Lue keskustelun säännöt.
Hei, onko muilla masentuneilla/ herkillä tätä ongelmaa?
13.07.2021 |
Eli saattaa vaikka olla puolison kanssa hyvin mennyt ilta, mutta jossain kohtaa alkaakin se herkisteky ja itkeminen tms..
Oltiin eilen miehen kanssa pitkästä aikaa molemmat vapaalla samana päivänä, ja mies oli ihana. Minulla oli kivaa. Silti illan päätteeksi aloin itkemään ja puhumaan siitä, kuinka en tunne että mies haluaa minua (mikä onkin osittain näin, koska emme näe paljoa töiden takia). Harmittaa. Miehen ilta meni pilalle ja omanikin kyllä. Nyt 4h yöunilla töihin... Su onneksi sovimme taas yhteisenä vapaana tekevämme jotain kivaa. Miten varmistaa etten pilaa iltaa?! Ja ei ole provo, olen oikeasti ärsyyntynyt itseeni :( Vaikka masentunut olen ja ymmärrän toisaalta että mielialat vaihtelevat.
Kommentit (69)
Emme näe paljon töiden takia, kirjoitit. Asutteko yhdessä? Näettekö joka pvä? Minusta se ei ole lainkaan hullua, jos ikävöi toista. En voisi kuvitella asuvani eri katon alla kumppanini kanssa. Pienet huomionosoitukset, kaksin kuhertelu, pienetkin reissut kaksin, pusut, kosketukset, teot kertovat minulle, että minusta välitetään. Yhdessä tekemiset sitovat ja lujittavat suhdetta. Surulliseksi vetäisi minutkin jossei näitä olisi. Minusta ap. ei tartte mitn nappeja niinkuin jotkut ilkeämieliset ilkeävät kirjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä ettei ihmiset tajua mielenterveysongelmista mitään :D Ap sentään miettii mitä voisi tehdä paremmin kun on masentunut, että kumppani kärsisi mahd. Vähän. Moni selväjärkinenkään ei näin suhteessaan tee. Ap älä välitä näistä. Olen ollut masentunut ja parisuhteessa, jossa tottakai masennus näkyi enemmän ja vähemmän. Kyllä se siitä. Tuo kuvailemasi tilanne on normaali mamsentuneen mielessä. Itsetunto heikkenee ja omanarvontunne on matala. Toivottavasti käyt siihen asiaan terapiassa? Se kannattaa. Ja lisäksi lääkitys joka jo mainittiin toimii varmasti mielialoja tasoittavana tekijänä. Tsemppiä!
Sen tajuan, että vaikka ihmiset olisivat miten sekaisin päästään, silti väkisin hakeutuvat parisuhteeseen. Ikäänkuin kuvitellen että se parisuhde auttaa ja parantaa. Minua ei ainakaan kiinnosta alkaa kenellekään psykologiksi ja niitä taitoja siinä masentuneen kanssa tuntui tarvivan.
Kerroppa minulle, että miten se masentunut saa aikuisen, oikeustoimikelpoisen ihmisen väkisin parisuhteeseen kanssaan?
Viestisi kuulostaa siltä, niin kuin masentuneen kumppanilla ei olisi ollut osaa eikä arpaa parisuhteeseen päätymisessä. Vaikka parisuhde on kahden ihmisen vapaaehtoinen sopimus.
Pakkoavioliitto ja kaikki muut pakotetut parisuhteet ovat laittomia. Mikäli joku sellaisesta itsensä löytää, niin suosittelen turvakotiin hakeutumista.
Olen itse sekä kärsinyt mielenterveysongelmista että ollut parisuhteessa mielenterveysongelmista kärsivän kanssa, ja minun mielestäni on tärkeää muistaa, että masennus tai mikään muukaan mielenterveysdiagnoosi ei ole oikeutus kaataa omia ongelmiaan jatkuvasti toisen niskaan. Vaikka puoliso olisikin psyykkisesti ihan terve, hänkin on vain ihminen jolla kaiken lisäksi on omat, ehkä vähemmälle huomiolle jäävät ongelmansa. Hän ei myöskään ole psykiatrian ammattilainen eikä tukihenkilösi, hän on puolisosi.
Jos et jo ole ammattiavun piirissä, suosittelen pikaisesti hakeutumaan, siellä voit purkaa tuntojasi vailla huolta toisen kuormittumisesta.
Tarkoitus ei ole kääntää veistä haavassa vaan ainoastaan jakaa oppitunti joka oli itselleni tärkeä herätys.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti löydät ratkaisuja ongelmiisi.
Vierailija kirjoitti:
Mua kauhistuttaa tämä jatkuva lääkkeiden suositteleminen jokaiseen suhteellisen pieneenkin ongelmaan.
Erilaiset tunteet kuuluvat elämään eikä niitä tarvitse eikä kannata turruttaa napeilla. Niitä voi oppia käsittelemään ja hallitsemaan tarvittavalla tavalla muilla keinoin.
Masennukseenkaan ei välttämättä tarvitse lääkitystä (vaikka todella vaikeaan sellaiseen on ainakn jonkin aikaan varmaankin paikallaan).
Ja juurikin tuo sinun kauhisteleminen pitkittää masentuneiden oireita, koska muutenkin jo syyllistynyt ja "pitäisii jaksaa" myrkyttynyt. Tottakai noita ajatuksia voi oppia hyväksymään, mutta harvoin masentuneen mieli on niin vastaanottavainen. Lääkäri tekee analyysin yksilöllisesti kelle suosittelee lääkitystä ja kenelle ei. Muiden ei pitäisi edes ottaa näihin kantaa ja jeesustella täällä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kun tuo on vain naisten perusluonne. 🤣 Mielialat sinne tänne koko ajan.. Ei siihen masennustakaan tarvitse.
Ei todellakaan ole! Ei ole ikinä ollut tuollaista. Miten voit yleistää ja niputtaa naiset?
T. Nainen joka ei itke koskaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä ettei ihmiset tajua mielenterveysongelmista mitään :D Ap sentään miettii mitä voisi tehdä paremmin kun on masentunut, että kumppani kärsisi mahd. Vähän. Moni selväjärkinenkään ei näin suhteessaan tee. Ap älä välitä näistä. Olen ollut masentunut ja parisuhteessa, jossa tottakai masennus näkyi enemmän ja vähemmän. Kyllä se siitä. Tuo kuvailemasi tilanne on normaali mamsentuneen mielessä. Itsetunto heikkenee ja omanarvontunne on matala. Toivottavasti käyt siihen asiaan terapiassa? Se kannattaa. Ja lisäksi lääkitys joka jo mainittiin toimii varmasti mielialoja tasoittavana tekijänä. Tsemppiä!
Sen tajuan, että vaikka ihmiset olisivat miten sekaisin päästään, silti väkisin hakeutuvat parisuhteeseen. Ikäänkuin kuvitellen että se parisuhde auttaa ja parantaa. Minua ei ainakaan kiinnosta alkaa kenellekään psykologiksi ja niitä taitoja siinä masentuneen kanssa tuntui tarvivan.
Kerroppa minulle, että miten se masentunut saa aikuisen, oikeustoimikelpoisen ihmisen väkisin parisuhteeseen kanssaan?
Viestisi kuulostaa siltä, niin kuin masentuneen kumppanilla ei olisi ollut osaa eikä arpaa parisuhteeseen päätymisessä. Vaikka parisuhde on kahden ihmisen vapaaehtoinen sopimus.
Pakkoavioliitto ja kaikki muut pakotetut parisuhteet ovat laittomia. Mikäli joku sellaisesta itsensä löytää, niin suosittelen turvakotiin hakeutumista.
Olen päätynyt suhteeseen masentuneen kanssa siten, että esitti alkuun terveempää kuin onkaan. Sitten kun tunteet oli syventyneet, alkoi oireilemaan pahemmin koska ilmeisesti tunsi että oltiin edetty sille tasolle että minua uskalsi alkaa käyttämään terapeuttina jonka niskaan kipata kaikki. Ja itselläkään siinä ei ollut helppoa, kun ei noin vaan olisi halunnut lompsia pois enää. Alkoi tuntumaan henkisesti raskaalta ja tunsin olevani ansassa, hajosin itsekin henkisesti. Kun aloin edes harkitsemaan suhteen lopetusta, otettiin "en jaksa elämää ilman sinua" ja itsemurhalla vihjailut mukaan. Ei se ole aina niin mustavalkoista, että "jaha tuo on masentunut, enpä ala sen kaa".
Mä oon liian herkkä, että edes uskaltaisin seurustella.
Eli paremmin sulla menee!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kauhistuttaa tämä jatkuva lääkkeiden suositteleminen jokaiseen suhteellisen pieneenkin ongelmaan.
Erilaiset tunteet kuuluvat elämään eikä niitä tarvitse eikä kannata turruttaa napeilla. Niitä voi oppia käsittelemään ja hallitsemaan tarvittavalla tavalla muilla keinoin.
Masennukseenkaan ei välttämättä tarvitse lääkitystä (vaikka todella vaikeaan sellaiseen on ainakn jonkin aikaan varmaankin paikallaan).
Olisi myös hyvä että lääkäri kertoisi potilaalle mitä ssri lääkkeet tekevät. Ne tuhoavat vähitellen aivoista reseptoreita jolloin normaalia onnen ja ilon tunnetta ei voi kokea. Eli lääkkeitä on sitten pakko syödä loppuikä, koska aivot toimivat enää niillä lääkkeilä suht normaalisti.
Muutenhan niitä ilon ja onnen tunteita riittääkin. Olen ollut masentunut yli 20 vuotta eikä sinä aikana ole ollut yhtään iloista päivää. Terapiassa viisi vuotta, lääkkeitä en ole koskaan syönyt (pitkä QT, ssri:t vasta-aiheisia).
Vierailija kirjoitti:
Miksi masentuneet hakeutuvat parisuhteeseen? Eikö kannattaisi hoitaa itsensä kuntoon ensin.
Voi voi.. se sairaus voi tulla milloin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kauhistuttaa tämä jatkuva lääkkeiden suositteleminen jokaiseen suhteellisen pieneenkin ongelmaan.
Erilaiset tunteet kuuluvat elämään eikä niitä tarvitse eikä kannata turruttaa napeilla. Niitä voi oppia käsittelemään ja hallitsemaan tarvittavalla tavalla muilla keinoin.
Masennukseenkaan ei välttämättä tarvitse lääkitystä (vaikka todella vaikeaan sellaiseen on ainakn jonkin aikaan varmaankin paikallaan).
Olisi myös hyvä että lääkäri kertoisi potilaalle mitä ssri lääkkeet tekevät. Ne tuhoavat vähitellen aivoista reseptoreita jolloin normaalia onnen ja ilon tunnetta ei voi kokea. Eli lääkkeitä on sitten pakko syödä loppuikä, koska aivot toimivat enää niillä lääkkeilä suht normaalisti.
Annatko luotettavan lähteen väitteellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi masentuneet hakeutuvat parisuhteeseen? Eikö kannattaisi hoitaa itsensä kuntoon ensin.
Voi voi.. se sairaus voi tulla milloin vaan.
Useimmiten se on pitkittyneenä päällä nuoruudesta saakka, erään sanoja lainaten "taidan olla masentunut koko elämäni".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nytkö se ei yhtäkkiä olekaan tasa-arvoinen suhde mitä naiset haluaa, kun kyseessä on masentunut nainen jonka kanssa miehen pitäisi olla. Tästä on kyllä tasa-arvot kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Ei kun tuo on vain naisten perusluonne. 🤣 Mielialat sinne tänne koko ajan.. Ei siihen masennustakaan tarvitse.
Ei ne heittele koko ajan. Hormonitoiminta aiheuttaa jonkun verran mielialan muutosta. Sille ei voi mitään. Vai pitääkö muuttua mieheksi hormonitoiminnan takia? 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa, puhukaa ja puhukaa!
Minä rajoitan masentuneen puolisoni kanssa keskustelemista ihan oman itseni vuoksi. Hänen ajatuksenjuoksunsa kulkee niin kieroutuneita ratoja (tietenkin sairauden vuoksi), että hänen puheitaan ei yksinkertaisesti jaksa määräänsä enempää kuunnella. Olemme keskustelleet asiasta ja olen sanonut, että hänen aivonsa valehtelevat hänelle tällä hetkellä ja olen myös sanonut, että en kuuntele koko aikaa noita juttuja tai muuten minulta menee hermo kokonaan. Hän ymmärtää kyllä älyllisellä tasolla itsekin ajattelevansa sairauden takia vinoutuneesti ja ymmärtää sen, että terveen on vaikea sietää ärtymättä sairaan mielen kuvioita. Ärsyttää, kun puolison omat ajatukset ovat sairauden takia vääristyneitä ja ne vääristyneet ajatukset vain lisäävät hänen huonoa oloaan, koska omia ajatuksiaan ei kukaan pääse pakoon.
Oli mulla ennen tuollaisia ongelmia. Sitten kasvoin aikuiseksi.
Minulla on pitkä tausta masennuksesta. Olen aina ollut sellainen että pidän ajatukset itselläni, ja siitä on hyötyä masennuksen suhteen. Ei auta minua tai ketään muutakaan jos seuraan tunteitani ja toimin niiden mukaan, eli vaikka kertoisin joka kerta ystävälle kun ajattelen itsemurhaa (saati sitten tekisin sen). En aio sitä tehdä, eikä ajatuksen jakaminen tee muuta kuin aiheuttaa stressiä läheiselle.
Kun saat itsesi kiinni jostain ajatuksesta tai tunteesta, mieti hetki onko se totta (miehesi ei halua sinua ja päättelit tämän siitä että hän on paljon töissä??). Olette romanttisia treffeillä. Onko sinun pakko seurata ajatusta, uskoa siihen ja sanoa se ääneen? Tiedät jo etukäteen ongelmasi, nyt ala työstää sitä.
Vierailija kirjoitti:
No o normaalia. Tai se että on ailahtelevainen ja mielialat sinkoilevat. Kannattaa harkita psykiatrin lausunnolla reseptilääkettä tuohon. Turhaan sinnittelet ilman. Terapian ohella lääkkeet auttavat paranemaan. Terv. "Toipuva masentunut".
Älä viitsi neuvoa. Lääkkeet tai psykiatri eivät yksinään auta yhtään mitään, siis ei yhtään mitään, mikäli olosuhteet eivät muutu, ei ihmisen kuulu sopeutua ympäristöönsä tai ihmisiin lääkkeiden avulla, jos pitää, on siinä tapauksessa ympäristö ja ihmiset väärät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kun tuo on vain naisten perusluonne. 🤣 Mielialat sinne tänne koko ajan.. Ei siihen masennustakaan tarvitse.
Ei ne heittele koko ajan. Hormonitoiminta aiheuttaa jonkun verran mielialan muutosta. Sille ei voi mitään. Vai pitääkö muuttua mieheksi hormonitoiminnan takia? 🙄
Joillain naisilla ei tule kuulemma mitään oireita. Herää kysymys, että laittaako monikin sitten hormonien piikkiin oikuttelunsa, vaikkei oikeasti niistä johtuisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä ettei ihmiset tajua mielenterveysongelmista mitään :D Ap sentään miettii mitä voisi tehdä paremmin kun on masentunut, että kumppani kärsisi mahd. Vähän. Moni selväjärkinenkään ei näin suhteessaan tee. Ap älä välitä näistä. Olen ollut masentunut ja parisuhteessa, jossa tottakai masennus näkyi enemmän ja vähemmän. Kyllä se siitä. Tuo kuvailemasi tilanne on normaali mamsentuneen mielessä. Itsetunto heikkenee ja omanarvontunne on matala. Toivottavasti käyt siihen asiaan terapiassa? Se kannattaa. Ja lisäksi lääkitys joka jo mainittiin toimii varmasti mielialoja tasoittavana tekijänä. Tsemppiä!
Sen tajuan, että vaikka ihmiset olisivat miten sekaisin päästään, silti väkisin hakeutuvat parisuhteeseen. Ikäänkuin kuvitellen että se parisuhde auttaa ja parantaa. Minua ei ainakaan kiinnosta alkaa kenellekään psykologiksi ja niitä taitoja siinä masentuneen kanssa tuntui tarvivan.
Kai tajuat että ihminen voi masentua parisuhteen aikanakin? Mitäs silloin? Ja kyllä sitä ihmiset menevät parisuhteeseen vakavimmillakin persoonallisuuden piirteillä, puutteilla ja haitallisilla käytösmalleilla. Puolet ihmisistä kokee mielenterveysongelmia jossain kohtaa elämäänsä. Pitäisikö puolen väestöstä sitten olla pakollisesti sinkkuja ja perheettömiä lopunikänsä?
Ja ajatteletko samin, että jos ihmisellä on vaikka syöpä? Miksi silloin ansaitsee kumppanin tuen ja läsnäolon, mutta madentunut ei?
Jos se oma sairaus tai herkkyys tekee toisen elämästä hankalaa siinä parisuhteessa, niin eiköhän parasta olisi vaan säästää kärsimykseltä. Mutta ei onnistu, koska ollaan itsekkäitä ja ajatellaan juuri noin, että minulla on oikeus, minun pitää saada. Sinkkuja ON maailma pullollaan ja sinkkuus lisääntyy, koska ihmisten kumppanikriteerit kiristyy eivätkä ala toisessa katselemaan mitään oireiluja. Harvaa kiinnostaa alkaa masentuneelle hoitajaksi.