Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
On se kummaa että joitakin kiinnostaa noin paljon muiden tapa elää omaa elämäänsä. Nämä on juuri niitä ylä-asteen koulukiusaajia joille kaverin uusi hiusväri oli maailmanloppu ja suuri juorun ja tuomitsemisen aihe.
En itse aio mennä kihloihin tai naimisiin mutta minulle on aivan sama mitä muut ihmiset puuhaavat avo, avio tai missä tahansa liitossa.
Kyllä on pikkumaista joidenkin elämä ja murheet.
Vieläkö tätä tyhmää aihetta jauhetaan täällä? Hohoijaa...
Vierailija kirjoitti:
Enkä muuten ole mies :) ja haluan vaan ne rusinat pullasta..
Tuli vain mieleen että yleensä näissä tapauksissa juurikin mies on se parisuhteen osapuoli, joka syystö X jarruttaa naimisiinmenoa tai välttelee aiheesta puhumista. Harvemmin nainen.
Vierailija kirjoitti:
Itse en halua mennä naimisiin enkä siis kihloihinkaan, mutta sikäli ymmärrän kyllä joidenkin ihmisten tarpeen käyttää kihlasormusta merkkinä sitoutumisesta.
Jos aikoo pitää itseään uskollisesti sitoutuneena, niin olisi mielestäni hyvä ja syytä pitää sen osoittavaa sormusta sormessa, siis osoituksena muille väärinkäsitysten välttämiseksi.
Samoin voisi ko. sormessa pitää sormusta jos haluaa välttää lähestymisiä asian tiimoilta vaikkei kenellekään sitoutunut olisikaan, jotkut taitavat niin tehdäkin ja ihan hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku autistiko täällä jankkaa siitä, mikä on oikea tapa olla kihloissa? C'moon hei, tavat muuttuvat aikojen saatossa, eikä se pidä enää paikkaansa, mikä oli ainoa oikea totuus joskus sata vuotta sitten. Nykyään asiat eivät ole enää niin mustavalkoisia, ei edes kihlaus. Sen voi kukin tehdä omalla tavallaan, siihen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaikka ap väittäisi mitä.
On se kiva, kun täällä toiset kertovat, olenko oikeasti kihloissa vai en. Törmäsin tähän samaan inttämiseen toisellakin palstalla.
Riensin tietysti kertomaan ukollenikin, että hei, me ei ollakaan oikeasti kihloissa. Ukko murahti; "Selvä." Niinpä me tässä jatkamme tätä synnillistä sormukset sormessa olotilaa, joka on jatkunut jo 8 vuotta. Eikä takuulla mennä naimisiin! Onneksi Suomi on holhoojien luvattu maa.
Teillä ja kaikilla muillakin kihlasormukset ostaneilla on täysi oikeus sanoa olevanne kihloissa! Eihän se kihlaus enää vuosiin ole ollut mikään juridisesti merkitsevä juttu, mutta kertoo että ko.ihmiset ovat sitoutuneet toisiinsa, ovat kimpassa. Että ei tässä sinkkuja olla! Miten se voi häiritä joitakin niin paljon, että joku sanoo olevansa kihloissa (eikä aio mennä naimisiin)? Voihan sen toiseen sitoutumisen kertoa monin tavoin,"kihloihin" meno on yksi tapa.
Saahan sitä sanoa olevansa vaikka rooman keisari, mutta totta se ei ole.
Nää kihloissa ilman aietta naimisiinmenosta, ovat absurdeja tyyppejä. Seuraavaksi muoti-ilmiöksi muodostuvat ne jotka ovat naimisissa ilman minkäänsortin kumppania? 😁😁 "kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää mun avioelämää sinkkuna!!"
Minä ajattelin mennä seuraavaksi naimisiin robotin kanssa. Ja kihlasormus ei tule kuuloonkaan, eihän sen paksuihin sormiin edes mahtuisi sellainen! Että mitäs se laki tästä sanookaan arvoisa ap?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useita tällaisia pariskuntia. En pidä asiaa kihlauksena, heillä on vain sormukset sormessa osoittamassa että ovat varattuja.
Sinänsä asia ei kiinnosta minua kovin paljoa, mutta itsekseni pyörittelen silmiäni kun puhuvat kihlauksestaan ja järjestävät isoja kihlajaisia. Yksikin ”kihlautunut” pariskunta selittää kaikille miten avioliitto pilaa kaikki parisuhteet, ja siksi eivät aio mennä naimisiin. Elämähän tosiaan muuttuu radikaalisti, varsinkin kun on vuosia jo asuttu yhdessä 🙄
Siis laki ei tunne tuollaista 'kihlausta', mutta osoittavat sormuksin muille (siis sosiaalisena tapana ja käytäntönä) että ovat 'varattuja'.
Omat vanhempani olivat kihloissa 30 vuotta ennen kuin menivät naimisiin (olin siis täysikäisenä seuraamassa vihkimistä veljeni ja parin todistajan kanssa kirkossa). Kumpikaan ei pitänyt ennen tai jälkeen vihkimisen sormuksia.
Itse menin kihloihin oltuani suhteessa 7 vuotta. Kihloissa on oltu nyt yli 5 vuotta. Ajatuksena oli mennä naimisiin viime kesänä, mutta kaikenlaista tapahtui ja asia ei ole ajankohtainen kyllä vieläkään. Mutta ei tämä minua mitenkään vaivaa, varmaan koska vanhempien esimerkki on tullut nähtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on juuri sitoutuminen toiseen ilman sitä avioliitto moskaa
No ei se sana nyt vaan satu sitä tarkoittamaan.
Oletko kaikissa asioissa tuollainen jankuttaja? Sinun lähelläsi ei olisi todellakaan helppo elää, kun takerrut kaikkiin yhdentekeviin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on juuri sitoutuminen toiseen ilman sitä avioliitto moskaa
No ei se sana nyt vaan satu sitä tarkoittamaan.
Oletko kaikissa asioissa tuollainen jankuttaja? Sinun lähelläsi ei olisi todellakaan helppo elää, kun takerrut kaikkiin yhdentekeviin asioihin.
Olen eri, mutta miten kihlaus on muka "sitoutuminen toiseen ilman avioliittomoskaa", kun kihlauksen päämäärä on juurikin avioliitto? Ei ole ollenkaan yhdentekevää korjata noin pahaa väärinymmärrystä.
Me ollaan oltu avoliitossa 6vuotta, kimpassa 8 vuotta, lapsia kolme. Ei mitään aikomusta mennä kihloihin saatika naimisiin. Onneksi mieheni tämän myös ymmärsi heti alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on aina ollut lupaus mennä naimisiin. Nykyään on itse keksitty että laitetaan sormus sormeen mutta ei olla kihloissa. Ei kihloissa olevat voisivat keksiä ihan oman merkkinsä kuin omia kihloissa olevien sormuksen. Kohta väitetään ettei olla avoliitossa vaikka on asuttu saman katon alla vuosi tai ei olla perhe vaikka on lapsia.
No ei tarvitse keksiä :D Sormusta saa pitää missä sormessa haluaa, eikä tarvitse keksiä mitään "merkkejä" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari itse päättää, miten toimii. Sehän on heidän kihlansa. Tosin sellainen sudenkuoppa tuossa voi piillä, että toinen osapuoli voi vedättää toista: ei ehkä halua oikeasti sitoutua, mutta kihlautuu muka vakuutellakseen toiselle olevansa tosissaan.
Olen kohdannut tällaisen pariskunnan. Olivat olleet viisi vuotta kihloissa, ja nainen selvästi halusi naimisiin. Mies taas (melkoisessa humalassa) avautui siitä, että häntä ahdistaa naimisiinmeno, ja hän halusi kihloihin menolla vain ostaa lisäaikaa. Eli mikäs siinä, jos halutaan olla "vain kihloissa", kunhan molemmat pelaavat avoimin kortein.
Tämän vuoksi olen nykyiselle kumppanilleni todennut, että jos kihloihin mennään, niin siitä alkaa häiden suunnittelu. Mihinkään välitilaan en suostuisi vuosikausiksi jäämään.
Kyllähän tuossa naisen kannattaisi jo purkaa se kihlaus tuohon mieheen, ja lähteä uusille urille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen: olen kihloissa aikeissa mennä naimisiin mutten ole mennyt enkä enää edes aio. Eli se aie oli kyllä kihlautumisvaiheessa mutta on myöhemmin hävinnyt. En silti näe syytä erikseen purkaa kihloja (joka ei ole muuta kun yhteissopimus) minkä taas mieltäisin eroamiseksi tästä henkilöstä (ei siis aviollisesta eroamisesta), ja koska olemme perhe niin miksi eroaisin tässä nyt kenestäkään siksi kun en haluakaan enää naimisiin. Tapauksia ja syitä kun on monia, niin kiitos älä yleistä.
Kihlauksenne on purkautunut, mutta eihän tuolla sinänsä mitään väliä ole, samalla tavallahan se elo rullaa.
Ei se kyllä ole purkautunut. Edelleen ollaan kihloissa, edelleen o mahdollisuus että mieli muuttuu ja mitä jos mennäänkin naimisiin. Mitä ihme pilkun viilausta tämä teidä elämänne on kun pitää vääntää termistä asiaa vaikkei ole mitään todellista asiaa.
Kukin saa olla kihloissa tai ei ole, ihan miten itse haluaa ja päättää. Se ei ole myöskään teidän päätettävissä oleva asia. Joten olen edellene kihloissa ja piste. Keksin juuri että taidan sittenkin aikoa mennä naimisiin... vaikka 40v päästä. No ni, kihlat pitää edelleen. Ei hitto miten hikipiposta porukkaa. Onko se elämä otettava noin vakavasti?
No kyll äse nyt vain on purkautunut, jos aie naimisiinmenosta on hylätty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on juuri sitoutuminen toiseen ilman sitä avioliitto moskaa
No ei se sana nyt vaan satu sitä tarkoittamaan.
Oletko kaikissa asioissa tuollainen jankuttaja? Sinun lähelläsi ei olisi todellakaan helppo elää, kun takerrut kaikkiin yhdentekeviin asioihin.
Olen eri, mutta miten kihlaus on muka "sitoutuminen toiseen ilman avioliittomoskaa", kun kihlauksen päämäärä on juurikin avioliitto? Ei ole ollenkaan yhdentekevää korjata noin pahaa väärinymmärrystä.
Niin, siis kihlaushan on sitä varten, että kihlapari suunnittelee tulevaa vihkiytymistä ja mahdollista hääjuhlaa sekä elämää avioparina. Kihlautumiseen ja kihloissa oloon liittyy siis melko vahvasti kaikenlainen avioliitto- ja häämoska. Miten ihmiset on näin pihalla tästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en halua mennä naimisiin enkä siis kihloihinkaan, mutta sikäli ymmärrän kyllä joidenkin ihmisten tarpeen käyttää kihlasormusta merkkinä sitoutumisesta.
Jos aikoo pitää itseään uskollisesti sitoutuneena, niin olisi mielestäni hyvä ja syytä pitää sen osoittavaa sormusta sormessa, siis osoituksena muille väärinkäsitysten välttämiseksi.
Samoin voisi ko. sormessa pitää sormusta jos haluaa välttää lähestymisiä asian tiimoilta vaikkei kenellekään sitoutunut olisikaan, jotkut taitavat niin tehdäkin ja ihan hyvä niin.
Näin. Ja tämä sormus on sormus, ei kihlasormus, jos kihloissa ei kerran olla.
mentiin kihloihin joku 1kk tuntemisen jalkeen. mentiin kylla myos naimisiin n. puolen vuoden sisaan.
kohta aletaan lahestymaan 10 vuotta avioliittoa.
enpa ois arvannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on juuri sitoutuminen toiseen ilman sitä avioliitto moskaa
No ei se sana nyt vaan satu sitä tarkoittamaan.
Oletko kaikissa asioissa tuollainen jankuttaja? Sinun lähelläsi ei olisi todellakaan helppo elää, kun takerrut kaikkiin yhdentekeviin asioihin.
Meinaatko että se joka viimeksi sanoo että kihlat on kihlat ilman aietta naimisiinmenosta on voittaja, ja hänen sanansa on totuus, ja siksi harmittaa kun et pääse sitä viimeistä sanaa sanomaan ;) Etkö ymmärrä että jankatakseen täytyy olla 2 osapuolta joista toinen sanoo eipäs, ja toinen juupas ;)
Voit siis lopettaa sen jankkaamisesi ihan itse ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta. Ne, jotka haluaa kihloihin ilman avioitumista haluavat vain ns. kermat kakun päältä, eli sormuksen sormeen muita häikäisemään ilman todellista sitoutumista. Pelkkää showta.
Sou? Mitä se sinua vaivaa?
Eihän se kihlaus ole kuin sana, ja sormus on vain sormus. Ei pitäisi kuulua kenellekään, mitä kaksi ihmistä keskenään sopii. Jos haluavat pitää sormusta merkkinä muille että olen varattu niin siinähän pitävät. 1970-luvulla vaihdettiin perstaskukampoja kun oltiin "kaa", sitä ennen vissiin luokkasormukset tuikattiin kaulaketjuun tai kellonremmiin, tään vuosituhannen alussa opiskelijahaalareista vaihdettiin lahjetta kumppanin kanssa! En jaksa ymmärtää miksi nämä kenenkään nokkaa kutittavat.
Minusta typerämpää on säntäillä alvariinsa naimisiin ja sitten erota. Paljon hankaluutta ja sotkua. Ja ehkä kaikkein typerintä näissä parisuhdeasioissa on tehdä lapsia jonkun kanssa, jonka vanhemmuus- yhteistyö- ja taloustaidoista ei ole vielä muodostanut edes käsitystä, kunhan vaan on niin rakastunut. Sitten kun toteaa että toinen on ihan surkea vanhempi/ ei osaa käyttää rahaa/ nälvii ja on ikävä tai jopa väkivaltainen ja turvautuu päihteisiin heti kun on joku vastoinkäyminen, sitten siinä erotaan ja tapellaan ja lapset kärsii.
Kihlaus on silti se aika joka kuluu naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä.
Jep. Voi vaan olla, ettei ikinä mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on juuri sitoutuminen toiseen ilman sitä avioliitto moskaa
No ei se sana nyt vaan satu sitä tarkoittamaan.
Oletko kaikissa asioissa tuollainen jankuttaja? Sinun lähelläsi ei olisi todellakaan helppo elää, kun takerrut kaikkiin yhdentekeviin asioihin.
Olen eri, mutta miten kihlaus on muka "sitoutuminen toiseen ilman avioliittomoskaa", kun kihlauksen päämäärä on juurikin avioliitto? Ei ole ollenkaan yhdentekevää korjata noin pahaa väärinymmärrystä.
Niin, siis kihlaushan on sitä varten, että kihlapari suunnittelee tulevaa vihkiytymistä ja mahdollista hääjuhlaa sekä elämää avioparina. Kihlautumiseen ja kihloissa oloon liittyy siis melko vahvasti kaikenlainen avioliitto- ja häämoska. Miten ihmiset on näin pihalla tästä?
Koska se oli ennen se, maailma on siitä sittemmin muuttunut. Toki kaikki ei osaa elää nykyajassa.
Kyllähän joskus käy niin, että mennään kihloihin, mutta häiden järjestäminen syystä tai toisesta viivästyy. Kyllä minun mielestäni pariskunta on edelleen kihloissa, jos kihloihin on menty naimisiinmeno mielessä, mutta vihkiminen on viivästynyt, viivästyi se sitten kuukausilla tai vuosilla, mutta kuitenkin ajatus naimisiinmenosta kytee koko ajan.
Entäs sitten nämä, jotka menevät kihloihin mutta kovaan ääneen toitottavat, etteivät aio koskaan laittaa avioliittolupausta käytäntöön? Mikä ihmeen lupaus avioliitosta se on, jos vannotaan olla menemättä avioliittoon?