Mies on yhtäkkiä todella nuivaantunut vauvan hankintaan. :(
Ollaan puhuttu jo seurusteluaikana asiat läpi, yhteistuumin haluttiin ainakin tuolloin yhteinen lapsi. Häistäkin on puhuttu mutta mies vaan viis veisaa tai sanoo aina että ehtiihän sitä. En painosta vaan kyselen mutten koko ajan. Kihloissakaan ei vielä olla ja mies tietää kuinka paljon haluan sitoutua ja perustaa perheen. Ikää meillä on 28v ja mies 35v. Pian olisi tarkoitus aloittaa vauvan yritys tai niin ainakin luulin mutta eilen kaupassa käydessä mies hermostui ja alkoi huutamaan minulle ettei tarvitse räpelöidä vauvan vaatteita ja ihan turhaan haaveilen äitiysvaatteisiin pukeutumisesta. Mies paukautti vihaisesti ettei meillei tule pentua ja musta ei tule koskaan äitiä ja marssi vihaisesti suoraan autolle. Jäin suu auki yksinäni seisomaan ja itkemään kun pari lähistöllä ollutta asiakasta tuijotti. Ostosten teko jäi kesken ja kotona ei ole ruokaa, mies valittaa nälkää mutta ei suostu puhumaan muusta. Kotimatkalla autossa oli ahdistava ilmapiiri ja miehen ilme oli todella vihainen. Ikinä aiemmin mitään tällaista ei ole tapahtunut. :( Surettaa.. viime yönä itkin silmät päästäni miehen sanoja mutta en ole kertonut tapahtuneesta ystäville -sukulaisille. Olo on tyhjä. Luovunko lapsihaaveista, kun mies on niin päättänyt? Oliko tämä loppu? Olen ihan sekaisin ja murtunut etten saata uskoa, on todella paha olla. :(
Kommentit (326)
Oot 28v, eli aika mummo jo.
T: 20v ykä 😎
vuonna 2004 syntynyt ykä.
Kuulostaa menetetyltä tapaukselta. Vaikka hän suostuisi lapseen, niin hän tuskin olisi hyvä isä. Suosittelen erittäin lämpimästi jatkamaan erisuuntaan. Ymmärrän että harmittaa ja itkettää, mutta sillä et saa käännettyä miehen päätä.
Itse ehdotin miehelleni lapsen tekoa, vaikka aikaisemmin oli sovittu ettei meille tule lapsia. Vuosi meni kunnes aloin puhumaan hänelle aiheesta uudelleen ja olin itse miettinyt ettei se ehkä kannatakaan. Mies taas hämmentyneenä totesi, että asiaa sulateltuaan hän nyt haluaisikin. Tässäpä sitä nyt mietitään, mutta vaikka miehenikin aluksi oli melkein paniikinomaisessa tilassa niin ei hän ikinä olisi mollannut lapsihaaveitani.
Onko sinulla tapana nojata häneen liikaa? Kuulostaa vähän siltä kun olisit tossun alla. Ihan jo sen takia että miehesi "uskaltaa" räjähdellä sinulle jossain ruokakaupassa ja sinä menet kiltisti autoon perässä ja itket yön eikä mies välitä.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläkin on oikeus päättää, mitä haluaa. Ja oikeus vaihtaa mielipidettä.
Taas tää sama juttu. Kun mä ajattelen näin ja kun mun mielestä tää on sovittu, niin nyt mä en kestä, kun asiat ei menekään niin kuin mä haluan.
Olet nyt tilanteessa, jota sanotaan kasvamiseksi.
Täytyy sitten vain miettiä, haluaako kasvaa siihen miehen tarjoamaan tiukkaan muottiin, vai oman kokoiseksi.
- Ensinnäkään, jos mies ei halua lasta nyt tai ikinä, niin on hänen oikeutensa päättää niin.
- Toisekseen, jos aiot jotenkin pakottaa, kiristää, lahjoa, huijata tai jallittaa miehen lapsen hankintaan hänen toiveidensa vastaisesti, niin älä sitten ihmettele, kun mies ei lapsen tulon jälkeen edelleenkään ole kovin innoissaan perhetouhusta, ja pahimmassa tapauksessa lähtee kälppimään kun sinä olet vielä vuodepotilaana synnytyksen jäljiltä.
- Kolmanneksi, mies ei vaikuta kovinkaan helmeltä tapaukselta, ihanko tosissasi meinaat tuollaisen kanssa si'itä? Kasvatahan selkäranka, ja ala elää sellaista elämää, jossa sinua kohdellaan hyvin ja kunnioittavasti.
- Neljänneksi, sä olet 28. Sulla on aika hiton paljon aikaa hoitaa elämäsi/parisuhdetilanteesi sellaiseen kuosiin, että siinä on tilaa ja paikka lapselle.
Olet totta kai sokissa tuollaisen kohtauksen jälkeen, ja yrität käydä kauppaa kohtalon kanssa ja pakottaa asiat korjaantumaan ja miehen takaisin omaksi itsekseen.
Ennen pitkää kiität onneasi, että mies räjäytti pommin ja sinä voit pelastautua sen sijaan, että hän olisi roikottanut sinua vielä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehesi on ahdistunut sinun lapsi- ja hääkyselyistäsi. Kauanko olette seurustelleet? Mitä olette seurustelun alkuaikoina keskustelleet lasten hankinnasta ja oletteko edes puhuneet siitä että milloin on sopiva aika raskauden yrittämiseen? Sanot ettet painosta miestä, mutta miksi kesken kauppareissunkin täytyy mennä räpeltämään jotain lastenvaatteita jos tarkoitus on käydä ruokakaupassa. Mielestäni miehesi vaikuttaa olevan todella ahdistunut, ehkä hän haluaa lapsia, mutta ei vielä. Eikä se, että häneltä jatkuvasti kyselet koska, koska, helpota hänen ahdistustaan yhtään.
Yhdessä kohta 6 vuotta tarvottu ja seurustelun alussa mies sanoi että naimisiin voidaan mennä ja lapsi tehdä mutta ei todellakaan heti vaan katsotaan asiaa tulevaisuudessa. Mies ei esimerkiksi innostu kun ystäväpiirissä moni yrittää lasta tai on raskaana ja kun olen kertonut osallistuvani baby showereihin niin mies on nuiva ja sanoi ettei halua mulle sellaisia järjestettävän kun on miehen mielestä typerää amerikkalaisboomia. Räyhääminen ja huutaminen on uutta. Jouluna päätettiin yhdessä että tänä vuonna aloitetaan yritys, mies oikein iloisesti irvaili kavereilleen ja kaikille tutuille että kohta on rouva paksuna. Mitään ei olla varsinaisesti aloitettu kun mies haluaa venyttää erilaisin syin, "kun aina on laskuja maksettavana" tai "ehkä kummilapsi riittäisi mulle mutta mies ei halua osallistua". Tuntuu todella pahalta kun mies sanoi ettei musta tule äitiä kun ei yhteistä koiraakaan ole voitu laittaa, kun miehen mielestä lemmikkiin menisi kaikki rahat. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläkin on oikeus päättää, mitä haluaa. Ja oikeus vaihtaa mielipidettä.
Taas tää sama juttu. Kun mä ajattelen näin ja kun mun mielestä tää on sovittu, niin nyt mä en kestä, kun asiat ei menekään niin kuin mä haluan.
Olet nyt tilanteessa, jota sanotaan kasvamiseksi.
Mieltä on oikeus muuttaa, mutta sen voi ilmaista vähän toisella tavalla kuin haistattelemalla kumppanille ruokakaupassa.
Voi tottakai, eikä tuo ole missään oikea tapa käyttäytyä. Sitähän ei toki tiedetä me täällä, että miksi miehen raja tuli just tuolla kaupassa vastaan, ja onko tuollainen räyhääminen muuten miehen tapaista. Sehän voi olla, että ap on nalkuttanut/jauhanut/maanitellut lasten hankintaan esimerkiksi joka ikinen päivä viimeiset puoli vuotta, ja nyt vaan meni kuppi nurin. Miehen olisi pitänyt hoitaa tilanne toisella tavalla, mutta mistä sitä tietää, että mitä ap on tehnyt ennenkuin tilanne on eskaloitunut.
Vierailija kirjoitti:
Vauva on naisen oma projekti tosi usein siis naiset haluavat lapsia ja he sitten yrittävät puhua miehen ympäri että mies tekisi lapsia hänen kanssaan.
Miehet sitten suostuvat tekemään lapsia koska he haluavat naisen onnelliseksi, sitten nämä naiset ihmettelevät miksi mies ei ota niin paljoa vastuuta perheestä. No mies ei ota vastuuta koska häntä ei kiinnosta lapset vaan ne lapset tehtiin koska nainen ne halusi. Sitten miehellä on lapsia mitä se ei oikeasti halunnut ja naisella on lapset.
Eroaminen on ratkaisu moneen ongelmaan kuten ap:n.
Tiedän jo että viestini saa paljon kohua aikaan mutta sanon miehenä tämän ja olen huomannut tämän ihan lähipiirissänikin.
Tämä on valitettavasti totta. Väärin kyllä, mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Viittaa siihen, että mies kyllä haluaa lapsen, mutta ei sinun kanssasi. Sinä olet hänelle vain välivaihe ennen sitä todellista vaimoa, jonka kanssa hän haluaa sen perheen perustaa.
Omituisena pidän sitä että mies on lopettanut vierailut ja näkemiset yhteisten perheellisten ystävien kanssa ja mä saan yksin aina mennä ja selitellä miksei mies taaskaan tullut. Vierailujen jälkeen olen aina iloinen nähdessäni uusia vauvoja ja ystävien lapsia, mutta kun kotiovesta on astunut sisään niin mies on todella nuiva ja etäinen. Enkä siis ylihehkuta asioita miehelle mutta saahan sitä hymyillä ja olla iloinen mutta kun mies on vaan veetuuntunut. :(
Olette puhuneet lapsesta seurusteluaikana. Kauanko siitä täsmällisesti on aikaa, kun viimeksi olette asiasta puhuneet? Siis tuota kauppakonfliktia lukuunottamatta? Vai onko niin, että sinä olet olettanut, ja jutellut asiasta itsestäänselvyytenä, ja mies on ollut hiljaa?
Lapsen hankkiminen on asia, josta oikeasti keskustellaan kunnolla ja päätetään asiasta yhteistuumin. Jos olette vuosia sitten asiasta puhuneet, eikä aiheeseen ole palattu kuin sinun toimestasi aina silloin tällöin, kannattaa todellakin päivittää tilanne viimeistään nyt ajan tasalle. Mies ei ehkä haluakaan lasta, tai ei halua sitä juuri nyt.
Tuon riidan jälkeen olisit voinut ottaa heti kotona asian puheeksi sen sijaan, että nyyhkit itsesäälissä tyynyyn. Suhteenne tarvitsee selkeästi lisää kommunikaatiota. Mitä sinä haluat, mitä miehesi haluaa? Voitteko tehdä asiassa kompromisseja, eli lapsi vaikka kahden vuoden päästä, ja häät tietyn ajan päästä. Sitten katsotte, onko järkeä jatkaa yhdessä vai ei.
Naimisiinmeno on helppoa ilman suuria hääjärjestelyitäkin. Maistraatista vain aika, hommassa menee 15 minuuttia. Kaikki häästressi jää pois, jos ette halua kutsua vieraita. Jotkut miehet ahdistuvat hössötyksestä. Onko oma miehesi tällainen? Jos et tiedä itsekään, niin kysy ihmeessä hänen mielipidettään.
Kaffepulla kirjoitti:
Suhteenne on ohi. Haluatte aivan eri asioita. Nyt vaan eroatte ja jatkat sen oikean etsintää. Löydät hänet vielä.
Hupaisaa että yli 50v tantta, joka löysi ensimmäisen säälimiehensäkin vasta pari vuotta sitten, jakaa muille parisuhdeneuvoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on naisen oma projekti tosi usein siis naiset haluavat lapsia ja he sitten yrittävät puhua miehen ympäri että mies tekisi lapsia hänen kanssaan.
Miehet sitten suostuvat tekemään lapsia koska he haluavat naisen onnelliseksi, sitten nämä naiset ihmettelevät miksi mies ei ota niin paljoa vastuuta perheestä. No mies ei ota vastuuta koska häntä ei kiinnosta lapset vaan ne lapset tehtiin koska nainen ne halusi. Sitten miehellä on lapsia mitä se ei oikeasti halunnut ja naisella on lapset.
Eroaminen on ratkaisu moneen ongelmaan kuten ap:n.
Tiedän jo että viestini saa paljon kohua aikaan mutta sanon miehenä tämän ja olen huomannut tämän ihan lähipiirissänikin.
Tämä on valitettavasti totta. Väärin kyllä, mutta totta.
Vääryydestä en tiedä mutta voisiko kyseessä olla joku biologia yms? Kun miettii nykyistä maailmaa niin kaikkialla ihmiset taitavat toimia samalla tavalla eli vauva on naisen oma projekti ja koko ihmiskunnan historian ajan vauvoista ja lapsista päävastuu on ollu naisilla niin joku "syy" tähän varmasti on?
Menee jo ohi aiheesta vähän tämä mutta yleinen asia tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Siis täh, oikeastiko harkitset lapsihaaveesta luopumista, et miehestä luopumista?? Miksi kukaan ikinä haluaisi olla tuollaisen idiootin kanssa yhdessä? Jos näin yksinkertaiseen asiaan tarvitset neuvoja, niin tässä mahdollisimman yksinkertaisesti:
1. Jätä ääliö-mies
2. Etsi uusi, _ihana_ mies
3. Perusta perhe ihanan miehen kanssa.Simppeliä.
En halua luopua, mutta luopumisajatus tuli ensimmäisenä mieleen itku- ja tunnemyrskyssä viime yönä. Menin niin lukkoon miehen kovista sanoista. En ymmärrä miksi minun pitäisi luopua aina kaikesta, vaikka en ole koskaan aikonutkaan enkä aio muuttaa miestä tai pakottaa miestä asioihin joita hän ei halua. Mies on vahvatahtoinen joten ei ikinä tee mitään mitä ei oikeasti halua ja toisinaan jyrää mut.
Miehesi ajattelee ympäristöä eikä vain itseään 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on naisen oma projekti tosi usein siis naiset haluavat lapsia ja he sitten yrittävät puhua miehen ympäri että mies tekisi lapsia hänen kanssaan.
Miehet sitten suostuvat tekemään lapsia koska he haluavat naisen onnelliseksi, sitten nämä naiset ihmettelevät miksi mies ei ota niin paljoa vastuuta perheestä. No mies ei ota vastuuta koska häntä ei kiinnosta lapset vaan ne lapset tehtiin koska nainen ne halusi. Sitten miehellä on lapsia mitä se ei oikeasti halunnut ja naisella on lapset.
Eroaminen on ratkaisu moneen ongelmaan kuten ap:n.
Tiedän jo että viestini saa paljon kohua aikaan mutta sanon miehenä tämän ja olen huomannut tämän ihan lähipiirissänikin.
Tämä on valitettavasti totta. Väärin kyllä, mutta totta.
Vääryydestä en tiedä mutta voisiko kyseessä olla joku biologia yms? Kun miettii nykyistä maailmaa niin kaikkialla ihmiset taitavat toimia samalla tavalla eli vauva on naisen oma projekti ja koko ihmiskunnan historian ajan vauvoista ja lapsista päävastuu on ollu naisilla niin joku "syy" tähän varmasti on?
Menee jo ohi aiheesta vähän tämä mutta yleinen asia tämä on.
Ei voida sanoa että kaikki toimivat näin, mutta silloin kun lapsi alun alkaen on enemmän naisen juttu, niin mennään metsään. Varmasti tähän liittyy biologia ja se fakta että naisten lapsensaanti aika on paljon rajallisempi kuin miesten. Ihanne tilanne on tietysti se että lasta odotetaan yhdessä ja esim. Mieskin ottaa töistä vanhempainvapaata ja on lapsen kanssa kahdestaan kotona.
Tarkoitin väärällä sitä että on väärin naisilta vängätä sitä lasta niin kauan aikaa että mies antaa periksi ja on väärin mieheltä lähteä projektiin jos ei itse sitä täysillä halua.
Tytöillä porsimisvietti on paljon vahvempi kuin pojilla. Sitten on kiva uhriutua synnyttämisestä ja kuinka ihmisen omaishoito yksin on niin raskasta.
Eli miehellä on ajan oloon mielipide muuttunut. Nii käy aika monelle.
Käytös ei ollu mitenkään hyvää, mutta jotenkin tulee mieleen, että kuinkahan tarkkaan olet miehen puheita kuunnellut? Olisikohan hän jo pidemmän aikaa yrittänyt viestittää, että ei haluakaan sitä. Nyt sitten tuli vaan mitta täyteen ja räjähti.
Myös Suomessa on jo ihan liikaa ihmisiä. Taas oli 200 muuta työnhakijaa samaan paikkaan ja vain yksi valittiin :(
Vauva on naisen oma projekti tosi usein siis naiset haluavat lapsia ja he sitten yrittävät puhua miehen ympäri että mies tekisi lapsia hänen kanssaan.
Miehet sitten suostuvat tekemään lapsia koska he haluavat naisen onnelliseksi, sitten nämä naiset ihmettelevät miksi mies ei ota niin paljoa vastuuta perheestä. No mies ei ota vastuuta koska häntä ei kiinnosta lapset vaan ne lapset tehtiin koska nainen ne halusi. Sitten miehellä on lapsia mitä se ei oikeasti halunnut ja naisella on lapset.
Eroaminen on ratkaisu moneen ongelmaan kuten ap:n.
Tiedän jo että viestini saa paljon kohua aikaan mutta sanon miehenä tämän ja olen huomannut tämän ihan lähipiirissänikin.