Kateus hyväkroppaisia naisia kohtaan

Itse treenaan salilla aktiivisesti ja käyn kerran tai kahdesti viikossa juoksemassa. En silti omaa mitään kaunista kroppaa. Olen vartalotyypiltä sellainen, että selluliittia tulee reilusti, vatsa on täysin raskausarpien peitossa navasta alaspäin ja takareisiin kertyy ylimääräistä. Näytän vaatteet päällä ihan kivalta, mutta uimarannalla totuus kyllä lävähtää kaikkien silmille. 

Itse kadehdin naisia, joilla on tasainen iho. Joillakin hieman ylipainoisilla ei esimerkiksi ole juuri lainkaan selluliittiä, vaan iho on pehmeän ja kauniin näköinen. Silloin ei muutamat ylimääräiset kilot näy missään, vaan vartalo on kaunis kokonaisuudessaan. 

Mitä tulee toisten kadehtimiseen, koska ovat hoikkia tai hyväkroppaisia, niin minusta se on luonnollista. Ei sen tarvitse olla mitään muuta kuin nopeasti ohimenevä ajatus, että onpa kaunis vartalo, olisipa minullakin. 

Muistakaa myös se, että liika liikunta ja treeni on huono asia. Ei se niin mene, että mitä enemmän treenaa ja kiduttaa itseään niin näyttää paremmalta. Yleensä kohtuullinen liikkuminen ja pitkäjänteinen tekeminen tuo prhaat tulokset.

Jos on paljon ylipainoa niin sitten sitä painoa pitää vähentää ja se on syytä tehdä ihan rauhassa uusia elämäntapoja opetellen, niin että lopulta kun tavoitepaino on saavutettu niin terveelliset elämäntavat ovat jääneet päälle.

Ulkonäköä kohentaessa lihastreeni on kaikkein tärkein, vaikka kestävyysliikuntaakaan ei pidä kokonaan pois jättää. Syödä pitää riittävästi vaikka laihduttaisi. Energiavaje ei saa olla liian suuri ja täytyy huolehtia, että saa tarpeeksi kaikkia tarvittavia ravintoarvoja. Liikunnassa kohtuullisuus on varmasti liikaa treeniä parempi, sillä kunto ja lihakset kehittyvät ja pysyvät yllä parhaiten kun vallitsee sopiva suhde rasituksen ja levon välillä. Kaikkihan nämä asiat tietää ja silti on paljon liiallista treenaamista. 3-4 lihaskunto/voimaharjoitusta on varmasti aivan tarpeeksi. Joillekin jopa 2. Siihen päälle sitten jotain kestävyystyyppistä ja arkiliikuntaa. Esim kävelyä tai hölkkää (tai uintia, jotain pallopeliä tai mitä tahansa) vähän oman kunnon mukaan.

Aika harvoin tulee timmiä ja hoikkaa kahden lapsen 30+ ikäistä äitiä vastaan. Itse olen kyllä hoikka ja pienikokoinen, ja joku ehkä kadehtiikin, mutta salaisuuteni on löysää pömppömahaa muotoilevat pikkuhousut ja pientä vartaloa korostava pukeutuminen.

Ja toinen salaisuuteni on, että minulla on häiriintynyt ruumiinkuva leimahtanut kuopuksen syntymän jälkeen ja suorastaan häpeän kulkea mieheni seurassa. Uskon vakaasti, että muut ihmiset säälivät miestäni kun kulkee tällaisen lapsinaisen kanssa. Haluaisin olla isompi ja naisellisempi.

Olen erittäin lihava ja en osaa olla kateellinen hoikille naisille, olen vain iloinen siitä, että heillä on ollut hyvää tuuria elämässään, etteivät ole lihoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako jos kerron, että ainakin itselläni sen kropan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa kovaa treeniä ja jatkuvaa syömisen kontrollointia, mikä tekee jo monenlaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä hankalaa, puhumattakaan siitä että se tekee minusta tylsää seuraa?

Ja tiedän kyllä että olen varmasti poikkeus, keneltäkään muulta se ei vaadi mitään muuta kuin korkeintaan geenit, mutta ajattelin että jos tämä ajatus sua helpottaisi.

Liioitteletko nyt hieman vai onko sinulla huippu-urheilijan vartalo, jonka ylläpitäminen vaatii oikeasti kovaa treeniä?

Minulla on fitnessurheilijan vartalo, vaikka en fitnessurheilija olekaan. En liioittele, mutta kuten totesin, olen varmasti poikkeus. Tähän lienee useita syitä. Ensinnäkin olen perfektionisti, ja minulle hyvä kroppa ei ole sama kuin pelkkä hoikka kroppa. Hyvä kroppa on minulle paljon muutakin, ja kaikki ne kriteerit vaativat sekä lihasta että jonkinlaista lihaserottuvuutta eli sopivan matalaa rasvaprosenttia. Toiseksi, en ole mitenkään lahjakas geneettisesti. Jokainen lihasgramma on vaatinut ja vaatii minulta paljon treeniä. Minulla on myös pcos, joka on todella armoton vyötärölle, ellen kontrolloi makroja todella orjallisesti. Kolmanneksi, minä kyllä ihan käyn päätoimisesti töissä :) enkä voi keskittyä kroppani hiomiseen 24/7 ja onhan minulla mies ja lapsiakin, jotka vaativat huomiotani. Jos en nauttisi sekä treenistä että sen tuloksista, tuskin jaksaisin vuodesta toiseen.

Ja kuten ketjussa monet toteavat, vähempikin riittää ja erottuu kyllä edukseen. Minä olen varmaan aika ääripään esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Auttaako jos kerron, että ainakin itselläni sen kropan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa kovaa treeniä ja jatkuvaa syömisen kontrollointia, mikä tekee jo monenlaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä hankalaa, puhumattakaan siitä että se tekee minusta tylsää seuraa?

Ja tiedän kyllä että olen varmasti poikkeus, keneltäkään muulta se ei vaadi mitään muuta kuin korkeintaan geenit, mutta ajattelin että jos tämä ajatus sua helpottaisi.

Ja pidät kroppaasi yllä syystä että? Narsismi? Tarve kerjätä miesten huomioita?

Vierailija kirjoitti:

Olen erittäin lihava ja en osaa olla kateellinen hoikille naisille, olen vain iloinen siitä, että heillä on ollut hyvää tuuria elämässään, etteivät ole lihoneet.

Tuurilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako jos kerron, että ainakin itselläni sen kropan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa kovaa treeniä ja jatkuvaa syömisen kontrollointia, mikä tekee jo monenlaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä hankalaa, puhumattakaan siitä että se tekee minusta tylsää seuraa?

Ja tiedän kyllä että olen varmasti poikkeus, keneltäkään muulta se ei vaadi mitään muuta kuin korkeintaan geenit, mutta ajattelin että jos tämä ajatus sua helpottaisi.

Liioitteletko nyt hieman vai onko sinulla huippu-urheilijan vartalo, jonka ylläpitäminen vaatii oikeasti kovaa treeniä?

Minulla on fitnessurheilijan vartalo, vaikka en fitnessurheilija olekaan. En liioittele, mutta kuten totesin, olen varmasti poikkeus. Tähän lienee useita syitä. Ensinnäkin olen perfektionisti, ja minulle hyvä kroppa ei ole sama kuin pelkkä hoikka kroppa. Hyvä kroppa on minulle paljon muutakin, ja kaikki ne kriteerit vaativat sekä lihasta että jonkinlaista lihaserottuvuutta eli sopivan matalaa rasvaprosenttia. Toiseksi, en ole mitenkään lahjakas geneettisesti. Jokainen lihasgramma on vaatinut ja vaatii minulta paljon treeniä. Minulla on myös pcos, joka on todella armoton vyötärölle, ellen kontrolloi makroja todella orjallisesti. Kolmanneksi, minä kyllä ihan käyn päätoimisesti töissä :) enkä voi keskittyä kroppani hiomiseen 24/7 ja onhan minulla mies ja lapsiakin, jotka vaativat huomiotani. Jos en nauttisi sekä treenistä että sen tuloksista, tuskin jaksaisin vuodesta toiseen.

Ja kuten ketjussa monet toteavat, vähempikin riittää ja erottuu kyllä edukseen. Minä olen varmaan aika ääripään esimerkki.

Voitko laittaa treenijakosi, joilla olet saanut tuloksia ja vaikka pääliikkeet kyseisiltä päiviltä? Itselläni ongelmaksi on muodostunut sopivan treenijaon tekeminen, jos en halua treenata viitenä tai kuutena päivänä viikossa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako jos kerron, että ainakin itselläni sen kropan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa kovaa treeniä ja jatkuvaa syömisen kontrollointia, mikä tekee jo monenlaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä hankalaa, puhumattakaan siitä että se tekee minusta tylsää seuraa?

Ja tiedän kyllä että olen varmasti poikkeus, keneltäkään muulta se ei vaadi mitään muuta kuin korkeintaan geenit, mutta ajattelin että jos tämä ajatus sua helpottaisi.

Ja pidät kroppaasi yllä syystä että? Narsismi? Tarve kerjätä miesten huomioita?

Perfektionismi. Oman miehen huomio riittää, mutta kieltämättä se tuntuu hyvältä, että hän edelleen käy muhun kuumana, vaikka olen jo vähän vanhempi ja yhteisiä vuosia on takana paljon. Enkä tarkoita sitä, etteikö mies voisi käydä kuumana, vaikka ei ihan tässä kunnossa olekaan, ihan varmasti voi :)

Vierailija kirjoitti:

Kesällä tulee kyllä kieltämättä mieleen tuo. Kaikkialla näkee kauniita naisia. Mutta ei se kateus mitään auta kuitenkaan.

Menehän specsaversille jos suomessa kauniita naisia näet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako jos kerron, että ainakin itselläni sen kropan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa kovaa treeniä ja jatkuvaa syömisen kontrollointia, mikä tekee jo monenlaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä hankalaa, puhumattakaan siitä että se tekee minusta tylsää seuraa?

Ja tiedän kyllä että olen varmasti poikkeus, keneltäkään muulta se ei vaadi mitään muuta kuin korkeintaan geenit, mutta ajattelin että jos tämä ajatus sua helpottaisi.

Ja pidät kroppaasi yllä syystä että? Narsismi? Tarve kerjätä miesten huomioita?

Perfektionismi. Oman miehen huomio riittää, mutta kieltämättä se tuntuu hyvältä, että hän edelleen käy muhun kuumana, vaikka olen jo vähän vanhempi ja yhteisiä vuosia on takana paljon. Enkä tarkoita sitä, etteikö mies voisi käydä kuumana, vaikka ei ihan tässä kunnossa olekaan, ihan varmasti voi :)

Jonkunlainen sairaus siis ja kyllä se miehesi nuorempia naisia katselee jos oma nainen on"vähän"vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako jos kerron, että ainakin itselläni sen kropan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa kovaa treeniä ja jatkuvaa syömisen kontrollointia, mikä tekee jo monenlaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä hankalaa, puhumattakaan siitä että se tekee minusta tylsää seuraa?

Ja tiedän kyllä että olen varmasti poikkeus, keneltäkään muulta se ei vaadi mitään muuta kuin korkeintaan geenit, mutta ajattelin että jos tämä ajatus sua helpottaisi.

Liioitteletko nyt hieman vai onko sinulla huippu-urheilijan vartalo, jonka ylläpitäminen vaatii oikeasti kovaa treeniä?

Minulla on fitnessurheilijan vartalo, vaikka en fitnessurheilija olekaan. En liioittele, mutta kuten totesin, olen varmasti poikkeus. Tähän lienee useita syitä. Ensinnäkin olen perfektionisti, ja minulle hyvä kroppa ei ole sama kuin pelkkä hoikka kroppa. Hyvä kroppa on minulle paljon muutakin, ja kaikki ne kriteerit vaativat sekä lihasta että jonkinlaista lihaserottuvuutta eli sopivan matalaa rasvaprosenttia. Toiseksi, en ole mitenkään lahjakas geneettisesti. Jokainen lihasgramma on vaatinut ja vaatii minulta paljon treeniä. Minulla on myös pcos, joka on todella armoton vyötärölle, ellen kontrolloi makroja todella orjallisesti. Kolmanneksi, minä kyllä ihan käyn päätoimisesti töissä :) enkä voi keskittyä kroppani hiomiseen 24/7 ja onhan minulla mies ja lapsiakin, jotka vaativat huomiotani. Jos en nauttisi sekä treenistä että sen tuloksista, tuskin jaksaisin vuodesta toiseen.

Ja kuten ketjussa monet toteavat, vähempikin riittää ja erottuu kyllä edukseen. Minä olen varmaan aika ääripään esimerkki.

Voitko laittaa treenijakosi, joilla olet saanut tuloksia ja vaikka pääliikkeet kyseisiltä päiviltä? Itselläni ongelmaksi on muodostunut sopivan treenijaon tekeminen, jos en halua treenata viitenä tai kuutena päivänä viikossa.  

No minä treenaan salilla kuusi kertaa viikossa, lisäksi teen aerobista 2-3 kertaa viikossa. Kolmijakoinen ohjelma eli treenaan 3+3 ohjelmalla yleensä. Ihan perusjuttuja. Kyykkyå, mavea, ylätaljaa, pystypunnerrusta, penkkiä pääliikkeinä.

Bodypositiivisuus. Laiskojen ylipainoisten ihmisten epätoivoinen yritys saada haluamansa, eli olla kaikkien silmissä seksikäs ilman että tarvii nähdä vaivaa sen kroppansa eteen. Valitettavasti pidän hoikempivartaloisia puoleensavetävämpinä, siinä voi mennä tovi että onnistutte aivopesemään Kellopeliappelsiinin tyyliin minut ajattelemaan toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen itse enemmän kuin suurin osa hoikista naisista, mutta sairauden vuoksi läski vain lisääntyy vuosi vuodelta. Turhauttavaa käyttää suurin osa elämästä treeniin eikä koskaan herkutella vaan syödä vuodesta toiseen samaa mautonta kana-kasvispaskaa eikä se edes näy missään muussa kuin siinä, että liikun ikäisekseni ja painoisekseni yllättävän kevyesti. Kyllähän ne lihakset läskivuoren alla helpottavat elämää, mutta ei kukaan mies minua panna halua.

Ovatkohan naiset jotenkin tottuneet etuoikeutettuun asemaan?

Ei minuakaan kukaan panna halua vaikka kuinka pysyttelen kunnossa.

On tämä silti kannattavaa.

t. mies

 

Oletko muka käynyt homobaarissa kokeilemassa haluaako kukaan panna sinua?

Olin todella hyväkroppainen 27-vuotiaaksi. Treeniä kertyi 8-12h viikossa ja en syönyt herkkuja ikinä. Nyt 31-vuotiaana painoa on 15kg lisää ja käyn 3 kertaa viikossa tunnin lenkillä. Kroppa nyt ei todellakaan ole sitä mitä se oli. Nykyään olen rennompi ja onnellisempi. Hyvän kropan ylläpitäminen vaati ainakin minulta mahdottomasti kontrollia ja kieltäytymistä hyvistä ruuista. Eli aina se laihan ihmisen elämä ei ole kyllä kivaa jollei ole tosi hyvät geenit. Voit tehdä elämäntapamuutoksen ja alat liikkumaan tai sitten hyväksyt itsesi ja olet onnellinen tuollaisen kuin olet!

5/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moikka ap!

Oon timmi 50 kiloinen.

Mulla on mm paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö ja dissosiaatiohäiriö. Mä olen ollut kolmessa väkivaltaisessa suhteessa ja olen käynyt terapiassa. Vaikeina aikoina lopetan syömisen lähes kokonaan ja urheilen liikaa. Olen muutenkin itsetuhoinen, mustelmat ja arvet on vaatteiden alla piilossa.

En aina uskalla edes ulos lenkille tai kauppaan, puhumattakaan muista kohtaamisista tai hoidettavista asioista. Mainitsinko erilaiset syömishäiriöt?

Silloinkun uskaltaudun kaupungille niin varmaan näytän vaan timmiltä mimmiltä ja saatan jopa vaikuttaa itsevarmalta hymyillessäni muille.

Ihmettelen kuitenkin, miksi kadehdit tätä? Haluatko miettiä uudestaan?

Itse toivoisin enemmän kuin mitään olevani normaali ja toimiva ihmisyksilö, sulla on aika asiat aika hyvin.

Haista paska, oikeasti. Ihan kuin rumavartaloiset eivät voisi kamppailla mt-ongelmien kanssa. Mä tekisin mitä vain ollakseni nätti ja siro ja mt-ongelmainen. Silloin olisin edes jotenkin kelpo muiden ihmisten silmissä. Nyt olen masentunut, ahdistuksesta ja dissosiaatiosta kärsivä, luultavasti persoonallisuushäiriöinenkin rumilus. Sulla on sentään kunnon diagnoositkin, muhun ei ole viitsitty edes paneutua sen verran että saisin tietää mikä mua oikeasti vaivaa.

Ei susta rumaa tee ulkokuoresi vaan tuo asenne.

Olet katkera ja kateellinen, vielä väkivaltaa kokeneelle syömishäiriöiselle mt-potilaalle. Jos sulla on samoja ongelmia niin luulisi löytyvän empatiaa edes hitusen.

Jos puhut ja käyttäydyt noin ihan oikeassa elämässäkin, niin en ihmettele jos ihmiset pysyvät etäällä.

Eikä edes se super kaunis ja timmi ulkokuorikaan auta silloin jos itse ihminen on toksinen.

Ootko ihan tosissas oikeasti? 😳

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman onnensa seppä. Ei se hyvä kroppa itsestään tule tai sen ylläpitäminen vaati muuta kuin sohvalla makaamista.

Ei välttämättä. Joillakin on vaan hyvät geenit tai vaihtoehtoisesti "huonot" geenit. Ei se ulkonäkö kaikkea kerro. Itse olen onnekas ja voin vielä 32-vuotiaana ja kerran synnyttäneenä syödä vaikka litran jäätelöä päivässä eikä näy missään. Tunnen myös ihmisiä jotka treenaavat hurjasti, rajoittavat syömistään jne mutta eivät vaan saa siroa kroppaa. On yleinen harhaluulo että treenaamalla voi näyttää miltä tahansa instabeibeltä. Kropan muoto esimerkiksi merkkaan niin paljon enemmän kun treenaaminen.

Ei tämä välttämättä kauheasti auta, mutta tuo myösneri näkökulmaa: myös niillä hyväkroppaisilla on usein ihan samoja tuntemuksia! Ihmiset kun tuppaa olemaan sellaisia, että mikään ei riitä ja itseään kritisöidään aina tosi rankasti. Itse olin ihan kukkakeppi tuossa 25-vuotiaana, mutta silti en ollut tyytyväinen, kadehdin muiden ulkonäköä ja olin epävarma itsestäni. Myt on kilojakin vuosien mittaan tullut vähän lisää, pari mukulaa synnyttänyt jne ja monesti mietin miten voikin olla että olin 10 kiloa laihempana niin epävarma ja tyytymätön kroppaani?! Eli kyllä se vaan niin menee, että on tilanne mikä tahansa niin suurimmalla osalla on ihan samoja tunteita😊

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on kaunis ja vetävä silloin kun on sinut itsensä kanssa ja antaa muidenkin olla mitä on.

Tämä!