Miten jakaisitte menot parisuhteessa kun mies tienaa enemmän kuin nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.

Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?

No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.

Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.

Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.

Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.

Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.

Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se  johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa. 

Miksi tuo olisi epätasa-arvoista? Ei sillä 2000 e/kk tienaavalla yksinkään olisi mahdollisuutta kovin korkeaan elintasoon, joten miksi varakkaan kanssa pitäisi saada enemmän kuin mihin omat tulot riittävät?

Miksi ei pitäisi? Miksi rikkaampi ei voi vähän antaa ihmiselle, jota väittää rakastavansa? Eikö ihmissuhteen tarkoitus ole, se, että tehdään yhdessä asioita ja halutaan toiselle hyvää?

Millainen ihminen haluaa, että suhteessa eletään eri elintasoja? Niinhän siinä käy, koska hyvin harvoin rikkaampi osapuoli alkaa elää köyhemmän tulojen mukaisesti. 

Ehkä sellainen, joka haluaa olla toisen yläpuolella ja kontrolloida tilannetta. Ei siis sellainen, joka aidosti haluaa olla sen ihmisen kanssa, jonka on kumppanikseen valinnut. 

En ole se jolle vastasit, mutta mun mielestä on erikoista että nimenomaan loisilla menee sekaisin rakkaus ja raha. Ei voi rakastaa ellei maksa elämistäni, ei vaan voi. Se on väärin etten itse hyödy suhteesta taloudellisesti, toisen täytyy näyttää rakkautensa rahalla.

Niin, sehän on helppoa nimitellä toista loiseksi heti kun tämän mielipide ei miellytä. Sitä ennen on sopivasti valehdeltu rakastumista, kerrottu kuinka pitää toisesta ja tykkää hänestä niin paljon, että "muutetaan yhteen"! Kun sen jälkeen mennään ostamaan kahvipakettia kaupasta, niin toisesta tuleekin kummallisesti loinen, jos tämä ei maksa puolta hintaa. 

Täällä kovasti yritetään köyhemmälle osapuolelle sanoa, että jos he pystyvät tulemaan toimeen omilla tuloillaan, toiselta ei saa toivoa edes kahvikupillista, saati ajatella, että rikkaampi puoliso maksaisi vähän enemmän elämisestä, varsinkin kun tämän toiveesta kulutetaan enemmän (esim. mennään matkoille, joille päästäkseen köyhä joutuu ottamaan lainaa). 

Käännetäänpä asia toisin päin. Jos parempituloinen pystyy jo yksin maksamaan nykyisen asuntonsa kulut, mihin hän tarvitsee köyhemmän kumppaninsa euroja? Miksi hän tarvitsee puolet vuokrasta tai puolet sähköstä? Ei mihinkään. 

Jösses. Ei nyt ehkä puhuta mistään satunnaisesta kahvikupista. :D Miten onnistutkin vääntämään yksinkertaisen asian noin solmuun.

Jos pienempituloisella ei ole varaa asua tavalla x ilman että hän vaatii siihen almuja puolisoltaan, on valittava joku muu tapa asua. Ja jättää ne matkat tekemättä joihin ei massi riitä.

No mutta sittenhän sen isompituloisen on asuttava paljon vaatimattomammin, mitä ehkä muuten asuisi tai haluaisi asua. Tietysti voi aina asua erilläänkin, mutta ainakin jos aletaan perhettä perustamaan, niin kyllä lasten kannalta yhdessä asuminen on parempi ratkaisu. 

Ja millainen parisuhde on kyseessä, jos toinen matkustaa aina yksinään (tai jonkun muun kuin puolison kanssa) ja toinen ei koskaan pääse mukaan? Tai perhe, jossa iskä lähtee lasten kanssa matkalle ja äiti jää kotiin? Miltähän se mahtaisi lapsista tuntua?

eri

En osaa tosiaan kommentoida näitä lapsijuttuja ollenkaan, niistä ei aloituksessa ollut kyse. Lisääntyminen heittää koko talouden perseelleen sillä tavoin ettei minua kiinnosta siitä edes keskustella.

Nyt puhutaan kahden aikuisen ihmisen taloudesta. Jos asumisesta ei päästä molempien kukkaroa miellyttävään kompromissiin, on ihan hyvä ratkaisu asua erilleen. Sillä köyhällä ei ole mitään absoluuttista oikeutta saada asua komeammin kuin mihin tuohi riittää.

Ja matkustaminen on yksi niistä asioista jotka ovat a) täysin vapaaehtoisia ja b) vaativat rahaa. Eli jos raha ei riitä matkustamiseen, on joko oltava matkustamatta tai hankittava parempituloinen työ. Säästäminen on myös vaihtoehto. Mun mielestä on ihan sairasta, että joku ajattelee olevansa oikeutettu matkustamiseen koska jollain toisella on siihen rahaa ja mahdollisuuksia.

Minä taas ajattelen nin, että suhde on yhteinen juttu, jossa myös autetaan ja tuetaan toinen toistaan, tuotetaan toiselle iloa, koetaan asioita yhdessä ilman nipotusta ja riitoja joutavanpäiväisistä asioista jne.

Jos minä haluaisin matkalle rakkaan ihmisen kanssa ja hän haluaisi myös, mutta hänellä ei olisi siihen rahaa, mutta minulla olisi, maksaisin mielelläni hänenkin matkansa. 

Ajattelen oikeasti näin ja haluan puolison joka ajattelee samoin. Onneksi sellaisia on olemassa. :)

Minä näen asian samoin, on ihanaa auttaa ja tukea toinen toistamme, tuottaa iloa ja kokea asioita yhdessä. Siihen ei missään nimessä tarvita elatusta kumpaankaan suuntaan, me voimme tukea toisiamme ja kokea asioita ilman että toisen täytyy maksaa toiselle siitä palkkaa.

Mutta näin me olemme erilaisia, onneksi suurimmalle osalle löytyy kuitenkin sopiva kumppani. :)

Vierailija kirjoitti:

Paljon ne kaikki yhteiset kulut ovat? Varmaan hyödyt jo paljon, kun ei tarvitse maksaa vuokraa ja mukavasti jää rahaa säästöön.

Vastike on 420 euroa kuukaudessa. Siihen päälle sähkö, puhelimet, netti, Netflix, koiran hoitokulut ja autokulut. Lisäksi vakuutukset ja ruokamenot jne. Miehellä on kansioissaan kaikki paperit ja tiedot, olen ne muutaman kerran nähnyt mutten muista kaikkea ulkoa. Vastikkeen muistan kun siitä viimeksi eilen puhuttiin. Neuvotellaan menoista myöhemmin illalla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Miksi ihan joka ikinen nainen maailmassa muodostaa parisuhteensa hypergamisesti? 

Ei kelpaa se köyhempi mies?`

Mies voi ihan yksinkertaisesti kysyä naiselta mitä tämä tekee työkseen ja paljonko saa palkkaa ja sen perusteella päättää, kannattaako tapailua edes aloittaa. Älkää langetko pienituloisiin naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitenköhän aloittaja-raukka on pärjännyt taloudellisesti ennen miestä?

kun on joutunut maksamaan ihan kaiken elämisen asumisestaan alkaen ihan itse? 

Ihan hyvin, kiitos kysymästä. En ole eleillyt yli varojani. Osaan säästää mutta myös nauttia elämästä. Aiemmin asuin yksin vuokralla. Ap

Ok. Mutta nyt et jostain syystä ole valmis maksamaan omaa elämistäsi? 

Kun vuokrarahatkin jää omaan taskuun? 

Nyt keksit omasta päästäsi satuja. En ole missään sanonut ettenkö maksaisi elämisestä koituvia pakollisia kuluja. Sen takia tein aloituksen ja keskustelemme asiasta miehen kanssa. En ole hyväksikäyttäjä ja mitä sitten jos tuo kerran viikossa kukkia omasta vapaasta tahdostaan. Ap

Miksi sitten teit koko aloituksen ja mihin sillä tähtäsit?

Jos ette ole asiasta edes keskustelleet? 

Jotta saisin ideoita miten kannattaisi toimia, kun tilanne on minulle täysin uusi. Mies äsken ehdotti että maksaisi meidän molempien puolesta matkat/loma jutut mutta emme ole vielä keskustelleet perinpohjaisesti. Ap

Maksajalla on sitten myös isompi päätösvalta siinä, minne mennään ja mitä tehdään. Olen itsekin maksanut puolisolleni pari ulkomaanmatkaa siksi, että kohde on ollut sellainen mikä häntä ei kiinnosta (oli käynyt toisessa jo aiemmin ja toisen suhteen oli joku muu syy, en enää muista tarkemmin) mutta itse halusin hänet mukaan. Tottakai silloin kohde oli siis jo minun valitsemani (sellainen, mihin olisin joka tapauksessa mennyt yksin ellei hän olisi halunnut lähteä mukaan edes minun maksamanani) ja olin siis jo miettinyt valmiiksi, mitä niissä haluan nähdä ja tehdä.

Kivaa meillä toki oli molemmilla reissuilla ja kun kohde on toiselle ennestään tuttu niin se vain helpottaa siellä liikkumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikös se nyt mene niin, että kun nainen maksaa yhtiövastikkeen ja silloin omasta mielestään säästää, niin todellisuudessa nainen vähintään puolittaa potentiaalisen omaisuutensa määrän. Toisin sanoen nainen onnistuu keräämän vain alle puolet siitä omaisuudesta, jonka hän olisi itselleen kerännyt jos hän olisi a) maksanut omaa asuntoa tai b) pariskunnan yhteistä asuntoa. Jälkimmäisessä tapauksessa mies taas on lisännyt omaisuuttaan sen yhtiövastikkeen verran.

Missä se nainen asuu ilmaiseksi?

Tai miksi sen naisen pitää muuttaa sen rikkaamman miehen kämppään, kun kerran rahaa on maksaa omaa asuntoakin? 

Kuka on väittänyt että nainen asuisi jossain ilmaiseksi. Mies myy asuntonsa ja ostetaan yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Naisen ei kannata maksaa puolta yhteisistä ruokakuluista, koska miehet syövät aina paljon enemmän ja kallimmalla. Kun kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa, niin se on ainoa oikeudenmukainen tapa. Muuten naisella menee satanen pari joka kuukausi ihan hukkaan, senkin rahan voi sijoittaa.

Tämäkin väite on täyttä roskaa. Naiset syövät määrällisesti vähemmän, mutta sitten pitääkin olla sitä luomua, avokadoa ja chiansiementä. Samalla siellä marketissa menee koriin kaikki naisen kosmetiikka ja kuukautistarvikkeet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset  sattumalta rakastuvat itseään rikkaampiin miehiin?

Miksi miehet tälläkin palstalla toistelevat, ettei naisen koulutus, ammatti tai työ kiinnosta?

Eivätkä edes pelkästään toistele, vaan kertakaikkiaan ylpeilevät sillä. Naisessa merkitsee vain kasvot, kroppa ja helppo luonne. Sitten ihmetellään, kun naisella ei olekaan rahaa osallistua yhteisiin kuluihin, ja eron jälkeen kitistään yhteisten lasten elatuksen menevästä rahasta.

Olisko aika tarkastella niitä omia kriteereitä tai vaihtoehtoisesti lopettaa rahasta valittaminen.

Sellaista olkiukkoa sitten taas tällä kertaa.

Se, että naisen akateemisuus on miehille yhdentekevää, ei ole lähelläkään väittämiäsi.

Se akateeminen nainenkin kun on usein persaukinen käsienheiluttelu-duunissaan. 

Sellaista olkiukkoa sitten taas tällä kertaa. Tuossa ei puhuttu mitään akateemisesta koulutuksesta, sen vetäisit omasta päästäsi.

Ihan oikeasti, selvittäkää naisen koulutus, ammatti ja tulot heti alkuun, niin ei tarvitse marista aiheesta jatkuvasti.

Olen nainen, joka ansaitsee paljon miestään enemmän. Minulle on aina ollut itsestäänselvää, että minä myös osallistun isommalla panostuksella. Maksamme yhteiset kulut tulojen suhteessa. Meidän tapauksessa molemmat siirtävät 70% nettotuloistaan yhteiselle tilille, josta yhteiset kulut maksetaan.

Koska olen parempipalkkainen, mieheni oli aikanaan kotona lasten kanssa ja minä kävin töissä. Tuolloin maksoin kaikki perheen kulut JA maksoin miehelle ns. taskurahaa, jonka tarkoitus oli kompensoida hoitovapaiden vaikutuksia tulevaan eläkkeeseen.

Nämä oli minulle ihan päivänselviä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista että jos mies päättää että lähdet asunnosta, sinä lähdet mukisematta koska et omista siitä piiruakaan.

Noin muuten jakaisin itse kulut niin, että ruokakulut puoliksi (ellei nyt ole jotain suuria eroja ruokavalioissa niin että syötte täysin eri ruokia), vakuutukset puoliksi, sähkö- ja vesi puoliksi, netti puoliksi, molemmille omat puhelinlaskut ja omat hankinnat tietty aina omasta pussista.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt miten joillekin talouden hallinta voi olla niin vaikeaa, etenkin kun ollaan parisuhteessa.

1. Miten sen toisen tulot vaikuttavat siihen miten itse rahansa kuluttaa?

2. Miksi toisen pitäisi maksaa enemmän vain koska on hoitanut itsensä asemaan jossa tienaa rahaa?

Onko se sinusta oikein, että perheenjäsenillä on erilainen elintaso? Minusta ei. Siksi vastaan kysymyksiisi.

1. Toisen tulot vaikuttavat siihen, kulutanko omia rahojani vain omiin, yhteisiin vai myös toisen menoihin.

2. Toisen pitäisi maksaa enemmän siksi, että toisen elintaso ei olisi huomattavasti heikompi kuin sen, joka on siinä asemassa, jossa tienaa rahaa.

Aika usein toinen osapuoli (tavallisesti nainen) on se, joka synnyttää lapset ja hoitaa niitä kotona hyvin pienillä tuloilla sillä aikaa, kuin toinen on hyväpalkkaisessa työssä. Onko sinusta oikein, että nainen luopuu omista tuloistaan perheen vuoksi, mutta mies ei? Sitäkin on kyllä nähty, että toinen ei tee perheen hyväksi yhtään mitään vaan käyttää työttömyyskorvauksenkin omiin menoihin, "koska toisella on niin paljon paremmat tulot". Jos työtön on mies, hän ei aina tee edes mitään taloustöitä.

Olen täysin eri mieltä. En edes tiedä puolisoni tuloja, koska en ole laskenut elintasoani missään kohtaa hänen varaansa. Asumme hänen omistamassaan asunnossa ja maksamme juoksevat kulut puoliksi (sisältää myös pienet pintaremontit ja vastaavan "asunnon kulumisen"). Ainoa, mistä minun tarvitsi huolehtia kun avoliittoa pohdimme, oli että jääkö minulle sen jälkeen riittävästi omaa rahaa. Jää, enemmän kuin yksin asuessani. Jos ei olisi jäänyt, emme tietenkään olisi muuttaneet yhteen, ei se ollut meille mikään itsestäänselvyys.

Eli maksamme juoksevat kulut puoliksi ja loput ovat kummallekin omaa rahaa, jonka saa käyttää tai olla käyttämättä ihan miten lystää.

Jos elintasoero on liian suuri, silloin ei ehkä kannata muuttaa yhteen. Molempien kannattaa etsiä kumppani, jolla on sama elintaso. Tai sitten se suurituloisempi voi tarjoutua maksamaan enemmän ihan hyvää hyvyyttään. Olisin hyvin nöyrää naista, jos eläisin toisen kustannuksella, en todellakaan pitäisi sitä missään vaiheessa itsestäänselvyytenä.

Ja se lastenhoitokin on täysin sopimuskysymys. Jos ensin kaivaa itselleen kuopan sillä, että "tottakai naisena jään kotiin, kun minulla on pienemmät tulot, emmehän me pärjäisi jos mies jäisi" niin sitten kannattaa myös kantaa seuraukset.

Itse toivoisin, että miehet entistä enemmän alkaisivat miettiä jo sitoutumisvaiheessa näitä asioita sen sijaan, että saisi edelleen kuulla naisten elävän miesten kustannuksella. Etsikää, miehet, nainen joka tienaa yhtä paljon tai jonka kanssa ei tarvitse edes keskustella tuloista vaan vain halutusta asumis- ja elintasosta.

Voisin kannattaa tätä toisaalta, mutta toisaalta en pidä kovin hyvänä asiana, että Suomesta tulee yhä syvemmin ja selkeämmin luokkayhteiskunta. Siihen suuntaanhan ollaan kyllä kovin menossa, mutta olen sitä ikäluokkaa (nuoruutensa kasarilla elänyt), että jotenkin karsastan tätä kehitystä - tai eihän se edes kehitystä ole sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan taantumistahan se on.

Sori, meni vähän ohikseksi.

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.

En kannata. Avoliitto on valinta. Jos tuloero on häiritsevä, ei kannata muuttaa yhteen, sitoutuneessa parisuhteessa voi elää ilman avoliittoakin. Tai sitten voi etsiä itselleen puolison, jolla on samanlainen elintaso.

Tai sitten voi löytää sellaisen, joka pitää luonnollisena maksaa enemmän, mutta ei kannata kuvitella, että se olisi hänen velvollisuutensa tai että se olisi itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen ei kannata maksaa puolta yhteisistä ruokakuluista, koska miehet syövät aina paljon enemmän ja kallimmalla. Kun kumpikin ostaa ja valmistaa omat ruokansa, niin se on ainoa oikeudenmukainen tapa. Muuten naisella menee satanen pari joka kuukausi ihan hukkaan, senkin rahan voi sijoittaa.

Tämäkin väite on täyttä roskaa. Naiset syövät määrällisesti vähemmän, mutta sitten pitääkin olla sitä luomua, avokadoa ja chiansiementä. Samalla siellä marketissa menee koriin kaikki naisen kosmetiikka ja kuukautistarvikkeet. 

Kosmetiikka on henk.koht. meno eikä kaikki todellakaan käytä mitään markettitavaraa. Sama juttu kuukautistuotteiden kanssa. Hormonikierukan ansiosta kuukautiset jäävät pois ja mikä parasta, koska kyseessä on ehkäisyyn tarkoitettu tuote, sen kuluista puolet kuuluu miehelle maksettavaksi. Itse en meikkaa ollenkaan, joten siitäkin tulee silkkaa säästöä.

Nainen voi ostaa avokadoa tai lanttua, ihan miten haluaa, koska hän maksaa ruokansa itse. Vastaväitteet kertovat vain sen, että miehiä kiukuttaa tällainen vaihtoehto, kun se tulee miehelle kallimmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.

Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?

No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.

Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.

Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.

Mutta kun se avoliitto on täysin vapaaehtoinen, toisin kuin verotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ne kaikki yhteiset kulut ovat? Varmaan hyödyt jo paljon, kun ei tarvitse maksaa vuokraa ja mukavasti jää rahaa säästöön.

Vastike on 420 euroa kuukaudessa. Siihen päälle sähkö, puhelimet, netti, Netflix, koiran hoitokulut ja autokulut. Lisäksi vakuutukset ja ruokamenot jne. Miehellä on kansioissaan kaikki paperit ja tiedot, olen ne muutaman kerran nähnyt mutten muista kaikkea ulkoa. Vastikkeen muistan kun siitä viimeksi eilen puhuttiin. Neuvotellaan menoista myöhemmin illalla. Ap

Kannattaa nyt kuitenkin miettiä sitä että 20 vuodessa maksat sata tonnia sitä yhtiövastiketta. Joka on pois sinun varallisuudestasi jos ero tulee. Ja lisäys miehesi varallisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.

Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?

No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.

Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.

Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.

Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.

Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.

Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se  johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa. 

Miksi tuo olisi epätasa-arvoista? Ei sillä 2000 e/kk tienaavalla yksinkään olisi mahdollisuutta kovin korkeaan elintasoon, joten miksi varakkaan kanssa pitäisi saada enemmän kuin mihin omat tulot riittävät?

Miksi ei pitäisi? Miksi rikkaampi ei voi vähän antaa ihmiselle, jota väittää rakastavansa? Eikö ihmissuhteen tarkoitus ole, se, että tehdään yhdessä asioita ja halutaan toiselle hyvää?

Millainen ihminen haluaa, että suhteessa eletään eri elintasoja? Niinhän siinä käy, koska hyvin harvoin rikkaampi osapuoli alkaa elää köyhemmän tulojen mukaisesti. 

Ehkä sellainen, joka haluaa olla toisen yläpuolella ja kontrolloida tilannetta. Ei siis sellainen, joka aidosti haluaa olla sen ihmisen kanssa, jonka on kumppanikseen valinnut. 

En ole se jolle vastasit, mutta mun mielestä on erikoista että nimenomaan loisilla menee sekaisin rakkaus ja raha. Ei voi rakastaa ellei maksa elämistäni, ei vaan voi. Se on väärin etten itse hyödy suhteesta taloudellisesti, toisen täytyy näyttää rakkautensa rahalla.

Niin, sehän on helppoa nimitellä toista loiseksi heti kun tämän mielipide ei miellytä. Sitä ennen on sopivasti valehdeltu rakastumista, kerrottu kuinka pitää toisesta ja tykkää hänestä niin paljon, että "muutetaan yhteen"! Kun sen jälkeen mennään ostamaan kahvipakettia kaupasta, niin toisesta tuleekin kummallisesti loinen, jos tämä ei maksa puolta hintaa. 

Täällä kovasti yritetään köyhemmälle osapuolelle sanoa, että jos he pystyvät tulemaan toimeen omilla tuloillaan, toiselta ei saa toivoa edes kahvikupillista, saati ajatella, että rikkaampi puoliso maksaisi vähän enemmän elämisestä, varsinkin kun tämän toiveesta kulutetaan enemmän (esim. mennään matkoille, joille päästäkseen köyhä joutuu ottamaan lainaa). 

Käännetäänpä asia toisin päin. Jos parempituloinen pystyy jo yksin maksamaan nykyisen asuntonsa kulut, mihin hän tarvitsee köyhemmän kumppaninsa euroja? Miksi hän tarvitsee puolet vuokrasta tai puolet sähköstä? Ei mihinkään. 

Jösses. Ei nyt ehkä puhuta mistään satunnaisesta kahvikupista. :D Miten onnistutkin vääntämään yksinkertaisen asian noin solmuun.

Jos pienempituloisella ei ole varaa asua tavalla x ilman että hän vaatii siihen almuja puolisoltaan, on valittava joku muu tapa asua. Ja jättää ne matkat tekemättä joihin ei massi riitä.

No mutta sittenhän sen isompituloisen on asuttava paljon vaatimattomammin, mitä ehkä muuten asuisi tai haluaisi asua. Tietysti voi aina asua erilläänkin, mutta ainakin jos aletaan perhettä perustamaan, niin kyllä lasten kannalta yhdessä asuminen on parempi ratkaisu. 

Ja millainen parisuhde on kyseessä, jos toinen matkustaa aina yksinään (tai jonkun muun kuin puolison kanssa) ja toinen ei koskaan pääse mukaan? Tai perhe, jossa iskä lähtee lasten kanssa matkalle ja äiti jää kotiin? Miltähän se mahtaisi lapsista tuntua?

eri

En osaa tosiaan kommentoida näitä lapsijuttuja ollenkaan, niistä ei aloituksessa ollut kyse. Lisääntyminen heittää koko talouden perseelleen sillä tavoin ettei minua kiinnosta siitä edes keskustella.

Nyt puhutaan kahden aikuisen ihmisen taloudesta. Jos asumisesta ei päästä molempien kukkaroa miellyttävään kompromissiin, on ihan hyvä ratkaisu asua erilleen. Sillä köyhällä ei ole mitään absoluuttista oikeutta saada asua komeammin kuin mihin tuohi riittää.

Ja matkustaminen on yksi niistä asioista jotka ovat a) täysin vapaaehtoisia ja b) vaativat rahaa. Eli jos raha ei riitä matkustamiseen, on joko oltava matkustamatta tai hankittava parempituloinen työ. Säästäminen on myös vaihtoehto. Mun mielestä on ihan sairasta, että joku ajattelee olevansa oikeutettu matkustamiseen koska jollain toisella on siihen rahaa ja mahdollisuuksia.

Minä taas ajattelen nin, että suhde on yhteinen juttu, jossa myös autetaan ja tuetaan toinen toistaan, tuotetaan toiselle iloa, koetaan asioita yhdessä ilman nipotusta ja riitoja joutavanpäiväisistä asioista jne.

Jos minä haluaisin matkalle rakkaan ihmisen kanssa ja hän haluaisi myös, mutta hänellä ei olisi siihen rahaa, mutta minulla olisi, maksaisin mielelläni hänenkin matkansa. 

Ajattelen oikeasti näin ja haluan puolison joka ajattelee samoin. Onneksi sellaisia on olemassa. :)

Minä näen asian samoin, on ihanaa auttaa ja tukea toinen toistamme, tuottaa iloa ja kokea asioita yhdessä. Siihen ei missään nimessä tarvita elatusta kumpaankaan suuntaan, me voimme tukea toisiamme ja kokea asioita ilman että toisen täytyy maksaa toiselle siitä palkkaa.

Mutta näin me olemme erilaisia, onneksi suurimmalle osalle löytyy kuitenkin sopiva kumppani. :)

Palkkaa??? Ei hyvää päivää, olen kyllä sanaton jo. Hyvää illan jatkoa vaan sinne . :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille kelpaa vain itseään paremmin tienaava mies.

Miehen käytöstavat, mukava luonne, ruskeat silmät ja kaikki muu merkitsi enemmän kuin rahat. Ensitreffeillä en kiinnittänyt huomiota miehen rahoihin. Onko se sinulta pois jos kihlatullani on enemmän rahaa? Ap

Tästäkin paistaa kilometrin päähän, että kyseessä on trollaus. Olisikin mielenkiintoista ymmärtää, mikä tässä aiheessa jotakuta kiehtoo niin saatanasti.

Voihan sentään. Ihan oikeita ihmisiä olemme ja tilanne on täyttä totta. Loin aloituksen, jotta saisin jonkinlaisia kenties hyviäkin neuvoja, kun en ole aiemmin ollut vastaavassa tilanteessa. Asuin aiemmin yksin ja maksoin vuokraa. Mies tienaa enemmän kuin minä, mutta emme ole vähävaraisia. Neuvottelemme menoista, joten eiköhän saada soviteltua asiat. En vain ymmärrä katkeruutta siitä, että jollain toisella on isommat tienestit ja enemmän säästöjä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.

Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?

No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.

Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.

Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.

Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.

Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.

Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se  johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa. 

Voitko vääntää nyt ratakiskosta pöljälle, että millä ihmeen logiikalla sillä toisella pitäisi olla parisuhteessa rahaa harrastuksiin joihin hänellä ei yksinollessaankaan ole rahaa? Miksi toisen pitää päästä pujehtimaan vaikka ei rahat riitä, kun toisella taas on rahaa siihen lystiin?

Eihän se ole millään tapaa epätasa-arvoista että jokainen elää täällä oman palkkansa mukaisesti. Jos rahkeet riittää, kouluttaudu ja hae parempipalkkaisia töitä. Jos ei riitä, opettele elämään niin että pärjäät palkallasi.

No kerrotaan nyt esimerkillä tuosta toisesta naisesta, jonka tapauksen tunnen vähän paremmin.

Nainen asui sinkkuna ja seurustelun alkuvaiheessa omassa vuokrayksiössään edullisesti. Jossain vaiheessa muutettiin yhteen selvästi isompaan asuntoon, johon molemmat ihastuivat ja yhteisesti sovittiin, että vuokra menee puoliksi. Naiselle se puolikaskin oli kuitenkin enemmän kuin hänen entisen asuntonsa koko vuokra.

Ruoat maksettiin puoliksi, vaikka mies söi enemmän ja kalliimpaa ruokaa (ja nainen muuten sitten kokkasi myös aina, kaupassa mies sentään kävi toisinaan).

Ulkona oli kiva käydä yhdessä syömässä, se kun oli niin romanttista ja mies varsinkin halusi sitä. Kumpikin tietysti maksoi tasa-arvon nimissä omat ruokansa ja juomansa. Sinkkuna ollessaan nainen kävi paljon harvemmin ulkona syömässä.

Parisuhteessa ollessaan nainen siis maksoi asumisesta ja ruoista jatkuvasti enemmän verrattuna sinkkuaikoihinsa. Se kaikki oli naisen omaa valintaa tietysti. Mutta se alkoi hiertämään suhdetta ja kun se oli ohi, nainen sanoi, että moiseen hän ei lähde enää ikinä. Ja hän siis oli aina ajatellut, että tasa-arvoinen nainen maksaa kaikesta puolet - riippumatta tuloista. 

Ei jumalauta. Nainen siis alkaa pariuduttuaan elää yli varojensa ja katkeroituu siitä miehelle ja yhteiselle taloudenhoitotavalle?

Huhhuh.

No oikeastaan hän katkeroitui itselleen ja oman valintansa vuoksi. Mutta ei sen jälkeen ole kyllä muuttanutkaan enää kimppaan kenenkään kanssa. Seurustelee kyllä nytkin, mutta asuvat erillään. Vaikka ymmärtääkseni aika lailla sama tulotaso. Tuskin haluaa toistaa virhettään.

Niin. Se vaan ei liity mitenkään aiemmin mainitsemaasi epätasa-arvoon tilanteessa, jossa kulut maksetaan puoliksi. Tuo nainen olisi voinut elää yli varojensa myös yksinään, joillain on sellainen taipumus. Ja totta kai myöhemmin harmittaa.

No kyllä se sikäli liittyy, että vaikka kyse oli naisen valinnasta, niin mies olisi voinut olla suostumatta siihen ja toimia reilummin. Suhde kun toimi muilta osin tosi hyvin. Tavallaan sen kariutuminen oli iso menetys molemmille.

Nainen ei ole elänyt yli varojensa sinkkuna, halusi vain luoda mahdollisimman hyvän suhteen miehen kanssa, johon oli jonkin aikaa todella rakastunut.

Eli siis nainen eli yli varojensa eikä rakastumisensa vuoksi kehdannut sanoa siitä miehelle.

Hänhän olisi aivan hyvin voinut avata suunsa ja sanoa että ei, tänään en lähde ulos syömään koska minulla ei nyt ole sellaiseen varaa. Se olisi ollut reilua, ei turhanpäiväinen katkeroituminen.

Ankeaa se on sille toisellekin, kun hän haluaa puolison kanssa syömään ja kuulee aina vastaukseksi, että en lähde, kun ei ole varaa. Yksin ei ole kiva syödä ulkona.

Kyllä, todellakin on ankeaa jos täytyy aina syödä yksin ellei juuri se puoliso lähde mukaan.

Mitä tarkoitat "juuri se puoliso"? Ihmisillä on yleensä vain yksi puoliso kerrallaan. Sinä taidat olla niitä moniavioisia, jos sinulla on vara valita, minkä puolison kanssa lähdet ulos syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista että jos mies päättää että lähdet asunnosta, sinä lähdet mukisematta koska et omista siitä piiruakaan.

Noin muuten jakaisin itse kulut niin, että ruokakulut puoliksi (ellei nyt ole jotain suuria eroja ruokavalioissa niin että syötte täysin eri ruokia), vakuutukset puoliksi, sähkö- ja vesi puoliksi, netti puoliksi, molemmille omat puhelinlaskut ja omat hankinnat tietty aina omasta pussista.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt miten joillekin talouden hallinta voi olla niin vaikeaa, etenkin kun ollaan parisuhteessa.

1. Miten sen toisen tulot vaikuttavat siihen miten itse rahansa kuluttaa?

2. Miksi toisen pitäisi maksaa enemmän vain koska on hoitanut itsensä asemaan jossa tienaa rahaa?

Onko se sinusta oikein, että perheenjäsenillä on erilainen elintaso? Minusta ei. Siksi vastaan kysymyksiisi.

1. Toisen tulot vaikuttavat siihen, kulutanko omia rahojani vain omiin, yhteisiin vai myös toisen menoihin.

2. Toisen pitäisi maksaa enemmän siksi, että toisen elintaso ei olisi huomattavasti heikompi kuin sen, joka on siinä asemassa, jossa tienaa rahaa.

Aika usein toinen osapuoli (tavallisesti nainen) on se, joka synnyttää lapset ja hoitaa niitä kotona hyvin pienillä tuloilla sillä aikaa, kuin toinen on hyväpalkkaisessa työssä. Onko sinusta oikein, että nainen luopuu omista tuloistaan perheen vuoksi, mutta mies ei? Sitäkin on kyllä nähty, että toinen ei tee perheen hyväksi yhtään mitään vaan käyttää työttömyyskorvauksenkin omiin menoihin, "koska toisella on niin paljon paremmat tulot". Jos työtön on mies, hän ei aina tee edes mitään taloustöitä.

Olen täysin eri mieltä. En edes tiedä puolisoni tuloja, koska en ole laskenut elintasoani missään kohtaa hänen varaansa. Asumme hänen omistamassaan asunnossa ja maksamme juoksevat kulut puoliksi (sisältää myös pienet pintaremontit ja vastaavan "asunnon kulumisen"). Ainoa, mistä minun tarvitsi huolehtia kun avoliittoa pohdimme, oli että jääkö minulle sen jälkeen riittävästi omaa rahaa. Jää, enemmän kuin yksin asuessani. Jos ei olisi jäänyt, emme tietenkään olisi muuttaneet yhteen, ei se ollut meille mikään itsestäänselvyys.

Eli maksamme juoksevat kulut puoliksi ja loput ovat kummallekin omaa rahaa, jonka saa käyttää tai olla käyttämättä ihan miten lystää.

Jos elintasoero on liian suuri, silloin ei ehkä kannata muuttaa yhteen. Molempien kannattaa etsiä kumppani, jolla on sama elintaso. Tai sitten se suurituloisempi voi tarjoutua maksamaan enemmän ihan hyvää hyvyyttään. Olisin hyvin nöyrää naista, jos eläisin toisen kustannuksella, en todellakaan pitäisi sitä missään vaiheessa itsestäänselvyytenä.

Ja se lastenhoitokin on täysin sopimuskysymys. Jos ensin kaivaa itselleen kuopan sillä, että "tottakai naisena jään kotiin, kun minulla on pienemmät tulot, emmehän me pärjäisi jos mies jäisi" niin sitten kannattaa myös kantaa seuraukset.

Itse toivoisin, että miehet entistä enemmän alkaisivat miettiä jo sitoutumisvaiheessa näitä asioita sen sijaan, että saisi edelleen kuulla naisten elävän miesten kustannuksella. Etsikää, miehet, nainen joka tienaa yhtä paljon tai jonka kanssa ei tarvitse edes keskustella tuloista vaan vain halutusta asumis- ja elintasosta.

Voisin kannattaa tätä toisaalta, mutta toisaalta en pidä kovin hyvänä asiana, että Suomesta tulee yhä syvemmin ja selkeämmin luokkayhteiskunta. Siihen suuntaanhan ollaan kyllä kovin menossa, mutta olen sitä ikäluokkaa (nuoruutensa kasarilla elänyt), että jotenkin karsastan tätä kehitystä - tai eihän se edes kehitystä ole sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan taantumistahan se on.

Sori, meni vähän ohikseksi.

Niin ja sori, ei tainnut tekstin lainaus ihan onnistua. 

Meillä oli joskus niin, että minä olin palkkatyössä, jolla elätin perheen. Puoliso opiskeli, valmistui ja sai heti hyvän työpaikan. Monen muuton seurauksena minuä tein vain pätkätöitä. Puoliso eteni, ja alkoi ansaitsemaan hyvin, jolloin itse jäin työelämästä sivuun. Puoliso maksaa kaiken, mutta omaisuus on meillä yhteistä. Ei ole sinun ja minun, vaan meidän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.

Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?

No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.

Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.

Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.

Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.

Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.

Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se  johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa. 

Miksi tuo olisi epätasa-arvoista? Ei sillä 2000 e/kk tienaavalla yksinkään olisi mahdollisuutta kovin korkeaan elintasoon, joten miksi varakkaan kanssa pitäisi saada enemmän kuin mihin omat tulot riittävät?

Miksi ei pitäisi? Miksi rikkaampi ei voi vähän antaa ihmiselle, jota väittää rakastavansa? Eikö ihmissuhteen tarkoitus ole, se, että tehdään yhdessä asioita ja halutaan toiselle hyvää?

Millainen ihminen haluaa, että suhteessa eletään eri elintasoja? Niinhän siinä käy, koska hyvin harvoin rikkaampi osapuoli alkaa elää köyhemmän tulojen mukaisesti. 

Ehkä sellainen, joka haluaa olla toisen yläpuolella ja kontrolloida tilannetta. Ei siis sellainen, joka aidosti haluaa olla sen ihmisen kanssa, jonka on kumppanikseen valinnut. 

En ole se jolle vastasit, mutta mun mielestä on erikoista että nimenomaan loisilla menee sekaisin rakkaus ja raha. Ei voi rakastaa ellei maksa elämistäni, ei vaan voi. Se on väärin etten itse hyödy suhteesta taloudellisesti, toisen täytyy näyttää rakkautensa rahalla.

Niin, sehän on helppoa nimitellä toista loiseksi heti kun tämän mielipide ei miellytä. Sitä ennen on sopivasti valehdeltu rakastumista, kerrottu kuinka pitää toisesta ja tykkää hänestä niin paljon, että "muutetaan yhteen"! Kun sen jälkeen mennään ostamaan kahvipakettia kaupasta, niin toisesta tuleekin kummallisesti loinen, jos tämä ei maksa puolta hintaa. 

Täällä kovasti yritetään köyhemmälle osapuolelle sanoa, että jos he pystyvät tulemaan toimeen omilla tuloillaan, toiselta ei saa toivoa edes kahvikupillista, saati ajatella, että rikkaampi puoliso maksaisi vähän enemmän elämisestä, varsinkin kun tämän toiveesta kulutetaan enemmän (esim. mennään matkoille, joille päästäkseen köyhä joutuu ottamaan lainaa). 

Käännetäänpä asia toisin päin. Jos parempituloinen pystyy jo yksin maksamaan nykyisen asuntonsa kulut, mihin hän tarvitsee köyhemmän kumppaninsa euroja? Miksi hän tarvitsee puolet vuokrasta tai puolet sähköstä? Ei mihinkään. 

Jösses. Ei nyt ehkä puhuta mistään satunnaisesta kahvikupista. :D Miten onnistutkin vääntämään yksinkertaisen asian noin solmuun.

Jos pienempituloisella ei ole varaa asua tavalla x ilman että hän vaatii siihen almuja puolisoltaan, on valittava joku muu tapa asua. Ja jättää ne matkat tekemättä joihin ei massi riitä.

No mutta sittenhän sen isompituloisen on asuttava paljon vaatimattomammin, mitä ehkä muuten asuisi tai haluaisi asua. Tietysti voi aina asua erilläänkin, mutta ainakin jos aletaan perhettä perustamaan, niin kyllä lasten kannalta yhdessä asuminen on parempi ratkaisu. 

Ja millainen parisuhde on kyseessä, jos toinen matkustaa aina yksinään (tai jonkun muun kuin puolison kanssa) ja toinen ei koskaan pääse mukaan? Tai perhe, jossa iskä lähtee lasten kanssa matkalle ja äiti jää kotiin? Miltähän se mahtaisi lapsista tuntua?

eri

En osaa tosiaan kommentoida näitä lapsijuttuja ollenkaan, niistä ei aloituksessa ollut kyse. Lisääntyminen heittää koko talouden perseelleen sillä tavoin ettei minua kiinnosta siitä edes keskustella.

Nyt puhutaan kahden aikuisen ihmisen taloudesta. Jos asumisesta ei päästä molempien kukkaroa miellyttävään kompromissiin, on ihan hyvä ratkaisu asua erilleen. Sillä köyhällä ei ole mitään absoluuttista oikeutta saada asua komeammin kuin mihin tuohi riittää.

Ja matkustaminen on yksi niistä asioista jotka ovat a) täysin vapaaehtoisia ja b) vaativat rahaa. Eli jos raha ei riitä matkustamiseen, on joko oltava matkustamatta tai hankittava parempituloinen työ. Säästäminen on myös vaihtoehto. Mun mielestä on ihan sairasta, että joku ajattelee olevansa oikeutettu matkustamiseen koska jollain toisella on siihen rahaa ja mahdollisuuksia.

Minä taas ajattelen nin, että suhde on yhteinen juttu, jossa myös autetaan ja tuetaan toinen toistaan, tuotetaan toiselle iloa, koetaan asioita yhdessä ilman nipotusta ja riitoja joutavanpäiväisistä asioista jne.

Jos minä haluaisin matkalle rakkaan ihmisen kanssa ja hän haluaisi myös, mutta hänellä ei olisi siihen rahaa, mutta minulla olisi, maksaisin mielelläni hänenkin matkansa. 

Ajattelen oikeasti näin ja haluan puolison joka ajattelee samoin. Onneksi sellaisia on olemassa. :)

Minä näen asian samoin, on ihanaa auttaa ja tukea toinen toistamme, tuottaa iloa ja kokea asioita yhdessä. Siihen ei missään nimessä tarvita elatusta kumpaankaan suuntaan, me voimme tukea toisiamme ja kokea asioita ilman että toisen täytyy maksaa toiselle siitä palkkaa.

Mutta näin me olemme erilaisia, onneksi suurimmalle osalle löytyy kuitenkin sopiva kumppani. :)

Palkkaa??? Ei hyvää päivää, olen kyllä sanaton jo. Hyvää illan jatkoa vaan sinne . :D

No palkkaahan se on, jos miehesi maksaa sinulle korkeamman elintason kuin mihin sinulla ilman miehen rahoja olisi varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joiden mielestä kaikki yhteiset kulut pitäisi maksaa puoliksi, vaikka tulotaso on ihan eri, kannatatteko myös tasaveroa?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, päteekö sama logiikka myös vähän laajemmalla tasolla.

Mistä ihmeestä sait päähäsi alkaa verrata verotusta ja pariskunnan elämisen kuluja?

No sen perusteella, mikä on oikeudenmukaista ja reilua. Progressiivinen verotus perustuu siihen, että enempi tienaava maksaa enemmän veroja, koska tämä nähdään oikeudenmukaisena.

Saman periaatteen mukaan parisuhteessa enemmän tienaava maksaa yhteisistä asioista/kuluista enemmän kuin vähemmän tienaava.

Kyse on siis reiluudesta eli siitä, että kukin osallistuu yhteisiin juttuihin kykyjensä ja resurssiensa mukaisesti.

Ja lisään vielä, että kyse on mielestäni myös tasa-arvosta/tasavertaisuudesta.

Jos henkilö A tienaa vaikka 5000 ja henkilö B 2000 ja molemmat maksavat yhteiset kulut puoliksi, asetelma on hyvin epätasa-arvoinen.

Tiedän kyllä, että moni ajattelee juuri päin vastoin. Mutta olen myös tuntenut pari pienituloista naista, joille on ollut kunnia-asia maksaa kaikki puoliksi, vaikka mies on on ollut selvästi parempituloisempi. Molempien kohdalla se  johti jossain vaiheessa pelkkään ketutukseen ja jopa katkeruuteen (ja lopulta eroon), kun ei omaan elämään (mm. harrastukset) jäänyt yhtään rahaa. 

Voitko vääntää nyt ratakiskosta pöljälle, että millä ihmeen logiikalla sillä toisella pitäisi olla parisuhteessa rahaa harrastuksiin joihin hänellä ei yksinollessaankaan ole rahaa? Miksi toisen pitää päästä pujehtimaan vaikka ei rahat riitä, kun toisella taas on rahaa siihen lystiin?

Eihän se ole millään tapaa epätasa-arvoista että jokainen elää täällä oman palkkansa mukaisesti. Jos rahkeet riittää, kouluttaudu ja hae parempipalkkaisia töitä. Jos ei riitä, opettele elämään niin että pärjäät palkallasi.

No kerrotaan nyt esimerkillä tuosta toisesta naisesta, jonka tapauksen tunnen vähän paremmin.

Nainen asui sinkkuna ja seurustelun alkuvaiheessa omassa vuokrayksiössään edullisesti. Jossain vaiheessa muutettiin yhteen selvästi isompaan asuntoon, johon molemmat ihastuivat ja yhteisesti sovittiin, että vuokra menee puoliksi. Naiselle se puolikaskin oli kuitenkin enemmän kuin hänen entisen asuntonsa koko vuokra.

Ruoat maksettiin puoliksi, vaikka mies söi enemmän ja kalliimpaa ruokaa (ja nainen muuten sitten kokkasi myös aina, kaupassa mies sentään kävi toisinaan).

Ulkona oli kiva käydä yhdessä syömässä, se kun oli niin romanttista ja mies varsinkin halusi sitä. Kumpikin tietysti maksoi tasa-arvon nimissä omat ruokansa ja juomansa. Sinkkuna ollessaan nainen kävi paljon harvemmin ulkona syömässä.

Parisuhteessa ollessaan nainen siis maksoi asumisesta ja ruoista jatkuvasti enemmän verrattuna sinkkuaikoihinsa. Se kaikki oli naisen omaa valintaa tietysti. Mutta se alkoi hiertämään suhdetta ja kun se oli ohi, nainen sanoi, että moiseen hän ei lähde enää ikinä. Ja hän siis oli aina ajatellut, että tasa-arvoinen nainen maksaa kaikesta puolet - riippumatta tuloista. 

Ei jumalauta. Nainen siis alkaa pariuduttuaan elää yli varojensa ja katkeroituu siitä miehelle ja yhteiselle taloudenhoitotavalle?

Huhhuh.

No oikeastaan hän katkeroitui itselleen ja oman valintansa vuoksi. Mutta ei sen jälkeen ole kyllä muuttanutkaan enää kimppaan kenenkään kanssa. Seurustelee kyllä nytkin, mutta asuvat erillään. Vaikka ymmärtääkseni aika lailla sama tulotaso. Tuskin haluaa toistaa virhettään.

Niin. Se vaan ei liity mitenkään aiemmin mainitsemaasi epätasa-arvoon tilanteessa, jossa kulut maksetaan puoliksi. Tuo nainen olisi voinut elää yli varojensa myös yksinään, joillain on sellainen taipumus. Ja totta kai myöhemmin harmittaa.

No kyllä se sikäli liittyy, että vaikka kyse oli naisen valinnasta, niin mies olisi voinut olla suostumatta siihen ja toimia reilummin. Suhde kun toimi muilta osin tosi hyvin. Tavallaan sen kariutuminen oli iso menetys molemmille.

Nainen ei ole elänyt yli varojensa sinkkuna, halusi vain luoda mahdollisimman hyvän suhteen miehen kanssa, johon oli jonkin aikaa todella rakastunut.

Eli siis nainen eli yli varojensa eikä rakastumisensa vuoksi kehdannut sanoa siitä miehelle.

Hänhän olisi aivan hyvin voinut avata suunsa ja sanoa että ei, tänään en lähde ulos syömään koska minulla ei nyt ole sellaiseen varaa. Se olisi ollut reilua, ei turhanpäiväinen katkeroituminen.

Ankeaa se on sille toisellekin, kun hän haluaa puolison kanssa syömään ja kuulee aina vastaukseksi, että en lähde, kun ei ole varaa. Yksin ei ole kiva syödä ulkona.

Kyllä, todellakin on ankeaa jos täytyy aina syödä yksin ellei juuri se puoliso lähde mukaan.

Mitä tarkoitat "juuri se puoliso"? Ihmisillä on yleensä vain yksi puoliso kerrallaan. Sinä taidat olla niitä moniavioisia, jos sinulla on vara valita, minkä puolison kanssa lähdet ulos syömään.

Heh, ei sentään. Vaan löydän kyllä ruokaseuraa vaikka puolisoni olisi jostain syystä estynyt juuri silloin kun haluan ulos syömään.