Älyllisesti tyhmän ihmisen tunnusmerkkejä

Kertoo tuntemattomalle ilman asiayhteyttä että on vegaani. Osa kertoo tämän työpaikkahaastattelussa ja en koskaan palkkaa heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaa päivät pitkät tietokoneella tai pleikkarilla eikä koulukaan kiinnosta. On tyyliin seiskan oppilas. Ei kotityötkään kiinnosta. Kyseessä sukulaispoika.

Tyhmä kirjoittaa "on tyyliin".

Kyse ei ole tyhmyydestä. En jaksa perustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltää koronan olemassaolon ja rokotteiden hyödyt

-ottaa rokotteita ja sairastuu lopulta koronaan

-ei usko, vaan ottaa lisää rokotteita ja taas sairastuu.

-ei suostu muistamaan mitään

-kieltäytyy ajattelemisesta

Epäonnistumisesta huolimatta hakkaa päätään seinään, kuvittelee olevansa hyvinkin cool eikä vieläkään viitsi laiskuuttaan vilkaista yhtään ainoaa ammattilaisten laatimaa tilastoa todellisista faktoista. Laitan tuon jo ihan pelkän kouluttamattomuuden ja laiskuuden piikkiin. Vaikea uskoa että kukaan olisi noin tyhmä oikeasti.

Uskoo mainoksiin ja perustaa kaikki valintansa pelkkiin mielikuviin.

Kait niissä krokotteissa on jotain tyhmentävää ainetta, kun eivät millään usko piikkikierteen vain sairastuttavan ja pahentavan oireita. 

Vierailija kirjoitti:

Kertoo tuntemattomalle ilman asiayhteyttä että on vegaani. Osa kertoo tämän työpaikkahaastattelussa ja en koskaan palkkaa heitä.

No sehän tyhmentääkin ihmistä. Kun tehdään lapsista vegaaneja, niin idut pienentävät heidän aivoja. 

Coronasääntöjen vähättely. Oman edun tavoittelu joka hetki. Jne..

Vierailija kirjoitti:

Nauraa tyhjää

Tämä taitaa olla jotain hyödyllistä. Joillakin ihmisistä on aivoissa lokero minne menee kaikki tieto mitä ei ymmärretä tai ei ole ennen kuultu ja aiheuttaa hihitysreaktion. Kokemukseni mukaan tällaiset ihmiset ovat tyhmiä.

Tupakoi parvekkeella.

EU:n ja NATO:n vastustaminen, koronan vähättely, litteän maan teorioihin uskominen, trumpilaisuus... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että tekeekö nykyaikainen opetussuunnitelma lapsista "heikkolahjaisia". Jo PISA-tulokset kielivät, kuinka heikosti suomalaislapset pärjäävät. Peruskoulusta valmistuu heikon lukutaidon omaavia nuoria. Erityisesti poikien tilanne on kurjempi johtuen nais- ja ekstroverttipainotteisesta koulusta. Koulu panostaa enemmän pänttäämiseen soveltamisen jäädessä vähemmälle. Me olemme kuitenkin nähneet, että kuinka niistä kutosen oppilaistakin on voinut tulla menestyviä yrittäjiä. Pojat kypsyvät hitaiten. Naispainotteisessa koulussa tätä seikkaa ei tajuta, vaan syyllistetään poikia heidän huonosta koulumenestyksestä.

No perheet nykyään näprää älypuhelimiaan jopa ruokapöydässä. Erityisesti surettaa vauvat, joille vanhemmat eivät kommunikoi sanaakaan ja näin ollen puheen kehitys viivästyy, vaikkei olisi mitään geneettistä tekijää taustalla. Ja ne älypuhelimet seuraa alakouluunkin. Mitään luovaa tai käsillä ei enää tehdä, vaan nämä taidot tapetaan ja kaikkein tärkeimpänä osaamisen taitona nähdään, että lapsi osaa käyttää tablettia ja älypuhelinta. Ihan opettajatkin ovat ilmaisseet huolensa, kun enää ei edes viitsitä koskea kynään ja kirjoittaa tai avata kirjoja. Sitten on myös oppilaita, jotka heittäytyvät asennevammaisiksi ja laiskoiksi vedoten lukivaikeuksiin ja kaikki pitää tuoda valmiina nenän eteen. Nämä on siis ihan minun kokemuksia koulunkäynninohjaajana toimineena. Peruskoulu on aivan rappeutumassa, niin opetustason kuin luokkahengen puolesta.

Eihän nämä nuoret osaa keskittyäkään ja se esiintyy käytöshäiriöiden muodossa. Mitään kuria ei enää ole ja opettajilta on viety auktoriteetti. Nuoret eivät tunnista tunnettuja historian henkilöitä kuten Hitleriä tai Mannerheimia edes kuvista. Todella huolestuttava ilmiö, kun ei jakseta tehdä pitkiä työpäiviäkään palvelu- tai rakennusalalla. Ajetaan sähköpotkulaudoilla jopa PUHELIMET kourassa!

Tämä on idioluutiota.

Vierailija kirjoitti:

EU:n ja NATO:n vastustaminen, koronan vähättely, litteän maan teorioihin uskominen, trumpilaisuus... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Niin, on se valtion itsemääräämisoikeuden puolustaminen tyhmyyttä.

On persu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauraa tyhjää

Tämä taitaa olla jotain hyödyllistä. Joillakin ihmisistä on aivoissa lokero minne menee kaikki tieto mitä ei ymmärretä tai ei ole ennen kuultu ja aiheuttaa hihitysreaktion. Kokemukseni mukaan tällaiset ihmiset ovat tyhmiä.

Olisko ekstrovertti tunneihminen. Viimeksi näin eritysen vahvasti erikoislääkärin sellaisen; teki mulle keskivaativan kirurgisen operaation onnistuneesti.

Ei ehkä kannata ihan persoonan saati eksentrismin pertusteella lokeroida ihmisiä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eksentrismi

Ne saattaa nauraa helpommin vähänkin huvittaville käänteille, ja hermostuneisuus saattaa myös vaikuttaa. Jotka molemmat voi olla aiheuttajia myös kananaivon suhtautumisessa kuulemaansa. Mutta kun ajattelee miten muut suhtautuvat asiaan, niin niitä on moneen lähtöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa niilo22:en videoita niin näette tyhmyyden perikuvan.

Tubettaja on sopiva työ heikkolahjaisille tänä päivänä. Voi tienata hyvinkin.

Rupeen nyt kattomaan pelkästään vaan tuota niiloa. En jaksa enää vauvapalstan vammaisia apinoita, enkä Yl:n inseleitä.

Paljon viisaamman oloinen tuo Niilo kuin yksikään edellä mainituilla alustoilla kommentoiva mielenvikainen sontiainen.

Niilon suurempia syntejä on tuo asennevammaisuus. Hänestä kannattaa vähiten ottaa mallia. Eikä oikein ole ihailtavaa hänen vastaukset vaalikoneen tai ammatinvalintatestien kysymyksiin: "En osaa sanoa" tai "Ei ole meikäläisen juttuja". Voi olla rehellisiä toki, mutta se, ettei edes yritä tutustua on jo merkki asennevammasta. Meillä on tässä maassa jopa lukutaidoton kunnanvaltuutettu, joka on kyllä viisaan oloinen mies. Niilo taas haluaa nauttia mukavasta elämästään ja päästä helpolla. Voi toki olla, että hän esittää heikkolahjaista kuten jotkut ovat spekuloineet, mutta on sittem jäänyt roolinsa ikuiseksi vangiksi.

Juu ei, Niilolla on monialainen oppimiskykyhäiriö ihan virallisesti todettu ja hän on vain todella huonoilla korteilla päässyt lähtemään pelaamaan elämän peliä. 

Asennevammasta en lähtisi puhumaan Niilon kohdalla, koska hän kyllä yrittää minkä osaa, mutta se yksinäisyys ja masennus, mistä hän itsekin on puhunut on vain liian iso suo tarvottavaksi varsinkin kun ei ole oikein ketään, joka jaksaisi auttaa hänet sen negatiivisuuden yli, joka hänen kaltaisillaan on monesti se pahin kanto kaskessa.

Yhteiskunta voisi auttaa häntä toimimaan paremmin, mutta koska Niilosta ei ole yksinkertaisesti työelämään, niin yhteiskuntaa ei kiinnosta auttaa hänen kaltaisiaan.

Kosolan kohdalla on mahdollista, ettei lapsuus ollut normaali ja se meni kiusattuna yksin selviytyen. Kiusaaminen kun kuitenkin vaikuttaa aivoihin aiheuttaen traumaperäistä stressihäiriötä. Sitten haikaillaan omaa lapsuutta takaisin ja leikitään yli 30-vuotiaana Jonnea, eikä kiinnostuta aikuisten jutuista (työ, kaverit, puoliso, opiskelu, perhe, alkoholi) vaan tilalla on pleikkari, passaava äiti, Turtles-kamat ja laiskottelu. Juuri tuollainen varhainen traumatisoituminen voi näyttäytyä tyhmyytenä tai heikkolahjaisuutena, jos vielä koittaa paikata menetettyä lapsuutta/nuoruutta olemalla nuorekkaampi.

Tämähän kuulostaa ihan minulta, mutta ero niilo22:een/Mikael Kosolaan on se, ettei minulla ole passaavaa äitihahmoa pikku kaksiota siivoamassa tai laittamassa ruokaa, vaan osaan itse tehdä ruokaa alusta alkaen sekä suosia tuoreita kasviksia ja siivoan itse kerran viikossa kodin. Myös toisten eläimiä osaan hoitaa eli en ihan täysin vastuuton ole muiden elävien olentojen kanssa, mutten lapsia koskaan hanki, koska ajattelen niiden parasta enkä halua surkeita geenejäni levittää eteenpäin.

Mietin välillä, että olenkohan saanut oikeasti koulukiusattuna varhaisen traumaperäisen stressihäiriön kaupan päälliseksi. Lievästä masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta olen varma, mutten yläasteella koskaan saanut vastausta kysymyksiini. Aikuisena sitten en oikein uskalla mitään tehdä, kun mietinkin, että en osaa tai epäonnistun tuossa. Kiinnostun myös kapeasti asioista ajatellessani, että en muita asioita osaa tai olen kömpelö.

Ehkä minäkin yritän alternative-liikkeistä ostetuilla vaatteilla ja värjätyillä hiuksilla paikata puuttuvaa nuoruuttani, mutten silti koe olevani mikään Jonna tai Jonne, vaan minua kyllä kiinnostaa aikuistenkin asiat kuten alkoholi ja miehet. Ehkä pelaaminen on liian "lapsellista", mutten ole mistään NHL:stä tai GTA:sta kiinnostunut, vaan enemmän pidän 80-luvun Tetriksestä ja 90-luvun Tomb Raidereista. Ollessani yläasteella äiti tuntui jotenkin katujyrältä pukeutumiseni suhteen ja tuntui, että hän ajatteli, ettei erityislapsen kuulu näyttää hyvältä, vaan pitää edustaa sitä stereotyyppista "vammaistyyliä". Ei ihme, kun ollut ulkonäköpaineita.

Extratyöntekijänäkin olen ollut ravintolassa, mutta saanut koko alasta tarpeekseni koronan tullessa Suomeen, ja fyysisesti sairaana haaveillut fyysisesti kevyestä työstä, jossa ei suurempia älynlahjoja tarvitse. Miettinytkin, että oppisinko koskaan tekemään koruja käsityönä ja harkita näin ollen itsenäistä työtä kevytyrittäjänä. Sukkia en oppinut koskaan kutomaan.

Olisinkin vain autistinen, adhd tai dysfaattinen laaja-alaisia oppimisvaikeuksia potevan sijaan, niin ehkä olisi teoriassa mahdollisuus luoda oma työ. Itsekin kerran elämässä kohdannut kolmella diagnoosilla varustetun henkilön, joka suoritti omien sanojensa mukaan yksilöllistetyn opetussuunnitelman peruskoulussa mutta silti päätyi yrittäjäksi.

Minusta kuulostaa siltä, että ongelmasi ydin on juuri traumaperäinen stressihäiriö. Sen oireilu voidaan helposti sekoittaa heikkolahjaisuuteen tai neurokirjon oireyhtymiin, esimerkiksi alisuoriutuminen ja uusien asioiden oppimisen stressaavuus (etenkin silloin, jos joku seuraa vieressä). Onko sinulta koskaan tutkittu traumaperäisen stressihäiriön mahdollisuutta? Voi olla, että olet kyllästynyt tämän hokemiseen mutta kirjoitat niin hyvää kieltä ja reflektoit itseäsi niin ansiokkaasti, että minun on hyvin vaikea uskoa, että älyllisesti olisit keskitasoa alempana. Asia saattaa olla täysin päinvastoin.

Kuulostaa myös siltä, että sinut on kotona äitisi taholta haluttu pitää ressukkana, jonka ei kuulu näyttää hyvältä tai osata mitään. Sillä voi olla yllättävän kauaskantoisia vaikutuksia ja moni näin kohdeltu nuori kasvaa uskomaan, että on oikeasti jotenkin toistaitoinen. Minun äitini käyttäytyi vähän samalla tavalla minun ollessani teini-ikäinen, koska ei sietänyt sitä, että en ollut kiinnostunut niistä asioista joista hän oli eikä muutenkaan osannut suhtautua naiseksi kasvamiseeni. Seurauksena hän yritti typistää minut kömpelön kotitytön rooliin, jotta pääsisi itse loistamaan rinnallani ja samalla päällepäsmäröimään, jotta hän voisi tuntea olevansa hyvä ja kannustava äiti. Vasta hiljattain eräs ammattiauttaja totesi, että äitini on todennäköisesti kokenut minut uhkana ja siksi halunnut tehdä minusta itsensä jatkeen. Voi siis olla, että sinunkin äitisi on jollain tapaa projisoinut omia pelkojaan sinuun, mikä on vaikuttanut negatiivisesti kehitykseesi ja minäkuvaasi.

Lähetän sinulle paljon iloa ja itsearvostusta <3 Harvoin saa tällä palstalla lukea noin punnittua itseanalyysiä. Toivon vain, että oppisit vielä näkemään itsesi myönteisessä valossa.

Lisätäkseni vielä uskon mainitsemasi stressaamisen uusia asioita oppiessa kuvaavan minua. Minä olen kokenut jotenkin kiusalliseksi sen, jos minun tekemisiäni seurataan. Ihan kuin siinä olisi jotain salaista. Olen varmaan vainoharhainen. Ehkä tämä jäänee mysteeriksi, kun ei terveyskeskuksen tietojen mukaan tilanteeni ole niin kriittinen. Psykoterapiaa myös kysynyt, mutta ei tietenkään heru. Jos olisin varakkaampi, niin sitä saisi jo heti sisään astuessa. Yksi helpoin keino lienee esittää hullua ja ihailevansa Breivikiä, mutten ala sellaisilla asioilla hölmöilemään.

Tulee mieleen ensimmäistä ammattia opiskellessa tilanteita, ja minulla oli alkuun myös oman toiminnan ohjauksen vaikeuksia. Ajattelin hiljaa pään sisällä, että saanko tai voinko tehdä tuota. Ajattelin niin helposti, että olisin ollut liian oma-aloitteinen jos olisin tehnyt omin luvin tai liian passiivinen miettiessäni omia kysymyksiä.

Nämä samat vaikeudet tulivat myös esiin ensimmäisellä työssäoppimisjaksolla ja sain arvosanaksi T1. Toinen työssäoppimisjakso alkoi menemään parempaan suuntaan K3:sta saaden. Toisaalta oli minulla vaikeuteni opiskellessani, vaikka suurin osin asiat alkoivat sujua ok. Vaikeuksia oli baarityötunneilla, kun jotenkin en vain tykännyt, kun oli "yleisöä" näkemässä opetteluani ja tästähän opettaja huolestuneena kertoi ammatilliselle erityisopettajalle. Piti keksiä joku vale ja valehtelin pelkääväni, että minulle nauretaan. Oikeastaan kyse oli siitä, että tuntui että pitäsi tehdä niin sekunneissa käytännön asiat ja se olisi tuntunut inhottavalta muiden nähden. A la carte-tarjoiluun keskittyvää harjoittelua vihasin paljon, ja se oli minulle elävää painajaista johtuen lautasten kantamisesta. Sain siitä traumat.

Eipä ollut valinnaisia valitessakaan helppoa pelätessäni fyysistä raskautta, ja annoin itsestäni väärän kuvan yhdellä keittiöllä, kun työpaikkaohjaaja antoi minusta arvion, että pärjäisin todennäköisesti työssä, jossa olisi muita ihmisiä. Koin silloin, että on parempi kertoa totuus ja tuli ihan todettua, että kuinka kahvilapalvelut-valinnaista suorittaessanikin olin jopa tunnin yksin suorittaen pyydetyt työt ja samalla tein näyttösuunnitelmaan kuuluvan kääretortun. Myönsin ihan ääneen inhoavani valitsemaani valinnaista, vaikka sainkin hyvän arvosanan. Silti oli vaikeuksia, kun ruokia annostellessa lautasia käteni vapisi, mikä lienee kivaa muisto a la carte-tarjoilusta.

Pärjäsin kuitenkin kaikesta huolimatta ok kassatarjoilijana, mutten koskaan olisi uskaltanut kirjoittaa lomakkeisiin kokoustilauksista tai laskea pohjakassaa, vaikka jälkimmäistä olen harjoitellut koulun kahviossa ongelmitta. Mietin, että uskaltaisinko oppia asiat hyvin yksin ollessa. Juuri sen takia minua houkuttaisi eniten itsenäinen työ ja vaikka yksin suoritettava kuten aiemmin kirjoitin. Samalla saisin tehdä työtä, jossa kehooni ei koskisi herkästi ollessani moniin naisiin verrattuna fyysisesti heikompi, mutta tuntuu että monet vaihtoehdot, joita on mietitty kuten varastonhoitaja tai välinehuoltaja, ovat fyysisesti raskaita mitä tulee raskaiden esineiden kantamiseen. Oli paljon helpompaa olla läheisen yrityksellä työkokeilussa, kun sai olla omien mielenkiinnon kohteiden parissa ja ei edes kiire haitannut, vaan asiakkaita mielelläni palvelin. Tekisin sellaista työtä, mutta tietysti pitäisi olla joku merkonomi koulutukseltaaan ja harvassa on ne ihmiset, jotka tyhjästä luovat hyvän menestystarinan. Tästä asiasta itsetuntoni on kiinni: haave itsenäisestä työstä, joka on vain haave.

Tuo kuulostaa enemmän pelolta varustettuna epävarmuuteen ja huonoon itsetuntoon, ei heikkolahjaisuudelta. Kirjoitat aivan hyvää, kypsää tekstiä moniin palstalaisiin verrattuna. Suosittelisin ehdottomasti psykoterapiaa, jossa pääsisit avaamaan noita solmuja ja miettimään, että onko tuo diagnoosi oikeasti paikkansa pitävä. Joo, voi olla nepsyä mutta ei heikkolahjainen saati kehitysvammainen kirjoita noin. Kuulostaa siltä, ettei ole nähty kunnolla kokonaistilannetta vaan on lätkäisty diagnoosi "laaja-alaiset oppimisvaikeudet". Tuo diagnoosi on helppo lätkäistä masennusnuorelle eikä masennusta ollenkaan huomata.

Kerrotko ap millä muilla tavoin voi olla tyhmä kuin älyllisesti?

Jos syö enemmän kuin tienaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaa päivät pitkät tietokoneella tai pleikkarilla eikä koulukaan kiinnosta. On tyyliin seiskan oppilas. Ei kotityötkään kiinnosta. Kyseessä sukulaispoika.

Tyhmä kirjoittaa "on tyyliin".

Kyse ei ole tyhmyydestä. En jaksa perustella.

"on tyyliin että" osoittaa kielellistä tyhmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jos syö enemmän kuin tienaa.

Jos syö enemmän kuin kuluttaa.

Lukee iltalehdestä/sanomasta/hesarista etc mitä mieltä pitää olla jostain asiasta.

Perusteluna "niin se vain on", kun ei enää mutta voi sanoa. Tyhmyyttä on myös jonkin asian jankkaaminen niin kauan, että alkaa pitää sitä totena. No, USA:n edellinen presidentti on oivallinen osoitus tyhmyydestä, ja ei, älkää nyt alkako jankata, että onhan se rikas sun muuta, ja toinen on itäisen naapurimme diktaattori. Ja onhan näitä.

Mutta jos huomaat keskustelevasi idiootin kanssa, pidä huoli siitä, ettei hän tee samoin, sanoi joku viisas aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit, lävistykset, tupakointi

Ahaa, olen siis tyhmä, koska minulla on korvakorut ja yksi tatuointi. No, enpä olisi uskonut, että näin on. Uskotaan sitten.