Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten jakaisitte menot parisuhteessa kun mies tienaa enemmän kuin nainen?
11.07.2021 |
Muutin miehen luokse, kihloihin mentiin ja nyt vasta keskustellaan miten jaetaan menot. Asun ensimmäistä kertaa miehen kanssa. Miehen tulot 6500 euroa kuussa ja minun tulot 2500 euroa kuussa. Miehen omistama koti, joten lainoja ja vuokranmaksua ei ole. Miehen kanssa otettiin myös yhteinen koira.
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisin toisen omistamassa asunnossa, maksaisin juoksevia kuluja reiluuden nimissä enemmän kuin tasan, vähän niinkuin vuokraa. Esimerkiksi vastikkeen kokonaan. Mutta jokainen tyylillään...
Jolloin mies maksaa itselleen omaisuutta ja nainen puolisolleen vuokraa. Tämän on ongelma siinä että muutetaan toisen omistamaan asuntoon. Siksi asunto myyntiin ja yhteinen.
Mies maksaa omaisuutta? Eihän kaikilla ole velkaa asunnosta. Sitten taas yhteisestä asunnosta köyhempi maksaa lainaa enemmän, jos ei ole säästöjä.
Kyllä kai suurimmalla osalla kuitenkin on. Ja vaikka ei olisikaan, niin jos kulut laitetaan puoliksi ja nainen maksaa yhtiövastikkeen, niin samahan se on taas jos erotaan pitkän ajan kuluttua. Nainen on asunut käytännössä vuokralla ja lähtee ilman omaisuutta, kun taas asunnon omistaja on entisestään kartuttanut varallisuuttaan. Riippuen tietysti miten isot ovat tuloerot ja kallis yhtiövastike ja miten tiukille pariskunnan elämäntyyli vetää köyhemmän elämisen kun maksetaan 50-50 plus köyhemmän yhtiövastikevuokra.
Ai että olen kyllästynyt tähän väitteeseen. Se nainen maksaisi yksin asuessaan todennäköisesti paljon enemmän vuokraa, joten kyllä hänkin on kartuttanut omaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.
Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?
No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.
Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.
Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.
Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.
Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.
Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa.
Voitko vääntää nyt ratakiskosta pöljälle, että millä ihmeen logiikalla sillä toisella pitäisi olla parisuhteessa rahaa harrastuksiin joihin hänellä ei yksinollessaankaan ole rahaa? Miksi toisen pitää päästä pujehtimaan vaikka ei rahat riitä, kun toisella taas on rahaa siihen lystiin?
Eihän se ole millään tapaa epätasa-arvoista että jokainen elää täällä oman palkkansa mukaisesti. Jos rahkeet riittää, kouluttaudu ja hae parempipalkkaisia töitä. Jos ei riitä, opettele elämään niin että pärjäät palkallasi.
No kerrotaan nyt esimerkillä tuosta toisesta naisesta, jonka tapauksen tunnen vähän paremmin.
Nainen asui sinkkuna ja seurustelun alkuvaiheessa omassa vuokrayksiössään edullisesti. Jossain vaiheessa muutettiin yhteen selvästi isompaan asuntoon, johon molemmat ihastuivat ja yhteisesti sovittiin, että vuokra menee puoliksi. Naiselle se puolikaskin oli kuitenkin enemmän kuin hänen entisen asuntonsa koko vuokra.
Ruoat maksettiin puoliksi, vaikka mies söi enemmän ja kalliimpaa ruokaa (ja nainen muuten sitten kokkasi myös aina, kaupassa mies sentään kävi toisinaan).
Ulkona oli kiva käydä yhdessä syömässä, se kun oli niin romanttista ja mies varsinkin halusi sitä. Kumpikin tietysti maksoi tasa-arvon nimissä omat ruokansa ja juomansa. Sinkkuna ollessaan nainen kävi paljon harvemmin ulkona syömässä.
Parisuhteessa ollessaan nainen siis maksoi asumisesta ja ruoista jatkuvasti enemmän verrattuna sinkkuaikoihinsa. Se kaikki oli naisen omaa valintaa tietysti. Mutta se alkoi hiertämään suhdetta ja kun se oli ohi, nainen sanoi, että moiseen hän ei lähde enää ikinä. Ja hän siis oli aina ajatellut, että tasa-arvoinen nainen maksaa kaikesta puolet - riippumatta tuloista.
Ei jumalauta. Nainen siis alkaa pariuduttuaan elää yli varojensa ja katkeroituu siitä miehelle ja yhteiselle taloudenhoitotavalle?
Huhhuh.
No oikeastaan hän katkeroitui itselleen ja oman valintansa vuoksi. Mutta ei sen jälkeen ole kyllä muuttanutkaan enää kimppaan kenenkään kanssa. Seurustelee kyllä nytkin, mutta asuvat erillään. Vaikka ymmärtääkseni aika lailla sama tulotaso. Tuskin haluaa toistaa virhettään.
Niin. Se vaan ei liity mitenkään aiemmin mainitsemaasi epätasa-arvoon tilanteessa, jossa kulut maksetaan puoliksi. Tuo nainen olisi voinut elää yli varojensa myös yksinään, joillain on sellainen taipumus. Ja totta kai myöhemmin harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisin toisen omistamassa asunnossa, maksaisin juoksevia kuluja reiluuden nimissä enemmän kuin tasan, vähän niinkuin vuokraa. Esimerkiksi vastikkeen kokonaan. Mutta jokainen tyylillään...
Jolloin mies maksaa itselleen omaisuutta ja nainen puolisolleen vuokraa. Tämän on ongelma siinä että muutetaan toisen omistamaan asuntoon. Siksi asunto myyntiin ja yhteinen.
Mies maksaa omaisuutta? Eihän kaikilla ole velkaa asunnosta. Sitten taas yhteisestä asunnosta köyhempi maksaa lainaa enemmän, jos ei ole säästöjä.
Kyllä kai suurimmalla osalla kuitenkin on. Ja vaikka ei olisikaan, niin jos kulut laitetaan puoliksi ja nainen maksaa yhtiövastikkeen, niin samahan se on taas jos erotaan pitkän ajan kuluttua. Nainen on asunut käytännössä vuokralla ja lähtee ilman omaisuutta, kun taas asunnon omistaja on entisestään kartuttanut varallisuuttaan. Riippuen tietysti miten isot ovat tuloerot ja kallis yhtiövastike ja miten tiukille pariskunnan elämäntyyli vetää köyhemmän elämisen kun maksetaan 50-50 plus köyhemmän yhtiövastikevuokra.
Ai että olen kyllästynyt tähän väitteeseen. Se nainen maksaisi yksin asuessaan todennäköisesti paljon enemmän vuokraa, joten kyllä hänkin on kartuttanut omaisuuttaan.
Ei, vaan nainen maksaisi yksin asuessaan tietenkin omaa asuntoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.
Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?
No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.
Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.
Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.
Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.
Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.
Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa.
Miksi tuo olisi epätasa-arvoista? Ei sillä 2000 e/kk tienaavalla yksinkään olisi mahdollisuutta kovin korkeaan elintasoon, joten miksi varakkaan kanssa pitäisi saada enemmän kuin mihin omat tulot riittävät?
Miksi ei pitäisi? Miksi rikkaampi ei voi vähän antaa ihmiselle, jota väittää rakastavansa? Eikö ihmissuhteen tarkoitus ole, se, että tehdään yhdessä asioita ja halutaan toiselle hyvää?
Millainen ihminen haluaa, että suhteessa eletään eri elintasoja? Niinhän siinä käy, koska hyvin harvoin rikkaampi osapuoli alkaa elää köyhemmän tulojen mukaisesti.
Ehkä sellainen, joka haluaa olla toisen yläpuolella ja kontrolloida tilannetta. Ei siis sellainen, joka aidosti haluaa olla sen ihmisen kanssa, jonka on kumppanikseen valinnut.
En ole se jolle vastasit, mutta mun mielestä on erikoista että nimenomaan loisilla menee sekaisin rakkaus ja raha. Ei voi rakastaa ellei maksa elämistäni, ei vaan voi. Se on väärin etten itse hyödy suhteesta taloudellisesti, toisen täytyy näyttää rakkautensa rahalla.
Niin, sehän on helppoa nimitellä toista loiseksi heti kun tämän mielipide ei miellytä. Sitä ennen on sopivasti valehdeltu rakastumista, kerrottu kuinka pitää toisesta ja tykkää hänestä niin paljon, että "muutetaan yhteen"! Kun sen jälkeen mennään ostamaan kahvipakettia kaupasta, niin toisesta tuleekin kummallisesti loinen, jos tämä ei maksa puolta hintaa.
Täällä kovasti yritetään köyhemmälle osapuolelle sanoa, että jos he pystyvät tulemaan toimeen omilla tuloillaan, toiselta ei saa toivoa edes kahvikupillista, saati ajatella, että rikkaampi puoliso maksaisi vähän enemmän elämisestä, varsinkin kun tämän toiveesta kulutetaan enemmän (esim. mennään matkoille, joille päästäkseen köyhä joutuu ottamaan lainaa).
Käännetäänpä asia toisin päin. Jos parempituloinen pystyy jo yksin maksamaan nykyisen asuntonsa kulut, mihin hän tarvitsee köyhemmän kumppaninsa euroja? Miksi hän tarvitsee puolet vuokrasta tai puolet sähköstä? Ei mihinkään.
Jösses. Ei nyt ehkä puhuta mistään satunnaisesta kahvikupista. :D Miten onnistutkin vääntämään yksinkertaisen asian noin solmuun.
Jos pienempituloisella ei ole varaa asua tavalla x ilman että hän vaatii siihen almuja puolisoltaan, on valittava joku muu tapa asua. Ja jättää ne matkat tekemättä joihin ei massi riitä.
No mutta sittenhän sen isompituloisen on asuttava paljon vaatimattomammin, mitä ehkä muuten asuisi tai haluaisi asua. Tietysti voi aina asua erilläänkin, mutta ainakin jos aletaan perhettä perustamaan, niin kyllä lasten kannalta yhdessä asuminen on parempi ratkaisu.
Ja millainen parisuhde on kyseessä, jos toinen matkustaa aina yksinään (tai jonkun muun kuin puolison kanssa) ja toinen ei koskaan pääse mukaan? Tai perhe, jossa iskä lähtee lasten kanssa matkalle ja äiti jää kotiin? Miltähän se mahtaisi lapsista tuntua?
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisin toisen omistamassa asunnossa, maksaisin juoksevia kuluja reiluuden nimissä enemmän kuin tasan, vähän niinkuin vuokraa. Esimerkiksi vastikkeen kokonaan. Mutta jokainen tyylillään...
Jolloin mies maksaa itselleen omaisuutta ja nainen puolisolleen vuokraa. Tämän on ongelma siinä että muutetaan toisen omistamaan asuntoon. Siksi asunto myyntiin ja yhteinen.
Maksoin vastikkeen ja puolet juoksevista kuluista. Sain tosi hyvin säästettyä verrattuna aiempaan vuokralla oloon. Minusta tuo oli reilu peli. Kumpikin hyötyivät.
EriIlmeisesti olette jo eronneet? Lyhytaikaisena ratkaisuna ihan ok, mutta mieti että ero tulee 15 vuoden päästä ja sinä olet puilla paljailla ja miehellä kiva pesämuna asunnossa, sinun kustantamanasi.
Miten ihmeessä hän on puilla paljailla kun hän on juuri kertonut, että kuukausittain säästyy tosi hyvin verrattuna aiempaan? Sama itselläni, asun miehen omistamassa asunnossa ja kulut maksetaan puoliksi (vastiketta ei ole, koska tämä on ok-talo). En saa talosta nurkkaakaan jos eroamme enkä edes halua. Sen sijaan minulla säästyy koko ajan rahaa, jolla voin hankkia halutessani vaikka sijoitusasunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä enemmän tienaava myös maksaa enemmän. Omiin juttuihin ei saa menemään määrättömästi rahaa, joten yhteiseen käyttöön tai säästöihin/ sijoituksiin nuo tulevat kuitenkin. Meistä kumpikin on ollut välillä tuo enemmän tienaava ja nyt näyttää siltä, että minä tulen menemään todella reippaasti miehestä ohi palkkakehityksessäni. Minusta on vain ihanaa voida maksaa enemmän ja mahdollistaa parempi elintaso
Mikähän tässä aiheessa jotakuta niin kovasti kiehtoo. Avaus on täysin keksitty, mutta jälleen pitää päästä vääntämään asiasta, jonka jokainen pari voi sopia ihan kuten itse haluaa. Meille ainoa oikeudenmukainen ratkaisu on 50/50 ihan tuloihin katsomatta, koska emme edes pidä velvollisuutena avautua toisillemme tuloistamme ja menoistamme. Yhteiselle tilille talletetaan kuukausittain se summa, mikä menee asumiskuluihin, yhteiseen autoon, ruokaan ja välttämättömiin hankintoihin. Kaikki muu on omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-50 tietysti
Eli miten käytännössä?
Juuri kuten joku jo kirjoitti, Yhteinen pankkitili, johon kumpikin laittaa saman summan, josta sitten maksetaan kaikki yhteiset kulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisin toisen omistamassa asunnossa, maksaisin juoksevia kuluja reiluuden nimissä enemmän kuin tasan, vähän niinkuin vuokraa. Esimerkiksi vastikkeen kokonaan. Mutta jokainen tyylillään...
Jolloin mies maksaa itselleen omaisuutta ja nainen puolisolleen vuokraa. Tämän on ongelma siinä että muutetaan toisen omistamaan asuntoon. Siksi asunto myyntiin ja yhteinen.
Mies maksaa omaisuutta? Eihän kaikilla ole velkaa asunnosta. Sitten taas yhteisestä asunnosta köyhempi maksaa lainaa enemmän, jos ei ole säästöjä.
Kyllä kai suurimmalla osalla kuitenkin on. Ja vaikka ei olisikaan, niin jos kulut laitetaan puoliksi ja nainen maksaa yhtiövastikkeen, niin samahan se on taas jos erotaan pitkän ajan kuluttua. Nainen on asunut käytännössä vuokralla ja lähtee ilman omaisuutta, kun taas asunnon omistaja on entisestään kartuttanut varallisuuttaan. Riippuen tietysti miten isot ovat tuloerot ja kallis yhtiövastike ja miten tiukille pariskunnan elämäntyyli vetää köyhemmän elämisen kun maksetaan 50-50 plus köyhemmän yhtiövastikevuokra.
Ai että olen kyllästynyt tähän väitteeseen. Se nainen maksaisi yksin asuessaan todennäköisesti paljon enemmän vuokraa, joten kyllä hänkin on kartuttanut omaisuuttaan.
Ei, vaan nainen maksaisi yksin asuessaan tietenkin omaa asuntoaan.
Tai vuokraa, josta ei jää käteen sentin hyrrää muuton jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.
Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?
No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.
Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.
Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.
Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.
Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.
Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa.
Voitko vääntää nyt ratakiskosta pöljälle, että millä ihmeen logiikalla sillä toisella pitäisi olla parisuhteessa rahaa harrastuksiin joihin hänellä ei yksinollessaankaan ole rahaa? Miksi toisen pitää päästä pujehtimaan vaikka ei rahat riitä, kun toisella taas on rahaa siihen lystiin?
Eihän se ole millään tapaa epätasa-arvoista että jokainen elää täällä oman palkkansa mukaisesti. Jos rahkeet riittää, kouluttaudu ja hae parempipalkkaisia töitä. Jos ei riitä, opettele elämään niin että pärjäät palkallasi.
No kerrotaan nyt esimerkillä tuosta toisesta naisesta, jonka tapauksen tunnen vähän paremmin.
Nainen asui sinkkuna ja seurustelun alkuvaiheessa omassa vuokrayksiössään edullisesti. Jossain vaiheessa muutettiin yhteen selvästi isompaan asuntoon, johon molemmat ihastuivat ja yhteisesti sovittiin, että vuokra menee puoliksi. Naiselle se puolikaskin oli kuitenkin enemmän kuin hänen entisen asuntonsa koko vuokra.
Ruoat maksettiin puoliksi, vaikka mies söi enemmän ja kalliimpaa ruokaa (ja nainen muuten sitten kokkasi myös aina, kaupassa mies sentään kävi toisinaan).
Ulkona oli kiva käydä yhdessä syömässä, se kun oli niin romanttista ja mies varsinkin halusi sitä. Kumpikin tietysti maksoi tasa-arvon nimissä omat ruokansa ja juomansa. Sinkkuna ollessaan nainen kävi paljon harvemmin ulkona syömässä.
Parisuhteessa ollessaan nainen siis maksoi asumisesta ja ruoista jatkuvasti enemmän verrattuna sinkkuaikoihinsa. Se kaikki oli naisen omaa valintaa tietysti. Mutta se alkoi hiertämään suhdetta ja kun se oli ohi, nainen sanoi, että moiseen hän ei lähde enää ikinä. Ja hän siis oli aina ajatellut, että tasa-arvoinen nainen maksaa kaikesta puolet - riippumatta tuloista.
Ei jumalauta. Nainen siis alkaa pariuduttuaan elää yli varojensa ja katkeroituu siitä miehelle ja yhteiselle taloudenhoitotavalle?
Huhhuh.
No oikeastaan hän katkeroitui itselleen ja oman valintansa vuoksi. Mutta ei sen jälkeen ole kyllä muuttanutkaan enää kimppaan kenenkään kanssa. Seurustelee kyllä nytkin, mutta asuvat erillään. Vaikka ymmärtääkseni aika lailla sama tulotaso. Tuskin haluaa toistaa virhettään.
Niin. Se vaan ei liity mitenkään aiemmin mainitsemaasi epätasa-arvoon tilanteessa, jossa kulut maksetaan puoliksi. Tuo nainen olisi voinut elää yli varojensa myös yksinään, joillain on sellainen taipumus. Ja totta kai myöhemmin harmittaa.
No kyllä se sikäli liittyy, että vaikka kyse oli naisen valinnasta, niin mies olisi voinut olla suostumatta siihen ja toimia reilummin. Suhde kun toimi muilta osin tosi hyvin. Tavallaan sen kariutuminen oli iso menetys molemmille.
Nainen ei ole elänyt yli varojensa sinkkuna, halusi vain luoda mahdollisimman hyvän suhteen miehen kanssa, johon oli jonkin aikaa todella rakastunut.
Meillä mies elättää minua. Hän ehdotti tätä ja minä suostuin. Mielestäni se oli todella romanttista. Olen nyt kuitenkin kahdeksan vuoden jälkeen harkinnut meneväni töihin. Miehelle se sopii, jos minä haluan sitä. Voin vapaasti käyttää rahaa yhteiseltä tililtämme. Tietysti kysyn, jos on joku suurempi meno, esim. huonekalu ym. Minulla on ollut satunnaisia pienehköjä tuloja tänä aikana, jotka ovat menneet yhteiselle tilillemme. Olemme siis avioliitossa. Meillä tähän sopimukseen ei liity mitään "työvelvollisuutta". Mieheni oli erittäin tarkka siitä. Hän sanoi, että jos tarvitsee maksetun piian, niin palkkaa sitten sellaisen. Teen käytännössä kuitenkin kotitöitä meistä enemmän, koska minulla on useimmiten enemmän aikaa. Mutta toisaalta mieheni hoitaa sitten autoon liittyvät työt ja pihatyöt ja sellaiset. Olen mukana kahdessa yhdistyksessä ja teen vapaaehtoistyötä, joten ajoittain minä olen meistä se kiireisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tässä aiheessa jotakuta niin kovasti kiehtoo. Avaus on täysin keksitty, mutta jälleen pitää päästä vääntämään asiasta, jonka jokainen pari voi sopia ihan kuten itse haluaa. Meille ainoa oikeudenmukainen ratkaisu on 50/50 ihan tuloihin katsomatta, koska emme edes pidä velvollisuutena avautua toisillemme tuloistamme ja menoistamme. Yhteiselle tilille talletetaan kuukausittain se summa, mikä menee asumiskuluihin, yhteiseen autoon, ruokaan ja välttämättömiin hankintoihin. Kaikki muu on omaa.
No onko teillä iso elintasoero siis? Kerro mitä se käytännössä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.
Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?
No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.
Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.
Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.
Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.
Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.
Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa.
Miksi tuo olisi epätasa-arvoista? Ei sillä 2000 e/kk tienaavalla yksinkään olisi mahdollisuutta kovin korkeaan elintasoon, joten miksi varakkaan kanssa pitäisi saada enemmän kuin mihin omat tulot riittävät?
Miksi ei pitäisi? Miksi rikkaampi ei voi vähän antaa ihmiselle, jota väittää rakastavansa? Eikö ihmissuhteen tarkoitus ole, se, että tehdään yhdessä asioita ja halutaan toiselle hyvää?
Millainen ihminen haluaa, että suhteessa eletään eri elintasoja? Niinhän siinä käy, koska hyvin harvoin rikkaampi osapuoli alkaa elää köyhemmän tulojen mukaisesti.
Ehkä sellainen, joka haluaa olla toisen yläpuolella ja kontrolloida tilannetta. Ei siis sellainen, joka aidosti haluaa olla sen ihmisen kanssa, jonka on kumppanikseen valinnut.
En ole se jolle vastasit, mutta mun mielestä on erikoista että nimenomaan loisilla menee sekaisin rakkaus ja raha. Ei voi rakastaa ellei maksa elämistäni, ei vaan voi. Se on väärin etten itse hyödy suhteesta taloudellisesti, toisen täytyy näyttää rakkautensa rahalla.
Niin, sehän on helppoa nimitellä toista loiseksi heti kun tämän mielipide ei miellytä. Sitä ennen on sopivasti valehdeltu rakastumista, kerrottu kuinka pitää toisesta ja tykkää hänestä niin paljon, että "muutetaan yhteen"! Kun sen jälkeen mennään ostamaan kahvipakettia kaupasta, niin toisesta tuleekin kummallisesti loinen, jos tämä ei maksa puolta hintaa.
Täällä kovasti yritetään köyhemmälle osapuolelle sanoa, että jos he pystyvät tulemaan toimeen omilla tuloillaan, toiselta ei saa toivoa edes kahvikupillista, saati ajatella, että rikkaampi puoliso maksaisi vähän enemmän elämisestä, varsinkin kun tämän toiveesta kulutetaan enemmän (esim. mennään matkoille, joille päästäkseen köyhä joutuu ottamaan lainaa).
Käännetäänpä asia toisin päin. Jos parempituloinen pystyy jo yksin maksamaan nykyisen asuntonsa kulut, mihin hän tarvitsee köyhemmän kumppaninsa euroja? Miksi hän tarvitsee puolet vuokrasta tai puolet sähköstä? Ei mihinkään.
Jösses. Ei nyt ehkä puhuta mistään satunnaisesta kahvikupista. :D Miten onnistutkin vääntämään yksinkertaisen asian noin solmuun.
Jos pienempituloisella ei ole varaa asua tavalla x ilman että hän vaatii siihen almuja puolisoltaan, on valittava joku muu tapa asua. Ja jättää ne matkat tekemättä joihin ei massi riitä.
No mutta sittenhän sen isompituloisen on asuttava paljon vaatimattomammin, mitä ehkä muuten asuisi tai haluaisi asua. Tietysti voi aina asua erilläänkin, mutta ainakin jos aletaan perhettä perustamaan, niin kyllä lasten kannalta yhdessä asuminen on parempi ratkaisu.
Ja millainen parisuhde on kyseessä, jos toinen matkustaa aina yksinään (tai jonkun muun kuin puolison kanssa) ja toinen ei koskaan pääse mukaan? Tai perhe, jossa iskä lähtee lasten kanssa matkalle ja äiti jää kotiin? Miltähän se mahtaisi lapsista tuntua?
eri
En osaa tosiaan kommentoida näitä lapsijuttuja ollenkaan, niistä ei aloituksessa ollut kyse. Lisääntyminen heittää koko talouden perseelleen sillä tavoin ettei minua kiinnosta siitä edes keskustella.
Nyt puhutaan kahden aikuisen ihmisen taloudesta. Jos asumisesta ei päästä molempien kukkaroa miellyttävään kompromissiin, on ihan hyvä ratkaisu asua erilleen. Sillä köyhällä ei ole mitään absoluuttista oikeutta saada asua komeammin kuin mihin tuohi riittää.
Ja matkustaminen on yksi niistä asioista jotka ovat a) täysin vapaaehtoisia ja b) vaativat rahaa. Eli jos raha ei riitä matkustamiseen, on joko oltava matkustamatta tai hankittava parempituloinen työ. Säästäminen on myös vaihtoehto. Mun mielestä on ihan sairasta, että joku ajattelee olevansa oikeutettu matkustamiseen koska jollain toisella on siihen rahaa ja mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisin toisen omistamassa asunnossa, maksaisin juoksevia kuluja reiluuden nimissä enemmän kuin tasan, vähän niinkuin vuokraa. Esimerkiksi vastikkeen kokonaan. Mutta jokainen tyylillään...
Jolloin mies maksaa itselleen omaisuutta ja nainen puolisolleen vuokraa. Tämän on ongelma siinä että muutetaan toisen omistamaan asuntoon. Siksi asunto myyntiin ja yhteinen.
Mies maksaa omaisuutta? Eihän kaikilla ole velkaa asunnosta. Sitten taas yhteisestä asunnosta köyhempi maksaa lainaa enemmän, jos ei ole säästöjä.
Kyllä kai suurimmalla osalla kuitenkin on. Ja vaikka ei olisikaan, niin jos kulut laitetaan puoliksi ja nainen maksaa yhtiövastikkeen, niin samahan se on taas jos erotaan pitkän ajan kuluttua. Nainen on asunut käytännössä vuokralla ja lähtee ilman omaisuutta, kun taas asunnon omistaja on entisestään kartuttanut varallisuuttaan. Riippuen tietysti miten isot ovat tuloerot ja kallis yhtiövastike ja miten tiukille pariskunnan elämäntyyli vetää köyhemmän elämisen kun maksetaan 50-50 plus köyhemmän yhtiövastikevuokra.
Ai että olen kyllästynyt tähän väitteeseen. Se nainen maksaisi yksin asuessaan todennäköisesti paljon enemmän vuokraa, joten kyllä hänkin on kartuttanut omaisuuttaan.
Just näin. Itse ainakin mieluummin laittaisin rahat säästöön enkä ostaisi mitään asunnon puolikasta vaan mieluummin maksaisin puolet juoksevista kuluista ja sitten hieman extraa asunnon kuluttamisesta, tuo vastike olisi just hyvä. Paljon huolettomampaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.
Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?
No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.
Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.
Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.
Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.
Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.
Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa.
Voitko vääntää nyt ratakiskosta pöljälle, että millä ihmeen logiikalla sillä toisella pitäisi olla parisuhteessa rahaa harrastuksiin joihin hänellä ei yksinollessaankaan ole rahaa? Miksi toisen pitää päästä pujehtimaan vaikka ei rahat riitä, kun toisella taas on rahaa siihen lystiin?
Eihän se ole millään tapaa epätasa-arvoista että jokainen elää täällä oman palkkansa mukaisesti. Jos rahkeet riittää, kouluttaudu ja hae parempipalkkaisia töitä. Jos ei riitä, opettele elämään niin että pärjäät palkallasi.
No kerrotaan nyt esimerkillä tuosta toisesta naisesta, jonka tapauksen tunnen vähän paremmin.
Nainen asui sinkkuna ja seurustelun alkuvaiheessa omassa vuokrayksiössään edullisesti. Jossain vaiheessa muutettiin yhteen selvästi isompaan asuntoon, johon molemmat ihastuivat ja yhteisesti sovittiin, että vuokra menee puoliksi. Naiselle se puolikaskin oli kuitenkin enemmän kuin hänen entisen asuntonsa koko vuokra.
Ruoat maksettiin puoliksi, vaikka mies söi enemmän ja kalliimpaa ruokaa (ja nainen muuten sitten kokkasi myös aina, kaupassa mies sentään kävi toisinaan).
Ulkona oli kiva käydä yhdessä syömässä, se kun oli niin romanttista ja mies varsinkin halusi sitä. Kumpikin tietysti maksoi tasa-arvon nimissä omat ruokansa ja juomansa. Sinkkuna ollessaan nainen kävi paljon harvemmin ulkona syömässä.
Parisuhteessa ollessaan nainen siis maksoi asumisesta ja ruoista jatkuvasti enemmän verrattuna sinkkuaikoihinsa. Se kaikki oli naisen omaa valintaa tietysti. Mutta se alkoi hiertämään suhdetta ja kun se oli ohi, nainen sanoi, että moiseen hän ei lähde enää ikinä. Ja hän siis oli aina ajatellut, että tasa-arvoinen nainen maksaa kaikesta puolet - riippumatta tuloista.
Ei jumalauta. Nainen siis alkaa pariuduttuaan elää yli varojensa ja katkeroituu siitä miehelle ja yhteiselle taloudenhoitotavalle?
Huhhuh.
No oikeastaan hän katkeroitui itselleen ja oman valintansa vuoksi. Mutta ei sen jälkeen ole kyllä muuttanutkaan enää kimppaan kenenkään kanssa. Seurustelee kyllä nytkin, mutta asuvat erillään. Vaikka ymmärtääkseni aika lailla sama tulotaso. Tuskin haluaa toistaa virhettään.
Niin. Se vaan ei liity mitenkään aiemmin mainitsemaasi epätasa-arvoon tilanteessa, jossa kulut maksetaan puoliksi. Tuo nainen olisi voinut elää yli varojensa myös yksinään, joillain on sellainen taipumus. Ja totta kai myöhemmin harmittaa.
No kyllä se sikäli liittyy, että vaikka kyse oli naisen valinnasta, niin mies olisi voinut olla suostumatta siihen ja toimia reilummin. Suhde kun toimi muilta osin tosi hyvin. Tavallaan sen kariutuminen oli iso menetys molemmille.
Nainen ei ole elänyt yli varojensa sinkkuna, halusi vain luoda mahdollisimman hyvän suhteen miehen kanssa, johon oli jonkin aikaa todella rakastunut.
Eli siis nainen eli yli varojensa eikä rakastumisensa vuoksi kehdannut sanoa siitä miehelle.
Hänhän olisi aivan hyvin voinut avata suunsa ja sanoa että ei, tänään en lähde ulos syömään koska minulla ei nyt ole sellaiseen varaa. Se olisi ollut reilua, ei turhanpäiväinen katkeroituminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisin toisen omistamassa asunnossa, maksaisin juoksevia kuluja reiluuden nimissä enemmän kuin tasan, vähän niinkuin vuokraa. Esimerkiksi vastikkeen kokonaan. Mutta jokainen tyylillään...
Jolloin mies maksaa itselleen omaisuutta ja nainen puolisolleen vuokraa. Tämän on ongelma siinä että muutetaan toisen omistamaan asuntoon. Siksi asunto myyntiin ja yhteinen.
Mies maksaa omaisuutta? Eihän kaikilla ole velkaa asunnosta. Sitten taas yhteisestä asunnosta köyhempi maksaa lainaa enemmän, jos ei ole säästöjä.
Kyllä kai suurimmalla osalla kuitenkin on. Ja vaikka ei olisikaan, niin jos kulut laitetaan puoliksi ja nainen maksaa yhtiövastikkeen, niin samahan se on taas jos erotaan pitkän ajan kuluttua. Nainen on asunut käytännössä vuokralla ja lähtee ilman omaisuutta, kun taas asunnon omistaja on entisestään kartuttanut varallisuuttaan. Riippuen tietysti miten isot ovat tuloerot ja kallis yhtiövastike ja miten tiukille pariskunnan elämäntyyli vetää köyhemmän elämisen kun maksetaan 50-50 plus köyhemmän yhtiövastikevuokra.
Ai että olen kyllästynyt tähän väitteeseen. Se nainen maksaisi yksin asuessaan todennäköisesti paljon enemmän vuokraa, joten kyllä hänkin on kartuttanut omaisuuttaan.
Ei, vaan nainen maksaisi yksin asuessaan tietenkin omaa asuntoaan.
Tai vuokraa, josta ei jää käteen sentin hyrrää muuton jälkeen.
Ei kai kukaan niin tyhmä ole että asuu iät ja ajat vuokralla kun kerran on vakituinen työ. Juurihan täällä oli ketju jossa pienituloiset naiset kartoivat omistusasunnoistaan ja lainoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisin toisen omistamassa asunnossa, maksaisin juoksevia kuluja reiluuden nimissä enemmän kuin tasan, vähän niinkuin vuokraa. Esimerkiksi vastikkeen kokonaan. Mutta jokainen tyylillään...
Jolloin mies maksaa itselleen omaisuutta ja nainen puolisolleen vuokraa. Tämän on ongelma siinä että muutetaan toisen omistamaan asuntoon. Siksi asunto myyntiin ja yhteinen.
Mies maksaa omaisuutta? Eihän kaikilla ole velkaa asunnosta. Sitten taas yhteisestä asunnosta köyhempi maksaa lainaa enemmän, jos ei ole säästöjä.
Kyllä kai suurimmalla osalla kuitenkin on. Ja vaikka ei olisikaan, niin jos kulut laitetaan puoliksi ja nainen maksaa yhtiövastikkeen, niin samahan se on taas jos erotaan pitkän ajan kuluttua. Nainen on asunut käytännössä vuokralla ja lähtee ilman omaisuutta, kun taas asunnon omistaja on entisestään kartuttanut varallisuuttaan. Riippuen tietysti miten isot ovat tuloerot ja kallis yhtiövastike ja miten tiukille pariskunnan elämäntyyli vetää köyhemmän elämisen kun maksetaan 50-50 plus köyhemmän yhtiövastikevuokra.
Ai että olen kyllästynyt tähän väitteeseen. Se nainen maksaisi yksin asuessaan todennäköisesti paljon enemmän vuokraa, joten kyllä hänkin on kartuttanut omaisuuttaan.
Ei, vaan nainen maksaisi yksin asuessaan tietenkin omaa asuntoaan.
Tai vuokraa, josta ei jää käteen sentin hyrrää muuton jälkeen.
Ei kai kukaan niin tyhmä ole että asuu iät ja ajat vuokralla kun kerran on vakituinen työ. Juurihan täällä oli ketju jossa pienituloiset naiset kartoivat omistusasunnoistaan ja lainoistaan.
No tästä en jaksa alkaa jauhaa, näitä keskusteluja on palsta täynnä. :D
Minä asun viidettätoista vuotta vuokralla ja aion asua jatkossakin.
Kuinka se voi olla epäselvää? Jos on yhteinen elämä, on myös yhteinen pankkitili ja piste. Toki tarvitaan samanlainen käsitys kulutuksesta. Mutta ilman sitä ei yhteiselo onnistu muutenkaan.
Alue: Aihe vapaa
No joo, ihan tuosta ei tainnut olla kyse mutta hienosti sait puhuttua asian vierestä. Ei 50-50 kulujen jakamisella tarkoiteta sitä että mies maksaa naisen shoppailumatkat, hyvä luoja sentään.