Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se meni näin: mentiin 25v sitten kihloihin, ja sovittiin siinä että sovitaan häistä sitten vasta myöhemmin, ja 5v sitten menimme naimisiin. Te sanotte että emme olleet kihloissa tuon 20v laisinkaan, siis sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta me silti olimme. Kyllä me olimme, ja aivan sama mulle on mikä on sinun fiksaatiosi tässä asiassa.Kihloihin mennessänne sovitte, että sovitte häistä myöhemmin eli sovitte, että menette tulevaisuudessa naimisiin = kihloissa.
Sovimme sopimisesta, eli olisimme myös voineet sopia sitten myöhemmin ettei mennä. Ja sittenhän se kihlaus olisi purkaantunut. Mitä et ymmärrä tässä?
Me olemme siis samaa mieltä. Naimisiinmenoaikataulusta voidaan sopia vaikka 10v päästä kihlauksesta, mutta kun ollaan kihlauduttu, on sovittu että naimisiin mennään. Jos sitten myöhemmin ei halutakaan naimisiin, niin kihlaus purkautuu.
Itseasiassa ei.
Sovittiin sopivamme avioliitosta sitten myöhemmin, en puhunut aikatauluista mitään. Joten myöhemmin jäi sovittavaksi että mennäänkö vai ei. Jos ei, niin se purkaantuu.Kyllä, kihlaus purkautuu jos ei haluakaan naimisiin.
Se väliaika on sitä kihlausta vaikkei ole sovittu edes mennäänkö vai ei.
Tässä menit jo kerran solmuun. Koita jo päättää.Ei ole. Muutenhan voisi väittää että pelkkä seurustelukin on kihla-aikaa, kun ei ole vielä päätetty mennäänkö naimisiin vai ei. Kihlaus alkaa siitä kun tehdään päätös mennä naimisiin.
Juuri näin. Kihlaus on nimitys sille ajalle, joka on kosinnan ja avioliiton solmimisen välissä. Se on kihla-aika, jona valmistaudutaan naimisiin menoon. Jos avioliittoa ei halutakaan solmia, on kihlaus purkautunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotka kutsutte kihlaukseksi ihan tavallista avoparia, kutsutte sitten naimisiinmenolupausta?
Naimisiinmenolupaukseksi.
Eli kihlaukseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotka kutsutte kihlaukseksi ihan tavallista avoparia, kutsutte sitten naimisiinmenolupausta?
Naimisiinmenolupaukseksi.
Eli ihan vaan kihlaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te "kihlautuneet" olette puolison kanssa sitten sopineet, siinä ohessa kun olette päättäneet olla menemättä naimisiin? Te varmasti kuitenkin jotakin sillä sanalla tarkoitatte. Ei kai kihlauksen sisältö voi olla vain se, että EI mennä naimisiin?
Ei tässä voi kaikkien puolesta puhua. Me emme puhuneet häistä sanaakaan kun kihlauduimme. Se aihe tuli esille paljon myöhemmin.
Toki tiesitte molemmat että kihlautuminen tarkoittaa sitä että ollaan menossa naimisiin jossain vaiheessa? Jos ette tienneet, ette olleet kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi joku tenttaa millä sanoilla kosinta tapahtui, koska sekin on nähtävästi erittäin olennaista, kirjaimellisesti.
Mutta sanonpa vaan, ette se ei kuulu kenelleen muulle kun meille kahdelle.
Me teimme kahdenkeskisen sopimuksen aivan itse valitsemillamme sanoilla tuossa kohtaa.Olennaista on ainoastaan se että naimisiinmenosta on sovittu, ja molemmat osapuolet tämän tietävät.
Kyllä ja siitä voidaan olla sovittu ettei mennä. Pääasia on että ollaan yhtä mieltä asioista.
Ilman muuta voi sopia ettei mene naimisiin. Kihloissahan ei siinä tapauksessa olla, koska kihlautuminen on se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiin menon välissä.
Onneksi tämä on asia jota sinä et edelleenkään päätä. Vain suhteen osapuolet voi tehdä liittonsa koskevia päätöksiä.
En ole väittänytkään että minä olen päättänyt. Kerron sinulle vain faktan, joka aiheuttaa kuitenkin nyt sinulle pahaa mieltä, kun olet ollut väärän luulon varassa tähän asti.
Näyttää kyllä siltä että sinulla on paha mieli tässä.
Päinvastoin, tulen aina hyvälle tuulelle kun saan oikaista vääriä luuloja :)
Sä olet ymmärtänyt väärin jos luulet että tässä on vääristä luuloista kysymys. Tässä on kysymys siitä että kaikki eivät ymmärrä että ajat ja tavat muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te "kihlautuneet" olette puolison kanssa sitten sopineet, siinä ohessa kun olette päättäneet olla menemättä naimisiin? Te varmasti kuitenkin jotakin sillä sanalla tarkoitatte. Ei kai kihlauksen sisältö voi olla vain se, että EI mennä naimisiin?
Ei tässä voi kaikkien puolesta puhua. Me emme puhuneet häistä sanaakaan kun kihlauduimme. Se aihe tuli esille paljon myöhemmin.
Toki tiesitte molemmat että kihlautuminen tarkoittaa sitä että ollaan menossa naimisiin jossain vaiheessa? Jos ette tienneet, ette olleet kihloissa.
Juu ei oltu. Liittomme on selkeästi valeliitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotka kutsutte kihlaukseksi ihan tavallista avoparia, kutsutte sitten naimisiinmenolupausta?
Naimisiinmenolupaukseksi.
Eli ihan vaan kihlaukseksi.
Siksikin. Riippuu asiayhteydestä.
"Kihlautuminen" ilman aietta mennä naimisiin on aina esittämistä. Joskus se voi olla ihan järkevää.
Esimerkiksi ystäväni asui poikaystävänsä kanssa ulkomailla, yhdessä asuen. He esittivät kihlaparia, koska tuon maan kulttuurissa olisi ollut muuten liian erikoista asua yhdessä. Halusivat päästä helpolla.
Suomessa ei yleisesti samanlaisia paineita ole (kuin ehkä joissain uskonnollisissa piireissä). Tarve esittämiseen tulee siis luultavasti jostain turhamaisemmista tarpeista.
Outoa vain myöntää esittävänsä.
"Olemme kihloissa."
"Ihanaa, onneksi olkoon! Onko hääpäivä jo mietitty?"
"Emme aio naimisiin."
"Ahaa.." (*Eivät siis ole kihloissa. Kummallista myöntää heti valehdelleensa?*)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Kertoo todella paljon, että nämä ikuiset ”kihlajaiset” -tyypit kapinoivat niin kovasti vastaan sitä tosiasiaa, että kihlaus tarkoittaa pariskunnan menevän pian yhdessä naimisiin. Selvästikin he kaipaavat jotain ”virallisempaa” todistetta rakkautensa kestävyydestä, eivät halua olla vain tyttö- ja poikaystävä, niin koettavat ottaa kihlaustermin yhteiskäyttöön ja gaslightata väittämällä, että kihlaus ei tarkoita mitään muuta kuin että kyseessä on vakipari. Selvästikään eivät pidä pelkkää lupaussormusta tarpeeksi hyvänä, pitää olla hienommat ”kihlat” mutta siten eivät kuitenkaan halua tehdä sitä mikä on kihloille sen tärkeän statuksen antanut, eli mennä naimisiin.
Putoaminen todellisuuteen sattuu heillä kovaa.
Edelleen huti. Yritä edes.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Onko missään muussa maassa tämmöistä teinikihlapelleilyä, vai onko tämä vain suomalainen juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjainpari W ja T summaa aika hyvin sen, millaiset ihmiset ovat kihloissa ilman avioaietta.
Valitettavasti oma veljeni on tällainen. Kertoi joskus menneensä kihloihin tyttöystävänsä kanssa, ja kun kysyttiin, että milloin sitten on häät, niin eivät kuulemma aio mennä naimisiin. Kyllä siinä leuka vähän loksahti auki. No veli on matalastikoulutettu salaliittoteorioihin uskova, ja itse olen tervejärkinen maisteri.
Joopa joo ja lehmät lentää. Millainen ihminen on pahoillaan veljensä puolesta joka on juuri kihlutunut? Kateellinen?
Tottakai olin ja olen onnellinen veljeni puolesta, mutta tuo vastaus oli sellainen, jota en osannut odottaa, kun en tuolloin ollut vielä kuullut, että joku olisi mennyt kihloihin ilman aikomusta solmia avioliitto.
No nyt olet. Vielä kun se menis jankkaajallekin jakeluun.
Ei se silti tarkoita, että he olisivat oikeasti kihloissa, jos eivät kerran aio mennä naimisiin. Kihlaus on kahden ihmisen välinen sopimus avioliiton solmimisesta.
Musta kuulosti siltä että olivatkin siitä sopineet.
No eivät olleet. Se, että sovitaan, ettei mennä naimisiin, ei ole sopimus avioliiton solmimisesta. Mitä ihmeen takaperoista logiikkaa noin välittäminen edes on 😂
Onhan siitä silloin sovittu.
Ei ole. Meinasitko pitkäänkin jankata tästä? Uskomatonta miten ontuvaan logiikkaan voikin takertua noin tiukasti.
Jos on sovittu että mennään naimisiin, ollaan kihloissa. Jos ei ole sovittu, ei olla.
Kyllä, olet oikeassa. Tässä vaan toinen väitti, että kun pari on sopinut, että EI mennä naimisiin, on sama asia kuin avioliitosta sopiminen eli kihlaus. Ilmeisesti kihlautua voi siis kahdella tavalla: sopimilla avioliiton solmimisesta, ja sopimalla että avioliittoa ei tulla solmimaan. 🙈 Kannattaa siis varoa, jos tulee tilanne, jossa täytyy antaa kosijalle pakit, koska sitten olette kihloissa tällä logiikalla.
Vierailija kirjoitti:
"Kihlautuminen" ilman aietta mennä naimisiin on aina esittämistä. Joskus se voi olla ihan järkevää.
Esimerkiksi ystäväni asui poikaystävänsä kanssa ulkomailla, yhdessä asuen. He esittivät kihlaparia, koska tuon maan kulttuurissa olisi ollut muuten liian erikoista asua yhdessä. Halusivat päästä helpolla.
Suomessa ei yleisesti samanlaisia paineita ole (kuin ehkä joissain uskonnollisissa piireissä). Tarve esittämiseen tulee siis luultavasti jostain turhamaisemmista tarpeista.
Outoa vain myöntää esittävänsä.
"Olemme kihloissa."
"Ihanaa, onneksi olkoon! Onko hääpäivä jo mietitty?"
"Emme aio naimisiin."
"Ahaa.." (*Eivät siis ole kihloissa. Kummallista myöntää heti valehdelleensa?*)
Kappas kappas. Meille sitten muut ihmiset esittävät, että olemme kihloissa, kun ovat lähettäneet kihlakortteja ja kyselevät kihlajaiskuvien perään. Itse emme ole tehneet muuta kuin ostimme toisillemme sormukset vasempiin nimettömiin. Sitä ei vielä kukaan tiedä, menemmekö joskus naimisiin, emme edes me itse.
Seuraavaksi varmaan ilmoittavat olevansa naimisissa, olematta naimisissa. "Kun tää on niin kivaa olla muiden silmissä aviopari mut ei me oikeesti haluta sitoutua."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kihlautuminen" ilman aietta mennä naimisiin on aina esittämistä. Joskus se voi olla ihan järkevää.
Esimerkiksi ystäväni asui poikaystävänsä kanssa ulkomailla, yhdessä asuen. He esittivät kihlaparia, koska tuon maan kulttuurissa olisi ollut muuten liian erikoista asua yhdessä. Halusivat päästä helpolla.
Suomessa ei yleisesti samanlaisia paineita ole (kuin ehkä joissain uskonnollisissa piireissä). Tarve esittämiseen tulee siis luultavasti jostain turhamaisemmista tarpeista.
Outoa vain myöntää esittävänsä.
"Olemme kihloissa."
"Ihanaa, onneksi olkoon! Onko hääpäivä jo mietitty?"
"Emme aio naimisiin."
"Ahaa.." (*Eivät siis ole kihloissa. Kummallista myöntää heti valehdelleensa?*)
Kappas kappas. Meille sitten muut ihmiset esittävät, että olemme kihloissa, kun ovat lähettäneet kihlakortteja ja kyselevät kihlajaiskuvien perään. Itse emme ole tehneet muuta kuin ostimme toisillemme sormukset vasempiin nimettömiin. Sitä ei vielä kukaan tiedä, menemmekö joskus naimisiin, emme edes me itse.
Ovat kohteliaisuudesta leikkineet mukana, tai sitten olette vaan löytäneet kaltaistanne seuraa. Näin minäkin luultavasti tekisin ystävälleni, jos tuollaiseen pelleilyyn lähtisi, vaikka tottakai hämmentäisi leikkikihlansa. Osallistuisin myös kaverin leikkihäihin, jos haluaisi seuraavaksi sellaiset.
"Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen."
Mitä ihmeen väliä sillä on sinulle, miten muut elävät, menevät naimisiin tai ovat kihloissa? Kaikkea ihmiset viitsivätkin miettiä. En todellakaan ymmärrä näitä besserwissereitä, jotka laativat sääntöjä muille siitä, miten elämää pitää elää.
Tiedän todella monia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa todella pitkää ilman aikomustakaan mennä naimisiin. Oi, että on järkyttävää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kihlautuminen" ilman aietta mennä naimisiin on aina esittämistä. Joskus se voi olla ihan järkevää.
Esimerkiksi ystäväni asui poikaystävänsä kanssa ulkomailla, yhdessä asuen. He esittivät kihlaparia, koska tuon maan kulttuurissa olisi ollut muuten liian erikoista asua yhdessä. Halusivat päästä helpolla.
Suomessa ei yleisesti samanlaisia paineita ole (kuin ehkä joissain uskonnollisissa piireissä). Tarve esittämiseen tulee siis luultavasti jostain turhamaisemmista tarpeista.
Outoa vain myöntää esittävänsä.
"Olemme kihloissa."
"Ihanaa, onneksi olkoon! Onko hääpäivä jo mietitty?"
"Emme aio naimisiin."
"Ahaa.." (*Eivät siis ole kihloissa. Kummallista myöntää heti valehdelleensa?*)
Kappas kappas. Meille sitten muut ihmiset esittävät, että olemme kihloissa, kun ovat lähettäneet kihlakortteja ja kyselevät kihlajaiskuvien perään. Itse emme ole tehneet muuta kuin ostimme toisillemme sormukset vasempiin nimettömiin. Sitä ei vielä kukaan tiedä, menemmekö joskus naimisiin, emme edes me itse.
Ette ole siis kihloissa, koska ette ole sopineet menevänne naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kihlautuminen" ilman aietta mennä naimisiin on aina esittämistä. Joskus se voi olla ihan järkevää.
Esimerkiksi ystäväni asui poikaystävänsä kanssa ulkomailla, yhdessä asuen. He esittivät kihlaparia, koska tuon maan kulttuurissa olisi ollut muuten liian erikoista asua yhdessä. Halusivat päästä helpolla.
Suomessa ei yleisesti samanlaisia paineita ole (kuin ehkä joissain uskonnollisissa piireissä). Tarve esittämiseen tulee siis luultavasti jostain turhamaisemmista tarpeista.
Outoa vain myöntää esittävänsä.
"Olemme kihloissa."
"Ihanaa, onneksi olkoon! Onko hääpäivä jo mietitty?"
"Emme aio naimisiin."
"Ahaa.." (*Eivät siis ole kihloissa. Kummallista myöntää heti valehdelleensa?*)
Kappas kappas. Meille sitten muut ihmiset esittävät, että olemme kihloissa, kun ovat lähettäneet kihlakortteja ja kyselevät kihlajaiskuvien perään. Itse emme ole tehneet muuta kuin ostimme toisillemme sormukset vasempiin nimettömiin. Sitä ei vielä kukaan tiedä, menemmekö joskus naimisiin, emme edes me itse.
Saitte kaiken tuon, koska ihmiset luulevat teidän menevän kohta naimisiin. Ratsastatte valheellisella statuksen nostolla. Kuin hyväksyisi valmistujaisonnittelut vaikkei ole aikeissakaan läpäistä tutkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Naimisiinmenolupaukseksi.