Lue keskustelun säännöt.
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
kaikki stephen kingin kirjat. ei sitä kuvailun, turhan jaarittelun määrää jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tara Westoverin Opintiellä. Kertoo kirjoittajan omasta elämästä, joten ikävä sanoa etten pitänyt ollenkaan päähenkilöstä, mutta kun en.
Fiktiivinen Water Tewisin Musta kuningatar on jotenkin samantyyppinen hengeltään.
Tunkkaista, itseriittoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sofian maailma. Oli olevinaan mahtava filosofiajytky 90-luvun puolivälissä. No, kirjan alku oli ihan lupaava filosofisestikin, mutta sitten se lähti ihan laukalle, kun satuolennot sun muut outoudet lähtivät kirmailemaan. Petyin.
Sama juttu. Tekotaiteellista mukafilosofista tuubaa.
Entä James Redfieldin Yhdeksän oivalluksen tie? Aivan keskinkertaista new age -hömppää sille yleisölle, joka haluaa uskoa kohtaloon.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Huonoin ikinä lukemani kirja.
Hyvä että joku vihdoin mainitsi tän! Oli jo alusta saakka sellainen olo että miksi tätä kirjaa on edes kirjoitettu? Kesken jäi.
Miten Suomi päätti voittaa koronan 🤣
Hanurin nuolentaa parhaimmillaan, luultavasti. En ole lukenut enkä todellakaan aiokaan.
https://www.prisma.fi/fi/prisma/miten-suomi-paatti-voittaa-koronan-kova…
Odottelen jo osaa kaksi 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Simone de Beauvoirin kirjoja olen lukenut pari, joistain pidinkin mutta en itse kyllä feministinä ymmärrä mikä juuri niissä oli niin radikaalia ja käänteentekevää. Odotin vähän enemmän. No ehkä ne sitten ilmestyessään olivat jotenkin uudenlaisia.
Täytyy laajentaa perspektiiviä, ottaa selvää kyseisestä ajasta. Millaista se oli. Ajankuva. Lukea kirjat siitä lähtökohdasta.
Donna Tart Jumalat juhlivat öisin. Tyhmä, en ymmärrä hehkutusta. Tukka pois ja linnaan vaan kaikki!
Kaikki Kalle Päätalon kirjat. Ei vaan jaksa sitä jaarittelua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa. Oli Finlandia-ehdokaskin. Aivan keskinkertaista kielenkäyttöä. Ei mitenkään mieleenpainuva.
Tätä en olisi varmaan jaksanut itse lukea, mutta äänikirjana Krista Kososen lukemana oli ihan hyvä.
Vierailija kirjoitti:
kaikki stephen kingin kirjat. ei sitä kuvailun, turhan jaarittelun määrää jaksa.
Kaikki olet siitä huolimatta lukenut 😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puheesi on kuin kärpästen surinaa korvissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elena Ferranten Napoli-sarja. Ehkä maailman vastenmielisimmät päähenkilöt.
Ai hitsi, olen juuri aloittamassa sarjaa suurin odotuksin. Olen lukenut muualtakin, että lukijoiden fiilikset sarjasta vaihtelevat tykkääkö vai ei tykkää. Kiva kuulla erilaisia mielipiteitä ja lähden avoimin mielin liikkeelle. Saa nähdä tykkäänkö minä.
Tykkäsin hirveästi. TV-sarjaa aloin katsoa, kun se alkoi, yhden jakson jaksoin.... Nyt aloitin alusta, saa nähdä miten käy. :)
Mä kuuntelin Napoli-sarjan ensin äänikirjana viime kesänä ja tänä kesänä luin talven alennusmyynneistä ostamani kirjat eli tykkäsin kovasti :)
Siitä olen samaa mieltä, että kaikki kirjassa esiintyvät henkilöt ovat enemmän tai vähemmän vastenmielisiä. Muutenkin kuvaus varsinkin Napolista on hyvin karu. Jotain minuun vetoavaa tuossa sarjassa kuitenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
George Orwellin 1984
Niin kaukana tästä maailmasta kuin olla ja voi. Nykyajan kontekstissa vaikuttaa oikeiston kirjoittamalta pelottelukirjaselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elena Ferranten Napoli-sarja. Ehkä maailman vastenmielisimmät päähenkilöt.
Ai hitsi, olen juuri aloittamassa sarjaa suurin odotuksin. Olen lukenut muualtakin, että lukijoiden fiilikset sarjasta vaihtelevat tykkääkö vai ei tykkää. Kiva kuulla erilaisia mielipiteitä ja lähden avoimin mielin liikkeelle. Saa nähdä tykkäänkö minä.
Tykkäsin hirveästi. TV-sarjaa aloin katsoa, kun se alkoi, yhden jakson jaksoin.... Nyt aloitin alusta, saa nähdä miten käy. :)
Mä kuuntelin Napoli-sarjan ensin äänikirjana viime kesänä ja tänä kesänä luin talven alennusmyynneistä ostamani kirjat eli tykkäsin kovasti :)
Siitä olen samaa mieltä, että kaikki kirjassa esiintyvät henkilöt ovat enemmän tai vähemmän vastenmielisiä. Muutenkin kuvaus varsinkin Napolista on hyvin karu. Jotain minuun vetoavaa tuossa sarjassa kuitenkin on.
Miten fiktiivisen romaanisarjan päähenkilöitten vastenmielisyys ja romaanisarjan kirjallinen taso ylipäätään korreloivat keskenään... ? Ymmärtääkseni ei mitenkään. Vaatii yhtä lailla kirjallista lahjakkuutta herättää henkiin niin miellyttävät kuin epämiellyttävätkin henkilöhahmot. Ferranten Napoli -sarja onnistuu kuvaamaan hyvin sen, mitä köyhyys ja näköalattomuus tekevät ihmiselle. Toisen päähenkilön, Lilan, elämänkaari on suorastaan traaginen osoitus siitä, kuinka ei edes poikkeuksellinen lahjakkuus pysty aina nostamaan ihmistä niistä olosuhteista, joiden vangiksi hän on sattunut syntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heather Morrisin Auschwitzin Tatuoija. Henkilöhahmojen persoonalisuus olematonta. Dialogi ohutta. Juoni liian fantastinen ollakseen sellaisenaan uskottava.
Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa.
Takakannen perusteella tosi lupaava. Muutaman luvun säilyi mielenkiinto, sitten pakotin itseni lukemaan loppuun. Liikaa hahmoja, jotka olivat paperinohuita persoonia kaikki. Ei kiinnostanut yhtään, mitä tulee tapahtumaan. Tosi kömpelöä kieltä. Loppuratkaisu superouto. Tuntui kuin kirjailija olisi ottanut ensimmäisen mieleen tulleen idean ja lätkäissyt kirjan kokoon, ei miettinyt ollenkaan miten tarina kannattaisi kertoa.
Lucinda Riley: Seitsemän sisarta. En ole lukenut aiempia kirjoja. Ystäväni on lukenut koko sarjan ja suositteli sitä. Aloin kuunnella tätä uusinta enkä mitenkään saa sitä loppuun. Epäuskottavaa, teennäistä ja vaikka mitä.
Enid Blytonin Viisikko Autiolla Saarella. Parempiakin Blytoneita on vaikka kuinka ja paljon.
Louisa May Alcottin Pikku Naisia, luin sitä englanniksi, mutta voi taivas, miten tylsä! Sivutolkulla jotain kutsuja ja mitä siellä tullaan syömään, juu ei jaksa. Kirja on edelleen kesken, ehkä mä katson sen leffan, jos jaksaisin katsoa sen loppuun.
Koraani. Kirja täynnä vihapuhetta
Se kuuluu näihin kehuskelukirjoihin. Olin ajatellut että en helkkarissa lue jos sen lukeminen on työvoitto, minä luen lähinnä hauskaa ja kevyttä.
Mutta 1:nä päivänä ajelin autolla ja kuuntelin ylen ykköstä (jossa on yleensä parhaat klasarimusiikit) ja sielläpä luettiinkin jotain kirjaa jonka sananmuodot ja mietelmät saivat minut nauramaan ääneen. Siinä puhuttiin jonkun Pukkilan kerkeästä silmästä joka on aivoa nopeampi, kun taas Alastalolla silmä ja ajatus kulkivat yhtä jalkaa. Siitä arvelin kirjan olevan Alastalon salissa, ja niinhän se olikin. Todella hauskaa tekstiä, vaikka kirja epäilemättä rasittaa pituudellaan.