Lue keskustelun säännöt.
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
Hannu Rajaniemen The Quantum Thief (suom. Kvanttivaras). Monta kertaa aloittanut, yhtä monta kertaa jättänyt kesken melkein alkumetreillä. Kirja on todella sekava ja siinä käytetty englanti tuskastuttavan vaikeaa. Tämä kirjahan o!i ehdolla vaikka mihin palkintoon, mutta en ymmàrrà miksi ihmeessà.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harry Potterit luettu, sekä itse silloin heti tuoreeltaan että nyt lapselle. Ihan ok kirjoja, antaisin kouluarvosanan 8, mutta en voi ymmärtää sitä hypetystä! Eivät oikeasti ole mitenkään valtavan erityisiä ja hyviä!
Aika iso osa kirjallisuudesta on joko samalla kaavalla tehtyä viihdettä tai sitten jonkun itseään kirjailijana pitävän käsittämättömyyksiä. Todella hyviä on erittäin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Musta raamattu. En kyllä raamaisi mokomaa (eli laittaisi raameihin)
Lapsellinen hömppätaikojen kirja, ei ihmekään että on erotettu muusta raamatusta, jos ei olis niin kukaan ei olis uskis
Ja oikeastaan samat "valkoisesta" osastakin, hiukan laimeampina.
Ei sitä erotettu ole, se on vain vanhojen loitsujen ja muiden okkultististen kirjoitusten sekava kokoelma joka ei ikinä ole ollut osa Raamattua.
Mm. mooseksenkirjoiksi väitetyt osat ovat tyyliltään jotain ihan muuta. Kaiken kukkuraksi suomenkielinen on todella tönkösti käännetty.
Tekee vaikutuksen vain keskenkasvuisiin, henkisesti jälkeenjääneisiin ja mielisairaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suon villi laulu. Täysin epäuskottava juoni.
Kyllä, mutta kirja oli kuitenkin viihdyttävä ja itsekin luin sen loppuun. Kirja voi olla kieleltään monipuolinen ja juonikin mietitty eikä kirja silti viihdytä, toisaalta kirja voi olla kohtalaisen pinnallinen, mutta silti riittävän kiinnostava jotta sen jaksaa lukea. Esimerkiksi luonnon kuvaus tuossa kirjassa oli mielestäni todella hienoa joten ei se hype siinä mielessä ihan täysin tyhjästä tullut.
Sadan vuoden yksinäisyys ei napannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinluettelo. Juonta ei löytynyt juuri nimeksikään ja henkilöitä oli aivan liikaa.
Lukija, joka lukee vain yhden Coelhon kirjan ei ymmärrä, että hänellä on kirjoja isolla skaalalla loistavasta umpityperaan ja kaikkea siltä väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Agatha Christien koko tuotanto. Henkilöt aivan olemattoman ohuita ja heitä on liikaa. Sitten tylsää kaavamaista liirumlaarumia, kunnes lukija nukkuu jo. Lopuksi kerrotaan ratkaisu, jota kukaan ei viitsisi itse miettiä mokomasta joutavasta sekametelisopasta. Vain päähenkilöt ovat oikeasti mielenkiintoisia, Marple ja Poirot. Televisioinnit pelastivat christiet, koska niissä on mielenkiintoista muuta katsottavaa.
Latvalan ja Hussin suhdetta. Ihan peruspari, en halua kuulla sänkykokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Agatha Christien koko tuotanto. Henkilöt aivan olemattoman ohuita ja heitä on liikaa. Sitten tylsää kaavamaista liirumlaarumia, kunnes lukija nukkuu jo. Lopuksi kerrotaan ratkaisu, jota kukaan ei viitsisi itse miettiä mokomasta joutavasta sekametelisopasta. Vain päähenkilöt ovat oikeasti mielenkiintoisia, Marple ja Poirot. Televisioinnit pelastivat christiet, koska niissä on mielenkiintoista muuta katsottavaa.
Christie kirjoitti yli 70 kirjaa, kiinnostavaa että joku lukee läpi koko tuon määrän vaikka luulisi jo aika alkuvaiheessa selvinneen ettei pidä niistä.
Totuus Harry Quebertin tapauksestahan on ilmiömäinen mestariteos, jos sitä vertaa kirjailijan seuraaviin tekeleisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut kyseisen kirjan enkä muista siitä yhtään mitään. Taisi olla aika tylsä...2
En edes viitsinyt lukea kun ei ensimmäinen kirja ollut tuon parempi.
Ann-Christine Antellin Puuvillatehdas-sarja on kuin suoraan Harlekiinisarjasta. Puuduttava!
DDR:n tunnustamiskomitean varapuheenjohtajan ja Putinin sydäntoverin sekâ Honeckerin lesken "Violetin lohikßärmeen" aateteellisesta sosialistista ja hänen toiminnastaan kertova "Perinnönjako-keskusteluja Tarja Halosen politiikasta" opus. Todennäköisesti kommunismin hengessä satuiltu kritiikitön henkilöhehkutus jossa faktat ja lähdekritiikki eivät ole niin isossa roolissa..0/5.
"Paulo Coelhon kirjat. Ihmiset kehuu syvällisiksi ja elämän mullistaviksi, vaikka ovat kliseitä täynnä."
Pettymyksen täyteisiä lukuhetkiä itsellenikin. Kliseitä ja latteuksia sekä lukijoiden aliarvioimista.