Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kihlaus on nimenomaan lupautumista toinen toisilleen , eikös avoliitto ole sama asia , eihän nykyään ole pakko avioitua , vaan muinoin 1970- luvulla vielä oli kiellettyä asua susiparina .
siksi oli pakko avioitua jos meinasi asua kumppanin kanssa , tai sai sakot tai vankilatuomion
jos poliisi sai tietää . kihlaus ja avioliitto ovat vanhanaikainen instituutio , nythän voi vaihtaa
kumppania vaikka joka vuodi , onhan avioerokin nykyään vain ilmoitusasia , julkimot eroaa
jo 6kk avioliiton jälkeen , moni tietysti menee avioon vain jos toisella on omaisuutta johon
pääsee heti kiinni ja erossa saa puolet siitä ,Avioliitto on lain edessä ennen kaikkea taloudellinen sopimus, tarkoitettu erityisesti tilanteeseen jossa yhteinen perhe on mahdollinen. Tuo turvaa etenkin lapsille.
Aiemmin myös kahden suvun yhdistymisen sopimus.
Kihlaus ei ole mikä tahansa lupaus olla yhdessä, se on lupautuminen avioliittoon.
Näin se varmasti joskus oli. Aikana kun oli myötäjäiset ja muut.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihanaa, että ne, jotka ei ole kiinnostuneet avioliitosta, haluavat myös juhlistaa parisuhdettaan jotenkin, mutta käyttäjää siitä nyt herran jestas jotain toista nimeä kuin kihlaus. Kihlapari on päättänyt mennä toistensa kanssa naimisiin ja te ette ole niin tehneet.
Ehdotin tuolla noin 20 sivua sitten otettavaksi käyttöön termiä gihlaus tällaiselle toisiinsa sitoutuneelle parille, jotka eivät ole menossa naimisiin. Gihlapari voi pujottaa toistensa nimettömiin gihlasormukset gihlajaisgahveilla ja muuttaa someen statukseksi gihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi joku tenttaa millä sanoilla kosinta tapahtui, koska sekin on nähtävästi erittäin olennaista, kirjaimellisesti.
Mutta sanonpa vaan, ette se ei kuulu kenelleen muulle kun meille kahdelle.
Me teimme kahdenkeskisen sopimuksen aivan itse valitsemillamme sanoilla tuossa kohtaa.Olennaista on ainoastaan se että naimisiinmenosta on sovittu, ja molemmat osapuolet tämän tietävät.
Kyllä ja siitä voidaan olla sovittu ettei mennä. Pääasia on että ollaan yhtä mieltä asioista.
Ilman muuta voi sopia ettei mene naimisiin. Kihloissahan ei siinä tapauksessa olla, koska kihlautuminen on se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiin menon välissä.
Onneksi tämä on asia jota sinä et edelleenkään päätä. Vain suhteen osapuolet voi tehdä liittonsa koskevia päätöksiä.
En ole väittänytkään että minä olen päättänyt. Kerron sinulle vain faktan, joka aiheuttaa kuitenkin nyt sinulle pahaa mieltä, kun olet ollut väärän luulon varassa tähän asti.
Ei nämä sitä ymmärrä. He luulevat, että voivat itse päättää sanojen merkitykset ja siksi luulevat, että sinä nyt yrität päättää sen heidän puolestaan. Se, että sanoilla on vakiintuneet merkitykset on jotain käsittämätöntä.
Määritä mulle vakiintunut merkitys?
Merkitys joka on yleisesti käytössä. Kun pariskunta kertoo menneensä kihloihin vastaus on yleensä "milloin on häät?". Ei kysytä "tuleeko häitä?" tms. Ihmiset siis pitävät varmana, että häät ovat tulossa, koska kihlautunut pari on sopinut menevänsä naimisiin. Kihlauksen vakiintunut merkitys siis on se, että kihlatut ovat sopineet menevänsä keskenään naimisiin.
En tiedä, voiko tätä enempää rautalangasta vääntää.
Kun kihlauduin niin kukaan ei kysellyt häistä mitään tai niiden ajankohdasta. Tietyissä piireissä tiedetään että pariskunnan asiat on pariskunnan asioita eivätkä kuulu koko maailmalle. Ehkä se sivistys rantautuu sinnekin.
Vai että häiden tiedustelu kihlaparilta on nykyään kuin lastenteosta kysyminen ”sivistyneissä” piireissä, anna mun kaikki kestää! Se että naimisiinmenemättömyys on sulle arka paikka, koska miehesi on huijannut sinua olemattomilla ”kihloilla” tukkiaksesi suusi ostamalla sinulle feikkikihlasormuksen ei tarkoita, että kihlojen todellinen luonne olisi muuttunut. Kosinta -> olette kihloissa -> menette vuoden sisään naimisiin.
Kihlat ei ole ”olet minulle tärkeä ja rakas, haluan antaa sinulle tämän sormuksen, ehkä joskus mennä namisiin kanssasi mutta en vielä tiedä haluanko ikinä, katsellaan sitä sitten myöhemmin.”
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Koska se tarkoittaa että jos naimisiin menisin niin juuri sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi joku tenttaa millä sanoilla kosinta tapahtui, koska sekin on nähtävästi erittäin olennaista, kirjaimellisesti.
Mutta sanonpa vaan, ette se ei kuulu kenelleen muulle kun meille kahdelle.
Me teimme kahdenkeskisen sopimuksen aivan itse valitsemillamme sanoilla tuossa kohtaa.Olennaista on ainoastaan se että naimisiinmenosta on sovittu, ja molemmat osapuolet tämän tietävät.
Kyllä ja siitä voidaan olla sovittu ettei mennä. Pääasia on että ollaan yhtä mieltä asioista.
Ilman muuta voi sopia ettei mene naimisiin. Kihloissahan ei siinä tapauksessa olla, koska kihlautuminen on se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiin menon välissä.
Onneksi tämä on asia jota sinä et edelleenkään päätä. Vain suhteen osapuolet voi tehdä liittonsa koskevia päätöksiä.
En ole väittänytkään että minä olen päättänyt. Kerron sinulle vain faktan, joka aiheuttaa kuitenkin nyt sinulle pahaa mieltä, kun olet ollut väärän luulon varassa tähän asti.
Ei nämä sitä ymmärrä. He luulevat, että voivat itse päättää sanojen merkitykset ja siksi luulevat, että sinä nyt yrität päättää sen heidän puolestaan. Se, että sanoilla on vakiintuneet merkitykset on jotain käsittämätöntä.
Määritä mulle vakiintunut merkitys?
Merkitys joka on yleisesti käytössä. Kun pariskunta kertoo menneensä kihloihin vastaus on yleensä "milloin on häät?". Ei kysytä "tuleeko häitä?" tms. Ihmiset siis pitävät varmana, että häät ovat tulossa, koska kihlautunut pari on sopinut menevänsä naimisiin. Kihlauksen vakiintunut merkitys siis on se, että kihlatut ovat sopineet menevänsä keskenään naimisiin.
En tiedä, voiko tätä enempää rautalangasta vääntää.
Kun kihlauduin niin kukaan ei kysellyt häistä mitään tai niiden ajankohdasta. Tietyissä piireissä tiedetään että pariskunnan asiat on pariskunnan asioita eivätkä kuulu koko maailmalle. Ehkä se sivistys rantautuu sinnekin.
Vai että häiden tiedustelu kihlaparilta on nykyään kuin lastenteosta kysyminen ”sivistyneissä” piireissä, anna mun kaikki kestää! Se että naimisiinmenemättömyys on sulle arka paikka, koska miehesi on huijannut sinua olemattomilla ”kihloilla” tukkiaksesi suusi ostamalla sinulle feikkikihlasormuksen ei tarkoita, että kihlojen todellinen luonne olisi muuttunut. Kosinta -> olette kihloissa -> menette vuoden sisään naimisiin.
Kihlat ei ole ”olet minulle tärkeä ja rakas, haluan antaa sinulle tämän sormuksen, ehkä joskus mennä namisiin kanssasi mutta en vielä tiedä haluanko ikinä, katsellaan sitä sitten myöhemmin.”
Lyöt koko ajan huteja ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kihlaus on nimenomaan lupautumista toinen toisilleen , eikös avoliitto ole sama asia , eihän nykyään ole pakko avioitua , vaan muinoin 1970- luvulla vielä oli kiellettyä asua susiparina .
siksi oli pakko avioitua jos meinasi asua kumppanin kanssa , tai sai sakot tai vankilatuomion
jos poliisi sai tietää . kihlaus ja avioliitto ovat vanhanaikainen instituutio , nythän voi vaihtaa
kumppania vaikka joka vuodi , onhan avioerokin nykyään vain ilmoitusasia , julkimot eroaa
jo 6kk avioliiton jälkeen , moni tietysti menee avioon vain jos toisella on omaisuutta johon
pääsee heti kiinni ja erossa saa puolet siitä ,Avioliitto on lain edessä ennen kaikkea taloudellinen sopimus, tarkoitettu erityisesti tilanteeseen jossa yhteinen perhe on mahdollinen. Tuo turvaa etenkin lapsille.
Aiemmin myös kahden suvun yhdistymisen sopimus.
Kihlaus ei ole mikä tahansa lupaus olla yhdessä, se on lupautuminen avioliittoon.
Näin se varmasti joskus oli. Aikana kun oli myötäjäiset ja muut.
Kyllä. Edelleen kihlaus tarkoittaa avioliittoon lupautumista. Avioliiton merkitys sen sijaan on hieman muuttunut, ei lain edessä niinkään vaan yhteiskunnan silmissä ei ole sukujen vaan yksilöiden välinen sopimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi joku tenttaa millä sanoilla kosinta tapahtui, koska sekin on nähtävästi erittäin olennaista, kirjaimellisesti.
Mutta sanonpa vaan, ette se ei kuulu kenelleen muulle kun meille kahdelle.
Me teimme kahdenkeskisen sopimuksen aivan itse valitsemillamme sanoilla tuossa kohtaa.Olennaista on ainoastaan se että naimisiinmenosta on sovittu, ja molemmat osapuolet tämän tietävät.
Kyllä ja siitä voidaan olla sovittu ettei mennä. Pääasia on että ollaan yhtä mieltä asioista.
Ilman muuta voi sopia ettei mene naimisiin. Kihloissahan ei siinä tapauksessa olla, koska kihlautuminen on se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiin menon välissä.
Onneksi tämä on asia jota sinä et edelleenkään päätä. Vain suhteen osapuolet voi tehdä liittonsa koskevia päätöksiä.
En ole väittänytkään että minä olen päättänyt. Kerron sinulle vain faktan, joka aiheuttaa kuitenkin nyt sinulle pahaa mieltä, kun olet ollut väärän luulon varassa tähän asti.
Ei nämä sitä ymmärrä. He luulevat, että voivat itse päättää sanojen merkitykset ja siksi luulevat, että sinä nyt yrität päättää sen heidän puolestaan. Se, että sanoilla on vakiintuneet merkitykset on jotain käsittämätöntä.
Määritä mulle vakiintunut merkitys?
Merkitys joka on yleisesti käytössä. Kun pariskunta kertoo menneensä kihloihin vastaus on yleensä "milloin on häät?". Ei kysytä "tuleeko häitä?" tms. Ihmiset siis pitävät varmana, että häät ovat tulossa, koska kihlautunut pari on sopinut menevänsä naimisiin. Kihlauksen vakiintunut merkitys siis on se, että kihlatut ovat sopineet menevänsä keskenään naimisiin.
En tiedä, voiko tätä enempää rautalangasta vääntää.
Onko tämä siis vakiintunut merkitys tästä asiassa sinun lähipiirissäsi?
Minun lähipiirissäni noita mahdollisia kysymyksiä voi olla useampiakin erilaisia muotoja, toisinsanoen meillä ei pakoteta ketään käyttämään tiettyä kysymystä tuossa kohden. Aika rajallinen on tämä merkitys teillä.
Meidän lähipiirin vakiintunessa merkityksessä se ei olekaan enää niin selvää että tuleeko niitä häitä, eikä sillä ole edes mitään väliä.
Pari saa itse sen päättää. Se ei relevanttia enään. Kihlaus on aina hieno asia jokatapauksessa. Emme pakota kaikkia samaan muottiin.Voi itku. Minulla on normaalisti aika vankka usko ihmisiin, mutta tässä tapauksessa se on kyllä mennyt. Uskomattoman paksukalloista porukkaa.
Ai eikö enää naurata?
Surettaa. Onneksi Suomessa on ihan hyvät tukipalvelut sinun laisille ihmisille. Voi kokeilla suhteellisen itsenäistäkin elämää tuetun asumisen asuntoloissa.
Alat olla häviöllä kun lähdet tälle linjalle. Ei se mitään ,👏🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kihlaus on nimenomaan lupautumista toinen toisilleen , eikös avoliitto ole sama asia , eihän nykyään ole pakko avioitua , vaan muinoin 1970- luvulla vielä oli kiellettyä asua susiparina .
siksi oli pakko avioitua jos meinasi asua kumppanin kanssa , tai sai sakot tai vankilatuomion
jos poliisi sai tietää . kihlaus ja avioliitto ovat vanhanaikainen instituutio , nythän voi vaihtaa
kumppania vaikka joka vuodi , onhan avioerokin nykyään vain ilmoitusasia , julkimot eroaa
jo 6kk avioliiton jälkeen , moni tietysti menee avioon vain jos toisella on omaisuutta johon
pääsee heti kiinni ja erossa saa puolet siitä ,Avioliitto on lain edessä ennen kaikkea taloudellinen sopimus, tarkoitettu erityisesti tilanteeseen jossa yhteinen perhe on mahdollinen. Tuo turvaa etenkin lapsille.
Aiemmin myös kahden suvun yhdistymisen sopimus.
Kihlaus ei ole mikä tahansa lupaus olla yhdessä, se on lupautuminen avioliittoon.
Näin se varmasti joskus oli. Aikana kun oli myötäjäiset ja muut.
Kyllä. Edelleen kihlaus tarkoittaa avioliittoon lupautumista. Avioliiton merkitys sen sijaan on hieman muuttunut, ei lain edessä niinkään vaan yhteiskunnan silmissä ei ole sukujen vaan yksilöiden välinen sopimus.
Samaan tapaan kuin kihlauksen merkitys on muuttunut. Ajat muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Koska se tarkoittaa että jos naimisiin menisin niin juuri sinun kanssasi.
Tuolle tilanteelle on jo olemassa parikin nimeä, ehkä hieman tylsiä. Parisuhde. Seurustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te "kihlautuneet" olette puolison kanssa sitten sopineet, siinä ohessa kun olette päättäneet olla menemättä naimisiin? Te varmasti kuitenkin jotakin sillä sanalla tarkoitatte. Ei kai kihlauksen sisältö voi olla vain se, että EI mennä naimisiin?
Ei tässä voi kaikkien puolesta puhua. Me emme puhuneet häistä sanaakaan kun kihlauduimme. Se aihe tuli esille paljon myöhemmin.
Aivan. Puhuitteko te kuitenkin siitä, mitä kihlaus tarkoittaa? Jos on niin, kuten täällä moni sanoo, että kihlaus voi tarkoittaa sitäkin, ettei mennä naimisiin, niin mistä te tiesitte kumpaa merkitystä puoliso ajattelee, kun kihlaudutte? Sitä että mennään naimisiin vai jotain muuta, ja jos muuta niin mitä?
Näen tässä aika räikeän väärinymmärryksen vaaran, jos pari ei puhu siitä miten he kihlauksen ymmärtävät.
Niin siksi on tärkeää löytää yhteisymmärrys. Mulle oli on edelleen tärkeintä olla yhdessä mieheni kanssa eikä suhteen olomuodolla oo sinänsä merkitystä. Olen huomannut että prinsessahäistä ja hirveästi spektaakkelista tykkäävät eroavat helpommin. Me ollaan oltu yhdessä neljännesvuosisata jo.
Prinsessahäät ja avioituminen ovat kaksi eri asiaa.
Väitinkö muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Koska se tarkoittaa että jos naimisiin menisin niin juuri sinun kanssasi.
Se tarkoittaa, että haluan kanssasi naimisiin ja olemme sopineet niin tekevämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kihlaus on nimenomaan lupautumista toinen toisilleen , eikös avoliitto ole sama asia , eihän nykyään ole pakko avioitua , vaan muinoin 1970- luvulla vielä oli kiellettyä asua susiparina .
siksi oli pakko avioitua jos meinasi asua kumppanin kanssa , tai sai sakot tai vankilatuomion
jos poliisi sai tietää . kihlaus ja avioliitto ovat vanhanaikainen instituutio , nythän voi vaihtaa
kumppania vaikka joka vuodi , onhan avioerokin nykyään vain ilmoitusasia , julkimot eroaa
jo 6kk avioliiton jälkeen , moni tietysti menee avioon vain jos toisella on omaisuutta johon
pääsee heti kiinni ja erossa saa puolet siitä ,Avioliitto on lain edessä ennen kaikkea taloudellinen sopimus, tarkoitettu erityisesti tilanteeseen jossa yhteinen perhe on mahdollinen. Tuo turvaa etenkin lapsille.
Aiemmin myös kahden suvun yhdistymisen sopimus.
Kihlaus ei ole mikä tahansa lupaus olla yhdessä, se on lupautuminen avioliittoon.
Näin se varmasti joskus oli. Aikana kun oli myötäjäiset ja muut.
Kyllä. Edelleen kihlaus tarkoittaa avioliittoon lupautumista. Avioliiton merkitys sen sijaan on hieman muuttunut, ei lain edessä niinkään vaan yhteiskunnan silmissä ei ole sukujen vaan yksilöiden välinen sopimus.
Samaan tapaan kuin kihlauksen merkitys on muuttunut. Ajat muuttuu.
Edelleenkin sinun kaveripiirissäsi asia voi olla näin. Nyt puhutaan yleisestä merkityksestä ja suomen kielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Koska se tarkoittaa että jos naimisiin menisin niin juuri sinun kanssasi.
Tuolle tilanteelle on jo olemassa parikin nimeä, ehkä hieman tylsiä. Parisuhde. Seurustelu.
Nämäkin. Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi joku tenttaa millä sanoilla kosinta tapahtui, koska sekin on nähtävästi erittäin olennaista, kirjaimellisesti.
Mutta sanonpa vaan, ette se ei kuulu kenelleen muulle kun meille kahdelle.
Me teimme kahdenkeskisen sopimuksen aivan itse valitsemillamme sanoilla tuossa kohtaa.Olennaista on ainoastaan se että naimisiinmenosta on sovittu, ja molemmat osapuolet tämän tietävät.
Kyllä ja siitä voidaan olla sovittu ettei mennä. Pääasia on että ollaan yhtä mieltä asioista.
Ilman muuta voi sopia ettei mene naimisiin. Kihloissahan ei siinä tapauksessa olla, koska kihlautuminen on se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiin menon välissä.
Onneksi tämä on asia jota sinä et edelleenkään päätä. Vain suhteen osapuolet voi tehdä liittonsa koskevia päätöksiä.
En ole väittänytkään että minä olen päättänyt. Kerron sinulle vain faktan, joka aiheuttaa kuitenkin nyt sinulle pahaa mieltä, kun olet ollut väärän luulon varassa tähän asti.
Näyttää kyllä siltä että sinulla on paha mieli tässä.
Päinvastoin, tulen aina hyvälle tuulelle kun saan oikaista vääriä luuloja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi joku tenttaa millä sanoilla kosinta tapahtui, koska sekin on nähtävästi erittäin olennaista, kirjaimellisesti.
Mutta sanonpa vaan, ette se ei kuulu kenelleen muulle kun meille kahdelle.
Me teimme kahdenkeskisen sopimuksen aivan itse valitsemillamme sanoilla tuossa kohtaa.Olennaista on ainoastaan se että naimisiinmenosta on sovittu, ja molemmat osapuolet tämän tietävät.
Kyllä ja siitä voidaan olla sovittu ettei mennä. Pääasia on että ollaan yhtä mieltä asioista.
Ilman muuta voi sopia ettei mene naimisiin. Kihloissahan ei siinä tapauksessa olla, koska kihlautuminen on se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiin menon välissä.
Onneksi tämä on asia jota sinä et edelleenkään päätä. Vain suhteen osapuolet voi tehdä liittonsa koskevia päätöksiä.
En ole väittänytkään että minä olen päättänyt. Kerron sinulle vain faktan, joka aiheuttaa kuitenkin nyt sinulle pahaa mieltä, kun olet ollut väärän luulon varassa tähän asti.
Ei nämä sitä ymmärrä. He luulevat, että voivat itse päättää sanojen merkitykset ja siksi luulevat, että sinä nyt yrität päättää sen heidän puolestaan. Se, että sanoilla on vakiintuneet merkitykset on jotain käsittämätöntä.
Määritä mulle vakiintunut merkitys?
Merkitys joka on yleisesti käytössä. Kun pariskunta kertoo menneensä kihloihin vastaus on yleensä "milloin on häät?". Ei kysytä "tuleeko häitä?" tms. Ihmiset siis pitävät varmana, että häät ovat tulossa, koska kihlautunut pari on sopinut menevänsä naimisiin. Kihlauksen vakiintunut merkitys siis on se, että kihlatut ovat sopineet menevänsä keskenään naimisiin.
En tiedä, voiko tätä enempää rautalangasta vääntää.
Kun kihlauduin niin kukaan ei kysellyt häistä mitään tai niiden ajankohdasta. Tietyissä piireissä tiedetään että pariskunnan asiat on pariskunnan asioita eivätkä kuulu koko maailmalle. Ehkä se sivistys rantautuu sinnekin.
Vai että häiden tiedustelu kihlaparilta on nykyään kuin lastenteosta kysyminen ”sivistyneissä” piireissä, anna mun kaikki kestää! Se että naimisiinmenemättömyys on sulle arka paikka, koska miehesi on huijannut sinua olemattomilla ”kihloilla” tukkiaksesi suusi ostamalla sinulle feikkikihlasormuksen ei tarkoita, että kihlojen todellinen luonne olisi muuttunut. Kosinta -> olette kihloissa -> menette vuoden sisään naimisiin.
Kihlat ei ole ”olet minulle tärkeä ja rakas, haluan antaa sinulle tämän sormuksen, ehkä joskus mennä namisiin kanssasi mutta en vielä tiedä haluanko ikinä, katsellaan sitä sitten myöhemmin.”
Lyöt koko ajan huteja ja pahasti.
Ja sun kommenteissa ei ole vieläkään mitään sisältöä. Yritä edes.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se meni näin: mentiin 25v sitten kihloihin, ja sovittiin siinä että sovitaan häistä sitten vasta myöhemmin, ja 5v sitten menimme naimisiin. Te sanotte että emme olleet kihloissa tuon 20v laisinkaan, siis sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta me silti olimme. Kyllä me olimme, ja aivan sama mulle on mikä on sinun fiksaatiosi tässä asiassa.Kihloihin mennessänne sovitte, että sovitte häistä myöhemmin eli sovitte, että menette tulevaisuudessa naimisiin = kihloissa.
Sovimme sopimisesta, eli olisimme myös voineet sopia sitten myöhemmin ettei mennä. Ja sittenhän se kihlaus olisi purkaantunut. Mitä et ymmärrä tässä?
Me olemme siis samaa mieltä. Naimisiinmenoaikataulusta voidaan sopia vaikka 10v päästä kihlauksesta, mutta kun ollaan kihlauduttu, on sovittu että naimisiin mennään. Jos sitten myöhemmin ei halutakaan naimisiin, niin kihlaus purkautuu.
Itseasiassa ei.
Sovittiin sopivamme avioliitosta sitten myöhemmin, en puhunut aikatauluista mitään. Joten myöhemmin jäi sovittavaksi että mennäänkö vai ei. Jos ei, niin se purkaantuu.Kyllä, kihlaus purkautuu jos ei haluakaan naimisiin.
Se väliaika on sitä kihlausta vaikkei ole sovittu edes mennäänkö vai ei.
Tässä menit jo kerran solmuun. Koita jo päättää.
Ei ole. Muutenhan voisi väittää että pelkkä seurustelukin on kihla-aikaa, kun ei ole vielä päätetty mennäänkö naimisiin vai ei. Kihlaus alkaa siitä kun tehdään päätös mennä naimisiin.
Miksi ihmeessä leikkikihloissa olevat haluatte käyttää sanaa, joka on jo varattu toiselle merkitykselle? Keksikää suhteenne syventymisen merkiksi joku sana, joka ei liity avioliittoinstituutioon, jos kerran ette halua avioliiton satamaan. Muu on naurettavaa ja aiheuttaa väärinymmärryksiä.
"Olemme menneet kihloihin."
"Siis kihloihin vai kihloihin?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjainpari W ja T summaa aika hyvin sen, millaiset ihmiset ovat kihloissa ilman avioaietta.
Valitettavasti oma veljeni on tällainen. Kertoi joskus menneensä kihloihin tyttöystävänsä kanssa, ja kun kysyttiin, että milloin sitten on häät, niin eivät kuulemma aio mennä naimisiin. Kyllä siinä leuka vähän loksahti auki. No veli on matalastikoulutettu salaliittoteorioihin uskova, ja itse olen tervejärkinen maisteri.
Joopa joo ja lehmät lentää. Millainen ihminen on pahoillaan veljensä puolesta joka on juuri kihlutunut? Kateellinen?
Tottakai olin ja olen onnellinen veljeni puolesta, mutta tuo vastaus oli sellainen, jota en osannut odottaa, kun en tuolloin ollut vielä kuullut, että joku olisi mennyt kihloihin ilman aikomusta solmia avioliitto.
No nyt olet. Vielä kun se menis jankkaajallekin jakeluun.
Ei se silti tarkoita, että he olisivat oikeasti kihloissa, jos eivät kerran aio mennä naimisiin. Kihlaus on kahden ihmisen välinen sopimus avioliiton solmimisesta.
Musta kuulosti siltä että olivatkin siitä sopineet.
No eivät olleet. Se, että sovitaan, ettei mennä naimisiin, ei ole sopimus avioliiton solmimisesta. Mitä ihmeen takaperoista logiikkaa noin välittäminen edes on 😂
Onhan siitä silloin sovittu.
Ei ole. Meinasitko pitkäänkin jankata tästä? Uskomatonta miten ontuvaan logiikkaan voikin takertua noin tiukasti.
Jos on sovittu että mennään naimisiin, ollaan kihloissa. Jos ei ole sovittu, ei olla.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Kertoo todella paljon, että nämä ikuiset ”kihlajaiset” -tyypit kapinoivat niin kovasti vastaan sitä tosiasiaa, että kihlaus tarkoittaa pariskunnan menevän pian yhdessä naimisiin. Selvästikin he kaipaavat jotain ”virallisempaa” todistetta rakkautensa kestävyydestä, eivät halua olla vain tyttö- ja poikaystävä, niin koettavat ottaa kihlaustermin yhteiskäyttöön ja gaslightata väittämällä, että kihlaus ei tarkoita mitään muuta kuin että kyseessä on vakipari. Selvästikään eivät pidä pelkkää lupaussormusta tarpeeksi hyvänä, pitää olla hienommat ”kihlat” mutta siten eivät kuitenkaan halua tehdä sitä mikä on kihloille sen tärkeän statuksen antanut, eli mennä naimisiin.
Putoaminen todellisuuteen sattuu heillä kovaa.
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.