Lue keskustelun säännöt.
Kaupunkilaiset nuoret eivät enää aja ajokorttia?
19.07.2021 |
Onpas jotenkin kummallinen ajatus, että ei omista ajokorttia. Jos Helsinkiläisistä nuorista vain neljäsosa suorittaa ajokortin???
Onko elämänpiirinne niin pieni, että ette liiku koskaan mihinkään sieltä bussipysäkkien katveesta?
Oletteko oikeasti ajatelleet selvitä kaikki työelämästä ilman ajokorttia?
Ette käy koskaan kavereilla muualla Suomessa? Mökkeile? Vuokraa ulkomailla autoa? Harrasta kaupungin ulkopuolella mitään? Kuljeta tavaraa minnekään? Osta isoja tavaroita?
Oletteko tosiaan vapaaehtoisesti muiden avun tarpeessa kaikessa?
Kun itse olin nuori, niin kaikki kaverini ja tuttavani ajoivat ajokortin ja iso osa hommasi oman auton.
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtava suuntaus. Nykynuoret ovat paljon fiksumpia mitä me aikanaan, nimittäin sen sähköauton tuotantokaan ei ole mitenkään ekologista. Kaikesta turhasta kuluttamisesta ja ajelusta pitääkin tehdä kallista ja vaikeaa. Ja sanon tämän ihmisenä, joka söi lihaa, joi maitoa, ajoi kortin 18-v ja ajeli bensa-autolla satoja tuhansia, ehkä miljoonakin kilometriä. Itse en suostu sitten aikanaan kustantamaan lapselleni korttia ja autoa nimenomaan ilmaston takia.
Nykyajan teinien ja parikymppisten vanhemmat ovat n. 40-50 vuotiaita, jotka ovat opiskelleet pidemmälle, nähneet enemmän maailmaa ja ovat esim. itsekin somessa. Kyllä some avartaa maailmankatsomusta, sanokaa mitä hyvänsä. Omat ja monien ystävieni yli kuusikymppiset vanhemmat eivät sillä tavalla ymmärrä ilmastonmuutoksen todellista laitaa, kun katsovat vain tv-uutisia ja lukevat paperilehteä. Tietokoneet heilläkin on, mutta niillä tehdään työt ja maksetaan laskut. Ajavat autolla vaikka bussilla pääsisi, syövät lihaa ja käyttävät maitotuotteita.
En voi olla hämmästelemättä, kuinka valtava näkemysero jo 10 vuotta nuoremmilla ihmisillä on. Se herättää toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
Tämä näkemysero on asia, jota päättäjät ja erityisesti vihreä porukka ei oikeasti ymmärrä, eikä tiedosta.
Viidestä kympistä ylöspäin olevat ihmiset, varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella elävät ihan erilaista elämää. Kuin yö ja päivä. Sehän selviää hyvin jo tästä ketjusta.
Ihmiset varsinkin maaseudulla haluavat ja arvostavat elämässään täysin erilaisia asioita kuin kehä kolmosen sisällä elävät ja asuvat kaupunkilaiset.
Me emme kaipaa kahviloita, joukkoliikennettä eikä kulttuuria. Ne ovat meidän elämäntavoillemme ja arvoillemme ihan yhdentekeviä. Kuten teille kaupunkilaisille on meidän elämämme ja arvomme.Siksi onkin väärin, että maata kehitetään ja viedään eteenpäin pelkästään tästä cityvihreästä suunnasta ja arvoista. 2/3 ihmisistä asuu kuitenkin muualla.
Se johtaa vielä oikeisiin ongelmiin ja vastakkaisasetteluihin.Pääkaupunkiseudulla asuu yli miljoona suomalaista ja tänne koko ajan valuu lisää väkeä. Näin viisikymppiselle helsinkiläiselle on tärkeää kehittää maata sen mukaan mikä on tulevaisuus. Ei tulevaisuus ole siellä haja-asutusalueilla ja itse keitetyissä kahveissa. Näkeehän tuon jo sinä, että sinne ei kukaan halua muuttaa eikä investoida niin, että siellä olisi työpaikkojakaan. Luonnollisesti kehitys pitää tehdä etelän ehdoilla, koska täällä on tulevaisuus. Minäkin elin lapsuuteni pienellä paikkakunnalla, jossa kerrostaloasuminen ja autottomuus olivat merkkejä huono-osaisuudesta. Nykyään Helsingissä asuvana ajattelen, että täällä asuu kerrostaloasunnoissa ilman autoa valtava määrä ylempää hyvätuloista keskiluokkaa, ovat vaan omaksuneet urbaanit arvot kuten minäkin. Ennemmin lennetään kaukolomille kuin hurutellaan mökille autolla.
Ja niiden miljoonan pääkaupunkiseudun ihmisten mukaanko pitäisi loppujen neljän miljoonan ihmisen elää?
Minä en viisikymppisenä halua koskaa omaksua urbaania elämäntapaa. Minä haluan mieluummin juoda kahvini kannon nokassa kuulaana syysaamuna hirvijahdin lomassa samanhenkisten kavereideni kanssa, kuin jossain kaupungin kahvilassa.Vähemmistön diktatuuri haisee pahasti tässä kehityssuunnassa. Tulevaisuus on siellä, minne sitä ohjataan ja nyt kourallinen ihmisiä Helsingin seudulla pyrkii pakolla tekemään koko maasta urbaania lähiötä kehäteiden varsille.
Sellaista päivää ei tule, että itse muuttaisin sinne urbaaniin viidakkoon ja betonihelvettiin. Jos elämä ajaisi jostain syystä niin tiukkaan paikkaan, niin mieluummin ottaisin lempikiväärini, menisin lempimaisemaani luontooni ja poksauttaisin itseäni päähän.
Maaseutu ja metsät ja meret ovat minun kirkkoni ja olohuoneeni. Ei urbaani kaupunki eikä mikään, mitä se tarjoaa.Saathan sinä siellä kannon nokassa istua vaikka hamaan tappiin, mutta pidän aika kyseenalaisena, että meidän kaupunkilaisten tulisi sinne saakka sinua elättää kun töitä et sieltä kuitenkaan löydä. Jos taas pystyt sinne itsesi elättämään niin hyvä niin. Anna meidän muiden kulkea spårillamme rauhassa.
Kyllä minä olen viimeiset 30 vuotta käynyt töissä. Ajanut parhaimmillaan yli 150 kilometriä päivässä työmatkoja. Meillä ei työpaikan tarvitse olla kahden kilometrin päässä kotoa.
Koska te ajelette niillä spårillanne ja teitä kerran on niin paljon, niin lopettakaa ne ilmastohössötykset ja lopettakaa ulina dieselistä ja polttomoottoreista.
Itse juotte lattea kalliisti kivihiilellä tehdyllä sähköllä lämmitetyissä kahviloissanne ja osa teistä näkee, että haja-asutus on ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on auto ja molemmilla vanhemmilla on kortit, kun kuulumme siihen ikäluokkaan, että oli aika itsestään selvää ne kortit hommata.
Normiarkena en tartte autoa mihinkään. Menen fillarilla töihin (asutaan pikkukaupungissa). Kerran viikossa käydään autolla kaupassa. Aikasemmin kävin kaupassa muutaman kerran viikossa samalla kun tulin töistä, mutta nykyään olen suoraan sanottuna laiska ja siksi kauppahommat hoidetaan autolla kerran viikossa.
Meillä on mökki ja sinne mennään autolla. Matkaa on alle 20 km, joten tähänkin on syynä laiskuus. Peräkärry toisen vanhemman fillariin, niin saisi mökkikamat kyllä ilman autoakin kuljetettua repuissa ja satulalaukuissa.
Ainoa, mihin autoa meillä oikeasti tarvitaan on reissut isovanhempien luo. Oikeasti siis syy siihen, että meillä on auto on ihan puhdas laiskuus ja mukavuuden halu. Onhan se nyt esim. illalla klo 21 huomattavasti helpompi hypätä auton rattiin ja lähteä ostamaan iltapalalle leipää, jos sattuu niin että leipä onkin loppu. Varsinkin kun tohon lähikauppaan pääsee fillarilla yhtä nopeesti kuin autolla (testattiin tätä joskus :D ), joten syy ottaa auto on ihan puhdas laiskuus, eikä ajansäästö.
Harvemmin tulee tehtyä mitään extempore reissuja autolla, minnekään. Kesälomalla kyllä käydään autolla, mutta yleensä sitten kohteessa liikutaan julkisilla, niin ei tartte etsiä parkkipaikkoja, ajella tuntemattomassa kaupungissa navigaattorin kanssa jne. Ulkomailla ollessa mennään aina junalla paikasta toiseen, ihan vaan koska junat on kivoja. Sveitsissä esim. on todella laaja rautatieverkosto. Vuoristoteillä pitää osata ajaa, enkä tälleen tasamaan kasvattina ole ollenkaan varma, että siellä ajaminen olisi nautinto ja turvallista :D
Mut siis joo, laiskuus on ainoo syy siihen että meillä on auto.
Asun pienessä kaupungissa ja elämäni aikana yksikään työpaikkani ei ole sijainnut niin, että sinne olisi päässyt julkisilla tai pyörällä turvallisesti. Olen ajanut autoa kyllästymiseen asti ja maksanut itseni kipeäksi autolla ajamisesta, vain jotta pääsen töihin tienaamaan palkkaa, jolla juuri ja juuri kattaa menot. Välillä tuntuu, että käyn töissä ylläpitääkseni autoa.
Eli kyllä auton omistaminen on erittäin kallista enkä yhtään ihmettele miksi joku ei halua tällaistä rahasyöppöä itselleen. Minulla menee 250e/kk polttoaineisiin, vakuutus, verot, katsastus, huollot, renkaat, ym. Ja nämä kaikki nousevat vuosi vuodelta hintavimmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtava suuntaus. Nykynuoret ovat paljon fiksumpia mitä me aikanaan, nimittäin sen sähköauton tuotantokaan ei ole mitenkään ekologista. Kaikesta turhasta kuluttamisesta ja ajelusta pitääkin tehdä kallista ja vaikeaa. Ja sanon tämän ihmisenä, joka söi lihaa, joi maitoa, ajoi kortin 18-v ja ajeli bensa-autolla satoja tuhansia, ehkä miljoonakin kilometriä. Itse en suostu sitten aikanaan kustantamaan lapselleni korttia ja autoa nimenomaan ilmaston takia.
Nykyajan teinien ja parikymppisten vanhemmat ovat n. 40-50 vuotiaita, jotka ovat opiskelleet pidemmälle, nähneet enemmän maailmaa ja ovat esim. itsekin somessa. Kyllä some avartaa maailmankatsomusta, sanokaa mitä hyvänsä. Omat ja monien ystävieni yli kuusikymppiset vanhemmat eivät sillä tavalla ymmärrä ilmastonmuutoksen todellista laitaa, kun katsovat vain tv-uutisia ja lukevat paperilehteä. Tietokoneet heilläkin on, mutta niillä tehdään työt ja maksetaan laskut. Ajavat autolla vaikka bussilla pääsisi, syövät lihaa ja käyttävät maitotuotteita.
En voi olla hämmästelemättä, kuinka valtava näkemysero jo 10 vuotta nuoremmilla ihmisillä on. Se herättää toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
Tämä näkemysero on asia, jota päättäjät ja erityisesti vihreä porukka ei oikeasti ymmärrä, eikä tiedosta.
Viidestä kympistä ylöspäin olevat ihmiset, varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella elävät ihan erilaista elämää. Kuin yö ja päivä. Sehän selviää hyvin jo tästä ketjusta.
Ihmiset varsinkin maaseudulla haluavat ja arvostavat elämässään täysin erilaisia asioita kuin kehä kolmosen sisällä elävät ja asuvat kaupunkilaiset.
Me emme kaipaa kahviloita, joukkoliikennettä eikä kulttuuria. Ne ovat meidän elämäntavoillemme ja arvoillemme ihan yhdentekeviä. Kuten teille kaupunkilaisille on meidän elämämme ja arvomme.Siksi onkin väärin, että maata kehitetään ja viedään eteenpäin pelkästään tästä cityvihreästä suunnasta ja arvoista. 2/3 ihmisistä asuu kuitenkin muualla.
Se johtaa vielä oikeisiin ongelmiin ja vastakkaisasetteluihin.Pääkaupunkiseudulla asuu yli miljoona suomalaista ja tänne koko ajan valuu lisää väkeä. Näin viisikymppiselle helsinkiläiselle on tärkeää kehittää maata sen mukaan mikä on tulevaisuus. Ei tulevaisuus ole siellä haja-asutusalueilla ja itse keitetyissä kahveissa. Näkeehän tuon jo sinä, että sinne ei kukaan halua muuttaa eikä investoida niin, että siellä olisi työpaikkojakaan. Luonnollisesti kehitys pitää tehdä etelän ehdoilla, koska täällä on tulevaisuus. Minäkin elin lapsuuteni pienellä paikkakunnalla, jossa kerrostaloasuminen ja autottomuus olivat merkkejä huono-osaisuudesta. Nykyään Helsingissä asuvana ajattelen, että täällä asuu kerrostaloasunnoissa ilman autoa valtava määrä ylempää hyvätuloista keskiluokkaa, ovat vaan omaksuneet urbaanit arvot kuten minäkin. Ennemmin lennetään kaukolomille kuin hurutellaan mökille autolla.
Ja niiden miljoonan pääkaupunkiseudun ihmisten mukaanko pitäisi loppujen neljän miljoonan ihmisen elää?
Minä en viisikymppisenä halua koskaa omaksua urbaania elämäntapaa. Minä haluan mieluummin juoda kahvini kannon nokassa kuulaana syysaamuna hirvijahdin lomassa samanhenkisten kavereideni kanssa, kuin jossain kaupungin kahvilassa.Vähemmistön diktatuuri haisee pahasti tässä kehityssuunnassa. Tulevaisuus on siellä, minne sitä ohjataan ja nyt kourallinen ihmisiä Helsingin seudulla pyrkii pakolla tekemään koko maasta urbaania lähiötä kehäteiden varsille.
Sellaista päivää ei tule, että itse muuttaisin sinne urbaaniin viidakkoon ja betonihelvettiin. Jos elämä ajaisi jostain syystä niin tiukkaan paikkaan, niin mieluummin ottaisin lempikiväärini, menisin lempimaisemaani luontooni ja poksauttaisin itseäni päähän.
Maaseutu ja metsät ja meret ovat minun kirkkoni ja olohuoneeni. Ei urbaani kaupunki eikä mikään, mitä se tarjoaa.Saathan sinä siellä kannon nokassa istua vaikka hamaan tappiin, mutta pidän aika kyseenalaisena, että meidän kaupunkilaisten tulisi sinne saakka sinua elättää kun töitä et sieltä kuitenkaan löydä. Jos taas pystyt sinne itsesi elättämään niin hyvä niin. Anna meidän muiden kulkea spårillamme rauhassa.
Kyllä minä olen viimeiset 30 vuotta käynyt töissä. Ajanut parhaimmillaan yli 150 kilometriä päivässä työmatkoja. Meillä ei työpaikan tarvitse olla kahden kilometrin päässä kotoa.
Koska te ajelette niillä spårillanne ja teitä kerran on niin paljon, niin lopettakaa ne ilmastohössötykset ja lopettakaa ulina dieselistä ja polttomoottoreista.
Itse juotte lattea kalliisti kivihiilellä tehdyllä sähköllä lämmitetyissä kahviloissanne ja osa teistä näkee, että haja-asutus on ongelma.
Nyt kannattaisi olla hiljempaa jo, kun alkaa tuota aggressiota tulla niin paljon, vaikka täällä on koko ajan meitä kaupunkilaisia vastaan hyökätty ja ollaan vain pyritty puolustautumaan. Vai mikä ajatus oli tuollaisilla raivokohtauksilla? Voisiko ajatella, että pöröttelet pappa jatkossakin sillä autollasi ja jätät meidät kaupunkilaiset rauhaan. Me emme sinua uhkaile, mutta sinä riehut meitä kohtaan.
Mun näkemys on se, että sillä rahalla minkä säästää sillä ettei ole ajokorttia tai autoa, tekee aika monta taksireissua vuodessa. Esim ne isot ostokset, joita tulee suhteellisen harvoin, voi kuljettaa taksilla. Samoin jos on harvakseltaan tarve käydä paikassa, johon ei pääse julkisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän oli SE ehdoton juttu, mikä ensimmäisenä hankittiin , kun 18-vuotta tuli täyteen! Mikään muu ei ollut yhtä tärkeää, kuin ajokortin saaminen tuossa iässä, ei edes rafloihin pääsy! Kyllähän sitä nykyäänkin tuntuisi, kuin jonkun raajansa menettäisi, jos ajokortin menettäisi! No, ei ehkä naisille ollut samalla lailla tärkeää, mutta he eivät autoilusta nyt niin paljon perillä ole muutenkaan! Nykyään nuoriso on muutenkin hukassa, seksuaalisine suuntautumisineen ja hukassa olevine sukupuolineen, joten ei ihme että niinkin normaalia asiaa, kuin ajokorttia, ei koeta välttämättömyys tarvikkeeksi!
Vierailija kirjoitti:
Aina löytyy joku, joka tekee asiat heidän puolestaan. Mikäli yhdellä on ajokortti kaveripiiristä, niin hänelle soitetaan kun tarvitaan sitä autoa. Siis silloin kun julkiset ei käy. Nimim. Kokemusta on.
Hyvin usein ei myöskään olla valmiita maksamaan juurikaan mitään kuskille. Hyvä jos edes bensakulut saa. Pääasia monelle on nykyisin, että itse pääsevät halvalla ja ennenkaikkea helpolla. Muista ei niin väliä.
Sinulla on huonoja kavereita. Meillä ei ole tuollaista ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kaupungissa ja elämäni aikana yksikään työpaikkani ei ole sijainnut niin, että sinne olisi päässyt julkisilla tai pyörällä turvallisesti. Olen ajanut autoa kyllästymiseen asti ja maksanut itseni kipeäksi autolla ajamisesta, vain jotta pääsen töihin tienaamaan palkkaa, jolla juuri ja juuri kattaa menot. Välillä tuntuu, että käyn töissä ylläpitääkseni autoa.
Eli kyllä auton omistaminen on erittäin kallista enkä yhtään ihmettele miksi joku ei halua tällaistä rahasyöppöä itselleen. Minulla menee 250e/kk polttoaineisiin, vakuutus, verot, katsastus, huollot, renkaat, ym. Ja nämä kaikki nousevat vuosi vuodelta hintavimmiksi.
Niin, minä asun Helsingissä. Töihin on 600m kävelymatka ja ruokakauppaan 50m.
Ei helsinkiläinen nuori liiku kehä 3:n ulkopuolelle. Siellä ei ole kuin susia ja insestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jo viisikymppinen helsinkiläinen eikä minulla ole korttia. On aika tyypillistä täällä asuvilla. Työkavereistakaan harvalla on kortti. Jos ostaa vaikka huonekaluja tai kodinkoneita, niihin saa kotiinkuljetuksen ongelmitta. Mökkeily ei ole tätä päivää oikeastaan. Ja jos pitää tehdä työmatkoja, ne tehdään joko julkisilla tai taksikortin kanssa. Kyytejä ei ole vielä tarvinnut pyytää keneltäkään.
Mä olen jo kuuskymppinen eikä mullakaan ole ajokorttia. Hyvin on pärjännyt joukkoliikennevälineillä ja sitten tarvittaessa taksi, jos tarvitsee.
Aloittajan kysymyksiin: en käy muualla Suomessa sellaisissa paikoissa, joihin ei pääse lentäen, junalla eikä bussilla. En myöskään mökkeile. Ulkomaillakin pidän enemmän kaupunkilomista kuin paikoista joissa pitäisi vuokrata auto. Kävin muutama vuosi sitten Firenzessä ja ihan hyvin pääsi Pisaankin junalla. Kaupungista löytyy ihan riittävästi harrastusmahdollisuuksia. Pääkaupunkiseudulla toimii erinomaisesti kotiinkuljetukset. Kun esim ostan uuden tiskikoneen, ostan siihen samalla kotiinkuljetuksen, asennuksen sekä vanhan rakkineen pois viemisen. Vaikka mulla olisikin ollut auto ja ajokortti, en silti saisi esim just tiskikonetta yksin kaupasta kotiin ja vanhaa rakkinetta sorttiasemalle. Työelämästä (sekä aikoinaan sairaanhoitajana että nyt it-alalla) olen selvinnyt oikein hyvin ilman ajokorttia.
Eiköhän ne kotiinkuljetukset toimi hyvin suurimmassa osassa Suomen kaupunkia olipa kyse sitten Gigantista, Prismasta, huonekaluliikkeistä tms. Sen takia ei tarvitse itse omistaa pakettiautoa tai henkilöautoa peräkärryllä. Siinä kaupanteon yhteydessä on helppo sopia vaikkapa että kun ostan teiltä tuon 55 tuuman telkkarin kotiovelle asti tuotuna, niin voitte sitten samalla viedä sen minun vanhan telkkarin pois.
Minulla on ollut AB-ajokortti 18-vuotiaasta asti vaikka en ole koskaan ajanut moottoripyörällä enkä ole omistanut henkilöautoa. Kävelin aina koulumatkat ja ollessani yliopisto-opiskelija jatkoin samaan malliin liikkuen jalan ja polkupyörällä. Kun asuu lähellä keskikokoisen yliopistokaupungin keskustaa, niin ei tarvitse edes paikallisbusseja, jos kannattaa vähänkin hyötyliikuntaa kaiken istumisen ja makaamisen vastapainoksi. Kyllä ilman autoa tulee hyvin toimeen Kehä Kolmosen ulkopuolellakin.
Vaikka nykyinen taloudellinen tilanteeni on huomattavasti parempi kuin köyhänä opiskelijana, auto on ollut minusta aina huono investointi tunnetuista syistä. Uudenkin auton myyntiarvo on heikko verrattuna se ostohintaa ja autoon liittyvää paljon pysyviä juoksevia menoja kuten vakuutukset, polttoainekustannukset ja erilaiset huolto- ja korjauskulut. Autosta säästyneet rahat voi käyttää sitten muihin asioihin kuten harrastuksiin. Omassa ystävä- ja tuttavapiirissäni autolla ei ole mitään erityistä statusarvoa vaikka joillakin heistä on olemassa auto eikä se ole välttämätöntä suhteiden hoitamisen kannalta.
Mun sukupolven edustajille oli ihan normaalia ajaa kortti heti 18v ikäsenä. Useimmat sai ajokortin lahjaksi vanhemmilta tai joltain sukulaiselta. Kaikilla ei tietnkän ollut varaa, joten nämä henkilöt ajoi sitten parikymppisenä kortin kesätöistä saaduilla rahoilla. Oma lukunsa oli nuorena ajokortillisen poikaystävän löytäneet. He ei välttämättä koskaan ajaneet korttia koska mies ajoi miehen omistamalla autolla (jonka kulut kuitenkin meni yhteisestä pussista) kun mentiin yhdessä jonnekin. Muuten rouvat käytti julkisia. Tai oli kotinsa vankeja. Näin siis kunnes tuli ero keski-iässä ja rouvat totesivat että korkea aika ottaa oma liikkuminen haltuun ja ajoivat kortin sekä hankkivat oman auton. Jokainen, siis todellakin aivan jokainoa, on sanonut, että tyhmintä mitä voi tehdä on olla jonkun toisen hyväntahtoisuuden ja aikataulujen varassa. Vaikka se toinen olisi oma puoliso.
Tässä mitä on tulut seurattua nuorempaa polvea niin hyvin tulee toimeen ilman autoa ja ilman ajokorttiakin usein ainakin siihen asti, että elämänpiiri alkaa laajeta opintojen päätyttyä. Tulee työpaikka vähän kauempaa tai sinne on hankalat yhteydet, työajat on haastavat, kaveripiiri muuttaa kuka minnekin eli kyläily on näppärämpää hoitaa autolla, tulee kaikenlaisia hankintoja ja menoja joita ei vielä opiskelijana ollut tai itsekin muutetaan puolison kanssa vähän sivumpaan. Sitten tulee perheenlisäystä, tarhamatkat, harrastukset, tuhat ja yksi asiaa hoidettavaksi ja kaikki pitää saada tehtyä töiden ja arjen lomassa. Jollei elinpiiri kaikkineen sijoitu parin korttelin alueelle niin oma auto on ehdoton. Myös kaupungeissa.
Summa summarum, kun ikää ja elämänkokemusta tulee lisää sitä voi huomata haluavansa elämältä ihan eri asioita kuin nuorena ahdasmielisenä idealistina. Voi myös huomata omaaavansa tarpeita, joiden olemassa olosta ei edes tiennyt aiemmin. Näin se vaan menee. Senkin ymmärtää useimmat vasta iän myötä, ettei oma tapa elää ole ainoa oikea. Tai että jos sinä et jotain koe tarpeellisena ei tarkoita, etteikö jonkun toisen mielestä kyseinen asia olisi yksi tärkeimmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn noin 3 kertaa vuodessa lähikaupungissa hoidattamassa hampaitani. Sen matkan teen bussilla. Muuten olen omilla kylilläni ja täällä on kaikki 2km säteellä. Ruokaostokset saa tilattua kotiin. Tulot on pienet ja auto olisi täysin turha rahareikä. Olen katsellut sitä sivusta kun moni pienituloinen on ihan kusessa sen romuläjänsä ja vakuutusmaksujen maksamisen kanssa. Syödään sitten huonolaatuista ruokaa tai ollaan nälissään. Kerjätään bensarahoja ja säästetään lääkäri ja lääkekuluissa.
Mulla ei ole ajokorttia. Ei ole koskaan ollutkaan. Asun pääkaupunkiseudulla. Tässä taloyhtiössä jokaiseen asuntoon kuuluu autopaikka. Mutta vain yksi paikka. Mullakin on siis tolpallinen autopaikka, vaikka ei ole autoa. Monissa perheissä on jo kaksi autoa. Ja ongelmana, mihin sen toisen auton laittaa. Kadun varressa on pysäköintikielto. Mun autopaikalleni on ollut tosi kova kysyntä. Nyt mulla on jo vuosia ollut diili yhden naapurin kanssa, että hän saa maksutta käyttää mun autopaikkaani ja sitten 1-2 kertaa vuodessa käy heittämässä muutaman kilometrin päässä olevalle Sortti-asemalle mun sellaisia romujani, joita ei saa laittaa taloyhtiön roskiksiin. En siis tarvitse omaa autoa edes romujen kuljetukseen, kun on toi autopaikka. Julkisilla ja takseilla onnistuu itseni siirtäminen paikasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, tuleeko moni ajatelleeksi, että on myös meitä, jotka emme terveydellistä syistä voi ajaa. Ja hengissä mekin pysytään.
Saatan minä joskus käydä jossain omien kotinurkkieni ulkopuolella, mutta aika hyvin mielestäni julkkisillakin pärjää, ja kimppakyyditkin on keksitty, enkä koe niitä turvattomiksi.
Isoja tavaroita en kuljettele.
Perheeni asuu maalla, joten toki heillä käydessäni olen muiden varassa siinä, milloin saa sieltä tai sinne kyydin keskustan bussiasemalta. Ajatus siitä, että on riippuvainen toisten avusta missään, voi tuntua nöyryyttävältä, mutta minusta on toisaalta hyvä, että elämässä voidaan tarjota ja vastaanottaa apua vastavuoroisesti.
Vierailija kirjoitti:
Sehän oli SE ehdoton juttu, mikä ensimmäisenä hankittiin , kun 18-vuotta tuli täyteen! Mikään muu ei ollut yhtä tärkeää, kuin ajokortin saaminen tuossa iässä, ei edes rafloihin pääsy! Kyllähän sitä nykyäänkin tuntuisi, kuin jonkun raajansa menettäisi, jos ajokortin menettäisi! No, ei ehkä naisille ollut samalla lailla tärkeää, mutta he eivät autoilusta nyt niin paljon perillä ole muutenkaan! Nykyään nuoriso on muutenkin hukassa, seksuaalisine suuntautumisineen ja hukassa olevine sukupuolineen, joten ei ihme että niinkin normaalia asiaa, kuin ajokorttia, ei koeta välttämättömyys tarvikkeeksi!
Alapeukku seksistisestä väittämästä, ettei ajokortin saaminen olisi tai olisi ollut naisille yhtä tärkeää. Kyllä vaan oli/on. Samanlainen liikkumisen vapauden tarve naisillakin on. Tai työpaikka, jonne pääseminen on noin sata kertaa yksinkertaisempaa omalla autolla.
Vierailija kirjoitti:
Mun sukupolven edustajille oli ihan normaalia ajaa kortti heti 18v ikäsenä. Useimmat sai ajokortin lahjaksi vanhemmilta tai joltain sukulaiselta. Kaikilla ei tietnkän ollut varaa, joten nämä henkilöt ajoi sitten parikymppisenä kortin kesätöistä saaduilla rahoilla. Oma lukunsa oli nuorena ajokortillisen poikaystävän löytäneet. He ei välttämättä koskaan ajaneet korttia koska mies ajoi miehen omistamalla autolla (jonka kulut kuitenkin meni yhteisestä pussista) kun mentiin yhdessä jonnekin. Muuten rouvat käytti julkisia. Tai oli kotinsa vankeja. Näin siis kunnes tuli ero keski-iässä ja rouvat totesivat että korkea aika ottaa oma liikkuminen haltuun ja ajoivat kortin sekä hankkivat oman auton. Jokainen, siis todellakin aivan jokainoa, on sanonut, että tyhmintä mitä voi tehdä on olla jonkun toisen hyväntahtoisuuden ja aikataulujen varassa. Vaikka se toinen olisi oma puoliso.
Tässä mitä on tulut seurattua nuorempaa polvea niin hyvin tulee toimeen ilman autoa ja ilman ajokorttiakin usein ainakin siihen asti, että elämänpiiri alkaa laajeta opintojen päätyttyä. Tulee työpaikka vähän kauempaa tai sinne on hankalat yhteydet, työajat on haastavat, kaveripiiri muuttaa kuka minnekin eli kyläily on näppärämpää hoitaa autolla, tulee kaikenlaisia hankintoja ja menoja joita ei vielä opiskelijana ollut tai itsekin muutetaan puolison kanssa vähän sivumpaan. Sitten tulee perheenlisäystä, tarhamatkat, harrastukset, tuhat ja yksi asiaa hoidettavaksi ja kaikki pitää saada tehtyä töiden ja arjen lomassa. Jollei elinpiiri kaikkineen sijoitu parin korttelin alueelle niin oma auto on ehdoton. Myös kaupungeissa.
Summa summarum, kun ikää ja elämänkokemusta tulee lisää sitä voi huomata haluavansa elämältä ihan eri asioita kuin nuorena ahdasmielisenä idealistina. Voi myös huomata omaaavansa tarpeita, joiden olemassa olosta ei edes tiennyt aiemmin. Näin se vaan menee. Senkin ymmärtää useimmat vasta iän myötä, ettei oma tapa elää ole ainoa oikea. Tai että jos sinä et jotain koe tarpeellisena ei tarkoita, etteikö jonkun toisen mielestä kyseinen asia olisi yksi tärkeimmistä.
Juuri näin. Toiset tarvitsevat autoa ja toiset eivät. Olen aina valinnut asuinpaikkani siten, että joko kävelymatkan tai hyvien julkisten kulkuyhteyksien päästä löytyy kaikki. Kun lapset olivat pieniä, olisi ollut järjetöntä hankkia auto vain sitä varten, että olisi kuskannut lapset aamulla 100 metrin päässä olevaan päiväkotiin. Töihin oli kuitenkin mentävä bussilla, koska ei Meilahden sairaala-aluella ollut parkkipaikkoja riitävästi. Ei varsinkaan tavallisille sairaanhoitajille.
Voin kyllä sanoa aloitukseen sen verran, että oma elämäni on muotoutunut aika pitkälti sen mukaan, miten mun on järkevintä asua ja liikkua. Pääkaupunkiseudulta ei ole tarvinnut lähteä Mäntsälään töihin, mutta moni Mäntsälässä asuva joutuu käymään pääkaupunkiseudulla töissä. Auton tarve on siis ihan erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo että poikani ei ole 20 autokoulu-ajotunnin jälkeen saanut inssiajoa suoritettua jokin pilkan aihe kun on jopa 8 alapeukkua tullut eikä yhtään yläpeukkua? Mitä te oikein ajattelette, tämä masentaa häntä, ja olemem tosissaan huolissamme.
Omakin esikoiseni sai kortin vasta kolmannella yrittämällä. Oli huonoa tuuriakin matkassa ja ihan ihmeelliset hylkäyksen syyt. Kolmannella kerralla taas oli sattunut hyväntuulinen ajattaja, joka suhtautui nuoreen kuskiin kuin nuoreen kuskiin, ja hyväksyi suorituksen, vaikkei se itse kuljettajan mielestä sen paremmin mennyt kuin aiemminkaan. Parkkeeraus oli mennyt vinoon ja oli joutunut osittain risteysalueelle jumiin punaisilla kun edellä ajavat olivat jättäneet 5 metrin turvavälit (samasta oli aiemmin hylätty, vaikka liikenne kyllä kulki tyylivirheestä huolimatta). Eli kyllä se kokeen läpäiseminen paljon riippuu tuuristakin. Ja aina voi ajaa kokeen jossain perähikiällä, jos tuntuu että isossa kaupungissa ruuhka-aikaan on liian paljon huomioitavaa.
Inssiajo on monelle nuorelle jännittävä tilanne, kun ajetaan suurennuslasin alla ja suorituspaine on kova. Kädet hikoilee, keskittyminen on koetuksella ja tekee hölmöjä mokia joita ei normaalisti tekisi. Esimerkiksi minä ajoin inssissä päin punaisia, vaikka en ollut koskaan ennen enkä koskaan sen jälkeen niin tehnyt. Olin aika paniikissa.
Hyvä vinkki tuo, että suorittaa inssiajon perähikiällä rauhallisemmassa ympäristössä.
Ja onhan se kova vaatimus, että inssiajon pitäisi olla täysin virheetön. Kuinka moni vuosikymmeniä ajellutkaan oikeasti ajaa puoli tuntia putkeen täysin virheittä? Tässä iässä ei enää edes tajua, mitä sääntöjä rikkoo koko ajan. Itsekin järkytyin, kun autokoulua käyvä lapseni kerran ruoti kaikki virheeni yhden markettireissun ajon aikana... Ja olen siis ajanut autoa satoja tuhansia kilometrejä, ilman yhtäkään kolaria.
Mut pakotettiin ajamaan kortti. Ikinä en autokoulun jälkeen ole ajanut. Kamalaa touhua. En halua olla vastuussa toisen ihmisen elämästä ja jokainen kuskihan on kuskattavistaan vastuussa ja vaikka ajaisi yksin, kolari voi tulla.
En saa lainaa autoon, joten en aja korttiakaan. En saa autolainaa, koska en ole vakituisessa työsuhteessa. Vakituista paikkaa taas meillä kaupungilla ei saa ilman ajokorttia keittiöalan töissä. Työnantaja vaatii oman auton käyttömahdollisuutta, koska he voivat määrätä siirtymään toiseen yksikköön kesken päivän. Ikävä kierre. Olisi pitänyt ajaa kortti jo nuorena.
Juu ei kokemattomille moottoripyöräilyä Alpeilla. Oltiin saada sydäri, kun mutkassa ja jyrkässä kohtaa jollain alkoi moottoripyörä heittelehtiä, ja pelättiin, että kaatuu ja tulee sivuluisua suoraan auton keulaan, mutta onneksi sai pyörän haltuunsa.