Lue keskustelun säännöt.
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seitsemän veljestä. Ei vaan toimi, en saa siitä otetta.. en sitten millään. Se on ihan paska.
Kuuntelen Seitsemää veljestä Ylen Areenasta. Lukijana on Juhani Rajalin. -Kuunnellessa alkaa tuo vanhanaikainen kirjoitustyyli elää. Hymy huulessa kuuntelen poikien melskausta!
Olen lukenut kirjan vapaaehtoisesti teininä ja pidin siitä. Kieli oli todellakin vanhanaikaista, mutta siihen tottui.
Kommenttisi sai minutkin etsimään tuon Areenasta, ja se on todella hyvin luettu. Suosittelen lämpimästi. =)
Tässä linkki kiinnostuneille: https://areena.yle.fi/audio/1-1290113
ohis
Äitini sokeutui ja antoi sen myötä kirjansa minulle. Joukossa oli Kiven Seitsemän veljestä puoliranskalaisena painoksena, siinä on myös Akseli Gallen-Kallelan somistus. Teksti on fraktuuria, onneksi olen siihen jo aiemmin lukemieni vanhojen kirjojen kautta tottunut.
En ole ennen kovin välittänyt Kiven tyylistä, SV tuli luettua joskus lukioaikana, samoin runot. Nyt rupesin sitä lukemaan sieltä täältä, ja siihenhän jää ihan koukkuun! Jestas miten monipuolinen teos, ajatelkaa, että se on kirjoitettu 1800-luvun puolivälissä. Mikä aarre!
Jari Tervo, Anneli Kanto, Sirpa Kähkönen ovat kaikki surkeita punapropagandisteja.
Hanna Brotheruksen Ainoa kotini, en saanut luettua edes puoleenväliin.
Vierailija kirjoitti:
Suon villi laulu. Luin sen hiljattain ja varsin keskinkertainen opus oli.
Jep, samaa mieltä. Sitä paitsi minusta itse tarinakin on vähän epäuskottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suon villi laulu. Luin sen hiljattain ja varsin keskinkertainen opus oli.
Jep, samaa mieltä. Sitä paitsi minusta itse tarinakin on vähän epäuskottava.
”Vähän” epäuskottava. Aikuisten satuhan se on. Mutta ongelma oli siinä, ettei se satu ollut itselleen looginen. Siis tarkoitan että vaikka esim. Harry Potterit on satua, se satumaailma on looginen alusta loppuun, ja sen hyväksyy. Mutta Suon villissä laulussa oli liian monta epäjohdonmukaisuutta, kuten nyt vaikka se murhan suunnitelma ja tekotapa. Tarkemmin en viitsi ruotia jos joku aikoo vielä lukea.
Bukowskin tuotanto. Ei vain uppoa, ihmettelen todella miehen kulttimainetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antipunikki kirjoitti:
Jari Tervo, Anneli Kanto, Sirpa Kähkönen ovat kaikki surkeita punapropagandisteja.
Anneli Kannon osalta olen jyrkästi eri mieltä. Hän on loistava sanankäyttäjä! Rakastan erityisesti Kannon viimeisimmän romaanin Rottien pyhimyksen rehevää kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Siri Hustvedtin kirjat. Tätä naista hehkutettiin jossain haastatteluohjelmassakin USA:n tai maailman 15 älykkäimmän naisen joukkoon kuuluvaksi. Muistan edelleen, miten tyytyväisenä Siri siinä ohjelmassa kihersi saatuaan tällaisen kehun... mutta mistä ihmeestä moinen meriitti? Ei ainakaan kirjallisten lahjojen takia. Todella huonoja kirjoja ja se viimeisin, mitä yritin lukea, oli todella pinnallista itsekeskeistä jaaritusta jostain hänen käsiensä tärinästä ja todellakin se "analyysin" taso ei älyllä loistanut. TUntui, että mieshaastattelijalle hänen ainoa älyllinen meriittinsä taisi olla tieto siitä, että Siri on Paul Austenin vaimo.
Jep, aikoinaan aloitin yhden Siri Hustvedtin (en muista edes nimeä). En kestänyt sitä tekoälyllisyyttä, joten kesken jäi. Hyvä, kun joku toinenkin on samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofi Oksasen Koirapuisto. Onko kukaan muu edes lukenut sitä? Kaikki on niin kovin ankeaa, ankaraa ja kieroa. Jäi tosin n. 20-30 lopusta kesken, en tiedä olisiko siellä ollut jotain toivon pilkahdusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofie Oksasen Puhdistus. En kerta kaikkiaan pystynyt pakottamaan itseä lukemaan.
Donna Leonin Venetsiaan sijoittuvat dekkarit.
Ei yhtään uppoa minuun se tyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime vuonna kovasti hehkutettiin Kinnusen "Ei kertonut katuvansa" - kirjaa ja pääsihän se sitten Finlandia-ehdokkaaksikin. Yritin hartaasti lukea sitä, mutta kieli oli minusta suuri pettymys. Ei iskenyt yhtään ja kesken jäi. Aihe sinällään olisi ollut mielenkiintoinen.
Lik som kirjoitti:
Hytti nro 6
Tapahtumapaikka ja juoni tuntuvat jollakin tavalla oudoilta. Teksti on kuitenkin elävää, Rosa Liksom osaa kirjoittaa.
Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät. Yritin lukea, mutta sadan sivun jälkeen totesin, ettei tämä tästä taida muuttua yhtään vähemmän tylsäksi. En edes halua tietää kuinka tylsä jatko-osa Kilpikonnien hidas valssi on. Kun ei tässä ekassakaan osassa tarinan kerrontavauhti päätä huimannut.
Vierailija kirjoitti:
Viime vuonna kovasti hehkutettiin Kinnusen "Ei kertonut katuvansa" - kirjaa ja pääsihän se sitten Finlandia-ehdokkaaksikin. Yritin hartaasti lukea sitä, mutta kieli oli minusta suuri pettymys. Ei iskenyt yhtään ja kesken jäi. Aihe sinällään olisi ollut mielenkiintoinen.
Minusta se oli hyvä kirja ja luin sen tosi mielelläni.
Minna Rytisalon Lempi. Kirjaa oli hehkutettu niin paljon, että odotukseni olivat korkealla. En vain saanut siitä irti, mitä kaikki muut. Viljamin osio tuntui ylipaatokselliselta vuodatukselta, ja loppu oli jotenkin epäuskottava. Ei se huono kirja ollut, mutta minulle pettymys.
Jos ette ole lukeneet Jörn Donnerin tekeleitä, ette tiedä pitkäveteisistä kirjoista mitään.
Taru Sormusten herrasta, yhtä pitkä ja tylsä kuin elokuvatkin.