Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
Liekö olleet jo, mutta Dan Brownien Da Vinci -koodi on mielestäni huonosti kirjoitettu ja täynnä epäjohdonmukaisuuksia, joiden vuoksi tarinan maailma ei ole uskottava. Jätin lukemisen kesken alkupuolella, joten voihan loppuosa olla täyttä timanttiakin. En aio ottaa selvää. Hyvään ja johdonmukaisesti luotuun fiktiomaailmaan kyllä uppoutuu huomaamattaan, olivat kirjoilijan ajatukset miten lennokkaita tahansa.
Toinen kesken jäänyt kirjasarja on Robert Jordanin Ajan pyörä. Luin tuskissani pari ekaa kirjaa, ajatellen tarinan kohta lähtevän käyntiin, mutta lopulta oli pakko luovuttaa. Uskomattoman pitkäveteisiä kirjoja. En muista, että olisi muita fiktiokirjoja jäänyt kesken. Jonkin verran on kuitenkin tullut luettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suon villi laulu. Ihan ok, mutta ei mikään ihmeellinen. Aivan ylihehkutettu.
Olen lukenut lähes kaikki Westön kirjat mutta viimeisin oli niin huono että jäi kesken. Toiseksi viimeinenkin olisi pitänyt tiivistää puoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. En pystynyt edes kuuntelemaan äänikirjaa - mihin oli tosin suurimpana syynä kirjaa lukevan naisen ärsyttävä ääni (taisi olla Erja Manto).
Vierailija kirjoitti:
Lucinda riley,
Se 6 osainen siskos sarja. Kuuntelin sen kokonaan kun tein remonttia. Eka oli ihan ok, mutta mitä edemmäs kirjat meni, sen tylsemmiksi ja pitkästyttävimmiksi ne kävivät, ja kirjan henkilötkin olivat suurimmaksi osakseen ärsyttäviä... en suoraan sanoen tiedä, enkä ymmärrä miksi edes kuuntelin kaikki ne kirjat?
Minä kävelin ja kuuntelin. Jossain kolmannen paikkeilla uuvahdin. Kuuntelin sen vikan (luulin olevan vika) ja zeesus, kun meni hermo siihen eestaas soutamiseen ja pakomatkoihin prkl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut lähes kaikki Westön kirjat mutta viimeisin oli niin huono että jäi kesken. Toiseksi viimeinenkin olisi pitänyt tiivistää puoleen.
Olen aina pitänyt Westöstä. Minulla taitaa olla hyllyssä lähes kaikki hänen suomennetut teoksensa.
Mutta tää viimeinen oli susisurkea. Jäi huono maku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut lähes kaikki Westön kirjat mutta viimeisin oli niin huono että jäi kesken. Toiseksi viimeinenkin olisi pitänyt tiivistää puoleen.
Olen aina pitänyt Westöstä. Minulla taitaa olla hyllyssä lähes kaikki hänen suomennetut teoksensa.
Mutta tää viimeinen oli susisurkea. Jäi huono maku
En ole saanut makua kirjoihin tai kirjailijaan itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seitsemän veljestä. Ei vaan toimi, en saa siitä otetta.. en sitten millään. Se on ihan paska.
t. August Ahlqvist
Augustilla oli paskainen loppu - kukaan ei enää muista miestä mistään muusta kuin kansalliskirjailijamme teilaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Täältä myös ääni Alkemistille, ensimmäinen ja viimeinen Coelhon kirja jonka luin. Yksinkertaisesti tiivistettynä: huono
Myös Harry Potterin jätin kesken enkä ole koskaan ensimmäistä kirjaa loppuun lukenut.
Sen sijaan Quebert oli mielestäni hyvä. Ja mitä tarkoitan hyvällä? No, olin lentämässä Teneriffalta Helsinkiin kun viime hetkellä tajusin etten ollut muistanut ottaa koneeseen kirjaa luettavaksi. Ostin äkkiä tämän hehkutetun Quebertin Elisa Kirjasta ja luin sen lennolla tabletilta. Se oli tähän tilanteeseen erittäin hyvin sopiva teos. Helppo, nopeasti etenevä, mielenkiinto pysyi loppuun asti En nostaisi sitä mihinkään korkeakulttuurin ylimpään kategoriaan, mutta akuutissa lentokonehädässä varsin hyvä.Oma hehkutus-inhokkini on Karl Ove Knausgardin Taisteluni. Sitä kirjasarjaa on hehkutettu niin paljon että on oikein hävettänyt kun en ole saanut luettua kirjoja loppuun. Olen aloittanut ensimmäisen kaksi kertaa, ja edelleen olen puolivälissä. Käsittämättömän tylsää kerrontaa, sellaista "katselin ulos ikkunasta" tekstiä.
Olen Knausgardista samaa mieltä. Jotenkin se ei vaan iske ja vedä mukanaan, että sitä jaksaisi lukea muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. Olen kokenut jopa Päätalon vetävämmäksi ja jos Päätaloa on joskus lukenut, niin tietää millaista tarpomista se voi välillä olla. Silti se tarpominen oli huomattavasti palkitsevampaa kuin Knausgardin teosten lukeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tuon Harry Quebertin, kun sitä täällä joskus kirjaketjussa kehuttiin ja muistelisin sen olleen ihan hyvä. Semmoinen helppolukuinen, jouhevasti etenevä. Ei tosin kovin mieleenpainuva tai sykähdyttävä, kun en näemmä muists juonesta juuri mitään.
Itselleni Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin on kirja, jonka hehkutusta en ymmärrä. Se on jotenkin niin olevinaan filosofinen ja ylemmyydentuntoinen, kuitenkin rappiota ja juopottelua. Oikeastaan en kyllä tiedä, ovatko kirjan henkilöt luonteeltaan niin tympeitä, etten siksi nauti kirjasta, vai onko kirjassa itsessään mätää.
Minä itse asiassa tykkään kovasti tuosta Tarttin kirjasta ja teini-ikäisenä olin siitä aivan lumoutunut, mutta pakko myöntää, että kun nyt kypsemmällä iällä luin sen uudestaan, niin ovathan ne henkilöhahmot aivan sietämättömiä ylimielisyydessään ja elvistelyssään.
Niin, mutta murha perustuu juuri heidän ylivertaiseen oletukseen itsestään. Kivat ja reilut ei murhaa kaveria. Bakkanaaleissa tapahtunut tappo pyyhkäistiin maton alle kuin jokin epämiellyttävä roska, ja lukija oli täysillä heidän puolellaan. Taitavaa tekstiä. Muutenkin ympäristö on kuvattu niin, että se tuli ihan iholle ja itsekin jo vaeltelin kirpeässä syysilmassa kampus-alueella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tuon Harry Quebertin, kun sitä täällä joskus kirjaketjussa kehuttiin ja muistelisin sen olleen ihan hyvä. Semmoinen helppolukuinen, jouhevasti etenevä. Ei tosin kovin mieleenpainuva tai sykähdyttävä, kun en näemmä muists juonesta juuri mitään.
Itselleni Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin on kirja, jonka hehkutusta en ymmärrä. Se on jotenkin niin olevinaan filosofinen ja ylemmyydentuntoinen, kuitenkin rappiota ja juopottelua. Oikeastaan en kyllä tiedä, ovatko kirjan henkilöt luonteeltaan niin tympeitä, etten siksi nauti kirjasta, vai onko kirjassa itsessään mätää.
Minä itse asiassa tykkään kovasti tuosta Tarttin kirjasta ja teini-ikäisenä olin siitä aivan lumoutunut, mutta pakko myöntää, että kun nyt kypsemmällä iällä luin sen uudestaan, niin ovathan ne henkilöhahmot aivan sietämättömiä ylimielisyydessään ja elvistelyssään.
Niin, mutta murha perustuu juuri heidän ylivertaiseen oletukseen itsestään. Kivat ja reilut ei murhaa kaveria. Bakkanaaleissa tapahtunut tappo pyyhkäistiin maton alle kuin jokin epämiellyttävä roska, ja lukija oli täysillä heidän puolellaan. Taitavaa tekstiä. Muutenkin ympäristö on kuvattu niin, että se tuli ihan iholle ja itsekin jo vaeltelin kirpeässä syysilmassa kampus-alueella.
Täysin oikeassa olet. Sitä just meinasin - piti kasvaa aikuiseksi ennen kuin huomasin kuinka epämiellyttäviä nuo tyypit oikeasti olivatkaan. Ei heitä ihailla kuulunut.
Pidän siis tuosta kirjasta yhä kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut lähes kaikki Westön kirjat mutta viimeisin oli niin huono että jäi kesken. Toiseksi viimeinenkin olisi pitänyt tiivistää puoleen.
Olen aina pitänyt Westöstä. Minulla taitaa olla hyllyssä lähes kaikki hänen suomennetut teoksensa.
Mutta tää viimeinen oli susisurkea. Jäi huono maku
Mikä siinä uusimmassa teistä mätti? Missä kuljimme kerran on minusta tosi hyvä, mutta muita Westön kirjoja en ole lukenut. Mietin just että pitäiskö ostaa tuo Tritonus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tuon Harry Quebertin, kun sitä täällä joskus kirjaketjussa kehuttiin ja muistelisin sen olleen ihan hyvä. Semmoinen helppolukuinen, jouhevasti etenevä. Ei tosin kovin mieleenpainuva tai sykähdyttävä, kun en näemmä muists juonesta juuri mitään.
Itselleni Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin on kirja, jonka hehkutusta en ymmärrä. Se on jotenkin niin olevinaan filosofinen ja ylemmyydentuntoinen, kuitenkin rappiota ja juopottelua. Oikeastaan en kyllä tiedä, ovatko kirjan henkilöt luonteeltaan niin tympeitä, etten siksi nauti kirjasta, vai onko kirjassa itsessään mätää.
Minä itse asiassa tykkään kovasti tuosta Tarttin kirjasta ja teini-ikäisenä olin siitä aivan lumoutunut, mutta pakko myöntää, että kun nyt kypsemmällä iällä luin sen uudestaan, niin ovathan ne henkilöhahmot aivan sietämättömiä ylimielisyydessään ja elvistelyssään.
Niin, mutta murha perustuu juuri heidän ylivertaiseen oletukseen itsestään. Kivat ja reilut ei murhaa kaveria. Bakkanaaleissa tapahtunut tappo pyyhkäistiin maton alle kuin jokin epämiellyttävä roska, ja lukija oli täysillä heidän puolellaan. Taitavaa tekstiä. Muutenkin ympäristö on kuvattu niin, että se tuli ihan iholle ja itsekin jo vaeltelin kirpeässä syysilmassa kampus-alueella.
Täysin oikeassa olet. Sitä just meinasin - piti kasvaa aikuiseksi ennen kuin huomasin kuinka epämiellyttäviä nuo tyypit oikeasti olivatkaan. Ei heitä ihailla kuulunut.
Pidän siis tuosta kirjasta yhä kovasti.
Itselleni Tartin Jumalat juhlivat öisin oli pettymys, odotin siltä aika paljon. Luin vasta aikuisena, ehkä olisi uponnut teiniin paremmin. Pidin tekstiä junnaavana, rytmitystä kömpelöä, henkilöhahmoja paperinohuina ääliöinä (paitsi Henry! Henryssä kirjailija onnistui erinomaisesti ja hahmo nousi kirjan yläpuolelle. Niitä muita en muista ollenkaan). Yllättävän tylsä ja epäinspiroitunut niin kehituksi kirjaksi. Ja miksi oi miksi siihen muinaiskreikkaan ei sukellettu sen syvemmälle vaikka se oli niin voimakkaasti kirjan keskiössä? Olisi antanut mahtavadn lisän kieroutuneiden ajatuskulkujen kehittymisen seuraamiseen. Nyt hahmot vain olivat ylimielisiä vaarallisia tylsimyshulluja noin lähtökohtaisesti.
En viitsi tässä nyt mainita kirjan nimeä, koska tätä palstaa seuraa jostain syystä niin paljon uskovaisia.
Jojo Moyesin Ole niin kiltti, älä rakasta häntä ja Kerro minulle jotain hyvää; näistä pidin. Muu tuotanto ja jälkimmäisen jatko-osat on väkisin väännettyä.
Katja Ketun Kätilö. Hirveästi hehkutettu, mutta minun mielestä siinä on liikaa kaikkea. Yksinkertaistamalla olisi tullut parempi. Tosi työläs lukea. Tarinahan oli sinänsä hyvä, mutta odotin siltä enemmän.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on juuri kyseisestä kirjasarjasta neljäs osa menossa. Kahdessa viikossa kahlasin kolme ensimmäistä, hurahdin täysin. Olen tosin hömppäromantiikan suuri ystävä.