Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (1078)
Vierailija kirjoitti:
"Satu Rämön dekkarisarjan saama julkisuus ja sen ympärille syntynyt hype on jotakin käsittämätöntä! Kirjat eivät ole huonoja, olen lukenut kolme ensimmäistä, mutta eivät ne kyllä missään tapauksessa ole myöskään erityisen hyviä. Olen lukenut paljon parempiakin dekkareita. Kouluarvosanan antaisin seiska puoli."
Rämö on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri... Myynnin ja markkinoinnin osaaja.
Vierailija kirjoitti:
Finlandia-palkittu Sirpa Kähkösen 36 uurnaa. Oli pakko lopettaa noin puolivälissä, ihan kamalan sekava ja huono kirja.
Samat sanat. Tosi sekava ja tylsä.
Minä taas tykkäsin! Hienoa sanankäyttöä.
Kimmo Takasen self help -kirjat, esim Tunne lukkosi.
Raamattu. Koraani. Aristoteleen kootut.
Freudin unien tulkinta.
Koko ihmiskunnan kulttuuri perustuu muutaman änkyrän egotrippailulle.
Vierailija kirjoitti:
Satu Rämön dekkarisarjan saama julkisuus ja sen ympärille syntynyt hype on jotakin käsittämätöntä! Kirjat eivät ole huonoja, olen lukenut kolme ensimmäistä, mutta eivät ne kyllä missään tapauksessa ole myöskään erityisen hyviä. Olen lukenut paljon parempiakin dekkareita. Kouluarvosanan antaisin seiska puoli.
Samaa mieltä. Tosin minusta Hildur oli huono, enkä sen jälkeen muita lukenut. Ja ei, ei se ollut minusta huono vain koska 'en nyt tykännyt' vaan siinä oli uskomattoman paljon epäloogisuuksia ja halpoja juonenkäänteitä.
En spoilaa sen enempää mutta jos juoni etenee sillä, että tarinaan liittymätön sivuhenkilö sattuu juuri sopivasti muistamaan nähneensä vuosia sitten roskakoriin heitetyn paperin reunaan kirjoitetun nimen, niin minusta sitä juonta pitäisi käydä läpi vielä ainakin yksi editointikierros kustantajan kanssa. Ja tuo vain yksi esimerkki.
Kyllä se on tämä myyntilistojen kärjessä roikkuva Heated Rivalry, kauheaa kuraa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satu Rämön dekkarisarjan saama julkisuus ja sen ympärille syntynyt hype on jotakin käsittämätöntä! Kirjat eivät ole huonoja, olen lukenut kolme ensimmäistä, mutta eivät ne kyllä missään tapauksessa ole myöskään erityisen hyviä. Olen lukenut paljon parempiakin dekkareita. Kouluarvosanan antaisin seiska puoli.
Samaa mieltä. Tosin minusta Hildur oli huono, enkä sen jälkeen muita lukenut. Ja ei, ei se ollut minusta huono vain koska 'en nyt tykännyt' vaan siinä oli uskomattoman paljon epäloogisuuksia ja halpoja juonenkäänteitä.
En spoilaa sen enempää mutta jos juoni etenee sillä, että tarinaan liittymätön sivuhenkilö sattuu juuri sopivasti muistamaan nähneensä vuosia sitten roskakoriin heitetyn paperin reunaan kirjoitetun nimen, niin minusta sitä juonta pitäisi käydä läpi vielä ainakin yksi editointikierros kustantajan kanssa. Ja tuo vain y
Tykkäsin Hildurista ja kaikki kirjat mitä Rämöltä olen tähän mennessä lukenut on olleet hyviä.
Paljon hullumpia ja huonompia juonenkäänteitä on kyllä tullut paljonkin vastaan tässä vuosikymmenien saatossa, että kyllä nuo Rämön kirjat on kuitenkin huomattavasti parempia, kun keskiverto dekkari.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten nuo Satu Rämön kirjat on niin suosittuja.
Minä ymmärrän oikein hyvin.
Lennokkaat juonenkäänteet ei minua haittaa, mutta deus ex machina tyyppiset käänteet kyllä. Epätodennäköiset sattumat tai lennokkaat käänteetkin tarvitsee jonkunlaisen pohjustuksen, joka saa Ahaa tunteen lukijassa.
Arvostan myös lukijana henkilöitä, jotka toimii kuten aikuiset ihmiset. Ei vain mene kuin nuket sinne minne juoni käskee.
Tämä siis Hilduriin ja siihen koko sarjaan liittyen.
Saara Turusen kirjat ovat hyvin keskinkertaisia, eivät siis huonojakaan. En vain ymmärrä suosiota.
Kuka Raamatussa egotrippailee? 66 eri kirjaa ja useita henkilöitä
Vierailija kirjoitti:
Rikos ja rangaistus. Itsekeskeinen kirjailija tekee oman itsensä idealisoidun hahmon pääsankariksi kirjaan, jonka keskeisin anti on, että päähenkilöä ylempiarvoinen poliisihenkilö kohdistaa tarkkailevan katseensa päähenkilöön ja kokee tämän erityislaatuiseksi, koska kyseinen päähenkilö kokee itsekin itsensä erityislaatuiseksi, koska pohjimmiltaan itsekeskeinen mieskirjailija kokee itsensä erityislaatuiseksi. Tässä idealisoidun omakuvan kasvavassa ihailussa sitten lillutaan. Ja tämä on ainutlaatuisen humaani kirjallinen mestariteos. Inhoan kaikkia muitakin venäläisiä klassikoita. Ylihypetettyjä, ja etenkin naisnäkökulmasta kammottavia.
Kokeile yhtä Dostojevskin kirjaa, joka väitteistäsi tulee mieleen. Sen nimi alkaa i:llä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Harry Potterit
Parin ekan perusteella aikamoista huttua. Mutta tämän kun on todennut semmoisille ihmisille, joille niiden julkaisuajankohta on osunut sopivaan ikävaiheeseen, niin on saanut tuta tehneensä suunnilleen jumalanpilkkaa :'-D
Vierailija kirjoitti:
Satu Rämön dekkarisarjan saama julkisuus ja sen ympärille syntynyt hype on jotakin käsittämätöntä! Kirjat eivät ole huonoja, olen lukenut kolme ensimmäistä, mutta eivät ne kyllä missään tapauksessa ole myöskään erityisen hyviä. Olen lukenut paljon parempiakin dekkareita. Kouluarvosanan antaisin seiska puoli.
Olen miettinyt samaa. Kirjat eivät ole huonoja, mutta suosio ja julkisuus niiden tiimoilta on ylimitoitettua. Kolme olen lukenut, tuskin luen enempää. Alkavat toistaa itseään liikaa. Sama juttu monissa muissakin: kun on keksinyt hyvän kaavan niin sen varjolla tekee lisää ja lisää. Jotkut eivät kyllästy, mutta minä kyllä näen jotenkin puuduttavana ja ärsyttävänä lukea kun alkaa huomata tätä toistoa ja samoja keinoja kirjoissa.
Eivätkä varmasti ole lukeneet kumpaakaan.