mikä minussa on vikana/miksi en löydä miestä

Vaikutat dominoivalta ja itsekeskeiseltä. Mahtuuko sun elämään kukaan?

Joskus melkein toivon olevani sinkku että pääsisin kokeilemaan tätä parinhakua ja deittailua taas tämän ikäisenä ja tässä facebook/tinder-aikakautena :) Onko se muka oikeasti noin vaikeaa?

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:38"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:35"]

Varmin tapa saada joku ihastumaan on ihastua itse. Mikään ei ole sen kiinnostavampaa kuin se että joku on kiinnostunut sinusta. Kyselet miksi et saa miestä, mutta milloin viimeksi olet itse ollut niin lätkässä että sukat pyörii jalassa? Ihastu, rakastu, luonto hoitaa loput.

[/quote]

Ei auttanut minua, päinvastoin. En ole koskaan tapaillut pelimiehiä. Yksi (ja ainoa) yhden illan juttu on ollut pelimiehen kanssa. t. 26

[/quote]

Tähän nyt ei liity mitkään pelit, päinvastoin. Se on tavallaan pelaamista ettei uskalla itse heittäytyä. Odottelee vain että joku nyt kauheasti rakastuisi minuun ja sitten voi itse kylmän viileästi arvioida voisiko siitä tulla mitään. Aidot ihmiset menee ja tekee ja miettii sitten. Pelimiehet ja pelinaiset kehittelee noita teorioita.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:40"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:29"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:27"]

Ap:lle. Ole oma itsesi, kun löydät mieleisesi miehen. Esim. kaupassa, töissä yms... Niin keksi joku puheenaihe (halvat hinnat yms...) sitten olet kiinnostunut miehestä ja kyselet mahdollisimman paljon pienessä ajassa juuri oikeita kysymyksiä. (kannattaa miettiä etukäteen valmiiksi mitä kysyy) Lopuksi ehdotat treffejä tai yhteydenpitoa jutustelun merkeissä. Myös nimea, niin facebook on nykyään kätveä ;)

Elä missään nimessä tyrkytä itseä, tai ole itseäsi viisaampi. Ole oma itsesi. Jos olet Baarissa ja siellä on mukava mies, niin mene juttelemaan aluksi niitä näitä. Jos itsellesi kelpaa, niin sitten henkilökohtaisempia...

Ei se hankalaa ole. Itsevarmuus mukaan. Jos ensimmäinen on kusipää, toinen ei varmaan ole. Kyllä kaikille naisille sulhoja riittää...

T:Mies

[/quote]No eikö tämä sit ole itsensä tyrkyttämistä jos mikä? Mennä tuntemattomalle lätisemään vaikka kaupassa jotain typerää ja sit vielä pyydelläl FB-kaveriksikin? Juu ei.

[/quote]

Mikähän ero on itsensä tyrkyttämisellä ja vaikka jonku tuotteen paikan kysymisellä??? Jos kysyt mieleiseltä mieheltä, että tietääkö hän missä tuote x sijaitsee, niin millälailla se on itsensä tyrkyttämistä? Tähän vastaukseen muutama sopiva ennalta mietitty kysymys ja siittäpä se alkaa... FB-kaveriksi ei tarvitse pyytää jos yv lähettää!!!

Ei miehet kysymisestä pahastu ja eikä ne purematta syö... Jos joku kimpaantuu, niin toinen ei varmasti. Elä nyt itteäsi ala ap muuttamaan milläänlailla. Kyllä sullekkin sopiva mies löytyy...

T:Mies

[/quote]

äh, niin noloa ja läpinäkyvää. Tämän jälkeen vissiin laitetaan viesti senssipalstalle paikallislehteen että sinä tumma nuorimies K-kaupassa, juttelimme pavuista, jäin kaipaamaan?

:p

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:38"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:33"]

nro 52:lle: Et sinäkään sano esimerkkiä että miten tällainen nyt sitten naisessa näkyy! Etkö osaa sanoa?

[/quote]

Et kyllä ainakaan kohteliasta keskustelua osaa :D

Se näkyy pienissä sivulauseissa ja eleissä. Sen päälle on vaikea laittaa sormea niin sanoakseni. Ehkä sellainen tietynlainen anteeksipyytelemättömyys niin hyvässä kuin pahassakin. Ja kai ihan vaan omavoimaisuutta ylipäätään.

[/quote]

No heh:) Konkreettisten esimerkkien puute tässä ketjussa alkoi ottaa päähän, kun kuitenkin ilmeiisesti useat (eri) kirjoittajat tarjoavat tätä samaa selitystä; yli-itsenäisyyttä?!

Silläkin uhalla että kuulostan ihan autistilta, niin on pakko jankata tästä vielä. Aikamoisia heittoja nämä kommentit liiasta itsenäisyydestä siinä mielessä, että useimmat ns. itsenäiset sinkkunaiset elävät ihan samalla tavalla kuin parisuhteessakin olevat: opiskelevat, käyvät töissä, mutta pyörittävät arkeaan yksin.

Eli keskiverto mies Suomessa todennäköisesti olettaa että nainen pystyy tähän. Ei meillä kotirouvuus ole valtaosalle keskiluokasta mahdollista. Yläluokka ja sossuporukka siellä laitamilla sitten erikseen.

Toisaalta siis oletetaan että nainen selviytyy ruokakaupassa käynnistä, laskujen maksusta, mutta niin kauan kun ei parisuhteessa ole, on se vaara että vetää tämän huikean itsenäisyyden överiksi.

Mutta kuitenkaan siitä ei voi antaa esimerkkejä? Eleet, sivulauseet, anteeksipyytelemättömyys, omavoimaisuus.....

Auttakaa nyt joku tulkitsemaan tätä;)

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 22:18"]

Miten pukeudut? pukeudutko ns. tuikitavallisesti vai pukeudutko näyttäviin ja antaviin vaatteisiin esim. avarakaula-aukkoiset topit? jos nainen pukeutuu kovin näyttävästi niin usein miehet tuppaa ajattelemaan että "hyvännäkönen, mutta tuo on ainakin taatusti varattu". En nyt tarkoita siis mitään tuksu-tyyliä kumminkaan, mutta ymmärrät varmaan. Ehkä sinussa on jotain sellaista joka saa miehet ajattelemaan ettei kannata edes yrittää koska olet kumminkin sen näköinen että olet jo varattu ja jos et ole niin vientiä riittää muutenkin tai perässä roikkuu viisi yli-innokasta exää, tai jotain muuta tälläistä.

Miesten on vaan niin paljon helpompi ottaa nainen, joka ei herätä toisissa miehissä heti suurta mielenkiintoa.

[/quote]

Juu näin se on, jos on liian paljastavat kuteet, miehet ajattelevat "tuo on varmasti jo naimisissa, ei kande yrittää."

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:46"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:40"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:29"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:27"]

Ap:lle. Ole oma itsesi, kun löydät mieleisesi miehen. Esim. kaupassa, töissä yms... Niin keksi joku puheenaihe (halvat hinnat yms...) sitten olet kiinnostunut miehestä ja kyselet mahdollisimman paljon pienessä ajassa juuri oikeita kysymyksiä. (kannattaa miettiä etukäteen valmiiksi mitä kysyy) Lopuksi ehdotat treffejä tai yhteydenpitoa jutustelun merkeissä. Myös nimea, niin facebook on nykyään kätveä ;)

Elä missään nimessä tyrkytä itseä, tai ole itseäsi viisaampi. Ole oma itsesi. Jos olet Baarissa ja siellä on mukava mies, niin mene juttelemaan aluksi niitä näitä. Jos itsellesi kelpaa, niin sitten henkilökohtaisempia...

Ei se hankalaa ole. Itsevarmuus mukaan. Jos ensimmäinen on kusipää, toinen ei varmaan ole. Kyllä kaikille naisille sulhoja riittää...

T:Mies

[/quote]No eikö tämä sit ole itsensä tyrkyttämistä jos mikä? Mennä tuntemattomalle lätisemään vaikka kaupassa jotain typerää ja sit vielä pyydelläl FB-kaveriksikin? Juu ei.

[/quote]

Mikähän ero on itsensä tyrkyttämisellä ja vaikka jonku tuotteen paikan kysymisellä??? Jos kysyt mieleiseltä mieheltä, että tietääkö hän missä tuote x sijaitsee, niin millälailla se on itsensä tyrkyttämistä? Tähän vastaukseen muutama sopiva ennalta mietitty kysymys ja siittäpä se alkaa... FB-kaveriksi ei tarvitse pyytää jos yv lähettää!!!

Ei miehet kysymisestä pahastu ja eikä ne purematta syö... Jos joku kimpaantuu, niin toinen ei varmasti. Elä nyt itteäsi ala ap muuttamaan milläänlailla. Kyllä sullekkin sopiva mies löytyy...

T:Mies

[/quote]

äh, niin noloa ja läpinäkyvää. Tämän jälkeen vissiin laitetaan viesti senssipalstalle paikallislehteen että sinä tumma nuorimies K-kaupassa, juttelimme pavuista, jäin kaipaamaan?

:p

[/quote]

Tuo oli silloin 80 luvulta, kun tuollain viesti laitettiin. Nykyään saat melkovarmasti yhteyden jonkun some-palvelun kautta mieheen. Jos hänellä mielenkiintoa sinua kohtaan on, niin juttu lähtee liikkeelle. Jos taas ei, niin ei siittä mitään koko kansan vitsiä tule, niin kuin ennen. Vaan jää sun ja miehen keskinäiseen tietoisuuteen. Rohkeasti liikkeelle vain :)

T:Mies

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:48"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:38"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:33"]

nro 52:lle: Et sinäkään sano esimerkkiä että miten tällainen nyt sitten naisessa näkyy! Etkö osaa sanoa?

[/quote]

Et kyllä ainakaan kohteliasta keskustelua osaa :D

Se näkyy pienissä sivulauseissa ja eleissä. Sen päälle on vaikea laittaa sormea niin sanoakseni. Ehkä sellainen tietynlainen anteeksipyytelemättömyys niin hyvässä kuin pahassakin. Ja kai ihan vaan omavoimaisuutta ylipäätään.

[/quote]

No heh:) Konkreettisten esimerkkien puute tässä ketjussa alkoi ottaa päähän, kun kuitenkin ilmeiisesti useat (eri) kirjoittajat tarjoavat tätä samaa selitystä; yli-itsenäisyyttä?!

Silläkin uhalla että kuulostan ihan autistilta, niin on pakko jankata tästä vielä. Aikamoisia heittoja nämä kommentit liiasta itsenäisyydestä siinä mielessä, että useimmat ns. itsenäiset sinkkunaiset elävät ihan samalla tavalla kuin parisuhteessakin olevat: opiskelevat, käyvät töissä, mutta pyörittävät arkeaan yksin.

Eli keskiverto mies Suomessa todennäköisesti olettaa että nainen pystyy tähän. Ei meillä kotirouvuus ole valtaosalle keskiluokasta mahdollista. Yläluokka ja sossuporukka siellä laitamilla sitten erikseen.

Toisaalta siis oletetaan että nainen selviytyy ruokakaupassa käynnistä, laskujen maksusta, mutta niin kauan kun ei parisuhteessa ole, on se vaara että vetää tämän huikean itsenäisyyden överiksi.

Mutta kuitenkaan siitä ei voi antaa esimerkkejä? Eleet, sivulauseet, anteeksipyytelemättömyys, omavoimaisuus.....

Auttakaa nyt joku tulkitsemaan tätä;)

[/quote]

Hauskaa, mutta oikeasti mietin, että oletkohan asperger :D (Jos olisit niin se ei olisi ikävä tai halventava ominaisuus, ei toki)

Mutta joo, olen pahoillani etten osaa tätä paremmin sanoiksi pukea. Se ilmenee voimakkaana itsellisyytenä ja sillä, että taitaa ja osaa monet taidot. Varmasti itsenäisyys vahvistuu iän, kokemuksen ja pitkän sinkkuuden myötä eikä se ole missää nimessä paha asia. Miehet eivät vain pääosin tunnu pitävän siitä koska haluavat tuntea olevansa tarpeellisia.

Avioliitossa elävistä rouvista moni voisi olla aika pihalla miehensä kuollessa. Miten televisio säädetään, miten vaihdetaan sulake, missä on auton katsastuspaperit, mistä tiedän mikä poltin sopii siihen ja tähän eriokoisvalaisimeen.. jne.

- lainattu ja 52

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:48"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:38"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:33"]

nro 52:lle: Et sinäkään sano esimerkkiä että miten tällainen nyt sitten naisessa näkyy! Etkö osaa sanoa?

[/quote]

Et kyllä ainakaan kohteliasta keskustelua osaa :D

Se näkyy pienissä sivulauseissa ja eleissä. Sen päälle on vaikea laittaa sormea niin sanoakseni. Ehkä sellainen tietynlainen anteeksipyytelemättömyys niin hyvässä kuin pahassakin. Ja kai ihan vaan omavoimaisuutta ylipäätään.

[/quote]

No heh:) Konkreettisten esimerkkien puute tässä ketjussa alkoi ottaa päähän, kun kuitenkin ilmeiisesti useat (eri) kirjoittajat tarjoavat tätä samaa selitystä; yli-itsenäisyyttä?!

Silläkin uhalla että kuulostan ihan autistilta, niin on pakko jankata tästä vielä. Aikamoisia heittoja nämä kommentit liiasta itsenäisyydestä siinä mielessä, että useimmat ns. itsenäiset sinkkunaiset elävät ihan samalla tavalla kuin parisuhteessakin olevat: opiskelevat, käyvät töissä, mutta pyörittävät arkeaan yksin.

Eli keskiverto mies Suomessa todennäköisesti olettaa että nainen pystyy tähän. Ei meillä kotirouvuus ole valtaosalle keskiluokasta mahdollista. Yläluokka ja sossuporukka siellä laitamilla sitten erikseen.

Toisaalta siis oletetaan että nainen selviytyy ruokakaupassa käynnistä, laskujen maksusta, mutta niin kauan kun ei parisuhteessa ole, on se vaara että vetää tämän huikean itsenäisyyden överiksi.

Mutta kuitenkaan siitä ei voi antaa esimerkkejä? Eleet, sivulauseet, anteeksipyytelemättömyys, omavoimaisuus.....

Auttakaa nyt joku tulkitsemaan tätä;)

[/quote]

Ei tuohon liity kotirouvuus, taloudellinen itsenäisyys tai muu vastaava.
"-- Tietynlainen anteeksipyytelemättömyys niin hyvässä kuin pahassakin. Ja kai ihan vaan omavoimaisuutta ylipäätään."
Tuolla tarkoitetaan sitä, että nainen on naiseksi liian itsevarma ja liian omanarvontuntoinen. Useimmat naisethan kasvatetaan kilteiksi ja taipuvaisiksi. Joskus neljänkympin korvilla monet naiset alkavat vähän miettiä uudelleen rooliaan, mutta jotkut eivät ole koskaan omaksuneet sitä. Se, mikä minua tuossa kommentissa häiritsee, vaikka nyt olenkin juuri nimenomaan sellainen liian itsenäinen nainen, kun sanon seuraavaa, mutta saatpahan sen esimerkin, mitä toivoit. Mies ei voi olla liian itsenäinen, mutta nainen voi. Naisethan huonoa itsetuntoaan mielestelevät ja tekevät, mitä mies sanoo. Parisuhteessa, sängyssä, kaikkialla. Naisella olisi hyvä olla mahdollisimman vähän omaa tahtoa tai mielipiteitä. Kompromissi tarkoittaa samaa kuin naisen myöntyminen.

Toisaalta jotkut miehet haluavat, että nainen näyttää kaapin paikan ja vetää koko kivirekeä, kun ei ole muita vastuunkantajia. Silloin tosin naisen täytyy olla todella ahkera ja vahvaluontoinen.

Jos olet paha suustasi ja äänekäs, niin onhan se vähän jätkämäistä. Sellainen nainen varmaan helpommin pääsee kaveriksi, koska hänet koetaan henkisesti "mieheksi". Jokainen mies on yksilö ja varmasti osa pitää jätkämäisistä naisista, mutta suurin osa miehistä pitää eniten naisellisista naisista. Aivan kuten suurin osa naisista pitää enemmän miehekkäistä miehistä kuin naisellisista miehistä.

On myös naisellisia ikisinkkunaisia, jotka eivät osaa tai uskalla antaa mitään signaalia siitä, että heille voi tulla juttelemaan. Jos ei osaa yhtään hymyillä tai otta katsekontaktia voi olla aika harvassa ne miehet, jotka tulevat Juttelemaan. Jos joku kuitenkin tulee juttelemaan ja nainen menee vaikeaksi ja tosi hiljaiseksi, on tilanteesta treffikutsut aika kaukana, vaikka mies olisi kiinnostunut. Naisen ei ole pakko kutsua miestä suoraan treffeille, mutta pitäisi osata ilmaista kehonkielellään pitävänsä miehen seurasta, jos haluaa kutsun saada. Jos joku tarvitsee rautalangasta vääntämistä, kiinnostuksen eleet ovat: hymy, katsekontakti, fyysisesti lähelle tuleminen, ehkä satunnainen kosketus ja kiinnostus tietää lisää toisesta kysymällä ja kuuntelemalla tarkasti, keskeyttämättä.

Oma lukunsa on ne ikisinkkunaiset, jotka pysyvät sinkkuina, koska heillä on tarkat määritelmät siitä minkälainen miehen pitäisi olla, ja sellaisia miehiä on 0-1 kpl koko maapallon väestöstä. Sekä ne sinkut, joilla menee heti polla sekaisin ja hössöttävät suhteet pilalle laittamalla viestiä viestin perään miehelle. Nyrkkisääntö on; viestit lähetetään vuorotellen. Näin kumpikin voi määrätä missä tahdissa pidetään yhteyttä. Jos toinen ei ole vastannut viestiisi kannattaa odottaa vaikka viikko ennen kuin laittaa uutta viestiä.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:48"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:38"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:33"]

nro 52:lle: Et sinäkään sano esimerkkiä että miten tällainen nyt sitten naisessa näkyy! Etkö osaa sanoa?

[/quote]

Et kyllä ainakaan kohteliasta keskustelua osaa :D

Se näkyy pienissä sivulauseissa ja eleissä. Sen päälle on vaikea laittaa sormea niin sanoakseni. Ehkä sellainen tietynlainen anteeksipyytelemättömyys niin hyvässä kuin pahassakin. Ja kai ihan vaan omavoimaisuutta ylipäätään.

[/quote]

No heh:) Konkreettisten esimerkkien puute tässä ketjussa alkoi ottaa päähän, kun kuitenkin ilmeiisesti useat (eri) kirjoittajat tarjoavat tätä samaa selitystä; yli-itsenäisyyttä?!

Silläkin uhalla että kuulostan ihan autistilta, niin on pakko jankata tästä vielä. Aikamoisia heittoja nämä kommentit liiasta itsenäisyydestä siinä mielessä, että useimmat ns. itsenäiset sinkkunaiset elävät ihan samalla tavalla kuin parisuhteessakin olevat: opiskelevat, käyvät töissä, mutta pyörittävät arkeaan yksin.

Eli keskiverto mies Suomessa todennäköisesti olettaa että nainen pystyy tähän. Ei meillä kotirouvuus ole valtaosalle keskiluokasta mahdollista. Yläluokka ja sossuporukka siellä laitamilla sitten erikseen.

Toisaalta siis oletetaan että nainen selviytyy ruokakaupassa käynnistä, laskujen maksusta, mutta niin kauan kun ei parisuhteessa ole, on se vaara että vetää tämän huikean itsenäisyyden överiksi.

Mutta kuitenkaan siitä ei voi antaa esimerkkejä? Eleet, sivulauseet, anteeksipyytelemättömyys, omavoimaisuus.....

Auttakaa nyt joku tulkitsemaan tätä;)

[/quote]

Hauskaa, mutta oikeasti mietin, että oletkohan asperger :D (Jos olisit niin se ei olisi ikävä tai halventava ominaisuus, ei toki)

Mutta joo, olen pahoillani etten osaa tätä paremmin sanoiksi pukea. Se ilmenee voimakkaana itsellisyytenä ja sillä, että taitaa ja osaa monet taidot. Varmasti itsenäisyys vahvistuu iän, kokemuksen ja pitkän sinkkuuden myötä eikä se ole missää nimessä paha asia. Miehet eivät vain pääosin tunnu pitävän siitä koska haluavat tuntea olevansa tarpeellisia.

Avioliitossa elävistä rouvista moni voisi olla aika pihalla miehensä kuollessa. Miten televisio säädetään, miten vaihdetaan sulake, missä on auton katsastuspaperit, mistä tiedän mikä poltin sopii siihen ja tähän eriokoisvalaisimeen.. jne.

- lainattu ja 52

[/quote]

Tämä pätee varmaan jossain määrin vanhemmassa ikäluokassa, yli 60 v., mutta en usko että enää edes nelikymppiset naiset taantuvat avioliiton aikana sellaiseksi etteivät lamppua osaa vaihtaa.

Pitkät avioliitot, jotka on solmittu parikymppisinä ja jotka ovat ikään kuin eristäneet naisen maailmasta (työelämän ulkopuolella, ei tietoa perheen taloustilanteesta ym), ovat lähinnä mielikuva. Ehkä peilaat käsitystä itsenäisyydestä tätä ajatusta vasten?

Hyvin kirjoitettu, 70.

-69

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:54"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:46"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:40"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:29"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:27"]

Ap:lle. Ole oma itsesi, kun löydät mieleisesi miehen. Esim. kaupassa, töissä yms... Niin keksi joku puheenaihe (halvat hinnat yms...) sitten olet kiinnostunut miehestä ja kyselet mahdollisimman paljon pienessä ajassa juuri oikeita kysymyksiä. (kannattaa miettiä etukäteen valmiiksi mitä kysyy) Lopuksi ehdotat treffejä tai yhteydenpitoa jutustelun merkeissä. Myös nimea, niin facebook on nykyään kätveä ;)

Elä missään nimessä tyrkytä itseä, tai ole itseäsi viisaampi. Ole oma itsesi. Jos olet Baarissa ja siellä on mukava mies, niin mene juttelemaan aluksi niitä näitä. Jos itsellesi kelpaa, niin sitten henkilökohtaisempia...

Ei se hankalaa ole. Itsevarmuus mukaan. Jos ensimmäinen on kusipää, toinen ei varmaan ole. Kyllä kaikille naisille sulhoja riittää...

T:Mies

[/quote]No eikö tämä sit ole itsensä tyrkyttämistä jos mikä? Mennä tuntemattomalle lätisemään vaikka kaupassa jotain typerää ja sit vielä pyydelläl FB-kaveriksikin? Juu ei.

[/quote]

Mikähän ero on itsensä tyrkyttämisellä ja vaikka jonku tuotteen paikan kysymisellä??? Jos kysyt mieleiseltä mieheltä, että tietääkö hän missä tuote x sijaitsee, niin millälailla se on itsensä tyrkyttämistä? Tähän vastaukseen muutama sopiva ennalta mietitty kysymys ja siittäpä se alkaa... FB-kaveriksi ei tarvitse pyytää jos yv lähettää!!!

Ei miehet kysymisestä pahastu ja eikä ne purematta syö... Jos joku kimpaantuu, niin toinen ei varmasti. Elä nyt itteäsi ala ap muuttamaan milläänlailla. Kyllä sullekkin sopiva mies löytyy...

T:Mies

[/quote]

äh, niin noloa ja läpinäkyvää. Tämän jälkeen vissiin laitetaan viesti senssipalstalle paikallislehteen että sinä tumma nuorimies K-kaupassa, juttelimme pavuista, jäin kaipaamaan?

:p

[/quote]

Tuo oli silloin 80 luvulta, kun tuollain viesti laitettiin. Nykyään saat melkovarmasti yhteyden jonkun some-palvelun kautta mieheen. Jos hänellä mielenkiintoa sinua kohtaan on, niin juttu lähtee liikkeelle. Jos taas ei, niin ei siittä mitään koko kansan vitsiä tule, niin kuin ennen. Vaan jää sun ja miehen keskinäiseen tietoisuuteen. Rohkeasti liikkeelle vain :)

T:Mies

[/quote]Tää on taas jonkun peräkammarin pojan märkä päiväuni, hohhoijaa. Menepä kokeilemaan sitä oikeaa elämää välillä niin huomaat ettei maailma pyörikään niin kuin olet kuvitellut.

Aika lohduton ajatus, se että jos ei ole ulkoista pakkoa (asunto, raha) olla kiinni miehessä ja niin ollen sietää huonoakin kohtelua monesti, niin ei ole toivoakaan parisuhteesta. Kärjistettyä joo, mutta niinhän tämän voi ajatella.

Jos on kasvatettu taipuisaksi, on huono itsetunto, suostuu mihin vaan niin mies tuntee itsensä tarpeelliseksi ja valitsee naisen parisuhteeseen. Silti voisi kuvitella että tämänkaltainen nainen nyky-yhteiskunnassa ei kohtaa loppuelämänsä elättäjää heti. Joten todennäköisesti tällainen nainen on ollut monenkin miehen "kokeiltavana" ja suostunut kaikkeen. Sekin on paheksuttavaa ja saattaa estää suhteen muodostumisen.

Sanaa rakkaus ei muuten monikaan ole tässä maininnut. 

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 00:04"]

Tämä pätee varmaan jossain määrin vanhemmassa ikäluokassa, yli 60 v., mutta en usko että enää edes nelikymppiset naiset taantuvat avioliiton aikana sellaiseksi etteivät lamppua osaa vaihtaa.

Pitkät avioliitot, jotka on solmittu parikymppisinä ja jotka ovat ikään kuin eristäneet naisen maailmasta (työelämän ulkopuolella, ei tietoa perheen taloustilanteesta ym), ovat lähinnä mielikuva. Ehkä peilaat käsitystä itsenäisyydestä tätä ajatusta vasten?

[/quote]

Minä olen lähes kolmekymppinen rouva enkä tiedä millainen lamppu minun pitää asentaa kylpyhuoneeseemme. En myöskään osaa porata kiviseinäämme ripustuskoukkua. Enkä osaa lonkalta arvata kuka on internettimme palveluntarjoaja.

-Korkeakoulutettu Helsinkiläinen

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:57"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:48"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:38"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:33"]

nro 52:lle: Et sinäkään sano esimerkkiä että miten tällainen nyt sitten naisessa näkyy! Etkö osaa sanoa?

[/quote]

Et kyllä ainakaan kohteliasta keskustelua osaa :D

Se näkyy pienissä sivulauseissa ja eleissä. Sen päälle on vaikea laittaa sormea niin sanoakseni. Ehkä sellainen tietynlainen anteeksipyytelemättömyys niin hyvässä kuin pahassakin. Ja kai ihan vaan omavoimaisuutta ylipäätään.

[/quote]

No heh:) Konkreettisten esimerkkien puute tässä ketjussa alkoi ottaa päähän, kun kuitenkin ilmeiisesti useat (eri) kirjoittajat tarjoavat tätä samaa selitystä; yli-itsenäisyyttä?!

Silläkin uhalla että kuulostan ihan autistilta, niin on pakko jankata tästä vielä. Aikamoisia heittoja nämä kommentit liiasta itsenäisyydestä siinä mielessä, että useimmat ns. itsenäiset sinkkunaiset elävät ihan samalla tavalla kuin parisuhteessakin olevat: opiskelevat, käyvät töissä, mutta pyörittävät arkeaan yksin.

Eli keskiverto mies Suomessa todennäköisesti olettaa että nainen pystyy tähän. Ei meillä kotirouvuus ole valtaosalle keskiluokasta mahdollista. Yläluokka ja sossuporukka siellä laitamilla sitten erikseen.

Toisaalta siis oletetaan että nainen selviytyy ruokakaupassa käynnistä, laskujen maksusta, mutta niin kauan kun ei parisuhteessa ole, on se vaara että vetää tämän huikean itsenäisyyden överiksi.

Mutta kuitenkaan siitä ei voi antaa esimerkkejä? Eleet, sivulauseet, anteeksipyytelemättömyys, omavoimaisuus.....

Auttakaa nyt joku tulkitsemaan tätä;)

[/quote]

Ei tuohon liity kotirouvuus, taloudellinen itsenäisyys tai muu vastaava.
"-- Tietynlainen anteeksipyytelemättömyys niin hyvässä kuin pahassakin. Ja kai ihan vaan omavoimaisuutta ylipäätään."
Tuolla tarkoitetaan sitä, että nainen on naiseksi liian itsevarma ja liian omanarvontuntoinen. Useimmat naisethan kasvatetaan kilteiksi ja taipuvaisiksi. Joskus neljänkympin korvilla monet naiset alkavat vähän miettiä uudelleen rooliaan, mutta jotkut eivät ole koskaan omaksuneet sitä. Se, mikä minua tuossa kommentissa häiritsee, vaikka nyt olenkin juuri nimenomaan sellainen liian itsenäinen nainen, kun sanon seuraavaa, mutta saatpahan sen esimerkin, mitä toivoit. Mies ei voi olla liian itsenäinen, mutta nainen voi. Naisethan huonoa itsetuntoaan mielestelevät ja tekevät, mitä mies sanoo. Parisuhteessa, sängyssä, kaikkialla. Naisella olisi hyvä olla mahdollisimman vähän omaa tahtoa tai mielipiteitä. Kompromissi tarkoittaa samaa kuin naisen myöntyminen.

Toisaalta jotkut miehet haluavat, että nainen näyttää kaapin paikan ja vetää koko kivirekeä, kun ei ole muita vastuunkantajia. Silloin tosin naisen täytyy olla todella ahkera ja vahvaluontoinen.

[/quote]

Niin ja kun toteat, että olet mielummin sinkku kuin sätkynukke, osoitat että "et tarvitse parisuhdetta". Voi kuitenkin miettiä, kuinka ihastunut ja rakastunut noin ajatteleva mies on. Jokainen todella rakastunut tietää.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 00:15"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 00:04"]

Tämä pätee varmaan jossain määrin vanhemmassa ikäluokassa, yli 60 v., mutta en usko että enää edes nelikymppiset naiset taantuvat avioliiton aikana sellaiseksi etteivät lamppua osaa vaihtaa.

Pitkät avioliitot, jotka on solmittu parikymppisinä ja jotka ovat ikään kuin eristäneet naisen maailmasta (työelämän ulkopuolella, ei tietoa perheen taloustilanteesta ym), ovat lähinnä mielikuva. Ehkä peilaat käsitystä itsenäisyydestä tätä ajatusta vasten?

[/quote]

Minä olen lähes kolmekymppinen rouva enkä tiedä millainen lamppu minun pitää asentaa kylpyhuoneeseemme. En myöskään osaa porata kiviseinäämme ripustuskoukkua. Enkä osaa lonkalta arvata kuka on internettimme palveluntarjoaja.

-Korkeakoulutettu Helsinkiläinen

[/quote]

En minäkään osaa, mutta tiedän kyllä mistä kysyisin apua tai neuvoa. Olen korkeakoulutettu sinkku. Operaattorin tiedän, kun itse maksan laskun. Olenko liian itsenäinen?

tähän on helppo vastaus. Miehet ei lähesty Suomessa. Tuuppa Argentinaan, niin takaan, että treffikutsuja alkaa sadella.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 00:19"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 00:15"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 00:04"]

Tämä pätee varmaan jossain määrin vanhemmassa ikäluokassa, yli 60 v., mutta en usko että enää edes nelikymppiset naiset taantuvat avioliiton aikana sellaiseksi etteivät lamppua osaa vaihtaa.

Pitkät avioliitot, jotka on solmittu parikymppisinä ja jotka ovat ikään kuin eristäneet naisen maailmasta (työelämän ulkopuolella, ei tietoa perheen taloustilanteesta ym), ovat lähinnä mielikuva. Ehkä peilaat käsitystä itsenäisyydestä tätä ajatusta vasten?

[/quote]

Minä olen lähes kolmekymppinen rouva enkä tiedä millainen lamppu minun pitää asentaa kylpyhuoneeseemme. En myöskään osaa porata kiviseinäämme ripustuskoukkua. Enkä osaa lonkalta arvata kuka on internettimme palveluntarjoaja.

-Korkeakoulutettu Helsinkiläinen

[/quote]

En minäkään osaa, mutta tiedän kyllä mistä kysyisin apua tai neuvoa. Olen korkeakoulutettu sinkku. Operaattorin tiedän, kun itse maksan laskun. Olenko liian itsenäinen?

[/quote]

En tiedä, mutta passiivis-aggressiivinen mahdollisesti.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 00:15"]

Aika lohduton ajatus, se että jos ei ole ulkoista pakkoa (asunto, raha) olla kiinni miehessä ja niin ollen sietää huonoakin kohtelua monesti, niin ei ole toivoakaan parisuhteesta. Kärjistettyä joo, mutta niinhän tämän voi ajatella.

Jos on kasvatettu taipuisaksi, on huono itsetunto, suostuu mihin vaan niin mies tuntee itsensä tarpeelliseksi ja valitsee naisen parisuhteeseen. Silti voisi kuvitella että tämänkaltainen nainen nyky-yhteiskunnassa ei kohtaa loppuelämänsä elättäjää heti. Joten todennäköisesti tällainen nainen on ollut monenkin miehen "kokeiltavana" ja suostunut kaikkeen. Sekin on paheksuttavaa ja saattaa estää suhteen muodostumisen.

Sanaa rakkaus ei muuten monikaan ole tässä maininnut. [/quote]

En minä aikanaan miehenä ole koskaan haaveillut siitä, että saisin sanoa mitä tehdään ja nainen vain alistuu tahtooni. Olen aina halunnut sellaisen naisen, jonka kanssa tehdää asioita yhdessä paljon ja kumpikin kuuntelee toista, kumpikin osaa tulla toimeen omillaan, mutta kaksin on parempi. Minusta olisi rasittavaa aina päättää kaikesta, se tuntuisi jotenkin yksinäiseltä, jos toisella ei ole mitään tahtoa. Toisaalta en itse halua olla perässäkulkija, jolle sanellaan mitä tehdään.

Varmasti osa miehistä haluaa kaiken päätäntävallan ja osalle miehistä sopii parhaiten perässävedettävän rooli. Yksilöitä ollaan.