Lue keskustelun säännöt.
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanya Yanagiharan (en jaksa tarkistaa kirjoitinko oikein) Pieni elämä. Kärsimyksellä, väkivallalla ja raiskauksella mässäilyä alusta loppuun ja hirveän epäuskottavat juonikuviot. Ihan kuin joku aikuisten fanficci. En lämmennyt.
Samaa mieltä. Miten ihmeessä joka ikinen käytti seksuaalisesti hyväkseen päähenkilöä? Meni jo epäuskottavaksi siinä kohtaa, kun päähenkilö päätyi sen psykiatrin tai mikä lie lääkäri olikaan käsiin.
Siis juuri tämä! Koko tarinan oli tarkoitus olla traaginen, ja se olisikin voinut olla ihan uskottava ja tehokas, jos esimerkiksi vain Juden lapsuudenkokemukset sen ällöttävän munkin kanssa olisivat olleet totta ja kirjassa olisi sitten kuvattu kuinka hän aikuisena yrittää tästä eheytyä. Mutta jossain vaiheessa koko tragedia alkoi muuttua tahattomaksi komiikaksi, kun aina kun kirjaan tuli uusi hahmo, niin kas vain, johan se kohta oli raiskaamassa Judea.
Senkin olisi vielä voinut uskoa, että hyväksikäytetty ihminen päätyy myöhemmässä elämässään toistamaan tätä traumaa vahingolliseen parisuhteeseen, mutta sekään ei riittänyt - sen lisäksi ihan sattumakin heitti raiskaajia Juden tielle :D
Apua, kuulostaa ihan kamalalta, mutta sitä juuri tarkoitan: vakavasta aiheesta oli tehty yhtä epäuskottavaa karnevaalia. En voi olla miettimättä sitä Yanagiharan toista kirjaa (People in the trees), joka niinikään kertoo, arvasitte oikein, poikia raiskaavasta miehestä. Ihan kiva juttu, mutta olisko pikkuhiljaa jotain muuta aihetta mistä löytyisi sanottavaa... On ehkä epä-älyllistä spekuloida näin, mutta kyllä minä vähän ihmettelen, miksi aikuinen nainen on noin fiksoitunut tällaiseen aiheeseen.
Kävin lukemassa Wikipediasta juonen ja jep. Samaa raiskausfantasiaa taas. Juu ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofia Oksasen Puhdistus. Luin ja luin ja luin ja odotin millon se wau tulee. Sitte se jo loppu.
Hirveästi en kirjoja osta/lue hehkutuksen takia, viimeisin fiktio taisi olla Twilight silloin kun se tuli. Olin selvästi jo kohderyhmää vanhempi, mutta eihän sitä aina tarvitse lukea niin otsa rypyssä. Joka tapauksessa en kokenut sitä hehkutuksen arvoisena, mutta se ei erityisemmin yllättänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elena Ferranten Napoli-sarja. Ehkä maailman vastenmielisimmät päähenkilöt.
En väitä vastaan vaan kommentoin sivusta että se teki sarjasta niin mielenkiintoisen. Omassa elämässään kun yrittää päästä eroon hankalista ihmisistä ja näiden välinen side piti
Mulle usein juuri kiusalliset ja nihkeät henkilöhahmot tekevät teoksista kiinnistavia
Jostain syystä Riikka Pulkkisen kirjat eivät ikinä ole auenneet mulle. Moni ystävä niitä on kehunut ja aina olen suositukseen tarttunut, mutta yhtään en ole loppuun asti lukenut.
Aikaa kun on liian vähän ja kirjoja loputtomiin
Jos fantasia uppoaa, niin kokeile Noituria. Siinä on ehkä tähän mennessä epämiellyttävimmät, kiusallisimmat, ja nihkeimmät henkilöhahmot mitä vastaan on tullut.
Miika Nousiaisen Pintaremontti.
Se oli todella huonosti kirjoitettu, epäuskottavaa dialogia, kliseitä kliseitten perään.
Luulin, että Miika Nousiainen on hyvä, kun hän on myyntilistojen kärjessä.
No ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin jo mainittu Harry Quebertin tapaus. Se on niin sanoinkuvaamattoman huono ja silti niin arvostettu kritiikeissä, että tätä epäsuhtaa on täysin mahdotonta ymmärtää.
Kuten yleensä, kun kohtaa jotain täysin käsittämätöntä, tällekin epäsuhdalle alkoi lopulta miettiä järkisyytä tyyliin oliko kirja sittenkin tarkoituksellisesti kömpelö, toisin sanoen se oli huonoilua huonoilun vuoksi ja tämä pointti olisi pitänyt ymmärtää... mutta kun se huonous ei ollut edes sen tyyppistä, että se olisi tosiaan iskenyt lukijalle koko ajan silmää tän asian suhteen. Se vaan oli - amatöörimäisen huono. Ja silti kriitikot kilvan ylistivät. Tämä on jäänyt vaivaamaan. Olisin tosi kiitollinen, jos joku edes valistuneen arvauksen heittäisi siitä, mistä mahtoi olla kyse.
Se oli niin kökkö kaikin puolin, minäkään en tajua! Voisiko joku Quebertista tykännyt kertoa, että mikä siinä viehätti? Ei nyt mitään riidan haastamista siis. Olen aidosti ymmälläni ja utelias :D Hauskuusko? Olihan siinä muutama ihan koominen lohkaisu.
En muista, että olisi ollut mikään järisyttävä lukukokemus, mutta en mä sitä muistaakseni huononakaan pitänyt. Ihan perus. Ehkä mä vaan oon lukenut niin helvetin huonoja kirjoja, ettei tuo osunut top10:iin.
Vierailija kirjoitti:
Miika Nousiaisen Pintaremontti.
Se oli todella huonosti kirjoitettu, epäuskottavaa dialogia, kliseitä kliseitten perään.
Luulin, että Miika Nousiainen on hyvä, kun hän on myyntilistojen kärjessä.
No ei ole.
Mä tykkäsin Nousiaisen Juurihoidosta. Helppohan se oli, mutta tosin lämmin ja hyvän mielen jättävä kirja. Oman hauskuutensa oli se, että kun olen katsonut kaikki jaksot Pitääkö olla huolissaan-ohjelmaa, Nousiaisen ääni ja puhetapa oli niin tuttu, että luin kirjaa päässäni hänen äänellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas.
Muhun tämä jostain syystä uppoaa. Ala-asteella luin ekan kerran, ja teininä useampaan otteeseen. Nykyään tulee luettua parin vuoden välein. Ainoa kirja jonka olen lukenut varmasti lähemmäs parikymmentä kertaa. En tiedä miksi juuri Tuntematon… muuta en ole Linnalta jaksanut lukea, vaikka olen yrittänyt.
Sofi Oksasen Puhdistus. Mikä tässä kirjassa oli niin ihmeellistä tai järkyttävää?
Ja kuin pisteenä i:n päälle kirjasta tehdyssä elokuvassa näytteli suomen huonoin näyttelijä Laura "Loppukiekaus" Birn.
Jotenkin ajattelen kirjan ja elokuvan samaksi paljon melua tyhjästä- läjäksi.
Luin ihan nyt aikuisena sen ensimmäisen Harry Potterin kun ajattelin, että pitääpä tutustua siihen mitä kaikki penskat lukee ja päättelin sen tarjoavan nokkelaa brittihuumoria P. G. Wodehousen tapaan.
Olikin laimea ja jotenkin väkisellä päkistetyn oloinen tekele.
Mika Waltarin Mikael Karvajalka muistuttaa liikaa Sinuhe Egyptiläistä sekä Voltairen Candidea, jälkimmäistä suorastaan kiusallisen paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hans Roslingin Faktojen maailma.
Moni siinä esitetyistä väitteistä ei edes pidä enää paikkaansa. Muutenkin yliarvostettu kirja.
Ainakin moni sai siitä hyvän liikeidean kirjoittamaan samankaltaisia kirjoja. Myös moni luennoija on käyttänyt tuota ideaa.
Kaikki Paolo Coelhon kirjat. Typeriä pintapuolisia sepustuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jennifer Eganin "Manhattan Beach".
Tai lähes mikä vaan bestseller. Tuntuu että ihan joku vaan kirja nostetaan ja sitä oikein markkinoidaan joka tuutista. Joulun alla pahin pusku.
Jane Austen Ylpeys ja ennakkoluulo. Muutaman kerran olen yrittänyt aloittaa, muutamia kymmeniä sivuja luin ja jäi kesken. Naivin tai pinnallisen oloista tekstiä, dialogia valtavasti, ilman mitään syvempää kuvaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seitsemän veljestä. Ei vaan toimi, en saa siitä otetta.. en sitten millään. Se on ihan paska.
Kuuntelen Seitsemää veljestä Ylen Areenasta. Lukijana on Juhani Rajalin. -Kuunnellessa alkaa tuo vanhanaikainen kirjoitustyyli elää. Hymy huulessa kuuntelen poikien melskausta!
Olen lukenut kirjan vapaaehtoisesti teininä ja pidin siitä. Kieli oli todellakin vanhanaikaista, mutta siihen tottui.
Kommenttisi sai minutkin etsimään tuon Areenasta, ja se on todella hyvin luettu. Suosittelen lämpimästi. =)
Tässä linkki kiinnostuneille: https://areena.yle.fi/audio/1-1290113
ohis
Hanna Brotheruksen Ainoa kotini, jota aloitin kuuntelemaan äänikirjana.
Odotukset olivat korkeat, etenkin kun hän itse lukee äänikirjassa ja hänen äänensä on miellyttävä.
Tunnin kuuntelun jälkeen kyllästyin kokonaan. Ei ollut minun kirjani tämä.
Mulla kävi samoin tuon Hanna Brotheruksen kanssa. Ei temmannut mukaansa.
Jari Tervoa en ole hirveästi kokeillut. Aloitin kerran Troikkaa (vai mikä se nyt on). Teksti oli jotenkin liian muhevaista. En osaa sitä sen paremmin kuvailla, mutta jotenkin ilmaisuja oli hauduteltu pitkään ja haluttu tehdä niistä hyvin omanlaisiaan. Ärsytti vaan.
Katja Ketun hehkutettu Lappiin sijoittuva (ei edes nimi tule mieleen) ei ollut hehkutuksen veroinen.
H. Queber oli aika peruskauraa mielestäni, eli ei hehkutuksen arvoinen.
50 Shades of Gray saksaksi oli jotain omaa luokaansa, "Kammer der Qualen" ja erilaiset "lelut" sellaisella eroottisesti madalletulla miehen äänellä lausuttuna. Hilpeää!
Rileystä kans kokemus, että ei nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Olli Jalosen Taivaanpallo. Luen paljon ja yleensä lähes kaikki kirjat luen loppuun, mutta tätä en päässyt alkusivuja pidemmälle, kun pienen pojan ajatusmaailmaa kuvattiin ilman pisteitä ja isoja alkukirjaimia. Tyyli tökki isosti. Kenties olisi parantunut jos olisin jaksanut lukea pidemmälle. Odotukset oli aika korkealla, Finlandia-voittaja kuitenkin :D
Kuuntelin äänikirjana tuon ja tykkäsin kyllä. Onneksi en yrittänyt lukea, olisin pilkunviilaajana saanut varmaan hermoromahduksen, jos kerran tyyli on tuollainen :D
Hans Roslingin Faktojen maailma.
Moni siinä esitetyistä väitteistä ei edes pidä enää paikkaansa. Muutenkin yliarvostettu kirja.