Lue keskustelun säännöt.
Kirjallisuustieteen opiskelu
10.07.2021 |
Olen harkinnut kirjallisuustieteen opiskelua lukion jälkeen, mutten löytänyt juurikaan tietoa netistä, sen verran pieni ala kai kyseessä.
Millaista opiskelu käytännössä on? Onko työllistyminen vaikeaa (olen kuullut että mahdollisuus päästä aika monenlaisiin tehtäviin)? Onko kirjallisuuden opiskelu ylipäätään järkevää vai olisiko parempi vain pitää lukeminen harrastuksena (ja opiskella luonnontieteitä, mikä ainakin tekisi työllistymisestä taattua)?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en mennyt, vaan kirjastonhoitajaa amk-puolelle. Se koulutus tosin oli täysi tuhnu, koska nykyään vaaditaan nimenomaan ylempää korkeakoulututkintoa..
Mihin ihmeeseen kirjastossa tarvitaan ylempää korkeakoulututkintoa? Siihen, että osaa laittaa kirjat hyllyyn oikeaan paikkaan vai kenties siihen, ettö osaa käyttää hakukonetta?
Häh?
Tehdäänpä nyt selväksi, että minä en tähtää enää kirjastoalalle. Mutta olen kuullut tämän argumentin ennenkin nimenomaan insinööripuolelta. Ja onpas kyllä väheksyvä kommentti kaikin puolin. Kirjastossa tehdään muutakin kuin käytetään hakukonetta tai hyllytetään. Esimerkiksi luettelointia.
"Oulun seudun ammattikorkeakoulussa painotetaan kirjastotyössä tarvittavia erityistaitoja, kuten tiedontallennusta ja -hakua, kirjallisuuden tuntemusta, julkaisutuotantoa, kirjastossa tarvittavia atk-taitoja, asiakaspalvelua sekä erityisaloja, kuten musiikkikirjastotyötä ja lasten kirjastotyötä. Ammatillisten opintojen lisäksi koulutus tarjoaa tietoteknisiä, hallinnollisia ja juridisia opintoja sekä projektiopintoja."
Jostain syystä vaikka teoriassa sanotaan, että alempi korkeakoulututkinto riittää niin käytännössä se ei kyllä riittänyt kun katselin kirjastonhoitajan paikkoja. En tiedä, mikä tilanne nyt on, pitääpä käydä katsomassa. Mutta minua ei kirjastoala enää pahemmin nappaa, vaikka kyllä harkitsin että informaatiotutkimusta ottaisin sivuaineeksi.
Anteeksi vaan, mutta kuulostaa parin vuoden ammattikoululinjalta.
Niin no tuohan on ammattikoulun ylempi versio tuo amk. Ensimmäisessä postauksessani sanoinkin kyllä, että tämä amk-koulutus on täysi tuhnu. En menisi itsekään tuonne enää. Nyt minua kiinnostaa kirjallisuudentutkimus akateemisella tasolla, mahdollisesti tutkijan työ tai asiantuntijatyö jossain. Ei kirjastotyö. Ylipäätään amk-puoli ei kiinnosta itseäni enää, kyllä se on ollut aivan selvää että yliopistoon mennään.
Vielä sen verran, että OAMK:issa tuota koulutusta ei enää edes anneta. Minulla on myös eräs tuttava, joka kävi Seinäjoella kirjasto- ja tietopalvelua, oli töissä alalla hetken, sitten myös Jyväskylässä kirjallisuuden opintoja ja nykyään hän on Vaasassa opiskelemassa hallintotieteiden maisteriksi.
Kyllä tuo oli itselleni ihan haaskuuta koko OAMK-aika enkä voi suositella kellekään tuota koulutusta. Mieluummin käy yliopistossa opiskelemassa informaatiotutkimusta jos on palava kiinnostus kirjastoalalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuustieteessä jo perusopinnot ovat todella aikaavieviä ja haastavia. Hirveästi joutuu opettelemaan kirjallisuuden historiaa pohjalle ja tekemään analyysia analyysin perään. Lisäksi tenttiin saattaa kuulua 10-15 (puuduttavaa ja vanhaa) kaunokirjallista teosta. Todella erilaista kuin äidinkielen tunneilla lukiossa. Näin ainakin Tampereella. Kirjallisuustiede on minulle pakollinen sivuaine, sillä + suomen kielellä + pedagogisilla saa äidinkielen opettajan pätevyyden.
Sille tielle jos tahtoo, niin pedagogisiin on sitten todella vaikeaa päästä ja moni tuttu joutui valmistumaan ilman niitä, kun paikkaa ei koskaan irronnut. Hakijoita se 30-40 per vuosi ja 4-6 suunnilleen pääsee. Toki pedagogiset voi lukea sitten amkissa yliopiston jälkeen, mutta hidastaahan se.
Kurssien analyyseistä vielä sen verran, että olisikin sellaisia kuin lukiossa! Päinvastoin, kurssit ovat loputonta liibalaabaa liittyen siihen, mitä joku isompi herra on joskus sanonut kirjallisuudesta ja analyysin pitää pohjautua siihen. Järkyttävä määrä muistettavaa jokaiseen tenttiin (ne yli 10 kirjaa + koko kurssin luentomateriaali siitä, kuka sanoo mitäkin).
No tuotahan se opiskelu on yliopistossa joka alalla 🙄
Ei ole. Mulla on kaksi yliopistotutkintoa eikä kummassakaan tarvinnut muistella muiden sanomisia tenteissä.
No mitä ihmettä te sitten opiskelitte, jos ette muiden keksimiä teorioita?
Matematiikan opiskelijat eivät taida ainakaan kovin montaa kirjaa lukea. Mutta eri teorioita siihenkin kuuluu.
Älä ainakaan opiskele luonnontieteitä silloin jos ne eivät kiinnosta yhtään mutta vain varman työllisyyden toivossa ajattelit tätä vaihtoehtoa.
Opiskelin 10 vuotta yliopistossa vitkutellen väkisin alaa joka ei kiinnostanut yhtään. Aloitin ja jatkoin vain koska markkinoitiin ns. varman työllistymisen alana tulevaisuudessa. No valmistumisen jälkeen paljastui että nämä puheet olivat pelkkää mainostusta, työllistyminen ei todellakaan niin varmaa mitä hehkutettiin. Nyt olen tilanteessa, jossa ala ei edelleenkään kiinnosta ja pitäisi nähdä paljon vaivaa työllistymiseen alalla, mistä ei oikein tule mitään koska motivaatio nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuustieteessä jo perusopinnot ovat todella aikaavieviä ja haastavia. Hirveästi joutuu opettelemaan kirjallisuuden historiaa pohjalle ja tekemään analyysia analyysin perään. Lisäksi tenttiin saattaa kuulua 10-15 (puuduttavaa ja vanhaa) kaunokirjallista teosta. Todella erilaista kuin äidinkielen tunneilla lukiossa. Näin ainakin Tampereella. Kirjallisuustiede on minulle pakollinen sivuaine, sillä + suomen kielellä + pedagogisilla saa äidinkielen opettajan pätevyyden.
Sille tielle jos tahtoo, niin pedagogisiin on sitten todella vaikeaa päästä ja moni tuttu joutui valmistumaan ilman niitä, kun paikkaa ei koskaan irronnut. Hakijoita se 30-40 per vuosi ja 4-6 suunnilleen pääsee. Toki pedagogiset voi lukea sitten amkissa yliopiston jälkeen, mutta hidastaahan se.
Kurssien analyyseistä vielä sen verran, että olisikin sellaisia kuin lukiossa! Päinvastoin, kurssit ovat loputonta liibalaabaa liittyen siihen, mitä joku isompi herra on joskus sanonut kirjallisuudesta ja analyysin pitää pohjautua siihen. Järkyttävä määrä muistettavaa jokaiseen tenttiin (ne yli 10 kirjaa + koko kurssin luentomateriaali siitä, kuka sanoo mitäkin).
No tuotahan se opiskelu on yliopistossa joka alalla 🙄
Ei ole. Mulla on kaksi yliopistotutkintoa eikä kummassakaan tarvinnut muistella muiden sanomisia tenteissä.
No mitä ihmettä te sitten opiskelitte, jos ette muiden keksimiä teorioita?
Matematiikan opiskelijat eivät taida ainakaan kovin montaa kirjaa lukea. Mutta eri teorioita siihenkin kuuluu.
Tappaisin itseni heti, jos joutuisin opiskelemaan matematiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en mennyt, vaan kirjastonhoitajaa amk-puolelle. Se koulutus tosin oli täysi tuhnu, koska nykyään vaaditaan nimenomaan ylempää korkeakoulututkintoa..
Mihin ihmeeseen kirjastossa tarvitaan ylempää korkeakoulututkintoa? Siihen, että osaa laittaa kirjat hyllyyn oikeaan paikkaan vai kenties siihen, ettö osaa käyttää hakukonetta?
Häh?
Tehdäänpä nyt selväksi, että minä en tähtää enää kirjastoalalle. Mutta olen kuullut tämän argumentin ennenkin nimenomaan insinööripuolelta. Ja onpas kyllä väheksyvä kommentti kaikin puolin. Kirjastossa tehdään muutakin kuin käytetään hakukonetta tai hyllytetään. Esimerkiksi luettelointia.
"Oulun seudun ammattikorkeakoulussa painotetaan kirjastotyössä tarvittavia erityistaitoja, kuten tiedontallennusta ja -hakua, kirjallisuuden tuntemusta, julkaisutuotantoa, kirjastossa tarvittavia atk-taitoja, asiakaspalvelua sekä erityisaloja, kuten musiikkikirjastotyötä ja lasten kirjastotyötä. Ammatillisten opintojen lisäksi koulutus tarjoaa tietoteknisiä, hallinnollisia ja juridisia opintoja sekä projektiopintoja."
Jostain syystä vaikka teoriassa sanotaan, että alempi korkeakoulututkinto riittää niin käytännössä se ei kyllä riittänyt kun katselin kirjastonhoitajan paikkoja. En tiedä, mikä tilanne nyt on, pitääpä käydä katsomassa. Mutta minua ei kirjastoala enää pahemmin nappaa, vaikka kyllä harkitsin että informaatiotutkimusta ottaisin sivuaineeksi.
Anteeksi vaan, mutta kuulostaa parin vuoden ammattikoululinjalta.
Niin no tuohan on ammattikoulun ylempi versio tuo amk. Ensimmäisessä postauksessani sanoinkin kyllä, että tämä amk-koulutus on täysi tuhnu. En menisi itsekään tuonne enää. Nyt minua kiinnostaa kirjallisuudentutkimus akateemisella tasolla, mahdollisesti tutkijan työ tai asiantuntijatyö jossain. Ei kirjastotyö. Ylipäätään amk-puoli ei kiinnosta itseäni enää, kyllä se on ollut aivan selvää että yliopistoon mennään.
Vielä sen verran, että OAMK:issa tuota koulutusta ei enää edes anneta. Minulla on myös eräs tuttava, joka kävi Seinäjoella kirjasto- ja tietopalvelua, oli töissä alalla hetken, sitten myös Jyväskylässä kirjallisuuden opintoja ja nykyään hän on Vaasassa opiskelemassa hallintotieteiden maisteriksi.
Kyllä tuo oli itselleni ihan haaskuuta koko OAMK-aika enkä voi suositella kellekään tuota koulutusta. Mieluummin käy yliopistossa opiskelemassa informaatiotutkimusta jos on palava kiinnostus kirjastoalalle.
Tosi ikävää että ystäväsi on joutunut Vaasaan 😞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en mennyt, vaan kirjastonhoitajaa amk-puolelle. Se koulutus tosin oli täysi tuhnu, koska nykyään vaaditaan nimenomaan ylempää korkeakoulututkintoa..
Mihin ihmeeseen kirjastossa tarvitaan ylempää korkeakoulututkintoa? Siihen, että osaa laittaa kirjat hyllyyn oikeaan paikkaan vai kenties siihen, ettö osaa käyttää hakukonetta?
Häh?
Tehdäänpä nyt selväksi, että minä en tähtää enää kirjastoalalle. Mutta olen kuullut tämän argumentin ennenkin nimenomaan insinööripuolelta. Ja onpas kyllä väheksyvä kommentti kaikin puolin. Kirjastossa tehdään muutakin kuin käytetään hakukonetta tai hyllytetään. Esimerkiksi luettelointia.
"Oulun seudun ammattikorkeakoulussa painotetaan kirjastotyössä tarvittavia erityistaitoja, kuten tiedontallennusta ja -hakua, kirjallisuuden tuntemusta, julkaisutuotantoa, kirjastossa tarvittavia atk-taitoja, asiakaspalvelua sekä erityisaloja, kuten musiikkikirjastotyötä ja lasten kirjastotyötä. Ammatillisten opintojen lisäksi koulutus tarjoaa tietoteknisiä, hallinnollisia ja juridisia opintoja sekä projektiopintoja."
Jostain syystä vaikka teoriassa sanotaan, että alempi korkeakoulututkinto riittää niin käytännössä se ei kyllä riittänyt kun katselin kirjastonhoitajan paikkoja. En tiedä, mikä tilanne nyt on, pitääpä käydä katsomassa. Mutta minua ei kirjastoala enää pahemmin nappaa, vaikka kyllä harkitsin että informaatiotutkimusta ottaisin sivuaineeksi.
Anteeksi vaan, mutta kuulostaa parin vuoden ammattikoululinjalta.
Niin no tuohan on ammattikoulun ylempi versio tuo amk. Ensimmäisessä postauksessani sanoinkin kyllä, että tämä amk-koulutus on täysi tuhnu. En menisi itsekään tuonne enää. Nyt minua kiinnostaa kirjallisuudentutkimus akateemisella tasolla, mahdollisesti tutkijan työ tai asiantuntijatyö jossain. Ei kirjastotyö. Ylipäätään amk-puoli ei kiinnosta itseäni enää, kyllä se on ollut aivan selvää että yliopistoon mennään.
Vielä sen verran, että OAMK:issa tuota koulutusta ei enää edes anneta. Minulla on myös eräs tuttava, joka kävi Seinäjoella kirjasto- ja tietopalvelua, oli töissä alalla hetken, sitten myös Jyväskylässä kirjallisuuden opintoja ja nykyään hän on Vaasassa opiskelemassa hallintotieteiden maisteriksi.
Kyllä tuo oli itselleni ihan haaskuuta koko OAMK-aika enkä voi suositella kellekään tuota koulutusta. Mieluummin käy yliopistossa opiskelemassa informaatiotutkimusta jos on palava kiinnostus kirjastoalalle.
Tosi ikävää että ystäväsi on joutunut Vaasaan 😞
Niin no, en minäkään haluaisi Vaasassa opiskella mutta toisaalta hän asuukin Etelä-Pohjanmaalla! Onko Vaasan yliopisto sitten erityisen tympeä paikka, minulla ei ole tietoa tämän hetken tilanteesta, olen saanut sen kuvan että hän ainakin viihtyy. Myös äitini opiskeli Vaasan yliopistossa vaikka on pohjoisempaa kotoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuustieteessä jo perusopinnot ovat todella aikaavieviä ja haastavia. Hirveästi joutuu opettelemaan kirjallisuuden historiaa pohjalle ja tekemään analyysia analyysin perään. Lisäksi tenttiin saattaa kuulua 10-15 (puuduttavaa ja vanhaa) kaunokirjallista teosta. Todella erilaista kuin äidinkielen tunneilla lukiossa. Näin ainakin Tampereella. Kirjallisuustiede on minulle pakollinen sivuaine, sillä + suomen kielellä + pedagogisilla saa äidinkielen opettajan pätevyyden.
Sille tielle jos tahtoo, niin pedagogisiin on sitten todella vaikeaa päästä ja moni tuttu joutui valmistumaan ilman niitä, kun paikkaa ei koskaan irronnut. Hakijoita se 30-40 per vuosi ja 4-6 suunnilleen pääsee. Toki pedagogiset voi lukea sitten amkissa yliopiston jälkeen, mutta hidastaahan se.
Kurssien analyyseistä vielä sen verran, että olisikin sellaisia kuin lukiossa! Päinvastoin, kurssit ovat loputonta liibalaabaa liittyen siihen, mitä joku isompi herra on joskus sanonut kirjallisuudesta ja analyysin pitää pohjautua siihen. Järkyttävä määrä muistettavaa jokaiseen tenttiin (ne yli 10 kirjaa + koko kurssin luentomateriaali siitä, kuka sanoo mitäkin).
No tuotahan se opiskelu on yliopistossa joka alalla 🙄
Ei ole. Mulla on kaksi yliopistotutkintoa eikä kummassakaan tarvinnut muistella muiden sanomisia tenteissä.
No mitä ihmettä te sitten opiskelitte, jos ette muiden keksimiä teorioita?
Matematiikan opiskelijat eivät taida ainakaan kovin montaa kirjaa lukea. Mutta eri teorioita siihenkin kuuluu.
Tappaisin itseni heti, jos joutuisin opiskelemaan matematiikkaa.
Miten selvisit hengissä peruskoulussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuustieteessä ei opetella kirjojen juonia ulkoa, vaan opiskellaan erilaisten tekstien asiantuntijoiksi. Kriittinen tekstintuntemus on yhä enenevissä määrin tärkeää, tai "järkevää", kuten sinä ilmaisit asian. Työllistyminen on alalla kuin alalla joko helppoa tai vaikeaa, se riippuu täysin hakijasta. Kannattaa opiskella itselle kiinnostavinta alaa.
Taasko tämä alkaa. Toisissa ketjuissa taas moititaan kun on hankkinut koulutuksen ei-työllistävältä alalta.
Ja ihan kuin ei olisi eroa sillä, opiskeleeko vaikka diplomi-insinööriksi, sairaanhoitajaksi vai kirjallisuustiedettä. Kyllä on.
Onhan sillä, mutta aina näistä asioista puhuttaessa olen miettinyt, että jaksaako joku oikeasti opiskella alaa, jota ei pidä ollenkaan mielenkiintoisena.
Joku ihan lyhytkestoinen koulutus on asia erikseen, mutta kuka jaksaa opiskella vuosia johonkin tutkintoon ja vääntää esim. gradua aiheesta, joka ei voisi vähempää kiinnostaa?
Onko tällaisia ihmisia edes olemassa ja jos on, niin millainen persoonallisuus heillä mahtaa olla? Olisi kiinnostavaa tietää. Itse en todellakaan pystyisi opiskelemaan epäkiinnostavaa alaa - ainakaan ilman, että (mielen)terveys kärsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuustieteessä ei opetella kirjojen juonia ulkoa, vaan opiskellaan erilaisten tekstien asiantuntijoiksi. Kriittinen tekstintuntemus on yhä enenevissä määrin tärkeää, tai "järkevää", kuten sinä ilmaisit asian. Työllistyminen on alalla kuin alalla joko helppoa tai vaikeaa, se riippuu täysin hakijasta. Kannattaa opiskella itselle kiinnostavinta alaa.
Taasko tämä alkaa. Toisissa ketjuissa taas moititaan kun on hankkinut koulutuksen ei-työllistävältä alalta.
Ja ihan kuin ei olisi eroa sillä, opiskeleeko vaikka diplomi-insinööriksi, sairaanhoitajaksi vai kirjallisuustiedettä. Kyllä on.
Onhan sillä, mutta aina näistä asioista puhuttaessa olen miettinyt, että jaksaako joku oikeasti opiskella alaa, jota ei pidä ollenkaan mielenkiintoisena.
Joku ihan lyhytkestoinen koulutus on asia erikseen, mutta kuka jaksaa opiskella vuosia johonkin tutkintoon ja vääntää esim. gradua aiheesta, joka ei voisi vähempää kiinnostaa?
Onko tällaisia ihmisia edes olemassa ja jos on, niin millainen persoonallisuus heillä mahtaa olla? Olisi kiinnostavaa tietää. Itse en todellakaan pystyisi opiskelemaan epäkiinnostavaa alaa - ainakaan ilman, että (mielen)terveys kärsisi.
Kyllä se mielenterveys kärsii myöskin siitä, kun ei työllistykään siltä ihkualalta, joihin niin kovasti panosti.
Muna vai kana tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tällaisia ihmisia edes olemassa ja jos on, niin millainen persoonallisuus heillä mahtaa olla? Olisi kiinnostavaa tietää. Itse en todellakaan pystyisi opiskelemaan epäkiinnostavaa alaa - ainakaan ilman, että (mielen)terveys kärsisi.
En tiedä kuinka paljon opiskelee, mutta siitä on tehty tutkimuksia pilvin pimein, että kuinka moni työskentelee työpaikassa ja alalla, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja tulokset oli, että suurin osa. Jostain syytä ne kiinnostavat opinnot eivät oikein johda kiinnostavaan työpaikkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuustieteessä ei opetella kirjojen juonia ulkoa, vaan opiskellaan erilaisten tekstien asiantuntijoiksi. Kriittinen tekstintuntemus on yhä enenevissä määrin tärkeää, tai "järkevää", kuten sinä ilmaisit asian. Työllistyminen on alalla kuin alalla joko helppoa tai vaikeaa, se riippuu täysin hakijasta. Kannattaa opiskella itselle kiinnostavinta alaa.
Taasko tämä alkaa. Toisissa ketjuissa taas moititaan kun on hankkinut koulutuksen ei-työllistävältä alalta.
Ja ihan kuin ei olisi eroa sillä, opiskeleeko vaikka diplomi-insinööriksi, sairaanhoitajaksi vai kirjallisuustiedettä. Kyllä on.
Onhan sillä, mutta aina näistä asioista puhuttaessa olen miettinyt, että jaksaako joku oikeasti opiskella alaa, jota ei pidä ollenkaan mielenkiintoisena.
Joku ihan lyhytkestoinen koulutus on asia erikseen, mutta kuka jaksaa opiskella vuosia johonkin tutkintoon ja vääntää esim. gradua aiheesta, joka ei voisi vähempää kiinnostaa?
Onko tällaisia ihmisia edes olemassa ja jos on, niin millainen persoonallisuus heillä mahtaa olla? Olisi kiinnostavaa tietää. Itse en todellakaan pystyisi opiskelemaan epäkiinnostavaa alaa - ainakaan ilman, että (mielen)terveys kärsisi.
Kyllä se mielenterveys kärsii myöskin siitä, kun ei työllistykään siltä ihkualalta, joihin niin kovasti panosti.
Muna vai kana tapaus.
Ja vaikka työllistyisikin, niin siitä saatavalla palkalla ei välttämättä kunnolla edes elä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuustieteessä jo perusopinnot ovat todella aikaavieviä ja haastavia. Hirveästi joutuu opettelemaan kirjallisuuden historiaa pohjalle ja tekemään analyysia analyysin perään. Lisäksi tenttiin saattaa kuulua 10-15 (puuduttavaa ja vanhaa) kaunokirjallista teosta. Todella erilaista kuin äidinkielen tunneilla lukiossa. Näin ainakin Tampereella. Kirjallisuustiede on minulle pakollinen sivuaine, sillä + suomen kielellä + pedagogisilla saa äidinkielen opettajan pätevyyden.
Sille tielle jos tahtoo, niin pedagogisiin on sitten todella vaikeaa päästä ja moni tuttu joutui valmistumaan ilman niitä, kun paikkaa ei koskaan irronnut. Hakijoita se 30-40 per vuosi ja 4-6 suunnilleen pääsee. Toki pedagogiset voi lukea sitten amkissa yliopiston jälkeen, mutta hidastaahan se.
Kurssien analyyseistä vielä sen verran, että olisikin sellaisia kuin lukiossa! Päinvastoin, kurssit ovat loputonta liibalaabaa liittyen siihen, mitä joku isompi herra on joskus sanonut kirjallisuudesta ja analyysin pitää pohjautua siihen. Järkyttävä määrä muistettavaa jokaiseen tenttiin (ne yli 10 kirjaa + koko kurssin luentomateriaali siitä, kuka sanoo mitäkin).
No tuotahan se opiskelu on yliopistossa joka alalla 🙄
Ei ole. Mulla on kaksi yliopistotutkintoa eikä kummassakaan tarvinnut muistella muiden sanomisia tenteissä.
No mitä ihmettä te sitten opiskelitte, jos ette muiden keksimiä teorioita?
Matematiikan opiskelijat eivät taida ainakaan kovin montaa kirjaa lukea. Mutta eri teorioita siihenkin kuuluu.
Tappaisin itseni heti, jos joutuisin opiskelemaan matematiikkaa.
Miten selvisit hengissä peruskoulussa?
Jättämällä sen 18 vuotiaana kesken
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuustieteessä ei opetella kirjojen juonia ulkoa, vaan opiskellaan erilaisten tekstien asiantuntijoiksi. Kriittinen tekstintuntemus on yhä enenevissä määrin tärkeää, tai "järkevää", kuten sinä ilmaisit asian. Työllistyminen on alalla kuin alalla joko helppoa tai vaikeaa, se riippuu täysin hakijasta. Kannattaa opiskella itselle kiinnostavinta alaa.
Taasko tämä alkaa. Toisissa ketjuissa taas moititaan kun on hankkinut koulutuksen ei-työllistävältä alalta.
Ja ihan kuin ei olisi eroa sillä, opiskeleeko vaikka diplomi-insinööriksi, sairaanhoitajaksi vai kirjallisuustiedettä. Kyllä on.
Onhan sillä, mutta aina näistä asioista puhuttaessa olen miettinyt, että jaksaako joku oikeasti opiskella alaa, jota ei pidä ollenkaan mielenkiintoisena.
Joku ihan lyhytkestoinen koulutus on asia erikseen, mutta kuka jaksaa opiskella vuosia johonkin tutkintoon ja vääntää esim. gradua aiheesta, joka ei voisi vähempää kiinnostaa?
Onko tällaisia ihmisia edes olemassa ja jos on, niin millainen persoonallisuus heillä mahtaa olla? Olisi kiinnostavaa tietää. Itse en todellakaan pystyisi opiskelemaan epäkiinnostavaa alaa - ainakaan ilman, että (mielen)terveys kärsisi.
Salaisuus on, että yhdistää mielenkiinnon kohteet ja alan, joka työllistää. Voiko tosiaan olla ihmisiä, joita kiinnostaa vain yksi asia? Enemmän kyse on kokonaisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet kiinnostunut alasta, suosittelen lämpimästi Jyväskylän yliopistoa! Tuon alan ehdottomasti monipuolisin koulutustarjonta, ja mukavaa opiskelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuustieteessä ei opetella kirjojen juonia ulkoa, vaan opiskellaan erilaisten tekstien asiantuntijoiksi. Kriittinen tekstintuntemus on yhä enenevissä määrin tärkeää, tai "järkevää", kuten sinä ilmaisit asian. Työllistyminen on alalla kuin alalla joko helppoa tai vaikeaa, se riippuu täysin hakijasta. Kannattaa opiskella itselle kiinnostavinta alaa.
Taasko tämä alkaa. Toisissa ketjuissa taas moititaan kun on hankkinut koulutuksen ei-työllistävältä alalta.
Ja ihan kuin ei olisi eroa sillä, opiskeleeko vaikka diplomi-insinööriksi, sairaanhoitajaksi vai kirjallisuustiedettä. Kyllä on.
Onhan sillä, mutta aina näistä asioista puhuttaessa olen miettinyt, että jaksaako joku oikeasti opiskella alaa, jota ei pidä ollenkaan mielenkiintoisena.
Joku ihan lyhytkestoinen koulutus on asia erikseen, mutta kuka jaksaa opiskella vuosia johonkin tutkintoon ja vääntää esim. gradua aiheesta, joka ei voisi vähempää kiinnostaa?
Onko tällaisia ihmisia edes olemassa ja jos on, niin millainen persoonallisuus heillä mahtaa olla? Olisi kiinnostavaa tietää. Itse en todellakaan pystyisi opiskelemaan epäkiinnostavaa alaa - ainakaan ilman, että (mielen)terveys kärsisi.
Salaisuus on, että yhdistää mielenkiinnon kohteet ja alan, joka työllistää. Voiko tosiaan olla ihmisiä, joita kiinnostaa vain yksi asia? Enemmän kyse on kokonaisuuksista.
Minkä takia tämä kommentti saa alapeukkuja? Jos on kiinnostunut kielistä, voi miettiä haluaako kääntäjäksi, tulkiksi tai kieltenopettajaksi. Jos ei, vaihtoehtona on esimerkiksi työ, jossa pääsee käyttämään kielitaitoa. Voi opiskella esimerkiksi yhteiskuntatieteitä ja täydentää opintojaan laajalla kielivalikoimalla ja päästä vaikka diplomaatiksi. Voi myös opiskella kaupallista alaa ja hakeutua kansainvälisen kaupan tehtäviin.
Olen aika hämmentynyt, kun luonnontieteitä pidetään automaattisesti hyvin työllistävinä. Tunnen useamman biokemiaa tai kemiaa opiskelleen, ja vain kaksi heistä on oman alan töissä. Useampi on joutunut opiskelemaan uuden tutkinnon tai tekee jotain ihan muuta hommaa, esim. keikkaa koronajäljittäjänä tai sihteerin töitä. Yksi tohtoroitui suoraan työttömyyskortistoon. Oman alan töistä tapellaan verissäpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuustieteessä ei opetella kirjojen juonia ulkoa, vaan opiskellaan erilaisten tekstien asiantuntijoiksi. Kriittinen tekstintuntemus on yhä enenevissä määrin tärkeää, tai "järkevää", kuten sinä ilmaisit asian. Työllistyminen on alalla kuin alalla joko helppoa tai vaikeaa, se riippuu täysin hakijasta. Kannattaa opiskella itselle kiinnostavinta alaa.
Taasko tämä alkaa. Toisissa ketjuissa taas moititaan kun on hankkinut koulutuksen ei-työllistävältä alalta.
Ja ihan kuin ei olisi eroa sillä, opiskeleeko vaikka diplomi-insinööriksi, sairaanhoitajaksi vai kirjallisuustiedettä. Kyllä on.
Onhan sillä, mutta aina näistä asioista puhuttaessa olen miettinyt, että jaksaako joku oikeasti opiskella alaa, jota ei pidä ollenkaan mielenkiintoisena.
Joku ihan lyhytkestoinen koulutus on asia erikseen, mutta kuka jaksaa opiskella vuosia johonkin tutkintoon ja vääntää esim. gradua aiheesta, joka ei voisi vähempää kiinnostaa?
Onko tällaisia ihmisia edes olemassa ja jos on, niin millainen persoonallisuus heillä mahtaa olla? Olisi kiinnostavaa tietää. Itse en todellakaan pystyisi opiskelemaan epäkiinnostavaa alaa - ainakaan ilman, että (mielen)terveys kärsisi.
Salaisuus on, että yhdistää mielenkiinnon kohteet ja alan, joka työllistää. Voiko tosiaan olla ihmisiä, joita kiinnostaa vain yksi asia? Enemmän kyse on kokonaisuuksista.
Minkä takia tämä kommentti saa alapeukkuja? Jos on kiinnostunut kielistä, voi miettiä haluaako kääntäjäksi, tulkiksi tai kieltenopettajaksi. Jos ei, vaihtoehtona on esimerkiksi työ, jossa pääsee käyttämään kielitaitoa. Voi opiskella esimerkiksi yhteiskuntatieteitä ja täydentää opintojaan laajalla kielivalikoimalla ja päästä vaikka diplomaatiksi. Voi myös opiskella kaupallista alaa ja hakeutua kansainvälisen kaupan tehtäviin.
Alapeukuttajien mielestä siis jostain asiasta kiinnostuneet ei voi hyödyntää kiinnostustaan muulla tavalla kuin yhdellä, huonosti työllistävällä koulutuksella. Kuinka mielekkäitä töitä silloin saa?
Vierailija kirjoitti:
Salaisuus on, että yhdistää mielenkiinnon kohteet ja alan, joka työllistää. Voiko tosiaan olla ihmisiä, joita kiinnostaa vain yksi asia? Enemmän kyse on kokonaisuuksista.
Minkä takia tämä kommentti saa alapeukkuja?
Siksi, että katkeruus omista huonoista valinnoista asuu palstalaisissa. Valitettavasti tyhmistä valinnoista joutuu kärsimään usein loppuelämän. Kirjallisuus saattaa olla oma intohimo, mutta siitä ei ole juuri hyötyä jos avoimissa työpaikoissa ei kirjallisuuden tuntemuksesta olla kiinnostuneita pätkän vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuustieteessä ei opetella kirjojen juonia ulkoa, vaan opiskellaan erilaisten tekstien asiantuntijoiksi. Kriittinen tekstintuntemus on yhä enenevissä määrin tärkeää, tai "järkevää", kuten sinä ilmaisit asian. Työllistyminen on alalla kuin alalla joko helppoa tai vaikeaa, se riippuu täysin hakijasta. Kannattaa opiskella itselle kiinnostavinta alaa.
Taasko tämä alkaa. Toisissa ketjuissa taas moititaan kun on hankkinut koulutuksen ei-työllistävältä alalta.
Ja ihan kuin ei olisi eroa sillä, opiskeleeko vaikka diplomi-insinööriksi, sairaanhoitajaksi vai kirjallisuustiedettä. Kyllä on.
Onhan sillä, mutta aina näistä asioista puhuttaessa olen miettinyt, että jaksaako joku oikeasti opiskella alaa, jota ei pidä ollenkaan mielenkiintoisena.
Joku ihan lyhytkestoinen koulutus on asia erikseen, mutta kuka jaksaa opiskella vuosia johonkin tutkintoon ja vääntää esim. gradua aiheesta, joka ei voisi vähempää kiinnostaa?
Onko tällaisia ihmisia edes olemassa ja jos on, niin millainen persoonallisuus heillä mahtaa olla? Olisi kiinnostavaa tietää. Itse en todellakaan pystyisi opiskelemaan epäkiinnostavaa alaa - ainakaan ilman, että (mielen)terveys kärsisi.
Salaisuus on, että yhdistää mielenkiinnon kohteet ja alan, joka työllistää. Voiko tosiaan olla ihmisiä, joita kiinnostaa vain yksi asia? Enemmän kyse on kokonaisuuksista.
Minkä takia tämä kommentti saa alapeukkuja? Jos on kiinnostunut kielistä, voi miettiä haluaako kääntäjäksi, tulkiksi tai kieltenopettajaksi. Jos ei, vaihtoehtona on esimerkiksi työ, jossa pääsee käyttämään kielitaitoa. Voi opiskella esimerkiksi yhteiskuntatieteitä ja täydentää opintojaan laajalla kielivalikoimalla ja päästä vaikka diplomaatiksi. Voi myös opiskella kaupallista alaa ja hakeutua kansainvälisen kaupan tehtäviin.
Ei se aina ole niin yksinkertaista. Vaikka ihmisellä olisi kiinnostuksen kohteita, eivät ne välttämättä ole sellaisia, jotka pystyy yhdistämään johonkin työhön. Ja vaikka jokin mielenkiintoiselta tuntuva ja sikäli "sopiva" työ olisi olemassa, ei juuri siitä ihmisestä välttämättä ole sen työn tekijäksi.
Näinkö korkeasti koulutetut vastaavat niille, jotka pesevät heidänkin takamuksensa tulevaisuudessa? Mitä enemmän koulutusta, sitä enemmän pöyhkeyttä!