Lue keskustelun säännöt.
Vein tutulleni kotitekoista leipää
Kävin eilen kylässä tutullani ja vein mennessäni leipää, jonka olin tehnyt ihan häntä ajatellen. Tiedän, että hänellä on aika tiukkaa rahasta, joten arvelin, että hän ilahtuisi eleestäni.
Tänään kävin pikaisesti hänen luonaan kahvilla ja satuin heittämään paperinpalan roskikseen. Huomasin samalla, että leipä oli heitetty sinne täysin maistamatta.
Tuli aika paha mieli. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Kommentit (269)
Jos olisit tullut meille, olisin keittänyt kahvit ja olisi syöty yhdessä mainiota leipää villasukat jalassa. Jälkiruoaksi olisi voitu mutustella vaikka herkullisia vihreitä kuulia. Terv. m58v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sitten te vahingossa tapasitte helsingissä ja sinulla oli hänelle arkaluontoista asiaa ja kolmas tuttavanne oli kuulemassa sinun paljastuksesi, niin koko suomi ja puoli ruotsia sai tietää lesboudestasi. tarinan opetus on että älä mene muiden roskiksille.
Ikuisesti puutteessa olevilla persuilla on nuo seksifantasiat aina mielessään, kun eihän teille kukaan täysjärkinen anna.
Mulle tulis ihan superpaha mieli tuollaisesta.
Käytännössä hän arvostaa ystävyyttänne/tuttavuuttanne tuon roskiinheitetyn leivä verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sitten te vahingossa tapasitte helsingissä ja sinulla oli hänelle arkaluontoista asiaa ja kolmas tuttavanne oli kuulemassa sinun paljastuksesi, niin koko suomi ja puoli ruotsia sai tietää lesboudestasi. tarinan opetus on että älä mene muiden roskiksille.
Ikuisesti puutteessa olevilla persuilla on nuo seksifantasiat aina mielessään, kun eihän teille kukaan täysjärkinen anna.
Alan epäillä että olet suuri persufani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia saimme sukulaisnaiselta itseleivottua leipää. Se ei rapiaa ollut mutta aina kiiteltiin kovasti. Olihan se kuitenkin hieno ele että ihminen muistaa meidän kasvavaa perhettä. Siitä oli vielä sekin hyvä puoli että ajattelin että kyllä minä pystyn parempaan. Ja pystyinkin tuli niin hyvää leipää että lasten kaveritkin kysyi onko isäsi leiponut. Sitten he tuli porukalla niitä syömään. Se oli vielä aina eri makuinen. Aluksi laitoin puurojen loput sinne. Sitten keitin erikseen erillaisia puuroja jotka lisäsin taikinaan. Ja hyvää oli. Lopulta tuli mitä vaan leipää. Ruislimpun tekeminen oli vain melkoisen suttuista puuhaa. Juuren muuten saa helposti kaupan limpusta.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän ei uskaltanut korona-aikana syödä toisen kotona leipomaa leipää.
Olisihan hän voinut syödä leivän myöhemmin ja odottaa, että pöpöt parissa päivässä häivää. Jos niin kovin pelkäisi. Laittaa vaikka pakkaseen, niin ei mene pilallekaan. Tökeröä tuollainen. Syöttänyt sen vaikka sorsille jos ei itselle maistu. Mutta ei tarvitsisi roskiin heittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi täällä pidetään keliakia/allergiaa tms. hyväksyttävänä syynä heittää leipä roskiin. Jos en itse söisi, niin joko sanoisin sen heti antajalle tai antaisin eteenpäin jollekin, joka sitä syö. Jos en heti saisi annettua kenellekään, niin pakastaisin ja antaisin sopivalle vierailijalle joskus. Teen siis oikeasti näin, koska mulla on erikoisruokavalio ja epäsopiville kaupanpäällisille jne. teen juuri noin. (Yleensä kyllä kyse on jostain suklaalevystä tai vastaavasta, mitä ei tarvitse edes pakastaa.) En tiedä olenko sitten jotenkin sairaalloisen pihi / huono heittämään ruokaa pois.
Jos sulla olisi oikeasti erityisruokavalio, olisit varmaan kuullut myös kontaminaatioriskistä?
Joidenkin elämä on yhtä riskiä. Peikko siellä, toinen täällä. Mikä vaan maailmassa ja ihmiskunnassa on, niin se on potentiaalinen riski. Onnea vaan elämällenne....
Sulla ei ilmeisesti ole keliakiaa? Ainakaan vielä.
Aika monen keliaakikon kotona on myös gluteenileipää, koska muut perheenjäsenet syövät sitä. Eri välineet pitää olla eri tuotteiden käsittelyyn, mutta samassa pakastimessa voi kyllä säilyttää.
Mua kans harmitti, kun kaverini sanoi haluavansa sieniä. Menin niitä keräämään äitini kanssa ja annoin osan sienistä ystävälleni. Menin vissiin viikon päästä kaverilleni, näin ne sienet oli kans roskiksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenosoitusta, tyyliin "ton ei tartte tuoda mulle mitään".
Ja kyllä (me) miehetkin (päättelin ap:n naiseksi) osaa saman - oma ukkinikin teki joskus sitä.
Mun tekemää ruokaa, niin ensin maistui hyvin, seuraavana päivänä osoitti mieltään: - maistoi ja kävi kaatamassa loput koiran kuppiin. Sitä seuraavana päivänä jätin ruuanteon vähän myöhäsemmäksi - yllättäen mun tekemä ruoka alkoi taas kelvata! :)
Ja joo, ei olis saanut tehdä niin, vanhan ihmisen verensokerin takia, tai siis sen heittelyn.
Realistisia vaihtoehtoja:
1. Saattaa olla allergia, josta et tiedä. Sellaisesta voi tulla todella huonoon kuntoon, ei ihminen voi syödä ruokia, jolle on allerginen. Ja jos et kertonut, mitä leivässä on, ei voi ottaa riskiä. Pähkinäallergiasta voi lähteä henki helposti. Voi kuule olla takana kokemus sairaalakeikasta (joka siitä aina tulee vähimmillään) jonkun itse tekemästä leivästä, jos siinä on pienikin pähkinänjämä.
2. Toitko sen jollain surkuttelevalla säälipuheella suurieleisesti höystettynä? Mun äitini omasta mielestään auttaa hädässä olijoita.Tosiasiassa on kauhea itsekorostaja ja täysin tahditon ihminen, joka tuolaisessa tilanteessa kovaan ääneen sanoisi ääni omasta hyvyydestään väristen "Kun sinä et nyt KEEEEERTAKAIKKIAAAAN selviä vastuistasi ja lapsesikim SEEEELVÄSTI kärsivät, minä otin omasta selkänahastani aikaa ja tulin PEEEELASTAMAAAAAN sinun KOKO perheesi antamalla teille nyt VIIIIISSSSI euroa, jotka saatte PIIITÄÄÄ IKUISESTI. En MILLLOINKAAN tule perimään takaisin. En tarvitse kiitoksia, MINÄ ymmärrän NIIIIIIIN teidän ahdinkoanne." Tällainen juhlapuhe tulisi ihmiselle, josta on kuullut huhun, että vähän tiukkaa. Eli häneltä ei ole pyydetty mitäään eikä omalle vaikeudelle pyydetty mitään huomiota. Ethän toiminut tähän tyyliin vaan olit että hei leivoin leipää, toinpa yhden sinullekin ja sen jälkeen puhuitkin jo muusta aiheesta?
3. jospa oli juuri käynyt ostoksilla ja kotona todella leipää kaikkiin tarpeisiin. Jos pieni koti eikä pakastinkaan tai pienen kodin pieni pakastinlokero täynnä, niin missä sitä tarvitsematonta, ylimääräistä leipää sitten edes pitäisi. (Yllämainittu äitini toi opiskeluvuosinani aina turhia elintarvikkeita pikkuyksiöni keittokomerooni, jonne hädin tuskin mahtuivat yhden hengen ruokatavarat muutenkaan. Ja ruokaa tuotiin suurperheen tarpeisiin, kun asuin yksin ja tosiasiassa söin aina Yliopistolla, kotona vain iltapalaa ja aamupalaa, en olisi pöivän aikana edes ehtinyt yliopistolta kotiin laittamaan ruokaa. Niin kyllä, roskiin meni väkisin, olisiko pitänyt 18 neliön asunnossa pitää jotain ruokaläjää pienellä pöydällä ikuisesti. nehän pilaantuvat äkkiä.)
4. Ehkä et ole kokenut leivän tekijä, ehkä leipä oli raaka, palanut, oudon hajuinen tai näköinen? Tai onko sinulla kissa, jonka tietää hyppivän pöydällä leipoessasi? No nämö on jo kaukaa haettuja, mutta ei mahdottomia skenaarioita.
5. Korostitko toisen ahdinkoa ja onko niin, ettei hän ole kertonut sitä sinulle itse? Silloin loukkaisit.
Jos taas mikään ei täsmää näistä, erikoista. Ehkä ette ole niin hyviä ystäviä, kuin olet kuvitellut ja et tiedä tilannetta sen vuoksi. Kurja juttu. Ymmärrän pahan mielesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tahansa pahoittaa tuosta mielensä! Jos hän ei jostakin syystä (allergia tmv.) olisi voinut syödä tekemääsi leipää, niin hänen olisi pitänyt sanoa se siinä vaiheessa kun sen hänelle toit. Se ei olisi ollut epäkohteliasta eikä kukaan sellaisesta saisi mieltään pahoittaa.
Minulla on hieman vastaavia kokemuksia itselläni, ja sen takia en enää kenellekään vie itsetekemiäni paistoksia. Eri asia sitten, jos joku tulee kyläilemään. Jos ei paistokset jostain syystä kelpaa, niin syön sitten itse.
Haiset tai on käynyt keittiössäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi käyt seuraavan päivänä kyläilyn jälkeen uudelleen toisen kotona? Outoa.
Musta toi haiskahti ihme uhriutumiselta, eträ kirjoiti "ihan häntä varten tehty"? Jos alat pyytämättä leipomaan toiselle, niin odotitko jotain ihme fanfaareja? Tuollaiset ihmiset voivat olla myös rasittavia, vaikka ehkä et korostanut hänelle päin.
Meillä,on etäinen perhetuttu, joka on ihan hullu keittiönsä kanssa. On siellä päivät pitkät, eläkkeellä kun on. Emme kaipaa hänen mehujaaan, melko mauttomia leipiään, allergia-aineista tekemiä ruokiaan, jatkuvsti iven takana tunkemassa korillisem tällaista meille. Hyvin hämmentävää, tahtoisimme itse valita kaupasta, mitä syömme ja nöin tietysti teemmekin. Tiedämme itse, mitä pieni lapsemme syö ja ei syö ja millaisia allergioita on. Hän ei näitä tiedä.
On TODELLA rasittavaa, että kotona pyörii koko ajan tarpeetonta ruokaa. Emme me nyt ala syödä kaksinkertaisia määriä ruokaa siksi, että joku TÄYSIN pyytämättä kantaa meille ruokaa, koska meillä on lapsia. En tiedä kiitollisuudenvelkakuviotakaaN, ei meillä opiskelijaperheenö ole varaa eikä aikaa eikö jaskamista alkaa miettiä, mitrm palkita vanhaa rouvaa lahjoista, joita ei ole pyydetty yhtään, joista ei ole sovittu ja joista on lähinnä vaivaa.
Miehelläni on lievä pähkinäallergia, niin ei hän uskalla niitä leipomuksia TIETENKÄÄN syödä, nainen kun leipoo myös esim Tosca'akkua, eli keittiössä on pähkinääkin käytössä. Mieheni ei kuole, mutta saa hyvin ikävän kohtauksen pähkinästä kuitenkin.
Kiitimme (hämmentyneinä) tätä äitimme entistä työtoveria ensimmäisellä kerralla mutta kun tää taoahtuu monta kertaa viikossa. Hänen mielestään kai emme saisi käydä kaupass ja koordinoida omaa syömistämme, vaan pitäisi syödä ilman tietoa, mitä missäkin on. Itse laihdutan vauvan jäljiltä, miehellä,ja vanhemmalla lapsella muutama allergia ja tietysti kaikilla eri mielihalut, kuten jokaisella. Ja kai nyt jokainen haluaa itse pohtia perheensä ruoat. Olemme yrittäneet sanoa ja kerran teeskentelimme että emme ole kotona, jätti oven taakse, lokit tekivät kauhean sotkun.
Tää on jo äärimmäinen keissi tää,meidäm kokema avustus, joka toivottvasti kohta loppuu. Ymmärtääkseni hön kokee itsensö tärkeäksi auttaessaan köyhää.opiskelevaa lapsiperhettä. Emme ole erityisen köyhiä ja kai nyt kuutenkin olemme suunnitelleet oman taloutemme lapsia tehdessämme emmekä laskeneet random ruokalähetyksiin äidin entisen työkaverin puolelta. Surettaa hukkaan menevän ruoan määrä. Ja raahata niitä mehupulloja pullonkeräykseen yms.
Että jos jatkuvasti viet kysymöttö, onko tarvetta, niin mitä sillä ruoalla pitäisi tehdä, jos sille ei ole käyttöä? Säästää kirjahyllyssä vai? Kehystää seinälle? Itse laittaisin biojätteeseen, en roskikseen, mutta minusta kuulostaa että,menit tahallasi vakoilemaan roskiksesta. En itse koskaan toisen kodissa katso roskiksiin.
Vierailija kirjoitti:
Haiset tai on käynyt keittiössäsi.
Kissasi hiertää pöytääsi paskaperseellään.
Vierailija kirjoitti:
Ei valitettavasti ole trolli. Opinpahan, että en enää vie mitään pas...aa kenellekään, kun ei näköjään kelpaa. Taidan itse olla hölmö, kun kuvittelin ilahduttavani toista.
En silti aio sanoa ystävyyttämme irti tämän takia.
Hei, kysy suoraan, miksi heitit leivän roskiin. On vinha näky, kun ihminen vaihtaa väriä! Miksi olet hienotunteinen jos toinenkaan ei ole?
Jos naaman väri ei vaihdu, kyse on psykopaatista.
En syö mitään tuntematonta ruokaa. Ikinä en osta myyjäisistäkään.
Sitä kun ei voi etukäteen tietää, mitä voi viedä tuliaisiksi. Kannattaa kysyä, tulisiko siulla syötyä omatekemää leipää, jos tuon mukanani?
Itse epäilen keliakiaa tai bakteeri kammoa. Tai, ettei pysty puremaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua, miksi täällä pidetään keliakia/allergiaa tms. hyväksyttävänä syynä heittää leipä roskiin. Jos en itse söisi, niin joko sanoisin sen heti antajalle tai antaisin eteenpäin jollekin, joka sitä syö. Jos en heti saisi annettua kenellekään, niin pakastaisin ja antaisin sopivalle vierailijalle joskus. Teen siis oikeasti näin, koska mulla on erikoisruokavalio ja epäsopiville kaupanpäällisille jne. teen juuri noin. (Yleensä kyllä kyse on jostain suklaalevystä tai vastaavasta, mitä ei tarvitse edes pakastaa.) En tiedä olenko sitten jotenkin sairaalloisen pihi / huono heittämään ruokaa pois.
Jos sulla olisi oikeasti erityisruokavalio, olisit varmaan kuullut myös kontaminaatioriskistä?
Joidenkin elämä on yhtä riskiä. Peikko siellä, toinen täällä. Mikä vaan maailmassa ja ihmiskunnassa on, niin se on potentiaalinen riski. Onnea vaan elämällenne....
Sulla ei ilmeisesti ole keliakiaa? Ainakaan vielä.
No ei se keliakia puhekykyä vie. Ois voinut sanoa leivän tuojalle, etten voi syödä viljatuotteita.
Ei kovinkaan nolo sairaus ettei voisi ilmaista.
On siinä kohteliaisuus huipussaan. En voi syödä leipää, otan vastaan ja pistän roskiin. Näin toimii tiedostava vastuullinen aikuinen.
On sanonut monta kertaa ettei syö gluteenia tai vehnää ja sinä väkisin yrität tuputtaa että saisit hänet kiinni "huijaamisesta"? Olet surkea leipoja eikä hän kehtaa sanoa siitä? Tarinoilla on aina kaksi näkökulmaa.