Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (1078)
Vierailija kirjoitti:
Paulo Coelhon kirjat. Ihmiset kehuu syvällisiksi ja elämän mullistaviksi, vaikka ovat kliseitä täynnä.
Ne ovat kyllä niin huonoja! Todellakin kliseitä täynnä ja naiiveja, jopa lapsellisia. Oikeasta henkisyydestä ja syvällisyydestä tietoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin viime kesänä täälläkin parjatun Sofi Oksasen Puhdistuksen. Vähän jo nauratti, miten iso rooli kärpäsille oli annettu. Montakohan niitä oikein lensi hahmojen suuhun yhden teoksen aikan? Itse en ole kokenut tällaista koskaan, mutta ehkä se on sitten Virossa yleisempi juttu.
Sieppari ruispellossa.
Saatanalliset säkeet. ( aivan mottipäinen piripäissään kirjotettu tekele jäi kesken )
Anja Kauranen: Pelon maantiede.
Jotenkin jäsentymätön kirja jossa parasta antia kuten Kaurasella (Snellman)yleensäkin on kieli mutta huonointa antia itse tarina, joka jatkuu kunnes kirjailija kyllästyy ja laittaa pisteen.
Aggressiivista feminismiä, joka ei puhuttele minua (10 v Kaurasta nuorempaa). Teennäinen juoni, jos nyt juonesta voi puhua.
Sinuhe egyptiläinen satukirja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paolo Coelhot, Elizabeth Gilbertit
Donna Tartin Jumalat juhlivat öisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Colleen Hoover myy kuin häkä, enkä ymmärrä, miksi.
Vuonna 1984.
Vastenmielistä päähenkilöä on hankala kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anja Kauranen: Pelon maantiede.
Jotenkin jäsentymätön kirja jossa parasta antia kuten Kaurasella (Snellman)yleensäkin on kieli mutta huonointa antia itse tarina, joka jatkuu kunnes kirjailija kyllästyy ja laittaa pisteen.
Aggressiivista feminismiä, joka ei puhuttele minua (10 v Kaurasta nuorempaa). Teennäinen juoni, jos nyt juonesta voi puhua.
Kirjan teema ei ole aggressiivinen feminismi. Mielestäni kirjan teema on minkälainen ihmisestä tulee, kun häntä ohjaa äärimmäinen ideologia, ja tuohon voisi vaihtaa minkä tahansa ideologian. Se on psykologinen tutkielma niin kuin hyvin monet kirjat ovat.
Kaikki mitä Dan Brown pn kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Colleen Hoover myy kuin häkä, enkä ymmärrä, miksi.
Se on tiktok-teinien suosiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna Karenina (Tolstoi). Jokaisella sivulla joku pyörtyy. Ja se pyörtyjä ei siis ole aina sama henkilö.
Venäjän tsaarin ajan kirjallisuutta tulee tarkastella varauksella sillä siihen aikaan kirjailijalle maksettiin sivujen mukaan, ei laadun mukaan ja sen ajan kirjallisuudessa on mitä tylsempiä maisemakuvauksia pitkittääkseen romaania mahdollisimman paljon.
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe Egyptiläinen. Waltarilla on paljon parempiakin kirjoja.
Varmasti on, mutta tärkein opetus, pistä ensin happinaamari itsellesi, sitten vasta toisille. Sinuhe auttaa toisia menestymään, mutta itse kuolee köyhyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Ann-Christine Antellin Puuvillatehdas-sarja on kuin suoraan Harlekiinisarjasta. Puuduttava!
Mun mielestä se oli omassa genressään, eli historiallinen romantiikka, erinomainen. Ajan kuvaus oli elävää ja perusteellisesti tutkittua.
Tästä genrestä on hyvin vaikea löytää hyvin kirjoitettuja kirjoja, suurin osa on Bridgerton tasoa, anakronismeja riittää.
Mutta ei ne huonoimmatkaan ihan mitään Harlekiinitasoa ole. Oletko lukenut Harlekiineja?
Vierailija kirjoitti:
Voi kunpa kirjallisuutta arvostettaisiin kuten ennen. Kaikenmaailman bestsellerit, joissa on köyhä kerronta, olematon juoni ja ja laiskasti rakennetut henkilöhahmot ovat populääria ja sellaisena sen pitäisi myös pysyä. Hauska viihdettä mutta en puhuisi kirjallisuudesta. Samaan kastiin podcastien ja blogien kanssa
Kyllä viihdekirjallisuuskin on kirjallisuutta. Suomessa vallitsee kummallinen kirjallinen snobius.
Englanninkielisellä puolella nämä on jaettu reilusti termeillä popular tai genrefiction ja literary fiction.
Tiedostetaan, että niillä on eri funktio ja tavoitteet. Genrefiktiossa yleensä fokuksessa on juoni ja literary fiktiossa kieli. Kumpaakin löytyy hyvin ja huonosti kirjoitettuna.
Niin ja lisäänpä vielä, että kun sivuaineilin kirjallisuustieteiden laitoksella aikoinaan, siellä linja oli suorastaan tällaisen kirjallisen snobismin vastainen.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut rakastavat nopeita juonenkäänteitä, toiset romanttista hehkua, toiset taas pelkkää kielellistä iloittelua. Jos haluaa saada suosituksia toisilta, olisi hyvä tietää heidän mieltymyksensä. Muuten voi saada huippusuosituksen kirjasta, jossa ei ole juuri sitä itseä kiinnostavaa muotoa tai sitten briljantti mestariteos menee ohi, kun toinen ei taas ole tykännyt kyseisestä muodosta. On siis löydettävä sellainen suosittelija, jolla on samankaltaiset kirjalliset makumieltymykset.
Tai ymmärrettävä mikä on se genre, josta tykkää. Luettelit tuossa ainakin trillerit, romantiikan ja modernin kaunokirjallisuuden.
Sinun, Margot. Kirjasta jäi pelkästään ikävä jälkimaku koko sivusuhde/keinoemo-asetelmasta.
Alue: Aihe vapaa
Nythän tämä kirja vasta ajankohtainen onkin!