Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jakaisitte menot parisuhteessa kun mies tienaa enemmän kuin nainen?
11.07.2021 |
Muutin miehen luokse, kihloihin mentiin ja nyt vasta keskustellaan miten jaetaan menot. Asun ensimmäistä kertaa miehen kanssa. Miehen tulot 6500 euroa kuussa ja minun tulot 2500 euroa kuussa. Miehen omistama koti, joten lainoja ja vuokranmaksua ei ole. Miehen kanssa otettiin myös yhteinen koira.
Kommentit (361)
Jos parisuhteessa on iso elintasoero puolisoiden välillä ja eletään kahden elintason perheenä, niin kyllähän se syö sitä klyhempää, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Molemmat nousee aamulla aikaisin ja ruuhkavuosina duunaa jotain työhön tai perheeseen liittyvää kaiken valveillaoloajan, mutta sitten toinen elää kädestä suuhun ja toinen kuluttaa. Good luck with that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vasta loinen onkin, joka tienaa hyvät rahat, mutta "periaatteesta" tarvitsee köyhältä puolisolta pari sataa kuussa vuokraa.
Olen niin samaa mieltä. Itse en kehtaisi pyytää köyhemmältä osapuolelta vuokraa, jos tienaisin selvästi enemmän. En vain pystyisi sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisin toisen omistamassa asunnossa, maksaisin juoksevia kuluja reiluuden nimissä enemmän kuin tasan, vähän niinkuin vuokraa. Esimerkiksi vastikkeen kokonaan. Mutta jokainen tyylillään...
Jolloin mies maksaa itselleen omaisuutta ja nainen puolisolleen vuokraa. Tämän on ongelma siinä että muutetaan toisen omistamaan asuntoon. Siksi asunto myyntiin ja yhteinen.
Maksoin vastikkeen ja puolet juoksevista kuluista. Sain tosi hyvin säästettyä verrattuna aiempaan vuokralla oloon. Minusta tuo oli reilu peli. Kumpikin hyötyivät.
Eri
Ilmeisesti olette jo eronneet? Lyhytaikaisena ratkaisuna ihan ok, mutta mieti että ero tulee 15 vuoden päästä ja sinä olet puilla paljailla ja miehellä kiva pesämuna asunnossa, sinun kustantamanasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisin toisen omistamassa asunnossa, maksaisin juoksevia kuluja reiluuden nimissä enemmän kuin tasan, vähän niinkuin vuokraa. Esimerkiksi vastikkeen kokonaan. Mutta jokainen tyylillään...
Jolloin mies maksaa itselleen omaisuutta ja nainen puolisolleen vuokraa. Tämän on ongelma siinä että muutetaan toisen omistamaan asuntoon. Siksi asunto myyntiin ja yhteinen.
Mies maksaa omaisuutta? Eihän kaikilla ole velkaa asunnosta. Sitten taas yhteisestä asunnosta köyhempi maksaa lainaa enemmän, jos ei ole säästöjä.
Ainakaan mitään taloon liittyviä kuluja et maksa, kun niistä ei erossa sulle jää mitään. Jos ostat huonekaluja niin pidä kuitti itelläs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vasta loinen onkin, joka tienaa hyvät rahat, mutta "periaatteesta" tarvitsee köyhältä puolisolta pari sataa kuussa vuokraa.
Olen niin samaa mieltä. Itse en kehtaisi pyytää köyhemmältä osapuolelta vuokraa, jos tienaisin selvästi enemmän. En vain pystyisi sellaiseen.
No jotkut köyhemmät ovat kunniallisia ja haluavat maksaa osuutensa. Jotkut, kuten tässäkin ketjussa, odottavat rikkaampana elättävän rakkauden nimissä...
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin kuluttaa tulojensa mukaan itsenäisesti ja vastaa omista kuluistaan ja menoistaan omilla rahoillaan? Problem??
Ei kannata olla parisuhteessa eikä muuttaa yhteen. Meillä jaetaan menot 40/60 ja toimii. Mies maksaa enemmän kun tulot on isommat ja minä maksan loput. Ikinä ei ole ollut riitoja rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vasta loinen onkin, joka tienaa hyvät rahat, mutta "periaatteesta" tarvitsee köyhältä puolisolta pari sataa kuussa vuokraa.
Olen niin samaa mieltä. Itse en kehtaisi pyytää köyhemmältä osapuolelta vuokraa, jos tienaisin selvästi enemmän. En vain pystyisi sellaiseen.
Meillä mies muutti minun omistusasuntooni. Oli työttömänäkin välillä. Ei ne minun asumiskuluni siitä muuttuneet. Ihan samat vastikkeet ja lainanlyhennykset meni kuin yksinkin asuessa. Miksi ihmeessä olisin vaatinut mieheltä vuokraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisin toisen omistamassa asunnossa, maksaisin juoksevia kuluja reiluuden nimissä enemmän kuin tasan, vähän niinkuin vuokraa. Esimerkiksi vastikkeen kokonaan. Mutta jokainen tyylillään...
Jolloin mies maksaa itselleen omaisuutta ja nainen puolisolleen vuokraa. Tämän on ongelma siinä että muutetaan toisen omistamaan asuntoon. Siksi asunto myyntiin ja yhteinen.
Maksoin vastikkeen ja puolet juoksevista kuluista. Sain tosi hyvin säästettyä verrattuna aiempaan vuokralla oloon. Minusta tuo oli reilu peli. Kumpikin hyötyivät.
EriIlmeisesti olette jo eronneet? Lyhytaikaisena ratkaisuna ihan ok, mutta mieti että ero tulee 15 vuoden päästä ja sinä olet puilla paljailla ja miehellä kiva pesämuna asunnossa, sinun kustantamanasi.
No 10 vuotta asuttiin yhdessä. Enhän minä puilla paljailla ollut, kun sain säästettyä tosi hyvin kuukausittain ja lopulta ostin sijoitusasunnon vuokrattavaksi, johon muutin sitten erottuamme. Ei säästäminen ole puilla paljailla olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on iso elintasoero puolisoiden välillä ja eletään kahden elintason perheenä, niin kyllähän se syö sitä klyhempää, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Molemmat nousee aamulla aikaisin ja ruuhkavuosina duunaa jotain työhön tai perheeseen liittyvää kaiken valveillaoloajan, mutta sitten toinen elää kädestä suuhun ja toinen kuluttaa. Good luck with that.
no sitten se köyhä etsii itselleen yhtä köyhän miehen. sehän ei tietenkään sovi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vasta loinen onkin, joka tienaa hyvät rahat, mutta "periaatteesta" tarvitsee köyhältä puolisolta pari sataa kuussa vuokraa.
Olen niin samaa mieltä. Itse en kehtaisi pyytää köyhemmältä osapuolelta vuokraa, jos tienaisin selvästi enemmän. En vain pystyisi sellaiseen.
No jotkut köyhemmät ovat kunniallisia ja haluavat maksaa osuutensa. Jotkut, kuten tässäkin ketjussa, odottavat rikkaampana elättävän rakkauden nimissä...
Niin, kyllä minäkin haluan, että kumpikin maksaa osuutensa - mutta sellaisen osuuden, joka on reilu ja kohtuullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt miten joillekin talouden hallinta voi olla niin vaikeaa, etenkin kun ollaan parisuhteessa. Miten sen toisen tulot vaikuttavat siihen miten itse rahansa kuluttaa? Miksi toisen pitäisi maksaa enemmän vain koska on hoitanut itsensä asemaan jossa tienaa rahaa?
Noin ajattelevan ihmisen soisi joutuvan onnettomuuteen, jossa menettää kykynsä työntekoon tai liikkumiseen. Siinä sitten suhteen toisella osapuolella (sillä aiemmin pienituloisemmalla) on oikeus sanoa:
Miksi minun pitäisi maksaa elämisestämme enemmän vain koska olet hoitanut itsesi asemaan, jossa et voi tienata rahaa?
Ei vi t t u nyt. :D Uskomatonta logiikkaa.
Mutta siinä olet oikeassa ettei onnettomuuteenkaan joutunut ole kenenkään toisen elätettävänä. Valtio tukee niiden ihmisten toimeentuloa jotka eivät syystä x voi tienata omia rahojaan.
Ei ne tuet ole lähellekään entistä palkkaa, turha kuvitella sellaista.
Miksi ihmeessä pitäisikään olla?
Vastasin tuolle joka kuvittelee, että tuilla pärjää niin hyvin, että rahat riittää entiseen elintasoon. Siinä voi joutua anelemaan puolisolta voisiko tämä maksaa enemmän kuluista.
Kuka täällä on sanonut että kelan tuet riittää johonkin mystiseen entiseen elintasoon? Minä kysyin että miksi pitäisi riittää, miksi oletuksena silloin on että joku muu (puoliso) maksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisin toisen omistamassa asunnossa, maksaisin juoksevia kuluja reiluuden nimissä enemmän kuin tasan, vähän niinkuin vuokraa. Esimerkiksi vastikkeen kokonaan. Mutta jokainen tyylillään...
Jolloin mies maksaa itselleen omaisuutta ja nainen puolisolleen vuokraa. Tämän on ongelma siinä että muutetaan toisen omistamaan asuntoon. Siksi asunto myyntiin ja yhteinen.
Mies maksaa omaisuutta? Eihän kaikilla ole velkaa asunnosta. Sitten taas yhteisestä asunnosta köyhempi maksaa lainaa enemmän, jos ei ole säästöjä.
Kyllä kai suurimmalla osalla kuitenkin on. Ja vaikka ei olisikaan, niin jos kulut laitetaan puoliksi ja nainen maksaa yhtiövastikkeen, niin samahan se on taas jos erotaan pitkän ajan kuluttua. Nainen on asunut käytännössä vuokralla ja lähtee ilman omaisuutta, kun taas asunnon omistaja on entisestään kartuttanut varallisuuttaan. Riippuen tietysti miten isot ovat tuloerot ja kallis yhtiövastike ja miten tiukille pariskunnan elämäntyyli vetää köyhemmän elämisen kun maksetaan 50-50 plus köyhemmän yhtiövastikevuokra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on iso elintasoero puolisoiden välillä ja eletään kahden elintason perheenä, niin kyllähän se syö sitä klyhempää, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Molemmat nousee aamulla aikaisin ja ruuhkavuosina duunaa jotain työhön tai perheeseen liittyvää kaiken valveillaoloajan, mutta sitten toinen elää kädestä suuhun ja toinen kuluttaa. Good luck with that.
no sitten se köyhä etsii itselleen yhtä köyhän miehen. sehän ei tietenkään sovi
Joskus ihmiset vaan rakastuu. Ja kun naisten palkat on kautta linjan miehiä alemmat niin haastavaahan se on. En minä esim pystyisi olemaan itseäni tyhmemmän miehen kanssa, jos samassa tuloluokassa oleminen johtaisi siihen. Mieluimmin sitten yksin ja joku fwb-suhde jos sellainen löytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.
Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?
No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.
Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.
Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.
Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.
Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.
Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa.
Voitko vääntää nyt ratakiskosta pöljälle, että millä ihmeen logiikalla sillä toisella pitäisi olla parisuhteessa rahaa harrastuksiin joihin hänellä ei yksinollessaankaan ole rahaa? Miksi toisen pitää päästä pujehtimaan vaikka ei rahat riitä, kun toisella taas on rahaa siihen lystiin?
Eihän se ole millään tapaa epätasa-arvoista että jokainen elää täällä oman palkkansa mukaisesti. Jos rahkeet riittää, kouluttaudu ja hae parempipalkkaisia töitä. Jos ei riitä, opettele elämään niin että pärjäät palkallasi.
No kerrotaan nyt esimerkillä tuosta toisesta naisesta, jonka tapauksen tunnen vähän paremmin.
Nainen asui sinkkuna ja seurustelun alkuvaiheessa omassa vuokrayksiössään edullisesti. Jossain vaiheessa muutettiin yhteen selvästi isompaan asuntoon, johon molemmat ihastuivat ja yhteisesti sovittiin, että vuokra menee puoliksi. Naiselle se puolikaskin oli kuitenkin enemmän kuin hänen entisen asuntonsa koko vuokra.
Ruoat maksettiin puoliksi, vaikka mies söi enemmän ja kalliimpaa ruokaa (ja nainen muuten sitten kokkasi myös aina, kaupassa mies sentään kävi toisinaan).
Ulkona oli kiva käydä yhdessä syömässä, se kun oli niin romanttista ja mies varsinkin halusi sitä. Kumpikin tietysti maksoi tasa-arvon nimissä omat ruokansa ja juomansa. Sinkkuna ollessaan nainen kävi paljon harvemmin ulkona syömässä.
Parisuhteessa ollessaan nainen siis maksoi asumisesta ja ruoista jatkuvasti enemmän verrattuna sinkkuaikoihinsa. Se kaikki oli naisen omaa valintaa tietysti. Mutta se alkoi hiertämään suhdetta ja kun se oli ohi, nainen sanoi, että moiseen hän ei lähde enää ikinä. Ja hän siis oli aina ajatellut, että tasa-arvoinen nainen maksaa kaikesta puolet - riippumatta tuloista.
Ei jumalauta. Nainen siis alkaa pariuduttuaan elää yli varojensa ja katkeroituu siitä miehelle ja yhteiselle taloudenhoitotavalle?
Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt miten joillekin talouden hallinta voi olla niin vaikeaa, etenkin kun ollaan parisuhteessa. Miten sen toisen tulot vaikuttavat siihen miten itse rahansa kuluttaa? Miksi toisen pitäisi maksaa enemmän vain koska on hoitanut itsensä asemaan jossa tienaa rahaa?
Noin ajattelevan ihmisen soisi joutuvan onnettomuuteen, jossa menettää kykynsä työntekoon tai liikkumiseen. Siinä sitten suhteen toisella osapuolella (sillä aiemmin pienituloisemmalla) on oikeus sanoa:
Miksi minun pitäisi maksaa elämisestämme enemmän vain koska olet hoitanut itsesi asemaan, jossa et voi tienata rahaa?
Ei vi t t u nyt. :D Uskomatonta logiikkaa.
Mutta siinä olet oikeassa ettei onnettomuuteenkaan joutunut ole kenenkään toisen elätettävänä. Valtio tukee niiden ihmisten toimeentuloa jotka eivät syystä x voi tienata omia rahojaan.
Ei ne tuet ole lähellekään entistä palkkaa, turha kuvitella sellaista.
Miksi ihmeessä pitäisikään olla?
Vastasin tuolle joka kuvittelee, että tuilla pärjää niin hyvin, että rahat riittää entiseen elintasoon. Siinä voi joutua anelemaan puolisolta voisiko tämä maksaa enemmän kuluista.
Kuka täällä on sanonut että kelan tuet riittää johonkin mystiseen entiseen elintasoon? Minä kysyin että miksi pitäisi riittää, miksi oletuksena silloin on että joku muu (puoliso) maksaa?
Niin, voihan sitä toki erotakin, jos yhteiselämä ei suju.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.
Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?
No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.
Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.
Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.
Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.
Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.
Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa.
Miksi tuo olisi epätasa-arvoista? Ei sillä 2000 e/kk tienaavalla yksinkään olisi mahdollisuutta kovin korkeaan elintasoon, joten miksi varakkaan kanssa pitäisi saada enemmän kuin mihin omat tulot riittävät?
Miksi ei pitäisi? Miksi rikkaampi ei voi vähän antaa ihmiselle, jota väittää rakastavansa? Eikö ihmissuhteen tarkoitus ole, se, että tehdään yhdessä asioita ja halutaan toiselle hyvää?
Millainen ihminen haluaa, että suhteessa eletään eri elintasoja? Niinhän siinä käy, koska hyvin harvoin rikkaampi osapuoli alkaa elää köyhemmän tulojen mukaisesti.
Ehkä sellainen, joka haluaa olla toisen yläpuolella ja kontrolloida tilannetta. Ei siis sellainen, joka aidosti haluaa olla sen ihmisen kanssa, jonka on kumppanikseen valinnut.
En ole se jolle vastasit, mutta mun mielestä on erikoista että nimenomaan loisilla menee sekaisin rakkaus ja raha. Ei voi rakastaa ellei maksa elämistäni, ei vaan voi. Se on väärin etten itse hyödy suhteesta taloudellisesti, toisen täytyy näyttää rakkautensa rahalla.
Niin, sehän on helppoa nimitellä toista loiseksi heti kun tämän mielipide ei miellytä. Sitä ennen on sopivasti valehdeltu rakastumista, kerrottu kuinka pitää toisesta ja tykkää hänestä niin paljon, että "muutetaan yhteen"! Kun sen jälkeen mennään ostamaan kahvipakettia kaupasta, niin toisesta tuleekin kummallisesti loinen, jos tämä ei maksa puolta hintaa.
Täällä kovasti yritetään köyhemmälle osapuolelle sanoa, että jos he pystyvät tulemaan toimeen omilla tuloillaan, toiselta ei saa toivoa edes kahvikupillista, saati ajatella, että rikkaampi puoliso maksaisi vähän enemmän elämisestä, varsinkin kun tämän toiveesta kulutetaan enemmän (esim. mennään matkoille, joille päästäkseen köyhä joutuu ottamaan lainaa).
Käännetäänpä asia toisin päin. Jos parempituloinen pystyy jo yksin maksamaan nykyisen asuntonsa kulut, mihin hän tarvitsee köyhemmän kumppaninsa euroja? Miksi hän tarvitsee puolet vuokrasta tai puolet sähköstä? Ei mihinkään.
Jösses. Ei nyt ehkä puhuta mistään satunnaisesta kahvikupista. :D Miten onnistutkin vääntämään yksinkertaisen asian noin solmuun.
Jos pienempituloisella ei ole varaa asua tavalla x ilman että hän vaatii siihen almuja puolisoltaan, on valittava joku muu tapa asua. Ja jättää ne matkat tekemättä joihin ei massi riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.
Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?
No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.
Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.
Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.
Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.
Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.
Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa.
Voitko vääntää nyt ratakiskosta pöljälle, että millä ihmeen logiikalla sillä toisella pitäisi olla parisuhteessa rahaa harrastuksiin joihin hänellä ei yksinollessaankaan ole rahaa? Miksi toisen pitää päästä pujehtimaan vaikka ei rahat riitä, kun toisella taas on rahaa siihen lystiin?
Eihän se ole millään tapaa epätasa-arvoista että jokainen elää täällä oman palkkansa mukaisesti. Jos rahkeet riittää, kouluttaudu ja hae parempipalkkaisia töitä. Jos ei riitä, opettele elämään niin että pärjäät palkallasi.
No kerrotaan nyt esimerkillä tuosta toisesta naisesta, jonka tapauksen tunnen vähän paremmin.
Nainen asui sinkkuna ja seurustelun alkuvaiheessa omassa vuokrayksiössään edullisesti. Jossain vaiheessa muutettiin yhteen selvästi isompaan asuntoon, johon molemmat ihastuivat ja yhteisesti sovittiin, että vuokra menee puoliksi. Naiselle se puolikaskin oli kuitenkin enemmän kuin hänen entisen asuntonsa koko vuokra.
Ruoat maksettiin puoliksi, vaikka mies söi enemmän ja kalliimpaa ruokaa (ja nainen muuten sitten kokkasi myös aina, kaupassa mies sentään kävi toisinaan).
Ulkona oli kiva käydä yhdessä syömässä, se kun oli niin romanttista ja mies varsinkin halusi sitä. Kumpikin tietysti maksoi tasa-arvon nimissä omat ruokansa ja juomansa. Sinkkuna ollessaan nainen kävi paljon harvemmin ulkona syömässä.
Parisuhteessa ollessaan nainen siis maksoi asumisesta ja ruoista jatkuvasti enemmän verrattuna sinkkuaikoihinsa. Se kaikki oli naisen omaa valintaa tietysti. Mutta se alkoi hiertämään suhdetta ja kun se oli ohi, nainen sanoi, että moiseen hän ei lähde enää ikinä. Ja hän siis oli aina ajatellut, että tasa-arvoinen nainen maksaa kaikesta puolet - riippumatta tuloista.
Ei jumalauta. Nainen siis alkaa pariuduttuaan elää yli varojensa ja katkeroituu siitä miehelle ja yhteiselle taloudenhoitotavalle?
Huhhuh.
No oikeastaan hän katkeroitui itselleen ja oman valintansa vuoksi. Mutta ei sen jälkeen ole kyllä muuttanutkaan enää kimppaan kenenkään kanssa. Seurustelee kyllä nytkin, mutta asuvat erillään. Vaikka ymmärtääkseni aika lailla sama tulotaso. Tuskin haluaa toistaa virhettään.
Alue: Aihe vapaa
Ei vaan yhdessä vuokralle ja miehen kämppään vuokralainen.