Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Mun vanhemmat oli kihloissa yli 20v ennen naimisiin menoa. Itse olen ollut parisuhteessa lähes 9v, kihloissa päälle 2v ja naimisiin mennään joskus.
Mun mies halusi mennä kihloihin kun oltiin seurusteltu puoli vuotta. Suostuin sillä edellytyksellä, ettei koskaan mennä naimisiin.
Oltiin siis ns. toisella kierroksella. Luulen, että mies vaan halusi merkin meidän yhdessäolosta ja varmaan myös sen sormuksen omaan sormeensa, jotta näyttäisi jotenkin vakiintuneelta ja luotettavalta ja sitoutuneelta ihmiseltä esim. työelämässään ja liikeneuvotteluissaan? Ehkä tuo viimemainittu on kovin inhorealistinen oletus, mutta en itse siitä mitään ikävää tunne, ajattelen, että inhimillisiä tarpeita ehkä nuokin.
Itse en ole halunnut naimisiin, koska meillä ei ole (eikä tule) yhteisiä lapsia, ja varsinkin jos tässä mennään yhdessä ain jomman kumman kuolemaan asti, niin perikunnan on helpompi selvittää pesät ja omaisuudet ilman turhanaikaisia aviosopimuksia. Ollaan siis nyt oltu kihloissa kohta kaksikymmentä vuotta. Itse tosin en juuri sormusta käytä, kun olen sellaisissa töissä ettei käsissä saa olla mitään ylimääräistä.
Jos ei ole aietta mennä naimisiin, niin silloin kyseessä ei ole kihlaus. Pelkkä sormus ei kihlausta tee.
Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta. Ne, jotka haluaa kihloihin ilman avioitumista haluavat vain ns. kermat kakun päältä, eli sormuksen sormeen muita häikäisemään ilman todellista sitoutumista. Pelkkää showta.
Me taas mentiin naimisiin ilman kihlausta 😁
Ihan tyhjää rahan menoa ostella monia sormuksia. Uusperhe olemme ja ikäkin varmaan vaikuttaa siihen onko se avioliitto niin mörkö. Voihan se toinen osoittautua vääräksi 10 vuodenkin jälkeen ja yhtä paljon sittenkin surettaa ja harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta. Ne, jotka haluaa kihloihin ilman avioitumista haluavat vain ns. kermat kakun päältä, eli sormuksen sormeen muita häikäisemään ilman todellista sitoutumista. Pelkkää showta.
Sou? Mitä se sinua vaivaa?
Eihän se kihlaus ole kuin sana, ja sormus on vain sormus. Ei pitäisi kuulua kenellekään, mitä kaksi ihmistä keskenään sopii. Jos haluavat pitää sormusta merkkinä muille että olen varattu niin siinähän pitävät. 1970-luvulla vaihdettiin perstaskukampoja kun oltiin "kaa", sitä ennen vissiin luokkasormukset tuikattiin kaulaketjuun tai kellonremmiin, tään vuosituhannen alussa opiskelijahaalareista vaihdettiin lahjetta kumppanin kanssa! En jaksa ymmärtää miksi nämä kenenkään nokkaa kutittavat.
Minusta typerämpää on säntäillä alvariinsa naimisiin ja sitten erota. Paljon hankaluutta ja sotkua. Ja ehkä kaikkein typerintä näissä parisuhdeasioissa on tehdä lapsia jonkun kanssa, jonka vanhemmuus- yhteistyö- ja taloustaidoista ei ole vielä muodostanut edes käsitystä, kunhan vaan on niin rakastunut. Sitten kun toteaa että toinen on ihan surkea vanhempi/ ei osaa käyttää rahaa/ nälvii ja on ikävä tai jopa väkivaltainen ja turvautuu päihteisiin heti kun on joku vastoinkäyminen, sitten siinä erotaan ja tapellaan ja lapset kärsii.
Vanhempani olivat (vain) kihloissa 1976 alkaen toisen kuolemaan 2012.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole mennyt naimisiin vuoden sisään kihloista, et ole enää kihloissa. Sinulla on korkeintaan "lupaussormus." Ainoa poikkeus tyyliin sota ja silloinkin pariskunnat menivät heti naimisiin, kun mies tuli lomille.
Höpsistä. Seurustella voi vaikka viis vuotta kihloissa ollessaan.
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Engaged to be married. Miksi mennä kihloihin jos haluat vielä vaan seurustella viisi vuotta?
No miksei?
Ilmeisesti te haluatte "kihlauksen" statuksen mutta ette varsinaista kihlausta. Naurettavaa. Jos haluatte vaan sormuksen sormeenne, kutsukaa sitä siis joksikin lupaussormukseksi. Pitkät kihlajaiset ovat aidot vain siinä tapauksessa, kun naimisiinmenolle on jokin ylitsepääsemätön este, ei mikään "ei juuri nyt tai viiteen vuoteen huvita" -tilanne.
Eli kyse on siitä että ei saa käyttää termiä kihlaus vaan lupaussormus. Miten se kumpaa termiä käytän, vaikuttaa sinun elämääsi? Jos käytänkin vaikka termiä kila, niin sinä olet siitä tyytyväinen eikö se häiritse elämääsi? Selvä. On se pienestä kiinni.
Puhuisitko myös vauvasi ristiäisistä vaikka vauvalla olisi nimiäiset?
Olen näin saattanut jopa tehdä, toisella oli ristiäiset ja toisella nimiäiset. Joten molemmat on käyty läpi. Kauheeta. Myöhemmin erotettiin toinenkin kirkosta (ettette nyt ihan järkytykseen kyykkää siel..) 😀
Voihan sitä sanoa vaikka kurkkua makkaraksi eikä se toki laitonta ole.
Voit sanoa mutta et voi myydä.
Miten myyminen tähän liittyy??
Käyttäjä40955 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Meillä on ollut sormukset 20 vuotta, mutta ei olla naimisissa eikä ole semmoista tässä tulossa tapahtumaan ihan lähiaikoina.
Voidaan olla kihloissa tai sitten ei, miten halutaan. Eletään vaimona ja miehenä kuitenkin. Kaksi lastakin ollaan yhdessä kasvatettu.Joku sanoi sopineensa naimisiinmenosta 30 v yhdessäolon jälkeen, - - kuulostaa mukavalle ja onnea teille tavoitteeseen!
Avovaimona ja avomiehenä varmaankin?
Tuntuu, että miehet haluavat tällaisissa tapauksissa rusinat pullista. Miksi ei vain menisi vaikka maistraatissa joku arkipäivä naimisiin ja voisi rehellisesti puhua vaimosta ja miehestä, jos se on tärkeää? On yhteiset asuntolainat, lapset ja elämä mutta avioliitto juridisena sopimuksena - siinäkö menee raja?
Vihaan muuten vaimo sanaa.. mies on tuossakin vain mies. Tasa-arvoa tämäkin taas. Ja asuntolaina on ihan 50-50. Lapset aikalailla myös 50-50, ja kaikki muukin joten mihin tarvitsen sitä avioliittoa? Mut juu, en vaan ymmärrä sen tarpeellisuutta.
Me olemma naimisissa olleet kohta 25 v ja lapset ovat vain 50/50.
Jopa asuntolainat vain jommankumman nimissä.
Nyt asumme puolisoni asunnossa. Omani on vuokralla. Omat rahat, omat menot. Yhteinen jääkaappi. Se käy kaupassa kuka viitsii.
Sitten herääkin kysymys mihin sitä liittoa tarvitset? Ellei asia ole virallista, se ei ole totta? Pointti olikin että se ei tuo yhtään mitään lisäarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on juuri sitoutuminen toiseen ilman sitä avioliitto moskaa
No ei se sana nyt vaan satu sitä tarkoittamaan.
Juuri sitähän se sattuu tarkoittamaan, lupaus mennä naimisiin. Mut sun ongelma tässä taitaa ollakin juuri tuo lupaus osuus. Lupauksen täyttäminen on vallan eri asia kun se itse kihlaus osuus asiassa.
Kihlaus on aina ollut lupaus mennä naimisiin. Nykyään on itse keksitty että laitetaan sormus sormeen mutta ei olla kihloissa. Ei kihloissa olevat voisivat keksiä ihan oman merkkinsä kuin omia kihloissa olevien sormuksen. Kohta väitetään ettei olla avoliitossa vaikka on asuttu saman katon alla vuosi tai ei olla perhe vaikka on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole aietta mennä naimisiin, niin silloin kyseessä ei ole kihlaus. Pelkkä sormus ei kihlausta tee.
Missä näin lukee?
Ei ole kihlaus. Samoin kuin housuun paskominen ilman, että pökäle liikkuu suolesta housuun, ei ole housuun paskominen.
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on aina ollut lupaus mennä naimisiin. Nykyään on itse keksitty että laitetaan sormus sormeen mutta ei olla kihloissa. Ei kihloissa olevat voisivat keksiä ihan oman merkkinsä kuin omia kihloissa olevien sormuksen. Kohta väitetään ettei olla avoliitossa vaikka on asuttu saman katon alla vuosi tai ei olla perhe vaikka on lapsia.
Joskus oli muotia ne yatävyyskaulakorut, missä toisella oli toinen sydämen puolikas riipuksena. Ne oli oikeastaan aika suloisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kihlaus. Samoin kuin housuun paskominen ilman, että pökäle liikkuu suolesta housuun, ei ole housuun paskominen.
Jep, se on jarrutusjälki 🤣
Ei mennä naimisiin mutta pidetään sormuksia = Ei uskota että ollaan yhdessä loppuelämä.
Vierailija kirjoitti:
Joku autistiko täällä jankkaa siitä, mikä on oikea tapa olla kihloissa? C'moon hei, tavat muuttuvat aikojen saatossa, eikä se pidä enää paikkaansa, mikä oli ainoa oikea totuus joskus sata vuotta sitten. Nykyään asiat eivät ole enää niin mustavalkoisia, ei edes kihlaus. Sen voi kukin tehdä omalla tavallaan, siihen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaikka ap väittäisi mitä.
Taitaa olla niin päin että sulle autistille yritetään selittää että et voi keksiä päästäsi uutta määritelmää sanalle kihlaus, mutta sinä se vain jankkaat :D
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut naimisissa ja miehen kanssa yhdessä kymmeniä vuosia. Leskeydyttyäni löysin vielä uuden rakkauden. Ostimme sormukset vasempiin nimettömiimme merkiksi rakkaudestamme ja sitoutumisesta toisiimme. Sillä ei ole mitään väliä, jos joku random-tyyppi ei pidä tätä kihlauksena. Naimisiin meidän ei kannata mennä, koska se mutkistaisi lastemme tulevia perintöjä liikaa. Edes testamentilla ja avioehdoilla ei voi kaikkia asioita sulkea pois. Muuten kyllä olisimme menneet mielellämme myös naimisiin. Joka tapauksessa aiomme elää loppuelämämme yhdessä.
Meilläkin on miehen kanssa sormukset, mutta emme tietenkään ole kihloissa koska emme ole menossa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku autistiko täällä jankkaa siitä, mikä on oikea tapa olla kihloissa? C'moon hei, tavat muuttuvat aikojen saatossa, eikä se pidä enää paikkaansa, mikä oli ainoa oikea totuus joskus sata vuotta sitten. Nykyään asiat eivät ole enää niin mustavalkoisia, ei edes kihlaus. Sen voi kukin tehdä omalla tavallaan, siihen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaikka ap väittäisi mitä.
On se kiva, kun täällä toiset kertovat, olenko oikeasti kihloissa vai en. Törmäsin tähän samaan inttämiseen toisellakin palstalla.
Riensin tietysti kertomaan ukollenikin, että hei, me ei ollakaan oikeasti kihloissa. Ukko murahti; "Selvä." Niinpä me tässä jatkamme tätä synnillistä sormukset sormessa olotilaa, joka on jatkunut jo 8 vuotta. Eikä takuulla mennä naimisiin! Onneksi Suomi on holhoojien luvattu maa.
Olette kihloissa jos olette aikeissa mennä naimisiin, muutoin teillä on vain sormukset ja seurustelette. Sori siitä.
jos ei muuten heruta niin pakkohan se on ja sitten ehtii vielä erota ennen kun joutuu naimisiin