Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahhahhaa! Naurattaa nämä kommentoijat jotka laittavat alanuolia Suomen lakia vastaan. Näissä ketjuissa on usein ihmisiä jotka pullikoivat lakia, maantiedettä tai vaikkapa hyvin dokumentoituja historiallisia tapahtumia vastaan. Alanuolia ropisee. Näyttävät oman typeryytensä.
Kerro sitten edes joku oikeus, velvollisuus, rangaistus tai mikä vaan, joka liittyy kihlaukseen oikeudellisesti? Pelkkä maininta, että silloin on sovittu naimisiinmenosta ei nyt riitä, siitähän ei jää mitään todistusta, että näin on sovittu.
Kihlakumppaneiden ei tarvitse todistaa tosiaan vastaan oikeudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Mikä tuon idea on? Siis että kannetaan sormuksia nimettömissä?
En ole alkuperäinen vastaaja, eikä mulla ole sormusta nimettömässä.
Se on kuitenkin monesti tapa kertoa, että pari on sitoutunut toisiinsa, vaikka ei aio naimisiin mennä. Kaikkien kannalta avioliitto ei välttämättä ole niin hyvä diili. Esim. mulla on kaksi alaikäistä lasta, joiden haluan jatkossakin perivän. Avioliitosta ei täten olisi mitään muuta kuin haittaa.
Ymmärrän kyllä että voi tehdä avioehdon, mutta miksi edes mennä naimisiin kun kyse on ennenkaikkea juridisesta sopimuksesta. Sormus nimettömässä ajaa sen symbolisen merkityksen ihan yhtä hyvin.
Kenelle se kerrotaan ja miksi? Toisilleen? Mihin siinä tarvitaan sormusta? Ympäristölle? Miksi se on tärkeää kertoa ympäröiville ihmisille?
En itse mene nykyisen puolisoni kanssa naimisiin, meistä kumpikaan ei koe sille tarvetta. JOS kuitenkin tulisi vaikka joku lakimuutos, jonka takia meidän kannattaisi muuttaa mieltämme ja sopisimme avioliitosta eli menisimme kihloihin, niin ei meistä kumpikaan sen merkkinä kantaisi sormusta. Ei edes avioliiton merkkinä. Koska ei se minulle ilmaise sitoutumista miestäni kohtaan, että kannan korua. Sitoutuminen lähtee ihan muista asioista.
Niin sinä ajattelit noin, ja se on ihan ok. Yritin tuoda esille sitä näkökulmaa, että sormus sormessa ilmaisee monelle sitä että henkilö on varattu ja sitoutunut kumppaniinsa. Ei ole kyse mistään mustasukkaisuudesta, vaan siitä että "kihlautumalla" näytetään muillekin että ollaan pariskunta.
Olen seurustellut kohta 4v, enkä ole menossa kihloihin. En myöskään aio koskaan enää mennä naimisiin, kertaalleen olen eronnut. Voisin kenties harkita meneväni "ikikihloihin" seurustelukumppanini kanssa, ihan vaan juhlistaaksemme kahdestaan seurusteluamme.
Mutta todellakin avioliitto on ennenkaikkea juridinen sopimus, ja sormusten vaihtaminen ei välttämättä tarkoita nykyisin kaikille enää lupausta avioliitosta. Kyse on siitä mitä pari asiasta sopii keskenään. Miksi se jotenkin haittaa muita, jos jotkut ovat vaihtaneet sormuksia aikomatta mennä naimisiin?
Mihinkä kipupisteeseen tämä triggeröinti osuu?
Omalta osaltani se osuu siihen "kipupisteeseen" että käsitteitä yritetään muuttaa tarkoittamaan asioita, joita ne eivät tarkoita. Kuulun siihen kuppikuntaan, jonka mielestä kihlaus tarkoittaa sopimusta avioliitosta. Muut kihlaukset ovat ns. teinikihlauksia riippumatta kihlautujien iästä.
Ja siksi yritän ymmärtää, mitä sellainen teinikihlaus kihlautujille tarkoittaa. Yksi osa siitä on tuo tarve kertoa ympäristölle olevansa kihloissa. Yritän ymmärtää, mitä tarvetta se palvelee.
Entäpä jos pariskunta vaihtaa sormuksia vaikka 13. päivän kunniaksi, eikä siksi että ovat kihloissa? Sulle tuntuu olevan kovin tärkeää se että perinteitä kuitenkin noudatetaan, eikä sormuksia vaihdeta vaikka lupaukseksi siitä, että jääkaapissa olevat ruoat ovat yhteisiä.
Sormuksillehan voi antaa ihan minkä symboliarvon tahansa, mutta sinua kuitenkin kiukuttaa se että joillakin jotka eivät noudata sun käsitystä elämästä, on sormukset sormissaan? Et aio itse käyttää sormusta kihlautuessa tai naimisiin mennessä, mutta sua haittaa jos joku käyttää niitä muusta syystä?
Minkä takia tällä palstalla pitää aina vetää älyttömiä oletuksia ja esittää perättömiä väitteitä. Minua ei haittaa, jos joku käyttää sormuksia. Ihan vapaasti saa käyttää missä sormessa haluaa (useimmat kai tietävät, ettei kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa vasen nimetön ole se, missä kihlasormusta pidetään). Minua haittaa se, minkä joku toinen tuossa edellä kiteytti hyvin, eli jos aletaan väittää kissaa koiraksi ja halutaan muidenkin alkavan pitää sitä kissaa koirana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaa voi myös ilman papin tai tuomarin aamenta!!! Näin meillä! Jos joku ei siitä pidä niin se ei ole onneksi meidän rakkaudesta pois.
Se ei ole teidän rakkaudesta pois. Mutta oletteko ottaneet huomioon mikä on teidän kummankin tilanteenne eron tai kuoleman sattuessa? Esim aviolesken asema on huomattavasti turvatumpi kuin avolesken. Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan puolisonsa omistamaan asuntoon. Avolesken saavat perilliset häätää samantien pois. Suosittelen kaikkia avoliittoon ja avioliittoon aikovat ottamaan selvää näistä juridista asioista ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Avopuolisolla on oikeus jatkaa vuokrasopimusta puolison kuoleman jälkeen. Vuokra-asuminen on Suomessa yleisempää kuin omistusasuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni on mennyt vanhemmalla iällä kihloihin. Molemmilla yksi avioliitto takana ja aikuisia lapsia useampi. Eivät halunneet enää sotkea perintöasioita, kun lähellä eläkeikää toisensa löytäneet, mutta halusivat kihlat sitoutumisen merkiksi. Minusta tuossa tilanteessa järkiratkaisu.
Just tämmöstä en ymmärrä. Ei ne perintöasiat naimisiinmenosta sotkeudu,lapset perivät vanhempansa joka tapauksessa. Tuo on niin yleistä, että kihloilla muka sitoudutaan. Tiedän tapauksia.
Olis karsea olla iäkäs kihlattu, joka ei avioliittoon kelpaa, joutuis elämään "synnissä". Kenenkään perinnöstä en ole kiinnostunut kuten en nuorenakaan, ja avioehto on itsestäänselvyys, niin kuin ollut aina.
Sä et taida ihan ymmärtää. Ilman avioehtoa puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Tämä tarkoitaa sitä että samoin kuin erotessa, puolison kuollessa ensin lasketaan varat yhteen ja jaetaan kahdella. Minun tapauksessani - ilman avioehtoa - puolisoni hyötyisi lasteni kustannuksella. Aviopuolisolla on myös oikeus jäädä pariskunnan vakituisena asuntona pitämään kotiin asumaan, mikäli hänellä ei itsellään ole omistuksessa sopivaa asuntoa.
Paljon kaikenlaista, mikä voi mun LASTEN kannalta haitata mutta ei käytännössä yhtään mitään, mitä avioliitto minulle tai lapsilleni antaisi. JOS kyse olisi siitä että menee naimisiin lastensa toisen vanhemman kanssa, niin toki silloin tilanne on toisenlainen, ja molemmat vanhemmat todennäköisesti ajattelevat lasten etua.
Mutta mulla ei nyt tule yhtään ainoaa syytä mieleen miksi avioitua, että mitä hyötyä siitä olisi, paitsi toki romanttinen päivä yhdessä läheisten kanssa. Kaikilla muilla tavoin avioitumisesta olisi minulle ainoastaan haittaa.
Synnissä eläminen ei minua pelota. Se teistä joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. On niin helppoa nähdä toisten elämän ongelmat mutta useimmilla jotka näitä synti-kommentteja heittelevät on paljon isompia syntejä omassa elämässään. Toisten ihmisten halveksunta on synti ihan siinä kuin joku muukin. Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahhahhaa! Naurattaa nämä kommentoijat jotka laittavat alanuolia Suomen lakia vastaan. Näissä ketjuissa on usein ihmisiä jotka pullikoivat lakia, maantiedettä tai vaikkapa hyvin dokumentoituja historiallisia tapahtumia vastaan. Alanuolia ropisee. Näyttävät oman typeryytensä.
Kerro sitten edes joku oikeus, velvollisuus, rangaistus tai mikä vaan, joka liittyy kihlaukseen oikeudellisesti? Pelkkä maininta, että silloin on sovittu naimisiinmenosta ei nyt riitä, siitähän ei jää mitään todistusta, että näin on sovittu.
Kihlakumppaneiden ei tarvitse todistaa tosiaan vastaan oikeudessa.
Sen kun sanoo, että ollaan me puhuttu, että joskus mennään naimisiin. Miten todistetaan onko noin puhuttu vai ei?
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahhahhaa! Naurattaa nämä kommentoijat jotka laittavat alanuolia Suomen lakia vastaan. Näissä ketjuissa on usein ihmisiä jotka pullikoivat lakia, maantiedettä tai vaikkapa hyvin dokumentoituja historiallisia tapahtumia vastaan. Alanuolia ropisee. Näyttävät oman typeryytensä.
Kerro sitten edes joku oikeus, velvollisuus, rangaistus tai mikä vaan, joka liittyy kihlaukseen oikeudellisesti? Pelkkä maininta, että silloin on sovittu naimisiinmenosta ei nyt riitä, siitähän ei jää mitään todistusta, että näin on sovittu.
Kihlakumppaneiden ei tarvitse todistaa tosiaan vastaan oikeudessa.
Varmaan joillain alueilla tämä on elämään voimakkaasti vaikuttava asia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaa voi myös ilman papin tai tuomarin aamenta!!! Näin meillä! Jos joku ei siitä pidä niin se ei ole onneksi meidän rakkaudesta pois.
Se ei ole teidän rakkaudesta pois. Mutta oletteko ottaneet huomioon mikä on teidän kummankin tilanteenne eron tai kuoleman sattuessa? Esim aviolesken asema on huomattavasti turvatumpi kuin avolesken. Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan puolisonsa omistamaan asuntoon. Avolesken saavat perilliset häätää samantien pois. Suosittelen kaikkia avoliittoon ja avioliittoon aikovat ottamaan selvää näistä juridista asioista ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Minä nimenomaan haluan että kumppanilla on varallisuutta niin, että jos minusta aika jättää ei tartte mun omistamaan asuntoon jäädä enää pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaa voi myös ilman papin tai tuomarin aamenta!!! Näin meillä! Jos joku ei siitä pidä niin se ei ole onneksi meidän rakkaudesta pois.
Se ei ole teidän rakkaudesta pois. Mutta oletteko ottaneet huomioon mikä on teidän kummankin tilanteenne eron tai kuoleman sattuessa? Esim aviolesken asema on huomattavasti turvatumpi kuin avolesken. Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan puolisonsa omistamaan asuntoon. Avolesken saavat perilliset häätää samantien pois. Suosittelen kaikkia avoliittoon ja avioliittoon aikovat ottamaan selvää näistä juridista asioista ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Avopuolisolla on oikeus jatkaa vuokrasopimusta puolison kuoleman jälkeen. Vuokra-asuminen on Suomessa yleisempää kuin omistusasuminen.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että monet avopuolisot ovat menettäneet kotinsa ja monet tulevat menettämään koska eivät ole ottaneet selvää laeista ajoissa.
Tuo on vähän kuin tulipalo ilman tulta. Paradoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi mennä naimisiin menemättä kihloihin? Kihloihin meneminenhän on lupaus tai sopimus naimisiinmenosta. Yhtäkkiä eksytään sattumalta papin eteen ja sanotaan tahdon?
Pappismiehet ja poppamiehet eivät enää määritä ihmisten parisuhteita. Kihloihin saa mennä, jos haluaa.
Kihloihin saa mennä jos haluaa - naimisiin.
Ilman avioliittoaietta ei ole mahdollista olla kihloissa. Kissaansa voi kutsua koiraksi, mutta ei se elikko lajia tällä tavalla muuta.
Harmi että sinua ei ole kosittu.
Kihloihin meneminen ei edellytä kosimista.
Ei tietenkään edellytä. Mutta eipä tuota mammaa harmittaisi asia näin paljon, jos joku olisi hänet halunnut kihlata ja saada vihityksi aviovaimokseen. Surullista.
Voi jestas. Taidat kuulua johonkin uskonnolliseen hurmoslahkoon mielipiteittesi perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔
Tuohan nimenomaan olisi varmasti kaikille ok, että kutsuttaisiin sitä lupaussormukseksi ja se sisältäisi informaation, että on lupauduttu toisilleen mutta/vaikka ei olla menossa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaa voi myös ilman papin tai tuomarin aamenta!!! Näin meillä! Jos joku ei siitä pidä niin se ei ole onneksi meidän rakkaudesta pois.
Se ei ole teidän rakkaudesta pois. Mutta oletteko ottaneet huomioon mikä on teidän kummankin tilanteenne eron tai kuoleman sattuessa? Esim aviolesken asema on huomattavasti turvatumpi kuin avolesken. Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan puolisonsa omistamaan asuntoon. Avolesken saavat perilliset häätää samantien pois. Suosittelen kaikkia avoliittoon ja avioliittoon aikovat ottamaan selvää näistä juridista asioista ettei tule ikäviä yllätyksiä.
En kohdistanut kysymystäsi minulle, mutta meille on päivänselvää, että jos puolisoni kuolee ennen minua, niin en tietenkään jää asumaan hänen omistamaansa asuntoon. Mitä ihmettä minä täällä yksin tekisin, isossa vanhassa ok-talossa haja-asutusalueella? Ainoa syy, miksi asun täällä, on se että haluan olla avopuolisoni kanssa ja hän ei halua muuttaa pois täältä, missä on hänen työnsä ja elinkeinonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔Tuohan nimenomaan olisi varmasti kaikille ok, että kutsuttaisiin sitä lupaussormukseksi ja se sisältäisi informaation, että on lupauduttu toisilleen mutta/vaikka ei olla menossa naimisiin.
Kiertelisitkö sitten kyselemässä ihmisiltä, että mahtaako sormessa oleva sormus olla merkkinä avioliitosta, kihlauksesta vai "lupauksesta"?
Miten se sun peffaa kaivaa että mitä varten jollakin se sormus sormessaan on? Eikö se ole tämän pariskunnan keskinäinen asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaa voi myös ilman papin tai tuomarin aamenta!!! Näin meillä! Jos joku ei siitä pidä niin se ei ole onneksi meidän rakkaudesta pois.
Se ei ole teidän rakkaudesta pois. Mutta oletteko ottaneet huomioon mikä on teidän kummankin tilanteenne eron tai kuoleman sattuessa? Esim aviolesken asema on huomattavasti turvatumpi kuin avolesken. Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan puolisonsa omistamaan asuntoon. Avolesken saavat perilliset häätää samantien pois. Suosittelen kaikkia avoliittoon ja avioliittoon aikovat ottamaan selvää näistä juridista asioista ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Minä nimenomaan haluan että kumppanilla on varallisuutta niin, että jos minusta aika jättää ei tartte mun omistamaan asuntoon jäädä enää pyörimään.
Sahän on hyvä että olette suunnitelleet asiat etukäteen. Monet eivät ole vaan luottavat ensirakkauden huuman voimaan. Sitten tulee pettymys kun pelkkä rakkaus ei ollutkaan tarpeeksi takaamaan turvattua loppuelämää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔
Mun mielestä tuo on aivan ok, jos ette kutsuneet tuota kihlaukseksi.
Toki sitä voi pohtia, että miksi halusitte pitää juuri sormuksia ja juuri vasemmissa nimettömissä? Ehkä kuitenkin alitajuisesti halusitte muiden hyväksyntää tällä kihlauksesta tutulla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaa voi myös ilman papin tai tuomarin aamenta!!! Näin meillä! Jos joku ei siitä pidä niin se ei ole onneksi meidän rakkaudesta pois.
Se ei ole teidän rakkaudesta pois. Mutta oletteko ottaneet huomioon mikä on teidän kummankin tilanteenne eron tai kuoleman sattuessa? Esim aviolesken asema on huomattavasti turvatumpi kuin avolesken. Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan puolisonsa omistamaan asuntoon. Avolesken saavat perilliset häätää samantien pois. Suosittelen kaikkia avoliittoon ja avioliittoon aikovat ottamaan selvää näistä juridista asioista ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Avopuolisolla on oikeus jatkaa vuokrasopimusta puolison kuoleman jälkeen. Vuokra-asuminen on Suomessa yleisempää kuin omistusasuminen.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että monet avopuolisot ovat menettäneet kotinsa ja monet tulevat menettämään koska eivät ole ottaneet selvää laeista ajoissa.
Taloudellinen hyötyminen puolison kuolemasta ei varmaan kaikkien mielestä ole tärkein motiivi parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli exän kanssa sormukset. Kumpikaan ei kuulunut kirkkoon eikä kaivannut hyväksyntää muilta ihmisiltä saatikka jumalalta. Haluttiin kuitenkin jotenkin näyttää toiselle, että ollaan tosissaan. Itselle ainakin se oli tärkeä symboli ja sillä sanoin "minä kuulun sinulle ja olen aina sinua varten". Välillä se oli kaulaketjussa, mutta yleensä sormessa.
Onko se vasen nimetön nyt sit täysin poissuljettu jos ei halua naimisiin, mutta haluaa olla vakavassa suhteessa sitoutuneena? Mikä olisi parempi merkki?
Eikö se vois olla vaikka vaan lupaussormus?
Ihmiset käyttää rakkailtaan saamiaan koruja muutenkin muistona ja merkkinä, miksi juuri sormus nimettömässä on niin sopimatonta? 🤔Tuohan nimenomaan olisi varmasti kaikille ok, että kutsuttaisiin sitä lupaussormukseksi ja se sisältäisi informaation, että on lupauduttu toisilleen mutta/vaikka ei olla menossa naimisiin.
Kiertelisitkö sitten kyselemässä ihmisiltä, että mahtaako sormessa oleva sormus olla merkkinä avioliitosta, kihlauksesta vai "lupauksesta"?
Miten se sun peffaa kaivaa että mitä varten jollakin se sormus sormessaan on? Eikö se ole tämän pariskunnan keskinäinen asia?
Voiherramunvereni... totesin jo ketjun ensimmäisessä kommentissani, etten tiedä kovinkaan monen tuntemani ihmisen parisuhdestatusta. Ei kiinnosta. Mutta tässä ketjussa keskustellaan kihlauksesta ilman aietta mennä naimisiin ja minusta sellaista kihlausta ei ole olemassakaan. Totean vielä kerran, että minun puolestani ihan jokainen saa pitää sormuksia ihan missä sormessa haluaa, se nimenomaan on jokaisen täysin oma asia. Sormusten käyttäminen merkiksi sitoutumisesta ihmetyttää minua, mutta unohdin ettei täällä voi kysyä kysymyksiä ja saada asiallisia vastauksia. Enköhän pysty elämään jatkossakin ilman sitä tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana kihloissa, vaikka ei oltu sovittu hääpäivää. Asuttiin kyllä yhdessä. Avokki sitten osoittautui vähemmän luotettavaksi, joten erottiin. Nykyisen mieheni kanssa en mennyt lainkaan kihloihin, vaan menimme maistraatissa naimisiin ja kerroimme tapahtuneesta muille vasta jälkikäteen, koska ei haluttu mitään hössötystä asian ympäriltä.
Siis menitte naimisiin sopimatta siitä keskenänne? Miten se on mahdollista?
Se ei ole teidän rakkaudesta pois. Mutta oletteko ottaneet huomioon mikä on teidän kummankin tilanteenne eron tai kuoleman sattuessa? Esim aviolesken asema on huomattavasti turvatumpi kuin avolesken. Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan puolisonsa omistamaan asuntoon. Avolesken saavat perilliset häätää samantien pois. Suosittelen kaikkia avoliittoon ja avioliittoon aikovat ottamaan selvää näistä juridista asioista ettei tule ikäviä yllätyksiä.