Lue keskustelun säännöt.
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe.
Pöhelö.
Sano muuta, toi pöhelöitsijä on varmaan se lesbo kirjavinkkari kallion kirjastosta, on aiemminkin haukkunut Waltarin tuotantoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa venäläisistä klassikoista. Tylsempää roskaa saa hakea.
Salman Rusdien Saatanalliset säkeet. Miten ihmeessä sitä kirjaa kukaan on jaksanut lukea niin pitkälle, että on siitä herneet nenäänsä vetänyt.
Ne, jotka ovat vetäneet siitä herneet nenäänsä, eivät ole lukeneet ensimmäistäkään säettä. Eihän kukaan ole lukenut Putlerin Mein Kampfiakaan, mutta siitä huolimatta tuomitsevat kirjan.
No, en ole kuullut vielä kenenkään hehkuttavan Mein Kampfia. Itse kuitenkin ostin sen kuriositeettina eurolla kirjaston poistomyynnistä. Poika sitten kynti sitä läpi, kun piti koulussa esitellä kirja, joka on vaikuttanut maailmanhistoriaan. Sanoi, että kyllä oli huonosti kirjoitettu ja raskas tekele, mutta että historiallisesti kiinnostava ja että ihan turha tulla sanomaan, etteivät saksalaiset tienneet mitä hän meinasi, kun siinä kirjassa kertoi sen selkeästi.
Rushdien Saatanalliset säkeet jäi kesken heti alkuunsa. Mutta olihan sekin merkittävä teos, kun reaktiot osoittivat,, mitä tuleman pitää.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa venäläisistä klassikoista. Tylsempää roskaa saa hakea.
Salman Rusdien Saatanalliset säkeet. Miten ihmeessä sitä kirjaa kukaan on jaksanut lukea niin pitkälle, että on siitä herneet nenäänsä vetänyt.
Samaa mieltä! Tosin ne muslimimullat ei edes lukeneet koko kirjaa koska päättivät että rushdi on jumalaton, ja löivät tappotuomion päälle. Parasta mainontaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuli vielä mieleen, että en tykkää Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällästä. Luin sen nuorena ja pidin sitä sekavana ja typeränä. Luin äsken siitä arvosteluja ja sen sellaista ja aloin miettimään, että pitäisiköhän se lukea uudestaan nyt vanhempana...
Sitten en pidä yhtään Agatha Christien dekkareista. Hänen omaelämäkertansa on sen sijaan hurmaava. Mutta ne karmean huonot dekkarit... yhdessä loppusivuilla kävi ilmi, että koska tennismailan (vai oliko golfmaila) tasapaino oli väärä, olisi pitänyt tajuta, että sen kahvaan on piilotettu timantteja, mitkä olivat se vihje ratkaisuun, koska joku oli tullut sen mailan kanssa Etelä-Afrikasta, mistä tietenkin on salakuljetettu timantteja. Vaikka koko kirjassa ei aiemmin ollut sanaakaan mistään timanteista. Kyllä tuli huijattu olo. Jne.
En minäkään jaksa noita Christieitä, ja juuri tuota joku on moittinut että lukijaa johdetaan tahallaan harhaan. l
Sonja O oli sellainen punk-ajan aikalaisromaani, poweria. Kauranen/Snellman kertoi nuoren tytön elämästä niinkuin ei ollut tapana. Ja hämmästyneenä kertoi että "haastattelija oletti minun olevan kirjani päähenkilön lailla käyttäytyvän nuoren naisen". Samaan aikaan ilmestyi Harri Sirolan Abiturientti, poikaversio Sonja O:sta, hieman suoranuottisempi. Pidin molemmista. En innostunut Kaurasen, sittemmin Snellmanin myöhemmästä tuotannosta. Tykkäsin Harri Sirolan vähän rosoisemmasta ja epätasaisemmasta työstä, rauha hänelle.
Saara Turusen Sivuhenkilö, jota muutama vuosi sitten kovasti hypetettiin. Erehdyin sitten tuttavan suosituksesta tarttumaan siihen, mutta onpa ainoa kirja tähän mennessä, jonka luettua sitä on suorastaan vihainen - vihainen hukatusta ajasta. Kirjassa ei tapahtunut mitään, eikä siitä saanut muutenkaan irti yhtään mitään. Se oli kokonaan äärimmäisen tylsää elämää viettävän henkilön arjen kuvailua kirjoitettuna alakoululaisen tekstien tasoisesti. Esim. Keitän kahvia ja käyn ostamassa keksejä. Ystävä saapuu. tai Saavun kotipihaan, jätän pyörän puun alle ja päätän kävellä lähikauppaan. Ostan tölkin lonkeroa.. Etenin lukemisessa hammasta purren ja yritin kärsivällisesti antaa kirjalle aikaa ja ajatella, että ehkä loppupuoliskolla siinä vihdoin alkaisi ilmetä jotain kiinnostavaa tai tapahtua jotain - mutta ei! Ei niin mitään. Kirjassa myös puidaan itsesäälin kera valtavasti sitä, miksi tarinan henkilön (kirjailija) teosta ei osata arvostaa. Tuollaisella itsesääliruinauksella Turunen on sitten onnistunut saamaan kirjallisuuspalkinnon. Taitaa kirjallisuuspiirit olla aika sisäänpäinkääntyneet Tuttava joka kirjaa suositteli kommentoi, että teoksessa on kyse häpeästä. No, ainakin kirjailija voisi teostaan hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhani Ahon Rautatie. Reilu 100 sivua kirjaa, jossa ei oikeasti tapahdu yhtään mitään. Hidasta kuvausta ja dialogia pitkäveteisesti edeten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmettelen, kun ihmiset kehuvat Pentti Saarikosken runoja. Sitten kun kysyn heiltä, mikä niistä runoista on paras, ja mahdollisesti pyydän siteeraamaan, niin eipä tule ihmisille enää mitään mieleen. Ei tule minullekaan.
Ei minullekaan muuta tule hänestä mieleen kuin tuo suomennos Sieppari ruispellossa ja Joycen Odysseian suomennos. Parhaiten valitettavasti tulee mieleen se viimeisten elinvuosien ruokkoamaton ulkonäkö ja armoton dokaaminen sekä avio- ja avoliitot monine lapsineen.
Mutta kansakunnan kaapin päälle on hänet nostettu.
Mulla tulee kyllä montakin Saarikosken runoa mieleen. Vaikka:
"Istun sähkövalossa allapäin.
Ystävät, kaukana,
kuuntakainen avaruus."
Toinen:
"Istuin meren rannalla häpeissäni.
Mitään en, vaikka korva tarkkana kuuntelin,
ymmärtänyt."
Kolmas:
"Enää ei ole muuta kuin yöt ja päivät,
tasamaat ja korkeat paikat.
Väsymys, pelko
ja jumalatar joka muuttaa muotoaan."
Noin ihan muistinvaraisesti siteerattuna, voi olla pieniä epätarkkuuksia.
Vanhemmat joskus 60-luvulla ostivat Muksujen levyn Viisumi keväästä syksyyn jossa oli Saarikosken ja Hollon runoja laulettuna. Se nimikappale, minä soitan sinulle illalla, se on kaunis. Olen kuunnellut tuota levyä lähes 60 vuotta.
Saarikoski oli monipuolisesti sivistynyt mies joka julkaisi ja käänsi paljon. Kieltämättä myöhemmät polvet ovat huomanneet käännnöksissä puutteita - jälki oli hutiloivaa kun Saarikoski tarvitsi rahaa, ja poikkesi alkuperäisestä kun Saarikoski innostui. LUullakseni ainoa Saarikosken käännös jonka olen lukenut, on ruotsiksi kirjoittaneen Antti Jalavan Asfalttikukka. Se ei toiminut ruotsinkielisenä, eikä myöskään leffana, mutta suomennos oli hieno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa venäläisistä klassikoista. Tylsempää roskaa saa hakea.
Salman Rusdien Saatanalliset säkeet. Miten ihmeessä sitä kirjaa kukaan on jaksanut lukea niin pitkälle, että on siitä herneet nenäänsä vetänyt.
Ne, jotka ovat vetäneet siitä herneet nenäänsä, eivät ole lukeneet ensimmäistäkään säettä. Eihän kukaan ole lukenut Putlerin Mein Kampfiakaan, mutta siitä huolimatta tuomitsevat kirjan.
Olen pitänyt kädessäni Taisteluni-kirjaa. En kiinnostunut tarpeeksi lukeakseni sen. Ei ollut missään kirjakaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa venäläisistä klassikoista. Tylsempää roskaa saa hakea.
Salman Rusdien Saatanalliset säkeet. Miten ihmeessä sitä kirjaa kukaan on jaksanut lukea niin pitkälle, että on siitä herneet nenäänsä vetänyt.
Samaa mieltä! Tosin ne muslimimullat ei edes lukeneet koko kirjaa koska päättivät että rushdi on jumalaton, ja löivät tappotuomion päälle. Parasta mainontaa.
Onhan se hyvää mainosta, mutta Rushdie elää vieläkin kätkössä ja pelkää henkensä edestä. En kadehdi, vaikka olisi tienannut kirjallaan mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juhani Ahon Rautatie. Reilu 100 sivua kirjaa, jossa ei oikeasti tapahdu yhtään mitään. Hidasta kuvausta ja dialogia pitkäveteisesti edeten.
Täh? Minusta se on loistava. Aivan mahtava. Kumma, kun aivan kuin ihmiset lukisivat välillä aivan eri tekstiä. Joku aiemmin ihmetteli Seitsemää veljestäkin. Minusta sekin on aivan siis maailman paras.
Oletko kuullut Saatanallisista säkeistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofi Oksasen puhdistus on vaan huono ja teennäinen. Pidän hänen muista teoksistaan kyllä.
Riikka Pulkkisen koko tuotanto on lapsellista ja suorastaan noloa. En vaan kertakaikkiaan ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe.
Pöhelö.
Sano muuta, toi pöhelöitsijä on varmaan se lesbo kirjavinkkari kallion kirjastosta, on aiemminkin haukkunut Waltarin tuotantoa.
Onko Waltari jotenkin pyhä? Hänen tuotantoaan on yksinkertaisesti pakko pitää hehkuttamisen arvoisena? Jospa laskeutuisitte korkean hevosenne selästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi uljas maailma on toki tärkeä teos ja dystopiaklassikko mutta onhan se nyt kaunokirjallisuutena tylsän kehno.
Kaikki sellainen kaunokirjallisuus on huonoa, jonka pohjalta ei ole pystytty tekemään hyvin toimivaa elokuvaa. Niissä siis ei ole yhtään mitään mielenkiintoista.
Mitään minkä Jari Tervo on kirjoittanut. Lukenut useita ja ovat olleet kyllä minusta lähinnä keskinkertaisia rävellyksiä.
Pieni elämä. Pelkkää hölinää ja traumalla laimeaa mässäilyä tuhat sivua.
Vierailija kirjoitti:
Frankin Annen päiväkirja. Tyttö oli piilossa, löytyi. Vietiin keskitysleirille, sairastui, oli sairaalassa ja kuoli.
Paljon karumpia juttuja lapsille ja nuorille löytyy sodista.
Et ole tainnut lukea.
"Radalla", näsäviisas omakustanne, kamalaa hypetystä Kallion kahviloissa ja Punavuoren kommuuneissa. Nihilististä kultturimarxilaista beibipaskaa.