Lue keskustelun säännöt.
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
Hemingwayn kirjat. Raskasta, jankkaavaa tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lucinda Rileyn (RIP) viimeisin Kadonnut sisar. Tykkäsin edellisistä kirjoista, mutta nyt olen alkanut epäillä, että oliko nekin yhtä huonoja ja kuin 12-vuotiaille kirjoitettuja kuin tämä viimeisin.
Paolo Coelhon kokon tuntanto ei iske yhtään.
Ei enää Eddy. En usko hetkeäkään, että hänen elämänsä meni juuri noin, paistaa läpi liioittelua ja niitä lasten seksikokeiluja. Ja joko suomennos tai alkuperäinen teksti on myös aika valju, tai joku siinä mätti. Toisaalta ihan viihdyttävä kirja, mutta mielestäni siihen haluttiin mässäilyä ja kirjailija keksi rankan elämän ja kokemukset itselleen.
Ei enää mitään mielikuvaa koska viimeksi törmännyt kunnon kirjaan... Kaikki pelkkää roskaa... Kuinka näin voikaan olla...
Sattumalta ostin tämän 11 MINUUTIN KASVOJOOGA... ajattelin lahjottaa kirjastolle, jos kelpaa heille...
ISBN 978-952-7381-01-4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti mietin huonoon suomennettuun kirjaan törmätessäni, onko teksti ollut alunperinkin huonoa, vai onko käännös vain mennyt pieleen. Välillä tulee kyllä vastaan niin tönkköä ja epäluontevaa tekstiä, että on vaikea uskoa kenenkään sellaista alunperin kirjoittaneen.
Yleensä ei kyllä huvita ottaa asiasta selvää ja tutkailla alkuperäisteosta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suon villi laulu. Luin sen hiljattain ja varsin keskinkertainen opus oli.
Täysin samaa mieltä. Kerran jo keskeytin lukemisen, mutta lopulta jatkoin hyppimällä loppuun. En voi millään ymmärtää ylistäviä arvosteluita, joita kirja on saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon lukenut paljon kirjoja ja esimerkkinä teinihöttöromantiikan saralla Twilight - sarja. Suomeksi luettuna ihan ookoo, ei laatua, mutta kevyttä viihdettä. Jonkun niistä luin sit englanniksi ja vaikka en sitä kieltä mitenkään megalomaanisen hyvin osaa, niin teksti oli tosi kökköä ja tekstistä paistoi jotenkin kirjailijan amatöörimäisyys. Eli lopputulemana se, että hyvä kääntäjä saa tekstin jopa vetävämmäksi kuin itse kirjailija.
Jos et kieltä erityisen hyvin osaa, niin miten voit arvioida englanninkielisen tekstin hyvyyttä/huonoutta. Toki jos on kovin räikeän huonoa, mutta tuskin tässä näin oli?
Älä nyt loukkaannu, sen verran kuitenkin osaan, että pystyn oman mielipiteeni asiasta kertomaan. Sulla ei tarvi olla sama mielipide. Tuossa oli osin kyllä niin hölmöä dialogia minun mielestäni, että ei kai kukaan oikeasti niin keskustele.
Käytän kuitenkin töissä englantia viikoittain vaikken itseäni prona pidäkään.
Rosa Liksomin alatyyliset kirjat. Harlekiinisarjastakin löytyy paremmin kirjoitettuja, tosin sisällöltään yhtä köyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuhe Egyptiläinen. Waltarilla on paljon parempiakin kirjoja.
Waltarilla ei ole yhtään parempaa kirjaa kun Sinuhe. Se pitää lukea vaikkapa viisi kertaa niin ymmärtää mitä siinä oikeasti tapahtuu. Olen lukenut kaikki Waltarin teokset lävitse useaan otteeseen ja ainakaan esim. Mikael Karvajalka ei pääse lähellekkään. Sinuhen luettuasi kannattaa lukea myös Joen Jumala johon kirjailija Sinuhen perustaa. Surkein kirja minkä olen lukenut on Forrest Gump.
Johannes Angelos on selkeästi paluu Sinuhen teemoihin. Jäsentyneempi, tiiviimpi ja kiinnostavampi tarina.
Vierailija kirjoitti:
Seitsemän veljestä. Ei vaan toimi, en saa siitä otetta.. en sitten millään. Se on ihan paska.
Kuuntelen Seitsemää veljestä Ylen Areenasta. Lukijana on Juhani Rajalin. -Kuunnellessa alkaa tuo vanhanaikainen kirjoitustyyli elää. Hymy huulessa kuuntelen poikien melskausta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta sarja. Täysin Harlekiinitasoista kioskikirjallisuutta. Yritin sentään, luin 3 ensimmäistä kirjaa, mutta koko ajan muuttui huonommaksi. Ajan tuhlausta!
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Huonoin ikinä lukemani kirja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin innolla Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan ja sehän olikin kuin Harlekiini! Melkoinen yllätys. Luen vielä toisen osan, jospa paranisi.
Tule sitten kertomaan! Muakin tavallaan kiinnostais, mutta en pysty... :D
Juu, tulen. Vähän aikaa kestää, että saan kirjan kirjastosta. En viitsi ostaa, kun ei ollut niin hyvä, mitä odotin.
Elena Ferranten Loistava ystäväni oli valtava pettymys. Luin väkisin loppuun, kun odotin koko ajan milloin siitä tulee se hypetetty teos.
Coelhon Alkemisti niin ikään oli paskimpia ikinä lukemiani kirjoja.
Eat, Pray, Love toimi elokuvana, kirjaa en jaksanut lukea.
Lucinda Rileyn alkupään tuotantoa oleva Enkelipuu oli niin huono että teki mieli kaivaa silmät päästä, muita hänen kirjojaan en tämän perusteella ole pystynyt lukemaankaan.