Miten jakaisitte menot parisuhteessa kun mies tienaa enemmän kuin nainen?

Vierailija kirjoitti:

Tosin en myöskään muuttaisi vain toisen nimissä olevaan asuntoon.

Tätä mä en ymmärrä. Ei taida olla sitten oikeaa halua olla parisuhteessa jos se tuohon tyssää. 

Me asumme omakotitalossa jonka yhdessä etsimme miehen kanssa. Talo ja laina ovat miehen nimissä koska olin taloa ostaessa ulosotossa. Olen kuitenkin joka kuukausi viimeisen viiden vuoden aikana maksanut osani asumismenoista ja halvemmalla olen siinä päässyt kuin, että asuisin vuokralla jossa rivarissa. Nyt saan asua tilavassa omakotitalossa rakastamani ihmisen kanssa. Olemme naimisissa eikä ole avioehtoa. Nyt olen päässyt ulosotosta eroon ja olemme pohtineet, että saisiko otettua lainan uusiksi niin että se on molempien nimissä ja talo myös. 

Mä olen ilman ulosottoakin pienempituloinen kuin mies. Mies maksaa enemmän asumisen menoja kun mä taas maksan enemmän ruokia. Omat laskumme ja auton kulut maksamme itse.  Jos mulla rahat loppu, niin kyllä mies mulle rahaa antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Miksi ihan joka ikinen nainen maailmassa muodostaa parisuhteensa hypergamisesti? 

Ei kelpaa se köyhempi mies?`

Mies voi ihan yksinkertaisesti kysyä naiselta mitä tämä tekee työkseen ja paljonko saa palkkaa ja sen perusteella päättää, kannattaako tapailua edes aloittaa. Älkää langetko pienituloisiin naisiin.

Monet miehet (oletettavasti eivät kirjoittele tällä palstalla) valitsevat vaimonsa muilla perusteilla, kuin tämän tulojen. Yleensä tarkoituksena on perustaa perhe ja elää suht. sopuisasti loppuelämä sen kullan kanssa. Miehet tavallisesti ovat myös ylpeitä siitä, että kykenevät elättämään perheensä ja tarjoamaan vaimoilleen asioita. Todella outo ajatus, että miehet jotenkin laumoina tuntisivat itsensä hyväksikäytetyiksi vaimojensa taholta, koska nämä saavat vain sairaanhoitajan palkkaa, kun mies on putkimies. Onko ihmisillä jotenkin hämärtynyt avioliiton merkitys? Täälläkin vaahdotaan siitä miten on naisen kunnia-asia, ettei vaan loisi miehen kustannuksella! Ihan kuin ihmiset puhuisivat jostain kimppakämpästä, missä asutaan Peran kanssa nyt toistaiseksi ja kulut jaetaan tasan.

Ap:n aloituksessa jo henkii ajatus, että miehen rahat ovat yhteisiä ja naisen rahat hänen itse tienaamiaan. Kannatan kyllä, että suurituloisempi auttaa toista taloudellisesti, mutta ei siinä rahanjakoon ryhdytä. Itse aikanaan maksoin perheen ruoat ja autonpidon. Muut yhteiset menot tasattiin ja kumpikin maksoi henkilökohtaiset menonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asuisin toisen omistamassa asunnossa, maksaisin juoksevia kuluja reiluuden nimissä enemmän kuin tasan, vähän niinkuin vuokraa. Esimerkiksi vastikkeen kokonaan. Mutta jokainen tyylillään...

Jolloin mies maksaa itselleen omaisuutta ja nainen puolisolleen vuokraa. Tämän on ongelma siinä että muutetaan toisen omistamaan asuntoon. Siksi asunto myyntiin ja yhteinen.

Mies maksaa omaisuutta? Eihän kaikilla ole velkaa asunnosta. Sitten taas yhteisestä asunnosta köyhempi maksaa lainaa enemmän, jos ei ole säästöjä.

Kyllä kai suurimmalla osalla kuitenkin on. Ja vaikka ei olisikaan, niin jos kulut laitetaan puoliksi ja nainen maksaa yhtiövastikkeen, niin samahan se on taas jos erotaan pitkän ajan kuluttua. Nainen on asunut käytännössä vuokralla ja lähtee ilman omaisuutta, kun taas asunnon omistaja on entisestään kartuttanut varallisuuttaan. Riippuen tietysti miten isot ovat tuloerot ja kallis yhtiövastike ja miten tiukille pariskunnan elämäntyyli vetää köyhemmän elämisen kun maksetaan 50-50 plus köyhemmän yhtiövastikevuokra.

Ai että olen kyllästynyt tähän väitteeseen. Se nainen maksaisi yksin asuessaan todennäköisesti paljon enemmän vuokraa, joten kyllä hänkin on kartuttanut omaisuuttaan.

Ei, vaan nainen maksaisi yksin asuessaan tietenkin omaa asuntoaan.

Eli siinä vaiheessa, kun nainen ja mies kohtaavat, nainen asuu vuokralla, mutta jos ero tulee, niin hän olisikin koko suhteen ajan maksanut omaa asuntoaan?

Jos se nainen maksoi omaa asuntoaan jo silloin, kun he kohtasivat, niin eikös hänellä ole aika hyvin pullat uunissa, kun voi ottaa siihen vuokralaisen ja sillä tavalla saa sitä asuntoaan maksettua samalla kun omat asumiskulut jakautuvat puoliksi miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.

Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?

No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.

Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.

Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.

Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.

Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.

Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se  johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa. 

Voitko vääntää nyt ratakiskosta pöljälle, että millä ihmeen logiikalla sillä toisella pitäisi olla parisuhteessa rahaa harrastuksiin joihin hänellä ei yksinollessaankaan ole rahaa? Miksi toisen pitää päästä pujehtimaan vaikka ei rahat riitä, kun toisella taas on rahaa siihen lystiin?

Eihän se ole millään tapaa epätasa-arvoista että jokainen elää täällä oman palkkansa mukaisesti. Jos rahkeet riittää, kouluttaudu ja hae parempipalkkaisia töitä. Jos ei riitä, opettele elämään niin että pärjäät palkallasi.

No kerrotaan nyt esimerkillä tuosta toisesta naisesta, jonka tapauksen tunnen vähän paremmin.

Nainen asui sinkkuna ja seurustelun alkuvaiheessa omassa vuokrayksiössään edullisesti. Jossain vaiheessa muutettiin yhteen selvästi isompaan asuntoon, johon molemmat ihastuivat ja yhteisesti sovittiin, että vuokra menee puoliksi. Naiselle se puolikaskin oli kuitenkin enemmän kuin hänen entisen asuntonsa koko vuokra.

Ruoat maksettiin puoliksi, vaikka mies söi enemmän ja kalliimpaa ruokaa (ja nainen muuten sitten kokkasi myös aina, kaupassa mies sentään kävi toisinaan).

Ulkona oli kiva käydä yhdessä syömässä, se kun oli niin romanttista ja mies varsinkin halusi sitä. Kumpikin tietysti maksoi tasa-arvon nimissä omat ruokansa ja juomansa. Sinkkuna ollessaan nainen kävi paljon harvemmin ulkona syömässä.

Parisuhteessa ollessaan nainen siis maksoi asumisesta ja ruoista jatkuvasti enemmän verrattuna sinkkuaikoihinsa. Se kaikki oli naisen omaa valintaa tietysti. Mutta se alkoi hiertämään suhdetta ja kun se oli ohi, nainen sanoi, että moiseen hän ei lähde enää ikinä. Ja hän siis oli aina ajatellut, että tasa-arvoinen nainen maksaa kaikesta puolet - riippumatta tuloista. 

Ei jumalauta. Nainen siis alkaa pariuduttuaan elää yli varojensa ja katkeroituu siitä miehelle ja yhteiselle taloudenhoitotavalle?

Huhhuh.

No oikeastaan hän katkeroitui itselleen ja oman valintansa vuoksi. Mutta ei sen jälkeen ole kyllä muuttanutkaan enää kimppaan kenenkään kanssa. Seurustelee kyllä nytkin, mutta asuvat erillään. Vaikka ymmärtääkseni aika lailla sama tulotaso. Tuskin haluaa toistaa virhettään.

Niin. Se vaan ei liity mitenkään aiemmin mainitsemaasi epätasa-arvoon tilanteessa, jossa kulut maksetaan puoliksi. Tuo nainen olisi voinut elää yli varojensa myös yksinään, joillain on sellainen taipumus. Ja totta kai myöhemmin harmittaa.

No kyllä se sikäli liittyy, että vaikka kyse oli naisen valinnasta, niin mies olisi voinut olla suostumatta siihen ja toimia reilummin. Suhde kun toimi muilta osin tosi hyvin. Tavallaan sen kariutuminen oli iso menetys molemmille.

Nainen ei ole elänyt yli varojensa sinkkuna, halusi vain luoda mahdollisimman hyvän suhteen miehen kanssa, johon oli jonkin aikaa todella rakastunut.

Eli siis nainen eli yli varojensa eikä rakastumisensa vuoksi kehdannut sanoa siitä miehelle.

Hänhän olisi aivan hyvin voinut avata suunsa ja sanoa että ei, tänään en lähde ulos syömään koska minulla ei nyt ole sellaiseen varaa. Se olisi ollut reilua, ei turhanpäiväinen katkeroituminen.

Ankeaa se on sille toisellekin, kun hän haluaa puolison kanssa syömään ja kuulee aina vastaukseksi, että en lähde, kun ei ole varaa. Yksin ei ole kiva syödä ulkona.

Kyllä, todellakin on ankeaa jos täytyy aina syödä yksin ellei juuri se puoliso lähde mukaan.

Mitä tarkoitat "juuri se puoliso"? Ihmisillä on yleensä vain yksi puoliso kerrallaan. Sinä taidat olla niitä moniavioisia, jos sinulla on vara valita, minkä puolison kanssa lähdet ulos syömään.

Heh, ei sentään. Vaan löydän kyllä ruokaseuraa vaikka puolisoni olisi jostain syystä estynyt juuri silloin kun haluan ulos syömään.

Niin varmaan. Ne kaikki muut on omien puolisoiden kanssa syömässä tai niillä on muuta menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Miksi ihan joka ikinen nainen maailmassa muodostaa parisuhteensa hypergamisesti? 

Ei kelpaa se köyhempi mies?`

Mies voi ihan yksinkertaisesti kysyä naiselta mitä tämä tekee työkseen ja paljonko saa palkkaa ja sen perusteella päättää, kannattaako tapailua edes aloittaa. Älkää langetko pienituloisiin naisiin.

Monet miehet (oletettavasti eivät kirjoittele tällä palstalla) valitsevat vaimonsa muilla perusteilla, kuin tämän tulojen. Yleensä tarkoituksena on perustaa perhe ja elää suht. sopuisasti loppuelämä sen kullan kanssa. Miehet tavallisesti ovat myös ylpeitä siitä, että kykenevät elättämään perheensä ja tarjoamaan vaimoilleen asioita. Todella outo ajatus, että miehet jotenkin laumoina tuntisivat itsensä hyväksikäytetyiksi vaimojensa taholta, koska nämä saavat vain sairaanhoitajan palkkaa, kun mies on putkimies. Onko ihmisillä jotenkin hämärtynyt avioliiton merkitys? Täälläkin vaahdotaan siitä miten on naisen kunnia-asia, ettei vaan loisi miehen kustannuksella! Ihan kuin ihmiset puhuisivat jostain kimppakämpästä, missä asutaan Peran kanssa nyt toistaiseksi ja kulut jaetaan tasan.

Missä maassa ja minä vuonna näin on ollut?

Suomessa naiset ovat tienanneet omat rahansa maailman sivu. Sinä elät jossain amerikkalaisten sarjojen menneisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n aloituksessa jo henkii ajatus, että miehen rahat ovat yhteisiä ja naisen rahat hänen itse tienaamiaan. Kannatan kyllä, että suurituloisempi auttaa toista taloudellisesti, mutta ei siinä rahanjakoon ryhdytä. Itse aikanaan maksoin perheen ruoat ja autonpidon. Muut yhteiset menot tasattiin ja kumpikin maksoi henkilökohtaiset menonsa.

Aikanaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.

Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?

No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.

Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.

Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.

Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.

Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.

Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se  johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa. 

Voitko vääntää nyt ratakiskosta pöljälle, että millä ihmeen logiikalla sillä toisella pitäisi olla parisuhteessa rahaa harrastuksiin joihin hänellä ei yksinollessaankaan ole rahaa? Miksi toisen pitää päästä pujehtimaan vaikka ei rahat riitä, kun toisella taas on rahaa siihen lystiin?

Eihän se ole millään tapaa epätasa-arvoista että jokainen elää täällä oman palkkansa mukaisesti. Jos rahkeet riittää, kouluttaudu ja hae parempipalkkaisia töitä. Jos ei riitä, opettele elämään niin että pärjäät palkallasi.

No kerrotaan nyt esimerkillä tuosta toisesta naisesta, jonka tapauksen tunnen vähän paremmin.

Nainen asui sinkkuna ja seurustelun alkuvaiheessa omassa vuokrayksiössään edullisesti. Jossain vaiheessa muutettiin yhteen selvästi isompaan asuntoon, johon molemmat ihastuivat ja yhteisesti sovittiin, että vuokra menee puoliksi. Naiselle se puolikaskin oli kuitenkin enemmän kuin hänen entisen asuntonsa koko vuokra.

Ruoat maksettiin puoliksi, vaikka mies söi enemmän ja kalliimpaa ruokaa (ja nainen muuten sitten kokkasi myös aina, kaupassa mies sentään kävi toisinaan).

Ulkona oli kiva käydä yhdessä syömässä, se kun oli niin romanttista ja mies varsinkin halusi sitä. Kumpikin tietysti maksoi tasa-arvon nimissä omat ruokansa ja juomansa. Sinkkuna ollessaan nainen kävi paljon harvemmin ulkona syömässä.

Parisuhteessa ollessaan nainen siis maksoi asumisesta ja ruoista jatkuvasti enemmän verrattuna sinkkuaikoihinsa. Se kaikki oli naisen omaa valintaa tietysti. Mutta se alkoi hiertämään suhdetta ja kun se oli ohi, nainen sanoi, että moiseen hän ei lähde enää ikinä. Ja hän siis oli aina ajatellut, että tasa-arvoinen nainen maksaa kaikesta puolet - riippumatta tuloista. 

Ei jumalauta. Nainen siis alkaa pariuduttuaan elää yli varojensa ja katkeroituu siitä miehelle ja yhteiselle taloudenhoitotavalle?

Huhhuh.

No oikeastaan hän katkeroitui itselleen ja oman valintansa vuoksi. Mutta ei sen jälkeen ole kyllä muuttanutkaan enää kimppaan kenenkään kanssa. Seurustelee kyllä nytkin, mutta asuvat erillään. Vaikka ymmärtääkseni aika lailla sama tulotaso. Tuskin haluaa toistaa virhettään.

Niin. Se vaan ei liity mitenkään aiemmin mainitsemaasi epätasa-arvoon tilanteessa, jossa kulut maksetaan puoliksi. Tuo nainen olisi voinut elää yli varojensa myös yksinään, joillain on sellainen taipumus. Ja totta kai myöhemmin harmittaa.

No kyllä se sikäli liittyy, että vaikka kyse oli naisen valinnasta, niin mies olisi voinut olla suostumatta siihen ja toimia reilummin. Suhde kun toimi muilta osin tosi hyvin. Tavallaan sen kariutuminen oli iso menetys molemmille.

Nainen ei ole elänyt yli varojensa sinkkuna, halusi vain luoda mahdollisimman hyvän suhteen miehen kanssa, johon oli jonkin aikaa todella rakastunut.

Eli siis nainen eli yli varojensa eikä rakastumisensa vuoksi kehdannut sanoa siitä miehelle.

Hänhän olisi aivan hyvin voinut avata suunsa ja sanoa että ei, tänään en lähde ulos syömään koska minulla ei nyt ole sellaiseen varaa. Se olisi ollut reilua, ei turhanpäiväinen katkeroituminen.

Ankeaa se on sille toisellekin, kun hän haluaa puolison kanssa syömään ja kuulee aina vastaukseksi, että en lähde, kun ei ole varaa. Yksin ei ole kiva syödä ulkona.

Kyllä, todellakin on ankeaa jos täytyy aina syödä yksin ellei juuri se puoliso lähde mukaan.

Mitä tarkoitat "juuri se puoliso"? Ihmisillä on yleensä vain yksi puoliso kerrallaan. Sinä taidat olla niitä moniavioisia, jos sinulla on vara valita, minkä puolison kanssa lähdet ulos syömään.

Heh, ei sentään. Vaan löydän kyllä ruokaseuraa vaikka puolisoni olisi jostain syystä estynyt juuri silloin kun haluan ulos syömään.

Niin varmaan. Ne kaikki muut on omien puolisoiden kanssa syömässä tai niillä on muuta menoa.

Ehkä sun piireissä niin. Ymmärrän hyvin ettei seuraa löydy. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.

Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?

No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.

Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.

Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.

Mutta kun se avoliitto on täysin vapaaehtoinen, toisin kuin verotus.

Mitä merkitystä sillä on asian kannalta? 

Tai tietysti jos ihmisellä ei ole mitään aikomusta avoliittoon koskaan mennä, hänellä ei tietenkään tarvitse olla mitään kantaa siihen, miten rahat jaetaan avoliitossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ne kaikki yhteiset kulut ovat? Varmaan hyödyt jo paljon, kun ei tarvitse maksaa vuokraa ja mukavasti jää rahaa säästöön.

Vastike on 420 euroa kuukaudessa. Siihen päälle sähkö, puhelimet, netti, Netflix, koiran hoitokulut ja autokulut. Lisäksi vakuutukset ja ruokamenot jne. Miehellä on kansioissaan kaikki paperit ja tiedot, olen ne muutaman kerran nähnyt mutten muista kaikkea ulkoa. Vastikkeen muistan kun siitä viimeksi eilen puhuttiin. Neuvotellaan menoista myöhemmin illalla. Ap

Kannattaa nyt kuitenkin miettiä sitä että 20 vuodessa maksat sata tonnia sitä yhtiövastiketta. Joka on pois sinun varallisuudestasi jos ero tulee. Ja lisäys miehesi varallisuuteen.

Menemme pian naimisiin ja suunnittelemme myös häitä. Menojen kanssa etenkin mies haluaa sellaisen systeemin että olisi tasapuolinen tai ainakin lähes sitä. Mies ei halua minun maksavan kaikkea yksin, mutta en halua myöskään miehen maksavan kaikkea. Neuvotellaan erilaisista vaihtoehdoista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Sitten vaan miehet ajamaan maan asioita niin että naisten palkat nousevat ja isät jäävät yhtä lailla lasten kanssa kotiin. Paras lääke tähän kysymykseen.

Siihen asti jos olet mies/nainen ja pariudut köyhemmän kanssa, etkä halua maksaa enempää, tee tänä erittäin selväksi alusta asti. Useimmat toimisivat toisin tilanteessasi ja pitävät tätä osoituksena ettei ihastus tai rakkaus ole niin aitoa. Kyllä minä esim. tarjoan ilman suurta fanfaaria jos menen köyhemmän kaverin kanssa kaljalle

Sukupuolten välinen selittämätön palkkaero on noin parin prosentin verran. Ei sen kurominen vaikuta tilanteeseen lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Miksi ihan joka ikinen nainen maailmassa muodostaa parisuhteensa hypergamisesti? 

Ei kelpaa se köyhempi mies?`

Mies voi ihan yksinkertaisesti kysyä naiselta mitä tämä tekee työkseen ja paljonko saa palkkaa ja sen perusteella päättää, kannattaako tapailua edes aloittaa. Älkää langetko pienituloisiin naisiin.

Monet miehet (oletettavasti eivät kirjoittele tällä palstalla) valitsevat vaimonsa muilla perusteilla, kuin tämän tulojen. Yleensä tarkoituksena on perustaa perhe ja elää suht. sopuisasti loppuelämä sen kullan kanssa. Miehet tavallisesti ovat myös ylpeitä siitä, että kykenevät elättämään perheensä ja tarjoamaan vaimoilleen asioita. Todella outo ajatus, että miehet jotenkin laumoina tuntisivat itsensä hyväksikäytetyiksi vaimojensa taholta, koska nämä saavat vain sairaanhoitajan palkkaa, kun mies on putkimies. Onko ihmisillä jotenkin hämärtynyt avioliiton merkitys? Täälläkin vaahdotaan siitä miten on naisen kunnia-asia, ettei vaan loisi miehen kustannuksella! Ihan kuin ihmiset puhuisivat jostain kimppakämpästä, missä asutaan Peran kanssa nyt toistaiseksi ja kulut jaetaan tasan.

Miksi miehille tulee niistä naisen pienemmistä tuloista niin valtavan iso ongelma, jos tuloilla ei ole mitään väliä suhteen alussa? Puuttuuko miesten päästä joku palikka, kun he eivät osaa ajatella asioita loppuun asti? Ilmeisesti se pippeli tekee valinnan ja kun menee väärin, se onkin naisen syy eikä sen päätöksen tehneen pippelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Eivätkä edes pelkästään toistele, vaan kertakaikkiaan ylpeilevät sillä. Naisessa merkitsee vain kasvot, kroppa ja helppo luonne. Sitten ihmetellään, kun naisella ei olekaan rahaa osallistua yhteisiin kuluihin, ja eron jälkeen kitistään yhteisten lasten elatuksen menevästä rahasta.

Olisko aika tarkastella niitä omia kriteereitä tai vaihtoehtoisesti lopettaa rahasta valittaminen.

Sellaista olkiukkoa sitten taas tällä kertaa.

Se, että naisen akateemisuus on miehille yhdentekevää, ei ole lähelläkään väittämiäsi.

Se akateeminen nainenkin kun on usein persaukinen käsienheiluttelu-duunissaan. 

Sellaista olkiukkoa sitten taas tällä kertaa. Tuossa ei puhuttu mitään akateemisesta koulutuksesta, sen vetäisit omasta päästäsi.

Ihan oikeasti, selvittäkää naisen koulutus, ammatti ja tulot heti alkuun, niin ei tarvitse marista aiheesta jatkuvasti.

te lompakkolokithan näitä ketjuja teette palstalle monta kertaa viikossa, ei miehet.

kuka tässäkin ketjussa itkee? juurikin te naiset, jotka kuvittelette että miehen lompakko kuuluu teille 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.

Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?

No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.

Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.

Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.

Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.

Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.

Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se  johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa. 

Voitko vääntää nyt ratakiskosta pöljälle, että millä ihmeen logiikalla sillä toisella pitäisi olla parisuhteessa rahaa harrastuksiin joihin hänellä ei yksinollessaankaan ole rahaa? Miksi toisen pitää päästä pujehtimaan vaikka ei rahat riitä, kun toisella taas on rahaa siihen lystiin?

Eihän se ole millään tapaa epätasa-arvoista että jokainen elää täällä oman palkkansa mukaisesti. Jos rahkeet riittää, kouluttaudu ja hae parempipalkkaisia töitä. Jos ei riitä, opettele elämään niin että pärjäät palkallasi.

No kerrotaan nyt esimerkillä tuosta toisesta naisesta, jonka tapauksen tunnen vähän paremmin.

Nainen asui sinkkuna ja seurustelun alkuvaiheessa omassa vuokrayksiössään edullisesti. Jossain vaiheessa muutettiin yhteen selvästi isompaan asuntoon, johon molemmat ihastuivat ja yhteisesti sovittiin, että vuokra menee puoliksi. Naiselle se puolikaskin oli kuitenkin enemmän kuin hänen entisen asuntonsa koko vuokra.

Ruoat maksettiin puoliksi, vaikka mies söi enemmän ja kalliimpaa ruokaa (ja nainen muuten sitten kokkasi myös aina, kaupassa mies sentään kävi toisinaan).

Ulkona oli kiva käydä yhdessä syömässä, se kun oli niin romanttista ja mies varsinkin halusi sitä. Kumpikin tietysti maksoi tasa-arvon nimissä omat ruokansa ja juomansa. Sinkkuna ollessaan nainen kävi paljon harvemmin ulkona syömässä.

Parisuhteessa ollessaan nainen siis maksoi asumisesta ja ruoista jatkuvasti enemmän verrattuna sinkkuaikoihinsa. Se kaikki oli naisen omaa valintaa tietysti. Mutta se alkoi hiertämään suhdetta ja kun se oli ohi, nainen sanoi, että moiseen hän ei lähde enää ikinä. Ja hän siis oli aina ajatellut, että tasa-arvoinen nainen maksaa kaikesta puolet - riippumatta tuloista. 

Ei jumalauta. Nainen siis alkaa pariuduttuaan elää yli varojensa ja katkeroituu siitä miehelle ja yhteiselle taloudenhoitotavalle?

Huhhuh.

No oikeastaan hän katkeroitui itselleen ja oman valintansa vuoksi. Mutta ei sen jälkeen ole kyllä muuttanutkaan enää kimppaan kenenkään kanssa. Seurustelee kyllä nytkin, mutta asuvat erillään. Vaikka ymmärtääkseni aika lailla sama tulotaso. Tuskin haluaa toistaa virhettään.

Niin. Se vaan ei liity mitenkään aiemmin mainitsemaasi epätasa-arvoon tilanteessa, jossa kulut maksetaan puoliksi. Tuo nainen olisi voinut elää yli varojensa myös yksinään, joillain on sellainen taipumus. Ja totta kai myöhemmin harmittaa.

No kyllä se sikäli liittyy, että vaikka kyse oli naisen valinnasta, niin mies olisi voinut olla suostumatta siihen ja toimia reilummin. Suhde kun toimi muilta osin tosi hyvin. Tavallaan sen kariutuminen oli iso menetys molemmille.

Nainen ei ole elänyt yli varojensa sinkkuna, halusi vain luoda mahdollisimman hyvän suhteen miehen kanssa, johon oli jonkin aikaa todella rakastunut.

Eli siis nainen eli yli varojensa eikä rakastumisensa vuoksi kehdannut sanoa siitä miehelle.

Hänhän olisi aivan hyvin voinut avata suunsa ja sanoa että ei, tänään en lähde ulos syömään koska minulla ei nyt ole sellaiseen varaa. Se olisi ollut reilua, ei turhanpäiväinen katkeroituminen.

Ankeaa se on sille toisellekin, kun hän haluaa puolison kanssa syömään ja kuulee aina vastaukseksi, että en lähde, kun ei ole varaa. Yksin ei ole kiva syödä ulkona.

Kyllä, todellakin on ankeaa jos täytyy aina syödä yksin ellei juuri se puoliso lähde mukaan.

Mitä tarkoitat "juuri se puoliso"? Ihmisillä on yleensä vain yksi puoliso kerrallaan. Sinä taidat olla niitä moniavioisia, jos sinulla on vara valita, minkä puolison kanssa lähdet ulos syömään.

Heh, ei sentään. Vaan löydän kyllä ruokaseuraa vaikka puolisoni olisi jostain syystä estynyt juuri silloin kun haluan ulos syömään.

Niin varmaan. Ne kaikki muut on omien puolisoiden kanssa syömässä tai niillä on muuta menoa.

Ehkä sun piireissä niin. Ymmärrän hyvin ettei seuraa löydy. :D

Niin se perheellisillä naisilla menee, ensin katsotaan koko perheen tilanne pääseekö lähtemään vai ei. Miehiä ei perhe kiinnosta, ne menee heti, kun siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosin en myöskään muuttaisi vain toisen nimissä olevaan asuntoon.

Tätä mä en ymmärrä. Ei taida olla sitten oikeaa halua olla parisuhteessa jos se tuohon tyssää. 

Me asumme omakotitalossa jonka yhdessä etsimme miehen kanssa. Talo ja laina ovat miehen nimissä koska olin taloa ostaessa ulosotossa. Olen kuitenkin joka kuukausi viimeisen viiden vuoden aikana maksanut osani asumismenoista ja halvemmalla olen siinä päässyt kuin, että asuisin vuokralla jossa rivarissa. Nyt saan asua tilavassa omakotitalossa rakastamani ihmisen kanssa. Olemme naimisissa eikä ole avioehtoa. Nyt olen päässyt ulosotosta eroon ja olemme pohtineet, että saisiko otettua lainan uusiksi niin että se on molempien nimissä ja talo myös. 

Mä olen ilman ulosottoakin pienempituloinen kuin mies. Mies maksaa enemmän asumisen menoja kun mä taas maksan enemmän ruokia. Omat laskumme ja auton kulut maksamme itse.  Jos mulla rahat loppu, niin kyllä mies mulle rahaa antaa.

Tässä on vain se että milloin tahansa mies voi yksipuolisella päätöksellä todeta että haluaa olla mieluimmin Tiinan kanssa kuin sinun. Monelle tämä tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näin tuli esim eräälle tutulle, tosin ei ollut mitään omaisuusriitoja mutta noin periaatteen tasolla. Tällöin huomaat että tämä uusi nainen nyt sitten asuu rakastamansa miehen kanssa omakotitalossa jota sinä olet ollut kustantamassa ja sinä olet puilla paljailla. Siksi tuo ei ole viisas kuvio. Toki ymmärrän senkin että ihmiset luottaa toisiinsa ja rakkauteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Miksi ihan joka ikinen nainen maailmassa muodostaa parisuhteensa hypergamisesti? 

Ei kelpaa se köyhempi mies?`

Mies voi ihan yksinkertaisesti kysyä naiselta mitä tämä tekee työkseen ja paljonko saa palkkaa ja sen perusteella päättää, kannattaako tapailua edes aloittaa. Älkää langetko pienituloisiin naisiin.

Monet miehet (oletettavasti eivät kirjoittele tällä palstalla) valitsevat vaimonsa muilla perusteilla, kuin tämän tulojen. Yleensä tarkoituksena on perustaa perhe ja elää suht. sopuisasti loppuelämä sen kullan kanssa. Miehet tavallisesti ovat myös ylpeitä siitä, että kykenevät elättämään perheensä ja tarjoamaan vaimoilleen asioita. Todella outo ajatus, että miehet jotenkin laumoina tuntisivat itsensä hyväksikäytetyiksi vaimojensa taholta, koska nämä saavat vain sairaanhoitajan palkkaa, kun mies on putkimies. Onko ihmisillä jotenkin hämärtynyt avioliiton merkitys? Täälläkin vaahdotaan siitä miten on naisen kunnia-asia, ettei vaan loisi miehen kustannuksella! Ihan kuin ihmiset puhuisivat jostain kimppakämpästä, missä asutaan Peran kanssa nyt toistaiseksi ja kulut jaetaan tasan.

Miksi miehille tulee niistä naisen pienemmistä tuloista niin valtavan iso ongelma, jos tuloilla ei ole mitään väliä suhteen alussa? Puuttuuko miesten päästä joku palikka, kun he eivät osaa ajatella asioita loppuun asti? Ilmeisesti se pippeli tekee valinnan ja kun menee väärin, se onkin naisen syy eikä sen päätöksen tehneen pippelin.

MIKÄ PALIKKA NAISTEN PÄÄSTÄ PUUTTUU, KUN EIVÄT HANKI ITSELLEEN KUNNON AMMATTIA? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Eivätkä edes pelkästään toistele, vaan kertakaikkiaan ylpeilevät sillä. Naisessa merkitsee vain kasvot, kroppa ja helppo luonne. Sitten ihmetellään, kun naisella ei olekaan rahaa osallistua yhteisiin kuluihin, ja eron jälkeen kitistään yhteisten lasten elatuksen menevästä rahasta.

Olisko aika tarkastella niitä omia kriteereitä tai vaihtoehtoisesti lopettaa rahasta valittaminen.

Sellaista olkiukkoa sitten taas tällä kertaa.

Se, että naisen akateemisuus on miehille yhdentekevää, ei ole lähelläkään väittämiäsi.

Se akateeminen nainenkin kun on usein persaukinen käsienheiluttelu-duunissaan. 

Sellaista olkiukkoa sitten taas tällä kertaa. Tuossa ei puhuttu mitään akateemisesta koulutuksesta, sen vetäisit omasta päästäsi.

Ihan oikeasti, selvittäkää naisen koulutus, ammatti ja tulot heti alkuun, niin ei tarvitse marista aiheesta jatkuvasti.

te lompakkolokithan näitä ketjuja teette palstalle monta kertaa viikossa, ei miehet.

kuka tässäkin ketjussa itkee? juurikin te naiset, jotka kuvittelette että miehen lompakko kuuluu teille 

Tätäkään ketjua ei olisi, JOS MIES OLISI HETI ALKUUN SELVITTÄNYT NAISEN TULOT ja sanonut naiselle heipat, kun tämä on liian pienituloinen mieheen nähden. Joko ymmärsit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Miksi ihan joka ikinen nainen maailmassa muodostaa parisuhteensa hypergamisesti? 

Ei kelpaa se köyhempi mies?`

Mies voi ihan yksinkertaisesti kysyä naiselta mitä tämä tekee työkseen ja paljonko saa palkkaa ja sen perusteella päättää, kannattaako tapailua edes aloittaa. Älkää langetko pienituloisiin naisiin.

Monet miehet (oletettavasti eivät kirjoittele tällä palstalla) valitsevat vaimonsa muilla perusteilla, kuin tämän tulojen. Yleensä tarkoituksena on perustaa perhe ja elää suht. sopuisasti loppuelämä sen kullan kanssa. Miehet tavallisesti ovat myös ylpeitä siitä, että kykenevät elättämään perheensä ja tarjoamaan vaimoilleen asioita. Todella outo ajatus, että miehet jotenkin laumoina tuntisivat itsensä hyväksikäytetyiksi vaimojensa taholta, koska nämä saavat vain sairaanhoitajan palkkaa, kun mies on putkimies. Onko ihmisillä jotenkin hämärtynyt avioliiton merkitys? Täälläkin vaahdotaan siitä miten on naisen kunnia-asia, ettei vaan loisi miehen kustannuksella! Ihan kuin ihmiset puhuisivat jostain kimppakämpästä, missä asutaan Peran kanssa nyt toistaiseksi ja kulut jaetaan tasan.

Tämä on nyt tätä minäminäminä-kulttuuria, joka on koko ajan lisääntymässä. Parisuhdettakaan ei ajatella enää me-näkökulmasta, vaan itsekkäästi vain minä-näkökulmasta.

Ei ihme, että parisuhteet ei useinkaan kestä kovin kauan, kun sitä suhdetta ei ajatella yhteisenä juttuna, jota koetaan, tehdään - ja myös rahoitetaan - yhdessä.

Mikä kysymts tää nyt on? Samalla tavalla kuin samapalkkaisenakin tietysti. Ei parisuhde ole mikään peli tai ”kumpi maksaa?”, maksatko riittävästi-tilanne. Se maksaa kumpi ensin ehtii/isommissa menoissa se, jolla enemmän just sillon taskussa/tilillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tässä aiheessa jotakuta niin kovasti kiehtoo. Avaus on täysin keksitty, mutta jälleen pitää päästä vääntämään asiasta, jonka jokainen pari voi sopia ihan kuten itse haluaa. Meille ainoa oikeudenmukainen ratkaisu on 50/50 ihan tuloihin katsomatta, koska emme edes pidä velvollisuutena avautua toisillemme tuloistamme ja menoistamme. Yhteiselle tilille talletetaan kuukausittain se summa, mikä menee asumiskuluihin, yhteiseen autoon, ruokaan ja välttämättömiin hankintoihin. Kaikki muu on omaa.

No onko teillä iso elintasoero siis? Kerro mitä se käytännössä tarkoittaa.

Mikä käytännössä tarkoittaa? Kuten sanottu, en tiedä puolisoni tuloja. Seurusteluvuosina näimme puolin ja toisin, että meillä on riittävän samanlainen suhtautuminen rahaan (tykkäämme matkustella, syödä ulkona, käydä elokuvissa jne). Kun aloimme pohtia avoliittoa, oli molemmille itsestäänselvää, että yhteiset kulut jaetaan puoliksi. Yhtä selvää oli, että yhteinen asunto on miehen asunto (liittyy hänen yritystoimintaansa, jota en avaa täällä sen enempää). Hän seurasi asumiskulujaan niin, että osasi antaa minulle arvion, paljonko niihin menee vuodessa. Minulle se oli ok.

Yhteiselle tilille talletetaan siis sama summa. Sieltä maksetaan kaikki asumisen kulut, oli kyse sitten tieosuuskunnan laskusta tai vaikka kaivoveden laadun tutkimuksesta. Jos tulee yllättäviä kuluja, niin laitetaan molemmat sinne lisää rahaa. Sieltä maksetaan yhteisen auton kulut. Sieltä maksetaan ruoat. Meillä on erilaiset ruokavaliot mutta ei ole mitään tarvetta alkaa laskea maksoiko toisen karjalanpaisti enemmän kuin toisen luomuruoka. Sieltä maksetaan yhteisten matkojen yhteiset kulut (lennot/bensat/junaliput/autovuokrat ja majoitus sekä yhdessä ulkona syöminen tai kauppareissut), omat shoppailut tietysti erikseen.

Äärettömän helppoa, ei tarvitse selvitellä kuitteja tai sitä kumpi on maksanut edellisessä kuussa enemmän. Tarjoan usein puolisolleni pieniä lahjoja; pizzalla käyntejä/ulkona syömistä, elokuvia, matkoja, nyt kun ei päästä matkoille niin maksan meille mökkimajoitukset reissussa siitä hyvästä, että hän on meistä parempi kuski ja siksi ajaa isomman osan matkoista (ja asuntoautolla minä en aja ollenkaan, kun sellainen on vuokralla). Mies taas tuo pieniä lahjoja (keräämiäni esineitä, muita pieniä yllätyksiä) ja osallistuu yhteisiin projekteihin enemmän tekemällä eli antaa oman työpanoksensa (tällä hetkellä pienen terassin teko, johon minä ostin tarvikkeet ja hän tekee työt).

Minulla on mediaanitulot, käteen jää reilut 2300 e/kk. Puolison tuloja en siis tiedä. Mutta mitä ilmeisimmin elintaso on samaa luokkaa.