Miten esikoislestadiolaiset suhtautuvat...

Olen sen ajatellut niin, että Jumala loi ihmisen sen näköiseksi minkä näköinen hän on ja meikkaamalla ja hiuksia värjäämällä sitä Jumalan luomaa ulkonäköä pyritään muuttamaan. Se taas ei tarkoita etteikö niitä hiuksia sais yhtään mitenkään laittaa. Onhan se kuitenkin hyvä näyttää siistiltä. Samaan kastiin kuuluu älytön ulkoisen kauneuden, laihuuden, jne. ihannointi.

Korjatkaa muut vl:t jos sanon jotain aivan väärin, kun tuntuu, että minä niin vähän ymmärrän ja pelottaa, että jos jotain väärinkin selitän ja ymmärrän.

tuosta mitä, vadelma, sanoit! Arvostan todella sitä, että ihminen myöntää, jos on erehdyksessä sanonut jotain harkistematonta. Se on todellista rohkeutta. Ja sitä paitsi kukapa meistä ei joskus lämpiäisi ja sanoisi jotain mitä ei tarkoita :)



No, joka tapauksessa. Minäkin olen kyllä miettinyt, että jännä kun vanhoillisilla pidetään juuri ehkäisyä niin yksiselitteisesti syntinä, ja sitten kuitenkin esim. juuri tuota huivin käyttöä pidetään ulkokultaisena. No, ehkä jokaisella seurakunnalla on omat piirteensä ja painotuksensa.



Muuten, mistä olet, bambono06, saanut sen käsityksen, että esikoiset elävät jotenkin vaatimattomasti tai eivät hyväksy rikkautta? Kyllä esikoislestadiolaisissa on niin rikkaita kuin köyhiäkin aivan samoin kuin muillakin. Ja rikkailla on kyllä ihan reilusti hienot talot ja autot ym. Ja miksei olisi jos rahaa kerran on? Minä olen sitä mieltä että turha rahaa on säästellä, ei ne paljon sitten lämmitä kun olemme haudassa :) Elämässä siitä sen sijaan saattaa olla iloakin.



Rockilla oli hyvä kirjoitus tuosta rikkaudesta ja kauneudesta. Oli muuten hyvä, bambino, kun laitoit tähän tuon laihuuden ihannoinnin! En ole ennen tajunnutkaan, että se saattaa mennä jopa synniksi jos se menee liiallisuuksiin. Itselläni nimittäin tämä on heikko kohta - käytän ihan liian paljon aikaa ja energiaa siihen, että näyttäisin hoikalta. Kiitos kun valaisit! :)

te ihmettelette miksi ehkäisy on iso asia mutta korut tai huivit epäolennaisia. Ehkä näissä keskusteluissa on viimeaikoina tullut vähän vääristynyt kuva tuosta huiviasiasta, ei me kyllä käsittääkseni sitä mitenkään paheksuta. Kyllähän joillakin mummoilla vieläkin huiveja on, ja esim kun jostain tuolta Uralin mutkasta löytyi neuvostoliiton hajottua " eristyksissä" eläneitä vl:iä, ne oli vanhoja ihmisiä ja kaikilla mummoilla huivit päässä. Ainakin seuroissa. Eikä sitä kukaan tosiaan paheksu eikä pidä ulkokultaisena sinänsä, vain silloin jos sitä huivia pidetään uskovaisuuden merkkinä.



Tuo raamatunkohta noista kaulakoruista ja hiusten palmikoinneista meillä tosiaan käsitetään niin, ettei se ole varsinaisesti kielto käyttää kaula- tai muitakaan koruja, kielto letittää hiuksia jne., vaan siinä varoitetaan turhamaisuudesta. (Ihan mielenkiinnosta: jos el:t ymmärtää tuon raamatunkohdan kaulakorukieltona, niin onko teillä vastaavasti myös hiustenletityskielto? Kysyn ihan vilpittömästä kun en tosiaan tiedä.)



Ehkäisy taas minusta on ihan " toisen luokan juttu" verrattuna johonkin kaulakoruun. Siinähän on kyse Jumalan luomistyöhän puuttumisesta vs yksittäinen pukeutumisen liittyvä asia.

bambino06:

Tuli nuista koruista mieleen sitten semmonen juttu, että onko teillä esikoisilla kotona kukkia tai saako seurapaikalla olla kukkia ja käytättekö soitinta säestykseen seuroissa?(oon lukenu että nuo ois ollu niitä missä esim. erosi vl ja el elämäntavat silloin kun ne erosi toisistaan) Miten muuten suhtaudutte musiikkiin? Onko kaikki musiikki sopivaa? Onko teidän elämäntavat askeettisia? Miten suhtaudutte kulttuuriin, esim. musiikki, elokuvat, kilpailut ym.

Käsittääkseni seurakunnassamme on todella aikaisemmin ollut sellaista ajatusta, että kukat kodeissa ja seurapaikoilla ovat turhaa koreutta. Mm. äitini on kertonut että hänen nuoruudessaan näin ajateltiin. Nykyään ani harva enää pitää kukkia tai muitakaan koristeita rukoushuoneella paheksuttavana. Tämäkin on kai sitä että asioita koetellaan ja jos käytännössä nähdään ettei niissä mitään pahaa ole, ne voidaan hyväksyä.

Seuroissamme ei käytetä säestystä. Tämä on kuitenkin vain tapakulttuuria. Säestystä ei siis pidetä mitenkään syntinä tai vääränä ja jos olemme kirkossa ehtoollisella, virsiä säestetään uruilla. Alkuun kai sitäkin pidettiin paheksuttavana ja jätettiin siksi pois seuroista ja se on jäänyt yleiseksi tavaksi. Kyllä niitäkin löytyy jotka eivät pidä säestyksestä, mutta harvemmat kuitenkin. Itse raskastan urkumusiikkia ja soitan itsekin uruilla.

Musiikkikysymys on aika tapauskohtainen. Toiset kuuntelevat musiikkia laidasta laitaan, toiset pitävät jopa urkujen soittoa pahana asiana. Maailmalliseen musiikkiin kutienkin seurakunnassamme mielestäni suhtaudutaan ennemminkin negatiivisesti.

Elämäntapamme eivät mielestäni ole mitenkään askeettisia - eivät ainakaa ystäväpiirilläni ja lähisukulaisillani. Tiedän kyllä että toiset ajattelevat esim. taulujen yms. olevan pahasta mutta harvemmat näin ajattelee. Seuroissa ei neuvota että pitäisi elää mahdollisimman askeettisesti.

Kulttuuriin mielestäni suhtaudutaan erittäin negatiivisesti. Omasta mielestäni vähän turhankin negatiivisesti. Mutta toisaalta, ehkä tässäkin asiassa mennään heikoimman ehdoilla eli onhan se parempi kun ei susitella elokuvia tai muuta josta voi olla haittaakin.

Mitenkäs teillä vl:illä näihin suhtaudutaan?

ksii:

te ihmettelette miksi ehkäisy on iso asia mutta korut tai huivit epäolennaisia. Ehkä näissä keskusteluissa on viimeaikoina tullut vähän vääristynyt kuva tuosta huiviasiasta, ei me kyllä käsittääkseni sitä mitenkään paheksuta. Kyllähän joillakin mummoilla vieläkin huiveja on, ja esim kun jostain tuolta Uralin mutkasta löytyi neuvostoliiton hajottua " eristyksissä" eläneitä vl:iä, ne oli vanhoja ihmisiä ja kaikilla mummoilla huivit päässä. Ainakin seuroissa. Eikä sitä kukaan tosiaan paheksu eikä pidä ulkokultaisena sinänsä, vain silloin jos sitä huivia pidetään uskovaisuuden merkkinä.

Tuo raamatunkohta noista kaulakoruista ja hiusten palmikoinneista meillä tosiaan käsitetään niin, ettei se ole varsinaisesti kielto käyttää kaula- tai muitakaan koruja, kielto letittää hiuksia jne., vaan siinä varoitetaan turhamaisuudesta. (Ihan mielenkiinnosta: jos el:t ymmärtää tuon raamatunkohdan kaulakorukieltona, niin onko teillä vastaavasti myös hiustenletityskielto? Kysyn ihan vilpittömästä kun en tosiaan tiedä.)

Ehkäisy taas minusta on ihan " toisen luokan juttu" verrattuna johonkin kaulakoruun. Siinähän on kyse Jumalan luomistyöhän puuttumisesta vs yksittäinen pukeutumisen liittyvä asia.

että ehkä tuo mun huivi-vertaus oli kauhean hyvä koska tuskin te kaikki ajattelette huivin olevan niin kovin paha asia :)

Ja tuosta kaulaketju" kiellosta" : eli siis meillä EI ole mitään kaulaketjukieltoa. Voin sanoa, että kyllä meillä el:lläkin on tulkittu tuo mainittu kohta niin että siinä varoitetaan turhamaisuudesta eikä mistään yksittäisistä koruista. Mua oikein naurattaa tuo hiusten palmikointijuttu, koska melkein kaikki meikäläiset tunnistaa siitä että hiukset on pitkällä letillä :)

Ja muuten, el:llä ei ole seurakunnassa oikeastaan ollenkaan sellaista käsitettä kuin" kielto" . Kyllä synti saarnataan synniksi ja asioista varoitetaan, mutta ne ovat vain suuntaa antavia ikään kuin liikennemerkkejä, eivät mitään kieltoja. Jokainen toimii omantuntonsa mukaan. Eihän kristinusko ole mitään kieltoja ja syntilistoja. Helppoahan se olisikin jos vain niitä noudattamalla pääsisi taivaaseen. En siis itsekään tästä lähtien käytä sanaa kielto, koska se ei mielestäni liity krisitinuskon ydinasiaan millään tavalla.

kirjoittaa. Luulen että meillä puolin ja toisin on aika vääriä kästiyksiä toistemme ajatuksista, koska niitä ei ole kirjallisesti kovin helppo pukea sanoiksi.

meikämami:

Ja tuosta kaulaketju" kiellosta" : eli siis meillä EI ole mitään kaulaketjukieltoa. Voin sanoa, että kyllä meillä el:lläkin on tulkittu tuo mainittu kohta niin että siinä varoitetaan turhamaisuudesta eikä mistään yksittäisistä koruista.

mm. noista Vadelman viesteistä sain sen käsitysken että kaulakorut saarnataan synniksi.

Mua oikein naurattaa tuo hiusten palmikointijuttu, koska melkein kaikki meikäläiset tunnistaa siitä että hiukset on pitkällä letillä :)

Itseasiassa tällainen käsitys mulla vähän olikin, ja siksi kysyin :)

Eikä meilläkään tosiaan käytetä käsitettä " kielto" , vaan puhutaan joko selvästi synnistä, tai sitten varoitetaan joistain asioista, joihin uskovaisen ei kannattaisi mennä mukaan tms. Eikä todellakaan ole mitään syntilistoja, kirjoitin vain noin koska sain siten asiani ilmaistua lyhyesti. Oikeassa olet, hiukan vaikea näitä on ilmaista kirjoittamalla. Ainakaan lyhyesti.

mm. noista Vadelman viesteistä sain sen käsitysken että kaulakorut saarnataan synniksi.





hm.... tämä nyt on taas vaikea kirjoittaen pukea sanoiksi. Yritän nyt kuitenkin :) Eli siis olen joskus kuullut seuroissa mainittavan kaulakoruista ja muistakin koruista. Eräs saarnaajamme kertoi tämän asian kerran hyvin selkeällä esimerkillä: Hän sanoi että jos hän itse nyt hankkisi seitsemän korvakorua moelmpiin korviin ja rannerenkaat ja nilkkarenkaat ja kaulakäämejä, niin kyllä varmaan joku saattaisi ihmetellä mikähän hänelle on tärkeää. Eli siis nimenomaan tällä on varoitettu turhamaisuudesta, ettei siitä tulisi tärkeämpää ihmisen sydämessä kuin Jumalasta. Jos joku on sanonut kaulakorusta jotakin, hän on varmasti tarkoittanut tätä samaa. Koska tosiaan jos Raamattua lähdetään lause lauseelta kirjaimellisesti tutkimaan, palmikotkin olisivat syntiä.

Miten teillä vanhoillislestadiolaisuudessa, uskaltaako kukaan kritisoida mitään mitä saarnastuolista sanotaan, vai onko se teidän seurkunnassanne yksi ja absoluuttinen totuus? Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitänne!

Vl:t eivät pääsääntöisesti istu kuuntelemassa puheita kriittisesti, vaan enemmänkin oman uskonelämänsä virkistämiseksi. Siis haetaan sitä hengen ravintoa niistä seurapuheista. Kuten bambino sanoikin, ehkä luotamme paljon siihen, että jos saarnaaja puhuu vikaan, sen kyllä huomaa. Jos joku asia jää ihmetyttämään, siitä yleensä puhuu muiden kanssa, ja jos kyse on tosiaan väärin saarnaamisesta, sama asia varmasti on jäänyt ihmetyttämään muitakin.

Me vl:t pidämme tärkeänä noudattaa paavalin kehoitusta olla kuuliainen seurakunnan neuvoille. Erityisesti se korostuu nykyaikana, jolloin korostetaan yksilöllisyyttä ja sitä kuuluisaa omilla aivoilla ajattelua. Siihen kun ei kovin hyvin sovi tuo kuuliaisuus...ehkä siitä johtuen joukkomme näyttää suht yhtenäiseltä. Jos näyttää että joku alkaa vetää täysin omaa linjaansa, muut huolestuvat.

Jokainen uskova kristittykin joutuu käymään elämässään myös vaiheen, jossa hän on lain alla.

Meillä on sellanen käsitys, että laki kuuluu armosta osattomille, ja uskovainen on armon alla, ei lain alla. Ei missään vaiheessa vaellustaan. Uskovainenkin voi toki joutua lain alle, mutta sitten se on sellainen tila josta tulee tehdä parannus.

meikämami:

Eli siis nimenomaan tällä on varoitettu turhamaisuudesta, ettei siitä tulisi tärkeämpää ihmisen sydämessä kuin Jumalasta. Jos joku on sanonut kaulakorusta jotakin, hän on varmasti tarkoittanut tätä samaa. Koska tosiaan jos Raamattua lähdetään lause lauseelta kirjaimellisesti tutkimaan, palmikotkin olisivat syntiä.

Mulle vaan eräs sanoi suoraan, että toisin kuin el:t, vl:t eivät elä Raamatun mukaan koska hyväksyvät nuo kaulakorut. Niin jäi sitten vähän ihmetyttämään nuo samassa yhteydessä Raamatussa " kielletyt" palmikot...

mutta ihan hyvä että tuli selväksi ettei tämä(kään) ole sitten niin yleinen ajattelutapa esikoislestadiolaisuudessa.

Koreudesta mainitaan esimerkiksi Pietarin ensimmäisen kirjeen kolmannesssa luvussa: 3: ...Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista...



Minä nyt ainakin tulkitsisin tämän niin, että kristityn ei ole tarkoitus käyttää koko elämäänsä siihen miltä hän näyttää eikä viimeisiä rahojaan koruihin, meikkeihin ja kauneudenhoitoon. Vaan että hän keskittyisi ennemmin hengellisiin asioihin.



Kuuntelin tänään erään edesmenneen saarnaajan kasetin ja hän tuossa saarnassaan valotti sitä, kuka on kristityn esikuva. Eikö se esikuva ole itse Kristus. Ja mikä oli hänen kaunistuksensa? Verinen pilkkavaate ja piikkikruunu ja ihmiset sylkivät hänen päälleen.



Uskoisin, että tämä tarkoittaa sitä että kristityn ei pidä laittautua siksi että kelpaisi paremmin tälle maailmalle. Vai miten te muut kristityt asian koette?

että ei tämä varmastikaan kuitenkaan sitä tarkoita että kristityn pitäisi pukeutua säkkiin ja näyttää mahdollisimman rumalta :) Siis tässäkin järjen käyttö sallittua ja kohtuus kaikessa. Ihmisen joka tapauksessa pitää pukea jotain päälleen eikä hänen tarvitse ostaa kaupasta ruminta mitä löytää :) En tiedä tajuaako kukaan pointtiani näistä selostuksistani...

Meillä on sellanen käsitys, että laki kuuluu armosta osattomille, ja uskovainen on armon alla, ei lain alla. Ei missään vaiheessa vaellustaan. Uskovainenkin voi toki joutua lain alle, mutta sitten se on sellainen tila josta tulee tehdä parannus.

[/quote]

Kyllä, laki tosiaan kuuluu armosta osattomille, ei kristityille. Ja on totta että tämä lain alla oleminen on syntiä. Mutta kukapa meistä ei olisi syntinen ja joutuisi syntiin? Yritin tällä sanoa, että jokainen uskova kristittykin JOUTUU syntiin ja joutuu käymään erilaisia vaiheita läpi, että ymmärtäisi olevansa lunastettu ainoastaan armosta. En usko että kukaan jolla on elävä usko, voisi sanoa olevansa lihan puolesta vapaa laista. Kyllä sielunvihollinen tulee uskovaa kiusaamaan lailla ja työntää lakia uskovan omaantuntoon, jonne laki ei kuuluisi. Nämä ovat niitä kiusauksia joita vihollinen tuo. Ainakin oma kokemukseni on tämä ja niin monen muunkin uskonystävän.

meikämami:

En tiedä tajuaako kukaan pointtiani näistä selostuksistani...

että vaikka ihminen joutuu lain alle (kuten minäkin olen elämässäni joutunut, useaan kertaan), hän saa uskoa senkin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Siksihän juuri Krisusta tarvitsemme koska olemme syntisiä emmekä omin voimin jaksa taistella kaikkia vihollisen kiuauksia vastaan.

että syntiin joutunut = lain alle joutunut?



Ehkä me ymmärretään tämä lain alla oleminen hiukan eri tavalla. Kaikki me toki joudumme syntiin, joka päivä, mutta kaikki eivät joudu samoihin synteihin. Lakihenkisyys on yksi semmoinen " tila" , johon uskovainen _voi_ joutua (mutta ei siis väistämättä jokainen), ja josta onneksi voi päästä tekemällä parannuksen. Näin me se mielletään.

Yritän selittää tarkemmin.



Kristitty kulkee elämän tiellä. Hänen toisella puolellaan vaanivat synnin kiusaukset, toisella omavanhurskaus. Uskova joutuu käymään välillä molemmilla puolilla, mutta Jumala vetää hänet takaisin elämän tielle. Omalla voimallammehan emme sinne pääse.



Omavanhurskaus on juuri se vihollinen, joka pistää uskovan lain alle. Se sanoo, että et saa uskoa ennen kuin teet sitä tai tätä tai muutut sellaiseksi tai tällaiseksi. Se estää ihmistä menemästä Kristuksen luokse juuri sellaisena kuin on. Se kiusaa ennen kaikkea herännyttä ihmistä (siis sellaista, joka vasta etsii uskoa), mutta se kiusaa myös kristittyjä yötä päivää.



Eräässä Laestadiuksen saarnassa selitettiin, että ensin vihollinen alkaa kiusata uskovaa maailman viettelyksillä. Jos se ei saa häntä houkuteltua, se alkaa raatelemaan uskovan sydäntä omalla vanhurskaudella ja silloin se on vaarallisin. Se tulee enkelin hahmossa ja alkaa saarnata jo uskovalle sydämelle lakia.



Eli siis lain alla oleminen ei ole yhtä kuin synnin tekeminen - mutta lain alle lankeaminen on synti. Se on Kristuksen sovintouhrin tyhjäksi tekemistä. Kuitenkin me joudumme tähänkin syntiin koska meissä itsesssämme ei ole mitään hyvää. Ja mitä muuta silloin voimme kun paeta Kristuksen turviin? Sillä ilman häntä olemma kadotettuja.



Eli toisia ihmisiä kiusaa enemmän maailman houkutukset ja viettelykset, toinen taas joutu herkemmin oman vanhurskauden pauloihin. Mutta vaikka esim. minua tuntuu enemmän kiusaavan oma vanhurskaus, joudun syntiseksi myös maailmanrakkaudesta. Ja toisin päin, jos toista kiusaa enemmän synnin rakkaus, niin kyllä hänkin joutuu kuuntelemaan myös omanvahurskauden ääntä.



Tästäpä muotoutuikin mielenkiintoinen keskustelu.

Miten teillä vl:ssä opetetaan parannuksen tekemisestä? Eli siis mitä on parannuksen tekeminen.



Meillä on saarnattu ja opetettu (kuten Lurher ja Laestadiuskin opettavat), että parannus on sitä että uskomme syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä - eli otamme uskossa vastaan hänen sovintotyönsä. Siitä saamme voimaa myös taistella ja kilvoitella uskossa.

mutta siis me ajattelemme ettei omavanhurskaus/lain alle joutuminen ole väistämätön tapahtuma jokaisen kristityn elämässä. Niinkuin Lestadiuskin siinä saarnassa sanoi, JOS vihollinen ei saa houkuteltua maailman viettelyksillä niin alkaa houkutella omavanhurskauteen.

mennään jonkun uskovaisen ihmisen luo, jolle kerrotaan asia. Tämä uskovainen ihminen saarnaa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja toinen uskoo ne anteeksi annetuiksi.