Kateus hyväkroppaisia naisia kohtaan
Näin kesäaikaan tulee nähtyä hyvin muiden kroppia ja kyllähän se kirpaisee, kun vastaan tulee joku hyväkroppainen nainen. Äskenkin Lidlissä kassajonossa edessäni seisoi noin 160 cm, hyvin siro, timmi ja pyöreäpeppuinen nainen. Osti ison kasan jäätelö-pahvipakkauksia. Mietin vaan, ostikohan lapsilleen ja siitä tulikin heti mieleen, että voiko hänen näköisensä olla monen lapsen äiti. Itselläni ei ole lapsia, mutta kroppani on kuin viisikymppisellä...vaikka olen kolmekymppinen.
Tiedän kyllä että minulta tivataan nyt, miksi en sitten tee töitä hyvin kropan eteen. Vastaus on, että olen aivan liian laiska ihminen. Ei se silti poista niitä tunteita joita hyvällä kropalla varustetut naiset minussa herättävät.
En kai nyt voi sentään ainoa olla, jolle tulee tällaisia tuntemuksia kesäaikaan?
Miten tällaisista tuntemuksista pääsee eroon, kun en kuitenkaan tule koskaan olemaan niin aktiivinen ja motivoitunut, että jaksaisin treenata ja pitää kroppani hyvässä kunnossa?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmiset ovat niin huonokuntoisia että ihan tavallisella terveellisellä ruokavaliolla ja treenaamalla muutaman kerran viikossa saa itsensä parhaaseen kymmeneen prosenttiin. Varsinkin kun puhutaan päälle kolmekymppisistä.
Tämä.
Ihmeitä ei todellakaan vaadita.
Useimmilla homma tyssähtää syömiseen. Herkkuja pitää päästä vetämään, ja sitten vaaditaan ihmedieettejä että kalorit pysyisivät kurissa. Likunta on aina samaa jojottelua bikinikuntoon, ei sitä että pysyttäisiin suurin piirtein kondiksessa jatkuvasti.
Olen itse juurikin top kympissä kunnon suhteen. En ole urheilullista nähnytkään, käytännössä noudatan suurin piirtein liikuntasuosituksia ja ruokavalio on sinne päin ok. Kropan suhteen olen bottom kympissä, johtuen siitä että olen mies. Naisia kiinnostaa lähinnä genetiikka, eikä minulta löydy 185cm pituutta tai leveitä hartialuita. Ylipainoinen kaljalla ja makkaralla elävä iso mies on siis minua moninkertaisesti parempikroppainen.
Jos olisin nainen, hyppisin joka päivä riemusta kun ei tarvittaisi kuin terveellinen ruokavalio ja vähän treeniä (positiivisia asioita muutenkin) niin nousisin heti parhaimmistoon.
Älä nyt viitsi. Miehellä 90% markkina-arvosta määräytyy varallisuuden perusteella.
Tottakai varallisuutensa perineet pääsevät helpommalla, mutta kyllä ihan koulut käymällä, menemällä erittäin hyväpalkkaisiin töihin ja sijoittamalla fiksusti pääsee helposti top kymppiin, ylemmäksikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmiset ovat niin huonokuntoisia että ihan tavallisella terveellisellä ruokavaliolla ja treenaamalla muutaman kerran viikossa saa itsensä parhaaseen kymmeneen prosenttiin. Varsinkin kun puhutaan päälle kolmekymppisistä.
Tämä.
Ihmeitä ei todellakaan vaadita.
Useimmilla homma tyssähtää syömiseen. Herkkuja pitää päästä vetämään, ja sitten vaaditaan ihmedieettejä että kalorit pysyisivät kurissa. Likunta on aina samaa jojottelua bikinikuntoon, ei sitä että pysyttäisiin suurin piirtein kondiksessa jatkuvasti.
Olen itse juurikin top kympissä kunnon suhteen. En ole urheilullista nähnytkään, käytännössä noudatan suurin piirtein liikuntasuosituksia ja ruokavalio on sinne päin ok. Kropan suhteen olen bottom kympissä, johtuen siitä että olen mies. Naisia kiinnostaa lähinnä genetiikka, eikä minulta löydy 185cm pituutta tai leveitä hartialuita. Ylipainoinen kaljalla ja makkaralla elävä iso mies on siis minua moninkertaisesti parempikroppainen.
Jos olisin nainen, hyppisin joka päivä riemusta kun ei tarvittaisi kuin terveellinen ruokavalio ja vähän treeniä (positiivisia asioita muutenkin) niin nousisin heti parhaimmistoon.
Älä nyt viitsi. Miehellä 90% markkina-arvosta määräytyy varallisuuden perusteella.
Tottakai varallisuutensa perineet pääsevät helpommalla, mutta kyllä ihan koulut käymällä, menemällä erittäin hyväpalkkaisiin töihin ja sijoittamalla fiksusti pääsee helposti top kymppiin, ylemmäksikin.
Tuo on astetta haastavampaa kuin kindiksessa pysyminen.
Ja muuten edellyttää myös geneettistä lahjakkuutta eli älyä, ja/tai kunnianhimoista ja kilpailuhenkistä luonnetta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kadehtia ihmisiä. Niillä on kaikilla omat ongelmansa, ikinä et näe päältä päin minkä asioiden kanssa se painii ja taistelee, ja mitä mörköjä sen pään sisällä on.
Tuo kuvailemasi nainen olisi voinut olla minä. Olen kärsinyt syömishäiriöistä ala-asteelta lähtien. Mulla on pahoja mielenterveysongelmia. Olen mm tullut rskatuksi ja pahoinpidellyksi, olen työtön. Vielä aikuisenakin käsittelen vaikeita tunteita pitämällä kehoni kurissa. En juuri syö ja treenaan hulluna kun mitään muuta en voi kontrolloida, ulkoisesti olen todella timmissä kunnossa. Jos olen dieetannut pari viikkoa tai kuukauden tiukasti niin saatan ostaa kasan jotain herkkua, josta pystyn syömään vain hitusen kunnes itseinho iskee ja loput vedän vessanpöntöstä etten vain liho.Itse taas lähdin niitä, jotka uskaltavat kiloistaan huolimatta vetää bikinit päälle ja iloita elämästä muista välittämättä.
Ole vain oma itsesi.
Monesti tulee mieleen laihoista ihmisistä, että ovat syömishäiriöisiä. En usko, että kukaan säilyy todella hoikkana, jos syö normaalisti. Eivät ainakaan ikinä herkuttele, syö jäätelöä tai suklaata. Raskasta sellainenkin.
Tai sitten ovat liikuntaholisteja. Mikä kamalampaa, kauniita naisia on todella paljon kesäisin ympäriinsä. Jos on hiukankaan kilpailuhenkinen, varmasti tuntuu vaikealta oleminen.
Kun kukaan ei oikeasti voi olla ”kaunein”.
Pitäisi vain olla tyytyväinen kun on itseensä tyytyväinen eikö edes kiinnitä huomiota ylimääräisiin kiloihinsa.
Mä oon harvemmin kateellinen "hyväkroppasille" jos sillä tarkotetaan "urheilullista" koska mun silmii ne on melkeen aina liian maskuliinisia. xD Ja muutenkaa en varsinkaan enää oo kateellinen juurikaan.. Huomaan kyllä jos on hyvä kroppa, mutta kiinnitän ehk enempi huomioo luonnostaan hyväkroppasiin, kun se leveät hartiat, "tiukka kroppa", kapee lantio jne ei vaan oo mun ihannetta.:) Eli esim tummaihosia naisia katson monesti, sekä muodokkaita ja siroja, mutta en koe kateutta jos urheilijan kroppa mutta tietty pidän urheilullisuutta hyvänä asiana muuten.
tiiän millanen mun kroppa on hoikkana ja tiiän että se on monen ihanne, siksi en osaa katsoa kauheasti muita koska mulla on itsellän sellanen kropppa "oikeasti" mitä moni on sanonu täydelliseks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmiset ovat niin huonokuntoisia että ihan tavallisella terveellisellä ruokavaliolla ja treenaamalla muutaman kerran viikossa saa itsensä parhaaseen kymmeneen prosenttiin. Varsinkin kun puhutaan päälle kolmekymppisistä.
Tämä.
Ihmeitä ei todellakaan vaadita.
Useimmilla homma tyssähtää syömiseen. Herkkuja pitää päästä vetämään, ja sitten vaaditaan ihmedieettejä että kalorit pysyisivät kurissa. Likunta on aina samaa jojottelua bikinikuntoon, ei sitä että pysyttäisiin suurin piirtein kondiksessa jatkuvasti.
Olen itse juurikin top kympissä kunnon suhteen. En ole urheilullista nähnytkään, käytännössä noudatan suurin piirtein liikuntasuosituksia ja ruokavalio on sinne päin ok. Kropan suhteen olen bottom kympissä, johtuen siitä että olen mies. Naisia kiinnostaa lähinnä genetiikka, eikä minulta löydy 185cm pituutta tai leveitä hartialuita. Ylipainoinen kaljalla ja makkaralla elävä iso mies on siis minua moninkertaisesti parempikroppainen.
Jos olisin nainen, hyppisin joka päivä riemusta kun ei tarvittaisi kuin terveellinen ruokavalio ja vähän treeniä (positiivisia asioita muutenkin) niin nousisin heti parhaimmistoon.
Älä nyt viitsi. Miehellä 90% markkina-arvosta määräytyy varallisuuden perusteella.
Tottakai varallisuutensa perineet pääsevät helpommalla, mutta kyllä ihan koulut käymällä, menemällä erittäin hyväpalkkaisiin töihin ja sijoittamalla fiksusti pääsee helposti top kymppiin, ylemmäksikin.
Tuo on astetta haastavampaa kuin kindiksessa pysyminen.
Ja muuten edellyttää myös geneettistä lahjakkuutta eli älyä, ja/tai kunnianhimoista ja kilpailuhenkistä luonnetta.
Kai ymmärrät että miehellä lisääntyminen loppuu evolutiivisesti siihen, kun ne omat mällit pääsee ruiskauttamaan naaraan sisälle. Naisella puolestaan tuo on helpoin osuus, sitten alkaakin parinkymmenen vuoden kakku.
Siten jonkun viehättävyyden vertailu on täysin järjetöntä.
Mulla ei ole tuollaisia kateuden tunteita, vaan lähinnä saan hyväkroppaisista naisista motivaatiota. Ihan kaikkeen ei omassa kropassa pysty tietenkään vaikuttamaan mutta moneen asiaan onneksi pystyy.
No minä käyn pari kertaa viikossa salilla, syön jäätelöä kun haluan ja kroppa on hyvin siro mutta muodokas.Kyllä sen näkee jos epäterveellä tavalla rääkkää kehoaan, eikä syö. Ei se näytä hyvältä tai luonnolliselta. Toisaalta en kyllä mätä joka päivä sipsipussia tai suklaalevyä normaalin ruoan lisäksi.
On hassua että hoikkuudesta yritetään aina tehdä jotenkin vaikeasti tavoitettavaa ja ikuista nälässä olemista vaativaa. Ehkä normaali ruokavalio tuntuu rääkiltä jos on tottunut johonkin 10000cal mättämiseen joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tässä maassa näe samassa mittakaavassa kuin muissa maissa. Et ilmeisesti ole käynyt ikinä Aasiassa? :D
Aasia on valtavan laaja käsite. Siihen kuuluu 48 valtiota, missä kansa/naiset ovat hyvinkin eri näköisiä.
Mitähän näistä mahdat tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon harvemmin kateellinen "hyväkroppasille" jos sillä tarkotetaan "urheilullista" koska mun silmii ne on melkeen aina liian maskuliinisia. xD Ja muutenkaa en varsinkaan enää oo kateellinen juurikaan.. Huomaan kyllä jos on hyvä kroppa, mutta kiinnitän ehk enempi huomioo luonnostaan hyväkroppasiin, kun se leveät hartiat, "tiukka kroppa", kapee lantio jne ei vaan oo mun ihannetta.:) Eli esim tummaihosia naisia katson monesti, sekä muodokkaita ja siroja, mutta en koe kateutta jos urheilijan kroppa mutta tietty pidän urheilullisuutta hyvänä asiana muuten.
tiiän millanen mun kroppa on hoikkana ja tiiän että se on monen ihanne, siksi en osaa katsoa kauheasti muita koska mulla on itsellän sellanen kropppa "oikeasti" mitä moni on sanonu täydelliseks.
Olen kateellinen. Vaikka kuinka itse yritän, niin en vaan muutu naisellisen hyväkroppaiseksi kapean lantioni ja leveiden hartioideni kanssa :( Olen aivan liian kulmikas ja mittasuhteet ovat muutenkin rumat, hurjan pitkä selkä ja matala takapuoli. Olen niin kateellinen yhdelle tutulle, joka syö pelkkää karkkia ja ranskalaisia, liikkuu joskus jos huvittaa ja on siltikin hyväkroppainen. Minä en pääse siihen millään. Tasan ei käy onnenlahjat.. Lisäksi olen mielenterveysongelmainen, yksinäinen, köyhä nepsy-tapaus.
Vierailija kirjoitti:
No minä käyn pari kertaa viikossa salilla, syön jäätelöä kun haluan ja kroppa on hyvin siro mutta muodokas.Kyllä sen näkee jos epäterveellä tavalla rääkkää kehoaan, eikä syö. Ei se näytä hyvältä tai luonnolliselta. Toisaalta en kyllä mätä joka päivä sipsipussia tai suklaalevyä normaalin ruoan lisäksi.
On hassua että hoikkuudesta yritetään aina tehdä jotenkin vaikeasti tavoitettavaa ja ikuista nälässä olemista vaativaa. Ehkä normaali ruokavalio tuntuu rääkiltä jos on tottunut johonkin 10000cal mättämiseen joka päivä.
Ei tuollaisia syö ylipainoisetkaan. Muutenkin enemmän kuin harhaista kuvitella että ylipainoon vaaditaan jotain 10 000 kaloria/pv..
Vierailija kirjoitti:
Entisenä bulimiaa sairastaneena voin kertoa, että ahmimiseen ja oksentamiseen parasta on jäätelö. Ihana syödä, helppo oksentaa.
Tämä tuli itsellekin heti ekana mieleen syömishäiriön kanssa kamppailleena.
Ei hoikkuus todellakaan tarkoita onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, itseasiassa se voi olla yhtä hlvettiä ja loputonta itseinhoa.
Minulla on luonnostaan hyvä kroppa. Se miesten kehuma ja kuolaama. En syö kovinkaan terveellisesti ja nyt en juuri edes liiku, etenkään näin helteillä. Mutta ei se vielä autuaaksi tee. Sinkkuna olen ollut jo pari vuotta. Yhtään oikeaa treffikutsua ei ole tullut, vaikka olen esimerkiksi tinderissä. Tosin siinä sinkkuuden alkuvaiheessa en vakavampaa seuraa edes hakenut, nyt alkaisi kelvata sekin. Mutta niin, minussa nähdään lähinnä se ulkonäkö. Muutenkaan ei kavereita ole, joten yksinäinen olen.
En ymmärrä ihmisiä, jotka kärsivät huonosta kropastaan mutta eivät tee asialle mitään. Ei se tarkoita, että pitäisi vetää kaksi treeniä päivässä vaan jo terveellisellä syömisellä pääsee todella pitkälle. Se ruoka on suussa sen muutaman minuutin mutta läski on kiusana koko ajan. Ihmiset tosin kokevat ruuasta saamansa nautinnon eri tavalla ja itse en taida kuulua niihin, jotka saavat ruuasta suurta nautintoa, joten sinällään en pysty sanomaan juuta enkä jaata.
Se miesten kehuma ja kuolaama
-Kuulostaa siltä, että luulet, että on vaan 1 vartalo ja se on sun vartalo joka on miesten kehuma :'DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tässä maassa näe samassa mittakaavassa kuin muissa maissa. Et ilmeisesti ole käynyt ikinä Aasiassa? :D
Aasia on valtavan laaja käsite. Siihen kuuluu 48 valtiota, missä kansa/naiset ovat hyvinkin eri näköisiä.
Mitähän näistä mahdat tarkoittaa?
No ei ainakaan äkkiseltään tule mieleen yhtäkään, jossa keskimääräinen bmi olisi isompi kuin täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kadehtia ihmisiä. Niillä on kaikilla omat ongelmansa, ikinä et näe päältä päin minkä asioiden kanssa se painii ja taistelee, ja mitä mörköjä sen pään sisällä on.
Tuo kuvailemasi nainen olisi voinut olla minä. Olen kärsinyt syömishäiriöistä ala-asteelta lähtien. Mulla on pahoja mielenterveysongelmia. Olen mm tullut rskatuksi ja pahoinpidellyksi, olen työtön. Vielä aikuisenakin käsittelen vaikeita tunteita pitämällä kehoni kurissa. En juuri syö ja treenaan hulluna kun mitään muuta en voi kontrolloida, ulkoisesti olen todella timmissä kunnossa. Jos olen dieetannut pari viikkoa tai kuukauden tiukasti niin saatan ostaa kasan jotain herkkua, josta pystyn syömään vain hitusen kunnes itseinho iskee ja loput vedän vessanpöntöstä etten vain liho.Itse taas lähdin niitä, jotka uskaltavat kiloistaan huolimatta vetää bikinit päälle ja iloita elämästä muista välittämättä.
Ole vain oma itsesi.
Monesti tulee mieleen laihoista ihmisistä, että ovat syömishäiriöisiä. En usko, että kukaan säilyy todella hoikkana, jos syö normaalisti. Eivät ainakaan ikinä herkuttele, syö jäätelöä tai suklaata. Raskasta sellainenkin.
Tai sitten ovat liikuntaholisteja. Mikä kamalampaa, kauniita naisia on todella paljon kesäisin ympäriinsä. Jos on hiukankaan kilpailuhenkinen, varmasti tuntuu vaikealta oleminen.
Kun kukaan ei oikeasti voi olla ”kaunein”.
Pitäisi vain olla tyytyväinen kun on itseensä tyytyväinen eikö edes kiinnitä huomiota ylimääräisiin kiloihinsa.
Minä liikun paljon, koska rakastan liikkumista. Tarvitsen liikuntaa työni vastapainoksi. Ongelmaksi liikuntaa en näe. Syön ihan mitä huvittaa, mutta pidän aika terveellisestä ruoasta. Jäätelöä syön joskus, jos mieli tekee. Suklaa ei maistu, mutta kerran viikossa syön irtokarkkeja. Olen huomannut, että irtokarkit ovat hyviä illalla, jos seuraavana päivä on pidempi lenkki (yli 20 km). Ei lopu energia kesken.
Käyttäjä42257 kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä, jotka kärsivät huonosta kropastaan mutta eivät tee asialle mitään. Ei se tarkoita, että pitäisi vetää kaksi treeniä päivässä vaan jo terveellisellä syömisellä pääsee todella pitkälle. Se ruoka on suussa sen muutaman minuutin mutta läski on kiusana koko ajan. Ihmiset tosin kokevat ruuasta saamansa nautinnon eri tavalla ja itse en taida kuulua niihin, jotka saavat ruuasta suurta nautintoa, joten sinällään en pysty sanomaan juuta enkä jaata.
Minä teen ja kroppa on silti kamala. Hoikkuus ei tarkoita automaattisesti hyvää kroppaa. Mulla BMI 20, liikun vähintään kahdeksan kertaa viikossa ja syön terveellisesti.
T. 32
Vierailija kirjoitti:
Auttaako jos kerron, että ainakin itselläni sen kropan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa kovaa treeniä ja jatkuvaa syömisen kontrollointia, mikä tekee jo monenlaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä hankalaa, puhumattakaan siitä että se tekee minusta tylsää seuraa?
Ja tiedän kyllä että olen varmasti poikkeus, keneltäkään muulta se ei vaadi mitään muuta kuin korkeintaan geenit, mutta ajattelin että jos tämä ajatus sua helpottaisi.
Ei se kaikilla vaadi.
Itselläni ainakaan. Pitää kuitenkin osata tykätä terveellisestä ruoasta myös. Oppia tuntemaan se hyvä olo mikä seuraa terveellisestä ravitsevasta ruoasta. Se hyvä olo mikä seuraa joogasta, liikunnasta , aktiivisuudesta.
Älä turhaan luo kuvaa että hyvä timmi kroppa vaatii kärsimystä. Ei ainakaan mulla vaadi. Mutta luulen että se on osittain myös geneettistä , siitähän oli tutkimuksia että joku geeni aiheuttaa sen ettei liho niin herkästi.
Moikka ap!
Oon timmi 50 kiloinen.
Mulla on mm paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja dissosiaatiohäiriö. Mä olen ollut kolmessa väkivaltaisessa suhteessa ja olen käynyt terapiassa. Vaikeina aikoina lopetan syömisen lähes kokonaan ja urheilen liikaa. Olen muutenkin itsetuhoinen, mustelmat ja arvet on vaatteiden alla piilossa.
En aina uskalla edes ulos lenkille tai kauppaan, puhumattakaan muista kohtaamisista tai hoidettavista asioista. Mainitsinko erilaiset syömishäiriöt?
Silloinkun uskaltaudun kaupungille niin varmaan näytän vaan timmiltä mimmiltä ja saatan jopa vaikuttaa itsevarmalta hymyillessäni muille.
Ihmettelen kuitenkin, miksi kadehdit tätä? Haluatko miettiä uudestaan?
Itse toivoisin enemmän kuin mitään olevani normaali ja toimiva ihmisyksilö, sulla on aika asiat aika hyvin.
Ovatkohan naiset jotenkin tottuneet etuoikeutettuun asemaan?
Ei minuakaan kukaan panna halua vaikka kuinka pysyttelen kunnossa.
On tämä silti kannattavaa.
t. mies