Psykologia & logopedia 2022

soveltuvako kirjoitti:

Moi. Kirjoitan tähän ketjuun ensimmäistä kertaa. 
Olen pitkään harkinnut, että hakisin lukion suorittamisen jälkeen opiskelemaan psykologiaa, koska se tuntuu monella tapaa itselleni mielenkiintoiselta alalta. Yksi asia kuitenkin mietityttää. Pohdin usein, olisiko ala sittenkään oikea minulle, koska olen joutunut kamppailemaan paljon oman mielenterveyteni kanssa. Olen ajatellut, että voisin kenties jopa hyötyä niistä kokemuksista, joita olen saanut asiakkaana psykoterapiassa ja yleensäkin psykiatrian puolen potilaana, mutta toisaalta mietin, että voisinko koskaan olla työssäni "uskottava" psykologi, jos olen itsekin pohjimmiltaan mieleltäni sairas?
Onko kellään kokemuksia tai ajatuksia aiheesta?

Hakemaan vaan, todella moni on kärsinyt mt ongelmista ja sen vuoksi ala kiinnostaa. Todella moni psykologi on käynyt terapiassa. Mt haasteita voi tulla kelle vaan ja niistä on mahdollista toipua.

Joku ketjussa mainitsi legendaarisen Kalatin neuropsykan kirjan. Hirvein kirja ikinä ja kurssikirja aina vaan

Vierailija kirjoitti:

soveltuvako kirjoitti:

Moi. Kirjoitan tähän ketjuun ensimmäistä kertaa. 
Olen pitkään harkinnut, että hakisin lukion suorittamisen jälkeen opiskelemaan psykologiaa, koska se tuntuu monella tapaa itselleni mielenkiintoiselta alalta. Yksi asia kuitenkin mietityttää. Pohdin usein, olisiko ala sittenkään oikea minulle, koska olen joutunut kamppailemaan paljon oman mielenterveyteni kanssa. Olen ajatellut, että voisin kenties jopa hyötyä niistä kokemuksista, joita olen saanut asiakkaana psykoterapiassa ja yleensäkin psykiatrian puolen potilaana, mutta toisaalta mietin, että voisinko koskaan olla työssäni "uskottava" psykologi, jos olen itsekin pohjimmiltaan mieleltäni sairas?
Onko kellään kokemuksia tai ajatuksia aiheesta?

Hakemaan vaan, todella moni on kärsinyt mt ongelmista ja sen vuoksi ala kiinnostaa. Todella moni psykologi on käynyt terapiassa. Mt haasteita voi tulla kelle vaan ja niistä on mahdollista toipua.

Alalle ei kuitenkaan saa tulla siksi, että haluaa hoitaa itseään. Teoriatieto ei siihen valitettavasti auta.

Muiden ongelmien kuunteleminen voi olla liian kuormittavaa, mutta psykologilla on onneksi muunkinlaisia työmahdollisuuksia. Psykologi, toisin kuin psykiatri, voi toimia myös terveiden ihmisten parissa tai jopa kokonaan ilman minkäänlaisia asiakaskontakteja.

Vierailija kirjoitti:

Joku ketjussa mainitsi legendaarisen Kalatin neuropsykan kirjan. Hirvein kirja ikinä ja kurssikirja aina vaan

Mä en saanut sitä kirjastosta lainaan, joten luin aivojen osat ja toiminnan suomenkielisestä anatomian kirjasta. Silläkin pääsi kurssin läpi, vaikkei vitosta tullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ketjussa mainitsi legendaarisen Kalatin neuropsykan kirjan. Hirvein kirja ikinä ja kurssikirja aina vaan

Mä en saanut sitä kirjastosta lainaan, joten luin aivojen osat ja toiminnan suomenkielisestä anatomian kirjasta. Silläkin pääsi kurssin läpi, vaikkei vitosta tullutkaan.

Loistava esimerkki siitä, miten kursseista voi luovia läpi aukaisematta tenttikirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

soveltuvako kirjoitti:

Moi. Kirjoitan tähän ketjuun ensimmäistä kertaa. 
Olen pitkään harkinnut, että hakisin lukion suorittamisen jälkeen opiskelemaan psykologiaa, koska se tuntuu monella tapaa itselleni mielenkiintoiselta alalta. Yksi asia kuitenkin mietityttää. Pohdin usein, olisiko ala sittenkään oikea minulle, koska olen joutunut kamppailemaan paljon oman mielenterveyteni kanssa. Olen ajatellut, että voisin kenties jopa hyötyä niistä kokemuksista, joita olen saanut asiakkaana psykoterapiassa ja yleensäkin psykiatrian puolen potilaana, mutta toisaalta mietin, että voisinko koskaan olla työssäni "uskottava" psykologi, jos olen itsekin pohjimmiltaan mieleltäni sairas?
Onko kellään kokemuksia tai ajatuksia aiheesta?

Hakemaan vaan, todella moni on kärsinyt mt ongelmista ja sen vuoksi ala kiinnostaa. Todella moni psykologi on käynyt terapiassa. Mt haasteita voi tulla kelle vaan ja niistä on mahdollista toipua.

Alalle ei kuitenkaan saa tulla siksi, että haluaa hoitaa itseään. Teoriatieto ei siihen valitettavasti auta.
Muiden ongelmien kuunteleminen voi olla liian kuormittavaa, mutta psykologilla on onneksi muunkinlaisia työmahdollisuuksia. Psykologi, toisin kuin psykiatri, voi toimia myös terveiden ihmisten parissa tai jopa kokonaan ilman minkäänlaisia asiakaskontakteja.

Kukaan ei ole oikeutettu sanomaan, että "alalle ei saa tulla". Tutkintoa saa ja pitää voida opiskella ilman mitään syrjintää, joka johtuu esim. mielenterveyden ongelmasta. Niin sekaisin ei tietenkään saa opintojen aikana olla, että aiheuttaa suoranaista vaaraa opetustilanteissa esim. huonossa hoitotasapainossa olevan psykoottisen sairauden vuoksi. Joka tapauksessa on täysin ok opiskella tutkintoa, vaikka sairastaisikin tavanomaista masennusta tai vaikkapa syömishäiriötä. 

Toiminen psykologin työssä on sitten oma juttunsa. Pelkällä psykologian maisterin -tutkinnollakin voi kuitenkin työllistyä monenlaisiin tehtäviin, ilman että nimi on Valviran rekisterissä. 

Tämä on vähän sama kuin joku pohtisi saako oikikseen hakea, jos on rikostaustaa. Tietysti saa, ja monella oikiksessa onkin rikostaustaa, joillakin jopa henkirikostaustaa.

Ärsyttää tuo lukivaikeutta käsittelevä artikkeli. Miksi se on kirjoitettu niin, että lukija alkaa epäilemään itsellään lukivaikeutta?! Mulla ei on lukivaikeutta, eikä mitää luetun ymmärtämisen ongelmia, mutta tässä artikkelissa joudun lukemaan saman lauseen noin 5 kertaa ennen kuin ymmärrän.

"Tieto kielellisen ymmärtämisen tär-
keästä osuudesta nuoruusiän luetun ym-
märtämisen ennustamisessa on uusi, sillä aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet puheessa käytetyssä (tuottavassa) sanavarastossa havaittuihin viiveisiin ja niiden ennusteeseen varhaisen lukutaidon kehityksen kannalta."

Miksi asiaa pitää ilmaista näin vaikeasti?!

Joo täälläkin tuli tänään epäiltyä omaa luetun ymmärtämistä useampaankin otteeseen. Ai että oli hermoja raastava artikkeli tosiaankin. Onneksi huomenna pääsee vaihtamaan johonkin muuhun..

Peukku ylös jos olet jo käynyt läpi ainakin kerran meta-analyysia koskevan artikkelin.

Peukku alas jos et ole käynyt läpi tai vain silmäillyt. 

Joku kysy aiemmin, ett miten voi omaksua englanninkieliset artikkelit ilman kääntämistä? Totta kai sieltä pitää kääntää ydintermit, jos ne ovat vieraita, mutta koko tekstin kääntäminen on turhaa. Lukee vaan, ja jos asian ymmärtää pystyy kokeessa vastaamaan suomenkieliseenkin monivalintaan.

Lukivaikeusartikkelissa on myös hämmentävä kohta sivulla 68, kun kuviossa on mainittu 8. luokka ja tekstissä puhutaan koko ajan 9. luokasta.

Vierailija kirjoitti:

Joku kysy aiemmin, ett miten voi omaksua englanninkieliset artikkelit ilman kääntämistä? Totta kai sieltä pitää kääntää ydintermit, jos ne ovat vieraita, mutta koko tekstin kääntäminen on turhaa. Lukee vaan, ja jos asian ymmärtää pystyy kokeessa vastaamaan suomenkieliseenkin monivalintaan.

Pääsykokeessa pelkkä omaksuminen ei riitä, joten joutuu käymään läpi tarkemmin. Siitähän tässä enemmän keskustellaan kuin varsinaisesta kääntämisestä.

soveltuvako kirjoitti:

Moi. Kirjoitan tähän ketjuun ensimmäistä kertaa. 
Olen pitkään harkinnut, että hakisin lukion suorittamisen jälkeen opiskelemaan psykologiaa, koska se tuntuu monella tapaa itselleni mielenkiintoiselta alalta. Yksi asia kuitenkin mietityttää. Pohdin usein, olisiko ala sittenkään oikea minulle, koska olen joutunut kamppailemaan paljon oman mielenterveyteni kanssa. Olen ajatellut, että voisin kenties jopa hyötyä niistä kokemuksista, joita olen saanut asiakkaana psykoterapiassa ja yleensäkin psykiatrian puolen potilaana, mutta toisaalta mietin, että voisinko koskaan olla työssäni "uskottava" psykologi, jos olen itsekin pohjimmiltaan mieleltäni sairas?
Onko kellään kokemuksia tai ajatuksia aiheesta?

Psykologina voi tehdä todella monenlaista työtä, joten ei se suoraan ole mikään este. Kuitenkin jos haluat alkaa terapiatyöhön tai teet jotain muuta, missä kohtaat mielenterveysasiakkaita, on tarpeen olla savuuttanut ihan hyvä tasapaino itsensä kanssa, koska työ vaatii raskaiden asioiden kuulemista ja vaikeiden tunteiden vastaanottamista ja tunteiden käsittelykykyä myös itseltä. Jos itsellä ei ole paukkuja, mielenterveystyö käy hyvinkin kuormittavaksi, eikä silloin pysty muitakaan kovin aidosti tukemaan.

Jokainen ihminen elää täällä kuitenkin keskeneräisenä itsensä kanssa, eli ei psykologin ja terapeutin tarvi mikään täydellinen ihminen olla, toisin kuin monet tuntuvat erheellisesti olettavan ja odottavan. Riittävän tasapainoinen, tiedostamiskykyinen ja inhimillistä kipua kannattelemaan kykenevä ihminen on eri asia kuin ongelmaton ja täydellinen ihminen.

Terapiatyössä on olennaista, että on itselläkin kokemusta omasta eheytymisprosessista ja sillä toisella penkillä istumisesta. Jos olet kokemnut haasteita ja onnistunut myös muutoksessa, olet parempi auttaja kuin sellainen, jolla ei ole siitä kokemusta.
 

Itse olen vasta hakemassa, mutta koen, että en ehkä pystyisi kovin intensiivisesti työskentelemään sellaisten aiheiden parissa, jotka liippaavat liian läheltä omia kokemuksia. Esim. Syömishäiriön kanssa taistelleena ja siitä selvinneenä - vaikka sairaus on selätetty, niin en tiedä onko se sellainen sairaus josta koskaan voisi kokonaan toipua. Aika helposti omatkin syömishäiriöajatukset nousee pintaan jos aiheen parissa oikein työskentelee. Yleisellä tasolla kyllä, esim. koulupsykologina uskoisin hyvin voivani työskennellä, mutta en ehkä terapeuttina syömishäiriöstä kärsivälle tai syömishäiriöyksikössä hoitamassa no. syömishäiriöstä kärsiviä tai muuten uppoutumaan kovin syvälle siihen "maailmaan".

Itse en tosin haaveile muutenkaan varsinaisesta terapeutin ammatista. Neuropuoli, aivovammat, kuntoutus jne. kiinnostaa enemmän, tai ihan tutkimustyö. Mahdollisimman kauas omista traumoista siis :D Psykologian työkenttä on laaja, ja ihmismielen toiminta todella mielenkiintoista ja moninaista ja työmahdollisuudet monia. En näe miksi oma mielenterveystausta haittaisi esim. tutkijan työtä sen enempää kuin vaikka opettajan tai insinöörin ammatissa.

Hyvin suurella osalla psykologeista (kuten muistakin ihmisistä) on mielenterveyden kanssa haasteita. Eräs psykiatri kerran totesi, että jokainen ihminen täyttää jonkun psykiatrisen tai neurologisen diagnoosin kriteerit jossakin vaiheessa elämäänsä. Esim unihäiriölle ja erilaisille peloille on omat diagnoosit. Stressin ja ahdistuneisuuden raja on häilyvä. Moni käy elämässään masennuksen puolella rankan elämäntilanteen yhteydessä. Mä ajattelisin niin, että jokainen määrittelee itse sen, mihin kykenee ja mihin ei. Itsellä on ollut paljon lieviä mielenterveyden haasteita (unettomuutta, ahdistusta, lieviä paniikkikohtauksia, uupumusta), mutta ei mitään kovin vakavaa. Ajattelen, että nämä ovat suuri vahvuus mielenterveystyössä, ymmärrän asiakkaita paremmin.

Tässä sivuhuutelua lääkiksestä. Itse käyn parhaillaan terapiaa ja traumataustaa on varmaan enemmän kuin monella potilaalla. Voisin silti aivan hyvin hakeutua myöhemmin psykiatriaan erikoistumaan. Pokan on tietysti pidettävä, toimintakyvyn on säilyttävä ja potilaan kanssa on oltava luonteva. 

En koe, että potilaiden asiat kuormittaisivat mitenkään erityisesti tai vaikuttaisivat arvostelukykyyni. Nämä ovat tietysti yksilöllisiä asioita, joista ei voi sanoa mitään yleispätevää ohjetta. Taustani ansiosta saatan olla jopa vahvempi tietyissä hankalissa tilanteissa. Pystyn esimerkiksi kohtaamaan kaikki ihmiset kutakuinkin inhimillisesti. Monille "terveille" tämäkin on hyvin vaikeaa, mt-potilaita ja päihdeongelmaisia saatetaan nykypäivänäkin kohdella tylysti mm. sairaaloiden päivystyksissä. 

t. LK

Tällaisilla artikkeleilla sisään pääsee vain valmennuskurssien avulla. > Saa valmiit tiivistelmät suomeksi ja selvityksen Meta-analyysi kaavoista ja niiden kanssa laskemisesta. Hienosti suunniteltu. 👏🏻

Vierailija kirjoitti:

Tällaisilla artikkeleilla sisään pääsee vain valmennuskurssien avulla. > Saa valmiit tiivistelmät suomeksi ja selvityksen Meta-analyysi kaavoista ja niiden kanssa laskemisesta. Hienosti suunniteltu. 👏🏻

Sad but true. Onneksi on kaikille ilmainen vava

Vierailija kirjoitti:

Tällaisilla artikkeleilla sisään pääsee vain valmennuskurssien avulla. > Saa valmiit tiivistelmät suomeksi ja selvityksen Meta-analyysi kaavoista ja niiden kanssa laskemisesta. Hienosti suunniteltu. 👏🏻

Ehkä tämä on artikkelivalinnan joutsenlaulu samaan tapaan kuin vuoden 2019 materiaali oli tilastopohjaisen materiaalin joutsenlaulu.

Valintakokeita on edelleen tarkoitus kehittää vähemmän ennakkovalmistautumista vaativaksi ja useita aloja yhdistäväksi. Mitähän muita psykalogoon vielä saisi mukaan? Kasvatustieteitä, liikunta- ja terveystieteitä?