Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kunpa kirjallisuutta arvostettaisiin kuten ennen. Kaikenmaailman bestsellerit, joissa on köyhä kerronta, olematon juoni ja ja laiskasti rakennetut henkilöhahmot ovat populääria ja sellaisena sen pitäisi myös pysyä. Hauska viihdettä mutta en puhuisi kirjallisuudesta. Samaan kastiin podcastien ja blogien kanssa

 

Kyllä viihdekirjallisuuskin on kirjallisuutta. Suomessa vallitsee kummallinen kirjallinen snobius.

 

Englanninkielisellä puolella nämä on jaettu reilusti termeillä popular tai genrefiction ja literary fiction. 

 

Tiedostetaan, että niillä on eri funktio ja tavoitteet. Genrefiktiossa yleensä fokuksessa on juoni ja literary fiktiossa kieli. Kumpaakin löytyy hyvin ja huonosti kirjoitettuna. 

 

Niin ja lisäänpä vielä, että kun sivuaineilin kirjallisuustieteiden laitoksella aikoinaan, siellä linja oli suoras

Tämähän on Suomessa todellinen ongelma mikä kaventaa kirjallisuuskenttää. Tuloksena on (kärjistäen) sitten tälläistä "korkeakirjallisuutta" ja sitten on somettajien tuotoksia. Tässä "korkeakirjallisuudessa" painotetaan kieltä yli kaiken muun, mikä johtaa sellaisiin teoksiin, joista saattaa puuttua juoni käytännössä kokonaan. Hienoja lauseita, mutta kirjoista ei saa mitään irti. Vaihtoehtona somettajat saavat kirjansa läpi, koska heillä on valmiiksi lukijoita. 

Noh, onneksi sinne väliin oikeasti mahtuu kaikenlaista kirjailijaa, mutta Suomen kirjallisuuskenttä on silti huomattavan asennoitunut muihin maihin verrattuna. Toivottavasti jatkossa siirryttäisiin vähitellen painottamaan enemmän ihan sitä tarinaa. 

Suomessa on kuitenkin paljon myös hienoja teoksia ja lahjakkaita kirjoittajia.

Viimeisin Finlandia-voittaja, Monika Fagerholmin Eristystila. Todella rasittava rakenne lukijalle, eestaas kelausta samoista tapahtumista. Päähenkilön esikoiskirja romaanin sisällä myös tuntui irralliselta. Yksikään henkilö ei ainakaan meikäjuntille tarjonnut minkäänlaista samaistumispintaa. No, he olivatkin jokseenkin etuoikeutettua, suomenruotsalaista kultturellia ankkalammikon väkeä. Itse olisin antanut Finlandian vaikka Tommi Kinnuselle, joka on niin ansiokkaasti kirjoittanut suomalaisten sotiin liittyvistä tragedioista.

Huonoin kirja, jonka olen lukenut on ehdottomasti Colleen Hooverin Se päättyy meihin. Oikein ärsyttää, miten kepeästi ja lähisuhdeväkivallasta on pystytty kirjoittamaan. Hämmästyttävintä tässä on se, että kirjailijan isä on ollut väkivaltainen. 

Sinuhe egyptiläinen ja Hytti nro 6.

Molemmat oli pakko keskeyttää.

Vierailija kirjoitti:

tavallaan ymmärränkin Alastalon salissa hehkutksen, mutta se on eka kirja, joka oli pakko jättää kesken. Minusta ei ole lukemaan sivun mittaisia lauseita vaikka ilmaisut olivatkin hienoja.

Mielestäni ei edes ole pitkäveteinen, kun on niin hyvin kirjoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Suon villi laulu. Luin sen hiljattain ja varsin keskinkertainen opus oli.

Minusta oli poikkeuksellisen hyvä ja erilainen kirja, nautinto lukea ja harmitti  kun loppui.

Vierailija kirjoitti:

Siri Hustvedtin kirjat. Tätä naista hehkutettiin jossain haastatteluohjelmassakin USA:n tai maailman 15 älykkäimmän naisen joukkoon kuuluvaksi. Muistan edelleen, miten tyytyväisenä Siri siinä ohjelmassa kihersi saatuaan tällaisen kehun... mutta mistä ihmeestä moinen meriitti? Ei ainakaan kirjallisten lahjojen takia. Todella huonoja kirjoja ja se viimeisin, mitä yritin lukea, oli todella pinnallista itsekeskeistä jaaritusta jostain hänen käsiensä tärinästä ja todellakin se "analyysin" taso ei älyllä loistanut. TUntui, että mieshaastattelijalle hänen ainoa älyllinen meriittinsä taisi olla tieto siitä, että Siri on Paul Austenin vaimo.

Pidän Siri Hustvedtin kirjoista, Paul Austenin kirjat pitkäveteisiä ja tylsiä.

Vierailija kirjoitti:

Häräntappoase. Jouduin sen ilmestettyä tekemään esitelmän siitä opettajan määräämänä. Minulle ja ystävälleni se lankesi, koska ystäväni oli hikipinko ja minä yliasiallinen kiltti tyttö. En saanut siitä mitään kiksejä. Pikkutuhmaa keskenkasvuisten kasvuyritystä, johan sen nimikin kertoo. Vaihdan nykyään koko ajan kanavaa, kun huonot näyttelijät ovat tehneet siitä kokonaisen sarjan.

Tämän kirjan luettuani en ole Härkösen kirjoihin koskenut. Keskenkasvuinen aikuinen nainen, ei ansaitse kirjailijan titteliä.

En muista olenko jo kirjoittanut tämän tähän ketjuun. Vuosia sitten kuulemma maailmanlajuinen menestys oli kirja nimeltä Jumalaiset Jaja-siskot. Kirja kertoi ystävyksistä, jotka perustivat jo lapsina Jaja-kerhon ja olivat koko ikänsä toistensa tukena. Kirjan takakannessa luki, että naiset ympäri maailman ovat perustaneet Jaja-kerhoja. Itse kirja on kuolettavan tylsä.

Satu Rämön Hildur. Ihmeellisiä ristiriitausuuksia, loppuratkaisu jota lukija ei voi itse odottaa minkään perusteella, ja deus ex machina tyyppisiä käänteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häräntappoase. Jouduin sen ilmestettyä tekemään esitelmän siitä opettajan määräämänä. Minulle ja ystävälleni se lankesi, koska ystäväni oli hikipinko ja minä yliasiallinen kiltti tyttö. En saanut siitä mitään kiksejä. Pikkutuhmaa keskenkasvuisten kasvuyritystä, johan sen nimikin kertoo. Vaihdan nykyään koko ajan kanavaa, kun huonot näyttelijät ovat tehneet siitä kokonaisen sarjan.

 

Tämän kirjan luettuani en ole Härkösen kirjoihin koskenut. Keskenkasvuinen aikuinen nainen, ei ansaitse kirjailijan titteliä.

Häräntappoase on kirjoitettu "keskenkasvuisena". Eikö Härkönen ollut jotain 18 kun sen kirjoitti? Kannattaisi ehkä abtaa uusi mahdollisuus ja lukea uudempia teoksia. 

Taru sormusten herrasta... Pitkäpiimäisintä tuubaa koskaan.

Finlandia-palkittu Sirpa Kähkösen 36 uurnaa. Oli pakko lopettaa noin puolivälissä, ihan kamalan sekava ja huono kirja.

Suon villi laulu. Tylsä. Jäi kesken.

Ehkä olen vain tyhmä, mutta Anna Kareninan klassikkoasema jäi ehkä kaikista lukemistani klassikoista epäselvimmäksi. Ei se susihuono ole, mutta en keksinyt mikä siinä on hienoakaan, vaikka useimmista klassikoista sen pystyy jollain tasolla hahmottamaan.

Dan Brown: Da Vinci -koodi. Kiinnostava alku, mutta loppu lässähti

Kaikki Harry Potterit

Vierailija kirjoitti:

Sinun, Margot. Kirjasta jäi pelkästään ikävä jälkimaku koko sivusuhde/keinoemo-asetelmasta. 

Minunkin oli vaikea uskoa tuota käännettä. Mutta pidin silti kirjasta.

Satu Rämön dekkarisarjan saama julkisuus ja sen ympärille syntynyt hype on jotakin käsittämätöntä! Kirjat eivät ole huonoja, olen lukenut kolme ensimmäistä, mutta eivät ne kyllä missään tapauksessa ole myöskään erityisen hyviä. Olen lukenut paljon parempiakin dekkareita. Kouluarvosanan antaisin seiska puoli. 

Finlandia-palkittu Sirpa Kähkösen 36 uurnaa. Oli pakko lopettaa noin puolivälissä, ihan kamalan sekava ja huono kirja.

Samat sanat. Tosi sekava ja tylsä.