Älyllisesti tyhmän ihmisen tunnusmerkkejä

Vierailija kirjoitti:

Kerrotko ap millä muilla tavoin voi olla tyhmä kuin älyllisesti?

Esittämällä tällaisen kysymyksen haluat asettua ap:n yläpuolelle. Mitä se muuta on kuin tyhmyyttä?

Otsikko on paradoksi.

Älykäs ihminen harvoin on viisas ja päinvastoin.

Minä olen perheen älykkö, joka tietää, muistaa ja osaa kaiken. Äo 156 ja laudaturin paperit avaamatta kirjoja. Voin tehdä metsän risuista toimivan lentokoneen jos tarvii.

Vaimoni, jolla on seiskan päästötodistus ja amistausta sekä duunarityö, on perheen viisaus joka tekee parhaat päätökset ja pitää talouden noususuunnassa. Hänellä on myös enemmän rahaa kuin minulla.

Minä siis äly, hän viisaus. Yhdessä meillä menee melkoista hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa niilo22:en videoita niin näette tyhmyyden perikuvan.

Tubettaja on sopiva työ heikkolahjaisille tänä päivänä. Voi tienata hyvinkin.

Rupeen nyt kattomaan pelkästään vaan tuota niiloa. En jaksa enää vauvapalstan vammaisia apinoita, enkä Yl:n inseleitä.

Paljon viisaamman oloinen tuo Niilo kuin yksikään edellä mainituilla alustoilla kommentoiva mielenvikainen sontiainen.

Niilon suurempia syntejä on tuo asennevammaisuus. Hänestä kannattaa vähiten ottaa mallia. Eikä oikein ole ihailtavaa hänen vastaukset vaalikoneen tai ammatinvalintatestien kysymyksiin: "En osaa sanoa" tai "Ei ole meikäläisen juttuja". Voi olla rehellisiä toki, mutta se, ettei edes yritä tutustua on jo merkki asennevammasta. Meillä on tässä maassa jopa lukutaidoton kunnanvaltuutettu, joka on kyllä viisaan oloinen mies. Niilo taas haluaa nauttia mukavasta elämästään ja päästä helpolla. Voi toki olla, että hän esittää heikkolahjaista kuten jotkut ovat spekuloineet, mutta on sittem jäänyt roolinsa ikuiseksi vangiksi.

Juu ei, Niilolla on monialainen oppimiskykyhäiriö ihan virallisesti todettu ja hän on vain todella huonoilla korteilla päässyt lähtemään pelaamaan elämän peliä. 

Asennevammasta en lähtisi puhumaan Niilon kohdalla, koska hän kyllä yrittää minkä osaa, mutta se yksinäisyys ja masennus, mistä hän itsekin on puhunut on vain liian iso suo tarvottavaksi varsinkin kun ei ole oikein ketään, joka jaksaisi auttaa hänet sen negatiivisuuden yli, joka hänen kaltaisillaan on monesti se pahin kanto kaskessa.

Yhteiskunta voisi auttaa häntä toimimaan paremmin, mutta koska Niilosta ei ole yksinkertaisesti työelämään, niin yhteiskuntaa ei kiinnosta auttaa hänen kaltaisiaan.

Kosolan kohdalla on mahdollista, ettei lapsuus ollut normaali ja se meni kiusattuna yksin selviytyen. Kiusaaminen kun kuitenkin vaikuttaa aivoihin aiheuttaen traumaperäistä stressihäiriötä. Sitten haikaillaan omaa lapsuutta takaisin ja leikitään yli 30-vuotiaana Jonnea, eikä kiinnostuta aikuisten jutuista (työ, kaverit, puoliso, opiskelu, perhe, alkoholi) vaan tilalla on pleikkari, passaava äiti, Turtles-kamat ja laiskottelu. Juuri tuollainen varhainen traumatisoituminen voi näyttäytyä tyhmyytenä tai heikkolahjaisuutena, jos vielä koittaa paikata menetettyä lapsuutta/nuoruutta olemalla nuorekkaampi.

Tämähän kuulostaa ihan minulta, mutta ero niilo22:een/Mikael Kosolaan on se, ettei minulla ole passaavaa äitihahmoa pikku kaksiota siivoamassa tai laittamassa ruokaa, vaan osaan itse tehdä ruokaa alusta alkaen sekä suosia tuoreita kasviksia ja siivoan itse kerran viikossa kodin. Myös toisten eläimiä osaan hoitaa eli en ihan täysin vastuuton ole muiden elävien olentojen kanssa, mutten lapsia koskaan hanki, koska ajattelen niiden parasta enkä halua surkeita geenejäni levittää eteenpäin.

Mietin välillä, että olenkohan saanut oikeasti koulukiusattuna varhaisen traumaperäisen stressihäiriön kaupan päälliseksi. Lievästä masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta olen varma, mutten yläasteella koskaan saanut vastausta kysymyksiini. Aikuisena sitten en oikein uskalla mitään tehdä, kun mietinkin, että en osaa tai epäonnistun tuossa. Kiinnostun myös kapeasti asioista ajatellessani, että en muita asioita osaa tai olen kömpelö.

Ehkä minäkin yritän alternative-liikkeistä ostetuilla vaatteilla ja värjätyillä hiuksilla paikata puuttuvaa nuoruuttani, mutten silti koe olevani mikään Jonna tai Jonne, vaan minua kyllä kiinnostaa aikuistenkin asiat kuten alkoholi ja miehet. Ehkä pelaaminen on liian "lapsellista", mutten ole mistään NHL:stä tai GTA:sta kiinnostunut, vaan enemmän pidän 80-luvun Tetriksestä ja 90-luvun Tomb Raidereista. Ollessani yläasteella äiti tuntui jotenkin katujyrältä pukeutumiseni suhteen ja tuntui, että hän ajatteli, ettei erityislapsen kuulu näyttää hyvältä, vaan pitää edustaa sitä stereotyyppista "vammaistyyliä". Ei ihme, kun ollut ulkonäköpaineita.

Extratyöntekijänäkin olen ollut ravintolassa, mutta saanut koko alasta tarpeekseni koronan tullessa Suomeen, ja fyysisesti sairaana haaveillut fyysisesti kevyestä työstä, jossa ei suurempia älynlahjoja tarvitse. Miettinytkin, että oppisinko koskaan tekemään koruja käsityönä ja harkita näin ollen itsenäistä työtä kevytyrittäjänä. Sukkia en oppinut koskaan kutomaan.

Olisinkin vain autistinen, adhd tai dysfaattinen laaja-alaisia oppimisvaikeuksia potevan sijaan, niin ehkä olisi teoriassa mahdollisuus luoda oma työ. Itsekin kerran elämässä kohdannut kolmella diagnoosilla varustetun henkilön, joka suoritti omien sanojensa mukaan yksilöllistetyn opetussuunnitelman peruskoulussa mutta silti päätyi yrittäjäksi.

Minusta kuulostaa siltä, että ongelmasi ydin on juuri traumaperäinen stressihäiriö. Sen oireilu voidaan helposti sekoittaa heikkolahjaisuuteen tai neurokirjon oireyhtymiin, esimerkiksi alisuoriutuminen ja uusien asioiden oppimisen stressaavuus (etenkin silloin, jos joku seuraa vieressä). Onko sinulta koskaan tutkittu traumaperäisen stressihäiriön mahdollisuutta? Voi olla, että olet kyllästynyt tämän hokemiseen mutta kirjoitat niin hyvää kieltä ja reflektoit itseäsi niin ansiokkaasti, että minun on hyvin vaikea uskoa, että älyllisesti olisit keskitasoa alempana. Asia saattaa olla täysin päinvastoin.

Kuulostaa myös siltä, että sinut on kotona äitisi taholta haluttu pitää ressukkana, jonka ei kuulu näyttää hyvältä tai osata mitään. Sillä voi olla yllättävän kauaskantoisia vaikutuksia ja moni näin kohdeltu nuori kasvaa uskomaan, että on oikeasti jotenkin toistaitoinen. Minun äitini käyttäytyi vähän samalla tavalla minun ollessani teini-ikäinen, koska ei sietänyt sitä, että en ollut kiinnostunut niistä asioista joista hän oli eikä muutenkaan osannut suhtautua naiseksi kasvamiseeni. Seurauksena hän yritti typistää minut kömpelön kotitytön rooliin, jotta pääsisi itse loistamaan rinnallani ja samalla päällepäsmäröimään, jotta hän voisi tuntea olevansa hyvä ja kannustava äiti. Vasta hiljattain eräs ammattiauttaja totesi, että äitini on todennäköisesti kokenut minut uhkana ja siksi halunnut tehdä minusta itsensä jatkeen. Voi siis olla, että sinunkin äitisi on jollain tapaa projisoinut omia pelkojaan sinuun, mikä on vaikuttanut negatiivisesti kehitykseesi ja minäkuvaasi.

Lähetän sinulle paljon iloa ja itsearvostusta <3 Harvoin saa tällä palstalla lukea noin punnittua itseanalyysiä. Toivon vain, että oppisit vielä näkemään itsesi myönteisessä valossa.

Lisätäkseni vielä uskon mainitsemasi stressaamisen uusia asioita oppiessa kuvaavan minua. Minä olen kokenut jotenkin kiusalliseksi sen, jos minun tekemisiäni seurataan. Ihan kuin siinä olisi jotain salaista. Olen varmaan vainoharhainen. Ehkä tämä jäänee mysteeriksi, kun ei terveyskeskuksen tietojen mukaan tilanteeni ole niin kriittinen. Psykoterapiaa myös kysynyt, mutta ei tietenkään heru. Jos olisin varakkaampi, niin sitä saisi jo heti sisään astuessa. Yksi helpoin keino lienee esittää hullua ja ihailevansa Breivikiä, mutten ala sellaisilla asioilla hölmöilemään.

Tulee mieleen ensimmäistä ammattia opiskellessa tilanteita, ja minulla oli alkuun myös oman toiminnan ohjauksen vaikeuksia. Ajattelin hiljaa pään sisällä, että saanko tai voinko tehdä tuota. Ajattelin niin helposti, että olisin ollut liian oma-aloitteinen jos olisin tehnyt omin luvin tai liian passiivinen miettiessäni omia kysymyksiä.

Nämä samat vaikeudet tulivat myös esiin ensimmäisellä työssäoppimisjaksolla ja sain arvosanaksi T1. Toinen työssäoppimisjakso alkoi menemään parempaan suuntaan K3:sta saaden. Toisaalta oli minulla vaikeuteni opiskellessani, vaikka suurin osin asiat alkoivat sujua ok. Vaikeuksia oli baarityötunneilla, kun jotenkin en vain tykännyt, kun oli "yleisöä" näkemässä opetteluani ja tästähän opettaja huolestuneena kertoi ammatilliselle erityisopettajalle. Piti keksiä joku vale ja valehtelin pelkääväni, että minulle nauretaan. Oikeastaan kyse oli siitä, että tuntui että pitäsi tehdä niin sekunneissa käytännön asiat ja se olisi tuntunut inhottavalta muiden nähden. A la carte-tarjoiluun keskittyvää harjoittelua vihasin paljon, ja se oli minulle elävää painajaista johtuen lautasten kantamisesta. Sain siitä traumat.

Eipä ollut valinnaisia valitessakaan helppoa pelätessäni fyysistä raskautta, ja annoin itsestäni väärän kuvan yhdellä keittiöllä, kun työpaikkaohjaaja antoi minusta arvion, että pärjäisin todennäköisesti työssä, jossa olisi muita ihmisiä. Koin silloin, että on parempi kertoa totuus ja tuli ihan todettua, että kuinka kahvilapalvelut-valinnaista suorittaessanikin olin jopa tunnin yksin suorittaen pyydetyt työt ja samalla tein näyttösuunnitelmaan kuuluvan kääretortun. Myönsin ihan ääneen inhoavani valitsemaani valinnaista, vaikka sainkin hyvän arvosanan. Silti oli vaikeuksia, kun ruokia annostellessa lautasia käteni vapisi, mikä lienee kivaa muisto a la carte-tarjoilusta.

Pärjäsin kuitenkin kaikesta huolimatta ok kassatarjoilijana, mutten koskaan olisi uskaltanut kirjoittaa lomakkeisiin kokoustilauksista tai laskea pohjakassaa, vaikka jälkimmäistä olen harjoitellut koulun kahviossa ongelmitta. Mietin, että uskaltaisinko oppia asiat hyvin yksin ollessa. Juuri sen takia minua houkuttaisi eniten itsenäinen työ ja vaikka yksin suoritettava kuten aiemmin kirjoitin. Samalla saisin tehdä työtä, jossa kehooni ei koskisi herkästi ollessani moniin naisiin verrattuna fyysisesti heikompi, mutta tuntuu että monet vaihtoehdot, joita on mietitty kuten varastonhoitaja tai välinehuoltaja, ovat fyysisesti raskaita mitä tulee raskaiden esineiden kantamiseen. Oli paljon helpompaa olla läheisen yrityksellä työkokeilussa, kun sai olla omien mielenkiinnon kohteiden parissa ja ei edes kiire haitannut, vaan asiakkaita mielelläni palvelin. Tekisin sellaista työtä, mutta tietysti pitäisi olla joku merkonomi koulutukseltaaan ja harvassa on ne ihmiset, jotka tyhjästä luovat hyvän menestystarinan. Tästä asiasta itsetuntoni on kiinni: haave itsenäisestä työstä, joka on vain haave.

Tuo kuulostaa enemmän pelolta varustettuna epävarmuuteen ja huonoon itsetuntoon, ei heikkolahjaisuudelta. Kirjoitat aivan hyvää, kypsää tekstiä moniin palstalaisiin verrattuna. Suosittelisin ehdottomasti psykoterapiaa, jossa pääsisit avaamaan noita solmuja ja miettimään, että onko tuo diagnoosi oikeasti paikkansa pitävä. Joo, voi olla nepsyä mutta ei heikkolahjainen saati kehitysvammainen kirjoita noin. Kuulostaa siltä, ettei ole nähty kunnolla kokonaistilannetta vaan on lätkäisty diagnoosi "laaja-alaiset oppimisvaikeudet". Tuo diagnoosi on helppo lätkäistä masennusnuorelle eikä masennusta ollenkaan huomata.

No, ehkä seuraava etappi voisi olla, että poistun lääkärin vastaanotolta vasta sitten, kun lähete on laitettu eteenpäin. Tai sitten alan ihan polvillani anelemaan psykoterapiaa, vitsi, vitsi. Tuntuu vain niin vaikealta saada sitä, ellei sitten tohdi esittää täysin hullua, hehheh. Koitan kyllä ihan rehellisin keinoin toimia, vaikka menisi kymmeniä vuosia.

Traumaperäisen stressihäiriötä olen alkanut miettimään nyt näin aikuisena omalla kohdallani, kun löysin googlettamisen kautta sanat "koulukiusaaminen" ja "traumaperäinen stressihäiriö" samassa kontektstissa. Kuten kirjoitin aiemmin niin minun epäilyä sosiaalisten tilanteiden pelosta ei koskaan otettu edes perheessäkään todeksi ja yritin peruskoulusta päästyäni saada monella väännöllä vanhemman päätä kääntymään, että saisin muuttaa kaupunkiin, ettei tarvitsisi koko ajan saada pas kaa niskaan yhdestä jutusta. Oikeasti, minä pelkäsin käydä 15-17 vuoden iässä kotipaikkakuntani kaupassa mahdollisten päänaukojien takia. Tänä päivänä uskoisin taatusti uskaltavani liikkua kirkonkylällä ja käydä kaupassa, vaikka kantaisin vieläkin kylän vihatuin-leimaa otsassani. Koin olevani myös ylisuojeltu, mutten täysin curling-vanhemman kasvattama. Siinäkin syy, miksi epäonnistuminen on pelottanut minua tai se, mitä muut ajattelee siitä.

Kyllä sitä miettii, että millaisiksi ne aivoni ovat muovautuneet, kun kuitenkin jo kaksi vuotta sitten niiden olisi pitänyt olla jo valmiit. Nyt siis olen 27-vuotias. Lapsuuden aikainen nettiriippuvuus ja nykyinen älypuhelimen käyttö varmasti tyhmentänyt minua lisää. Tuntuu, että en osaa enää piirtää pään lyödessä tyhjää.

Ei ole yksittäistapauksesta kyse, vaan kyllä nämä samat taidot on monilla muillakin nykynuorilla hataralla pohjalla älypuhelinten ja tablettien ansiosta. Mietinkin välillä, että voisinpa katkaista liiton tämän paholaisen (lue: älypuhelimen) kanssa, kun siitä on koitunut vain harmia, vaikeuksia keskittyä ja vitkastelua asioiden kanssa. Sosiaalinen media oli minulle noin yhdeksän vuotta sitten hyvä pakopaikka yhdessä harjoittelupaikassa, kun en kestänyt sitä lautasten kantamista. En toki enää käyttäytyisi tuolla lailla, vaan kantaisin kiltisti ne lautaset, vaikka miten selkä kipeytyisi.

Olen ihan samaa mieltä palstalaisten kanssa, että ihan täysi idioluutio on edessä, ja minä olen ihminen, josta kannattaa vähiten ottaa mallia: ei aikuisiällä lue fyysisiä kirjoja (olen toki jotain saanut aikaiseksi, mutta olen mukavuuksille altis), ei harrasta oikein mitään, ainoa mielenkiinnon kohde on netti sosiaalisten kontaktien takia, vaikka vierailen usein yritykselläkin, etten ihan jää kaksiooni homehtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää Venäjää hyvänä ja Natoa pahana.

Tuon perusteella lähes koko Suomen kansa on tyhmää. Syy oli vuosikymmenten aivopesu ja painostus ja se, että Suomi on oikeasti neuvostoliiton jatke. Syy ei ole oikeastaan tyhmyydessä. Pelkokin oli syynä. Pelokasta ihmistä on helppo pompotella. Lisäksi Tukholman syndrooma.

Ukrainan sota avasi silmät.

Ei, vaan Natoa kannattavat ovat naiiveja ja pitävät Naton vastustajia "rys sän p**seennuolijoina". Kaikkea perustellaan tunteella: Venäjä paha, länsi hyvä, Venäjä uhkaa koko maailmaa jne. Eikö ole tullut mieleen, että Natoa vastustava voisi perustella kantaansa sillä, että se on viimeinen naula arkkuun Suomen itsenäisyydelle ja kaiken lisäksi se viides artikla voi käytännössä olla hernesoppaa aseellisen avun sijaan.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Miten älyllinen tyhmyys eroaa pelkästä tyhmyydestä?

Ja ainakin klassisessa logiikassa on usein oletus siitä, että väittämät voivat olla joko tosia tai epätosia, mutta eivät molempia yhtäaikaisesti. Eli siis jos minä sanon, että ulkona sataa, ja joku toinen sanoo, että ulkona ei sada, täytyy toisen meistä olla väärässä ja toisen oikeassa, jos käytämme sateen ja ulkomaailman käsitteitä samassa merkityksessä. Vastakkaiset väittämät eivät siis klassisesti ajateltuna voi olla molemmat oikein tai väärin.

Suosittelen keksimään seuraavaksi kerraksi paremman esimerkin kuin joko sataa tai ei sada.

T: äärettömän tyhmä ihminen, joka on huvikseen mennyt seisomaan sadepilven reunan kohdalle siten, että oikea puoleni kastui ja vasen pysyi kuivana, joten väitteet sataa ja ei sada olivat tosia yhtäaikaisesti

Älyvapaa esimerkki tosi-epätosiväittämästä.  Samalla tapaa muutkin esim. poliittiset näkökulmat tai arviot ihmisistä ja ilmiöistä, perustuu yksilökohtaiseen kokemukseen joista voi vain väitellä keskenään.  Älykkäästi tai tyhmästi. Yleensä niin että tunteita yms. loukkaavat ihmiset ovat tyhmiä ja muut älyävät miellyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää Venäjää hyvänä ja Natoa pahana.

Tuon perusteella lähes koko Suomen kansa on tyhmää. Syy oli vuosikymmenten aivopesu ja painostus ja se, että Suomi on oikeasti neuvostoliiton jatke. Syy ei ole oikeastaan tyhmyydessä. Pelkokin oli syynä. Pelokasta ihmistä on helppo pompotella. Lisäksi Tukholman syndrooma.

Ukrainan sota avasi silmät.

Ei, vaan Natoa kannattavat ovat naiiveja ja pitävät Naton vastustajia "rys sän p**seennuolijoina". Kaikkea perustellaan tunteella: Venäjä paha, länsi hyvä, Venäjä uhkaa koko maailmaa jne. Eikö ole tullut mieleen, että Natoa vastustava voisi perustella kantaansa sillä, että se on viimeinen naula arkkuun Suomen itsenäisyydelle ja kaiken lisäksi se viides artikla voi käytännössä olla hernesoppaa aseellisen avun sijaan.

Mikäs taho se oli Suomea arkkuun naulaamassa?  Itsenäisyydelle jäi vielä aste-ero.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo tuntemattomalle ilman asiayhteyttä että on vegaani. Osa kertoo tämän työpaikkahaastattelussa ja en koskaan palkkaa heitä.

Luulee, että vegaanit kertovat kaikille olevansa vegaaneja.

N-sanoisssa selkeitä tyhmyyden tunnusmerkkejä, kolmosluokan matematiikkakin heille on hepreaa. Luonteeltaan ovat kuin pieniä lapsia ja huolettomia. 

Tehtaillut paljon lapsia, vaikka taloudellinen tilanne on ollut surkea ja elämänhallinta hukassa (iso lapsimäärä yleensä jo merkki tästä).

Vierailija kirjoitti:

Näkemykset nyt voi olla mitä tahansa. Ne voi kaikki olla täyttä puppua ja henkilöiden mielestä totta. Näkemykset ei ole faktoja.[/quote faktakin on tulkinta ei totuus.

ime munaa.

Live, love, laugh

Käyttää instagramia

Tatuointeja

Ei STEM koulutusta

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuksen kohteista

Great minds discuss ideas; average minds discuss events; small minds discuss people.

Eleanor Roosevelt

Tässä onkin hyvä esimerkki tyhmästä ihmisestä. Ei keksitä omia juttuja vaan kopioidaan koko ajan toisia.

näkyy, kuuluu ja rutisee.

Sämpy kirjoitti:

Otsikko on paradoksi.

Älykäs ihminen harvoin on viisas ja päinvastoin.

Minä olen perheen älykkö, joka tietää, muistaa ja osaa kaiken. Äo 156 ja laudaturin paperit avaamatta kirjoja. Voin tehdä metsän risuista toimivan lentokoneen jos tarvii.

Vaimoni, jolla on seiskan päästötodistus ja amistausta sekä duunarityö, on perheen viisaus joka tekee parhaat päätökset ja pitää talouden noususuunnassa. Hänellä on myös enemmän rahaa kuin minulla.

Minä siis äly, hän viisaus. Yhdessä meillä menee melkoista hyvin.

Älykkö ja älykäs ihminen ovat eri asioita. Älykkö on pintapuolinen besserwisser, joka omasta mielestään osaa kaiken ja tietää kaiken juuri sen vuoksi, koska ei ymmärrä mitään. Ymmärrys on se asia, joka älykkäällä ihmisellä on kunnossa. IQ 156 ei kerro mitään oleellista, koska älykkyystesti ei mittaa ymmärrystä, vaan jotain ihan muuta. 

Duunari on harvoin viisas, koska viisauskin liittyy ymmärrykseen, jonka eteen on mm. luettava tiedettä ja filosofiaa. Mutta on totta, että monet korkean IQ:n omaavat henkilöt ovat Suomessa duunareita. 

Uskoo, että lihava on normaali/terve, so ma li on suomalainen (etnisesti) tai kehitysvammainen voi olla älykäs, jos vain uskoo niin. Naisille tämä on tyypillistä käytöstä.

Valkoisten kansojen tappaminen sukupuuttoon. Näin edesautamme älyllisen tyhmyyden lisääntymistä.

Yliopistoista näkee, että kuinka kyseenalaistamalla "miesten kuukautiset" joudut jopa oikeuteen selvittämään asioita. Hyvin osataan käännyttää älykkäimmätkin tuollaiseen tyhmyyteen ja nämä sitten päättävät mahdollisesti maamme asioista. Kovat tieteet lienee ainoita, jotka saavat vielä olla rauhassa.

Avaa keskustelupalstalle ketjuja homoseksuaalisesta anaalipenetraatiosta. :D

Aloittaja on ilmeisesti tavannut kuvailemansa kaltaisen ihmisen, ja se ärsyttää häntä.