Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten suojella ateistin lasta uskonnolliselta mummolta?
22.07.2014 |
Lapsi ei kuulu kirkkoon, eikä häntä ole kastettu, isänsä ja minä olemme molemmat ateisteja. Lapsen mummo on kuitenkin uskovainen ja on alkanut jo nyt, lapsen ollessa alle vuoden ikäinen, puhua enkeleistä ja jumalan suojelusta lapselle. Miten sanoa mummolle nätisti, ettemme pidä hyvänä sitä, että lapselle opetetaan näkemyksiä joihin hänen vanhempansa eivät usko? Tällä hetkellä lapsi ei noista vielä mitään ymmärrä, mutta sekin aika tulee...
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 17:04"]En ymmärrä miksi uskossa oleminen nähdään niin pahana asiana. Varmaan näistäkin mammoista parempi, että lapsesta tulisi aikuisena 150-kiloinen juoppo kuin uskovainen. Ainiin tuota ensimmäistähän tällä palstalla tunnutaan lähinnä olevan.
[/quote]Miksi sitä uskontoa pitää tuputtaa? Niin niin, kun Jeesus niin määräsi, aivan, sehän on siksi ihan ok. Haluaisitko itse mieluumin 150-kiloisen juopon kuin ääri-islamistin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta riskit pitäisi minimoida. Toisaalta, täysjärkinen lapsi ei tuollaiseen edes usko.
Minä olen kasvanut perheessä, jossa ei kuuluttu kirkkoon. Sain itse valita ala-asteella menenkö uskonnontunneille. Totta kai menin, kun muutkin meni. Uskonnon numeroni oli aina 10 todistuksissa. Myös "himouskovainen" mummoni raahasi minua ympäri uskonnollisia juhlia. En silti itse juurikaan usko jumalaan enkä käy kirkossa tai muissa kirkon tilaisuuksissa. Itse olen saanut tieni valita. Minulle on kuitenkin annettu paljon tai ainakin tarpeeksi tietoa päätökseni tueksi.
En usko, että lasta kannattaa pitää pimennossa, koska voi käydä niin, että ihan kapina mielessä liittyy kirkkoon, mutta ymmärrän tuputtamisenkin olevan ärsyttävää.
saako mummo puhua joulupukista hammaskeijuista tai jos hän ei halua puhua niistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 23:33"]
Mikset anna lapsen itse valita mihin alkaa uskomaan?
[/quote]
Nimenomaan se on tarkoitukseni. Siksi en hyväksy kenenkään aivopesua. Uskonnoista tullaan kyllä kertomaan, mutta ei niin, että asiat esitetään totuutena. Rakasta mummoa on vaikea kyseenalaistaa.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 17:11"]saako mummo puhua joulupukista hammaskeijuista tai jos hän ei halua puhua niistä
[/quote]
Kirjoititko aikanaan L:n äidinkielestä lukiossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jestas mua ärsyttää tällaiset ihmiset! On sitä pahempaakin tässä maailmassa kuin Jumalaan uskominen!
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 17:27"]Jestas mua ärsyttää tällaiset ihmiset! On sitä pahempaakin tässä maailmassa kuin Jumalaan uskominen!
[/quote]Ärsyttää sinun kaltaiset pöljät, jotka asettuvat toisten yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras tilanne olisi varmaan jos sekä ateistit ja uskovaiset nyt myöntäisivät etteivät tiedä kaikkea, te kummatkaan ette tiedä esim. mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, ette tiedä mistä universumi on saanut alkunsa jne.
Kohta tulee uskova tai ateisti puolustamaan että "KYLLÄ MINÄ TIEDÄN JA SE ON FAKTA!!!!"
No tuota. Mä olen ateistina yrittänyt kertoa esikoiselle (5v) kunnioittavasti ja neutraalisti uskonnosta, kun on siihen esim päiväkodissa ja uskovaisen mummon kautta törmännyt ja kysymyksiä on herännyt. Tulos: poikaa naurattaa koko juttu ja pitää uskovaisia suoraan sanottuna höpsöinä...ja mä todella rehellisesti yritin olla puolueeton. On kyllä oppinut, että kenenkään uskoa ei saa pilkata. Mutta pitää koko juttua käsittämättömänä, että miten joku voi uskoa tällaiseen. Eli tuskin mummo sinunkaan lastasi saa käännytettyä vaikka mitä puhuisi. Siitä olen itse ollut tarkka, että lapsia ei pelotella uskonnon varjolla, muuten saavat altistua muiden vakaumuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus riippuu tietysti paljon siitä, millainen suhde siihen mummoon muuten on. Joillekin voi sanoa ja he ymmärtää ja asia ratkeaa, toisille ei voi. Välit voi katketa tai sitten ei. Nyt jos oli puhe pikkulapsen mummosta, niin se harvemmin on mikään yhdeksääkymppiä käyvä sotaveteraani, vaan ehkä työelämässä oleva ihminen.
Minun äiti ei ole kovin uskovainen, mutta puhuu kuitenkin minun lapselle välillä jotain uskonnollisia asioita. Varmaankin kokee että niin kuuluu tehdä. Enimmäkseen ne on hänen omia tulkintoja joita lapsentasoisesti selittää, ei kovinkaan virallisen opin mukaisia. En pidä sitä pahana mutta toki en olekaan kyllä ateisti vaan tapaluterilainen. Lapsi on kastettu jne. Eli aivan eri tilanne ehkä kuin ap:lla. Lapselle olen kertonut, että ihmiset uskoo erilaisia asioita, mummi uskoo näin, ja hän saa uskoa itse sitä mikä tuntuu oikealta, on puhuttu uskon asioista muutenkin. Että minkälaisia uskontoja on, miksi ihmiset uskoo asioihin joista ei tiedetä, mitkä on sellaisia mitkä tiedetään ja mitkä ei... Olen melko ateisti, mutta en usko että tässä maailmassa on hyväksi kasvaa irrallaan uskonnosta, parempi vaan että se puoli yhteiskunnasta tulee tutuksi, koska uskovaisia ihmisiä on niin paljon. Minusta on ihan hyvä opettaa lapselle miten suhtautua siihen jos joku vaikka siunaa tai näin pois päin, mitäs tuosta.
Eikä se että saa vaikutteita tarkoita sitä, että täysin sitten uskoo siihen mitä mummo kertoo. Ja toisaalta meillä lapsi sanoi esimerkiksi, ettei usko siihen että ihmiset kuoleman jälkeen menee taivaaseen vaikka mummo sellaista puhui. Toivottavasti lapsi ei sanonut niin siksi, että ajattelee minun haluavan hänen sanovan niin, vaan toivottavasti hän on miettinyt sitä asiaa itse. Minä olen ajatusmaailmaltani ateisti, mutta saatan silti ajatella joskus, että edesmenneet katselee meitä, vaikka sehän ei ole edes kirkon opetuksen mukaista, mitälie pakanauskoa. Jos mummo jauhaisi lapselle jotakin nuoren maapallon juttua ja väittäisi että vanhemmat valehtelee tai pelottelisi itse lasta helvetin tulella ja synnillä tms., niin sitten toki pitäisi vetää raja.
Oma mielipiteeni on, että lapsella olisi oikeus saada tietää myös tuosta mummin uskosta. Sanokaa mummille kuitenkin ettei esim. Pelottele helvetillä jne. (Siis ettei painosta lasta) Lapsenhan olisi hyvä tietää miksi uskonnollisia juhlapäiviä pidetään, kun nykyäänkin jo liian moni juhlii kyseisiä päiviä vain oman edun ja hyvän mielen takia tietämättään kuitenkaan juhlan todellista tarkoitusta. Anna lapsen itse päättää vuosien saatossa mitä tahtoo vaikka te vanhemmat olisitte halunneet ehkä toisin! Toivottavasti saatte asian mummin kanssa puhuttua ja päädytte johonkin yhteisymmärrykseen..osalta voin samaistua tilanteeseen sillä minun ja mieheni tulevat isovanhemmat ovat es.lestadiolaisia ja tiedän, että mekin joudumme asiasta keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme miehen kanssa ateisteja ja lasta 7v ei ole kastettu. Mummo on uskovainen, lisäksi emme kieltäneet päiväkodin uskonnollisia tilaisuuksia ja lapsi uskoo jumalaan ja Jeesukseen. Tietää kyllä että me emme usko. En nyt ole tätä niin pahana pitänyt, vaikka ei mummon iltaruokoukset yms. varsinaisesti mun mieleenkään ole.
Voi ei siis 30 korjaa :D ei minun ja mieheni tulevat isovanhemmat vaan meidän tulevan lapsen isovanhemmat! Ajatusmato iski..
Kerrotte lapselle suoraan, alusta alkaen, että mummon on höperö. Ja että se puhuu aina ihan omiaan... kertoo satuja.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 18:33"]Kerrotte lapselle suoraan, alusta alkaen, että mummon on höperö. Ja että se puhuu aina ihan omiaan... kertoo satuja.
[/quote] ai lapsi kasvatetaan valheen suojissa...just.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 17:39"]
Paras tilanne olisi varmaan jos sekä ateistit ja uskovaiset nyt myöntäisivät etteivät tiedä kaikkea, te kummatkaan ette tiedä esim. mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, ette tiedä mistä universumi on saanut alkunsa jne.
Kohta tulee uskova tai ateisti puolustamaan että "KYLLÄ MINÄ TIEDÄN JA SE ON FAKTA!!!!"
[/quote]
Niin ja jos:
Kristityt ovat oikeassa... on 5 000 000 000 ihmistä väärässä,
Muslimit ovat oikeassa... on 5 500 000 000 ihmistä väärässä,
Hindut ovat oikeassa... on 6 000 000 000 ihmistä väärässä,
Eivät he kaikki voi olla oikeassa?!? Joten olisiko todennäköisempää, että kaikki edellämainitut ovatkin VÄÄRÄSSÄ?!?
Jos mummo ei pelottele helvetintulella tai kerro muuten ahdistavia asioita, en näkisi uskonasioista kuulemisessa mitään pahaa.
Kyllä se enemmän niinpäin menee, että on vaikea uskoa vaikka kuulisi Jumalasta! vaikka itsekin olen käynyt pyhäkoulua, kuullut kahdelta uskovalta läheiseltä uskonasioista, saanut hengellisiä lastenkirjoja, käynyt ev.lut uskontotunneilla, käynyt rippikoulun, niin silti olen skeptikko/agnostikko ollut pitkään. 25-vuotiaana kuitenkin tajusin kaipaamani Jumalaa, ja olen kiitollinen ettei minua ole täysin pidetty pimennossa! Meidän perheessä mieheni ei ole uskovainen, minä olen. Mies ei puhu uskonasioista lapsille, ei kiellä Jumalaa, minä taas kerron, heidät on kastettu, luemme iltarukouksen, lapset käy seurakunnan päiväkerhoa ja käymme välillä kirkossa ja kuuntelemme hengellistä musiikkia. Mieheni kuuntelee metallimusiikkia jne, mutten pidä siitä jos kuuntelee minun tai lasten aikana.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä miksi uskossa oleminen nähdään niin pahana asiana. Varmaan näistäkin mammoista parempi, että lapsesta tulisi aikuisena 150-kiloinen juoppo kuin uskovainen. Ainiin tuota ensimmäistähän tällä palstalla tunnutaan lähinnä olevan.