Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten jakaisitte menot parisuhteessa kun mies tienaa enemmän kuin nainen?
11.07.2021 |
Muutin miehen luokse, kihloihin mentiin ja nyt vasta keskustellaan miten jaetaan menot. Asun ensimmäistä kertaa miehen kanssa. Miehen tulot 6500 euroa kuussa ja minun tulot 2500 euroa kuussa. Miehen omistama koti, joten lainoja ja vuokranmaksua ei ole. Miehen kanssa otettiin myös yhteinen koira.
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.
Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?
No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.
Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.
Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.
Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.
Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.
Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa.
Voitko vääntää nyt ratakiskosta pöljälle, että millä ihmeen logiikalla sillä toisella pitäisi olla parisuhteessa rahaa harrastuksiin joihin hänellä ei yksinollessaankaan ole rahaa? Miksi toisen pitää päästä pujehtimaan vaikka ei rahat riitä, kun toisella taas on rahaa siihen lystiin?
Eihän se ole millään tapaa epätasa-arvoista että jokainen elää täällä oman palkkansa mukaisesti. Jos rahkeet riittää, kouluttaudu ja hae parempipalkkaisia töitä. Jos ei riitä, opettele elämään niin että pärjäät palkallasi.
No kerrotaan nyt esimerkillä tuosta toisesta naisesta, jonka tapauksen tunnen vähän paremmin.
Nainen asui sinkkuna ja seurustelun alkuvaiheessa omassa vuokrayksiössään edullisesti. Jossain vaiheessa muutettiin yhteen selvästi isompaan asuntoon, johon molemmat ihastuivat ja yhteisesti sovittiin, että vuokra menee puoliksi. Naiselle se puolikaskin oli kuitenkin enemmän kuin hänen entisen asuntonsa koko vuokra.
Ruoat maksettiin puoliksi, vaikka mies söi enemmän ja kalliimpaa ruokaa (ja nainen muuten sitten kokkasi myös aina, kaupassa mies sentään kävi toisinaan).
Ulkona oli kiva käydä yhdessä syömässä, se kun oli niin romanttista ja mies varsinkin halusi sitä. Kumpikin tietysti maksoi tasa-arvon nimissä omat ruokansa ja juomansa. Sinkkuna ollessaan nainen kävi paljon harvemmin ulkona syömässä.
Parisuhteessa ollessaan nainen siis maksoi asumisesta ja ruoista jatkuvasti enemmän verrattuna sinkkuaikoihinsa. Se kaikki oli naisen omaa valintaa tietysti. Mutta se alkoi hiertämään suhdetta ja kun se oli ohi, nainen sanoi, että moiseen hän ei lähde enää ikinä. Ja hän siis oli aina ajatellut, että tasa-arvoinen nainen maksaa kaikesta puolet - riippumatta tuloista.
Ei jumalauta. Nainen siis alkaa pariuduttuaan elää yli varojensa ja katkeroituu siitä miehelle ja yhteiselle taloudenhoitotavalle?
Huhhuh.
No oikeastaan hän katkeroitui itselleen ja oman valintansa vuoksi. Mutta ei sen jälkeen ole kyllä muuttanutkaan enää kimppaan kenenkään kanssa. Seurustelee kyllä nytkin, mutta asuvat erillään. Vaikka ymmärtääkseni aika lailla sama tulotaso. Tuskin haluaa toistaa virhettään.
Niin. Se vaan ei liity mitenkään aiemmin mainitsemaasi epätasa-arvoon tilanteessa, jossa kulut maksetaan puoliksi. Tuo nainen olisi voinut elää yli varojensa myös yksinään, joillain on sellainen taipumus. Ja totta kai myöhemmin harmittaa.
No kyllä se sikäli liittyy, että vaikka kyse oli naisen valinnasta, niin mies olisi voinut olla suostumatta siihen ja toimia reilummin. Suhde kun toimi muilta osin tosi hyvin. Tavallaan sen kariutuminen oli iso menetys molemmille.
Nainen ei ole elänyt yli varojensa sinkkuna, halusi vain luoda mahdollisimman hyvän suhteen miehen kanssa, johon oli jonkin aikaa todella rakastunut.
Eli siis nainen eli yli varojensa eikä rakastumisensa vuoksi kehdannut sanoa siitä miehelle.
Hänhän olisi aivan hyvin voinut avata suunsa ja sanoa että ei, tänään en lähde ulos syömään koska minulla ei nyt ole sellaiseen varaa. Se olisi ollut reilua, ei turhanpäiväinen katkeroituminen.
Ankeaa se on sille toisellekin, kun hän haluaa puolison kanssa syömään ja kuulee aina vastaukseksi, että en lähde, kun ei ole varaa. Yksin ei ole kiva syödä ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?
Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt miten joillekin talouden hallinta voi olla niin vaikeaa, etenkin kun ollaan parisuhteessa. Miten sen toisen tulot vaikuttavat siihen miten itse rahansa kuluttaa? Miksi toisen pitäisi maksaa enemmän vain koska on hoitanut itsensä asemaan jossa tienaa rahaa?
Noin ajattelevan ihmisen soisi joutuvan onnettomuuteen, jossa menettää kykynsä työntekoon tai liikkumiseen. Siinä sitten suhteen toisella osapuolella (sillä aiemmin pienituloisemmalla) on oikeus sanoa:
Miksi minun pitäisi maksaa elämisestämme enemmän vain koska olet hoitanut itsesi asemaan, jossa et voi tienata rahaa?
Ei vi t t u nyt. :D Uskomatonta logiikkaa.
Mutta siinä olet oikeassa ettei onnettomuuteenkaan joutunut ole kenenkään toisen elätettävänä. Valtio tukee niiden ihmisten toimeentuloa jotka eivät syystä x voi tienata omia rahojaan.
Ei ne tuet ole lähellekään entistä palkkaa, turha kuvitella sellaista.
Miksi ihmeessä pitäisikään olla?
Vastasin tuolle joka kuvittelee, että tuilla pärjää niin hyvin, että rahat riittää entiseen elintasoon. Siinä voi joutua anelemaan puolisolta voisiko tämä maksaa enemmän kuluista.
Kuka täällä on sanonut että kelan tuet riittää johonkin mystiseen entiseen elintasoon? Minä kysyin että miksi pitäisi riittää, miksi oletuksena silloin on että joku muu (puoliso) maksaa?
Jos asutaan yhdessä, kulut on laitettu puoliksi ja sitten toisella ei enää riitä rahat oman puolikkaan maksamiseen. Miten sinä tilanteen ratkaisisit? Lähteekö köyhtynyt puoliso heti vaihtoon?
Vierailija kirjoitti:
Naisille kelpaa vain itseään paremmin tienaava mies.
Miehiä ei kuulemani mukaan kiinnosta naisen koulutus, ammatti tai työ. Ihan oikeasti suosittelen kiinnostumaan niistä, niin ei tarvitse jatkuvasti valittaa.
Mutta eikös se nyt mene niin, että kun nainen maksaa yhtiövastikkeen ja silloin omasta mielestään säästää, niin todellisuudessa nainen vähintään puolittaa potentiaalisen omaisuutensa määrän. Toisin sanoen nainen onnistuu keräämän vain alle puolet siitä omaisuudesta, jonka hän olisi itselleen kerännyt jos hän olisi a) maksanut omaa asuntoa tai b) pariskunnan yhteistä asuntoa. Jälkimmäisessä tapauksessa mies taas on lisännyt omaisuuttaan sen yhtiövastikkeen verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.
Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?
No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.
Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.
Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.
Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.
Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.
Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa.
Voitko vääntää nyt ratakiskosta pöljälle, että millä ihmeen logiikalla sillä toisella pitäisi olla parisuhteessa rahaa harrastuksiin joihin hänellä ei yksinollessaankaan ole rahaa? Miksi toisen pitää päästä pujehtimaan vaikka ei rahat riitä, kun toisella taas on rahaa siihen lystiin?
Eihän se ole millään tapaa epätasa-arvoista että jokainen elää täällä oman palkkansa mukaisesti. Jos rahkeet riittää, kouluttaudu ja hae parempipalkkaisia töitä. Jos ei riitä, opettele elämään niin että pärjäät palkallasi.
No kerrotaan nyt esimerkillä tuosta toisesta naisesta, jonka tapauksen tunnen vähän paremmin.
Nainen asui sinkkuna ja seurustelun alkuvaiheessa omassa vuokrayksiössään edullisesti. Jossain vaiheessa muutettiin yhteen selvästi isompaan asuntoon, johon molemmat ihastuivat ja yhteisesti sovittiin, että vuokra menee puoliksi. Naiselle se puolikaskin oli kuitenkin enemmän kuin hänen entisen asuntonsa koko vuokra.
Ruoat maksettiin puoliksi, vaikka mies söi enemmän ja kalliimpaa ruokaa (ja nainen muuten sitten kokkasi myös aina, kaupassa mies sentään kävi toisinaan).
Ulkona oli kiva käydä yhdessä syömässä, se kun oli niin romanttista ja mies varsinkin halusi sitä. Kumpikin tietysti maksoi tasa-arvon nimissä omat ruokansa ja juomansa. Sinkkuna ollessaan nainen kävi paljon harvemmin ulkona syömässä.
Parisuhteessa ollessaan nainen siis maksoi asumisesta ja ruoista jatkuvasti enemmän verrattuna sinkkuaikoihinsa. Se kaikki oli naisen omaa valintaa tietysti. Mutta se alkoi hiertämään suhdetta ja kun se oli ohi, nainen sanoi, että moiseen hän ei lähde enää ikinä. Ja hän siis oli aina ajatellut, että tasa-arvoinen nainen maksaa kaikesta puolet - riippumatta tuloista.
Ei jumalauta. Nainen siis alkaa pariuduttuaan elää yli varojensa ja katkeroituu siitä miehelle ja yhteiselle taloudenhoitotavalle?
Huhhuh.
No oikeastaan hän katkeroitui itselleen ja oman valintansa vuoksi. Mutta ei sen jälkeen ole kyllä muuttanutkaan enää kimppaan kenenkään kanssa. Seurustelee kyllä nytkin, mutta asuvat erillään. Vaikka ymmärtääkseni aika lailla sama tulotaso. Tuskin haluaa toistaa virhettään.
Niin. Se vaan ei liity mitenkään aiemmin mainitsemaasi epätasa-arvoon tilanteessa, jossa kulut maksetaan puoliksi. Tuo nainen olisi voinut elää yli varojensa myös yksinään, joillain on sellainen taipumus. Ja totta kai myöhemmin harmittaa.
No kyllä se sikäli liittyy, että vaikka kyse oli naisen valinnasta, niin mies olisi voinut olla suostumatta siihen ja toimia reilummin. Suhde kun toimi muilta osin tosi hyvin. Tavallaan sen kariutuminen oli iso menetys molemmille.
Nainen ei ole elänyt yli varojensa sinkkuna, halusi vain luoda mahdollisimman hyvän suhteen miehen kanssa, johon oli jonkin aikaa todella rakastunut.
Eli siis nainen eli yli varojensa eikä rakastumisensa vuoksi kehdannut sanoa siitä miehelle.
Hänhän olisi aivan hyvin voinut avata suunsa ja sanoa että ei, tänään en lähde ulos syömään koska minulla ei nyt ole sellaiseen varaa. Se olisi ollut reilua, ei turhanpäiväinen katkeroituminen.
Ankeaa se on sille toisellekin, kun hän haluaa puolison kanssa syömään ja kuulee aina vastaukseksi, että en lähde, kun ei ole varaa. Yksin ei ole kiva syödä ulkona.
Kyllä, todellakin on ankeaa jos täytyy aina syödä yksin ellei juuri se puoliso lähde mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille kelpaa vain itseään paremmin tienaava mies.
Miehen käytöstavat, mukava luonne, ruskeat silmät ja kaikki muu merkitsi enemmän kuin rahat. Ensitreffeillä en kiinnittänyt huomiota miehen rahoihin. Onko se sinulta pois jos kihlatullani on enemmän rahaa? Ap
Tästäkin paistaa kilometrin päähän, että kyseessä on trollaus. Olisikin mielenkiintoista ymmärtää, mikä tässä aiheessa jotakuta kiehtoo niin saatanasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt miten joillekin talouden hallinta voi olla niin vaikeaa, etenkin kun ollaan parisuhteessa. Miten sen toisen tulot vaikuttavat siihen miten itse rahansa kuluttaa? Miksi toisen pitäisi maksaa enemmän vain koska on hoitanut itsensä asemaan jossa tienaa rahaa?
Noin ajattelevan ihmisen soisi joutuvan onnettomuuteen, jossa menettää kykynsä työntekoon tai liikkumiseen. Siinä sitten suhteen toisella osapuolella (sillä aiemmin pienituloisemmalla) on oikeus sanoa:
Miksi minun pitäisi maksaa elämisestämme enemmän vain koska olet hoitanut itsesi asemaan, jossa et voi tienata rahaa?
Ei vi t t u nyt. :D Uskomatonta logiikkaa.
Mutta siinä olet oikeassa ettei onnettomuuteenkaan joutunut ole kenenkään toisen elätettävänä. Valtio tukee niiden ihmisten toimeentuloa jotka eivät syystä x voi tienata omia rahojaan.
Ei ne tuet ole lähellekään entistä palkkaa, turha kuvitella sellaista.
Miksi ihmeessä pitäisikään olla?
Vastasin tuolle joka kuvittelee, että tuilla pärjää niin hyvin, että rahat riittää entiseen elintasoon. Siinä voi joutua anelemaan puolisolta voisiko tämä maksaa enemmän kuluista.
Kuka täällä on sanonut että kelan tuet riittää johonkin mystiseen entiseen elintasoon? Minä kysyin että miksi pitäisi riittää, miksi oletuksena silloin on että joku muu (puoliso) maksaa?
Jos asutaan yhdessä, kulut on laitettu puoliksi ja sitten toisella ei enää riitä rahat oman puolikkaan maksamiseen. Miten sinä tilanteen ratkaisisit? Lähteekö köyhtynyt puoliso heti vaihtoon?
Ei, vaan sitten tehtäisiin muutoksia elämään jotta rahat taas riittäisivät. Aika yksinkertaista, etten sanoisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?
Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?
Eivätkä edes pelkästään toistele, vaan kertakaikkiaan ylpeilevät sillä. Naisessa merkitsee vain kasvot, kroppa ja helppo luonne. Sitten ihmetellään, kun naisella ei olekaan rahaa osallistua yhteisiin kuluihin, ja eron jälkeen kitistään yhteisten lasten elatuksen menevästä rahasta.
Olisko aika tarkastella niitä omia kriteereitä tai vaihtoehtoisesti lopettaa rahasta valittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille kelpaa vain itseään paremmin tienaava mies.
Miehen käytöstavat, mukava luonne, ruskeat silmät ja kaikki muu merkitsi enemmän kuin rahat. Ensitreffeillä en kiinnittänyt huomiota miehen rahoihin. Onko se sinulta pois jos kihlatullani on enemmän rahaa? Ap
Olen naimisissa tuollaisen miehen kanssa, kaiken lisäksi hän ansaitsee vuodessa noin 5 kertaa sen mitä minä keskituloinen saan tililleni. Silti maksan kaikki omat kuluni ja puolet perheen yhteisistä kuluista. Meillä on tasan yksi elintaso ja se on matalampi kuin monessa sellaisessa perheessä, jossa molemmat puolisot ovat keskituloisia. Olen tähän järjestelyyn enemmän kuin tyytyväinen, ei ole käynyt kertaakaan mielessä, että on minun oikeuteni ulosmitata miehen ahkeruuden tulokset.
Tämä. Näin ajattelen myös itse.
t. Nainen, joka ei edes tiedä puolisonsa tuloja ja kulut maksetaan 50/50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?
Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?
Miksi ihan joka ikinen nainen maailmassa muodostaa parisuhteensa hypergamisesti?
Ei kelpaa se köyhempi mies?`
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikös se nyt mene niin, että kun nainen maksaa yhtiövastikkeen ja silloin omasta mielestään säästää, niin todellisuudessa nainen vähintään puolittaa potentiaalisen omaisuutensa määrän. Toisin sanoen nainen onnistuu keräämän vain alle puolet siitä omaisuudesta, jonka hän olisi itselleen kerännyt jos hän olisi a) maksanut omaa asuntoa tai b) pariskunnan yhteistä asuntoa. Jälkimmäisessä tapauksessa mies taas on lisännyt omaisuuttaan sen yhtiövastikkeen verran.
Missä se nainen asuu ilmaiseksi?
Tai miksi sen naisen pitää muuttaa sen rikkaamman miehen kämppään, kun kerran rahaa on maksaa omaa asuntoakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille kelpaa vain itseään paremmin tienaava mies.
Miehen käytöstavat, mukava luonne, ruskeat silmät ja kaikki muu merkitsi enemmän kuin rahat. Ensitreffeillä en kiinnittänyt huomiota miehen rahoihin. Onko se sinulta pois jos kihlatullani on enemmän rahaa? Ap
Tästäkin paistaa kilometrin päähän, että kyseessä on trollaus. Olisikin mielenkiintoista ymmärtää, mikä tässä aiheessa jotakuta kiehtoo niin saatanasti.
Tämä aihe kiehtoo sillä tästä on niin monia jyrkästikin erilaisia näkemyksiä. Osa on sitä mieltä että ei ole edes rakkaudesta kyse ellei toinen maksa toisen elämistä, osa taas onnistuu elättämään itsensä niin parisuhteessa kuin sinkkunakin. Juuri joku tuolla ylempänä sanoi ettei yhteiselämä onnistu ilman yhteistä tiliä, kun oikeastihan se on todellisuutta suurelle osalle pariskunnista.
Siksi tämä herättää niin vilkasta keskustelua aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen ei kannata maksaa puolta yhteisistä ruokakuluista, koska miehet syövät aina paljon enemmän ja kallimmalla. Kun kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa, niin se on ainoa oikeudenmukainen tapa. Muuten naisella menee satanen pari joka kuukausi ihan hukkaan, senkin rahan voi sijoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.
Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?
No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.
Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.
Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.
Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.
Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.
Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa.
Miksi tuo olisi epätasa-arvoista? Ei sillä 2000 e/kk tienaavalla yksinkään olisi mahdollisuutta kovin korkeaan elintasoon, joten miksi varakkaan kanssa pitäisi saada enemmän kuin mihin omat tulot riittävät?
Miksi ei pitäisi? Miksi rikkaampi ei voi vähän antaa ihmiselle, jota väittää rakastavansa? Eikö ihmissuhteen tarkoitus ole, se, että tehdään yhdessä asioita ja halutaan toiselle hyvää?
Millainen ihminen haluaa, että suhteessa eletään eri elintasoja? Niinhän siinä käy, koska hyvin harvoin rikkaampi osapuoli alkaa elää köyhemmän tulojen mukaisesti.
Ehkä sellainen, joka haluaa olla toisen yläpuolella ja kontrolloida tilannetta. Ei siis sellainen, joka aidosti haluaa olla sen ihmisen kanssa, jonka on kumppanikseen valinnut.
En ole se jolle vastasit, mutta mun mielestä on erikoista että nimenomaan loisilla menee sekaisin rakkaus ja raha. Ei voi rakastaa ellei maksa elämistäni, ei vaan voi. Se on väärin etten itse hyödy suhteesta taloudellisesti, toisen täytyy näyttää rakkautensa rahalla.
Niin, sehän on helppoa nimitellä toista loiseksi heti kun tämän mielipide ei miellytä. Sitä ennen on sopivasti valehdeltu rakastumista, kerrottu kuinka pitää toisesta ja tykkää hänestä niin paljon, että "muutetaan yhteen"! Kun sen jälkeen mennään ostamaan kahvipakettia kaupasta, niin toisesta tuleekin kummallisesti loinen, jos tämä ei maksa puolta hintaa.
Täällä kovasti yritetään köyhemmälle osapuolelle sanoa, että jos he pystyvät tulemaan toimeen omilla tuloillaan, toiselta ei saa toivoa edes kahvikupillista, saati ajatella, että rikkaampi puoliso maksaisi vähän enemmän elämisestä, varsinkin kun tämän toiveesta kulutetaan enemmän (esim. mennään matkoille, joille päästäkseen köyhä joutuu ottamaan lainaa).
Käännetäänpä asia toisin päin. Jos parempituloinen pystyy jo yksin maksamaan nykyisen asuntonsa kulut, mihin hän tarvitsee köyhemmän kumppaninsa euroja? Miksi hän tarvitsee puolet vuokrasta tai puolet sähköstä? Ei mihinkään.
Jösses. Ei nyt ehkä puhuta mistään satunnaisesta kahvikupista. :D Miten onnistutkin vääntämään yksinkertaisen asian noin solmuun.
Jos pienempituloisella ei ole varaa asua tavalla x ilman että hän vaatii siihen almuja puolisoltaan, on valittava joku muu tapa asua. Ja jättää ne matkat tekemättä joihin ei massi riitä.
No mutta sittenhän sen isompituloisen on asuttava paljon vaatimattomammin, mitä ehkä muuten asuisi tai haluaisi asua. Tietysti voi aina asua erilläänkin, mutta ainakin jos aletaan perhettä perustamaan, niin kyllä lasten kannalta yhdessä asuminen on parempi ratkaisu.
Ja millainen parisuhde on kyseessä, jos toinen matkustaa aina yksinään (tai jonkun muun kuin puolison kanssa) ja toinen ei koskaan pääse mukaan? Tai perhe, jossa iskä lähtee lasten kanssa matkalle ja äiti jää kotiin? Miltähän se mahtaisi lapsista tuntua?
eri
En osaa tosiaan kommentoida näitä lapsijuttuja ollenkaan, niistä ei aloituksessa ollut kyse. Lisääntyminen heittää koko talouden perseelleen sillä tavoin ettei minua kiinnosta siitä edes keskustella.
Nyt puhutaan kahden aikuisen ihmisen taloudesta. Jos asumisesta ei päästä molempien kukkaroa miellyttävään kompromissiin, on ihan hyvä ratkaisu asua erilleen. Sillä köyhällä ei ole mitään absoluuttista oikeutta saada asua komeammin kuin mihin tuohi riittää.
Ja matkustaminen on yksi niistä asioista jotka ovat a) täysin vapaaehtoisia ja b) vaativat rahaa. Eli jos raha ei riitä matkustamiseen, on joko oltava matkustamatta tai hankittava parempituloinen työ. Säästäminen on myös vaihtoehto. Mun mielestä on ihan sairasta, että joku ajattelee olevansa oikeutettu matkustamiseen koska jollain toisella on siihen rahaa ja mahdollisuuksia.
Minä taas ajattelen nin, että suhde on yhteinen juttu, jossa myös autetaan ja tuetaan toinen toistaan, tuotetaan toiselle iloa, koetaan asioita yhdessä ilman nipotusta ja riitoja joutavanpäiväisistä asioista jne.
Jos minä haluaisin matkalle rakkaan ihmisen kanssa ja hän haluaisi myös, mutta hänellä ei olisi siihen rahaa, mutta minulla olisi, maksaisin mielelläni hänenkin matkansa.
Ajattelen oikeasti näin ja haluan puolison joka ajattelee samoin. Onneksi sellaisia on olemassa. :)
Siis 221 lisää että se on todellisuutta monelle että on ihan omat tilit ja omat rahat, ja hyvin toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?
Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?
Miksi ihan joka ikinen nainen maailmassa muodostaa parisuhteensa hypergamisesti?
Ei kelpaa se köyhempi mies?`
Mitä sinä siitä välität? Muitten pariutumiset ei kuulu sulle. Katsot vain ettet itse ota naista joka ansaitsee merkittävästi vähemmän ja problem solved.
En jakaisi, enkä jaa. Puoliksi maksetaan yhteiset ja molemmat hoitaa omat kulunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?
Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?
Eivätkä edes pelkästään toistele, vaan kertakaikkiaan ylpeilevät sillä. Naisessa merkitsee vain kasvot, kroppa ja helppo luonne. Sitten ihmetellään, kun naisella ei olekaan rahaa osallistua yhteisiin kuluihin, ja eron jälkeen kitistään yhteisten lasten elatuksen menevästä rahasta.
Olisko aika tarkastella niitä omia kriteereitä tai vaihtoehtoisesti lopettaa rahasta valittaminen.
Sellaista olkiukkoa sitten taas tällä kertaa.
Se, että naisen akateemisuus on miehille yhdentekevää, ei ole lähelläkään väittämiäsi.
Se akateeminen nainenkin kun on usein persaukinen käsienheiluttelu-duunissaan.
Alue: Aihe vapaa
Olen täysin eri mieltä. En edes tiedä puolisoni tuloja, koska en ole laskenut elintasoani missään kohtaa hänen varaansa. Asumme hänen omistamassaan asunnossa ja maksamme juoksevat kulut puoliksi (sisältää myös pienet pintaremontit ja vastaavan "asunnon kulumisen"). Ainoa, mistä minun tarvitsi huolehtia kun avoliittoa pohdimme, oli että jääkö minulle sen jälkeen riittävästi omaa rahaa. Jää, enemmän kuin yksin asuessani. Jos ei olisi jäänyt, emme tietenkään olisi muuttaneet yhteen, ei se ollut meille mikään itsestäänselvyys.
Eli maksamme juoksevat kulut puoliksi ja loput ovat kummallekin omaa rahaa, jonka saa käyttää tai olla käyttämättä ihan miten lystää.
Jos elintasoero on liian suuri, silloin ei ehkä kannata muuttaa yhteen. Molempien kannattaa etsiä kumppani, jolla on sama elintaso. Tai sitten se suurituloisempi voi tarjoutua maksamaan enemmän ihan hyvää hyvyyttään. Olisin hyvin nöyrää naista, jos eläisin toisen kustannuksella, en todellakaan pitäisi sitä missään vaiheessa itsestäänselvyytenä.
Ja se lastenhoitokin on täysin sopimuskysymys. Jos ensin kaivaa itselleen kuopan sillä, että "tottakai naisena jään kotiin, kun minulla on pienemmät tulot, emmehän me pärjäisi jos mies jäisi" niin sitten kannattaa myös kantaa seuraukset.
Itse toivoisin, että miehet entistä enemmän alkaisivat miettiä jo sitoutumisvaiheessa näitä asioita sen sijaan, että saisi edelleen kuulla naisten elävän miesten kustannuksella. Etsikää, miehet, nainen joka tienaa yhtä paljon tai jonka kanssa ei tarvitse edes keskustella tuloista vaan vain halutusta asumis- ja elintasosta.