Onko totta, että ihmisiä asuu jopa alle 30 neliön kopeissa?

Asuu, itsekin asun. Ei mt-ongelmat mistään neliömäärästä ole kiinni. Voi olla onneton ja ongelmainen vaikka asuisi missä lukaalissa. Totta kai pieni kämppä tuntuu pieneltä, jos on tottunut isompaan, esim. jos eron jälkeen joutuu muuttamaan pikkuyksiöön ja ennen oli iso talo. Mutta usein pieniin yksiöihin muutetaan lapsuudenkotoa esim. opiskelemaan mennessä, jolloin oma asunto tuntuu tosi hyvältä verrattuna esim. että asuisi solussa.

Ja niitä yksiöitäkin on monenlaisia. Jos neliöt on käytetty hyvin, esim. on sänkyä varten alkovi ja lisäksi vaikkapa parveke, kyllä sinne saa mahtumaan kaiken tarpeellisen jos nyt ei ihan hirveä hamstraaja ole. Ongelma noissa asunnoissa on usein kokoa enemmän kuumuus helteellä, joka sekin on mahdollisesti ratkaistavissa siirrettävällä viilennyslaitteella.

Kyllähän ne pienimmät yksiöt on 17 neliön luokkaa

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ne pienimmät yksiöt on 17 neliön luokkaa

Suomessa. Kiinasta löysin kahden neliön yksiön.

Jokaisen oma valinta, kerrostalo ahdisti kaupungissa, nyt eri meininki, rakennuksia on ja ihan sama niiden arvo kun jos ne myisi niin kaupungista kerrostalokopin kyllä saisi, ei ikinä enää!

Asuin yliopisto-opintojen ajan 15 neliön kokoisessa yksiössä. Talvisin se oli osa opiskelija-asuntolaa ja kesäisin hotellihuone. Ihan riittävä se oli, silloin. Eikä tarvinnut maksaa vuokraa kesäisin, kun töiden perässä piti joka tapauksessa muuttaa muualle. 

Eikös ne Hollywood- ym starat tee itsemurhia ja kärsi vaikka mistä mt-ongelmista, vaikka olisi 700 neliötä asuintilaa ja rahaakin miljoonia?

Asun 11 neliön huoneessa. Minulla on vessa, suihku ja jääkaappi+hella. Kaksi lipastoa, 90cm sänky, vaatekaappi, ruokapöytä. Tässä tarkoitus asua seuraavat vuodet. Eikai sitä tilaa täällä enempää tartte? Saan harrastusvälineet mahtumaan ja muun maallisen omaisuuden.

En ole koskaan asunut alle 60 neliöisessä asunnossa eli olen siinä mielessä onnekas. Muutin mummoni asuntoon 19 vuotiaana kun hän joutui muuttamaan vanhainkotiin.

Olisi kyllä kiva nähdä livenä tuollainen yksiö ihan mielenkiinnosta. Aivan varmasti niistäkin saa kivoja koteja aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne Hollywood- ym starat tee itsemurhia ja kärsi vaikka mistä mt-ongelmista, vaikka olisi 700 neliötä asuintilaa ja rahaakin miljoonia?

Kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän ne pienimmät yksiöt on 17 neliön luokkaa

Suomessa. Kiinasta löysin kahden neliön yksiön.

🥵😳

Siis me (2) asuimme opiskeluaikana vanhassa ihanassa talossa keskustassa 25 neliön yksiössä. Korkeat huoneet joten sänky (160cm) oli parvella. Kaikki tarpeellinen mahtui ja ei ollut turhia romuja nurkissa. Aika vähän sitä nuorena aikuisena kotona muutenkaan jumitti. Oli oikein onnellista aikaa. Ja yhä olemme yhdessä. Tosin vähän isommassa asunnossa ( 100 neliötä) mutta yhä keskustassa.

Ootko noin vieraantunut todellisuudesta ap?

Mun 24 näissä oli OK kokonen vessa ja keittö, sänky, TV ja TV-taso, lipasto, nojatuoli ja tilaa isolle työpöydälle ja sen tuolille.

Kaikki tarvittavat, ja oli tosi ihana. Ei tuntunut ahtaalta.

24 neliön*

Riippuu hiukan elämäntilanteestakin miten kotiaan käyttää.

Jos opiskelee tai käy töissä ja vielä illalla harrastaa niin eihän siinä kopissa tee muuta kuin nukkuu.

Eihän se silloin niin ahdista vaikka olis vain sänky ja vessa.

Jos on työtön tai eläkkeellä niin aikaa viettää kotona paljon enemmän.

Tai sellainen ihminen joka haluaa viettää tai joutuu viettämään aikaa kotona.

Kyllä ne yhden huoneen seinät silloin ahdistaa paljon enemmän.

Itse asuin ennen tätä asuntoa pari vuotta yksiössä. Vaikka oli iso parveke niin oli kuuma kuin pätsi. Ei voinut olla kuin varhain aamulla tai illalla kun aurinko laski kun huone oli yhteen suuntaan.

Nyt kun on kaksio niin on kyllä perää, että vaikuttaa paremmalta kun saa mennä eri huoneeseen nukkumaan.

Kun pääsee kulkemaan huoneesta toiseen, minulla pääsee vielä ympäri asunnon, niin on jotenkin viihtyisämpää asua.

Pieni asunto vaikuttaa asumisviihtyvyyteen toisilla, toisilla ei. Mutta merkitystä kyllä asunnon koolla on viihtyvyyteen noin yleisesti.

Esimerkiksi säilytystilojen puute ahdistaa ja tuo lisätyötä kun joutuu hakemaan jotain kaapeista ja ottamaan ensin jotain pois ja sitten taas laittamaan takaisin. Yhden tai parin tarvittavan tavaran takia koko aja sama souvi.

Ihanaa kun on tarpeeksi kaappitilaa tai vaatehuone.

Asuin parikymppisenä 20 neliön yksiössä Helsingin Töölöntullissa. Se oli kiva kämppä, kaikki tarvittava mahtui. Koko kaupunki oli sitten olohuoneeni. Pyörällä pääsi nopsaa keskustan rientoihin, aamuyöllä vaan pyörällä kotiin baarista. Kesäisin piknikit kavereiden kanssa puistoissa, uimaan pääsi nopsaa Seurasaareen jne.

Vierailija kirjoitti:

Joku korven keskellä asujako siellä huutelee taas? Ei siellä asuminen ole ihmisarvoista elämää, vaikka saisikin sen 100 m2 kodin tai ylikin.

Tästä saa sellaisen käsityksen, että Suomessa on vain Helsingin seutu ja yksiöt ja koko muu Suomi on sitten korpea. Sukulaisistani ei ainoakaan asu Helsinkiä lähelläkään muttei korvessa asu heistä kukaan. Miksi ei muualla ole ihmisarvoista elämää? Mikä tekee ensinnäkin elämän ihmisarvoiseksi? Itse en kyllä mene edes vierailulle jonnekin 30 neliön koppiin. Puhukaa pohjista ja parvista vaan, ne eivät auta yhtään ahtauteen jos neliöitä on 20-30.  Parvekkeetkin niin pieniä ja täyteen ahdettuja näissä "hellahuoneissa".

Malmilla on Hekalla 46 neliön kolmioita.

Ei ole totta. Muutenkin yksiöitä ei ole Suomessa olemassa. Eliitin salaliitto huijata ihmisiä. Oikeasti kaikilla on vähintään 100 neliön luksuslukaalit. Näin Helsingissä.

30m2.n yksiö on ruhtinaallisen kokoinen.

Siihen mahtuu kaikki tarvittava.

Eka asuntoni oli 18m2.

Se oli pieni

Koti on koti vaikka pienikin. Yksiöni 29m2 ei kuitenkaan ole mikään koppi, vaan mielestäni tyylikäs ja valoisa, isot ikkunat avautuvat merenrantaan. Viihdyn tässä asunnossa, eikä se edes tunnu pieneltä.

Kun haluaa ensiasunnon pääkaupunkiseudulta hyvältä alueelta, ei asp-lainalla kovin paljon isompaa saa, mieluummin tämä, kuin joku isompi jossain kehyskunnissa tai tiiviisti rakennetussa lähiössä. Ehkä joskus tulee mahdollisuus muuttaa isompaa, parisuhteen myötä toivottavasti.