Kasvoin rikollisperheessä. Haluatko kysyä jotain?

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:12"]Jäikö vanhempasi koskaan mistään kiinni? Kohtasitko väkivaltaa omin silmin?

[/quote]

Jäivät lopulta kaikki kiinni ja istuivat kukin vankilassa, osa vuosia ja osa kuukausia.

En itse joutunut väkivallan uhriksi mutta jouduin todistamaan pahoinpitelyjä ja kerran sen aiemmin mainitsemani raiskauksenkin.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 18:53"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 18:12"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 18:01"]Miten onnistuit selviämään normaliin elämään? Oliko sulla joku "normaali" aikuinen, joka tuki sua eteenpäin tavallisessa elämässä? Miten kaveripiirin vanhemmat suhtautuivat sinuun lapsena?[/quote]

Ei minulla ollut ketään. Minua kartettiin, eikä minulla ollut lainkaan ystäviä. Yhtään aikuista ei myöskään ollut tukena. Nielin raivoni, kävin kouluni ja lukioni niin hyvin kuin pystyin ja vasta yliopistoon päästyäni pääsin muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja pääsin irti siitä maailmasta.

[/quote]

Toivottavasti saat paljon rakkautta ja halauksia nykyisin. Hienoa, että jaksoit. Tuntuu tosi raskaalta ajatella, että lapsuus ja nuoruus on ollut noin yksinäistä.

[/quote]

Kiitos. Kyllä saan rakkautta ja on minusta tullut myös aika hellyydenkipeä, osittain läheisriippuvainen. Varmasti juuri menneisyyteni vuoksi.

Kerroit että sinua kartettiin. Eikö tosiaan taustasi edes murrosikäisenä ollut ikätoveriesi mielestä ihailua herättävä? Muistan Sopranos-sarjasta kuinka lasten kaverit pitivät siistinä rikollisperhettä.

Mitä mieltä olet sukulaistesi mielenterveydestä? Onko mielestäsi ongelmien taustalla enemmänkin yksilöiden vai jaettu hulluus, ts. se, että omituisessa ilmapiirissä ihmisistä tulee outoja? Miten realiteettitajuisia siellä oltiin?

Kiitos kun kerrot näistä, tämä on tärkeää meille muillekin. Oletko ajatellut kirjoittaa kirjan, kunhan saat etäisyyttä lisää?

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:29"]Kerroit että sinua kartettiin. Eikö tosiaan taustasi edes murrosikäisenä ollut ikätoveriesi mielestä ihailua herättävä? Muistan Sopranos-sarjasta kuinka lasten kaverit pitivät siistinä rikollisperhettä.

[/quote]

Ei. Lapset eivät joko halunneet leikkiä kanssani tai heitä kiellettiin tekemästä niin. Sain ensimmäisen ystäväni vasta yliopistossa.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 19:53"]Mitä mieltä olet sukulaistesi mielenterveydestä? Onko mielestäsi ongelmien taustalla enemmänkin yksilöiden vai jaettu hulluus, ts. se, että omituisessa ilmapiirissä ihmisistä tulee outoja? Miten realiteettitajuisia siellä oltiin?

Kiitos kun kerrot näistä, tämä on tärkeää meille muillekin. Oletko ajatellut kirjoittaa kirjan, kunhan saat etäisyyttä lisää?

[/quote]

Osittain kyse on siitä, että sekä vanhemmillani että sisaruksillani oli erilaisia mielenterveysongelmia tai mieleen vaikuttavia sairauksia. Masennusta, narsismia, skitsofreniaa, ADHD:ta ynnä muuta. Osittain siitä, että sellaisessa kulttuurissa eläminen muokkaa ihmistä herkästi tiettyyn suuntaan.

Realiteetit olivat varmasti jossain määrin hallussa, mutta vuosikausia jatkunut rikollinen elämä tietyllä tavalla sokaisi ja sai unohtamaan riskit.

Ja olen ajatellut kirjoittaa aiheesta, itse asiassa teen niin parhaillaan.