Lue keskustelun säännöt.
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
Vierailija kirjoitti:
Saara Turusen Sivuhenkilö, jota muutama vuosi sitten kovasti hypetettiin. Erehdyin sitten tuttavan suosituksesta tarttumaan siihen, mutta onpa ainoa kirja tähän mennessä, jonka luettua sitä on suorastaan vihainen - vihainen hukatusta ajasta. Kirjassa ei tapahtunut mitään, eikä siitä saanut muutenkaan irti yhtään mitään. Se oli kokonaan äärimmäisen tylsää elämää viettävän henkilön arjen kuvailua kirjoitettuna alakoululaisen tekstien tasoisesti. Esim. Keitän kahvia ja käyn ostamassa keksejä. Ystävä saapuu. tai Saavun kotipihaan, jätän pyörän puun alle ja päätän kävellä lähikauppaan. Ostan tölkin lonkeroa.. Etenin lukemisessa hammasta purren ja yritin kärsivällisesti antaa kirjalle aikaa ja ajatella, että ehkä loppupuoliskolla siinä vihdoin alkaisi ilmetä jotain kiinnostavaa tai tapahtua jotain - mutta ei! Ei niin mitään. Kirjassa myös puidaan itsesäälin kera valtavasti sitä, miksi tarinan henkilön (kirjailija) teosta ei osata arvostaa. Tuollaisella itsesääliruinauksella Turunen on sitten onnistunut saamaan kirjallisuuspalkinnon. Taitaa kirjallisuuspiirit olla aika sisäänpäinkääntyneet Tuttava joka kirjaa suositteli kommentoi, että teoksessa on kyse häpeästä. No, ainakin kirjailija voisi teostaan hävetä.
Minusta Sivuhenkilö oli poikkeuksellinen kirja. Yhtäältä se oli juuri noin huono kuin kuvaat ja siinä mielessä ärsytti, ei oikeastaan ollut edes kaunokirjallisuutta tai ainakaan hyvää sellaista. Toisaalta se tavoitti rivien takana jotakin hyvin osuvaa nykytodellisuudesta ja ihmisen pyristelystä vähättelevissä rakenteissa. Hämmentävä kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki Dostojevskit on kuraa.. Ranteet auki jo pelkästä lukemisesta
Kellopeliappelsiini. Luin sen lähes 20 vuotta sitten, exäni kannustamana, koska se kirja kuulemma muutti hänen koko elämänsä. Ja mä en vaan ymmärtänyt sitä. En sit kyllä tiedä olinko liian nuori.
Suon villi laulu. Imelää ja ennalta-arvattavaa jenkkipaskaa. Kuinka ollakaan huono-osainen ja syrjitty tyttö muuttuukin maailman kauneimmaksi ja seksikkäimmäksi, jonka perään kaikki kuolaavat. Ruma ankanpoikanen osa 1000.
Vierailija kirjoitti:
Kellopeliappelsiini. Luin sen lähes 20 vuotta sitten, exäni kannustamana, koska se kirja kuulemma muutti hänen koko elämänsä. Ja mä en vaan ymmärtänyt sitä. En sit kyllä tiedä olinko liian nuori.
Tästäkin on kolme eri suomennosta. Kaikilla on omat ansionsa.
Kirja on tutkielma väkivallasta ja yhteiskunnan rakenteista. Sekä yksilöt harjoittavat väkivaltaa, että on institutionalisoitunutta yhteiskunnan harjoittamaa väkivaltaa. Sitten kysellään lukijan moraalin perään, herätellään ajattelemaan omilla aivoillaan.
Lue ihmeessä uudestaan, ei ole paksu hankalalukuinen kirja, eikä siinä ole mitään valmiita ratkaisuja, mitä mieltä pitäisi olla. Lisäksi siinä on erittäin hauskaa "uuskieltä", että miten slangi muodostuu jne. erillinen alakulttuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juhani Ahon Rautatie. Reilu 100 sivua kirjaa, jossa ei oikeasti tapahdu yhtään mitään. Hidasta kuvausta ja dialogia pitkäveteisesti edeten.
Kerrotko suosikkikirjasi?
Vähän epäilen Ahon Rautatien tälllaista lyttääjää ihmiseksi, joka ei lue mitään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut Saatanallisista säkeistä?
Siis mitö, juurihan joku sen lyttäsi? Ja todettiin että Rushdielta kannattaa lukea muita kirjoja mutta ei tuokaan huonoin ole.
Maaginen realismi ei ole kaikkia varten.
Ei se ole minunkaan suosikkityylini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Frankin Annen päiväkirja. Tyttö oli piilossa, löytyi. Vietiin keskitysleirille, sairastui, oli sairaalassa ja kuoli.
Paljon karumpia juttuja lapsille ja nuorille löytyy sodista.
Ensinnäkään kirjassa ei kerrota muusta kuin siitä piileskelystä, ja toiseksi hän ei kuollut missään sairaalassa vaan keskitysleirillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut Saatanallisista säkeistä?
Siis mitö, juurihan joku sen lyttäsi? Ja todettiin että Rushdielta kannattaa lukea muita kirjoja mutta ei tuokaan huonoin ole.
Mä olen nähnyt saatanalliset säkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gogolin Nenä. Nenä irtoaa miehen päästä ja lähtee kaupungille upseerin asussa elelemään omaa elämäänsä. Täh? Mitä se Gogol on sinne samovaariinsa oikein sujauttanut??!!
Oksasen Puhdistus. Pitkäveteinen, raskas, turhaa väkivaltaa. Ihan nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Frankin Annen päiväkirja. Tyttö oli piilossa, löytyi. Vietiin keskitysleirille, sairastui, oli sairaalassa ja kuoli.
Paljon karumpia juttuja lapsille ja nuorille löytyy sodista.
Ensinnäkään kirjassa ei kerrota muusta kuin siitä piileskelystä, ja toiseksi hän ei kuollut missään sairaalassa vaan keskitysleirillä.
Kyseessä on nuoren ihmisen päiväkirja. Ei julkaistavaksi tarkoitettu kirja.
Tämä pitää huomioida kun lukee sitä.
Rikos ja rangaistus. Heittämättä yksi epämiellyttävimmistä lukukokemuksista. Euforiaa tuli vain siitä että sai kirjan luettua loppuun. Ihan järjettömän raskassoutuinen, sitä pölyisen tien kulkemista kuvattiin uudestaan ja uudestaan sivutolkulla.
Noh, Dostojevski tuli aikanaan kuuluisaksi ennen kaikkea yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi, ei siksi että häntä olisi pidetty kirjallisilta tadoiltaan jotenkin ylivertaisena.
Tuskin kenenkään muin kirjailijan kirjat on yhtä usein vain osittain luettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pilvi Hämäläinen, Cinderella
Ihan täyttä p@#€@aa ja kehutaan kuin keisarin uusia vaatteita
Raamattu.
Se kaikki paha, mitä yksi kirja on tuonut maailmaan, on uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellopeliappelsiini. Luin sen lähes 20 vuotta sitten, exäni kannustamana, koska se kirja kuulemma muutti hänen koko elämänsä. Ja mä en vaan ymmärtänyt sitä. En sit kyllä tiedä olinko liian nuori.
Tästäkin on kolme eri suomennosta. Kaikilla on omat ansionsa.
Kirja on tutkielma väkivallasta ja yhteiskunnan rakenteista. Sekä yksilöt harjoittavat väkivaltaa, että on institutionalisoitunutta yhteiskunnan harjoittamaa väkivaltaa. Sitten kysellään lukijan moraalin perään, herätellään ajattelemaan omilla aivoillaan.
Lue ihmeessä uudestaan, ei ole paksu hankalalukuinen kirja, eikä siinä ole mitään valmiita ratkaisuja, mitä mieltä pitäisi olla. Lisäksi siinä on erittäin hauskaa "uuskieltä", että miten slangi muodostuu jne. erillinen alakulttuuri.
Kolme suomennosta? No, ei todellakaan! Ei ole kuin yksi ja ainoa Moog Konttisen suomennos.
Vierailija kirjoitti:
Oksasen Puhdistus. Pitkäveteinen, raskas, turhaa väkivaltaa. Ihan nolla.
Laskelmoitu ja laaduton. Ei jatkoon.
Venäläiset klassikot. On ihan kuolettavan tylsää luettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Juhani Ahon Rautatie. Reilu 100 sivua kirjaa, jossa ei oikeasti tapahdu yhtään mitään. Hidasta kuvausta ja dialogia pitkäveteisesti edeten.
Ooh, kiitos vinkistä. Mun täytyy lukea tää, tykkään lukea kun maali kuivuu, rakastin Alastalon salia.
Siis mitö, juurihan joku sen lyttäsi? Ja todettiin että Rushdielta kannattaa lukea muita kirjoja mutta ei tuokaan huonoin ole.