Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (1078)
Sinuhe egyptiläinen.
Tämä on yksi suomalaisista klassikoista, ja piti lukea koulussa. Oli mielestäni todella tylsä silloin ja on edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Doris Lessingin tuotanto.
Todellakin! Nobel-palkittu (!) Eloonjääneen muistelmat on ihan hirveää ajatuspuuro-oksennusta. Eikä edes sinänsä mielenkiintoinen aihe pelastanut mitään, niin tylsä ja ilmeisesti ilman mitään editointia kirjoitettua ajatuksenvirtaa. Aivan kamalaa roskaa.
hildur, soopaa,soopaa,soopaa,jätin kesken,ainoa kirja aapisen jälkeen.....
Tää on hyvä ketju! Mua inhottaa jättää kirja kesken, joskus vaan on pakko, kun ei nappaa yhtään ja olisi ajanhukkaa yrittää lukea. Tämmönen suosittu kirjailija ku David Nicholls: en saanu alas, yritin useita kirjojaan. Antti Reinin Kaunis mahdottomuus kesken muutaman sivun jälkeen. Emma Unsworthin Aikuiset samaten, kuten myös Kate Atkinsonin nykytuotanto, vaikka tykkäsin Museon kulisseista ihan hirveesti. Luen noin sata kirjaa vuodessa. Todella hyvä lukukokemus oli Hanna Lanton Bilbao.
Kaikki Kate Mortonin kirjat. 500 sivua liirumlaarumia kunnes kerrotaan loppuratkaisu jonka jo arvasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suon villi laulu. Luin sen hiljattain ja varsin keskinkertainen opus oli.
Vähän ymmällään kirjan suosiosta. Itse pohdin, että miksi suolle sattuikin syntymään noin kaunis mallivartaloinen tyttö, jolla upeat paksut hiukset ja kauniit kasvot ja hyvä iho. Entä jos tyttö olisikin ollut pyylevä, persjalkainen ohithiuksinen finninaamainen. Olisko kirja ollut näin paksu?
Se olikin huvittavaa, miten suolla yksin kasvanut tyttö on vähän sosiaalisesti kömpelö mutta muuten täydellinen - häikäisevän kaunis (miettikää millainen hygienian taso ja esimerkiksi mahdollisuudet hampaiden hoitamiseen on ollut jossain suomaalla köyhälistöllä 50- ja 60-luvulla), loistava piirtämään, kirjoittaa tietokirjoja ja runoja, saa kaikki miehet kuolaamaan :D
"Marsh" on yleisesti sellaista sen verran kosteaa, että siellä kyllä pystyy peseytymään ongelmitta. Ei siis ole kyse suomalaisesta kuivemmasta suosta. Hammasharjat ei paljon maksa ja kun ei syö karkkia sun muuta, niin hampaatkin pysyy paremmassa kunnossa.
Tuossa kirjassa muistaakseni selitettiin kyllä, että käytti sitten valtavasti aikaa tuohon piirtämiseen sun muuhun. Miksi ihmeessä olisi epärealistista, että ihminen, jonka elämän sisältö on hyvin rajoittunutta, tulee hyväksi siinä mitä tekee? :D
Köyhäkin voi olla kaunis. Kirja olisi ihan yhtä hyvin voitu kirjoittaa toki suomalaisempaan tyyliin hieman rumemmalla päähenkilöllä, josta olisi kiinnostunut vain muutama. Se olisi tehnyt kirjasta suomalaisemman, mutta ei juuri vaikuttanut tarinaan.
Ja nyt sitten lopuksi totean, että minunkin mielestäni kirja on yliarvostettu. En vain ole kanssasi samaa mieltä siitä miksi se ei ollut niin hyvä. Mielestäni se oli aika tavallinen kirja, joka ei oikein loistanut miltään osin, mutta kyllä sen mielellään luki. Ylihehkutettu kuitenkin.
Vanha testamentti. Propagandistunen tekele täynnä mielipuolisia, vaikealukuisia juttuja, sexiä ja väkivaltaa. Ei heikkohermoisille tai mieleltään nyrjähtäneille.
Sofi Oksasen Puhdistus. Oli kirjoitettu sellaiseen tyyliin, että lukija tunsi tulevansa mielipidevaikutetuksi. Liikaa tendenssiä. Siitä puuttui elämäntuntu jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe Egyptiläinen. Waltarilla on paljon parempiakin kirjoja.
Sinä olet idiootti ja imbesilli.
No se voisi olla raamattu. Paitsi sen hehkutuksen hyväksyn.
Vierailija kirjoitti:
DDR:n tunnustamiskomitean varapuheenjohtajan ja Putinin sydäntoverin sekâ Honeckerin lesken "Violetin lohikßärmeen" aateteellisesta sosialistista ja hänen toiminnastaan kertova "Perinnönjako-keskusteluja Tarja Halosen politiikasta" opus. Todennäköisesti kommunismin hengessä satuiltu kritiikitön henkilöhehkutus jossa faktat ja lähdekritiikki eivät ole niin isossa roolissa..0/5.
Olipa monimutkaisesti sanottu, yritit liikaa, ei tuosta selkoa saanut ilman googlettamista! Huonoa viestintää.
Raamattu, paimentolaistarinoita
Vierailija kirjoitti:
Mun havaintojen mukaan Coelhosta tykkää kaksi ihmisryhmää:
1. lukiolaistytöt, jotka oikeasti kuvittelevat Coelhon olevan syvällinen (näistä monet ymmärtävät virheensä myöhemmin.)
2. ihmiset, joilla on matala koulutustaso ja jotka eivät jaksa lukea laadukasta kirjallisuutta. Hyvä toki, että on olemassa myös helppoa luettavaa.
Juuri näin. Lukiolaisena rakastin muutamaa Coelhon kirjaa. Nyt aikuisena tulee hymisteltyä vähän kun joku kertoo rakastavansa näitä edelleen.
Sama pätee tosin moneen muuhunkin täällä mainittuun. Moni on kommentoinut esim Donna Tartin Jumalat juhlivat öisin teosta, että se on aikuisena vaikuttanut lapselliselta. Ei mikään ihme, kun se on YA eli young adult genreä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun havaintojen mukaan Coelhosta tykkää kaksi ihmisryhmää:
1. lukiolaistytöt, jotka oikeasti kuvittelevat Coelhon olevan syvällinen (näistä monet ymmärtävät virheensä myöhemmin.)
2. ihmiset, joilla on matala koulutustaso ja jotka eivät jaksa lukea laadukasta kirjallisuutta. Hyvä toki, että on olemassa myös helppoa luettavaa.
Juuri näin. Lukiolaisena rakastin muutamaa Coelhon kirjaa. Nyt aikuisena tulee hymisteltyä vähän kun joku kertoo rakastavansa näitä edelleen.
Sama pätee tosin moneen muuhunkin täällä mainittuun. Moni on kommentoinut esim Donna Tartin Jumalat juhlivat öisin teosta, että se on aikuisena vaikuttanut lapselliselta. Ei mikään ihme, kun se on YA eli young adult genreä.
Vai oliko se NA? Eli New Adult? :D En millään muista näitä.
Vierailija kirjoitti:
Sofi Oksasen Puhdistus. Oli kirjoitettu sellaiseen tyyliin, että lukija tunsi tulevansa mielipidevaikutetuksi. Liikaa tendenssiä. Siitä puuttui elämäntuntu jotenkin.
Minä en koskaan tuntenut tarvetta lukea sitä, mutta siihen aikaan kahdeksankymppiselle äidilleni (oli silloin vielä veitsenterävä pääkopaltaan) lainasin sen kirjastosta luettavaksi. Äiti luki elämänsä aikana ihan tolkuttoman määrän kirjoja, mutta Puhdistus jäi häneltä kesken. Äidin mielestä se oli 'ilkeä' kirja.
Auts. Olen lukenut Jumalat juhlivat öisin -kirjan nuorena ja se oli minusta loistava. Nyt alkaa epäilyttää, että ehkä se ei olisikaan aikuisena luettuna samanlainen kokemus. Tilhiä yritin lukea, mutta ajatuksena oli lähinnä vmp.
Vierailija kirjoitti:
hildur, soopaa,soopaa,soopaa,jätin kesken,ainoa kirja aapisen jälkeen.....
Ja lisäksi oudon huonoa suomea.
Addie Laruen näkymätön elämä.
Plussaa siitä, että aiemmin joka vuosi sai uusimman uusintapainoksen ilmaiseksi.