Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kihlauksen pitäisi olla lupaus avioliitosta? Mä olen ollut kihloissa jo 15 vuotta ja ei, ei ole aikomusta mennä naimisiin. Se sormus on muille merkki että on varattu.
Sana "kihlaus" tarkoittaa sitä, että pari on päättänyt mennä naimisiin. Se, että sinä tarvitset tuollaisen ulkoisen merkin siitä, että olette varattuja, kertoo siitä, että sinulla on niin huono itsetunto, etkä usko suhteenne olevan vakava ilman feikki-kihlasormuksia.
Tarkoitti joskus, nyt se voi tarkoittaa vaan ihan kihloissa oloa.
Eihän tarkoita. Merkitys ja määritelmä ei ole muuttunut mihinkään. Ainoastaan nykyhupakoiden käsityskyky asioista on mennyt huonompaan suuntaan. Syytän koululaitosta, joka ei panosta esimerkiksi luetun ymmärtämisen opettamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
En minä menisi kihloihin ilman aietta mennä naimisiin, mutta kukin tavallaan. Ja onhan sormus nimettömässä viesti ulkopuolisille kiinnostuneille.
Jos on varma siitä, että haluaa olla toisen kanssa koko loppuelämän ajan ja mennä naimisiin, niin sen kun vaan tutkituttaa esteellisyyden (=hakee kuulutukset kirkossa) ja varaa maistraattiin ajan. Se siviilivihkiminen on niin nopea juttu, että sen voi hoitaa vaikka työpaikan lounastauolla.
Mieheni kosi minua noin neljän vuoden yhdessäolon jälkeen ja 2kk kosinnasta menimme naimisiin. Ei hääjuhlia tai vieraita, ja kun se oli ohi lähdimme kumpikin omiin suuntiimme töihin.
Kummallekin oli selvää, että naimisiin halutaan ja kihlaus tarkoitti nimenomaan sitä, että naimisiin myös mennään.
Tämä on meidän ajatusmalli, mutta jokainen pari tekee kuten itse parhaaksi kokee eikä ulkopuolisilla pitäisi olla sen kanssa mitään ongelmaa. Kaikkea hyvää jokaiselle pariskunnalle, menette sitten naimisiin tai ette :)
Jos ei ole ikinä menossakaan naimisiin niin se ei ole kihlaus ja tämä ei ole mikään mielipideasia. Kihlaus=sopimus naimisiinmenosta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kihlauksen pitäisi olla lupaus avioliitosta? Mä olen ollut kihloissa jo 15 vuotta ja ei, ei ole aikomusta mennä naimisiin. Se sormus on muille merkki että on varattu.
Ihan sama se on mitä väität mutta simppelisti et ole kihloissa. "olemme sopineet menevämme naimisiin mutta emme koskaan mene naimisiin"
Kihlauksella ei ole mitään lain suojaamaa asemaa nykyään, joten sormuksen voi hankkia vaikka mistä syistä. Avioliittoon meneminen on kumminkin aika iso muutos esimerkiksi rahallisesti, joten ihan turhan päiten ei kannata siihen rynnätä, vaikka avioeron saakin niin halutessaan. Itse lähinnä pidän epävarmuutena pitkiä kihlauksia. Jos epäilee toisen henkistä hyvinvointia, niin kihlauksesta pääsee helpommin irti kuin lain kirjaimen määrittämästä yhteiselosta.
Siksi toisekseen mitäpä se muille kuuluu, jos toiset haluavat olla kihloissa. Itse ihmettelen lähinnä ihmisiä, jotka eivät halua lapsia tähän maailmaan. Jos maailma on täynnä kusipäitä, niin mitä auttaa, kun itseään fiksuina pitävät eivät hanki jälkikasvua? Eikö se vain pahenna ongelmaa?
Minun vanhempani ovat olleet n. 40 vuotta kihloissa ja tuskin koskaan menevätkään naimisiin. Syytä tälle en tiedä. Minä ja mieheni ei koskaan pidetty kihlasormuksia, vaan ostettiin suoraan vihkisormukset ja mentiin naimisiin. Tapoja on monia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kihlauksen pitäisi olla lupaus avioliitosta? Mä olen ollut kihloissa jo 15 vuotta ja ei, ei ole aikomusta mennä naimisiin. Se sormus on muille merkki että on varattu.
Sana "kihlaus" tarkoittaa sitä, että pari on päättänyt mennä naimisiin. Se, että sinä tarvitset tuollaisen ulkoisen merkin siitä, että olette varattuja, kertoo siitä, että sinulla on niin huono itsetunto, etkä usko suhteenne olevan vakava ilman feikki-kihlasormuksia.
Tarkoitti joskus, nyt se voi tarkoittaa vaan ihan kihloissa oloa.
Eihän tarkoita. Merkitys ja määritelmä ei ole muuttunut mihinkään. Ainoastaan nykyhupakoiden käsityskyky asioista on mennyt huonompaan suuntaan. Syytän koululaitosta, joka ei panosta esimerkiksi luetun ymmärtämisen opettamiseen.
Luetun ymmärtäminen :D. Eiköhän jokainen määrittele oman parisuhteensa itse, ei sitä tarvi lukea kirjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kihlauksen pitäisi olla lupaus avioliitosta? Mä olen ollut kihloissa jo 15 vuotta ja ei, ei ole aikomusta mennä naimisiin. Se sormus on muille merkki että on varattu.
Ihan sama se on mitä väität mutta simppelisti et ole kihloissa. "olemme sopineet menevämme naimisiin mutta emme koskaan mene naimisiin"
Ai, että rakastan näitä tyyppejä, jotka kuvittelee voivansa määritellä toisten suhteen laadun. Simppelisti, ovat tasan kihloissa, jos ovat päättäneet niin.
Mun vanhemmat on olleet kihloissa 34 vuotta, ilmeisesti eivät aio mennä naimisiin koskaan.
En tiedä miksi eivät ole menneet. Kysyin heiltä joskus mutteivät oikeen osanneet vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kihlauksen pitäisi olla lupaus avioliitosta? Mä olen ollut kihloissa jo 15 vuotta ja ei, ei ole aikomusta mennä naimisiin. Se sormus on muille merkki että on varattu.
Ihan sama se on mitä väität mutta simppelisti et ole kihloissa. "olemme sopineet menevämme naimisiin mutta emme koskaan mene naimisiin"
Naimisiin menosta voi sopia vaikka etteivät aio mennä. Voivat sopia vain menevänsä kihloihin (avioliiton esiaste), joten ovat kihloissa. Simppeliä!
Vierailija kirjoitti:
Simppelisti, ovat tasan kihloissa, jos ovat päättäneet niin.
Kihlaus alkaa siitä, kun pariskunta on sopinut menevänsä naimisiin. Mikä tässä on epäselvää?
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Simppelisti, ovat tasan kihloissa, jos ovat päättäneet niin.
Kihlaus alkaa siitä, kun pariskunta on sopinut menevänsä naimisiin. Mikä tässä on epäselvää?
Se on sitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kihlauksen pitäisi olla lupaus avioliitosta? Mä olen ollut kihloissa jo 15 vuotta ja ei, ei ole aikomusta mennä naimisiin. Se sormus on muille merkki että on varattu.
Ihan sama se on mitä väität mutta simppelisti et ole kihloissa. "olemme sopineet menevämme naimisiin mutta emme koskaan mene naimisiin"
Naimisiin menosta voi sopia vaikka etteivät aio mennä. Voivat sopia vain menevänsä kihloihin (avioliiton esiaste), joten ovat kihloissa. Simppeliä!
Jahas, tämä simppeli mukakihlautujakin aktivoitui. Alapeukuttaa urakalla kihlauksen oikeaa määritelmää. Erikoinen mielenlaatu hällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kihloissa mutta en aio mennä naimisiin. Tai siis kannamme molemmat sormuksia vasemmissa nimettömissä.
Seurusteltiin ensin 5 v, sitten muutettiin yhteen, parin kuukauden päästä olikin sopivasti karkauspäivä joten ostin miehelle sormuksen.
Naimisiinmenolle emme näe tarvetta.
Mikä tuon idea on? Siis että kannetaan sormuksia nimettömissä?
En ole alkuperäinen vastaaja, eikä mulla ole sormusta nimettömässä.
Se on kuitenkin monesti tapa kertoa, että pari on sitoutunut toisiinsa, vaikka ei aio naimisiin mennä. Kaikkien kannalta avioliitto ei välttämättä ole niin hyvä diili. Esim. mulla on kaksi alaikäistä lasta, joiden haluan jatkossakin perivän. Avioliitosta ei täten olisi mitään muuta kuin haittaa.
Ymmärrän kyllä että voi tehdä avioehdon, mutta miksi edes mennä naimisiin kun kyse on ennenkaikkea juridisesta sopimuksesta. Sormus nimettömässä ajaa sen symbolisen merkityksen ihan yhtä hyvin.
Kenelle se kerrotaan ja miksi? Toisilleen? Mihin siinä tarvitaan sormusta? Ympäristölle? Miksi se on tärkeää kertoa ympäröiville ihmisille?
En itse mene nykyisen puolisoni kanssa naimisiin, meistä kumpikaan ei koe sille tarvetta. JOS kuitenkin tulisi vaikka joku lakimuutos, jonka takia meidän kannattaisi muuttaa mieltämme ja sopisimme avioliitosta eli menisimme kihloihin, niin ei meistä kumpikaan sen merkkinä kantaisi sormusta. Ei edes avioliiton merkkinä. Koska ei se minulle ilmaise sitoutumista miestäni kohtaan, että kannan korua. Sitoutuminen lähtee ihan muista asioista.
Niin sinä ajattelit noin, ja se on ihan ok. Yritin tuoda esille sitä näkökulmaa, että sormus sormessa ilmaisee monelle sitä että henkilö on varattu ja sitoutunut kumppaniinsa. Ei ole kyse mistään mustasukkaisuudesta, vaan siitä että "kihlautumalla" näytetään muillekin että ollaan pariskunta.
Olen seurustellut kohta 4v, enkä ole menossa kihloihin. En myöskään aio koskaan enää mennä naimisiin, kertaalleen olen eronnut. Voisin kenties harkita meneväni "ikikihloihin" seurustelukumppanini kanssa, ihan vaan juhlistaaksemme kahdestaan seurusteluamme.
Mutta todellakin avioliitto on ennenkaikkea juridinen sopimus, ja sormusten vaihtaminen ei välttämättä tarkoita nykyisin kaikille enää lupausta avioliitosta. Kyse on siitä mitä pari asiasta sopii keskenään. Miksi se jotenkin haittaa muita, jos jotkut ovat vaihtaneet sormuksia aikomatta mennä naimisiin?
Mihinkä kipupisteeseen tämä triggeröinti osuu?
Omalta osaltani se osuu siihen "kipupisteeseen" että käsitteitä yritetään muuttaa tarkoittamaan asioita, joita ne eivät tarkoita. Kuulun siihen kuppikuntaan, jonka mielestä kihlaus tarkoittaa sopimusta avioliitosta. Muut kihlaukset ovat ns. teinikihlauksia riippumatta kihlautujien iästä.
Ja siksi yritän ymmärtää, mitä sellainen teinikihlaus kihlautujille tarkoittaa. Yksi osa siitä on tuo tarve kertoa ympäristölle olevansa kihloissa. Yritän ymmärtää, mitä tarvetta se palvelee.
Ai että! Ja tämä on sinusta se kaikkein kiinnostavin keskustelu tuosta näkökulmasta eikä esim. trans-ja muunsukupuolisia koskeva :D tai miksi raskausvapaata saa adoptoivakin henkilö. Sulla taitaa olla vaikeat ajat..
Yksi tuttuni meni kihloihin kuukauden päästä seurustelun aloittamisesta ja siitä parin kuukauden päästä naimisiin. En ymmärrä tällaisia pareja yhtään, eihän parissu kuukaudessa ole vielä edes alkuhuumakaan loppunut eikä tunne toista vielä yhtään. Hyvin todennäköisesti tällaiset pikahäät ennustaa myös hyvin lyhytikäistä avioliittoa kun sitten vuoden päästä kun alkuhuuma on ohi ja ensimmäisen kerran kunnolla näkee kenen kanssa sitä tulikaan mentyä naimisiin huomaa että niin eihän meillä olekaan mitään yhteistä. Veikkaisin että tämä kiire selittäytyy sillä että pariskunta on jotain uskovaista porukkaa ja ilmeisesti näissä piireissä seksi jätetään avioliiton puolelle. Joten mennään sitten äkkiä naimisiin kun kyllähän se pari kuukautta on sopiva aika siihen petipuuhien aloittamiseen.
Toinen ääripää tähän on sitten setäni joka lopulta meni naimisin oltuaan yli 30 vuotta kihloissa ja kun molemmat alkoivat jo lähestyä eläkeikää. Setäni puoliso oli koko tämän ajan toivonut häitä, mutta setäni ei jostain syystä koskaan suostunut ennen kun vasta nyt kun ilmeisesti avioliitto antaa vanhuudelle turvaa.
Jokaiselle kihlaus ja avioliitto ovat henkilökohtaisia asioita ja merkitsevät eri ihmisille eri asioita.
Näin ollen minulla ei ole mielipidettä toisten ratkaisuista ja valinnoista asiassa, eikä pitäisi olla sinullakaan.
Jos joku haluaa vain kihloihin, muttei naimisiin, niin fine. Eikä siinä kihlautumisessakaan mitään aikarajoja ole, kai se on enemmänkin henkilökohtainen sitoumus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kihlauksen pitäisi olla lupaus avioliitosta? Mä olen ollut kihloissa jo 15 vuotta ja ei, ei ole aikomusta mennä naimisiin. Se sormus on muille merkki että on varattu.
Ihan sama se on mitä väität mutta simppelisti et ole kihloissa. "olemme sopineet menevämme naimisiin mutta emme koskaan mene naimisiin"
Naimisiin menosta voi sopia vaikka etteivät aio mennä. Voivat sopia vain menevänsä kihloihin (avioliiton esiaste), joten ovat kihloissa. Simppeliä!
Jahas, tämä simppeli mukakihlautujakin aktivoitui. Alapeukuttaa urakalla kihlauksen oikeaa määritelmää. Erikoinen mielenlaatu hällä.
Nykyaikainen vain.
Sinun Mielestäsi.