ihmiseltä katoaa uskomisen vapaus ja iloa ja ihminen erehtyy tuijottamaan vain niitä tekoja ja suorituksia.

Laki on armosta osattomia varten, niille se aiheuttaa synnin tunnon.

Kun ihminen on uskovainen, siis armon alla, ei tarvita enää lakia, koska armoa seuraa totuus, eli uskovainen tietää omassatunnossaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja kun tekee väärin, oma tunto ilmoittaa, että nyt sinä jouduit syntiin ja omatunto on kipeänä kunnes asia saadaan anteeksi. Sitähän se elävä usko on.

bambino06:

" Laki on armosta osattomia varten, niille se aiheuttaa synnin tunnon."

Eli siis tarkoitatko, että toisilla omatunto on kipeä (synnin seurauksena) lain takia ja toisilla siksi, kun on elävä usko?

että laki ei kuulu enää kristitylle, vaan lain tehtävä on herättää epäuskoinen ihminen näkemään syntisyytensä. Ja se on lain ainoa tehtävä. Vai menikö metsään? :)



Joo, itse olen samaa mieltä . Tämän keskustelun myötä olen mietiskellyt asioita ja ajatellut, että ehkä se tosiaan ei ole niin yksiselitteistä että jokaiselle uskovalla ainakaan kovin selkeästi tulisi tällaista lain allla olemisen jaksoa. Ehkä toiselle uskovalle kovempi paikka ovat muut synnit ja kiusaukset.



Tämä lain kanssa taisteleminen on toiselta nimeltään epäilemistä. Eli ihminen joutuu epäilykseen omasta tilastaan ja autuudestaan (ja samalla tulee sitten myös epäilleeksi Jumalan armoa) Puhutaanko teidän seurakunnassanne epäilyksistä koskaan? Ajatteletteko ehkä niin että jos ihminen epäilee pelastumistaan, hän ei voi olla uskossa? Vai kuuluvatko epäilykset kristityn elämään? Olisi kiva kuulla ajatuksia!

Hyvin tavallista on, että seurapuheen yhteydessä puhuja sanoo kaikille yleisesti että " saatte uskoa kaikki kiusaukset ja epäilykset ateeksi..."



Epäilykset kuuluvat kristityn elämään kyllä, enemmänkin voisi huolestuttaa tai ihmetyttää jos jonkun usko vaikuttaisi kovin kovin vahvalta, ilman mitään epäilyksiä...

Oikeastaan tähän tähtäsin koko kysymykselläni, en vain aikaisemmin osannut pukea sitä oikein sanoiksi :) Kun ajattelin itsekin, että on aika huolestuttavaa jos uskova ei koskaan epäile pelastumistaan ja olisi aina varma taivaspaikastaan. Meilläkin sanotaan usein että uskokaa kaikki synnit ja epäilykset anteeksi.

meikämami:

että laki ei kuulu enää kristitylle, vaan lain tehtävä on herättää epäuskoinen ihminen näkemään syntisyytensä. Ja se on lain ainoa tehtävä. Vai menikö metsään? :)

Just tätä tarkoitin! :) Aika vaikea yrittää selittää näitä asioita niin, että kaikki sen ymmärtäisivät.

Olen erittäin huono ilmaisemaan itseäni näin kirjoittamalla, mutta yritän vielä kuitenkin. Lisäksi lasten touhut ym. sekottavat ajatuksia koko ajan ja selostus jää puutteelliseksi.



En tiedä mitä meikämami on kommentoinut nyt noista koruista, mutta se mitä kommentoin oli niin kuin meidän seuroissa on saarnattu. Ja mikä on omakohtaine kokemukseni. Minusta korut ovat edelleenkin turhaa koreutta ja minusta sen voi rinnastaa vaikka hiusten värjäämiseen. Samalla lailla se loukkaa jumalan luomistyötä. Minä luulen, että se miksi vanhoilliset vetävät rajan johonkin väliin esim. saa leikata/kihartaa ei värjätä, on ennemminkin heidän seurakunnan oma päätös kuin raamatullinen opetus. Jos siis raamatussa sanotaan, että älkää koreilko niin miksi se siitä muuttuu. Vaikkakin se olisi meistä kivaa ja joku olisi antanut siihen vapauden. Toi hiusten palmikointi oli sen ajan tapa koreilla kampauksilla, tänä aikana on omat tyylinsä.



En ole tällä asialla ketään syyttelemässä enkä väitä että olisin tässä itse onnistunut. Halusin vain avoimesti ihmetellä tätä.



Jokainen elää omaa uskonelämää ja taistelee omaa kilvoitustaan ja siksi meidän käsityksissä voi olla meikämamin kanssa eroja. Meidän seurakunta on ihana eikä siellä tasapäistetä ja siellä saa pysyä jokainen joka haluaa oli sitten minkälainen teknorave tyyppi tahansa.

vastieen noista koruista. Omaan kokemukseeni nojaten: Käytin joskus rippikouluiässä ja siitä eteenpäin ristuketjua, kun omat vanhempani sen minulle ostivat. Siloin en ollu tkkuulut, että se olisi jotenkin väärin etenkään kun omat vanhempainikin sen hyväksyivät. Myöhemmin sain nuhteita korujen käytöstä " etelän serkulta" ja nyt pk- seudulla vuosia asuneena täällä on kyllä usein saarnattu korut synniksi. Ehkä täällä räikeämmin niitä käytetään kuin pikkupaikkakunnilla ja siksi tarpeellisempaa tällaisista asioista saarnata. Asiasta on saarnattu tyyliin " emmehän me halua koreilla tälle maailmalle ja laittaa itseämme tänän maailman muodon mukaan. Saarnapaikka on useimmiten silloin ollut tuosta mainitsemastani kohdasta."



Että näin. Meikämami en puhu sua vastaan ja olet mielestäni oikein hyvin valoittanut niitä kohtia, jotka ovat uskon perusaioita. Vaikea niitä kyllä on kirjoittamalla selventää ainakin jos on yhtä huono ulosanti kuin minulla. Hyviä jatkoja kaikille

v@delma:

Meidän seurakunta on ihana eikä siellä tasapäistetä ja siellä saa pysyä jokainen joka haluaa oli sitten minkälainen teknorave tyyppi tahansa.

Ymmärsin tekstistäsi, ettet puhunut minua vastaan! Eri ihmiset ehkä vain painottavat uskonelämässään eri asioita sen mukaan, missä itse tulee eniten kiusatuksi. Esimerkiksi itse en ole edes kauheasti ajatellut tota koruasiaa, että onko se nyt synti vai ei, koska en itse koe tulevani siinä kiusatuksi. En käytä koruja, mutta jos saisin vaikka lahjaksi kaulakorun, voisin hyvin laittaa sen kaulaani sitä sen kummemmin murhetimatta. Minusta tuntuu ettei minulla riitä voimavarat murhetia näitä käytännön asioita, kun on niin vaikea vaan uskoa ja riippua Kristuksessa. Kaikki keskittyminen menee siihen. Mutta kuten sanoin, jokaisella on omat heikkoutemme ja vahvuutemme.

Siis jos, oliko se nyt Pietari, kielsi palmikoimasta silloin, niin miksi se ei tarkota sitä, että hiuksia ei saa pitää letillä tänäkään päivänä?



Entä jos minä yritän olla koreilematta vaatteilla ja ostan mielestäni hirveän rumia vaatteita, niin toinen uskovainenhan voi katsoa, että tuo se aina pitää niin kauniita vaatteita. :D Sehän on ihan makuasia, mikä on kaunista. Jonku mielestä yksinkertainen on kaunista, toisen mielestä taas joku muu. Vai lienenkö ymmärtäny tätä asiaa oikein?



No miten sitten, kun teillä on niin erilaisia käsityksiä, kun Raamatussa neuvotaan, että " olkaa yksimieliset" . Ja toisaalta neuvotaan karsimaan uskovaisten joukosta julkisyntiset, mutta teidän joukossa jokainen tuntuu elävän silleen mikä itsestä tuntuu hyvältä. Siis toivottavasti ette käsitä väärin tätä mutta tarkoitan sitä, että eikö yhtään tunnu, että voiko tuo olla samanlailla uskomassa kuin sinä, kun se elää niin, mikä muitten mielestä on syntistä elämää(susiparit esim.).

v@delma:

En tiedä mitä meikämami on kommentoinut nyt noista koruista, mutta se mitä kommentoin oli niin kuin meidän seuroissa on saarnattu. Ja mikä on omakohtaine kokemukseni. Minusta korut ovat edelleenkin turhaa koreutta ja minusta sen voi rinnastaa vaikka hiusten värjäämiseen. Samalla lailla se loukkaa jumalan luomistyötä. Minä luulen, että se miksi vanhoilliset vetävät rajan johonkin väliin esim. saa leikata/kihartaa ei värjätä, on ennemminkin heidän seurakunnan oma päätös kuin raamatullinen opetus. Jos siis raamatussa sanotaan, että älkää koreilko niin miksi se siitä muuttuu. Vaikkakin se olisi meistä kivaa ja joku olisi antanut siihen vapauden. Toi hiusten palmikointi oli sen ajan tapa koreilla kampauksilla, tänä aikana on omat tyylinsä.

Siis etkö sinä v@delma leikkaa hiuksia??????????????

Mitä kohtaa tarkoitat tuolla, että karsikaa joukostanne julkisyntiset?



Jos joku elää selvästi synnissä, niin kyllähän sitä on huolissaan että mitenhän tuolla on asiat. Mutta ei häntä sen takia " karsita joukosta" , vaan pikemminkin yritetään vetää lähemmäs ja hänen puolestaan rukoillaan.