Hei, onko muilla masentuneilla/ herkillä tätä ongelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Mua kauhistuttaa tämä jatkuva lääkkeiden suositteleminen jokaiseen suhteellisen pieneenkin ongelmaan.

Erilaiset tunteet kuuluvat elämään eikä niitä tarvitse eikä kannata turruttaa napeilla. Niitä voi oppia käsittelemään ja hallitsemaan tarvittavalla tavalla muilla keinoin.

Masennukseenkaan ei välttämättä tarvitse lääkitystä (vaikka todella vaikeaan sellaiseen on ainakn jonkin aikaan varmaankin paikallaan).

Masennus ei ole mikään pieni ongelma ja joskus on välttämätöntä hyvän elämän vuoksi turruttaa jatkuvat itsetuhoiset ja inhottavat tunteet ja saada tilalle jotain seesteistä. Helppohan se on huudella jos itsellä on hyvät lähtökohdat työstää ongelmia lääkkeettömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi masentuneet hakeutuvat parisuhteeseen? Eikö kannattaisi hoitaa itsensä kuntoon ensin.

Hakeutuvat? Meinaatko että ihmiselle ei kuuluisi parisuhde ja onni jos on jokin sairaus tai vaikka luonteeltaan herkkä ja arka? Aika kapeasti katselet maailmaa jos näin kuvittelet. Ja sinkkuja olisi maailma pullollaan tuolla logiikalla. 🙂

Älä ruoki peikkoja vastaamalla näille. Todennäköisesti tällaisilla empatiakyvyttömillä tuntemattomille rähisijöillä on itsellään vaikka ja mitä ongelmia, he eivät vain itse huomaa sitä. Terveessä parisuhteessa tuetaan toista eikä sellaista ihmistä ole olemassakaan, kenellä ei olisi jotain vaikeita juttuja.

Täytyypä muistaa tämä viesti seuraavan kerran, kun palstalla alakynnessä olevaa miestä naiset polkee maahan urakalla yläpeukkujen liidellessä. Ette ehkä itse huomaa tuota käytöstänne, koska kärsitte jostain ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä ettei ihmiset tajua mielenterveysongelmista mitään :D Ap sentään miettii mitä voisi tehdä paremmin kun on masentunut, että kumppani kärsisi mahd. Vähän. Moni selväjärkinenkään ei näin suhteessaan tee. Ap älä välitä näistä. Olen ollut masentunut ja parisuhteessa, jossa tottakai masennus näkyi enemmän ja vähemmän. Kyllä se siitä. Tuo kuvailemasi tilanne on normaali mamsentuneen mielessä. Itsetunto heikkenee ja omanarvontunne on matala. Toivottavasti käyt siihen asiaan terapiassa? Se kannattaa. Ja lisäksi lääkitys joka jo mainittiin toimii varmasti mielialoja tasoittavana tekijänä. Tsemppiä!

Sen tajuan, että vaikka ihmiset olisivat miten sekaisin päästään, silti väkisin hakeutuvat parisuhteeseen. Ikäänkuin kuvitellen että se parisuhde auttaa ja parantaa. Minua ei ainakaan kiinnosta alkaa kenellekään psykologiksi ja niitä taitoja siinä masentuneen kanssa tuntui tarvivan.

Kai tajuat että ihminen voi masentua parisuhteen aikanakin? Mitäs silloin? Ja kyllä sitä ihmiset menevät parisuhteeseen vakavimmillakin persoonallisuuden piirteillä, puutteilla ja haitallisilla käytösmalleilla. Puolet ihmisistä kokee mielenterveysongelmia jossain kohtaa elämäänsä. Pitäisikö puolen väestöstä sitten olla pakollisesti sinkkuja ja perheettömiä lopunikänsä?

Ja ajatteletko samin, että jos ihmisellä on vaikka syöpä? Miksi silloin ansaitsee kumppanin tuen ja läsnäolon, mutta madentunut ei?

Nyt puhuttiinkin parisuhteeseen hakeutumisesta, älä ala höpöttämään ihan muista asioista. Monet sinkut on masentuneita ja silti hakevat parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kauhistuttaa tämä jatkuva lääkkeiden suositteleminen jokaiseen suhteellisen pieneenkin ongelmaan.

Erilaiset tunteet kuuluvat elämään eikä niitä tarvitse eikä kannata turruttaa napeilla. Niitä voi oppia käsittelemään ja hallitsemaan tarvittavalla tavalla muilla keinoin.

Masennukseenkaan ei välttämättä tarvitse lääkitystä (vaikka todella vaikeaan sellaiseen on ainakn jonkin aikaan varmaankin paikallaan).

Masennus ei ole mikään pieni ongelma ja joskus on välttämätöntä hyvän elämän vuoksi turruttaa jatkuvat itsetuhoiset ja inhottavat tunteet ja saada tilalle jotain seesteistä. Helppohan se on huudella jos itsellä on hyvät lähtökohdat työstää ongelmia lääkkeettömästi.

Joo, itseasiassa Terveystalon johtava psykologi suosittelee nimenomaan yhdistelmähoitona lääkitystä ja terapiaa. Te "terveet"päät ette tätä tajua. Älkää tulko kauhistelemaan lääkkeitä, vai tulenko minäkin kauhistelemaan sinun diabeteslääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi masentuneet hakeutuvat parisuhteeseen? Eikö kannattaisi hoitaa itsensä kuntoon ensin.

Tulen täältä sivusta huutelemaan. Itse en ole ikinä etsinyt enkä hakenut suhdetta ja seuraa koska tiedän olevani todella vaikea niinä vaikeina hetkinä ja haluan säästää muita niiltä. Miehet on hakeutuneet mun luo, olen aika sinnikkäästi laittanut vastaan :D

Aina heti alussa olen miehelle listannut brutaalin suoraan että olen mm paniikki-,ahdistus- ja dissosiaatiohäiriöinen. Yli puolet elämästäni syömishäiriöinen ja ajoittain menee alkoholiakin liikaa. Nämä oireilee näin, noin ja niin. En odota terapeuttia mutta jaksatko ja pärjäätkö sinä itse tällaisen kanssa?

Olen sanonut suoraan ja antanut miehelle vapauden lähteä litomaan hyvissä ajoin siitä itse loukkaantumatta. Aina siinä vaiheessa ovat sanoneet että ei haittaa ja tukevat kyllä jos tulee vaikeaa. Käytännön elämässä myöhemmin ovat kuitenkin olleet aika eksyksissä, exäkin paukautti että "enhän mä tajunnut että sä tosissaan olit!" kun oireilin syömättömyydellä kun meni huonommin.

Ja enhän mä koko ajan ole sekopää, eikä ap koko ajan vollota sängyssä. Sinne mukaan mahtuu ihan tavallisia ja kivojakin hetkiä, paljon herkkyyttä ja aitoutta, hyviä ja huonoja hetkiä niinkuin jokaisessa suhteessa. Se tarvitsee kumppanilta paljon ymnärrystä ja empatiaa, mutta kyllä me mt-tapauksetkin sit myös annetaan paljon takaisin.

Ja ps. se parisuhdekin voi saada masentumaan pahastikin.

Voisko sulla olla esim. epävakaa persoonallisuus tai vastaavasti se kaksisuuntainen mielialahäiriö?

Itse masentuneena en ole koskaan kokenut tuollaisia ailahteluja.

Huono parisuhde pahentaa parisuhdetta, jos masennus johtuu huonosta parisuhteesta, on tilanne verrattain helppo. ERO on se oikea sana !

Siis, huono parisuhde pahentaa masennusta. Näin päin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi masentuneet hakeutuvat parisuhteeseen? Eikö kannattaisi hoitaa itsensä kuntoon ensin.

Tulen täältä sivusta huutelemaan. Itse en ole ikinä etsinyt enkä hakenut suhdetta ja seuraa koska tiedän olevani todella vaikea niinä vaikeina hetkinä ja haluan säästää muita niiltä. Miehet on hakeutuneet mun luo, olen aika sinnikkäästi laittanut vastaan :D

Aina heti alussa olen miehelle listannut brutaalin suoraan että olen mm paniikki-,ahdistus- ja dissosiaatiohäiriöinen. Yli puolet elämästäni syömishäiriöinen ja ajoittain menee alkoholiakin liikaa. Nämä oireilee näin, noin ja niin. En odota terapeuttia mutta jaksatko ja pärjäätkö sinä itse tällaisen kanssa?

Olen sanonut suoraan ja antanut miehelle vapauden lähteä litomaan hyvissä ajoin siitä itse loukkaantumatta. Aina siinä vaiheessa ovat sanoneet että ei haittaa ja tukevat kyllä jos tulee vaikeaa. Käytännön elämässä myöhemmin ovat kuitenkin olleet aika eksyksissä, exäkin paukautti että "enhän mä tajunnut että sä tosissaan olit!" kun oireilin syömättömyydellä kun meni huonommin.

Ja enhän mä koko ajan ole sekopää, eikä ap koko ajan vollota sängyssä. Sinne mukaan mahtuu ihan tavallisia ja kivojakin hetkiä, paljon herkkyyttä ja aitoutta, hyviä ja huonoja hetkiä niinkuin jokaisessa suhteessa. Se tarvitsee kumppanilta paljon ymnärrystä ja empatiaa, mutta kyllä me mt-tapauksetkin sit myös annetaan paljon takaisin.

Ja ps. se parisuhdekin voi saada masentumaan pahastikin.

Ahaa, eli sinut ikäänkuin pakotettiin parisuhteeseen ja miehen vika, mitäs läksi.

Mikä ajatus se oikein on että masentunut on koko ajan sekaisin ja sietämätön? Ei todellakaan. Meilläkin on miehen kanssa suurin osa päivistä hyviä. Käyn terapiassa. Tottakai on välillä vaikeaa olon kanssa ja tunteiden hallinnassa, mutta ei se tarkoita että jatkuvasti on surullinen ja lamaantunut. Jos ei masennuksesta tiedä mitään(niinkuin täällä moni ei) niin turha tulla jakelemaan noita syyllistäviä neuvoja. Kiitos myös teille jotka olette antaneet asiallista pamautetta! Vertaistukea hain, lähinnä jos on jollain kokemusta sairaudesta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kun tuo on vain naisten perusluonne. 🤣 Mielialat sinne tänne koko ajan.. Ei siihen masennustakaan tarvitse.

Ei ne heittele koko ajan. Hormonitoiminta aiheuttaa jonkun verran mielialan muutosta. Sille ei voi mitään. Vai pitääkö muuttua mieheksi hormonitoiminnan takia? 🙄

Joillain naisilla ei tule kuulemma mitään oireita. Herää kysymys, että laittaako monikin sitten hormonien piikkiin oikuttelunsa, vaikkei oikeasti niistä johtuisikaan.

Toisilla on suurempi vaihtelu hormonitasapainossa, mistä mielialojenkin vaihtelu johtuu. Itse olen yksi näistä ja olen saanut vähän lohdutusta kierron seuraamisesta: kun tuntuu että olen surkein ihminen maailmassa, vilkaisemalla kalenteria tajuan että mulla onkin PMS. Joskus onnistuu järkeilemään itsensä siitä negatiivisten tunteiden limbosta, toisinaan ei.

Myös hormonaalisen ehkäisyn käyttö tasaa tätä vaihtelua, minkä takia moni ei PMS-oireita (tai sitä vastoin ovulaation aikana tulevaa itsevarmuuspiikkiä) koe. Toisaalta e-pillerit saattavat aiheuttaa tasaisen harmaan mielialan, mikä sekään ei ole kauhean positiivista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi masentuneet hakeutuvat parisuhteeseen? Eikö kannattaisi hoitaa itsensä kuntoon ensin.

Parisuhde ei ole masennukselta suojaava tekijä, vaan masennus voi puhjeta hyvässäkin parisuhteessa, vaikka sitä ei olisi ollut alunperin. Kukaan ei osaa ennustaa tulevia sairastumisia etukäteen aloittaessaan parisuhteen, ei fyysisiä eikä psyykkisiä.

Masennus voi myös uusiutua, vaikka kuinka olisi "hoitanut itsensä kuntoon ensin".

Mites ap sun muu elämä?

Onko sulla harrastuksia joista ammennat iloa, ystäviä, kavereita?

Oletko selvittänyt mikä sua pohjimmiltaan masentaa?

Masennushan on suomalainen kansantauti. Hyvin yleinen. Eli ns terveet onkin poikkeama. Siitä ei kannata liikaa iloita jos se tarkoittaa myös empatiakyvyn puutetta. Otan ystäväksi mieluummin herkän masentuneen kuin tunnekylmän narsistin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kun tuo on vain naisten perusluonne. 🤣 Mielialat sinne tänne koko ajan.. Ei siihen masennustakaan tarvitse.

Ei ne heittele koko ajan. Hormonitoiminta aiheuttaa jonkun verran mielialan muutosta. Sille ei voi mitään. Vai pitääkö muuttua mieheksi hormonitoiminnan takia? 🙄

Joillain naisilla ei tule kuulemma mitään oireita. Herää kysymys, että laittaako monikin sitten hormonien piikkiin oikuttelunsa, vaikkei oikeasti niistä johtuisikaan.

Ehkäpä he eivät laita mitään hormoonien piikkiin.

Ainakin omalta osaltani on todella helppo sanoa, että nelisen päivää kuukautisten kieppeillä mieli on ihan erilainen kuin muulloin. On herkkä itkemään tai suuttumaan, mieleen nousee surkeita ajatuksia. Jos sinun pitäisi olla neljä päivää kännissä ja esittää olevasi selvin päin, et ehkä pystyisi sinäkään sataprosenttiseen suoritukseen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ajatus se oikein on että masentunut on koko ajan sekaisin ja sietämätön? Ei todellakaan. Meilläkin on miehen kanssa suurin osa päivistä hyviä. Käyn terapiassa. Tottakai on välillä vaikeaa olon kanssa ja tunteiden hallinnassa, mutta ei se tarkoita että jatkuvasti on surullinen ja lamaantunut. Jos ei masennuksesta tiedä mitään(niinkuin täällä moni ei) niin turha tulla jakelemaan noita syyllistäviä neuvoja. Kiitos myös teille jotka olette antaneet asiallista pamautetta! Vertaistukea hain, lähinnä jos on jollain kokemusta sairaudesta. Ap

Masennus oireilee eri tavoilla riippuen ihmisestä ja riippuen myös masennuksen vaiheesta. Oma puolisoni esim. on koko ajan sietämätön siksi, että hän ei masentuneena siedä muita ihmisiä lähellään. Niinpä hän ei puhu päiväkausiin, hän on tyly ja kyvytön empatiaan ja välinpitämätön. Hyviä hetkiä ei tällaisessa vaiheessa ole lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Masennushan on suomalainen kansantauti. Hyvin yleinen. Eli ns terveet onkin poikkeama. Siitä ei kannata liikaa iloita jos se tarkoittaa myös empatiakyvyn puutetta. Otan ystäväksi mieluummin herkän masentuneen kuin tunnekylmän narsistin.

Ihanasti sanottu tuo viimeinen lause. Mun avomies on masentunut, mutta samaan aikaan maailman kiltein ja hyväsydämisin, herkkä ihminen. Eihän narsisti masennnu, koska ajattelee vain itseään. Mieheni on juuri sellainen muita ajatteleva ja itsensä unohtava tyyppi❤

Vierailija kirjoitti:

Mites ap sun muu elämä?

Onko sulla harrastuksia joista ammennat iloa, ystäviä, kavereita?

Oletko selvittänyt mikä sua pohjimmiltaan masentaa?

Muu elämä ihan jees, harrastan liikuntaa, luonnossa liikkumista, lukemista yms. Olen introvertti ja herkkä, se tietysti altistaa usein masentuneisuuteen enemmän kuin ekstroverttinen luonne. (Toki ei taas ole että vain näin). Sitten yksi tekijä on nuoruuden seksualinen hyväksikäyttö ja sen selvittämättä jäämättömyys. En saanut siihen aikanani apua ja myöhemmin se on kostautunut. Vaikea sanoa tarkkaan. Terapiasta kyllä ollut hyötyä.

Lääkkeitä on harkittu. Eniten tällä hetkellä mättää tuo tunteiden jatkuva aaltoilu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kun tuo on vain naisten perusluonne. 🤣 Mielialat sinne tänne koko ajan.. Ei siihen masennustakaan tarvitse.

Ei ne heittele koko ajan. Hormonitoiminta aiheuttaa jonkun verran mielialan muutosta. Sille ei voi mitään. Vai pitääkö muuttua mieheksi hormonitoiminnan takia? 🙄

Joillain naisilla ei tule kuulemma mitään oireita. Herää kysymys, että laittaako monikin sitten hormonien piikkiin oikuttelunsa, vaikkei oikeasti niistä johtuisikaan.

Ai ei vai? Ei edes menkkojen aikoihin tapahdu mitään? Ne jotka noin väittää, ei tiedä miten elimistö toimii.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ajatus se oikein on että masentunut on koko ajan sekaisin ja sietämätön? Ei todellakaan. Meilläkin on miehen kanssa suurin osa päivistä hyviä. Käyn terapiassa. Tottakai on välillä vaikeaa olon kanssa ja tunteiden hallinnassa, mutta ei se tarkoita että jatkuvasti on surullinen ja lamaantunut. Jos ei masennuksesta tiedä mitään(niinkuin täällä moni ei) niin turha tulla jakelemaan noita syyllistäviä neuvoja. Kiitos myös teille jotka olette antaneet asiallista pamautetta! Vertaistukea hain, lähinnä jos on jollain kokemusta sairaudesta. Ap

Minulla on ihan samanlaisia kokemuksia kuin mitä aloitusviestissä kuvailit, joten sympatiat täysin sun puolella.

Se on hirveä tunne kun on suunniteltu jotain kivaa miehen kanssa (jota myös töiden takia näen todella harvoin) ja kun odotettu ilta/viikonloppu koittaa, oletkin ihan paskana. Ja siitä se kierre vasta lähteekin kun tuntuu että olet itse pilannut ainoan yhteisen hetkenne olemalla masentunut surkimus ja piiskaat itseäsi sen takia.

Ehkä lataat enemmän paineita ”laatuajalle” kun näette miehenne kanssa harvoin töiden takia? Voisitteko ottaa pieniä hetkiä yhdessä, esim. nopea aamukävely tai kahvit ennen töihin lähtöä? Sellaista matalan kynnyksen yhdessä vietettyä aikaa, jolloin noille isommille suunnitelmille ei tarvitse ladata niin paljoa paineita. Yritän ajatella itseni kautta, voihan olla ettei tämä ole ollenkaan ongelmasi vaan tuo paha olo kumpuaa jostain muualta kun olette yhdessä.

Tsemppiä joka tapauksessa. Toivottavasti selätät masennuksen 🖤