Lue keskustelun säännöt.
Onko totta, että ihmisiä asuu jopa alle 30 neliön kopeissa?
21.07.2021 |
Enkä nyt puhu vangeista. Kuulostaa kyllä epäinhimilliseltä.
Kommentit (180)
Pieni tai liian pieni asunto on pieni asunto vaikka voilla paistais.
Istun nyt tässä olohuoneessa, ei sekään ihan pieni, näkyvissä on vieressä eteinen, vessa ja ulko-ovi.
Aika ahdistava ajatus, että tämä olisi pelkkä ja ainoa alue jossa eläisin ja pyörisin koko ajan kun olen kotona.
Söisin, oleskelisin, nukkuisin, kävisin pissalla ja pesulla.
Ei ole minulle ihanteellinen ratkaisu, muille ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku korven keskellä asujako siellä huutelee taas? Ei siellä asuminen ole ihmisarvoista elämää, vaikka saisikin sen 100 m2 kodin tai ylikin.
En korvessakin, hyvin pienen kaupungin keskustassa. Mutta kyllä se täällä asuminen voittaa sontakylässä (HKI) astumisen. Meillä ei ole mammukoita, ei feissareita, ei kerjäläisiä, ei roskaavia ääliöitä, asunnot ovat tilavia ja omia, isoilla tonteilla isot talot, velattomia ovat lapset jo n. nelikymppisinä. Koulut ovat inhimillisen kokoisia ja erinomainen lukiokin löytyy. On kaikki palvelut, kuntosalejakin kolme. Uimahalli, liikuntahalli, kirjasto, teatteri, hoidetut ladut/kuntopolut, uimarantoja monta, ruokakauppoja riittävästi, muu löytyy netistä.
Rahat riittää mukavaan elämään ja matkailuun (ei toki tee mieli korona-aikaan) ja oma talviasuttava huvila on mukava olemassa.
Asu sinä neukkukuutiossasi ahtaasti. Ei meitä haittaa.Miksi pieni koetaan aina neukkukuutioksi? Itse asun Ullanlinnassa Jugend-talossa, neilöitä 28 mutta huonekorkeus 4 metriä, isot ikkunat puistoon päin ja pieni parveke lisäksi. Aika kaukana neukkukuutiosta.
Ihan uteliaisuudesta: mitä iloa 4 metrin huonekorkeudesta on?
Muuta kuin että saa jännitystä elämään kun vaihtaa plafondiin lampun tai pesee ikkunoita.
Vierailija kirjoitti:
Täällä varttuneempi kansalainen asuu 35 neliön kerrostaloasunnossa. Pääsen pienehkössä kaupungissa kaikkialle kävellen. Kaupat, apteekki, posti, rautatieasema, uimahalli ja kirjasto ovat helposti saavutettavissa. On iso parveke ja lenkkipolun alkupää on 5 minuutin kävelymatkan päässä. Olen kyllä asunut omakotitalossa, rivitalossa ja kolmiossa ja kaksiossa kerrostaloissa. Enempään rahat eivät viimeksi riittäneet, kun talo oli aivan uusi. Ei siis tarvitse tehdä remonttia pitkään aikaan. Kesäisin vietän paljon aikaa mökillä.
No tietenkin onkin eri asia silloin asua pienemmässä asunnossa ja palvelujen lähellä kun pääsee kesällä tai aina halutessaan mökille.
Miten se kesä sujahtaakin niin mukavasti ja raikkaasti mökillä verraten niihin jotka asuvat koko kesän kuumassa yksiössä.
"Voi voi, en minä vaan ymmärrä miksi valittavat".
Minulla ei ole kesämökkiä eikä tutuillakaan joten kesällä on isompi asunto ehdoton ratkaisu.
Pieni yksiö on kesällä tukala, sanotte mitä sanotte.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen asunut erittäin onnellisena monessa yksiössä, nykyään kaksiossa miehen kanssa.
Tätä ennen asuimme yhdessä 32m2 yksiössä kolme vuotta ja hyvin mahduimme.
Mun sisko ja veli asuu maalla okt, ja molempien lapset muuttaneet pois. Siellä haahuilevat isoissa taloissa yksinään valtavantavaravuorenkeskellä.
Eivät koskaan saa talojaan myytyä.
Mun kaksion arvo vaan nousee koko ajan täällä Helsingissä, kantakaupungissa.
En tiedä kuinka sisarukset tulee pärjäämään taloissaan kun kunto alkaa heiketä.
Toi on tyypillistä, että vanhukset jää ikävystymään liian isoon asuntoonsa.
Siellä on varastot täynnä rojua, kun kaikki on pantu talteen. Pari kolme huonetta käyttämättä, hyvä kun joskus imuroivat.
Oikeasti käytössä on vain keittiö, liian iso ruokapöytä ja sohva töllöttimen edessä.
Pihaa välillä lakaistaan. Ei silläkään ole käyttöä.
Muuten vaan muistellaan 70-lukua ja odotetaan että aikuiset lapset tulevat käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso ja huonokuntoinen tönö jossain periferiassa männyn alla vai upouusi 30 neliöinen loft meri-tai järvinäkymällä kaupungissa hyvällä alueella? Hmm...Ei ole vaikea valita.
Iso viisi vuotta vanha omakotitalo, n. 200 m2 kotijärven rannalla, velaton, olemme pariskunta 38 -vuotiaita. Ei muitten käryjä parvekkeella, ei hissejä, ovat oikeita tautipesäkkeitä, ei rappukäytävien mölinää, ei yhteisiä tiloja 🤢🤮, mökillä lisää tilaa 80 m2 + sauna saunatupineen ja vierasaittoineen, peritty!
Kyllä tämä aina kopissa asumisen voittaa.
Mutta kiva, että kopissasi viihdyt.
Jatkan edelliseen. Ei kulttuuria, ei työpaikkoja, ei lapsille korkeakouluja, ei mitään mieltä ylentävää. Kaupunki on kaupunkilaisen olohuone. Ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin muutaman vuoden 31 neliön yksiössä. Vaikka se oli käytännössä keskellä isoa kaupunkia ja palvelut olivat lähellä, niin kyllähän se oli auttamatta liian pieni yhdellekin ihmiselle. Ennen vanhaan asuttiin ahtaasti, koska oli pakko. Ei siksi, että oltaisiin haluttu.
Vaatii taitoa valehdella itselleen niin paljon, että pystyy vapaaehtoisesti asumaan niin ahtaasti, jos on muita vaihtoehtoja. En ymmärrä miksi media hehkuttaa näitä miniasuntoja.
Miniasunto voi olla todella ihana ja kaunis, jos se on hyvin suunniteltu. Isossa perheasunnossa perheenjäsenten rojun ja melskauksen keskellä haaveilen välillä omasta miniasunnosta, jossa ei olisi mitään ylimääräistä.
Miten näihin miniasuntoihin mahtuu normaali ihmisen tarvitsema tavaramäärä.
Ainakin sellanen, joka laittaa ruokaa tarvitsee astioita ym.
Vaatteita on talvi- ja kesä, rahtaako ne aina vuorotellen jonnekin säilöön, onko näissä uusissa mitään varastoja.
Säilytystilan puute tai niukkuus olisi minulle ehdoton ei.
Miniasunnossa jo pienikin huolimattomuus, eli jos joku tavara tai vaate jää näkyviin, saa tuntumaan aikuiselta.
Naurattaa kun on näitä nyt nii kovin muodissa olevia miniasuntoja kuvattu.
Kuvissa on asunto juuri sellainen kun se on ilman sitä asujaa ja asumisen tuomaa tilannetta. Ihan utopistinen ja eri kuin ihmisen siinä asuessa.
Kukaan ei jaksa koko aikaa siivota paikkoja ja tavaroita pois silmistä. Lisäksi tomua ja imuroitavaa roskaa kertyy paljon enemmän kun sänky ja eteinen on samassa tilassa. Tomu, tiskit, tahrat, hiekka ym. myös näkyy heti paremmin yhdessä huoneessa.
Kun on kaiken aikaa silmissä ja lähellä.
Tiedän kun voin verrata yksiötä isompaan asuntoon.
Kaikesta paremmin siistinä pysyi yli 100 neliön asunto vaikka asuin siinä kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, köyhänä ja sairaana(eli ei ikinä edes toivoa paremmasta/isommasta)joutuu asumaan ikänsä komerossa. Melkein huvitti kun unilääkäri kauhisteli että joku on aina samassa huoneessa vaan, kun ei ole kuin se yksi. Monestihan niissä typerissä univinkki-lehtijutuissakin on se, vaihda huonetta,jos et saa unta. No sillä senkin palkalla varmaan onkin helppoa kauhistella, ja naapuriinko pitäisi unettomana pyrkiä noiden vinkkien mukaan, jos tosiaan on se tasan 1 huone jossa nukkua, keittiö jne.
Joo, naapurin ovelle vaan lääkärin lausunnon kanssa. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku korven keskellä asujako siellä huutelee taas? Ei siellä asuminen ole ihmisarvoista elämää, vaikka saisikin sen 100 m2 kodin tai ylikin.
En korvessakin, hyvin pienen kaupungin keskustassa. Mutta kyllä se täällä asuminen voittaa sontakylässä (HKI) astumisen. Meillä ei ole mammukoita, ei feissareita, ei kerjäläisiä, ei roskaavia ääliöitä, asunnot ovat tilavia ja omia, isoilla tonteilla isot talot, velattomia ovat lapset jo n. nelikymppisinä. Koulut ovat inhimillisen kokoisia ja erinomainen lukiokin löytyy. On kaikki palvelut, kuntosalejakin kolme. Uimahalli, liikuntahalli, kirjasto, teatteri, hoidetut ladut/kuntopolut, uimarantoja monta, ruokakauppoja riittävästi, muu löytyy netistä.
Rahat riittää mukavaan elämään ja matkailuun (ei toki tee mieli korona-aikaan) ja oma talviasuttava huvila on mukava olemassa.
Asu sinä neukkukuutiossasi ahtaasti. Ei meitä haittaa.Miksi pieni koetaan aina neukkukuutioksi? Itse asun Ullanlinnassa Jugend-talossa, neilöitä 28 mutta huonekorkeus 4 metriä, isot ikkunat puistoon päin ja pieni parveke lisäksi. Aika kaukana neukkukuutiosta.
Ihan uteliaisuudesta: mitä iloa 4 metrin huonekorkeudesta on?
Muuta kuin että saa jännitystä elämään kun vaihtaa plafondiin lampun tai pesee ikkunoita.
..vastaan: Asunnossani on juurikin tuo neljä metriä huonekorkeus, Vanhoissa taloissa usein on. Ilona on isot ikkunat, asunto on vanhassa 1917 valmistuneessa tehtaassa, joka on saneerattu asumiskäyttöön. Mulla on koko seinän kokoiset ikkunat, joista valoa tulvii sisään. On myös avaruuden tuntu, kun katto ei ole alhaalla. Tykkään asua juuri omassa , vaan 60 neliöisessä asunnossani. Viihdyn keskusta-alueella ja haluan asua vanhassa tiilitalossa. Mulla on myös eteisen yläpuolella parvi. Jotkut nyt vaan viihtyy pienemmissä asunnoissa ja kaupungissa. Onneksi muille on sitten nitä yli sata neliöisiä omakotitaloja jossakin kauempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin muutaman vuoden 31 neliön yksiössä. Vaikka se oli käytännössä keskellä isoa kaupunkia ja palvelut olivat lähellä, niin kyllähän se oli auttamatta liian pieni yhdellekin ihmiselle. Ennen vanhaan asuttiin ahtaasti, koska oli pakko. Ei siksi, että oltaisiin haluttu.
Vaatii taitoa valehdella itselleen niin paljon, että pystyy vapaaehtoisesti asumaan niin ahtaasti, jos on muita vaihtoehtoja. En ymmärrä miksi media hehkuttaa näitä miniasuntoja.
Miniasunto voi olla todella ihana ja kaunis, jos se on hyvin suunniteltu. Isossa perheasunnossa perheenjäsenten rojun ja melskauksen keskellä haaveilen välillä omasta miniasunnosta, jossa ei olisi mitään ylimääräistä.
Miten näihin miniasuntoihin mahtuu normaali ihmisen tarvitsema tavaramäärä.
Ainakin sellanen, joka laittaa ruokaa tarvitsee astioita ym.
Vaatteita on talvi- ja kesä, rahtaako ne aina vuorotellen jonnekin säilöön, onko näissä uusissa mitään varastoja.
Säilytystilan puute tai niukkuus olisi minulle ehdoton ei.
Miniasunnossa jo pienikin huolimattomuus, eli jos joku tavara tai vaate jää näkyviin, saa tuntumaan aikuiselta.
Naurattaa kun on näitä nyt nii kovin muodissa olevia miniasuntoja kuvattu.
Kuvissa on asunto juuri sellainen kun se on ilman sitä asujaa ja asumisen tuomaa tilannetta. Ihan utopistinen ja eri kuin ihmisen siinä asuessa.
Kukaan ei jaksa koko aikaa siivota paikkoja ja tavaroita pois silmistä. Lisäksi tomua ja imuroitavaa roskaa kertyy paljon enemmän kun sänky ja eteinen on samassa tilassa. Tomu, tiskit, tahrat, hiekka ym. myös näkyy heti paremmin yhdessä huoneessa.
Kun on kaiken aikaa silmissä ja lähellä.
Tiedän kun voin verrata yksiötä isompaan asuntoon.
Kaikesta paremmin siistinä pysyi yli 100 neliön asunto vaikka asuin siinä kumppanin kanssa.
Asennekysymys. Jos asuu vapaaehtoisesti miniasunnossa, osaa ja haluaa myös sovittaa elämäntapansa ja omaisuutensa sen mukaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Koti kuuden neliömetrin kopissa
Helsinkiläiset valittavat pienistä ja kalliista asunnoista, mutta Hongkongissa on oikeasti ahdasta. Tarjoilija Wah Kok-hui asuu kuuden neliömetrin kokoisessa vanerihuoneessa. Wah nukkuu, syö ja ajaa parran sängyllä."
https://www.hs.fi/koti/art-2000002716992.html
-Kaiki on suhteellista.... Eka oma osakeluukku nuorena oli 47m2 ja sehän oli kuin paviljonki alkuviehätyksessä!!
20 neliöön mahtui opiskeluaikana hyvin kahden kissan kanssa. En kärsinyt mistään. Oli oma pesukonekin kylpyhuoneessa ja hyvin mahtui. Kuten myös työpöytä, sohva, sänky, tv, liesi, jääkaappi ja kissojen kiipeilypuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun 19 neliön asunnossa hgissä. Rakastan kotiani. Tällä hetkellä en tarvitse isompaa, koska sitten pitäisi ostaa hirveästi uusia huonekaluja täyttämään tilaa.
Miniasuntoja rakennetaan kai siksi että ihmiset eivät enää halua perheitä. Pysytään sinkkuina koko elämän. Jos ihmiset haluaisivat tosissaan perheitä ja lisääntyä niin ei noita miniasuntoja rakennettaisi noin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuu ja uusi ihanne on rakentaa noita miniasuntoja lisää. Kuulemma ei tarvitse ihminen ylimääräistä tilaa.
Kukaan ei määrittele kenenkään puolesta sitä minkä verran tilaa kukin tarvitsee. Jotkut eivät halua hukkatilaa yhtään ja voi riittää 30 neliön koti. Yleistää ei voi tässäkään asiassa.
Eikä vain se miniasunto vaan kun nykyään ei ole enää erillisiä keittiöitä, keittokomeroita tai edes pientä näkö/rasvanroiskumisestettä keittiön ja olo-makuuhuoneen välissä. Yleensä se keittiö vieläpä vie yhden pitkän seinän, eli käytännössä asunto on yksi iso keittiö, jonne on laitettu sänky ja pari tuolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin muutaman vuoden 31 neliön yksiössä. Vaikka se oli käytännössä keskellä isoa kaupunkia ja palvelut olivat lähellä, niin kyllähän se oli auttamatta liian pieni yhdellekin ihmiselle. Ennen vanhaan asuttiin ahtaasti, koska oli pakko. Ei siksi, että oltaisiin haluttu.
Vaatii taitoa valehdella itselleen niin paljon, että pystyy vapaaehtoisesti asumaan niin ahtaasti, jos on muita vaihtoehtoja. En ymmärrä miksi media hehkuttaa näitä miniasuntoja.
Miniasunto voi olla todella ihana ja kaunis, jos se on hyvin suunniteltu. Isossa perheasunnossa perheenjäsenten rojun ja melskauksen keskellä haaveilen välillä omasta miniasunnosta, jossa ei olisi mitään ylimääräistä.
Miten näihin miniasuntoihin mahtuu normaali ihmisen tarvitsema tavaramäärä.
Ainakin sellanen, joka laittaa ruokaa tarvitsee astioita ym.
Vaatteita on talvi- ja kesä, rahtaako ne aina vuorotellen jonnekin säilöön, onko näissä uusissa mitään varastoja.
Säilytystilan puute tai niukkuus olisi minulle ehdoton ei.
Miniasunnossa jo pienikin huolimattomuus, eli jos joku tavara tai vaate jää näkyviin, saa tuntumaan aikuiselta.
Naurattaa kun on näitä nyt nii kovin muodissa olevia miniasuntoja kuvattu.
Kuvissa on asunto juuri sellainen kun se on ilman sitä asujaa ja asumisen tuomaa tilannetta. Ihan utopistinen ja eri kuin ihmisen siinä asuessa.
Kukaan ei jaksa koko aikaa siivota paikkoja ja tavaroita pois silmistä. Lisäksi tomua ja imuroitavaa roskaa kertyy paljon enemmän kun sänky ja eteinen on samassa tilassa. Tomu, tiskit, tahrat, hiekka ym. myös näkyy heti paremmin yhdessä huoneessa.
Kun on kaiken aikaa silmissä ja lähellä.
Tiedän kun voin verrata yksiötä isompaan asuntoon.
Kaikesta paremmin siistinä pysyi yli 100 neliön asunto vaikka asuin siinä kumppanin kanssa.Asennekysymys. Jos asuu vapaaehtoisesti miniasunnossa, osaa ja haluaa myös sovittaa elämäntapansa ja omaisuutensa sen mukaiseksi.
Ei se vähäinen tavaramäärä tee siitä miniasunnosta vähemmän ahdistavaa. Seinät kaatuu silti päälle.
Vierailija kirjoitti:
Eikä vain se miniasunto vaan kun nykyään ei ole enää erillisiä keittiöitä, keittokomeroita tai edes pientä näkö/rasvanroiskumisestettä keittiön ja olo-makuuhuoneen välissä. Yleensä se keittiö vieläpä vie yhden pitkän seinän, eli käytännössä asunto on yksi iso keittiö, jonne on laitettu sänky ja pari tuolia.
Järkyttävää.
Asuinhuoneiden määrä per henkilö on Norjassa 2,24 ja Tanskassa 2,19. Norjassa tai muissa läntisen Euroopan maissa yli 50 neliötä per henkilö on keskiarvo asumisväljyys. Pienenä pidän noitakin lukuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku korven keskellä asujako siellä huutelee taas? Ei siellä asuminen ole ihmisarvoista elämää, vaikka saisikin sen 100 m2 kodin tai ylikin.
En korvessakin, hyvin pienen kaupungin keskustassa. Mutta kyllä se täällä asuminen voittaa sontakylässä (HKI) astumisen. Meillä ei ole mammukoita, ei feissareita, ei kerjäläisiä, ei roskaavia ääliöitä, asunnot ovat tilavia ja omia, isoilla tonteilla isot talot, velattomia ovat lapset jo n. nelikymppisinä. Koulut ovat inhimillisen kokoisia ja erinomainen lukiokin löytyy. On kaikki palvelut, kuntosalejakin kolme. Uimahalli, liikuntahalli, kirjasto, teatteri, hoidetut ladut/kuntopolut, uimarantoja monta, ruokakauppoja riittävästi, muu löytyy netistä.
Rahat riittää mukavaan elämään ja matkailuun (ei toki tee mieli korona-aikaan) ja oma talviasuttava huvila on mukava olemassa.
Asu sinä neukkukuutiossasi ahtaasti. Ei meitä haittaa.Miksi pieni koetaan aina neukkukuutioksi? Itse asun Ullanlinnassa Jugend-talossa, neilöitä 28 mutta huonekorkeus 4 metriä, isot ikkunat puistoon päin ja pieni parveke lisäksi. Aika kaukana neukkukuutiosta.
Ihan uteliaisuudesta: mitä iloa 4 metrin huonekorkeudesta on?
Muuta kuin että saa jännitystä elämään kun vaihtaa plafondiin lampun tai pesee ikkunoita.
Se että 28 neliön kämppä tuntuu heti isommalta ja valoisammalta kun sitä tilaa on edes sitten ylöspäin.
Miniasunto voi olla todella ihana ja kaunis, jos se on hyvin suunniteltu. Isossa perheasunnossa perheenjäsenten rojun ja melskauksen keskellä haaveilen välillä omasta miniasunnosta, jossa ei olisi mitään ylimääräistä.