Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kateus hyväkroppaisia naisia kohtaan
15.07.2021 |
Näin kesäaikaan tulee nähtyä hyvin muiden kroppia ja kyllähän se kirpaisee, kun vastaan tulee joku hyväkroppainen nainen. Äskenkin Lidlissä kassajonossa edessäni seisoi noin 160 cm, hyvin siro, timmi ja pyöreäpeppuinen nainen. Osti ison kasan jäätelö-pahvipakkauksia. Mietin vaan, ostikohan lapsilleen ja siitä tulikin heti mieleen, että voiko hänen näköisensä olla monen lapsen äiti. Itselläni ei ole lapsia, mutta kroppani on kuin viisikymppisellä...vaikka olen kolmekymppinen.
Tiedän kyllä että minulta tivataan nyt, miksi en sitten tee töitä hyvin kropan eteen. Vastaus on, että olen aivan liian laiska ihminen. Ei se silti poista niitä tunteita joita hyvällä kropalla varustetut naiset minussa herättävät.
En kai nyt voi sentään ainoa olla, jolle tulee tällaisia tuntemuksia kesäaikaan?
Miten tällaisista tuntemuksista pääsee eroon, kun en kuitenkaan tule koskaan olemaan niin aktiivinen ja motivoitunut, että jaksaisin treenata ja pitää kroppani hyvässä kunnossa?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Se miesten kehuma ja kuolaama
-Kuulostaa siltä, että luulet, että on vaan 1 vartalo ja se on sun vartalo joka on miesten kehuma :'DDD
No mitähän hemulia nyt taas. :D Kyllä mä tiedän että miehillä on eri makuja ja ylipäätään en ole mitenkään ainutlaatuinen. Kyllä sen nyt silti varmaan jokainen tajuaa, mikä on se mediankin syöttämä kauneusihanne, tulee esiin tällä palstallakin. Mutta niin, jossain jutussa tosin mainittiin, ettei sellaista vartaloa ole kenelläkään taviksella. Kai se oli tarkoitettu rohkaisuksi niille, kenen kroppa ei ole täydellinen. Tosin se sai sitten taas itseni tuntemaan jotenkin epänormaaliksi. Mutta olen kyllä tyytyväinen vartalooni, ei siitä kaikkien tarvitse pitääkään. Mutta typerää se on muiden sitä silti vähätellä, jos oma itsetunto on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moikka ap!
Oon timmi 50 kiloinen.
Mulla on mm paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja dissosiaatiohäiriö. Mä olen ollut kolmessa väkivaltaisessa suhteessa ja olen käynyt terapiassa. Vaikeina aikoina lopetan syömisen lähes kokonaan ja urheilen liikaa. Olen muutenkin itsetuhoinen, mustelmat ja arvet on vaatteiden alla piilossa.
En aina uskalla edes ulos lenkille tai kauppaan, puhumattakaan muista kohtaamisista tai hoidettavista asioista. Mainitsinko erilaiset syömishäiriöt?
Silloinkun uskaltaudun kaupungille niin varmaan näytän vaan timmiltä mimmiltä ja saatan jopa vaikuttaa itsevarmalta hymyillessäni muille.Ihmettelen kuitenkin, miksi kadehdit tätä? Haluatko miettiä uudestaan?
Itse toivoisin enemmän kuin mitään olevani normaali ja toimiva ihmisyksilö, sulla on aika asiat aika hyvin.
Ihan kuin ruma kroppa sulkisi jotenkin pois kaikki muut ongelmat... Sepä vasta onkin kivaa, kun on ruma JA mielenterveysongelmainen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmiset ovat niin huonokuntoisia että ihan tavallisella terveellisellä ruokavaliolla ja treenaamalla muutaman kerran viikossa saa itsensä parhaaseen kymmeneen prosenttiin. Varsinkin kun puhutaan päälle kolmekymppisistä.
Tämähän pätee myös sitten teihin miehiin. Timmi ja sopivan lihaksikas kroppa, josta me naiset tykätään, ei muuta vaadi. Ja olet top10 mies😛
Hyvä ketju.
Nostaa jopa itsetuntoa, kun näkee että kaikilla on ongelmansa.
No kaksi vaihtoehtoa, joko sä hyväksyt, siis aidosti hyväksyt sen että olet mikä olet, etkä jaksa nähdä vaivaa kroppasi ja kuntosi eteen.
Tai sitten laitat ruokavaliosi kuntoon ja alat liikkumaan, aluksi vaikka pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun jotkut kommentoi aiheeseen siitä keskusteltaessa että mikset vain treenaa pakaroita yms.
Hahah, kun hyvä kroppa on lähinnä geeneistä kiinni. Tai no, suurin osa naisista varmaan saa hyvän kropan ihan treenaamalla, mutta mulla on roteva luusto, leveämmät hartiat kuin monella miehellä. Länkisääret ja paksut nilkatkin. Kyllä olen katkera ja kateellinen tavallisia siroja naisia kohtaan. Olen kamppaillut sen kanssa monta vuotta, ja vaikka se on jonkun verran helpottanut, välillä ne tunteet nousee pintaan.
Joskus se on niin paha, ettei edes pysty menemään ihmisten ilmoille.
Minkä tahansa kropan saa näyttämään hyvältä oikealla pukeutumisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun jotkut kommentoi aiheeseen siitä keskusteltaessa että mikset vain treenaa pakaroita yms.
Hahah, kun hyvä kroppa on lähinnä geeneistä kiinni. Tai no, suurin osa naisista varmaan saa hyvän kropan ihan treenaamalla, mutta mulla on roteva luusto, leveämmät hartiat kuin monella miehellä. Länkisääret ja paksut nilkatkin. Kyllä olen katkera ja kateellinen tavallisia siroja naisia kohtaan. Olen kamppaillut sen kanssa monta vuotta, ja vaikka se on jonkun verran helpottanut, välillä ne tunteet nousee pintaan.
Joskus se on niin paha, ettei edes pysty menemään ihmisten ilmoille.
Ja mulla se treenaaminen tyssää aina siihen, etten vähäruokaisena ja masentuneena saa syötyä niin paljon kuin lihasten kasvattaminen vaatisi. Ei ole järkeä käydä salilla jos ruokavalio on tyyliin kroisantti päivässä. Siksi olen vain lauta. BBL:kään ei luonnollisesti ole mahdollinen kun ei ole rasvaa mitä siirtää. Masentaa.
Mä kadehdin niitä rehevämpiä, jotka ovat hersyvän iloisia ja sujut kroppansa kanssa eivätkä piittaa pätkääkään mitä muut heistä ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moikka ap!
Oon timmi 50 kiloinen.
Mulla on mm paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja dissosiaatiohäiriö. Mä olen ollut kolmessa väkivaltaisessa suhteessa ja olen käynyt terapiassa. Vaikeina aikoina lopetan syömisen lähes kokonaan ja urheilen liikaa. Olen muutenkin itsetuhoinen, mustelmat ja arvet on vaatteiden alla piilossa.
En aina uskalla edes ulos lenkille tai kauppaan, puhumattakaan muista kohtaamisista tai hoidettavista asioista. Mainitsinko erilaiset syömishäiriöt?
Silloinkun uskaltaudun kaupungille niin varmaan näytän vaan timmiltä mimmiltä ja saatan jopa vaikuttaa itsevarmalta hymyillessäni muille.Ihmettelen kuitenkin, miksi kadehdit tätä? Haluatko miettiä uudestaan?
Itse toivoisin enemmän kuin mitään olevani normaali ja toimiva ihmisyksilö, sulla on aika asiat aika hyvin.
Haista paska, oikeasti. Ihan kuin rumavartaloiset eivät voisi kamppailla mt-ongelmien kanssa. Mä tekisin mitä vain ollakseni nätti ja siro ja mt-ongelmainen. Silloin olisin edes jotenkin kelpo muiden ihmisten silmissä. Nyt olen masentunut, ahdistuksesta ja dissosiaatiosta kärsivä, luultavasti persoonallisuushäiriöinenkin rumilus. Sulla on sentään kunnon diagnoositkin, muhun ei ole viitsitty edes paneutua sen verran että saisin tietää mikä mua oikeasti vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Auttaako jos kerron, että ainakin itselläni sen kropan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa kovaa treeniä ja jatkuvaa syömisen kontrollointia, mikä tekee jo monenlaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä hankalaa, puhumattakaan siitä että se tekee minusta tylsää seuraa?
Ja tiedän kyllä että olen varmasti poikkeus, keneltäkään muulta se ei vaadi mitään muuta kuin korkeintaan geenit, mutta ajattelin että jos tämä ajatus sua helpottaisi.
Liioitteletko nyt hieman vai onko sinulla huippu-urheilijan vartalo, jonka ylläpitäminen vaatii oikeasti kovaa treeniä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun jotkut kommentoi aiheeseen siitä keskusteltaessa että mikset vain treenaa pakaroita yms.
Hahah, kun hyvä kroppa on lähinnä geeneistä kiinni. Tai no, suurin osa naisista varmaan saa hyvän kropan ihan treenaamalla, mutta mulla on roteva luusto, leveämmät hartiat kuin monella miehellä. Länkisääret ja paksut nilkatkin. Kyllä olen katkera ja kateellinen tavallisia siroja naisia kohtaan. Olen kamppaillut sen kanssa monta vuotta, ja vaikka se on jonkun verran helpottanut, välillä ne tunteet nousee pintaan.
Joskus se on niin paha, ettei edes pysty menemään ihmisten ilmoille.
Jos kateus on oikeasti niin paha, ettet pääse ihmisten ilmoille niin kannattaa harkita terapiaa.
Tuohan on kamalaa.
Hassuahan tässä on se, että joku kadehtii teitä kaikkia jostain syystä. Eli koko porukka vaan tuijottellaan toisiamme ja vertaillaan itseemme. Voi meitä!. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hoikka kroppa siis automaattisesti hyvä kroppa? Itse olen entinen ylipainoinen ja nyt normaalipainoinen. Kroppani on ”jämerä” ja lihaksikas, jos haluaisin painaa vaikka alle 60 kg, vaatisi se melkoista nälkäkuuria, jota en halua edes ajatella.
Itselle laihtuessa tuli pienenä pettymyksenäkin ne kropan ”raamit”. Ei ne tästä kummemmaksi muutu: reidet on paksut pötköt, lantio ei kaarru pehmeän pyöreänä, rinnoista rasva lähtee ensimmäisenä, vatsassa on löysää nahkaa. Ei tullut laihtumisen jälkeen solakoita gasellikinttuja ja kiinteää sixpackiä. Tämmöinen persjalkainen olen, eikä sitä mikään kilomäärä muuta.
Mutta kai minut hoikaksi voi luokitella ja liikunnan harrastaminen näkyy vartalossa, vaikka en täysin rasvaton ja sileä olekaan. Tässä painossa ja mitoissa pysyminen vaatii tiukkaa ruokavaliota ja liikuntaa useamman kerran viikossa. Syön hyvin, mutta en mitä sattuu ja milloin sattuu.
Liikunnassa on se hyvä puoli, että kroppa aika nopeasti tottuu siihen ja alkaa kaivata sitä. Eikä sen tarvitse olla mitään kidutusrääkkiä monta kertaa viikossa tehotakseen. Etsii vain lajin, joka itsestä tuntuu parhaimmalta, aloittaa rauhallisesti ja lisää/monipuolistaa liikuntaa vähitellen.
Itse liikun aktiivisesti ja liikunnan lisäämisen myötä ruokavaliokin muuttui vähän terveellisemmäksi melkein omia aikojaan. Mitään unelmakroppaa en omista, kun ruumiinrakenne on mitä on, mutta tuntuu mukavalta kun kroppa toimii ja jaksaa tehdä asioita.
Montakin mietettä.
Ensiksikin, hyvä kroppa on suhteellista. Minulla on pienet rinnat, eikä lantio kaarru niin kauniisti kuin toivoisin. Välillä olen hoikemmassa kunnossa, lyhyenä näkyy kuitenkin heti, jos jostain syystä kertyy parikin kiloa lisää ja ne myös napsahtavat lyhyeen varteen helposti kun tasapaino jonkin asian kanssa pettää. Silti olen mielestäni ok, pistän päälle mitä haluan, reidet ja sääret kertoo että elämässä on liikuttu ja mieheni kehuu erityisesti takamusta. Liikunnallisuus on kaunista, vaikkei piirteet olisi täydelliset.
Toisekseen, en ymmärrä kadehtimista. Vaikka se olisikin yleistä, onko kdehtiminen toivottavaa tai normaalia? Yhtä lailla toisilla on enemmän rahaa kuin minulla, koska aika jonka itse käytän liikuntaan ja lepoon voi toisten kalentereissa olla uraputkea ja työtä. Kun ymmärtää omat valinnat ja seisoo niiden takana, ei tarvitse kadehtia. Kaikkea ei voi saada, vaan lopulta lähes kaikkien on päätettävä: leffaan vai lenkille, baariin vai nukkumaan, huoletonta herkuttelua vaikka joka päivä tai sama vaatekoko joka päivä, energia liikuuntaan ja kokkailuun vai energia haastavaan työhön, jne.
Superihmiset, joille vaan tapahtuu ja joilla vaan on edellytykset kaikkeen on poikkeuksia. Mieti ap vielä kerran, mitkä on ne asiat joita oikeasti haluat ja pohdi, elätkö sen mukaan. Jos et, teet muutoksia ja jos kyllä, olet vaan tyytyväinen.
Minä olen eniten kateellinen siroista nilkoista ja ranteista. Sellaisia en ikinä saa, vaikka kuinka laihduttaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tässä maassa näe samassa mittakaavassa kuin muissa maissa. Et ilmeisesti ole käynyt ikinä Aasiassa? :D
Aasia on valtavan laaja käsite. Siihen kuuluu 48 valtiota, missä kansa/naiset ovat hyvinkin eri näköisiä.
Mitähän näistä mahdat tarkoittaa?No ei ainakaan äkkiseltään tule mieleen yhtäkään, jossa keskimääräinen bmi olisi isompi kuin täällä.
Kuwait, Qatar, Arabiemiraatit, Jordania, Saudi-Arabia, Bahrain, Syyria, Irak, Libanon, Turkki, Kazakstan, Azerbaidzan, Georgia, Kypros, Oman, Armenia, Israel, Iran, Brunei, Kirgisia, Uzbekistan, Mongolia. Ja Venäjäkin.
Alue: Aihe vapaa
Veit sanat suustani. Itsellä on pituutta riittämiin, mutta vartalotyyppi on poikkeuksellisen hoikka ja lihakset eivät näkyvästi kasva. Jossain vaiheessa treenasin PT:n kanssa kuin eläin ja bulkkasin kuin viimeistä päivää, mutta tuloksena oli lähinnä orastava keskivartalololihavuus ja valtava hanuri.
Liikunnasta ja fiksusta ruokavaliosta on kuitenkin hyötyä terveydelle ja jaksamiselle, joten panostan niihin kohtuudella, vaikka hyvä- tai edes siedettäväkroppaista minusta ei koskaan tulekaan.