Lue keskustelun säännöt.
Oman lapsen käyttäminen terapeuttina itselle
27.07.2014 |
Miten suhtaudutte tilanteeseen, jossa yksinhuoltajaäiti kertoo 11-vuotiaalle lapselleen kaikki yksityisasiansa ja "keskustelee" lapsen kanssa niistä? Äiti on hyvin ylpeä lapsensa "kypsyydestä ja fiksusta tavasta jutella vaikeista asioista". Käsittääkseni äiti myös avautuu miesasioistaan (miespuolinen uusi ystävä) lapselle. Kun äidillä on riitaa jonkun kanssa, hän kertoo lapselle senkin. Lapsi lohduttaa ja tukee ja uhkaa riidan muita osapuolia väkivallalla. Ja äiti on ylpeä viisaasta lapsestaan.
Kommentteja?
Kommentit (106)
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:49"]
ap, olist nyt voinut hieman enemmän muuttaa yksityiskohtia...
Kyseessä on yh-äiti jolla on mielenterveyden kanssa haasteita, eikä hän koskaan ole sitä kieltänytkään. Äiti on avoin sairaudestaan ja elämästään, ja tätä ei ilmeisesti kaikki ymmärrä. No, äidin ja lapsen tuntevana voin kertoa, että kyseessä on erittäin lämmin äidin ja tyttären välinen suhde, ja tuo lapsi on kasvatettu valtavan suurella rakkaudella empaattiseksi, ystävälliseksi ja kaikille kohteliaaksi ihmiseksi (moni ilkeä mamma vois ottaa mallia äidin tavasta kasvattaa). Kyllä, äiti myös juttelee lapsen kanssa omasta elämästään, mutta herranen aika, lapsi KASVAA siinä ympäristössä jossa äidillä on haasteita terveytensä kanssa. Sen sijaan että peitellään ja piilotellaan, lapsi tietää mistä on kyse. Koska, uskokaa pois, lapsi tajuaisi kuitenkin. Nytpä tietää mistä on kyse ja ymmärtää asiat oikein, eikä kuvittele lapsen mielellä mitään muuta että mikä äidillä on.
No, eräässä toisessa paikassa tuli äidin ja muiden ihmisten välille kärhämää, ja tämä ap:n postaus on jonkun ulkopuolisen tulkinta siitä miten homma menee. Vai lienetkö T itse, tai N, tai joku muu peesailija kuten vaikka VX... En tiedä avauksesi pointtia, mutta eipä kai sillä ole väliäkään. M itse tietää elämänsä ja sen, mikä A:lle on parasta. Ja kyllä, olen perheen ystävä ja taidan tietää vähän paremmin aiheesta. Mutta en aio kertoa kohteelle tästä, toivottavasti kukaan muukaan ei. Eiköhän se halpamainen käytös riitä jo.
[/quote]
Onko väkivallan ihannoinnin ja lapsen siihen kannustaminen jonkun "kärhämän" takia sinusta loistavaa ja rakastavaa kasvattamista? Jos kyseessä olisi mielenterveysongelmainen ISÄ, olisitko samaa mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo varmasti tapauksia on Suomessa ja koko maailmassa liikaa, mutta kun kyse on ap:n mainitsemista ihmisistä niin tiedän miltä kyseisestä lapsesta tuntuu. Hän on onnellinen ja iloinen tyttö, joka viettää aikaansa kavereiden kanssa, harrastuksiisa, koulu menee hyvin. Hymyilevä, onnellinen lapsi. ok jos puhutaan yleisell tasolla siitä millaista kyseisen lainen käytös on, niin mikäs siinä. Ap nyt vaan puhuu tietystä ihmisestä, motiivina ...hm, no, en tiedä mikä. Pahantahtoisuus ehkä. Paheksunta levittämällä yksipuolista tietoa asiasta. No, yleisellä tasollahan tämä ei kys. ihmistä vahingoita jos kukaan ei sitä hänelle linkitä. Terv. viestin 33 kirjoittaja
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 23:08"]
Samoja kokemuksia täälläkin. En vain ole koskaan osannut kuvailla sitä noin, mutta tuo "olla terapeuttina äidille" on juuri oikea tapa sanoa se, mitä jouduin kokemaan. Hassua, en ole koskaan ymmärtänyt ajatella sitä tuolta kantilta.
Meilläkin äiti kehui, kuinka ole varhaiskypsä ja viisas tyttö. ja sen takia kuuntelin aina uudelleen ja uudelleen, kyselin tarkentavia kysymyksiä ja olin olevinani kiinnostunut. Sainhan silloin huomiota äidiltä, joka muuten oli aika syvällä omissa sairauksissaan ja masennuksissaan.
Ja mielenterveyspalvelujen piirissä olen minäkin.
[/quote]
Sama tarina täällä, syrjäydyin täysin. Tämä on asia josta ei puhuta tarpeeksi koska tällaiset lapset on oikein ihannelapsia ja jää täysin ilman apua.
Minäkin terapoin koko lapsuuteni masentunutta äitiäni. Kun vihdoin pääsin omilleni, jouduin hoitoon. Älkää ikinä asettama lasta siihen asemaan! Ja sinä, joka puolustat tuota äitiä, millainen hirviö olet? Yritä edes asettua lapsen asemaan ja auta häntä. Ole kiltti, jos kerran olet ystävä. Kun minullakin olisi ollut edes yksi ns. terve aikuinen ihminen.
Äidin pitäisi hakea apua muualta itselleen. Kyllä lapselle voi jotain kertoa, mutta terapeuttina pitäminen on väärin. Ero on äärimmäisen haastava tilanne, jossa rakastava ja hyväkin vanhempi voi käyttäytyä hullusti, koska kyseessä on kriisi. Tämä ei ole oikeutus teolle, joka on väärin. Parasta olisi, että äiti saisi tukea vanhemmuuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:25"]Minäkin terapoin koko lapsuuteni masentunutta äitiäni. Kun vihdoin pääsin omilleni, jouduin hoitoon. Älkää ikinä asettama lasta siihen asemaan! Ja sinä, joka puolustat tuota äitiä, millainen hirviö olet? Yritä edes asettua lapsen asemaan ja auta häntä. Ole kiltti, jos kerran olet ystävä. Kun minullakin olisi ollut edes yksi ns. terve aikuinen ihminen.
[/quote]
Missä sun isä sitten oli?
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:25"]Minäkin terapoin koko lapsuuteni masentunutta äitiäni. Kun vihdoin pääsin omilleni, jouduin hoitoon. Älkää ikinä asettama lasta siihen asemaan! Ja sinä, joka puolustat tuota äitiä, millainen hirviö olet? Yritä edes asettua lapsen asemaan ja auta häntä. Ole kiltti, jos kerran olet ystävä. Kun minullakin olisi ollut edes yksi ns. terve aikuinen ihminen.
[/quote]
Missä sun isä sitten oli?
[/quote]
Haudassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samankaltaisia kokemuksia. Ja vielä nyt aikuisena äiti soittaa ja kertoo, kun on ollut mummon kanssa riidoissa mumm on minulle kultaakin kalliimpi ja jos en valitse puolta, äiti lyö luurin korvaani.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:25"]Minäkin terapoin koko lapsuuteni masentunutta äitiäni. Kun vihdoin pääsin omilleni, jouduin hoitoon. Älkää ikinä asettama lasta siihen asemaan! Ja sinä, joka puolustat tuota äitiä, millainen hirviö olet? Yritä edes asettua lapsen asemaan ja auta häntä. Ole kiltti, jos kerran olet ystävä. Kun minullakin olisi ollut edes yksi ns. terve aikuinen ihminen.
[/quote]
Missä sun isä sitten oli?
[/quote]
Haudassa.
[/quote]
Aika vaikeaa äidille varmasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:25"]Minäkin terapoin koko lapsuuteni masentunutta äitiäni. Kun vihdoin pääsin omilleni, jouduin hoitoon. Älkää ikinä asettama lasta siihen asemaan! Ja sinä, joka puolustat tuota äitiä, millainen hirviö olet? Yritä edes asettua lapsen asemaan ja auta häntä. Ole kiltti, jos kerran olet ystävä. Kun minullakin olisi ollut edes yksi ns. terve aikuinen ihminen.
[/quote]
Missä sun isä sitten oli?
[/quote]
Haudassa.
[/quote]
Aika vaikeaa äidille varmasti
[/quote]
Ai äidille??
Entäs lapselle, jolla ei ole mitään keinoja ymmärtää äidin itkuraivareita ja viikkokausien sängynpohjalla makaamisia ruuatta?
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:49"]
ap, olist nyt voinut hieman enemmän muuttaa yksityiskohtia...
Kyseessä on yh-äiti jolla on mielenterveyden kanssa haasteita, eikä hän koskaan ole sitä kieltänytkään. Äiti on avoin sairaudestaan ja elämästään, ja tätä ei ilmeisesti kaikki ymmärrä. No, äidin ja lapsen tuntevana voin kertoa, että kyseessä on erittäin lämmin äidin ja tyttären välinen suhde, ja tuo lapsi on kasvatettu valtavan suurella rakkaudella empaattiseksi, ystävälliseksi ja kaikille kohteliaaksi ihmiseksi (moni ilkeä mamma vois ottaa mallia äidin tavasta kasvattaa). Kyllä, äiti myös juttelee lapsen kanssa omasta elämästään, mutta herranen aika, lapsi KASVAA siinä ympäristössä jossa äidillä on haasteita terveytensä kanssa. Sen sijaan että peitellään ja piilotellaan, lapsi tietää mistä on kyse. Koska, uskokaa pois, lapsi tajuaisi kuitenkin. Nytpä tietää mistä on kyse ja ymmärtää asiat oikein, eikä kuvittele lapsen mielellä mitään muuta että mikä äidillä on.
No, eräässä toisessa paikassa tuli äidin ja muiden ihmisten välille kärhämää, ja tämä ap:n postaus on jonkun ulkopuolisen tulkinta siitä miten homma menee. Vai lienetkö T itse, tai N, tai joku muu peesailija kuten vaikka VX... En tiedä avauksesi pointtia, mutta eipä kai sillä ole väliäkään. M itse tietää elämänsä ja sen, mikä A:lle on parasta. Ja kyllä, olen perheen ystävä ja taidan tietää vähän paremmin aiheesta. Mutta en aio kertoa kohteelle tästä, toivottavasti kukaan muukaan ei. Eiköhän se halpamainen käytös riitä jo.
[/quote]
En yhtään tiedä, mistä casesta on kysymys, mutta tuo kursivoimani lause on hälyttävä. Eli lapsen oletetaan ymmärtävän psyykkisen sairauden mekanismeja, joita aikuinenkaan ei ymmärrä. Tässäkö tapauksessa lapsi ei esim. etsi syytä itsestään äidin määrittelemättömään pahaan oloon? Huomaatko, kirjoittaja, että itsekin asetat lapsen asemaan, jossa lapsen ei ikinä pitäisi olla eli kuvittelet lapsen pystyvän sisäistämään aikuisten sairautta ja ongelmia?
Lapsi on lapsi! Antakaa hänen olla lapsi vailla huolia ja vanhempien sairauksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:49"]
ap, olist nyt voinut hieman enemmän muuttaa yksityiskohtia...
Kyseessä on yh-äiti jolla on mielenterveyden kanssa haasteita, eikä hän koskaan ole sitä kieltänytkään. Äiti on avoin sairaudestaan ja elämästään, ja tätä ei ilmeisesti kaikki ymmärrä. No, äidin ja lapsen tuntevana voin kertoa, että kyseessä on erittäin lämmin äidin ja tyttären välinen suhde, ja tuo lapsi on kasvatettu valtavan suurella rakkaudella empaattiseksi, ystävälliseksi ja kaikille kohteliaaksi ihmiseksi (moni ilkeä mamma vois ottaa mallia äidin tavasta kasvattaa). Kyllä, äiti myös juttelee lapsen kanssa omasta elämästään, mutta herranen aika, lapsi KASVAA siinä ympäristössä jossa äidillä on haasteita terveytensä kanssa. Sen sijaan että peitellään ja piilotellaan, lapsi tietää mistä on kyse. Koska, uskokaa pois, lapsi tajuaisi kuitenkin. Nytpä tietää mistä on kyse ja ymmärtää asiat oikein, eikä kuvittele lapsen mielellä mitään muuta että mikä äidillä on.
No, eräässä toisessa paikassa tuli äidin ja muiden ihmisten välille kärhämää, ja tämä ap:n postaus on jonkun ulkopuolisen tulkinta siitä miten homma menee. Vai lienetkö T itse, tai N, tai joku muu peesailija kuten vaikka VX... En tiedä avauksesi pointtia, mutta eipä kai sillä ole väliäkään. M itse tietää elämänsä ja sen, mikä A:lle on parasta. Ja kyllä, olen perheen ystävä ja taidan tietää vähän paremmin aiheesta. Mutta en aio kertoa kohteelle tästä, toivottavasti kukaan muukaan ei. Eiköhän se halpamainen käytös riitä jo.
[/quote]
Tämä nyt on kyllä jonkun epävakaan henkilön kuvitelma siitä, että kaikki merkit maailmassa viittaavat juuri häneen ja hänen lähipiiriinsä.
Minun miesystäväni on joutunut olemaan äitinsä terapeutti. Hän on kertonut minulle kuinka äiti on purkanut parisuhdeongelmiaan ja itkenyt hänen olkapäätänsä vasten jo lapsena. Äiti on dominoiva ja pelkää menettävänsä poikansa. Mieheni vanhemmilla on ollut avioliitto-ongelmia ja tämä kilttinä miehenä suostuu kohtaamaan asioita, joita tämän missään nimessä ei tulisi kokea. En käsitä miksei äiti uskalla erota vaan on vuosia jauhanut asiasta että "mä otan eron sitten kun ollaan vanhainkodissa" (wtf?). Mutta ilmeisesti mieheni isän palkan takia takia avioliitto jatkuu.
Mieheni on ihana ja empaattinen mutta hänestä näkee että äidin purkaukset ovat jättäneet häneen jälkensä. Ihan puistattaa kun monet ovat oikeasti sitä mieltä, että lapselle on vapauttavaa avautua ongelmistaan kun puolisosta ei ole sielunkumppaniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 15:18"][quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:25"]Minäkin terapoin koko lapsuuteni masentunutta äitiäni. Kun vihdoin pääsin omilleni, jouduin hoitoon. Älkää ikinä asettama lasta siihen asemaan! Ja sinä, joka puolustat tuota äitiä, millainen hirviö olet? Yritä edes asettua lapsen asemaan ja auta häntä. Ole kiltti, jos kerran olet ystävä. Kun minullakin olisi ollut edes yksi ns. terve aikuinen ihminen.
[/quote]
Missä sun isä sitten oli?
[/quote]
Haudassa.
[/quote]
Aika vaikeaa äidille varmasti
[/quote]
Ai äidille??
Entäs lapselle, jolla ei ole mitään keinoja ymmärtää äidin itkuraivareita ja viikkokausien sängynpohjalla makaamisia ruuatta?
[/quote]
Varmasti lapsille myös, äidin olisi pitänyt hakea apua. Miten cool itse kuvittelet olevasi tuollaisen tilanteen sattuessa? Kyllä äitiäsi voi ymmärtää.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 15:18"][quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:25"]Minäkin terapoin koko lapsuuteni masentunutta äitiäni. Kun vihdoin pääsin omilleni, jouduin hoitoon. Älkää ikinä asettama lasta siihen asemaan! Ja sinä, joka puolustat tuota äitiä, millainen hirviö olet? Yritä edes asettua lapsen asemaan ja auta häntä. Ole kiltti, jos kerran olet ystävä. Kun minullakin olisi ollut edes yksi ns. terve aikuinen ihminen.
[/quote]
Missä sun isä sitten oli?
[/quote]
Haudassa.
[/quote]
Aika vaikeaa äidille varmasti
[/quote]
Ai äidille??
Entäs lapselle, jolla ei ole mitään keinoja ymmärtää äidin itkuraivareita ja viikkokausien sängynpohjalla makaamisia ruuatta?
[/quote]
Varmasti lapsille myös, äidin olisi pitänyt hakea apua. Miten cool itse kuvittelet olevasi tuollaisen tilanteen sattuessa? Kyllä äitiäsi voi ymmärtää.
[/quote]
Tuollaisen tilanteen sattuessa?
Äiti oli jättänyt isän toisen miehen vuoksi jo isän sairastuttua syöpään, kun isä ei pystynyt enää käymään raskaissa töissä ja tuomaan rahaa kotiin äidin korkeaa elintasovaatimusta varten.
Miksi ihmeessä joku analysoi asiaa, josta ei tiedä mitään eikä edes vaivaudu kysymään, ennenkuin vetää omat johtopäätöksensä ja tuo oman mielipiteensä julki?
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 15:59"]Miksi ihmeessä joku analysoi asiaa, josta ei tiedä mitään eikä edes vaivaudu kysymään, ennenkuin vetää omat johtopäätöksensä ja tuo oman mielipiteensä julki?
[/quote]
Sitähän tämä koko ketju on, aloituksesta lähtien.
Mutta, av:n Tumio on puhunut. Asiathan on juuri näin koska se aihevapaalla sanotaan. MOT.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 23:03"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 23:08"]
Samoja kokemuksia täälläkin. En vain ole koskaan osannut kuvailla sitä noin, mutta tuo "olla terapeuttina äidille" on juuri oikea tapa sanoa se, mitä jouduin kokemaan. Hassua, en ole koskaan ymmärtänyt ajatella sitä tuolta kantilta.
Meilläkin äiti kehui, kuinka ole varhaiskypsä ja viisas tyttö. ja sen takia kuuntelin aina uudelleen ja uudelleen, kyselin tarkentavia kysymyksiä ja olin olevinani kiinnostunut. Sainhan silloin huomiota äidiltä, joka muuten oli aika syvällä omissa sairauksissaan ja masennuksissaan.
Ja mielenterveyspalvelujen piirissä olen minäkin.
[/quote]
Sama tarina täällä, syrjäydyin täysin. Tämä on asia josta ei puhuta tarpeeksi koska tällaiset lapset on oikein ihannelapsia ja jää täysin ilman apua.
[/quote]
Kuin minun näppiksestäni. Olen ainoa lapsi ja äiti kehuskeli kaikille, kuinka fiksu ja ymmärtäväinen ja empaattinen tyttö hänellä on. Äiti oli ihan hyvässä virassa eikä mikään mielenterveyspotilas, mutta niin vain piti kertoa minulle ihan kaiken sairauksistaan ja työpaikan ihmissuhdeongelmista lähtien. Usein tajusin noista kertomuksista jo lapsena, että äiti oli kriisitilanteissa usein se, joka oli väärässä, mutta enhän minä sitä voinut sanoa. Pelkäsin koko ajan hänen kuolevan sairauksiinsa tai ainakin joutuvan pitkäksi aikaa sairaalaan enkä tiennyt, kuinka selviäisin siitä.
Ja oli meillä isäkin, mutta hän on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä ja lapsuudessani aina töissä.
Ap, yritä puhua tuolle tuttavallesi.
Olin myös äitini tukihenkilö ja terapeutti noin kymmenvuotiaasta alkaen eli melkein 30 vuotta. Äiti kuoli heinäkuussa. Olin äärimmäisen surullinen luopumisvaiheessa, mutta nyt alkaa tuntua että elämä on helpompaa ilman häntä. Olin jatkuvasti äitini pettymysten ja kiukun suodattajana.
Myös isoveljeni on käyttänyt minua ns sylkykuppina. Hän purkaa edelleen vihansa ja ahdistuksensa surutta minuun. Olen yrittänyt pitää häneen välejä kunnossa äitini takia, mutta nyt kun hän on poissa, minulla ei ole mitään motivaatiota.
Tavallaan elämästäni poistui kaksi läheistä, mutta äärimmäisen raskasta ihmissuhdetta. Se on vähentänyt ahdistustani, pakko-oireitani ja masennusta.
Onko muita "kohtalontovereita" joilla on OCD?
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:49"]
Kyllä, äiti myös juttelee lapsen kanssa omasta elämästään, mutta herranen aika, lapsi KASVAA siinä ympäristössä jossa äidillä on haasteita terveytensä kanssa. Sen sijaan että peitellään ja piilotellaan, lapsi tietää mistä on kyse. Koska, uskokaa pois, lapsi tajuaisi kuitenkin. Nytpä tietää mistä on kyse ja ymmärtää asiat oikein, eikä kuvittele lapsen mielellä mitään muuta että mikä äidillä on.
[/quote]
Ei minusta ole olemassa vain noita kahta vaihtoehtoa, että joko avaudutaan lapselle kaikesta, tai sitten piilotellaan eikä kerrota mitään. Miksei voi kertoa lapselle tilanteesta, mutta avautumiset jättää sitten aikuisille ihmisille, vaikka terapeutille. Ei lapsi osaa käsitellä asioita vaikka kuinka olisi fiksu ja kypsä jne.
Oma äitini oli todella masentunut kun olin 12-16v, ja minulle ei kerrottu asiasta mitään. Isä pakeni tilannetta töihin ja äiti istui hiljaa sohvalla eikä sanonut edes hei. Se oli raskasta, kun ei tiennyt yhtään mikä tilanne oli. Olin koulussa hyvä, minulla oli harrastuksia ja ystäviä ja olin aina ulkopuolelle se reipas ja iloinen nuori, mutta tilanne söi minua sisältäpäin, kunnes lopulta muserruin. Lopulta itselle tuli vuosien syvä masennus ja sairaalakierre, josta nykyisin olen kyllä jo toipunut.
Vaikka tämä vuosia kestänyt syvä hiljaisuus oli rankkaa, en olisi silti missään nimessä halunnut kuulla äitini ongelmista silloin nuorena! Olisi ollut helpottavaa kuulla että mikä tilanne oli. Mutta kerta olisi riittänyt, eikä siinäkään olisi yksityiskohtiin tarvinut mennä. Kunhan olisi tiennyt että tilanne ei johtunut minusta, enkä minä voi auttaa, eikä minun tarvitse huolehtia asiasta vaan äiti taistelee kyllä masennusta vastaan ja ON hoidossa. Minulle sanottiin aina kun äiti meni terapiaan että hän menee vain "yhdelle ystävälle". Nyt vuosia myöhemminkin on ollut raskasta kuulla äidin masennukseen johtavista tekijöistä, vaikka kaikki on jo ohi, en voi kuvitellakaan miten raskasta noita asioita olisi ollut kuulla silloin nuorena. Vaikka minulla oli paljon ystäviä, en voinut oikeasti puhua kenellekkään. Koulun terkkari ei ottanut vakavasti, eikä nuorena uskaltanut kavereillekaan puhua koska pelkäsin että saan itse tästä hullun maineen.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 08:39"]Se on lapselle liian rankkaa. Tulee oireilemaan aikuisena. On taakkojen kantaja. On psyyke niin rasittunut. Ottaa muiden taakat kantaakseen. Se on tosi surullista. Lapsen psyyke vaan ei kestä sitä kuormaa. Ei ole välineitä käsitellä.
Toivottavasti lapsi pääsee psykologille sitten aikanaan tai heti. Ja toivottavasti äitinsä tajuaisi mennä psykologille tai puhua muille aikuisille. Ja alkaa suojella lastaan.
Lapsen pitää saada olla lapsi. Lapsi ei olemikää psyykkisen roskan säkki. Lasta pitää kunnioittaa.
[/quote]
Lapsena kannoin huolta aina äidistä. Mies- ja rahahuolet tulivat tutuksi ja pelkäsin myös äidin kuolemaa. Kaksikymppisenä aloin oireilemaan ja sain lääkityksen. Nyt nelikymppisenä olen aloittamassa terapiaa, jotta pääsisin eroon näistä totutusta käyttäytymismalleista.